Browsing by master's degree program "Master's Programme in Translation and Interpreting"

Tiivistelmä – Referat – Abstract Maisterintutkielmassani perehdyn kiinalaisten chengyu-idiomien kääntämiseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia erilaisia käännösstrategioita on käytetty kiinalaisten chengyu-idiomien suomeksi kääntämisessä ja samalla pohtia mahdollisia syitä kyseisiin käännösratkaisuihin. Kiinnitän huomioni myös käännösratkaisujen toteutumiseen siinä määrin kuin se on tutkimuksen kannalta tarpeellista. Tutkimukseni johtavana hypoteesina on, että kiinalaiset chengyu-idiomit käännetään suomeksi useimmiten selittävällä normaali-ilmauksella ja harvemmin kohdekielisellä idiomilla. Pyrin tutkielmassani vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Miksi kiinalainen chengyu-idiomi on vaikeaa kääntää muille kielille? Millaisia keinoja on käytettävissä chengyu-idiomeja käännettäessä kiinasta suomeen? Chengyu-idiomi on tärkeä osa kiinan kieltä. Kiinan kielen erikoisuutena sitä on jo tutkittu määrällisesti melko paljon maailmassa, mutta sitä ei ole juurikaan tutkittu kieliparissa suomi-kiina. Tutkimukseni täyttää täältä osin chengyun tutkimuskentässä olevaa aukkoa. Lyhyesti selitettynä chengyu-idiomit ovat tietynlaisia, yleensä neljästä kiinalaisesta kirjoitusmerkistä koostuvia kiinteitä ja idiomaattisia ilmauksia, joihin on kiteytynyt pieneen tilaan paljon kulttuuriin sidonnaista informaatiota. Siksi chengyu-idiomin merkitys on vaikea päätellä sen koostuvien komponenttien merkityksien perusteella, mikä aiheuttaa eniten vaikeuksia kääntäjälle, jolta edellytetään kiinan kielen kokonaisvaltaista hallintaa ja kiinalaiseen kulttuuriin perehdytystä. Tutkimukseni yleisenä teoreettisena viitekehyksenä on deskriptiivinen käännöstutkimus, jonka pyrityksenä on tarkastella käännöksiä ja käännösmenetelmiä objektiivisesti. Tutkimuksen aineisto koostuu kiinalaisen tieteiskirjailijan kirjoittamasta teoksesta Santi (2008) ja suomentaja Rauno Sainion siitä tekemästä käännöksestä Kolmen kappaleen probleema (2018). Luokittelen aineistostani löytyvät chengyu-idiomit (189 kpl) ja niiden käännökset viiteen ryhmään käytettyjen käännösmenetelmien mukaan: 1) kääntäminen kohdekielisellä idiomilla 2) kääntäminen sananmukaisella ilmauksella 3) kääntäminen selittävällä normaali-ilmauksella 4) kääntäminen deskriptiivisellä ilmauksella ja 5) poisto. Aineiston analyysin perusteella sain selvitettyä, että hypoteesini toteutui. Yleisin tapa kääntää chengyu-idiomi on kääntäminen selittävällä ilmauksella. Kaikista chengyu-idiomeista 127 kappaletta (67%) on käännetty suomeksi selittävällä ilmauksella. 33 kpl (18%) on käännetty sananmukaisesti. Chengyu-idiomi on saanut deskriptiivisen käännöksen 13 tapauksessa (7%). Kääntämiseen kohdekielisellä idiomilla on kääntäjä turvautunut 10 tapauksessa (5%) ja on vielä 6 idiomia (3%), jotka on jätetty kääntämättä. Kääntäjälle ensisijaiseksi suositeltava ohje chengyu-idiomin kääntämisestä on korvaaminen kohdekielisellä idiomilla, jolloin chengyu-idiomin todellinen merkitys, kuvaannollisuus ja värikkyys säilyvät parhaiten käännöksessä. Kieli- ja kulttuurieroista johtuen kohdekielestä on kuitenkin hyvin vaikea löytää sopivia vastineita chengyu-idiomille, joten kääntäjän tulee nojautua muihin käännösstrategioihin. Kääntäjä soveltaa selittäviä käännösratkaisuja eniten sen takia, että chengyu-idiomin merkitys välittyy sillä tavalla kohdekielen lukijoille vaivattomasti selkeällä kielellä ja väärinymmärrys vältetään. Toisaalta chengyu-idiomin kuvaannollisuus ja ilmeikkyys kärsivät näkyvästi viestin siirtämisessä.

