Browsing by study line "Översättnings- och tolkningskommunikation"

Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella haastattelututkimuksen keinoin keväällä 2020 alkunsa saaneen koronaviruspandemian seurauksia EU-tulkkauksen näkökulmasta. Tutkittava ajanjakso on rajattu helmi–maaliskuun alusta kesäkuun toiselle viikolle. Koska tutkielma on kirjoitettu kevään ja kesän 2020 aikana, eivät koronariisin pidempikantoiset seuraukset EU-tulkkaukselle olleet tutkielman valmistumisajankohtana vielä selvillä. Tutkielman teoriataustassa käydään läpi kansainvälisissä organisaatioissa tehtyjä tutkimuksia etätulkkauksen menetelmien käyttöönotosta osana monikielisten kokousten tulkkausjärjestelyitä sekä aikaisempia konferenssitulkkien työelämää käsitteleviä tutkimuksia. Tutkimusta varten haastateltiin neljää tulkkia, joista kolme työskentelee freelance-tulkkeina EU:n toimielimissä ja yksi virkatulkkina Euroopan unionin parlamentissa. Kaikki haastatellut tulkit tulkkaavat suomeksi, ja heistä kolme asuu Brysselissä ja yksi muussa EU-maassa. Haastattelututkimuksen osallistujiksi ei ilmoittautunut tulkkeja, jotka olisivat tulkanneet koronakriisin aikana muiden EU:n toimielinten kuin parlamentin kokouksissa. Haastattelut toteutettiin etähaastatteluina. Haastattelun kysymykset käsittelivät EU:n muuttuneita tulkkausjärjestelyjä, etätulkkauksen menetelmien käytön etuja ja haasteita sekä tulkkien henkilökohtaisia kokemuksia koronaviruksen aiheuttamassa poikkeustilanteessa. Haastatteluaineistosta käy ilmi, että etätulkkauksen menetelmien käyttö on koronakriisin aikana mahdollistanut tulkkauksen järjestämisen EU:n toimielinten kokouksissa. Käyttöönotetut tulkkausjärjestelyt voidaan määritellä tulkatuiksi tai etätulkatuiksi videokonferensseiksi. Tilateknisillä järjestelyillä on pyritty vähentämään konferenssitulkkauksen yhteydessä tapahtuvia ihmiskontakteja. Tulkit on sijoitettu yksittäin varsinaisen kokoustilan ja tarvittaessa samassa rakennuksessa sijaitsevien muiden kokoustilojen tulkkauskoppeihin, ja siksi esimerkiksi parlamentin täysistuntojen tulkkaamiseen on vaadittu useampi kokoussali. Parlamentin kokouksissa primääriset osallistujat on sijoitettu joko kokoussaliin tai he ovat osallistuneet kokoukseen etäyhteyden välityksellä. Osa kokouksista on järjestetty rajatulla määrällä tulkattavia kieliä tai kokonaan ilman tulkkausta. Huomionarvoista on myös, että suuri osa EU-toimielimien kokouksista on peruttu poikkeustilanteessa. Etätulkkauksen toteutuksen yhteydessä on esiintynyt haasteita. Teknisten ongelmien ohella tulkit nostivat esiin inhimillisiä aspekteja, jotka hankaloittavat etätulkkaustilannetta. Tulkit kokivat haasteelliseksi kokonaistilanteen hahmottamisen, non-verbaalisen kommunikaation ja vuorovaikutuksen puuttumisen tulkin ja hänen yleisönsä sekä tulkkikollegoiden väliltä. Poikkeustilanne on myös vaikuttanut haastateltujen tulkkien henkilökohtaiseen hyvinvointiin ja aiheuttanut huolta töiden jatkumisesta ja EU-tulkkauksen jatkuvuudesta.

