Browsing by discipline "englantilainen filologia"

Opinnäytetyöni käsittelee kriisiviestinnän tarvetta sekä yksilöiden välisten suhteiden vaikutusta selviytymiseen Margaret Atwoodin romaanissa The Handmaid’s Tale (1985) ja George Orwellin romaanissa Nineteen Eighty-Four (1949). Tutkin miten romaanien päähenkilöiden elinolosuhteet aiheuttavat heille samanlaisia reaktioita kuin viestintätieteissä käsitellyt kriisitilanteet, kuinka teosten totalitaristiset yhteiskunnat laiminlyövät päähenkilöiden tarpeita ja kuinka kommunikaatio muiden samanhenkisten hahmojen kanssa vaikuttaa päähenkilöiden toimintakykyyn. Sovellan tutkimuksessani kriisiviestintää ja ihmissuhteita koskevia teorioita ja tutkimustuloksia. Käytän erityisesti Jinin, Pangin ja Cameronin Integrated Crisis Mapping -teoriaa, jonka kautta näytän, kuinka päähenkilöiden lähinnä negatiiviset tunteet ja toimintatavat ovat yhteydessä toisiinsa ja millaisia muutoksia näissä tapahtuu romaanien aikana. Esittelen ensin, kuinka romaanien päähenkilöt reagoivat totalitaristisiin yhteiskuntiinsa ja kokevat ympäristönsä kriiseinä. Pelko on päähenkilöiden kokemuksessa keskeinen tunne, mikä estää heitä nousemaan kokemaansa sortoa vastaan. Lisäksi esitän, että päähenkilöt ovat osa isompaa hahmojen verkostoa, jonka toimintaa totalitaristiset yhteiskunnat vaikeuttavat estämällä hahmoja ottamasta kontaktia muihin. Yhteiskuntia käsitellessä tutkin myös, miten sorron ja kriisin elementit kohtaavat. Toiseksi pohdin, kuinka sorrosta huolimatta päähenkilöille rakentuu ihmissuhteita tarinoiden aikana, ja kuinka ne parantavat heidän toimintakykyään ja täten mahdollistavat alisteisten olosuhteiden uhmaamisen. Hyödynnän Integrated Crisis Mapping -teorian lisäksi sosiaaliseen tukeen liittyviä tutkimustuloksia ja näytän, minkä tyyppistä tukea päähenkilöt saavat uusilta tuttavuuksiltaan. Tutkimukseni osoittaa, että The Handmaid’s Tale ja Nineteen Eighty-Four ovat ajankohtaisia kirjoja kriisiviestinnän tutkimuksen näkökulmasta, sillä ne esittävät maailman, jollaista länsimaalainen tutkimus ei joudu kohtaamaan. Dystopiakirjallisuudelle tyypillinen pelon ja ahdistuksen ilmapiiri selittyy, kun sitä tutkii kriisinä. Tutkimukseni esittää, että mikäli kirjojen yhteiskunnissa noudatettaisiin kriisiviestinnän periaatteita, päähenkilöt eivät kokisi elämäänsä yhtä kestämättömäksi. Lisäksi tutkimus laajentaa viestintätieteiden tapaa keskustella sosiaalisen tuen tärkeydestä hätätilanteissa.

