Browsing by Title

Tämä tutkielma käsittelee kertojan henkilöhahmoa, kertojan äidin henkilöhahmoa sekä kertojan suhdetta äitiinsä Albert Camus’n teoksessa L’Étranger sekä Kamel Daoudin teoksessa Meursault, contre-enquête. Camus’n teos sijoittuu ”ranskalaiseen” Algeriaan, kun taas Daoudin teos kertoo itsenäisestä ja postkolonialistisesta Algeriasta. Camus’n teoksessa kertoja Meursault surmaa hetken mielijohteesta miehen, johon hän viittaa nimellä L’Arabe (”arabi”). Daoudin teoksen kertoja Haroun on kyseisen ”arabin” kuvitteellinen veli. Hän antaa kuolleelle veljelleen henkilöllisyyden ja ottaa kantaa Camus’n teoksen tapahtumiin. Daoudin teos on uudelleentulkinta Camus’n teoksesta. Tarkastelen edellä mainittujen kahden romaanin äitihahmojen välillä esiintyviä eroja ja salmankaltaisuuksia, kertojien hahmojen välillä esiintyviä eroja ja samankaltaisuuksia sekä äidin ja kertojan välistä suhdetta kummassakin romaanissa. Olen analysoinut henkilöhahmoja hyödyntäen Christine Montalbettin (2003) ja Philippe Hamonin (1977, 1998) tutkimuksia sekä Gérard Genetten (1982) intertekstuaalisuutta käsittelevää teoriaa. Tutkiessani kertojia olen lisäksi nojautunut Gérard Genetten (1972) kertojaa käsittelevään teoriaan. Olen tarkastellut kertojan ja äidin välistä suhdetta käyttäen apunani Tzvetan Todorovin (1966) henkilöhahmojen välisiä suhteita käsittelevää tutkimusta. Tutkimukseni osoitti, että äitien välillä sekä kertojien välillä on lukuisia merkitseviä samankaltaisuuksia, mutta myös eroja. Äideillä on samankaltaiset yhteiskunnalliset roolit sekä samankaltaiset nimet. Heillä kummallakin on allegorinen ulottuvuus ja monitulkintainen suhde poikiinsa. Heillä on kuitenkin myös erilaiset kulttuuritaustat ja erilaiset roolit poikiensa elämässä. Camus’n teoksen äiti on kuollut, kun taas Daoudin teoksen äiti on elossa. Kertojilla on samankaltaiset yhteiskunnalliset roolit ja heillä kummallakin on monitulkintainen suhde äiteihinsä. Kertojien elämät ja luonteet ovat samaan aikaan rinnakkaiset ja vastakohtaiset sekä heidän kulttuuritaustansa eroavat toisistaan. Tutkimuksessa selvisi myös, että kertojan ja äidin suhde on molemmissa teoksissa samaan aikaan rakastava ja ambivalentti. Camus’n teoksen äidillä on kaukaisempi rooli poikansa elämässä sekä Daoudin teoksessa kertojan ja äidin suhteeseen liittyy enemmän ristiriitaisia tunteita.