Tutkielmassa tarkastellaan suomi-englanti ja englanti-suomi kieliparien asiatekstikääntäjien tapoja hyödyntää konekäännöksiä käännöstyössä ja asenteita konekäännösten käyttöä kohtaan. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään syitä erilaisille tavoille käyttää konekäännöksiä ja asenteille konekäännösten käyttöä kohtaan. Tutkielman taustaosiossa kerrotaan konekääntimien kehityksestä sekä pyritään luomaan kattava katsaus siitä, miten konekääntimet ja muut käännösteknologiat ovat käytössä nykypäivänä käännösalalla ja käytännön käännöstyössä. Käännösteknologian kartoitus on olennainen osa tutkielman taustaa, sillä konekääntimet on nykyään usein integroitu käännösohjelmiin, joissa asiatekstien kääntäjät tekevät suurimman osan käännöstöistään. Aineistona tutkielmassa on kysely, joka lähetettiin erään Suomessa toimivan käännöstoimiston suomi-englanti ja englanti-suomi kielipareissa työskenteleville freelance-kääntäjille. Kyselyn vastauksia analysoidaan kolmessa osassa: kääntäjien tausta ja kokemus käännösalalta, kääntäjien tavat käyttää konekäännöksiä käännöstyössä ja kääntäjien asenteet konekäännösten käyttöä kohtaan. Kyselyn vastauksista selviää, että konekäännöksiä huomioidaan laajalti, vaikka tavoissa hyödyntää konekäännöksiä onkin eroja. Kääntäjät eivät käytä konekäännöksiä samalla tavalla kuin käännösmuistiosumia, sillä kääntäjät ovat kriittisempiä konekäännöksiä kohtaan. Kääntäjät käyttävät konekäännintä lähinnä työkaluna, josta saa välillä apua, kuten inspiraatiota omiin käännösratkaisuihin tai sopivia yksittäisiä sanoja tai ilmaisuja. Harva kääntäjä sivuuttaa konekäännökset kokonaan. Kääntäjät hyödyntävät konekäännöksiä eniten kielellisesti yksinkertaisissa ja lyhyitä lauseita sisältävissä teksteissä. Selvää yhteyttä konekäännösten käytön ja käännösalan koulutuksen välillä ei ole. Kääntäjien asenteet konekäännösten käyttöä kohtaan vaihtelevat kyselyn vastausten perusteella, mutta suurempi osa vastaajista suhtautuu negatiivisesti konekäännösten käyttöön. Huolta aiheuttavat käännöstöiden hinnoitteluperiaatteiden muuttuminen sekä kokemukset työmäärän ja työn mielekkyyden vähenemisestä ja asiantuntijuuden arvostuksen laskusta. Erot käännösalan koulutuksessa eivät näytä vaikuttavan suhtautumiseen konekäännösten käyttöä kohtaan.