Tutkielmani tavoitteena on selvittää millä tavoin metadiskurssia käytetään vaikuttamisen keinona poliittisessa puheessa. Tutkielman poliittinen konteksti on vuoden 2016 kansanäänestys Iso-Britannian EU-jäsenyydestä, ja itse kokoamani korpusaineisto koostuu silloisen pääministerin David Cameronin puheista ja haastatteluista viideltä kuukaudelta ennen äänestystä. Tutkielmassani tarkastelen kuinka Cameron käyttää suostuttelussa hyväkseen metadiskurssia, mitä käytetyt metadiskurssielementit kertovat Cameronin retorisesta strategiasta ja millä tavalla puheiden retoriikka muuttui viimeisenä kuukautena ennen äänestystä. Aihetta käsitellään metadiskurssin, poliittisen puheen ja retoriikan tutkimuksen näkökulmasta. Puheista tekemäni laadullinen ja määrällinen kielitieteellinen korpusanalyysi selvittää kuinka metadiskurssia käytetään kielellisenä suostuttelun keinona. Puheista löytämäni metadiskurssin ilmentymät on jaoteltu Hylandin (2005) luokittelun perusteella kahteen pääkategoriaan: interaktiiviseen (interactive) ja vuorovaikutteiseen (interactional) metadiskurssiin. Aineistoa analysoitiin samanaikaisesti myös Aristoteleen vaikuttamisen keinojen, eetoksen, paatoksen ja logoksen, avulla. Eetoksen tarkoitus on vakuuttaa yleisö puhujan uskottavuudesta ja luotettavuudesta; paatoksella pyritään vetoamaan yleisön tunteisiin, logoksella taas yleisön järkeen. Tulokseni osoittavat Cameronin käyttävän metadiskurssia edistääkseen puheidensa eetosta, paatosta ja logosta. Interaktiivisen metadiskurssin avulla puhujat organisoivat tekstinsä, millä on vaikutus tekstin logokseen. Vuorovaikutteinen metadiskurssi taas auttaa luomaan eetosta ja paatosta. Eetosta rakennetaan itseviittauksilla (self mentions), vahvistuksilla (boosters), varauksilla (hedges) sekä direktiiveillä (directives), kun taas paatoksen välineinä puhujat käyttävät asennemarkkereita (attitude markers), inklusiivista me-muotoa (inclusive we), retorisia kysymyksiä ja eksplisiittisiä viittauksia yleisöön. Tulokseni osoittavat myös Cameronin retorisessa strategiassa tapahtuneen tilastollisesti merkitseviä muutoksia viimeisen kampanjointikuukauden aikana. Cameron esimerkiksi lisäsi metadiskurssipartikkeleiden käyttöä molemmissa pääkategorioissa. Tutkielmassani esitän uuden kielitieteellisen tavan tarkastella poliittista puhetta ja vaikuttamisen keinoja sekä osoitan metadiskurssin olevan tärkeä osa retoriikkaa. Tutkimus osoittaa myös menetelmäni sopivan muiden suostutteluun pyrkivien genrejen analysointiin. Vertailtaessa tuloksiani esimerkiksi kirjoitettuun akateemiseen diskurssiin käy ilmi, että puhuttu poliittinen diskurssi on metadiskurssin osalta todella rikasta.

This paper examines how Jonathan Culpeper’s theoretical framework on impoliteness, based on the concept of face and face wants and Brown and Levinson’s previous politeness framework, can be applied to analysing fictional discourse in a TV soap opera. The research material consists of 21 episodes of Emmerdale aired originally on the British ITV channel between 26 June and 13 November 2018 and transcribed by the author of this thesis. Emmerdale was selected as the subject because this long-running series is very popular in the United Kingdom and it is a typical example of drama or soap opera which is primarily based on discourse between the characters. The use of impoliteness is examined in the interactions of three selected characters that often use impolite or even insulting language. The data consists of face-to-face discourse (dyads) between the main characters and other characters in the series. The dyads are classified as close or distant relationships depending on whether the other interactant is a friend or family member, or an outsider. The method is quantitative as well as qualitative. In addition to sarcasm, six types of impoliteness are selected as focus areas (insult, condescension, criticism, threat, silencer, dismissal). The focus is on the linguistic form of utterances, and non-verbal and paralinguistic features are largely excluded. In addition to calculating the occurrence of the mentioned types of impoliteness in the dialogues, it is assessed whether there are differences in the use of impolite utterances between the selected characters or between close and distant relationships. The results show that in terms of the percentage of impolite utterances, the analysed characters can be considered equally impolite and all characters were more impolite in distant than in close relationships. One of the characters was notably more impolite in close relationships than the other two. There were also some differences between the types of impoliteness the characters used to express impoliteness.

