Browsing by master's degree program "Sukupuolentutkimuksen maisteriohjelma"

Tarkastelen tässä maisterintutkielmassa feministisen tutkimuksen, politiikan ja kansalaisyhteiskunnan kentillä 2000-luvulla käytyjä sijaissynnytyskeskusteluja ja tutkin keskusteluiden pohjalta rakentuvia sijaissynnytysdiskursseja. Tutkielmaa ohjaa kysymys siitä, mikä on eri diskurssien suhde altruismiin ja millaisia sukupuoleen ja reproduktioon liittyviä näkemyksiä ne ilmentävät. Tavoitteenani on lisäksi analysoida ja purkaa sellaisia altruistiseen sijaissynnytykseen liittyviä näkemyksiä, oletuksia ja ristiriitaisuuksia, jotka mielestäni kaipaavat kriittistä pohdintaa tilanteessa, jossa sijaissynnytyskiellon purkamista Suomessa harkitaan. Olen tunnistanut kotimaisesta yhteiskunnallisesta sijaissynnytyskeskustelusta kaksi diskursiivista kehystä, jotka molemmat sitoutuvat sijaissynnyttäjään kohdistuvaan altruismin vaatimukseen. Keskustelua hallinnut medikalisaatiodiskurssi tarkastelee sijaissynnytyksiä lääketieteellis-eettisestä näkökulmasta heteronormatiivisesti lapsettomuushoitokontekstissa. Tuoreemman, oikeutta sijaissynnyttäjän käyttöön muillekin kuin lääketieteellisin perustein lapsettomille ryhmille vaativa ja medikalisaatiodiskurssin heteronormatiivisuuden haastavan kehyksen olen nimennyt yhdenvertaisuusdiskurssiksi. Kolmas, kriittiseksi feministiseksi diskurssiksi nimeämäni kehys pohjautuu 2000-luvulla ilmestyneeseen feministiseen tutkimukseen. Se kyseenalaistaa monet sijaissynnytyskeskustelulle ominaiset vakiintuneet totuudet ja suhtautuu kriittisesti altruismin vaatimukseen, sen taustalla vaikuttaviin sukupuolittuneisiin normeihin ja kaupallisten toimijoiden altruismin edellytyksestä saamaan hyötyyn. Diskurssi pyrkii osoittamaan, että sijaissynnytystä on mahdollista tarkastella produktiivisen työn kontekstissa ja ehdottaa, että sijaissynnytys käsitteellistettäisiin joko ammatilliseksi hoivaksi tai biotalouden kontekstissa tehtäväksi kliiniseksi työksi. Tutkielmani keskeinen, feminististä diskurssia mukaileva johtopäätös on, ettei sijaissynnytyskiellon mahdollista purkamista voi tehdä altruismin vaateeseen nojaten ilman, että päädytään uusintamaan ja hyödyntämään naisia koskevia sukupuolittuneita stereotypioita ja odottamaan heiltä itsensä uhraamista muiden hyväksi. Vaikka en ota kantaa siihen, tulisiko sijaissynnytyskielto purkaa, katson, että mikäli siihen päädytään, tulisi sijaissynnytystä tarkastella produktiivisen työn kontekstissa kliinisenä työnä ja tunnustaa sijaissynnyttäjien keskeinen merkitys myös taloudellisesti. Katson, että kliinisen työn käsitteeseen pohjautuvalla sijaissynnytysmallilla olisi hoivatyömallia paremmat mahdollisuudet paitsi tunnistaa sijaissynnyttäjien keskeinen asema ja merkitys sijaissynnytysprosessissa, myös haastaa sijaissynnytykseen ja sijaissynnyttäjiin liitetyt sukupuolistereotypiat ja näkemykset, jotka ylläpitävät käsitystä sijaissynnytyksestä intiimin ja epäpoliittisen alueelle kuuluvana toimintana, jossa sijaissynnyttäjä sukupuolelleen ominaisesti täyttää kanssaihmistensä tarpeet omat etunsa sivuuttaen.