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella konferenssitulkkien tekemiä prima vista -ratkaisuja ja sitä, miten he kokevat omat suorituksensa. Tutkimuksen aineisto on kerätty kevättalvella 2021 etäyhteyden kautta nauhoitettujen tulkkauskokeiden ja haastattelujen avulla. Tutkimukseen osallistui kolme konferenssitulkkia, jotka tulkkasivat kaksi rakenteeltaan ja rekisteriltään erilaista ranskankielistä tekstiä prima vista -menetelmällä suomeksi. Puheen rytmittämistä analysoitiin Praat-ohjelman avulla. Tulkkauksen arvioinnin subjektiivisuuden välttämiseksi tulkkausongelmien ja -strategioiden tunnistamisessa käytettiin Henri Barikin (1971) virhejaottelua. Semanttisen ekvivalenssin arvioinnissa Barikin jaottelun avulla pyrittiin analysoimaan kohdat, jotka tuottivat ongelmia yhdelle tai useammalle tulkille, minkä avulla voitiin arvioida kognitiivista kuormittavuutta. Daniel Gilen (2009) ja Marjorie Agrifolgion (2004) kognitiivista kuormittavuutta kuvaavat mallit auttoivat ymmärtämään syitä virheiden syntymiseen. Gilen (2009) tulkkausstrategioiden jaottelulla pyritään kuvamaan tulkkien tekemiä ratkaisuja ongelmatilanteissa. Aineistosta kävi ilmi, että lähdekielen interferenssi on vahvaa pitkissä virkkeissä kieliparissa ranska–suomi. Tulkit pilkkoivatkin merkitysyksiköt osiin työmuistin säästämiseksi eivätkä tulkanneet koko virkettä yhtenä virkkeenä vaan jakoivat sen osiin. Lukusanojen tulkkaaminen oli ongelmallista sijamuotojen monimutkaisuuden ja pituuden vuoksi, vaikka luvut olivat tulkin nähtävissä lähdekielisessä tekstissä. Niiden kohdalla ilmeni korjauksia ja toistoa. Tulkattavien tekstien haasteet osoittautuivat pitkälti yksilöllisiksi, sillä eri tulkeilla vaikeudet eivät liittyneet samoihin lähtötekstin kohtiin. Tulkkien käyttämissä strategioissa oli sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Haastattelujen kautta saatiin selville, että tulkit pyrkivät unohtamaan mahdolliset virheensä nopeasti ja siirtymään seuraavaan tehtävään. Tutkimustuloksissa korostui tulkkauksen arvioinnin kompleksisuus, sillä virheiden lokerointi on hankalaa ja subjektiivista. Tulkkaus on kuitenkin aina epätäydellistä, joten pitäisi keskittyä positiivisiin aspekteihin negatiivisten sijaan.

Tutkimuksen tavoitteena selvittää, millaisia strategioita tulkit käyttävät sanontojen tulkkaamisessa. Sanonnat ovat kielen rikkaus, ja ne asettavat tulkkaukseen omat haasteensa. Tutkimuksen tarkoituksena on osoittaa, mitä strategioita hyödyntäen tulkit tulkkaavat sanonnat eri tulkkausmenetelmissä. Tutkimuksessa tarkasteltiin sanontojen tulkkausta kolmessa eri tulkkausmenetelmässä; konsekutiivi-, simultaani- ja prima vista - tulkkauksessa. Tutkielmassa käytetty aineisto koottiin kahden vastavalmistuneen ja kahden kääntämisen ja tulkkauksen maisteriopintoja viimeistelevän tulkin tulkkauksista. Tulkkaukset simuloivat kolmea eri menetelmää, ja tulkkauksen aiheet olivat eri oikeudenaloilta. Tutkimuksen kielipareina olivat suomi–englanti ja suomi–saksa, ja tulkit tulkkasivat äidinkielestä vieraaseen kieleen. Äänitteet anonymisoitiin ja litteroitiin analyysia varten. Tutkimuksen teorian alkuosuus käsittää sanonnan määrittelemisen: mikä sanonta on ja mikä tehtävä sillä on kielessä. Lisäksi selvitetään lyhyesti sanontojen alkuperä eli sanontojen kieli- ja kulttuurisidonnaisuus. Tämän jälkeen perehdytään tulkkaukseen: aluksi keskitytään tarkastelemaan Sylvie Kalinan (1998) tulkkausteorioita, Daniel Gilen (2009) kuormittavuusmalliteorioita ja Henri Barikin (1971) virhekategoriaa ja sen alaisuuteen kuuluvia muunnoksia