Browsing by discipline "espanjalainen filologia"

Viimeisten vuosikymmenten aikana audiovisuaalisesta kääntämisestä on tullut oma tutkimuksenalansa käännöstieteen sisällä. Kieltenvälinen tekstitys on ollut yksi audiovisuaalisen kääntämisen suosituimmista tutkimuskohteista. Suurin osa tutkimuksista on tapaustutkimuksia, joissa tutkitaan kulttuuriviittauksien, huumorin tai sosiolektien aiheuttamia käännösongelmia. Tämän tutkimuksen kohteena on oikeudellisten termien tekstitys. Oikeustermillä viitataan niin (säädettyjen) lakien sisältämiin termeihin kuin ylipäätään oikeudellisissa yhteyksissä esiintyviin termeihin. Oikeustermi voi yhtäältä olla sana, varsinkin yhdyssana, joka esiintyy vain oikeuskielessä kuten prosessinedellytys tai deliktivastuu, tai toisaalta sana, joka kuuluu myös yleiskieleen mutta jolla on oikeuskielessä erityinen merkitys. Koska oikeustermit ovat kulttuurisidonnaisia ja niiden käyttö ja sisältö riippuu siitä oikeusjärjestelmästä ja oikeusjärjestyksestä, johon kulloinenkin termi sisältyy, niiden kääntämiseen liittyy monia erilaisia ongelmia, jotka ovat usein korostetumpia kuin tavalliset käännösongelmat. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä erilaisia käännösstrategioita oikeustermien kääntämiseen on käytetty yhdysvaltalaisen televisiosarjan The Good Wife suomenkielisessä ja espanjankielisessä tekstityksessä. Tutkimuksen tavoitteena on lisäksi vertailla näissä kahdessa tekstityksessä käytettyjä käännösstrategioita sekä selvittää, vaikuttaako erilaisten käännösstrategioiden käyttö tekstityksen tasoon ottaen huomioon, että kyseessä olevat termit kuuluvat erityiskieleen. Analyysin välineenä on käytetty Henrik Gottliebin ja Jan Pedersenin käännösstrategioiden taksonomioiden perusteella laadittua yhdistelmää. Tutkimuksessa käytetty aineisto koostuu The Good Wife -sarjan ensimmäisen tuotantokauden neljästä ensimmäisestä jaksosta ja niissä esiintyvistä oikeustermeistä. Korpus on koottu transkriboimalla englanninkielisessä ääniraidassa esiintyvät oikeustermit ja etsimällä niiden vastineet suomen- ja espanjankielisistä tekstityksistä. Korpus sisältää yhteensä 506 oikeustermiä, joiden perusteella tehdyt tekstitykset on tutkimuksessa analysoitu 11 eri käännösstrategian avulla. Tutkimustulokset osoittavat, että eniten käytetty käännösstrategia molemmissa tekstityksissä on transferenssi, jossa lähtökielen termi käännetään täydellisesti ja tarkasti tulokieleen. Myös kiertoilmauksen käyttäminen eli parafraasi oli suosittu käännösstrategia molemmissa kielissä. Sen sijaan tekstin tiivistäminen tai pelkistäminen eivät olleet suosittuja käännösstrategioita kummassakaan kieliversiossa, vaikka yleisesti tekstityksissä alkuperäistä puhetta täytyy tiivistää jopa 40 prosenttia, jotta se mahtuu tektitykselle varattuun tilaan ja voidaan esittää oikea-aikaisesti.