Tutkielmassa tarkastellaan millaisissa asiayhteyksissä ja miten lapset näkyvät yritysvastuudiskursseissa sekä onko diskurssien määrässä eroa toimialojen välillä. Otos koostuu edustavasta joukosta suomalaisia sellu- ja paperiteollisuuden sekä kuluttajatuotealan yrityksiä. Aineistoa tarkastellaan yhdistämällä sisällönanalyysi kriittisen diskurssianalyysin ensimmäiseksi vaiheeksi. Kriittistä diskurssianalyysiä on sovellettu yritysvastuu- ja yritysdiskursseihin kohdistuvissa taloustieteellisissä selvityksissä, mutta yritysvastuun kielitieteellinen tutkimus on ollut vähäistä. Lapsiin kohdistuvien diskurssien luonnetta tutkitaan kriittisen diskurssianalyysin avulla kuuden yrityksen englanninkielisistä yritysraporteista (vuosien 2012 ja 2014 vuosiraportit, tilinpäätökset ja yritysvastuuraportit). Aineisto sisältää kaikkiaan 26 raporttia, joita tarkastellaan seuraavien neljän muuttujan suhteen: lapsi, nuori, nuoriso ja perhe. Tutkimus selvittää: 1) esiintyvätkö valitut muuttujat aineistossa, millaisia teemoja diskurssit muodostavat ja mitkä ovat määrällisesti keskeisimpiä teemoja, 2) miten lapset näkyvät näissä diskursseissa sekä 3) näkyvätkö muuttujat vahvemmin jommankumman toimialan raportoinnissa ja mitkä tekijät voivat selittää mahdollisia eroja. Lapsiin liittyvä yritysvastuuraportointi kasvoi tarkastelujaksolla 134:stä 214:sta havaintoon. Vuonna 2014 näistä 87 % ja vastaavasti 55% vuonna 2012 liittyi yritysvastuuteemoihin. Valtaosa molempien vuosien havainnoista sisältyy sellu- ja paperiteollisuuden raportteihin. Havaintomäärä myös kasvoi vahvimmin kyseisellä toimialalla. Keskeinen selitys sellu- ja paperiteollisuuden kuluttajatoimialaa vahvemmin lapsiin kohdistamaan huomioon liittyy toiminnan laajuuden aiheuttamiin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin ja siten tarpeeseen luoda yhteiskunnallista hyväksyntää ja (raportointi)käytäntöjä toiminnalle. Lapsiin liittyvä raportointi keskittyy suppeaan joukkoon teemoja. Valtaosa näistä yritysvastuudiskursseista sijoittuu kahden pääteeman alle. Hyväntekeväisyys kattaa 34 % kaikista havainnoista. Se kattaa tyypillisesti myönteistä yrityskuvaa edistävän toiminnan ja lasten hyvinvoinnin kehittämisen. Lapsityövoimaan viittaavat diskurssit kattavat 29 % havainnoista. Niiden osuus kaikista diskursseista kasvoi tarkastelujakson aikana eniten. Lapsityövoimaa koskevat diskurssit käsittelevät valtaosin lapsityövoimaan liittyvää raportointia ja yrityskäytäntöjä sekä näiden kehittämistä. Lapsityövoimaa koskevassa tarkemman tason tarkastelussa havaittiin diskurssien korostavan yritysten valta-asemaa erityisesti suhteessa toimitusketjun osapuoliin, mutta myös osin muihin sidosryhmiin. Valitsemalla erityyppisiä ilmauksia yritykset viestivät osin suoraan ja osin epäsuorasti vastuun ottamisesta tai sen jakamisesta. Lapset ovat valtaosin sivuosassa näissä diskursseissa ja lasten sidosryhmärooli nouseekin esille vasta asian vakavuuden kasvaessa, toisin sanoen kun kyseessä on lapsityövoiman käyttöön liittyvä tapaus. Muut pääteemat sisältävät 1) lasten oikeudet, joka esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 2014 valtaosin yhden yrityksen raportoinnissa, 2) osaavan työvoiman saatavuuden varmistamisen perheiden ja nuorten elämänmahdollisuuksia parantamalla sekä 3) teeman ”muut diskurssit”. Lapsiin liittyvät diskurssit antavat kuvan hajanaisista raportointikäytännöistä ja rajoittuneesta näkemyksestä yritystoiminnan vaikutuksista lapsiin ja näiden huomioinnista osana liiketoimintaa. Tuleva tutkimus kannattaisi kohdistaa muun muassa yritysten lapsiin liittyvien toimintamallien tunnistamiseen ja kehittämiseen sekä yritysraportoinnissa käytetyn kielen kykyyn muokata asenteita ja liiketoimintaedellytyksiä.