ja lisäyksiä. Kalinan tulkkausteoriat antavat työlle raamit kokonaisuudessaan, eli teorioiden avulla kerrotaan, mitä tulkkaus on vuorovaikutuksellisena toimintana. Gilen kuormittavuusmallit pyrkivät antamaan viitteitä mahdollisista syistä, miksi tulkki päätyi tulkkausratkaisuunsa. Barikin teoriat keskittyvät arvioimaan virheiden, muunnosten ja lisäysten laatua ja sitä, millainen vaikutus niillä on tulkkauksen lopputulokseen. Tutkimuksesta kerätyn aineiston perusteella voidaan tehdä päätelmä, että sanonnoilla on vaikutusta tulkkaussuoritukseen ja ne neutralisoituvat helposti tulokielessä. Jotkin sanonnat voidaan tulkata kotouttamalla eli käyttämällä idiomaattista vastinetta, mutta tulkkaus voi toisinaan häivyttää sanonnat tulokielessä. Sanonnan kantama merkitys välittyy tulokieleen, mutta toisinaan tulokielessä sanonta on niin neutralisoitunut, ettei sitä enää tunnista sanonnaksi. Tutkimuksesta selvisi myös, että sanonnat tulkataan idiomaattisemmin simultaani- ja prima vista -menetelmissä kuin konsekutiivimenetelmässä. Tutkimustulokset osoittavat, että sanonnat on mahdollista tulkata erilaisin tulkkausstrategioin, mutta eri strategioilla voi olla vaikutusta luovuuden asteeseen ja tämän vuoksi myös tulkkauksen lopputulokseen. Tutkimus myös osoittaa, miten haastavaa sanontojen tulkkaaminen on kielten symmetrisyyden tai asymmetrisyyden ja siitä johtuvien kieli- ja kulttuurisidonnaisuuksien vuoksi. Sanontojen tulkkaamisessa keskeiseen asemaan nousevat tulkin laaja tulkkauskielten ja niiden edustamien kulttuurien tuntemus.

Tämä tutkielma tarkastelee tulkkausta keskittyen sen kahteen varsin ainutlaatuiseen alalajiin: asioimis- ja konferenssitulkkaus. Tutkielmassa selvitetään sekä asioimis- että konferenssitulkin suosituimpia urapolkuja, uravalintoja ja syitä, jotka rohkaisevat tulkkeja suuntautumaan tiettyyn lajiin. Keskeistä tässä tutkimuksessa on asioimis- ja konferenssitulkkauksen välisten erojen ja yhtäläisyyksien kartoittaminen. Kummankin lajin erityispiirteiden ja pääasiallisten haasteiden määritteleminen muodostaakin tutkielman tärkeämmän tutkimuskysymyksen. Lisäksi tutkimuskysymyksissä selvitetään, mistä ammattitulkin ura saa alkunsa ja mitkä tekijät vaikuttavat sen kehitykseen. Lopuksi tarkastellaan, miten asioimistulkki voi toteuttaa siirtymän konferenssitulkkaukseen tai toisinpäin. Haastattelumetodina käytetään asiantuntijahaastattelua. Sen avulla kerätään tutkimusaineisto, joka koostuu neljästä puolistrukturoidusta haastattelusta. Haastattelujen kohteiksi valittiin Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton (SKTL) hakupalvelusta sellaiset ammattitulkit, jotka ovat työskennelleet sekä asioimis- että konferenssitulkkeina. Haastateltaville esitettiin kymmenen kysymystä, joista jokainen liittyi yhteen seuraavista aihealueista: uran alku ja uramuuttujat, asioimis- ja konferenssitulkkauksen erot sekä siirtymä lajista toiseen. Analyysin ja sen tuottamien tulosten valossa voidaan todeta, että kaikkiin tutkimuskysymyksiin löydettiin vastaus. Ammattitulkin ura lähtee käyntiin usein jo hyvin varhaisessa vaiheessa korkeakouluopintoja, ja sille on ominaista tietynlainen sattumanvaraisuus. Pääasiallisempana erona tulkkauslajien välillä nousi esille läheisyys tulkkaustilanteen osapuolten välillä, mikä on asioimistulkkauksessa hyvin välitön. Konferenssitulkkauksessa on taas tyypillisempää, että osapuolet ovat tietyn etäisyyden päässä. Kysymyksissä koskien siirtymistä tulkkauslajista toiseen koettiin, että siirtymä konferenssitulkkauksesta asioimistulkkaukseen on yleisempi ja helpompi.