Tämän maisterintutkielman aiheena on venäjän preteritin tulkkaus suomeen, sillä venäjää äidinkielenään (A) puhuvalle tulkille, jolle suomi on vieras kieli (B), suomen kielen menneen ajan aikamuodon valinta voi olla vaikea. Hypoteesinamme on oletus siitä, että tulkkauksen aikana ammattitulkit valitsevat usein venäjän preteritin vastineeksi nimenomaan imperfektin, koska se on jostain syystä ensimmäisenä mieleen tuleva vaihtoehto. Suomen ja venäjän tempusjärjestelmien eroavaisuuksien vuoksi väärän aikamuodon valinta voi kuitenkin aiheuttaa oikeustulkkauksessa väärinkäsityksiä, minkä seurauksena voisi olla yksilön oikeusturvan vaarantuminen ja pahimmassa tapauksessa väärä tuomio. Tutkimuksen teorian ensimmäisessä osassa käytiin läpi oikeustulkkauksen keskeisiä asioita, siihen liittyviä haasteita sekä poliisikuulustelun erityispiirteitä. Teorian toisessa osassa kuvattiin venäjän preteritiä ja verbin aspektia sekä suomen kielen menneen ajan aikamuotoja ja vertailtiin niitä keskenään. Tutkimuksen empiirisen osan keskiössä on kirjallinen koe, jonka tavoitteena on tarkastella, miten venäjää äidinkielenään puhuvat tulkit tulkkaisivat venäjän preteritin suomeen päin ja mitkä kohdat aiheuttavat heille vaikeuksia. Kirjallisen kokeen materiaalina oli runsaasti suomen imperfektiä sisältävä, suomenkielinen ja litteroitu poliisikuulustelu tv-sarjasta Arman ja Suomen rikosmysteerit, jota hieman pidensimme lisäämällä siihen muutaman lauseen. Käänsimme koemateriaalitekstin venäjäksi. Sen jälkeen koehenkilöitä pyydettiin kääntämään teksti venäjästä suomeen sekä vastaamaan tausta- ja loppukyselyssä oleviin kysymyksiin. Kokeen tuloksista kävi ilmi, että menneen ajan aikamuodon valintaan vaikuttavat ensisijaisesti konteksti, sen ymmärtäminen sekä tilanteen luonne. Lisäksi ilmeni, että tilanteen kokonaiskuvan hahmottaminen perehtymättä kontekstiin voi olla hankalaa, mikä vaikeuttaa sisällöllisesti täydellisen menneen ajan aikamuodon valintaa. Kokeen tuloksista sekä loppukyselystä kävi myös ilmi, että vaihtelua tulkkien käyttämissä verbin aikamuodoissa ilmeni vaihtelua etenkin silloin, kun tekstissä ei ollut imperfektin tai perfektin valintaa helpottavaa ajan tai tavan adverbia. Näin olleen hypoteesimme todentui vain osittain, sillä yksi koehenkilöistä valitsi lähes kaikissa lauseissa venäjän preteritin vastineeksi suomen imperfektin.

Tämän maisterintutkielman tavoitteena on selvittää, mitä rakenteellisia eroja ja samankaltaisuuksia suomenkielisten määreisten substantiivilausekkeiden ja näiden ruotsinkielisten käännösvastineiden välillä voidaan havaita Suomen hallituksen esityksessä 17/2022. Rakenteiden analysoinnissa on hyödynnetty käännöstieteellisen syntaktisten käännösstrategioiden viitekehyksen lisäksi kielitieteen näkökulmaa, joka pohjautuu pääosin suomen ja ruotsin lausekkeiden kieliopilliseen kuvaukseen. Substantiivilauseke ilmenee tutkielmassani yhtäältä kieliopillisena ilmiönä, toisaalta käännösteoreettisen tarkastelun kohteena. Substantiivilauseke muodostuu yhtenä kieliopin tärkeimmistä ilmiöistä niin ikään oleelliseksi osaksi juridisia tekstejä. Juridiselle kielelle asetettu tiiviyden vaatimus näyttäytyy muun muassa toistuvina rakenteina, joihin myös määreiset substantiivilausekkeet kuuluvat. Juridisen tekstin informaatiotiiviys tulee esiin muun muassa runsaasti informaatiota sisältävinä substantiivilausekkeina. Aineistona tutkielmassani on Suomen hallituksen esityksen 17/2022 suomenkielisen version 194 ensimmäistä määreistä substantiivilauseketta sekä näiden ruotsinkielisen version käännösvastineet. Aineiston