The objective of the study was to shed light on the Chinese soft power in France, and, in particular, on such a political tool as panda diplomacy. In the following thesis I am answering the research questions of the role the soft power is playing in the Chinese foreign policy aimed at France, what is its image in the news outlets and among readers of those articles, and how and when panda diplomacy is carried out. As the following thesis deals with the role of Chinese soft power in France, the information about the emergence and meaning of the term “soft power” is provided to the reader for a better understanding of the content. Moreover, the theoretical background of the concept of panda diplomacy itself, the development of the concept of “soft power” in China, the France-China Relationship, and the position of Chinese soft power in the world are presented in the paper. For the research, the articles and readers’ comments retrieved from 3 different politically orientated news outlets (Le Monde, France 24, and Le Figaro) were used. A total of 15 newspaper articles and 286 readers’ comments were analyzed. This Master thesis presents the research findings primarily based on the content analysis of reader comments and newspaper articles. The first finding is that soft power and panda diplomacy, as a tool, plays an important role to signify the positive China-France relationship and economic achievements between the two countries. Secondly, panda diplomacy has a controversial image in the French news outlets. Some news outlets are positively evaluating the practice, while others doubt it. The readers are mostly putting in negative comments accusing authorities of the unnecessary expenses of money for pandas. Lastly, Panda diplomacy is carried out to celebrate the economic achievements of its partner country. In France, according to the articles, the rental contracts of pandas were signed following the successful deals and supported by the government, Zoo facilities, foundations, and sponsors.

Tutkielman tavoite ja teoriatausta. Tutkielman tavoitteena on esittää keski-italialaisen Farfan luostarin kartulaarikronikasta (”Chronicon Farfense”) kontekstualistinen käsikirjoitustutkimus, jossa käsi-kirjoituksen rakenteellisen ja sisällöllisen analyysin avulla pyritään muodostamaan käsikirjoituksen kirjoitusvaiheista ja sen merkityksestä syntykontekstissaan. Aineisto. Tutkielman aineistona käytetään keski-italialaisen Farfan luostarin maanomistusta ja hallintaa kuvaavia neljää kopiokirjaa, jotka on kirjoitettu luostarissa 1090–1130-luvuilla: maanomistusasiakirjoja sisältävä “Regestum Farfense” ja maanvuokrasopimuksia sisältävä Liber Largitorius, narratiivimuotoinen kartulaarikronikka “Chronicon Farfense” sekä aakkosellinen hakemistoteos Liber Floriger, joista keskeisimpänä “Chronicon Farfense”. Kyseiset alkuperäiskäsikirjoituksina säilyneet kopiokirjat ovat yksi keskeisistä Italian varhaiskeskiajan talous- ja sosiaalihistorian lähteistä ja ne sisältävät yli 3 000 asiakirjakopiota 700–1100-luvuilta. Tutkielmassa tarkastellaan sekä kopiokirjojen kodikologista rakennetta että tekstisisältöä sekä verrataan niitä läheisiin teksteihin. Keskeiset tulokset. Tutkielmassa muodostetaan uusi tulkinta Farfan kopiokirjojen, erityisesti “Chronicon Farfensen” kirjoitusajankohdasta ja kontekstista. “Chroniconiin” sisältyvien ajoittamattomien omaisuusmerkintöjen rakenne selvitetään korjaamalla “Regestum Farfensen” edition asiakirjanumeroinnin puutteet. Tämän pohjalta voidaan selvittää “Regestumin” ja Liber Largitoriuksen käsikirjoitusten myöhempien lisäysten kirjoittaja ja kirjoitusajankohta. Näin voidaan yhdistää ajoittamattomat merkinnät ajoitettuihin asiakirjoihin sekä tunnistaa “Chroniconiin” kirjoitusvaiheessa tehdyt lisäykset. “Chroniconin” käsikirjoituksen ensimmäiselle kirjoitusvaiheelle voidaan esittää uusi, tarkempi ajoitus vuosien 1105–1112 välille yhtäältä paavi Paschalis II:n aikaisen valituskirjelmän, toisaalta käsikirjoituksen kanonisoikeudellisen argumentaation avulla. Paavi Nikolaus II:n paavinvaalidekreetin tekstitradition analyysi todistaa, että käsikirjoituksen aikalaistapahtumien kuvaukselle ei ole toista lähdettä. Käsikirjoituksen ensimmäisen kirjoitusvaiheen ajoituksen tarkentuminen mahdollistaa siihen vuonna 1119 tehtyjen muutosten ja lisäysten tulkitsemisen kontekstissaan. Tutkimusmenetelmät. Tutkimus perustuu pääosin tekstuaalitieteiden perusmenetelmiin. Keskeisenä menetelmänä kopiokirjoihin kopioitujen tekstiversioiden välisten yhteneväisyyksien ja erojen vertailussa on tekstien välinen kollaatio. “Regestum Farfensen” ja Liber Largitoriuksen käsikirjoitusten myöhempien lisäysten kirjoittajan tunnistamisessa käytetään diplomatiikan menetelmiin kuuluvaa allekirjoitusforumuloiden analyysia.

Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia aikuisten ja nuorten kielenkäytön välisiä eroja ranskankielisessä tekstiviestiaineistossa. Eroja tutkitaan luomalla koneoppimista hyödyntävä automaattinen luokittelija, joka kykenee erottelemaan aikuisten ja nuorten tekstiviestit toisistaan. Työssä tarkastellaan luokittelijan antamia tuloksia ja pyritään selvittämään, miten luokittelijan toimintaa voidaan parantaa kielenkäytöstä saatujen tietojen valossa esimerkiksi tutkielmassa määritellyillä piirteillä (engl. feature). Teoriaosassa käsitellään tekstiviestikielen piirteiden lisäksi iän ja kielenkäytön välistä suhdetta sekä kieliteknologialle ja korpuslingvistiikalle tärkeitä käsitteitä. Menetelmänä käytetystä tilastollisesta luokittelijasta esitellään siihen liittyvä olennainen teoria sekä muita tutkielman kannalta tärkeitä käsitteitä. Tutkielman aineisto on kerätty Montpellier’ssä, Ranskassa vuonna 2011, ja se koostuu silloiseen tutkimukseen osallistuneiden lähettämistä tekstiviesteistä. Tekstiviestejä on yhteensä 88 000, ja niistä noin 70 000 käytetään tutkielmassa. Analyysissä keskitytään sekä kielellisiin että teknisiin piirteisiin: tarkastelun kohteina ovat täten sekä malli että aineiston kielelliset piirteet. Tutkimustuloksista selviää, että luokittelija toimii varsin hyvin tekstiviestien erottelussa, mutta tutkielmassa erikseen määritellyt piirteet eivät paranna merkittävästi luokittelijan toimintaa. Piirteistä voidaan kuitenkin tehdä joitakin johtopäätöksiä: tekstiviesteille on tyypillistä keskustelunomainen kielenkäyttö viestin lähettäjän ja vastaanottajan välillä sekä puhekieli. Analysoitujen viestien perusteella voidaan nähdä, että tekstiviestikielen ominaispiirteisiin kuuluvat ääntämistä ja foneettista muotoa heijastavat sanamuodot ja että tekstiviesti muodostanee oman rekisterinsä ranskan kielessä.