In the most recent decades, the concept of differentiation has received a lot of attention in the field of education. Differentiation means recognising the individuality of pupils or students, and taking this individuality into account in the classroom as well as in planning the lessons. It is no longer believed that “one size fits all” when it comes to education – different teaching and learning methods work differently on different individuals. The growing demand for differentiation is partly due to the trends of inclusion and integration that have been prominent in the recent history. It is also required in the new Finnish national curriculum that was introduced by the Ministry of Education in 2016. In this interview study, I examine Finnish teachers of the English language, and, more specifically, their ideas and thoughts on differentiation and on themselves as differentiators. I aim to build a better understanding of the means of differentiation used by such teachers, as well as of the challenges they face in their everyday working life, especially in regard to differentiating. I also consider what kinds of solutions could be suggested to overcome these issues. In the thesis, I first examine the nature of differentiation, its strengths and its critique. I use this knowledge as the basis for my interviews – I conducted this study by interviewing six Finnish teachers of English. The interviewees came from three different schools in different towns. I then analyse the interviews in the frame set by my research questions, with the aim of finding similarities and differencies in the teachers' attitudes and experiences towards differentiating. I also consider the challenges and solutions they bring forth. In the concluding part of my study, I present my overall understanding of the teachers' experiences, as well as how they described their strengths and weaknessess. I also discuss the importance of teachers in how well the different parts of the national curriculum are implemented in the classroom.

Tutkielma tarkastelee autenttisen lastenkirjallisuuden käyttöä alakoulun englanninopetuksessa. Tutkielma perustuu ajatukseen lukutaidon tärkeydestä nykypäivän tietoyhteiskunnassa sekä kirjallisuuden ja lukemisen merkityksestä lukutaidon ylläpitäjänä ja edistäjänä. Kouluympäristössä lukemisen tärkeyttä voidaan korostaa kokonaisille ikäluokille kerrallaan, ja tätä mahdollisuutta tulisikin hyödyntää laajalti yli oppiainerajojen. Lukeminen vierailla kielillä hyödyttää paitsi lukijan yleistä lukutaitoa, myös kyseisen vieraan kielen oppimista ja hallintaa. Autenttinen vieraskielinen kirjallisuus tarjoaa erityisen suuria mahdollisuuksia kyseisen kielen ja kulttuurin opiskeluun varsinaisten kielenoppimista varten valmistettujen materiaalien ohelle. Vieraalla kielellä lukemisella nähdään olevan monia hyötyjä sanavaraston laajentumisesta ja autenttisen kielen rakenteisiin tutustumisesta aina kulttuurisen kompetenssin rakentumiseen sekä kriittisen ajattelun taitojen oppimiseen. Kirjallisuuden integroiminen vieraan kielen opetukseen kohtaa kuitenkin usein haasteita, joista suurimmat liittyvät kielitaidoltaan heterogeenisten oppilasryhmien parissa työskentelyyn sekä sopivien kirjallisten tekstien löytämisen käytännön hankaluuksiin. Myös sopivien tekstien valitsemiseen opettajilta kuluva aika koetaan haasteena. Näihin haasteisiin vastaamiseksi tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, minkälainen englanninkielinen autenttinen kirjallisuus on alakouluikäisten englanninopiskelijoiden mielestä paitsi mielekästä ja kiinnostavaa, myös kielelliseltä vaativuudeltaan sopivan tasoista heidän omaa lukemistaan ajatellen. Tutkielman kaksi ensimmäistä tutkimuskysymystä kartoittavat oppilaiden käsityksiä englanninkielisestä kirjallisuudesta osana omaa englannin opiskeluaan sekä kirjavinkkauksen hyötyjä ja mahdollisuuksia sekä mahdollisia haasteita koskien sen käyttöä vieraan kielen opetuksessa. Kolmas tutkimuskysymys selvittää niitä kirjallisuuden piirteitä, joiden perusteella alakouluikäiset englanninopiskelijat kokevat tietynlaiset kirjat paitsi mielenkiintoisiksi ja mielekkäiksi, myös kielelliseltä tasoltaan sopivan haastaviksi. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, johon osallistui ryhmä helsinkiläisen alakoulun viidennen luokan oppilaita (yhteensä 14 oppilasta). Osana tutkimusta Helsingin kaupunginkirjaston erikoiskirjastovirkailija piti oppilasryhmälle kirjavinkkauksen englanninkielisistä lastenkirjoista. Tutkimuksen varsinainen aineisto kerättiin kirjavinkkauksen jälkeen kahdella oppilaille suunnatulla kyselytutkimuksella. Ensimmäinen kysely toteutettiin heti kirjavinkkauksen jälkeen ja toinen reilun kolmen viikon päästä ensimmäisestä. Kyselyiden avulla kartoitettiin oppilaiden ajatuksia sekä kirjavinkkauksesta ja siinä esitellyistä kirjoista, että laajemmalti englanninkielisen lastenkirjallisuuden lukemisesta ja käyttämisestä osana englanninopetusta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että autenttista kirjallisuutta ja vieraskielistä kirjavinkkausta voidaan hyvin hyödyntää jo nuorten oppilaiden kanssa alakoulun englanninopetuksessa. Oppilaat kokivat englanninkielisen lastenkirjallisuuden lukemisen positiivisena ja mielekkäänä, kunhan luettavat kirjalliset materiaalit ovat paitsi mielenkiintoisia myös kielelliseltä haastavuustasoltaan sopivia. Sekä kirjojen koettu relevanttius että sopivan kielellisen haasteen taso oli vahvasti riippuvainen lukijasta, ja yhden lukijan sopivaksi kokema kirja saattoi toisesta tuntua liian helpolta tai vaikealta ja siksi motivoimattomalta. Tutkimuksen tulokset korostavat laajan tekstivalikoiman tärkeyttä autenttista kirjallisuutta vieraan kielen opetukseen integroitaessa.

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee monikielisyyttä ja kielellisiä asenteita monikansallisella työpaikalla. Tutkimus on toteutettu arvioimalla Wolt-yrityksen työntekijöiden asennoitumista englannin kielen käyttöön työpaikalla. Työntekijöiden kieliasenteiden lisäksi työ tutkii koodinvaihdon funktioita, esiintyvyyttä ja mielekkyyttä työpaikalla. Työ käsittelee kahta tutkimuskysymystä. Ensimmäinen kysymys kartoittaa sitä, miten koodinvaihto vaikuttaa Woltin työntekijöiden kieliasenteisiin monikansallisella työpaikalla, jossa englantia käytetään virallisena työkielenä. Toinen tutkimuskysymys tarkastelee sitä, miten englannin käyttö virallisena työkielenä vaikuttaa niiden työntekijöiden työpanokseen, jotka eivät puhu englantia äidinkielenään. Merkittävimmät tutkimuksessa sovelletut teoriat liittyvät sosiolingvistiikkaan. Tutkielma nojaa Lewisin (1975) kieliasenteelliseen jaotteluun ja Giles & Ogayn (2007) teoriaan kommunikatiivisesta mukautumisesta. Tutkimuksen kannalta olennaisimmat ulottuvuudet Lewisin (1975) teoriassa ovat yleinen hyväksyntä, joka viittaa yksinkertaisesti kielenpuhujan yleiseen suhtautumiseen kieleen – pitääkö hän kielestä ja kokeeko hän sen itselleen arvokkaana. Lisäksi Lewisin (1975) teoria soveltuu tutkielmaan taloudellisen ja sosiaalisen kommunikaation merkityksen kautta. Taloudellisen ja sosiaalisen kommunikaation merkityksellisyys voidaan nähdä työntekijän halukkuutena suoriutua työtehtävistä tietyllä kielellä mahdollisimman hyvin ja oppia kieltä saavuttaakseen taloudellista hyötyä, kuten palkkaa tai parempia työtehtäviä. Giles & Ogayn (2007) kommunikatiivisen mukautumisen teorian mukaan kielenkäyttäjät aktiivisesti pyrkivät keskustelussa samalle tasolle muiden keskusteluun osaa ottavien kanssa. Koodinvaihto voidaan todeta osaksi kommunikatiivista mukautumista. Koodinvaihdon lisäksi kommunikatiiviseen mukautumiseen katsotaan kuuluvaksi kielenkäyttäjän sanavalintojen, eleiden ja sisältöjen mukauttaminen niin, että kommunikaatiosta tulee mahdollisimman tasavertaista ja yksinkertaista. Tutkimukseen otti osaa kymmenen Woltin työntekijää