Browsing by discipline "pohjoismaiset kielet, ruotsi toisena kotimaisena kielenä"
Now showing items 41-43 of 43
-
Verkligen i behov av en fashion detox i några dagar : Engelska lånord i Thérèse Hellströms modeblogg (2020)Tiivistelmä – Sammandrag – Abstract Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään englanninkielisten lainasanojen käyttöä ruotsalaisen muotibloggaajaThérèse Hellströmin blogikirjoituksissa. Tutkimusaineisto koostuu 179 blogipostauksesta, jotka on kirjoitettu 8.5.–30.11.2019 välisenä aikana. Tutkimuksessa keskitytään lainasanoihin, jotka ovat tulleet ruotsin kieleen vuoden 1986 jälkeen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitä lainasanoja blogiteksteissä esiintyy sekä analysoida miten ja missä määrin lainasanat mukautuvat ruotsin kieleen. Tutkimukselle on asetettu seuraavat tutkimuskysymykset: Miten lainasanat jakautuvat eri lainasanakategorioiden mukaan? Millaisia yksittäiset lainasanat ovat ja miksi niitä käytetään? Jos ja miten lainasanat ovat morfologisesti ja ortografisesti mukautuneet ruotsin kielen järjestelmään? Tutkimus on sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Tutkimuksen kvalitatiivisessa osassa tarkastellaan englanninkielisiä lainasanoja sekä analysoidaan ja tulkitaan miten lainasanat ovat mukautuneet ruotsin kieleen. Tutkimuksen kvantitatiivisessa osassa puolestaan luokitellaan lainasanat eri kategorioihin ja mitataan missä määrin lainasanat ovat mukautuneet ruotsin kieleen. Teoriaosassa esitellään kontaktilingvistiikka tutkimusalana ja määritellään tutkimuksen kannalta keskeiset käsitteet. Teoriaosassa tarkastellaan myös englannin kielen vaikutusta ruotsin kieleen ja sen asemaan, sekä käsitellään tämän päivän ruotsalaisen yhteiskunnan kielipolitiikkaa ja kielenhuoltoa. Aineistossa esiintyy 223 lainasanaa, joista 169 on lainattu suoraan englannin kielestä. Yhdyssanoja, jotka muodostuvat sekä ruotsin- että englanninkielisestä sanasta, on yhteensä 53. Suurin osa lainasanoista on substantiiveja, mutta myös verbit ja adjektiivit ovat melko yleisiä. Yleisimpiä syitä englanninkielisten sanojen lainautumiseen ja käyttöön ovat assosiaatioiden luominen ja nimityksen antaminen uudelle esineelle tai ilmiölle. Substantiiveista, verbeistä ja adjektiiveista 37% on mukautunut ruotsin kieleen taivutuksen avulla. Sanaluokista verbit taipuvat eniten ruotsin kielen sääntöjen mukaan, kun taas adjektiivit mukautuvat vain harvoin ruotsin kielen taivutusjärjestelmään. Useimmat substantiivit saavat yksikössä en-suvun ja monikossa ne säilyttävät englannin kielen monikon päätteen -s. Suurin osa lainasanoista on kirjoitettu englannin kielen kirjoitusasun mukaisesti. Ainoastaan muutamien lainasanojen kirjoitusasu on mukautunut ruotsin kielen sääntöjä vastaaviksi. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että blogissa käytetyt lainasanat ovat vain vähissä määrin mukautuneet ruotsin kielen järjestelmään. Monet sanoista ovat ns. muotisanoja, jotka eivät ole vakiintuneet ruotsin kieleen. Lainasanaa käytetään myös usein, vaikka sanalle löytyy ruotsinkielinen vastine. Syynä tähän lienee englanninkielisten sanojen trendikkyys, helppous ja kätevyys sekä englannin kielen ja angloamerikkalaisen kulttuurin korkea status.
-
(2019)Tutkielmassa tarkastellaan kahden preposition vaihtelua lausekkeissa vid/på universitet ja vid/på möte sekä lausekkeissa vid/i ålder ja vid/i val. Tavoitteena on selvittää, miten prepositioiden käyttö ja esiintymistiheys vaihtelevat kyseisissä ilmauksissa ja millaisia muutoksia tässä vaihtelussa on nähtävissä eri vuosikymmenten välillä. Lähtökohtana on vid suhteessa på- ja i-prepositioihin. Aiempien tutkimusten ja havaintojen perusteella on nähtävissä viitteitä siitä, että vid-preposition käyttö on vähenemässä, kun taas på ja i ovat yhä yleisempiä. Etenkin på vaikuttaa usein syrjäyttävän vid-preposition. Tutkielman yhtenä tavoitteena on selvittää, missä määrin tulokset tukevat tätä käsitystä. Tutkimuksen aineiston pohjana on kolme sanomalehtikorpusta kolmelta eri vuosikymmeneltä, Press 65, Press 95 ja GP 2013, jotka ovat osa Göteborgin yliopiston ylläpitämän Språkbankenin korpusaineistoa. Korpuksista on Korp-työkalun avulla etsitty kaikki vid- ja på-lausekkeet, joissa preposition rektion muodostavan substantiivilausekkeen pääsana on universitet tai möte sekä vid- ja i-lausekkeet, joissa substantiivilausekkeen pääsana on ålder tai val. Esiintymiä vertaillaan toisiinsa kvantitatiivisesti, mutta pääosin analyysi on kvalitatiivista. Analyysissa tarkastellaan esiintymiä niiden kontekstissa. Esiintymät jaotellaan