Tavunloppuisen /s/:n aspiraatio ja poisjättö on espanjan kielessä laajasti levinnyt ilmiö, jonka merkitys on kiistaton sekä kielen historian että dialektologian ja sosiolingvistiikan näkökulmasta. Tässä tutkielmassa perehdytään tavunloppuisen /s/:n heikentymiseen Extremaduran espanjassa, jossa ilmiö on yksi variantin tunnusomaisimmista piirteistä. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että /s/:n aspiroituminen on yleisempää sanan sisällä kuin sen lopussa ja että sen poisjättö ja reaalistuminen sibilanttina ovat yleisempiä sanan lopussa kuin sen sisällä. Toisaalta myös äänneympäristö vaikuttaa tavunloppuisen /s/:n allofonien esiintymisfrekvenssiin: aspiraatio on yleisintä ennen konsonanttia, ja sibilanssin säilyminen ja frikatiivin poisjättö on yleisempää ennen vokaalia ja taukoa kuin ennen konsonanttia. Niissä konteksteissa, joissa /s/:n poisjättö ja reaalistuminen sibilanttina ovat yleisimpiä, konservatiivisimmat variantit suosivat sibilanssin säilymistä kun taas innovatiivisimmissa varianteissa dominoi poisjättö. On myös ehdotettu, että tavunloppuisen /s/:n reaalistuminen sibilanttina olisi yleisempää pohjoisessa Extremadurassa kuin autonomian eteläosissa, ja vastaavasti sibilantin poisjättö olisi yleisempää etelässä kuin pohjoisessa. Kyseisen tutkimuksen tulokset ovat suuntaa-antavia, mutta kielivät kielellisen, pohjois-etelä -suuntaisen jatkumon olemassaolosta. Tutkielman tavoitteena on vahvistaa kyseisen jatkumon olemassaolo sekä selvittää, noudattaako Extremaduran espanjan tavunloppuinen /s/ aiemmissa tutkimuksissa määriteltyjä universaaleja tendenssejä. Tutkimusaineisto koostuu kolmestatoista sosiolingvistisestä haastattelusta, jotka ovat osa Madridin Universidad Autónomassa kerättyä Corpus Oral y Sonoro del Español Rural – korpusta ja joiden äänitteet ja ortografiset transkriptiot ovat saatavilla korpuksen omalla internetsivustolla. Haastatteluista etsitään esimerkkejä tavunloppuisesta sibilantista erilaisissa kielellisissä konteksteissa. Esimerkit transkriboidaan foneemisesti, minkä jälkeen käsitellyn aineiston pohjalta suoritetaan laskelmia tavunloppuisen /s/:n reaalistumisesta. Tutkimus osoittaa, että sibilanssin säilyminen on yleisempää Pohjois-Extremadurassa kuin sen eteläosissa ja että frikatiivin poisjättö on yleisempää etelässä kuin pohjoisessa. Lisäksi tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tavunloppuinen /s/ reaalistuu Extremaduran espanjassa pääosin aikaisemmissa tutkimuksissa määriteltyjen tendenssien mukaisesti. Näin ollen Pohjois-Extremaduran alueella tutkitut variantit voidaan luokitella konservatiivisiksi ja eteläisessä Extremadurassa analysoidut variantit innovatiivisiksi varianteiksi.

Tiivistelmä – Referat – Abstract En este trabajo se ha realizado un estudio de los verbos españoles ir, venir, llevar y traer y los verbos finlandeses mennä, tulla, viedä y tuoda desde una perspectiva comparativa tomando en cuenta únicamente los significados que expresan movimiento. El motivo de esta investigación es puramente pragmático y didáctico y parte de mi experiencia como profesora de español en Finlandia. La enseñanza de estos verbos por parte de los profesores y su aprendizaje por parte de los alumnos es muchas veces complicada debido al desconocimiento de la diferencia de la deixis espacial que existe entre ambos idiomas. En el marco teórico, se ha explicado el concepto de la deixis y, en particular, de la deixis espacial. Luego se han analizado los usos de movimiento de los verbos españoles basándonos en las investigaciones hechas por Cifuentes (1988, 2007) y por Morimoto (2001) y de los verbos finlandeses basándonos principalmente en las investigaciones hechas por Larjaavara (1990). Con esta base teórica se ha realizado un estudio comparativo de los mismos resaltando la diferencia deíctica que existe entre ellos. El verbo ir podrá ser traducido como mennä o tulla sinne y el verbo llevar, como viedä o tuoda sinne, dependiendo de la perspectiva que adopte el hablante. Además, se han definido 6 estructuras de usos de los verbos objeto de estudio, las cuales han servido a su vez de base para el análisis del corpus. El corpus de la presente investigación consta de 4 series completas de manuales utilizados en la enseñanza del español en Finlandia. Las series seleccionadas son Fantástico, Qué tal, Buenas Migas y Ventana. El análisis del corpus se ha dividido en 2 partes. En la primera parte se ha determinado el orden de introducción de los verbos ir, venir, llevar y traer y si los manuales incluyen algún tipo de explicación sobre sus usos. En la segunda parte del análisis se han analizado todos los textos incluidos en los manuales con la finalidad de determinar si contienen suficiente material para el aprendizaje y para el reforzamiento que apoye al alumno en la comprensión de la diferencia deíctica que existe entre los verbos españoles y fineses. Los resultados de la primera parte demuestran que hay cierta concordancia en la introducción de los verbos en todas las series. Las series Qué Tal y Ventana explican de manera detallada las diferencias de uso de los verbos objeto de estudio, la serie Fantástico solamente menciona la diferencia entre los verbos ir y venir con los verbos mennä y tulla y, por último, la serie Buenas Migas no incluye ningún tipo de explicación. Los resultados de la segunda parte demuestran que precisamente las estructuras en las que sí hay diferencias de uso entre el español y el finlandés son las que están representadas con una cantidad mínima de ejemplos. Desde un punto de vista práctico, los resultados de esta investigación pueden ser utilizados para mejorar la presentación de los verbos de movimiento en los manuales de enseñanza del español.