Tanskasta, Georgiasta, Norjasta, Virosta, Liettuasta ja Puolasta. Tutkimus toteutettiin haastattelututkimuksena, jonka lisäksi dataa kerättiin taustatietolomakkeella. Tutkimukseen osallistuvat työntekijät eivät puhu suomea tai englantia äidinkielenään ja heillä on erilaisia toimenkuvia Woltilla. Taustatietolomakkeella kerättiin tietoa tutkimukseen osallistuvien työtekijöiden kielitaustasta, toimenkuvasta Woltilla ja alustavista näkemyksistä koskien englannin kielen käyttöä Woltilla. Tutkimuksessa arvioidaan Woltin työntekijöiden asenteita englannin kielen käyttöä kohtaan pääasiallisesti kuitenkin haastattelukysymysten kautta. Haastatteluissa kerätty data selventää muun muassa työntekijöiden suhtautumista englannin kielen käyttöön virallisena työkielenä, koodinvaihdon kommunikatiivisesta funktiosta ja yrityksenlaajuisen kommunikaation toimivuudesta. Analysoimalla haastattelutuloksia käy ilmi, että valtaosa työntekijöistä Woltilla kokee koodinvaihdon keskeisenä osana työntekoa monikielellisellä työpaikalla. Haastattelutulokset osoittavat, että enemmistö Woltin työntekijöistä on melko tyytyväisiä kommunikaation nykyiseen tilaan. Tutkimustulosten pohjalta voidaan päätellä, että Woltin työntekijöiden työpanos ei ole sidottu kieleen, jota he työssään käyttävät. Haastattelujen pohjalta on kuitenkin havaittavissa myös kielteisempiä lähestymistapoja monikielisyyteen työpaikalla. Työntekijät mainitsevat muiden kieli-ideologisten seikkojen ohella suhtautuvansa kriittisesti esimerkiksi kielten sekoittumiseen ja oman äidinkielen ”likaantumiseen” koodinvaihdon myötä. Haastattelutuloksien perusteella voidaan esittää myös konkreettisia kehitysehdotuksia liittyen kielikäytäntöihin Woltilla. Työntekijät nostivat esille esimerkiksi mahdollisuuden osallistua yrityksen tarjoamille englannin kielen oppitunneille. Lisäksi työntekijät tähdentävät läpinäkyvyyden ja selkeyden merkitystä yrityksenlaajuisessa kommunikaatiossa.

Tina Fey’s Bossypants, Amy Poehler’s Yes Please, Lena Dunham’s Not that Kind of Girl, and Mindy Kaling’s Is Everyone Hanging Out Without Me? are four rather understudied female comedic memoirs. This thesis first explores the problematic nature of defining the genre of these texts and how aspects of their ideology and fictionality affect not only the authors, but the readers as well. Secondly, the humor presented in these texts are analyzed from a cognitive perspective, mainly using Lisa Zunshine’s theory of mind. Classic humor theories such as incongruity, superiority, and relief are all critical in rendering fruitful analysis of these texts. Contrarily to some scholars, I argue that humor and amusement function actively in the mind. Tina Fey and Amy Poehler, the two comedians with the most experience in this thesis, tend to use humor as a way to seek permission to speak about uncomfortable topics that encompass the female experience. Some of these topics include female body standards, sex, marriage, motherhood, and work. As younger comedians, Mindy Kaling and Lena Dunham expand on some of these topics in similar ways, but they speak more boldly and directly about certain topics compared to their older counterparts. Fey and Poehler’s clever use of incongruous humor allowed Kaling and Dunham to write more openly about the female experience and to use humor in interesting, versatile ways. Because I argue that humor functions in the mind in potentially activating ways, I finally analyze how all four authors use humor as a tool to express feminist rhetoric. The results of the analysis show the ambiguous nature of postfeminism, and the possible emergence of a fourth wave of feminism. As comedic veterans, Tina Fey and Amy Poehler pave the way for Lena Dunham and Mindy Kaling in using humor to express different aspects of feminism. I explore the many layers of feminism, and how humor can work with feminism as powerful tool in engaging everyone, men and women, in a dialogue about feminism.