The concept of Content and Language Integrated Learning (CLIL) has been rapidly adopted in Finland and received with positivity. Having high quality CLIL materials is seen as one of the most essential components of a successful CLIL programme. However, the challenges of producing materials for teaching through a foreign language have widely been acknowledged and have remained for at least three decades. Finland is, in fact, behind many other European countries in terms of CLIL materials production. This study sets three main objectives to address the research gap in CLIL materials design. The first objective is to find out the types of materials teachers use in lower secondary CLIL classrooms in Finland. The second and third objectives are to identify and to evaluate teachers’ approaches to text modification. The study focuses on five secondary teachers who teach non-language subjects to grades 7-9 in English. The qualitative data consist of thematic interviews and teaching materials designed by the participants. A thorough review of over 60 studies is conducted in order to provide a theoretical framework for the evaluation of input modification strategies. The results show that the participants commonly employ these four types of materials: 1) textbooks in Finnish, 2) textbooks in the target language, 3) self-written materials, and 4) adaptations of authentic materials. In the case of adapting authentic materials, the study identified all three main approaches to text modification: simplification, elaboration and rediscursification. All participants used some types of rediscursification strategy. Regardless of their previous teaching experience, most participants use elaboration, though the choice of its substrategy is limited to adding redundancy by paraphrasing. More experienced teachers seem to avoid using simplification strategies whilst less experienced teachers adopt a wide range of strategies of simplification. This study can provide the professionals in the field of CLIL education (e.g. material writers, publishers) with an insight into the reality of how the materials are used by CLIL practitioners. The results may also contribute to CLIL teacher education and in-service training by informing teachers of the commonly used input modification strategies and raising awareness of the effectiveness of these techniques.

Tutkielman tavoitteena on analysoida nuorten eteläkorealaisten aikuisten kokemuksia tavoitteiden saavuttamisesta ja saavuttamisen tarpeesta. Näkökulmana käytetään teoriaa kulttuurien ulottuvuuksista ja kulttuurisista arvoista, joiden kautta eri kulttuureja on mahdollista vertailla niiden yksilökeskeisyyden eli individualismin ja yhteisöllisyyden eli kollektivismin kannalta. Tutkimus pyrkii hahmottamaan, miten eteläkorealaiset aikuiset kokevat tavoitteiden saavuttamisen korealaisessa yhteiskunnassa, jonka on kuvailtu asettavan erityisesti nuorten sukupolvien harteille merkittäviä paineita niin opiskelun kuin työelämänkin saralla. Tutkimuksen taustalla ja punaisena lankana kulkee teoria Koreasta maana, jossa kulttuurin individualistiset ja kollektivistiset elementit ovat näkyvillä samanaikaisesti muodostaen monella tapaa uniikin yhtälön perinteisiä konfutselaisia arvoja ja modernia, länsimaalaistunutta elämäntyyliä. Tutkielma esittelee individualismin ja kollektivismin peruskäsitteiden lisäksi juuri korealaiselle kulttuurille erityisiä kollektivismin ja individualismin erityispiirteitä ja pohtii niitä motivaatioteorian ja korealaisen nyky-yhteiskunnan näkökulmasta. Tutkielma ammentaa kulttuurintutkimuksen lisäksi mm. psykologiasta ja yhteiskuntatieteistä, sekä uutisartikkeleista ja sosiaalisesta mediasta, jotka rikastuttavat teoriataustaa ajankohtaisuudellaan ja ihmisläheisyydellään. Varsinaiseksi tutkimusmetodiksi on valittu narratiivinen tutkimus, jonka