Tausta: Autismikirjon ihmisten sukupuolen moninaisuus on viime vuosina herättänyt laajaa asiantuntija- ja kansaiskeskustelua. Kuvaan systemaattiseen kirjallisuushakuun perustuvassa aineistossani sitä, miten sukupuolen moninaisuutta ja autismikirjoa on viime vuosina käsitelty tieteellisessä tutkimuksessa. Aineisto ja menetelmät: Tarkastelen vuosina 2017-2021 kansainvälisessä Scopus-tietokannassa julkaistuja autismikirjoa ja sukupuolen moninaisuutta käsitteleviä tutkimustiivistelmiä temaattisen analyysin avulla. Analyysiani ohjaa intersektionaalinen näkökulma ja transhistorian tutkimus. Tulokset: Jäsennän sukupuolen moninaisuuden ja autismikirjon yhteisesiintyvyyttä käsittelevän tieteellisen tutkimuksen patologisaatio-, depatologisaatio- ja repatologisaatiopyrkimysten keskinäiseksi kamppailuksi. Sukupuoleltaan moninaiset autismikirjon ihmiset kokevat elämänsä aikana sivuuttamista, ulossulkemista ja syrjintää, jolla on vakavia seurauksia. Puolet tutkimustiivistelmistä tarkasteli yhteisesiintyvyyttä medikalisoivasta, psykologisoivasta tai seksuaalisuutta painottavasta näkökulmasta. Yli kolmannes tutkimuksista edusti kriittistä, osallistavaa tai keskustelevaa näkökulmaa. Uudempia tutkimustraditioita edustavat tutkijat käsittelivät autismikirjoon liittyviä sukupuolen erityispiirteitä usein neutraaleina tai myönteisinä ominaisuuksina. Pohdinta: Patologisoinnin, medikalisoinnin ja psykologisoinnin sijaan sukupuoleltaan moninaiset autismikirjon ihmiset ovat oman kokemuksensa ja palveluntarpeensa parhaita asiantuntijoita. He voivat myös auttaa muita ihmisiä ymmärtämään sukupuolta oman kokemuksensa ja erityisyytensä avulla.

Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten käsite ‘sukupuolineutraali’ toimii sukupuolipopulismin merkitsijänä kansanedustajien Suomen eduskunnan täysistunnoissa pitämissä puheenvuoroissa. Tutkielmassa analysoidaan kriittisesti sitä, millä keskeisillä tavoilla käsitettä ’sukupuolineutraali’ ja siitä johdettuja ilmaisuja on käytetty poliittisina käsitteinä vuosina 2012-2020. Tutkimus sijoittuu sukupuolentutkimuksen kentälle osaksi queerteoreettista tutkimusperinnettä ja oikeistopopulismin tutkimusta. Tutkimusaineisto koostuu kansanedustajien Suomen eduskunnan täysistunnoissa vuosina 2012-2020 pitämistä puheenvuoroista. Analyysimetodina sovelletaan käsitehistoriallista lähestymistapaa niin, että aineistosta paikannetaan käsitteen ’sukupuolineutraali’ tihentymiä ja merkityksen siirtymiä. Lisäksi analysoidaan käsitteen ’sukupuolineutraali’ esiintymisyhteyksiä ja sen yhteydessä esiintyvää sukupuolipopulistista merkityskenttää. Tutkimuksen päätulos on, että käsite ‘sukupuolineutraali’ on alkanut toimia sukupuolipopulismin merkitsijänä kansanedustajien puheenvuoroissa vuosina 2012-2020. Käsitteen avulla määritetään sukupuolen, perheen ja yhteiskunnan rajoja. Käsite on erityisen tiheästi käytössä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista eduskunnan täysistunnoissa käydyssä keskustelussa, ja sen käyttöyhteys on tarkastellun ajanjakson aikana siirtynyt seksuaalivähemmistöjä koskevista keskusteluista sukupuolivähemmistöjä käsitteleviin yhteyksiin.