substantiivilausekkeet ovat lähdetekstissä etu- ja/tai jälkimääreisiä, mutta kyseisten substantiivilausekkeiden ruotsinkielisissä käännösvastineissa näiden määreisyystyyppien lisäksi ilmenee osin myös määreettömiä substantiivilausekkeita tai muita lausekkeita. Aineistosta poimitut substantiivilausekkeet ovat peräisin hallituksen esityksen monista erityyppisistä osista, kuten esityksen pääasiallisesta sisällöstä ja yleisperusteluista. Analyysimenetelmä on kahtalainen siinä mielessä, että ensianalyysi on luonteeltaan enemmän kieliopillinen, jatkoanalyysi puolestaan käännösteoreettinen. Toisaalta jatkoanalyysissa ei huomioida pelkästään käännösstrategiaa, vaan kunkin käännösstrategialuokan yhteydessä esitetään myös, mitä lähdetekstin kieliopilliselle rakenteelle on käännösvastineessa tapahtunut. Kieliopillisessa analyysissä huomio keskittyy myös lähdetekstin kolmeen keskeiseen määritetyyppiin adjektiivimäärite, genetiivimäärite ja adverbiaali sekä näiden käännösvastinetyyppeihin. Analyysissa kaikki edellä mainitut aspektit ilmenevät niin absoluuttina lukuina kuin prosentuaalisestikin. Analyysin perusteella lähdetekstin etumääreisen substantiivilausekkeen yleisin käännösvastine on sekä etumääreinen substantiivilauseke että jälkimääreinen substantiivilauseke, joita molempia on lähes 40 prosenttia esiintymistä. Lähdetekstin jälkimääreisen substantiivilausekkeen yleisin käännösvastine on puolestaan lähes 70 prosentin osuudellaan niin ikään jälkimääreinen substantiivilauseke. Lähdetekstin etu- ja jälkimääreisen substantiivilausekkeen yleisimmät käännösvastineet ovat etu- ja jälkimääreinen sekä jälkimääreinen substantiivilauseke molemmat noin 50 prosentin osuuksillaan. Käännösstrategioista kaksi yleisintä ovat lausekerakenteen muutos (n. 64 %) ja kirjaimellinen käännös (n. 23 %). Tuloksista voi muun muassa päätellä, että kirjaimellinen käännös on yleisin lyhyissä etumääreisissä substantiivilausekkeissa, joissa on adjektiivimäärite. Toisaalta tuloksista käy esimerkiksi ilmi, että lähdetekstin määreinen substantiivilauseke voi ajoittain muuttua määreettömäksi substantiivilausekkeeksi tai joksikin muuksi lausekkeeksi.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan suomenruotsalaisen komediasarjan Sauli Niinistös julkalender suomenkielisissä käännöstekstityksissä esiintyviä käännössiirtymiä ja käännösstrategioita sekä sanaleikkejä ja niiden muodostamistapoja. Kyseessä on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tarkoituksena on selvittää, mitkä käännössiirtymät ja -strategiat ovat yleisimpiä, kun ohjelmassa käännetään sanaleikkejä suomenruotsista suomeksi. Tarkoituksena on myös ottaa selville, vaikuttaako audiovisuaalisen teoksen multimodaalisuus kääntäjän valintoihin vapaaehtoisten käännössiirtymien kohdalla. Tutkielman päämääränä on edelleen selvittää, mitkä sanaleikkien muodostamistavat ovat aineiston perusteella tavallisimpia lähde- ja kohdekielessä. Tutkielman aineistona on vuonna 2018 Yle Areenassa julkaistun Sauli Niinistös julkalender -ohjelmasarjan 23 ensimmäistä jaksoa. Sarjassa on yhteensä 24 jaksoa, mutta niistä viimeinen on luonteeltaan niin erilainen kuin muut, että se on jätetty tutkimusaineiston ulkopuolelle. Tutkittavat jaksot on toteutettu keskenään saman kaavan mukaan, ja ne perustuvat stand-up-komiikkamaiseen vitsinkerrontaan. Ohjelman ainoan näyttelijän, Christoffer Strandbergin, rooli taas on toimia presidentti Niinistön karikatyyrinä. Kaikki jaksot on kääntänyt Sari Kumpulainen. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan käännöstekstitysten sanaleikeistä löytyviä Pekkasen (2010) määrittelemiä vapaaehtoisia käännössiirtymiä ja epäsiirtymiä. Sanaleikkien käännösstrategiat taas luokitellaan Leppihalmeen (1997b) mukaan lähdekielisen sanaleikin korvaamiseen kohdekielisellä sanaleikillä, muihin retorisiin tehokeinoihin sekä käännösstrategian poisjättöön. Sanaleikkien muodostamistavat ryhmitellään niin ikään Leppihalmetta (1997b) mukaillen seuraaviin: sanojen kaksimerkityksisyys, leikilliset uudissanat, kontaminaatio, homofonia, homonymia, paronymia, polysemia ja intertekstuaalisuus. Kaikista yleisin sanaleikkien käännösstrategia tutkimusaineistossa on lähdekielisen sanaleikin korvaaminen kohdekielisellä sanaleikillä. Tavallisinta tämä on aineiston vapaaehtoisten käännössiirtymien kohdalla (18 esimerkkiä 24:stä). Kuuden vapaaehtoisen käännössiirtymän tapauksessa kääntäjä on käyttänyt strategiana muita retorisia tehokeinoja. Aineiston kymmenen epäsiirtymän kohdalla ei sanaleikin käännösstrategiaa ole käytetty. Tutkimuksen perusteella av-teoksen multimodaalisuus ohjaa tekstitysten käännössiirtymiä silloin, kun kääntäjän on mahdollista valita yhden tai useamman eri siirtymän välillä. Kaikista aineiston 24 vapaaehtoisesta siirtymästä multimodaalisuus on nimittäin ohjannut kääntäjän muokkauksia kokonaisten 13 siirtymän kohdalla. Tutkimusaineiston perusteella yleisin sanaleikin luomistavoista on lähdekielessä ehdottomasti homonymia (10 sanaleikkiä 18:sta) ja seuraavaksi tavallisin tapa homofonia (5 sanaleikkiä 18:sta). Kohdekielessä tilanne on toinen. Kaikista yleisin kielellisen leikittelyn muodostamiskeino kohdekielisissä käännöstekstityksissä on polysemia (7 sanaleikkiä 18:sta), ja seuraavalla sijalla on sanojen kaksimerkityksisyys (4 sanaleikkiä 18:sta). Lähdekielisen sanaleikin homonymia yhdistyy materiaalissani useimmiten kohdekielisen sanaleikin polysemiaan (5 sanaleikkiä 10:stä) tai sanojen kaksimerkityksisyyteen (3 sanaleikkiä 18:sta). Materiaalin lähdekielisten sanaleikkien toiseksi yleisin muodostamistapa eli homofonia taas yhdistyy käännöstekstityksessä useimmiten kohdekielisen sanaleikin polysemiaan (3 sanaleikkiä 5:stä). Tutkimustulokset tukevat näkemystä siitä, että av-kääntäminen on mutkikasta ja vaatii kääntäjältä luovuutta.

Tutkielmani tarkastelee ongelmakohtia, joita voi esiintyä, kun yhdistetään monikielinen käännösprojekti ja kieliversioiden hakusanaoptimointi. Tutkielmani aluksi käsittelen yleisesti hakukoneoptimointia, jonka osa hakusanaoptimointi on. Osion tavoitteena on antaa lukijalle yleiskäsitys hakukoneoptimoinnista ja hakusanaoptimoinnista. Hakukoneoptimoinnin yleistason ymmärrys on olennaista, jotta hakusanaoptimointi asettuu oikeaan kontekstiin niin yleisesti kuin sen kannalta, miksi yritykset haluavat optimoida sivunsa käännösversiot. Hakukoneoptimoinnin jälkeen käsittelen tutkielmassani yleisesti monikielisiä käännösprojekteja ja sitä, millainen käännösprojektin kulku yleensä on. Tämän osion tarkoituksena on auttaa lukijaa ymmärtämään, miten hakusanaoptimointia sisältäneen käännösprojektin kulku on rakennettu ja miten se eroaa yleisestä käännösprojektin kulusta. Tutkielmani on eksploratiivinen, ja aineistona on neljä hakusanaoptimointia sisältänyttä käännösprojektia, joiden parissa työskentelin vuonna 2019. Jokaisessa projektissa esiintyi ongelmia, joista osa toistui projektista toiseen. Ongelmien toteutumisriskiä on osittain mahdollista minimoida, mutta koska osa ongelmista kumpuaa itse lähtötekstistä tai kielten eroavasta terminologiasta ja käyttäjistä, niitä on mahdoton ehkäistä kokonaan.