vahvuus on niin ikään mahdollisuudessa kuulla vastaajia suoraan heidän omien kertomustensa kautta. Narratiivit on koottu sähköisellä kirjoituspyynnöllä, ja sen kautta tarinansa jakoi yhteensä kuusi nuorta korealaista, joiden joukossa on sekä opiskelijoita että jo työelämään siirtyneitä. Sekä kirjoituspyyntö että saadut tarinat on kirjoitettu koreaksi. Narratiivien kautta välittyviä kokemuksia tavoitteiden saavuttamisesta analysoidaan teemoittelun ja kategorisoinnin keinoin. Keskeisiksi teemoiksi kerätyissä narratiiveissa nousevat se, millaisina suorittajina nuoret korealaiset itsensä näkevät, kuinka he kokevat ympäröivän korealaisen yhteiskunnan vaikuttavan tavoitteiden saavuttamiseen, ja millaisia syitä heillä on tavoitteidensa taustalla. Tavoitteiden saavuttaminen on vahvasti osa heidän minuuttaan, ja siinä yhdistyivät niin yhteisölliset periaatteet kuten yhteiskunnan auttaminen, että yksilöllisemmät unelmat ja oman sydämen seuraaminen. Vertautuminen muihin värittää korealaisten saavutuskokemuksia ja esimerkiksi hyvään yliopistoon pääsemistä pidetään tärkeänä etappina ja päämääränä. Samanaikaisesti tavoitteiden saavuttamisen pakollisuus sekä suorituspaineet herättävät lannistusta, jossa heijastuu vahvasti korealaisen yhteiskunnan kilpailuhenkisyys. Tutkielma tuottaa yksityiskohtaista tietoa siitä, kuinka korealaisen yhteiskunnan suorituskeskeisyys heijastuu nuorten aikuisten kokemuksiin heidän tavoitteidensa saavuttamisesta ja myös heidän minäkuvastaan. Myös individualististen ja kollektivististen elementtien yhteenkietoutuminen korealaisessa kulttuurissa tuodaan esiin konkreettisin esimerkein ja sanoin vastaajien omista tarinoista.

Tämä tutkielma tarkastelee aistiverbien koleksifikaatiotyyppejä Itämeren kielialueen kielissä, eli miten tämän kielialueen kielet erottelevat aistiverbien perusmerkityksiä leksikaalisesti, ja toisaalta mitä perusmerkityksiä kielet ilmaisevat samalla lekseemillä, eli koleksifikoivat. Tutkielma edustaa sekä leksikaalista typologiaa että areaalista kielitiedettä. Aikaisemmassa tutkimuksessa on havaittu areaalisia koleksifikaatiotyyppejä, niin aistiverbien kuin muidenkin semanttisten kenttien kohdalla. Itämeren kielialueen kielet ovat olleet kontaktissa tuhansia vuosia ja niistä löytyy monia areaalisia piirteitä, ulottuen fonologiasta leksikkoon. On myös esitetty, että alueen uralilaiset kielet ovat indoeurooppalaistuneet kontaktin myötä, ja toisaalta alueen indoeurooppalaisista kielistä on löydetty uralilaisia piirteitä. Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella, onko Itämeren kielialueen kielissä havaittavissa jaettuja aistiverbien koleksifikaatiotyyppejä, ja onko koleksifikaatioissa havaittavissa ns. indoeurooppalaistumista tai uralilaistumista. Tutkielmassa verrataan Itämeren kielialueen kieliä sekä keskenään että verrattuna sukukieliin, joita puhutaan alueen ulkopuolella. Tutkielman aineisto kerättiin kyselylomakkeella, jossa äidinkielisiä puhujia pyydettiin kääntämään omalle äidinkielelleen englanninkielisiä lyhyitä lauseita, joissa esiintyi aistiverbejä. Lopullinen aineisto sisältää 199 vastausta 40 kielellä, joista kahdeksan on uralilaisia kieliä ja 32 Euroopassa puhuttavia indoeurooppalaisia kieliä. Itämeren kielialueen kielistä tutkimuksessa on edustettuna 14 kieltä, jotka kuuluvat viiteen eri kielihaaraan. Itämeren kielialueen ulkopuoliset kielet aineistossa muodostavat kontrolliryhmän, jota vasten kielikontaktien mahdollisia vaikutuksia voidaan verrata. Analyysissä jokaisesta kielestä tunnistettiin mahdolliset koleksifikaatiot, ja kieltenvälinen vertailu tapahtui sekä kielihaaran että -kunnan tasolla. Itämeren kielialueen kieliä verrattiin sekä suhteessa toisiinsa että suhteessa alueen ulkopuolella puhuttuihin sukukieliin. Tutkimuksesta selviää, että Itämeren kielialueen kielet eivät jaa yhtä yhteistä aistiverbien