Maisterintutkielmassani tarkastelen sukupuolistuneen väkivallan esityksiä audiovisuaalisessa aineistossa, joka koostuu kotimaisen Kaikki synnit -rikossarjan ensimmäisen tuotantokauden kuudesta jaksosta. Pohjaan ajatteluni pääosin suomalaiseen sukupuolistuneen väkivallan tutkimukseen sekä Leena-Maija Rossin tutkimukseen representaation parissa. Ymmärrän representaation merkityksiä tuottavana ja siten poliittisena toimintana, joka osallistuu keskeisenä osana todellisuutta myös sukupuolen ja väkivallan merkityksien tuotantoon. Sukupuolistuneella väkivallalla viittaan suomalaisen väkivaltatutkimuksen vakiintuneeseen termiin, jonka avulla kiinnitän huomioni siihen, miten väkivallan toteutuminen noudattaa tiettyä sosiaalista säännönmukaisuutta. Sukupuolistunut väkivalta katsoo väkivallan ja sukupuolen nivoutuvan toisiinsa toimijoiden tasolla sekä laajemmin kulttuurisesti ja rakenteellisesti. Representaatioanalyysissani pyrin näyttämään todeksi miten Kaikki synnit -sarjassa esiintyvä väkivalta rakentaa sukupuolistuvia merkityksiä. Tarkastelen analyysissäni neljän hahmon väkivaltaan liittyviä kohtauksia: Laurin, Mikon, Fahidin ja Leenan. Kohtauksesta riippuen sarjassa esiintyvä väkivalta saa erilaisia muotoja ja merkityksiä, parisuhdeväkivallasta hengelliseen väkivaltaan ja miesten välisestä väkivallasta naisen tekemään väkivaltaan. Representaatioanalyysin yhteydessä tarkastelen myös väkivallan esittämisen kokemusta. Haastattelin työtäni varten neljää sarjan keskeisessä roolissa esiintyvää näyttelijää ja puolistrukturoiduissa teemahaastatteluissa kysyin heidän kokemuksiaan väkivallan esittämisestä Kaikki synnit -sarjassa sekä muissa tuotannoissa. Käsittelen heidän haastatteluvastauksiaan kerrottuina, haastattelutilanteessa rakentuvina kokemuksina, jotka tuottavat tietoa väkivallan esittämisestä ja väkivaltakohtauksien erityisestä affektiivisuudesta. Tutkimukseni tulos ehdottaa, että osaltaan rikossarja normalisoi miesten välistä väkivaltaa, ja marginalisoi naisen tekemää väkivaltaa. Fahidin hahmon kohdalla väkivaltaa perustellaan hänen edustamallaan ”vieraalla” kulttuurilla, jolloin väkivalta saa merkityksensä hahmon edustaman etnisen taustan myötä. Tunnistan sarjasta myös toiveikkaita tapoja katsoa väkivaltaa: Leenan hahmon toiminnan voi tulkita vastarintana yhteisön vahingollisia toimintatapoja kohtaan ja Laurin hahmon voi lopulta ymmärtää ottavan vastuun väkivaltaisesta toiminnastaan.

Maisterintutkielmani tutkii, miten Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa hiippakuntatasolla aktiivisesti ehkäistään kirkon sateenkaarevien työntekijöiden syrjintää, millaisia hiippakuntatason suunnitelmia ja ohjeistuksia on olemassa, ja miten piispat pyrkivät vaikuttamaan sateenkaari-ihmisten yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon hiippakunnissa. Tutkimusaineistoni koostuu hiippakunnista saamistani yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasiakirjoista sekä kahdeksan piispan haastatteluvastauksista, jotka olen anonymisoinut analyysiä varten. Tutkimusmenetelmänä käytän temaattista sisällön analyysiä. Analysoin tutkimusaineistosta nousseita teemoja intersektionaalisuuden, inklusiivisuuden ja kontekstuaalisen teologian käsitteiden näkökulmasta siten, että peilaan niitä sateenkaari-ihmisten kohtaaman hengellisen väkivallan ja siitä seuraavan vähemmistöstressin kontekstiin. Tutkimustuloksia analysoidessani hyödynnän myös seksologian alan viitekehystä pohtiessani sitä, onko sateenkaarevilla työntekijöillä ja sateenkaari-ihmisillä tosiasiallinen turvallinen mahdollisuus eli lupa puhua (Annon 1976) omaan seksuaali- tai sukupuoli-identiteettiin liittyvästä syrjinnästä, häirinnästä ja hengellisestä väkivallasta evankelis-luterilaisen kirkon kontekstissa. Tutkielmani yhdistää siten uudella tavalla sukupuolen tutkimusta ja