Sekä Suomessa että Venäjällä uudistetaan parhaillaan jätelainsäädäntöä. Uudistuksilla tähdätään erityisesti kierrätyksen lisäämiseen, ja yksi kierrätyksen kiinnostavimmista osa-alueista on muovin kierrätys. Tämä sanastotyötutkielma keskittyy muovijätteen mekaanisen kierrätysprosessin yhteen vaiheeseen, muovien erotteluun. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia vastineita venäjän kielessä on suomenkielisille muovien erotteluun liittyville käsitteille ja termeille. Tutkimuksen ohella laadin kaksikielisen deskriptiivisen sanaston muovijätteen erotteluun liittyvistä käsitteistä ja termeistä. Sanaston lähdekielenä on suomi ja vastinekielenä venäjä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii terminologian teoria sanastotyön näkökulmasta tarkasteltuna. Tutkimusmenetelmänä on systemaattinen käsiteanalyysi, joka on perinteisen terminologian teorian mukaisen sanastotyön tärkein menetelmä. Käsiteanalyysi mahdollistaa käsitteiden sisällön ja käsitesuhteiden selvittämisen sekä käsitejärjestelmien rakentamisen, mikä on edellytyksenä määritelmien laatimiselle ja vieraskielisten vastineiden löytämiselle. Tutkimusaineisto koostuu internetistä kerätyistä suomen- ja venäjänkielisistä muovijätteen kierrätystä käsittelevistä julkaisuista. Näihin kuuluu muun muassa Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksiä, opetusmateriaaleja, lehtiartikkeleita ja standardeja. Sanastotyön aluksi tein aineistoon termi-inventaarion, jossa poimin teksteistä manuaalisesti termiehdokkaat. Varsinaisen aineiston lisäksi käytin määritelmätiedon ja vastineiden etsimiseen myös täydentäviä lähteitä. Suomenkielisille muovien erotteluun liittyville käsitteille ja termeille löytyi melko helposti venäjänkieliset vastineet, eikä käsitejärjestelmiin jäänyt aukkoja. Synonymia oli yleistä sekä suomen- että venäjänkielisissä termeissä, joten suurelle osalle suomenkielisistä termeistä löytyi useampi venäjänkielinen vastine. Vaikka muovin kierrätys onkin Venäjällä vasta alussa, alan erikoiskieli vaikuttaisi siis olevan samalla tasolla kuin Suomessa. Tämä johtunee siitä, että muovin kierrätykseen liittyvä käsitteistö ja termistö on pitkälti yhteistä koko kierrätysalalle, ja kierrätysalan erikoiskieli on alkanut muotoutua jo kauan ennen muovin kierrätyksen alkamista. Tutkimuksen ohella laaditusta sanastosta voivat hyötyä niin kääntäjät ja tulkit kuin kierrätysalan toimijat ja aiheesta kiinnostuneet kuluttajatkin. Tulevaisuudessa sanastoa voidaan laajentaa esimerkiksi muihin muovin mekaanisen kierrätyksen vaiheisiin tai vähitellen yleistyvän kemiallisen kierrätyksen puolelle.