Stephenie Meyers fyrdelade bokserie Twilight (2005–2008) om tonårsflickan Bella Swan och hennes kärlek till den evigt unga vampyren Edward Cullen var en kommersiell storsuccé och böckerna gav upphov till såväl filmatiseringar som populärvetenskapliga och akademiska studier. Ett bärande tema i böckerna är självkontroll: Edward och hans vampyrfamilj vägrar dricka människoblod av etiska skäl. I stället livnär de sig på djurblod. Edward älskar Bella men samtidigt törstar han efter hennes blod. Han och Bella är därför tvungna att vara fysiskt avhållsamma trots den stora passion och kärlek de känner för varandra. Edward Cullens vägran att ge efter för sina drifter och dricka människoblod är inte ett nytt fenomen i vampyrlitteraturen. Han ingår i en lång tradition av motvilliga, ”sympatiska” vampyrer, en trend som fick sitt stora genombrott med Anne Rices Interview with the Vampire (1976) och som nu är en etablerad fåra inom genren. Den moderna vampyren är ung, vacker, rik, odödlig och törstande. Den uttrycker i många avseenden konsumtionskulturens ideal och paradoxer men också kampen mellan att styra sina drifter eller styras av dem. Det som gör Twilight till ett säreget fenomen är att Stephenie Meyer är medlem i Jesu Kristi Kyrka av Sista Dagars Heliga, dvs. mormon. Böckerna har därför av många analyserats ur det perspektivet, inte minst på grund av deras budskap om sexuell avhållsamhet. I min avhandling undersöker jag temana kropp och självkontroll i böckerna samt vilka berättartekniska och andra strategier Meyer använder för att konstruera sina karaktärer. Som referensramar använder jag såväl mormonismens läror i tillämpliga delar som akademiska texter om konsumtionskulturens relation till kropp och självkontroll. Min tes är att trots att Twilight uttrycker tydliga ideal i Meyers tro så öser hon även ur konsumtionskulturens ideal och navigerar mellan dessa två på ett mångskiftande sätt.

Tarkastelen Pro Gradu -tutkielmassani Kazuo Ishiguron romaaneja Never Let Me Go (2005) ja The Buried Giant (2015) kirjallisuuden lajityyppien ja muistitutkimuksen näkökulmasta. Perehdyn tutkielmassa Ishiguron tapaan käyttää tieteiskirjallisuuden ja fantasian lajityypeille ominaisia rakenteita, jotka luovat kirjailijalle uusia tapoja tarkastella muistin yksilöllistä ja kollektiivista ulottuvuutta. Tutkielman tarkoituksena on osoittaa, miten lukijat pääsevät muistin eri ulottuvuuksiin liittyviin teemoihin käsiksi Ishiguron valitsemien lajityyppien rakenteiden ja niissä esiintyvien strategioiden kautta. Tutkielman ensimmäinen analyysiluku tarkastelee romaania Never Let Me Go. Analysoin romaanista valittujen otteiden avulla, miten kahteen eri aikaan kohdistuva minäkerronta tieteiskirjallisuuden viitekehykseen sijoitettuna muodostaa lukijalle kuvan yksilön muistiin liittyvistä kyvyistä ja voimasta. Hyödynnän analyysissäni muun muassa Peter Fittingin käsitteitä tieteiskirjallisuuden konventioista ja Yugin Teon muistia käsittelevää teoriaa. Toinen analyysiluku perehtyy romaanin The Buried Giant henkilöhahmoihin. Brian Atteberyn yhteenvetoa strukturalismista hyödyntäen pyrin osoittamaan, miten Ishiguro soveltaa fantasian tyypillisesti yksiulotteisia henkilöhahmorooleja tutkiakseen muistamisen ja unohtamisen dynamiikkaa yhteiskunnallisella, kollektiivisella tasolla. Kyseinen lähestymistapa tarjoaa uudenlaisen tavan pohtia yhteiskunnan kollektiiviseen muistiin liittyvää problematiikkaa. Viimeinen luku keskittyy analysoimaan tieteiskirjallisuuden ja fantasian tapoja ilmaista abstrakteja käsitteitä metaforan ja allegorian avulla. Osoitan Astrid Erllin muistitutkimukseen nojaten, miten muistin eri ulottuvuudet avautuvat edellä mainittujen kirjallisten esitysten kautta. Tutkielman lopuksi ehdotan kirjallisuuden lajityyppien käytössä ilmenevän yhtäläisyyksiä kulttuurisen muistin (engl. cultural memory) kanssa. Korostan näin Ishiguron romaaneissa ilmenevien lajityypillisten rakenteiden ja muistin eri ulottuvuuksien dynamiikkaa.