seksologiaa teologiseen viitekehykseen. Piispojen vastaukset ja hiippakuntien julkiset asiakirjat osoittavat, että hiippakunnissa on erilaisia käytäntöjä liittyen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien työntekijöiden yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon varmistamiseen. Osassa hiippakunnissa on olemassa yksityiskohtaisia ohjeistuksia, osassa hiippakunnista ei ole mainittu sateenkaari-ihmisiä ohjeistuksissa lainkaan ja osassa hiippakunnista ohjeistukset ovat puutteellisia. Haastatteluvastauksista käy ilmi, että piispat ovat tietoisia, että seurakuntien toimintatavat ovat keskenään epätasa-arvoisia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen näkökulmasta. Evankelis-luterilaisen kirkon sisällä sateenkaarevien työntekijöiden yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon kokemukseen liittyy olennaisesti se, että sateenkaarevat työntekijät kohtaavat syrjinnän lisäksi hengellistä väkivaltaa ja sen uhkaa. Sateenkaari-ihmisten kohtaamaan hengelliseen väkivaltaan liittyy erityisiä osa-alueita, joita ei ole riittävästi huomioitu yleisessä hengellisen väkivallan määrittelyssä eikä evankelis-luterilaisen kirkon sisällä määritellyssä hengellisen väkivallan käsitteessä. Oma tutkimukseni laajentaa ymmärrystä sateenkaari-ihmisten kohtaaman hengellisen väkivallan erityispiirteistä ja niiden huomioimisesta yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmissa ja evankelis-luterilaisen kirkon työssä. Maisterintutkielmani tuloksia on mahdollista hyödyntää kokonaiskirkollisen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyön suunnittelussa.

Tutkielmassa tarkastellaan ilman emätintä syntyneiden henkilöiden kokemuksia emättimen dilataatiohoidosta sekä niiden yhteyttä sukupuolen kokemukseen. Dilataatiohoidon tavoitteena on yhdynnät mahdollistava emätin. Emättimen dilataatiohoitoa käsittelevää puhetta tarkastellaan kriittisen vammaistutkimuksen näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mikä motivoi ilman emätintä syntyneitä henkilöitä toteuttamaan henkisesti ja fyysisesti rankaksi havaitun hoidon. Tutkielman teoriatausta pohjautuu feministisen, queer- ja vammaistutkimuksen risteyksestä kumpuavaan crip-teoriaan. Tutkielmassa hyödynnetään crip-teorian alaisuuteen kuuluvaa Alison Kaferin poliittis-relationaalista mallia, jonka avulla lääketieteellisiä hoitokäytäntöjä voidaan arvioida kriittisesti. Tutkimusaineisto koostuu teemahaastatteluista. Haastatteluaineiston analyysimetodina käytetään diskurssianalyysiä, jonka avulla puheesta on etsitty dilataatiohoidon lopputuloksiin eli toiminnalliseen emättimeen liitettyjä odotuksia ja oletuksia. Tutkielmassa keskitytään pohtimaan, miten toiminnallinen emätin on ilman emätintä syntyneiden haastateltavien näkemyksissä yhteydessä naiseuteen, naiselta odotettuun kehoon ja kehon toimintoihin. Aineisto on kerätty haastattelemalla viittä 90-luvulla syntynyttä pääkaupunkiseudulla asuvalta henkilöltä, jotka ovat toteuttaneet emättimen dilataatiohoidon. Tutkimustulokset haastavat lääketieteen käsityksiä sekä ilman emätintä syntymisestä että dilataatiohoidon toteutuksesta. Tieto synnynnäisestä emättimen puuttumisesta ei ollut haastateltaville automaattisesti traumaattinen kokemus, eikä dilataatiohoidon toteutus vahvistanut haastateltavien kokemusta sukupuolesta. Haastateltavien käsitys itsestään ja tulevaisuudestaan perustui kokemukseen lääketieteen ammattilaisista. Jos haastateltavat tulivat kohdatuksi ja saivat tietoa synnynnäisestä kehostaan, synnynnäinen keho ei ollut haastateltaville traumaattinen kokemus. Sen lisäksi tutkimus osoittaa dilataatiohoidon toteutusta motivoineen lääketieteen hallinnoima pakollinen kyvykkyys. Hoitokokemuksesta riippuen haastateltavat toteuttivat hoidon joko syrjinnän välttämiseksi tai heterosuhteiden mahdollistamiseksi.