Tutkielma käsittelee valtioneuvoston kanslian asettamaa Nato-terminologiaprojektia, jonka tarkoituksena oli laatia Nato-sanasto, joka sisältää keskeistä valtioneuvostossa käytettävää ja tarvittavaa suomen- ja ruotsinkielistä Nato-terminologiaa. Tutkielmassa selvitetään sanastoprojektin kokoonpano sekä sanaston laatijaosapuolten roolit. Lisäksi selvitetään, mitä linjauksia projektilla oli sanastossa esitettävästä tiedosta, minkälaisia työvaiheita sanaston yhden luvun valmisteluun on kuulunut ja miten eri asiantuntijaryhmät, niin projektin sisäiset kuin ulkopuolisetkin, ovat vaikuttaneet sanaston sisältöön. Tarkoituksena on valottaa sanastoprojektin toimintaa avaten samalla sanastotyön monivaiheisuutta ja monitahoisuutta. Tutkielman metodeja ovat etnografinen observointi, puolistrukturoidut haastattelut ja sanastoprojektia koskevan kirjallisen aineiston tarkastelu. Suurin osa kirjallisesta aineistosta koostuu projektin sisäisistä taustamateriaaleista ja muusta dokumentaatiosta, sanastoluonnoksista, projektin jäsenten kommenteista ja lausuntopalautteesta. Nato-terminologiaprojektin työvaiheiden tarkasteluun käytetään Nykäsen (1999) mallia sanastoprojektien työvaiheista. Tutkimus osoittaa, että sanastoprojekti on sisältänyt sanastotyölle tyypilliset työvaiheet, joskin vaiheiden erottaminen toisistaan on ollut vaikeaa. Sanasto on pitkälti rakennettu sanastotyön periaatteiden mukaan, mutta jotkin projektin linjaukset aiheuttivat poikkeavuuksia standardisoidun sanaston ulkomuodosta ja sisällöstä. Projekti koostui käytännön sanastotyötä tekevästä projektiryhmästä sekä työtä ohjaavasta ohjausryhmästä. Ohjausryhmän tehtävänä on ollut mahdollistaa projektityö ja hyväksyä sanaston sisältö. Projektiryhmään kuului sanastoprojektille tyypillisellä tavalla terminologeja ja substanssiasiantuntijoita. Lisäksi siihen kuului kieliasiantuntijoita sekä henkilöitä, jotka olivat sekä substanssin että kielen asiantuntijoita. Projektin työssä terminologit ovat vastanneet mm. projektiryhmän työn johtamisesta, sanaston ulkomuodosta sekä käsitteiden ja määritelmien kokoamisesta. Substanssiasiantuntijat ja kielen sekä substanssin asiantuntijat ovat varmistaneet sanaston sisällön oikeellisuuden, ja kieliasiantuntijat ovat auttaneet määritelmien kääntämisessä sekä tiedonhaussa. Tutkimuksesta kuitenkin selvisi, että projektiin virallisesti kuuluneista substanssiasiantuntijoista ja substanssin sekä kielen asiantuntijoista vain muutama osallistui sanastotyöhön. Tarvittaessa projektin ulkopuolisia asiantuntijoita on myös konsultoitu, ja lausuntovaiheessa sanastoon on tullut palautetta projektin ulkopuolisilta tahoilta sanaston termeihin, määritelmiin, ulkomuotoon ja kieleen. Palautetta on annettu erityisen paljon Ruotsista ja sanaston ruotsinkielisiin osiin. Tämä saattaa osoittaa kiinnostusta yhteisen valtioiden rajat ylittävän terminologian laatimiseen ja vakiinnuttamiseen, mutta toisaalta syynä saatavat olla myös projektin sisäiset toimintatavat, joilla sanaston ruotsinkieliset osat laadittiin. Tutkielma osoittaa, että Nato-terminologiaprojekti on ollut monivaiheinen ja monitahoinen projekti, jossa monen eri asiantuntijaryhmän tiedot ja taidot kohtasivat.