Tämän maisterintutkielman aiheena on venäjän preteritin tulkkaus suomeen, sillä venäjää äidinkielenään (A) puhuvalle tulkille, jolle suomi on vieras kieli (B), suomen kielen menneen ajan aikamuodon valinta voi olla vaikea. Hypoteesinamme on oletus siitä, että tulkkauksen aikana ammattitulkit valitsevat usein venäjän preteritin vastineeksi nimenomaan imperfektin, koska se on jostain syystä ensimmäisenä mieleen tuleva vaihtoehto. Suomen ja venäjän tempusjärjestelmien eroavaisuuksien vuoksi väärän aikamuodon valinta voi kuitenkin aiheuttaa oikeustulkkauksessa väärinkäsityksiä, minkä seurauksena voisi olla yksilön oikeusturvan vaarantuminen ja pahimmassa tapauksessa väärä tuomio. Tutkimuksen teorian ensimmäisessä osassa käytiin läpi oikeustulkkauksen keskeisiä asioita, siihen liittyviä haasteita sekä poliisikuulustelun erityispiirteitä. Teorian toisessa osassa kuvattiin venäjän preteritiä ja verbin aspektia sekä suomen kielen menneen ajan aikamuotoja ja vertailtiin niitä keskenään. Tutkimuksen empiirisen osan keskiössä on kirjallinen koe, jonka tavoitteena on tarkastella, miten venäjää äidinkielenään puhuvat tulkit tulkkaisivat venäjän preteritin suomeen päin ja mitkä kohdat aiheuttavat heille vaikeuksia. Kirjallisen kokeen materiaalina oli runsaasti suomen imperfektiä sisältävä, suomenkielinen ja litteroitu poliisikuulustelu tv-sarjasta Arman ja Suomen rikosmysteerit, jota hieman pidensimme lisäämällä siihen muutaman lauseen. Käänsimme koemateriaalitekstin venäjäksi. Sen jälkeen koehenkilöitä pyydettiin kääntämään teksti venäjästä suomeen sekä vastaamaan tausta- ja loppukyselyssä oleviin kysymyksiin. Kokeen tuloksista kävi ilmi, että menneen ajan aikamuodon valintaan vaikuttavat ensisijaisesti konteksti, sen ymmärtäminen sekä tilanteen luonne. Lisäksi ilmeni, että tilanteen kokonaiskuvan hahmottaminen perehtymättä kontekstiin voi olla hankalaa, mikä vaikeuttaa sisällöllisesti täydellisen menneen ajan aikamuodon valintaa. Kokeen tuloksista sekä loppukyselystä kävi myös ilmi, että vaihtelua tulkkien käyttämissä verbin aikamuodoissa ilmeni vaihtelua etenkin silloin, kun tekstissä ei ollut imperfektin tai perfektin valintaa helpottavaa ajan tai tavan adverbia. Näin olleen hypoteesimme todentui vain osittain, sillä yksi koehenkilöistä valitsi lähes kaikissa lauseissa venäjän preteritin vastineeksi suomen imperfektin.