This thesis studies the visual representation of girls in aid campaigns. I have chosen to analyse an aid campaign by Plan International Finland titled Maternity wear for a 12-year-old. The campaign focuses on child pregnancies in the majority world, portraying a pregnant, 13-year-old Zambian girl Fridah as a main character. The campaign aired originally in 2017, reaching more than 70 million people and ending up being a financial success. By choosing a notable campaign, I want to highlight how much impact and responsibility aid campaigns have on producing a certain type of image of the majority world. Through my analysis, I want to take part in the discussion that problematises the way in which the aid industry operates at large. Drawing on the theoretical traditions of post- and decolonial feminism and black studies, I have paid explicit attention to how Fridah’s body has been portrayed. I find it important to focus on the corporeal aspects of the campaign, since the black body, especially the black female body, carries a long history of control and objectification in the eyes of western spectators. Using the methodology of semiotic analysis and applying the theoretical tools of a western gaze and a white gaze I have been able to discover racialised and colonised representations of Fridah. The campaign has visualised Fridah in a manner that draws on colonial binaries between a civilised, modern, and safe minority world and a traditional, backward, and dangerous majority world. The campaign fixes Fridah in her pregnancy, presenting her as a universal representative of any pregnant child in an ahistorical, rural, and black “developing world”. Through the image of a pregnant Fridah, the campaign draws a boundary between an idealised western child living in freedom and safety and a “third world girl” doomed by her rural, uncivilised destiny. The campaign sexualises, objectifies, and animalises Fridah’s body in a way that connects her to the negative stereotypes of hyper-reproductive and hypersexualised black women and girls. Fridah’s fetishised pregnant body joins the historical continuum of the regulation and exploitation of black women’s bodies for the consumption of the western spectatorship.

In this master’s thesis, I study Estonian pastor Annika Laats’ argumentation in favor of sexual minorities and their right to register their partnerships. I compare Laats’ comments to Patrick S. Cheng’s three definitions of queer theology and my main research question is: How can Annika Laats’ views on LGBT rights and Registered Partnership Act be interpreted through the concept of queer theology? With the research question and the comparison, my aim is to define Annika Laats’ queer theology. Theoretical background of this thesis relies on queer theology. Queer theology questions several doctrines, norms and traditions of Christianity and seeks to observe religion in a new, complex way. Contextuality is at its core. Because of this, I am comparing Annika Laats’ queer theology to Evangelical Lutheran queer theology and my thesis presents one example of Estonian queer theology of 2010s and 2020s. As research material of this thesis, I am using newspaper articles published in four main Estonian national newspapers from October 5th 2017 to December 23rd 2020. Since Estonia is statistically very secular and homophobic country, giving pastor Annika Laats media space was not at all obvious. That makes Estonian national newspapers an interesting research material for this thesis. The method of my thesis is thematic analysis. However, instead of searching, defining and naming the themes for the analysis, I use already existing themes of Patrick S. Cheng’s three definitions of queer theology. Annika Laats’ comments and theology in Estonian newspapers fit to Patrick S. Cheng’s all three definitions. She bases her comments on theology and her personal experiences as a pastor. She also evaluates Christianity from a queer point of view. In her critique of norms, Annika Laats’ comments are connected to the themes of gender studies and queer theory. Annika Laats is not acquainted with queer theology, but I read her comments supporting LGBT rights and Registered Partnership Act from queer theological point of view. In this way, several queer theological features can be found. With these findings, I rely on queer theology’s unruly idea that Christianity itself is undeniably queer, and claim that there are always queer theological features in defending minorities from a Christian perspective.