prepositiolausekkeen syntaktisen funktion mukaan sekä sen perusteella, toimiiko prepositiolauseke hallitsevan lausekkeen vapaana vai pakollisena määritteenä, ja missä määrin hallitsevan lausekkeen pääsanan valenssi vaikuttaa määritteen preposition valintaan. Tarkastelun kohteena ovat myös muut preposition valintaan vaikuttavat tekijät, kuten konstruktiot, joissa prepositiolauseke on taipuvainen esiintymään. Tutkimus osoittaa, että vid-preposition käyttö tarkastelluissa lausekkeissa on vähentynyt merkittävästi suhteessa på- ja i-prepositioon. Selvimmin kehitys näkyy vid/i val -lausekkeessa, jossa vid on menettänyt eniten jalansijaa. Vid/på universitet on lausekkeista ainoa, jossa vid on edelleen yleisempi kuin vaihtoehtoinen prepositio. Merkittävimmät muutokset prepositioiden välisessä vaihtelussa sijoittuvat aikavälille 1965–1995, kun taas muutokset aikavälillä 1995–2013 ovat vähäisempiä. Vanhimman aineiston suppeuden vuoksi tulokset ovat kuitenkin osittain vain suuntaa antavia. Tulokset antavat viitteitä myös siitä, että vid-lausekkeet ovat jossain määrin taipuvaisia esiintymään eri funktiossa ja konstruktioissa kuin vastaavat på- ja i-lausekkeet. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että sekä på että i yhä useammin korvaavat vid-preposition. Toisaalta sekä tutkimuksen alussa tehdyt alustavat korpushaut että tarkasteltujen esiintymien analyysi osoittavat, että kehitystä ei voida yleistää koskemaan kaikkia prepositiolausekkeita, joissa vid on vaihdettavissa prepositioon på tai i. Niissä lauseke- ja konstruktiotyypeissä, jotka tulosten perusteella ovat taipuvaisia esiintymään nimenomaan vid-preposition kanssa, sillä vaikuttaa edelleen olevan vakiintunut asema.
-
(2019)Tutkielmassa tarkastellaan henkilönnimien sijataivutusta viikinkiaikaisissa ruotsalaisissa riimukirjoituksissa. Pyrkimyksenä on ensisijaisesti verrata miesten ja naisten nimien taivutusta ja etsiä näistä sekä eroja että yhtäläisyyksiä. Tutkielman tavoitteena ei ole esitellä mitä päätteitä nimet saavat eri sijamuodoissa, sillä sijataivutus on päätteiden osalta tyhjentävästi käsitelty useissa aiemmissa tutkimuksissa. Tutkielmassa selvitetään sen sijaan kuinka usein nimet esiintyvät kussakin riimuruotsin neljästä sijamuodosta, nominatiivi, akkusatiivi, datiivi ja genetiivi, sekä selvitetään mitä erilaisia tehtäviä nimillä on ja missä sijassa ne taipuvat näissä tehtävissä. Tutkielmaan sisältyvä kvantitatiivinen analyysi perustuu 5073 nimiesiintymään, jotka on poimittu Lena Petersonin työstämästä nimisanakirjasta Nordiskt runnamnslexikon (2007). Kvantitatiivisen analyysin tulokset esitellään frekvenssitaulukoissa sekä diagrammeissa, joista ilmenee sijamuotojen prosentuaalinen jakauma aineistossa. Kvalitatiivisen analyysin aineisto koostuu sen sijaan 272 nimiesiintymästä, jotka on valittu koko aineiston 5073 nimiesiintymästä tiettyjen kriteerien mukaisesti. Näitä 272 nimiesiintymää tutkitaan lauseopillisesti, jotta päästään selvyyteen nimien tehtävistä lauseissa. Nimiesiintymien lauseopillista tutkimista varten 248 riimukirjoitusta on tarkasteltu kokonaisuudessaan, ja ne on haettu elektronisesta, Uppsalan yliopiston ylläpitämästä tietokannasta Samnordisk runtextdatabas, versio 2014. Tutkielman keskeisimmät tulokset koskevat sijamuotojen frekvenssejä, joissa on selviä eroavaisuuksia miesten ja naisten nimien välillä. Akkusatiivimuoto on huomattavasti yleisempi aineistossa, joka koostuu miesten nimistä, kun taas suurempi osuus naisten kuin miesten nimistä esiintyy genetiivimuodossa. Ylivoimaisesti suurin frekvenssi on nominatiivilla, mikä on yhteistä sekä miesten että naisten nimille. Frekvenssianalyysin esiin tuomat erot eivät kuitenkaan täysin selity lauseopillisessa tarkastelussa, jossa käy ilmi että sekä miesten että naisten nimet käyttäytyvät lauseissa samalla tavalla. Nominatiivilla ilmaistaan yleisimmin subjektia, akkusatiivia ja datiivia käytetään useimmiten preposition jälkeen ja genetiivillä ilmaistaan omistajaa. Poikkeavassa sijamuodossa taipuneet nimiesiintymät ovat kaiken kaikkiaan harvinaisia, sillä aineistoon sisältyy vain muutamia poikkeavasti taivutettuja nimiä. Tutkielmassa esille tulleiden tulosten pohjalta voidaan todeta, että erot miesten ja naisten nimien sijataivutuksessa ei johdu eroavaisuuksista lausetasolla vaan todennäköisempää on, että miesten nimet esiintyvät tietyissä tehtävissä useammin kuin naisten nimet ja päinvastoin. Eroavaisuuksiin voi vaikuttaa myös miesten nimien merkittävästi suurempi osuus aineistosta, josta lähes 80% koostuu miesten nimistä.
Now showing items 41-43 of 43