Tämän maisterintutkielman tavoitteena on selvittää, mitä rakenteellisia eroja ja samankaltaisuuksia suomenkielisten määreisten substantiivilausekkeiden ja näiden ruotsinkielisten käännösvastineiden välillä voidaan havaita Suomen hallituksen esityksessä 17/2022. Rakenteiden analysoinnissa on hyödynnetty käännöstieteellisen syntaktisten käännösstrategioiden viitekehyksen lisäksi kielitieteen näkökulmaa, joka pohjautuu pääosin suomen ja ruotsin lausekkeiden kieliopilliseen kuvaukseen. Substantiivilauseke ilmenee tutkielmassani yhtäältä kieliopillisena ilmiönä, toisaalta käännösteoreettisen tarkastelun kohteena. Substantiivilauseke muodostuu yhtenä kieliopin tärkeimmistä ilmiöistä niin ikään oleelliseksi osaksi juridisia tekstejä. Juridiselle kielelle asetettu tiiviyden vaatimus näyttäytyy muun muassa toistuvina rakenteina, joihin myös määreiset substantiivilausekkeet kuuluvat. Juridisen tekstin informaatiotiiviys tulee esiin muun muassa runsaasti informaatiota sisältävinä substantiivilausekkeina. Aineistona tutkielmassani on Suomen hallituksen esityksen 17/2022 suomenkielisen version 194 ensimmäistä määreistä substantiivilauseketta sekä näiden ruotsinkielisen version käännösvastineet. Aineiston substantiivilausekkeet ovat lähdetekstissä etu- ja/tai jälkimääreisiä, mutta kyseisten substantiivilausekkeiden ruotsinkielisissä käännösvastineissa näiden määreisyystyyppien lisäksi ilmenee osin myös määreettömiä substantiivilausekkeita tai muita lausekkeita. Aineistosta poimitut substantiivilausekkeet ovat peräisin hallituksen esityksen monista erityyppisistä osista, kuten esityksen pääasiallisesta sisällöstä ja yleisperusteluista. Analyysimenetelmä on kahtalainen siinä mielessä, että ensianalyysi on luonteeltaan enemmän kieliopillinen, jatkoanalyysi puolestaan käännösteoreettinen. Toisaalta jatkoanalyysissa ei huomioida pelkästään käännösstrategiaa, vaan kunkin käännösstrategialuokan yhteydessä esitetään myös, mitä lähdetekstin kieliopilliselle rakenteelle on käännösvastineessa tapahtunut. Kieliopillisessa analyysissä huomio keskittyy myös lähdetekstin kolmeen keskeiseen määritetyyppiin adjektiivimäärite, genetiivimäärite ja adverbiaali sekä näiden käännösvastinetyyppeihin. Analyysissa kaikki edellä mainitut aspektit ilmenevät niin absoluuttina lukuina kuin prosentuaalisestikin. Analyysin perusteella lähdetekstin etumääreisen substantiivilausekkeen yleisin käännösvastine on sekä etumääreinen substantiivilauseke että jälkimääreinen substantiivilauseke, joita molempia on lähes 40 prosenttia esiintymistä. Lähdetekstin jälkimääreisen substantiivilausekkeen yleisin käännösvastine on puolestaan lähes 70 prosentin osuudellaan niin ikään jälkimääreinen substantiivilauseke. Lähdetekstin etu- ja jälkimääreisen substantiivilausekkeen yleisimmät käännösvastineet ovat etu- ja jälkimääreinen sekä jälkimääreinen substantiivilauseke molemmat noin 50 prosentin osuuksillaan. Käännösstrategioista kaksi yleisintä ovat lausekerakenteen muutos (n. 64 %) ja kirjaimellinen käännös (n. 23 %). Tuloksista voi muun muassa päätellä, että kirjaimellinen käännös on yleisin lyhyissä etumääreisissä substantiivilausekkeissa, joissa on adjektiivimäärite. Toisaalta tuloksista käy esimerkiksi ilmi, että lähdetekstin määreinen substantiivilauseke voi ajoittain muuttua määreettömäksi substantiivilausekkeeksi tai joksikin muuksi lausekkeeksi.