Tämä tutkielma tarkastelee suomalaisia bitiloja ja niiden merkitystä. Suomessa on vain vähän tiloja ja toimintaa, joka on suunnattu bi+-ihmisille. Tällä hetkellä fyysisiä bitiloja ovat lähinnä joidenkin sateenkaarijärjestöjen organisoimat bi+-ihmisille tarkoitetut vertaistukiryhmät. Suomalaisia bitiloja on tutkittu aiemmin hyvin vähän, minkä vuoksi niiden merkityksen tarkastelu on perusteltua. Tutkielma vastaa kysymykseen, miten bitilat vaikuttavat bi+-ihmisten kokemaan kuuluvuuden ja yhteisön tunteeseen. Vastaan tutkimuskysymykseen kolmen biryhmän vetäjän haastatteluista koostuvan aineiston perusteella. Tein haastattelut huhti- ja toukokuussa 2021. Haastattelut on tehty puolistrukturoituina sisäpiirihaastatteluina, sillä olen haastatellut bi+-ihmisenä muita bi+-ihmisiä. Analysoin aineiston käyttämällä temaattista analyysia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu Kirsten Gonzalezin, Corey Flandersin, Lex Pulice-Farrow’n ja Alma Bartnikin bi+-ihmisten kuuluvuuden tunnetta kartoittaneesta tutkimuksesta sekä Eleanor Formbyn viidestä eri yhteisön kategoriasta. Lisäksi hyödynnän tutkimuksessani aiempaa bitilojen tutkimusta ja Jenny Kangasvuon tutkimusta, sillä se auttaa ymmärtämään suomalaista kontekstia, jossa tutkimani bitilat sijaitsevat. Tutkimukseni tulokset jakautuvat neljään teemaan: 1) bitilat jaetun todellisuuden luojina, 2) bitilat oman identiteetin vahvistajina, 3) bitilojen ja -yhteisöjen puute ja 4) bitilat osana sateenkaariyhteisöä. Bitilat antavat bi+-ihmisille kokemuksen jaetusta todellisuudesta, joka syntyy jaetun identiteetin ja jaettujen kokemusten kautta. Tämä jaettu todellisuus saa aikaan tunteen siitä, että bitiloissa ei tarvitse selittää omia kokemuksiaan yhtä perusteellisesti kuin muissa tiloissa, mikä vahvistaa kuuluvuuden tunnetta. Lisäksi bitilat vahvistavat bi+-ihmisten identiteettiä, sillä bitiloissa on mahdollista pohtia omaa identiteettiä ja toisaalta peilata omaa identiteettiä ja kokemuksia muihin bi+-ihmisiin. Kuuluvuuden ja yhteisön tunnetta kuitenkin heikentää se, että Suomessa ei ole enempää bitiloja tai järjestäytynyttä biyhteisöä. Näiden olemassaolo olisi vahvistanut kuuluvuuden ja yhteisön tunnetta ja lisännyt binäkyvyyttä. Bitilat sijaitsevat sateenkaarijärjestöjen sisällä, minkä vuoksi ne ovat osa sateenkaariyhteisöä. Tämän vuoksi bitilat voivat toimia sisäänpääsynä sateenkaariyhteisöön tai kokemukset sateenkaariyhteisöstä voivat vahvistaa tarvetta bitiloille.

Tässä tutkielmassa tarkastelen kriittisesti YK:n nuoret, rauha ja turvallisuus -agendaa, jonka myötä nuoret on nostettu globaaliksi rauhan ja turvallisuuden kysymykseksi. Teen tutkielmassa feministisen diskurssiteoreettisen luennan nuoria, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevistä YK:n ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen tuottamista asiakirjoista, jotka sijoittuvat ajallisesti nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan muodostumiseen vuosina 1995–2016. Kysyn tutkielmassa, millaisia sukupuolittuneita ja seksuaalisuuteen liittyviä subjektipositioita nuoria, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevät asiakirjat rakentavat. Tarkastelen asiakirjojen konstruoimia subjektipositioita suhteessa naisiin ja miehiin sekä niiden tapoja ylläpitää tai kyseenalaistaa binäärisiä ja heteronormatiivisia sukupuoleen liittyviä järjestyksiä. Tutkielma sijoittuu kontekstiin, jossa nuorten merkitys kehityksen ja rauhanrakennuksen käytännöissä sekä kansainvälisissä instituutioissa on korostunut huomattavasti viime vuosina. Vaikka aiempi tutkimus on muun muassa osoittanut nuoriin, kehitykseen ja rauhanrakentamiseen liittyvien käytäntöjen ongelmallista suhdetta uusliberalistiseen hallintaan, sivuuttavat löytämäni aiemmat tutkimukset