R. J. Palacion Wonder (2012), John Greenin ja David Levithanin Will Grayson, Will Grayson (2010) ja Angie Thomasin The Hate U Give ovat hyvin menestyneitä lasten ja nuorten kirjoja, joita yhdistää paitsi realistinen maailmankuvaus ja minäkertoja myös tarinoille keskeiset eettiset teemat kuten kiusaaminen ja syrjintä erilaisuuden perusteella. Näiden aihepiirien perusteella romaanien voisi olettaa toimivan ihanteellisena lukemisena vaikutuksille alttiille lapsilukijoille, mutta eettinen lähestymistapa yhtä ihmisryhmää kohtaan ei välttämättä takaa, etteikö teksti sisältäisi myös kyseenalaisia vähemmistöjen kuvauksia. Tutkielmassa määritellään lähiluvun keinoin, kuinka romaanien hahmot edustavat sukupuolen, etnisyyden, seksuaalisuuden tai vammaisuuden vuoksi toiseutettuja ihmisiä ja ihmisryhmiä. Kielteisten kuvausten kohdalla tutkielmassa tarkkaillaan, sisältävätkö teokset kuvauksia eri vähemmistöön kuuluvista hahmoista ja tulevatko nämä hahmot toiseudestaan johtuen tarinoissa tuomituiksi, vähätellyiksi tai pelkistetyiksi stereotyypeiksi. Myönteiset kuvaukset puolestaan tarjoavat mahdollisuuden analysoida, kuinka romaaneissa käsitellään empatiaa, sympatiaa ja sääliä, ja kuinka niissä pyritään herättämään kyseisiä tunteita lukijassa. Lopuksi pohditaan myös huumorin, ironian ja realististen kuvausten arvoa liiallisen moralisoinnin välttämisessä, joka muuten saattaisi muodostua ongelmaksi teosten suosiolle ja niiden sanoman tehokkuudelle. Analyysissa hyödynnetään populaari- ja lastenkirjallisuuden sekä kerronnan etiikan tutkimuksen lähestymistapoja ja tutkimuskäsitteitä. Analyysi osoittaa kuinka romaanin eettinen aihepiiri vaikuttaa paitsi siihen, keneen lukijan odotetaan kohdistavan myötätuntonsa, myös käänteisesti siihen, kuka jätetään huomiotta tai esitetään tuomittavana, naurettavana tai yksipuolisena. Wonder käsittelee syrjintää syntymävamman perusteella ja sivuaa myös etnisyyttä, mutta ei sisällä seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvia hahmoja. Will Grayson, Will Grayson käsittelee seksuaalisuutta, mutta jättää etnisyyden ja vammaisuuden vähälle huomiolle. The Hate U Give keskittyy lähes yksinomaan etnisyyteen. Kaikissa kolmessa romaanissa on naishahmoja, mutta ne esittävät naiseuden lähinnä kielteisessä valossa. Toisaalta kaikissa korostetaan hyväksynnän, myötätunnon sekä syrjittyjen oikeuksien puolustamisen arvoa. Tämä näennäinen ristiriita, epäselvyys ja moninaisuus ei tee kirjoista huonoja tai moraalisesti arveluttavia vaan peräänkuuluttaa lähinnä keskustelua ja lähilukutaitojen opettamista lastenkasvatuksessa.