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan suomenruotsalaisen komediasarjan Sauli Niinistös julkalender suomenkielisissä käännöstekstityksissä esiintyviä käännössiirtymiä ja käännösstrategioita sekä sanaleikkejä ja niiden muodostamistapoja. Kyseessä on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tarkoituksena on selvittää, mitkä käännössiirtymät ja -strategiat ovat yleisimpiä, kun ohjelmassa käännetään sanaleikkejä suomenruotsista suomeksi. Tarkoituksena on myös ottaa selville, vaikuttaako audiovisuaalisen teoksen multimodaalisuus kääntäjän valintoihin vapaaehtoisten käännössiirtymien kohdalla. Tutkielman päämääränä on edelleen selvittää, mitkä sanaleikkien muodostamistavat ovat aineiston perusteella tavallisimpia lähde- ja kohdekielessä. Tutkielman aineistona on vuonna 2018 Yle Areenassa julkaistun Sauli Niinistös julkalender -ohjelmasarjan 23 ensimmäistä jaksoa. Sarjassa on yhteensä 24 jaksoa, mutta niistä viimeinen on luonteeltaan niin erilainen kuin muut, että se on jätetty tutkimusaineiston ulkopuolelle. Tutkittavat jaksot on toteutettu keskenään saman kaavan mukaan, ja ne perustuvat stand-up-komiikkamaiseen vitsinkerrontaan. Ohjelman ainoan näyttelijän, Christoffer Strandbergin, rooli taas on toimia presidentti Niinistön karikatyyrinä. Kaikki jaksot on kääntänyt Sari Kumpulainen. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan käännöstekstitysten sanaleikeistä löytyviä Pekkasen (2010) määrittelemiä vapaaehtoisia käännössiirtymiä ja epäsiirtymiä. Sanaleikkien käännösstrategiat taas luokitellaan Leppihalmeen (1997b) mukaan lähdekielisen sanaleikin korvaamiseen kohdekielisellä sanaleikillä, muihin retorisiin tehokeinoihin sekä käännösstrategian poisjättöön. Sanaleikkien muodostamistavat ryhmitellään niin ikään Leppihalmetta (1997b) mukaillen seuraaviin: sanojen kaksimerkityksisyys, leikilliset uudissanat, kontaminaatio, homofonia, homonymia, paronymia, polysemia ja intertekstuaalisuus. Kaikista yleisin sanaleikkien käännösstrategia tutkimusaineistossa on lähdekielisen sanaleikin korvaaminen kohdekielisellä sanaleikillä. Tavallisinta tämä on aineiston vapaaehtoisten käännössiirtymien kohdalla (18 esimerkkiä 24:stä). Kuuden vapaaehtoisen käännössiirtymän tapauksessa kääntäjä on käyttänyt strategiana muita retorisia tehokeinoja. Aineiston kymmenen epäsiirtymän kohdalla ei sanaleikin käännösstrategiaa ole käytetty. Tutkimuksen perusteella av-teoksen multimodaalisuus ohjaa tekstitysten käännössiirtymiä silloin, kun kääntäjän on mahdollista valita yhden tai useamman eri siirtymän välillä. Kaikista aineiston 24 vapaaehtoisesta siirtymästä multimodaalisuus on nimittäin ohjannut kääntäjän muokkauksia kokonaisten 13 siirtymän kohdalla. Tutkimusaineiston perusteella yleisin sanaleikin luomistavoista on lähdekielessä ehdottomasti homonymia (10 sanaleikkiä 18:sta) ja seuraavaksi tavallisin tapa homofonia (5 sanaleikkiä 18:sta). Kohdekielessä tilanne on toinen. Kaikista yleisin kielellisen leikittelyn muodostamiskeino kohdekielisissä käännöstekstityksissä on polysemia (7 sanaleikkiä 18:sta), ja seuraavalla sijalla on sanojen kaksimerkityksisyys (4 sanaleikkiä 18:sta). Lähdekielisen sanaleikin homonymia yhdistyy materiaalissani useimmiten kohdekielisen sanaleikin polysemiaan (5 sanaleikkiä 10:stä) tai sanojen kaksimerkityksisyyteen (3 sanaleikkiä 18:sta). Materiaalin lähdekielisten sanaleikkien toiseksi yleisin muodostamistapa eli homofonia taas yhdistyy käännöstekstityksessä useimmiten kohdekielisen sanaleikin polysemiaan (3 sanaleikkiä 5:stä). Tutkimustulokset tukevat näkemystä siitä, että av-kääntäminen on mutkikasta ja vaatii kääntäjältä luovuutta.