Vertailevassa käännöstutkimuksessani tarkastelen Harry Potter -kirjasarjassa esiintyviä semanttisesti latautuneita henkilönnimiä sekä näiden espanjan- ja suomenkielisiä käännöksiä. Pohdin nimissä ilmeentyviä semanttisia eroja kielten välillä ja selvitän mitä käännösstrategioita kääntäjät ovat käyttäneet sekä miten nämä ovat vaikuttaneet käännöksiin. Tutkimukseni voi toimia valintoja helpottavana ohjenuorana erityisesti lasten- ja nuortenkirjallisuutta kääntäville kääntäjille. Aineistoksi valikoitui 30 henkilöhahmon nimeä, jotka jaoin kolmeen ryhmään semanttisen läpinäkyvyyden perusteella. Semanttisen läpinäkyvyyden ryhmiä käytin, koska oletin niiden vaikuttavan strategiavalintoihin sekä lopullisiin tuloksiin. Analysoin aineiston nimet yksitellen ja pohdin sisällöllisiä ja lukijakokemuksellisia eroja kielten välillä. Espanjankielisissä käännöksissä lähes jokainen nimi on kopioitu kohdetekstiin, huolimatta nimen läpinäkyvyydestä taikka etymologisesta alkuperästä. Suomennoksissa puolestaan näkyy selvä korrelaatio semanttisen läpinäkyvyyden ja käytettyjen strategioiden välillä. Mitä korkeampi läpinäkyvyys, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kääntäjä on käyttänyt joko käännöstä tai jäljennöstä. Strategiavalinnat vaikuttavat nimien sisältöihin sekä niiden semanttiseen läpinäkyvyyteen, ja näin myös oleellisesti kirjan kokonaistunnelmaan. Sekä käännökset että jäljennökset välittävät semanttisen sisällön kohdetekstin lukijoille hyvin johdonmukaisesti, ja saattavat jopa nostattaa nimen semanttista läpinäkyvyyttä. Kopiointi puolestaan vaikuttaa nimen sisällön luettavuuteen hyvin vaihtelevasti. Sukulaisuuskielisyys voi tapauskohtaisesti aiheuttaa nimen läpinäkyvyyden nousua tai sisällön korostumista kopioinnissa, muttei tämä ole itsestäänselvyys. Kopiointi vähentää nimen läpinäkyvyyttä hyvin suurella todennäköisyydellä ja näin vaikuttaa myös kirjan tunnelmaan negatiivisesti. Nimien ollessa lähellä kohdekieltä on kääntäjän lisäksi varottava nimen kohdeyleisössä mahdollisesti herättäviä vääränlaisia konnotaatioita. Sisällön lisääminen tai muuttaminen ovat loistavia keinoja kompensoida tunnelman menetystä.

Tutkielman aiheena on oikeudellisten tekstien kääntäminen. Tavoitteena on selvittää juridisen kääntämisen erityispiirteitä ja sitä, minkälaisia vaatimuksia tämän erikoisalan kääntäminen asettaa kääntäjän osaamiselle. Tutkimuksessa tarkastellaan ensisijaisesti eri oikeusjärjestelmien välillä tapahtuvaa kääntämistä ja siinä ilmeneviä haasteita. Lisäksi selvitetään sitä, minkä tasoista juridista taustatietämystä oikeudellisten tekstien kääntäminen edellyttää. Näitä kysymyksiä lähestytään käännöstieteellisen kirjallisuuden kautta. Tutkimuksessa käsitellään myös vastineenetsintää ja -muodostusta koskevia teoreettisia malleja siltä osin kuin ne ovat hyödyllisiä tutkimusaiheen tarkastelussa. Tutkimusaiheen havainnollistamiseksi tutkielman empiirisessä osuudessa tarkastellaan Saksan lainsäädännön mukaisen termin 'Versorgungsausgleich' suomenkielisiä käännösratkaisuja. 'Versorgungsausgleich' tarkoittaa avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen aikana kertyneiden eläkeoikeuksien jakamista tasan puolisoiden tai rekisteröidyn parisuhteen osapuolten kesken erotilanteessa. Tutkimusaineistona on kolme internetin julkisilta sivustoilta löytynyttä tekstiä. Aineistosta poimittuja kahdeksaa käännösratkaisua analysoidaan kvalitatiivisesti siitä näkökulmasta, miten ne välittävät tietoa termin 'Versorgungsausgleich' oikeudellisesta merkityksestä. Tutkielma sisältää myös oikeusvertailua, jonka tarkoituksena on selvittää edellä mainitun termin juridista merkitystä sekä sitä, löytyykö termille Suomen lainsäädännöstä tai muista oikeuslähteistä käyttökelpoista vastinetta. Oikeusvertailun ja käännösratkaisujen analyysin perusteella termille esitetään lopuksi suomenkielinen vastine-ehdotus. Tutkimus osoittaa, että oikeusjärjestelmien välillä tapahtuvassa kääntämisessä kääntäjän on perehdyttävä sekä lähtö- että kohdetekstin taustalla olevaan kansalliseen lainsäädäntöön voidakseen välittää lähtötekstin juridisen merkityksen tarkasti ja toisaalta siten, ettei käännöksen lukija miellä asiaa virheellisesti oman maansa oikeudellisten normien ja käsitteiden mukaisesti. Lisäksi kääntäjän tulee ottaa huomioon käännöksen tarkoitus eli skopos tehdessään ratkaisuja siitä, minkälaisen vastineen hän valitsee lähtötekstin oikeusjärjestelmän mukaiselle käsitteelle. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että vastineenmuodostustaidot ovat korostuneen tärkeitä juridisten tekstien kääntäjälle.