pääosin sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja muihin eroihin liittyvät näkökulmat. Tutkielman teoreettis-metodologinen kehikko koostuu feministisen poststrukturalistisen turvallisuustutkimuksen, queer-tutkimuskirjallisuuden sekä diskurssiteoreettisen analyysin teoreettisista käsitteistä. Lähtökohtanani on ymmärtää nuoria, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevät asiakirjat samanaikaisesti sukupuolittuneiden valtasuhteiden tuottamina sekä toisaalta näiden valtasuhteiden tuottajina. Tutkielma tarkastelee YK:n ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen nuoria koskevia rauhanrakennusdiskursseja merkityksiä tuottavina käytäntöinä. Tutkielmassa soveltamani tulokulma feministiseen turvallisuustutkimukseen ottaa vakavasti ajatukset seksuaalisuuden hallinnasta kansainvälisen politiikan käytänteissä. Sukupuoli on tekemäni analyysin perusteella keskeinen käsite, jonka ympärille nuoret, rauha ja turvallisuus -agenda rakentuu. Analyysini perusteella agenda positioi nuoria naisia ja tyttöjä erityisen haavoittuvaisena ryhmänä, rauhanrakentamisen muutostoimijoina, väkivaltaisina toimijoina sekä suhteessa naiset, rauha ja turvallisuus -agendaan. Agenda konstruoi analyysini mukaan nuoret miehet ja pojat ennen kaikkea väkivaltaisiksi toimijoiksi ja turvallisuusuhaksi, mutta nimittää heitä myös rauhanrakennuskäytäntöjen sukupuolittuneeksi normiksi ja väkivallan uhreiksi. Osoitan analyysissani, että nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan asiakirjat tuottavat pääsääntöisesti binääristä sukupuolikäsitystä, joka kytkeytyy heteronormatiivisuuteen. Tutkimissani asiakirjoissa esiintyy kuitenkin marginaalisesti heteronormatiivisuuden ja binääriymmärryksen diskursiivisesti kyseenalaistava transsukupuolisten ja HLBTI-nuorten subjektipositioiden tuottaminen. Lisäksi analyysini osoittaa, että YK:n ja kansalaisjärjestöjen tuottamien sekä kumppanuuksina tuotettujen asiakirjojen positioinneissa on keskinäisiä eroja. Nuoret, rauha ja turvallisuus -agenda muistuttaa kehystykseltään ja luonteeltaan YK:n naiset, rauha ja turvallisuus -agendaa. Tutkielma tuo näin uusia näkökulmia ajankohtaisiin tutkimuskeskusteluihin YK:n naiset, rauha ja turvallisuus -agendan tulevaisuudesta sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta rauhanrakennuksessa. Naiset, rauha ja turvallisuus -agendalla on analyysini perusteella keskeinen merkitys koko nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan muodostamisessa. Toisaalta analyysini osoittaa, että osa tutkimistani asiakirjoista käsitteellistää nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan yhdeksi tavaksi toteuttaa naiset, rauha ja turvallisuus -agendaa. Analyysini perusteella nuoria, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevät asiakirjat voivat avata marginaalisia mahdollisuuksia liukuvammille tavoille hahmottaa sukupuolta, seksuaalisuutta ja niihin kytkeytyvää valtaa rauhanrakentamisen kontekstissa. Nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan sukupuolittuneet subjektipositiot käsittelevät naisten ja tyttöjen lisäksi myös miehiä ja sukupuolen moninaisuutta, mille viimeaikainen sukupuolta ja rauhanrakennusta tarkastellut tutkimus on esittänyt tarpeen. Tällaiset maininnat ovat kuitenkin naisia ja tyttöjä koskevia positiointeja marginaalisempia. Tutkimieni asiakirjojen hallitsevimmat sukupuolittuneet subjektipositioinnit voivat vahvistaa essentialistista logiikkaa rauhanomaisista naistoimijoista ja väkivaltaisista miestoimijoista. Uudenlaisten mahdollisuuksien lisäksi analysoimani asiakirjat rajoittavat sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä rauhanrakennuskäytänteitä, sillä ne korostavat pääosin sukupuolen binäärisyyttä ja heteronormatiivisuutta.