Tutkielmani tarkastelee ongelmakohtia, joita voi esiintyä, kun yhdistetään monikielinen käännösprojekti ja kieliversioiden hakusanaoptimointi. Tutkielmani aluksi käsittelen yleisesti hakukoneoptimointia, jonka osa hakusanaoptimointi on. Osion tavoitteena on antaa lukijalle yleiskäsitys hakukoneoptimoinnista ja hakusanaoptimoinnista. Hakukoneoptimoinnin yleistason ymmärrys on olennaista, jotta hakusanaoptimointi asettuu oikeaan kontekstiin niin yleisesti kuin sen kannalta, miksi yritykset haluavat optimoida sivunsa käännösversiot. Hakukoneoptimoinnin jälkeen käsittelen tutkielmassani yleisesti monikielisiä käännösprojekteja ja sitä, millainen käännösprojektin kulku yleensä on. Tämän osion tarkoituksena on auttaa lukijaa ymmärtämään, miten hakusanaoptimointia sisältäneen käännösprojektin kulku on rakennettu ja miten se eroaa yleisestä käännösprojektin kulusta. Tutkielmani on eksploratiivinen, ja aineistona on neljä hakusanaoptimointia sisältänyttä käännösprojektia, joiden parissa työskentelin vuonna 2019. Jokaisessa projektissa esiintyi ongelmia, joista osa toistui projektista toiseen. Ongelmien toteutumisriskiä on osittain mahdollista minimoida, mutta koska osa ongelmista kumpuaa itse lähtötekstistä tai kielten eroavasta terminologiasta ja käyttäjistä, niitä on mahdoton ehkäistä kokonaan.

Sekä Suomessa että Venäjällä uudistetaan parhaillaan jätelainsäädäntöä. Uudistuksilla tähdätään erityisesti kierrätyksen lisäämiseen, ja yksi kierrätyksen kiinnostavimmista osa-alueista on muovin kierrätys. Tämä sanastotyötutkielma keskittyy muovijätteen mekaanisen kierrätysprosessin yhteen vaiheeseen, muovien erotteluun. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia vastineita venäjän kielessä on suomenkielisille muovien erotteluun liittyville käsitteille ja termeille. Tutkimuksen ohella laadin kaksikielisen deskriptiivisen sanaston muovijätteen erotteluun liittyvistä käsitteistä ja termeistä. Sanaston lähdekielenä on suomi ja vastinekielenä venäjä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii terminologian teoria sanastotyön näkökulmasta tarkasteltuna. Tutkimusmenetelmänä on systemaattinen käsiteanalyysi, joka on perinteisen terminologian teorian mukaisen sanastotyön tärkein menetelmä. Käsiteanalyysi mahdollistaa käsitteiden sisällön ja käsitesuhteiden selvittämisen sekä käsitejärjestelmien rakentamisen, mikä on edellytyksenä määritelmien laatimiselle ja vieraskielisten vastineiden löytämiselle. Tutkimusaineisto koostuu internetistä kerätyistä suomen- ja venäjänkielisistä muovijätteen kierrätystä käsittelevistä julkaisuista. Näihin kuuluu muun muassa Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksiä, opetusmateriaaleja, lehtiartikkeleita ja standardeja. Sanastotyön aluksi tein aineistoon termi-inventaarion, jossa poimin teksteistä manuaalisesti termiehdokkaat. Varsinaisen aineiston lisäksi käytin määritelmätiedon ja vastineiden etsimiseen myös täydentäviä lähteitä. Suomenkielisille muovien erotteluun liittyville käsitteille ja termeille löytyi melko helposti venäjänkieliset vastineet, eikä käsitejärjestelmiin jäänyt aukkoja. Synonymia oli yleistä sekä suomen- että venäjänkielisissä termeissä, joten suurelle osalle suomenkielisistä termeistä löytyi useampi venäjänkielinen vastine. Vaikka muovin kierrätys onkin Venäjällä vasta alussa, alan erikoiskieli vaikuttaisi siis olevan samalla tasolla kuin Suomessa. Tämä johtunee siitä, että muovin kierrätykseen liittyvä käsitteistö ja termistö on pitkälti yhteistä koko kierrätysalalle, ja kierrätysalan erikoiskieli on alkanut muotoutua jo kauan ennen muovin kierrätyksen alkamista. Tutkimuksen ohella laaditusta sanastosta voivat hyötyä niin kääntäjät ja tulkit kuin kierrätysalan toimijat ja aiheesta kiinnostuneet kuluttajatkin. Tulevaisuudessa sanastoa voidaan laajentaa esimerkiksi muihin muovin mekaanisen kierrätyksen vaiheisiin tai vähitellen yleistyvän kemiallisen kierrätyksen puolelle.