Lähestyn tutkielmassani epäsuorasti semioottista näkemystä kaikesta tulkinnasta kääntämisenä käsittelemällä yksityisnäyttelyluetteloiden tekstejä vertauskuvallisina käännöksinä. Perustan ajatuksen näyttelyluetteloista käännöksinä osin näkemykseen kuvan ja sanan välillä vallitsevasta käännössuhteesta, jota esimerkiksi Kai Mikkonen sivuaa teoksessaan Kuva ja sana (2005), mutta toisaalta Umberto Econ käsitykseen tulkinnan ja kääntämisen samastamisesta vertauskuvallisena. Aineistonani toimivat kaksi yksityisnäyttelyluetteloa, jotka on julkaistu Sara Hildénin taidemuseon näyttelyiden yhteydessä: Ellen Gallagher: AxME (2013) ja Juhani Harri (2019). Muodostan tutkielmassani metaforan ”näyttelyluettelot ovat kääntämistä”, sisältyyhän näyttelyluetteloiden teksteihin paljon tulkintoja taiteesta. Käsittelen metaforaa vertaamalla luettelotekstejä käännöstieteellisiin näkemyksiin käännöksistä. Analyysissani tutkin, voiko näyttelyluetteloiden tekstien nähdä täyttävän Gideon Touryn (1995) käännöksen edellytykset ja Ubaldo Stecconin (2004) semioottisen käännöksen ehdot sekä noudattavan Andrew Chestermanin (1997). Haluan selvittää, kuinka vahvasti näyttelyluetteloiden tekstien voi analyysini perusteella nähdä rinnastuvan käännöstieteellisiin näkemyksiin eli kuinka perusteltu metaforani käännöstieteellisestä näkökulmasta on. Käsittelen Touryn, Chestermanin ja Stecconin ehdotuksia tutkimuksessani ryhmittäin. Ensimmäiseen ryhmään sisällytän Stecconin erilaisuuden ehdon, Touryn edellytyksen alkutekstistä ja Chestermanin velvollisuuden normin. Ehdotan tutkielmassani luettelotekstien alkutekstiksi taiteilijatekstiä, joka on mm. taiteilijan tuotannon, haastattelut ja taiteilijasta tuotetun tutkimuksen kattava elävä kokonaisuus. Se on käsite, jonka muodostan Juri Lotmanin kulttuurisemiotiikasta ammentaen. Toiseen ryhmään luokittelen Chestermanin viestinnän normin, Touryn siirron edellytyksen ja Stecconin välittämisen (mediation) ehdon. Kolmanteen ja viimeiseen ryhmään kuuluvat Chestermanin suhteen normi, Touryn siirtoon perustuvan suhteen edellytys ja Stecconin samankaltaisuus. Tutkin osiossa myös tekstien eksplisiittistäviä ja konventionaalistavia piirteitä, sillä eksplisiittistyminen ja konventionaalistuminen voidaan mielestäni nähdä suhteina alkutekstiin. Analyysini perusteella luettelotekstejä voi pitää vähintään melko käännösmäisinä, sillä niistä voi löytää kaikkia Chestermanin normeja, Touryn edellytyksiä ja Stecconin ehtoja vastaavia piirteitä.