koleksifikaatiotyyppiä, vaan kielistä löytyy useita erilaisia tyyppejä. Tulokset osoittavat myös, että koleksifikaatiotyypit ovat hyvin samanlaisia samaan kielihaaraan kuuluvien lähisukukielten kesken. Osa Itämeren kielialueen kielistä kuitenkin poikkeaa huomattavasti lähisukukielistään, ja koleksifikaatiotyypeistä löytyy yhtäläisyyksiä myös kielisukulaisuusrajojen yli. Sama koleksifikaatiotyyppi löytyy mm. ruotsista, virosta ja meänkielestä, jotka samalla poikkeavat lähisukukielistään. Myöskin latvia ja liettua poikkeavat toisistaan, ja liettuan koleksifikaatiotyyppi muistuttaa slaavilaisista kielistä löytyvää mallia. Osa tuloksista näyttää heijastelevan kielikontaktien vaikutusta. Tutkimuksesta selviää myös, että osa koleksifikaatiotyypeistä on hyvin yleisiä kielikunnasta ja -haarasta riippumatta, joten kielikontakti ei välttämättä ole ainoa yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia selittävä tekijä.

This thesis investigates the affective economies present in Danish-Greenlandic encounters when the Danish-Greenlandic relationship is discussed, in order to understand how certain feelings are constitutive of Danish colonial aphasia. Moreover, inspired by Indigenous research ethics and methodologies, the author employs a reflexive research approach to scrutinize her positionality and to start a discussion about epistemic injustice within Danish academia. In the study, colonial aphasia is theorized as an occlusion of knowledge and a conceptual dissociation with coloniality, which results in the inability of previous colonial powers to link present postcolonial issues with colonialism. The sources consist of namely a recorded conversation as well as autoethnography produced throughout the thesis process. By employing analytic autoethnography, the study shows how feelings of protectiveness, entitlement, shame and guilt are circulated by the author, a Dane, vis-à-vis Greenlandic people when discussing the Danish-Greenlandic relationship. The study concludes that feelings of protectiveness, entitlement and shame are present as coloniality, but that the Dane perceives coloniality as existing through the struggles of the Other, or as structural, but not as present within us as individuals. Consequently, these feelings are constitutive of colonial aphasia. Finally, the study suggests that the absence of researcher reflexivity in Danish research focusing on Danish-Greenlandic contexts is ultimately sustaining epistemic injustice. Concludingly, the study argues that employing reflexivity and introspection to investigate the particular is not only apt in understanding Danish colonial aphasia, but also in scrutinizing our own colonial complicity as Danish students and researchers investigating Greenlandic or Danish-Greenlandic contexts.

Tutkielma käsittelee suomalaisen Moomin Language School -kielenoppimispalvelun oppisisältöjä sen tarjoamissa opetusmateriaaleissa sekä lapsille suunnatussa digitaalisessa oppimissovelluksessa. Varhaisessa kielenopetuksessa suositellaan käyttämään erityisesti toiminnallisia ja leikinomaisia oppimistapoja. Opetussuunnitelmassa toiminnallisten työtapojen lisäksi mainitaan erityisesti musiikki, draama, pelit ja liike. Digitaalinen opetus on nykyään osa niin koulujen kuin päiväkotienkin arkea ja myös kielenopetuksessa digitaalinen oppiminen on arkipäiväistynyt. Lasten omaksuessa digitaalisten laitteiden käytön jo varhaisessa iässä, on laadukkaiden, oppimista tukevien, digitaalisten oppimisympäristöjen käyttö opetustarkoituksessa perusteltua. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia aktiviteetteja Moomin Language School-oppimisympäristö tarjoaa ja miten ne vastaavat niitä varhaisen kielenoppimisen opetustapoja, joita opetussuunnitelmat painottavat. Lisäksi tutkitaan digitaalisen oppimissovelluksen ominaisuuksia aiempien tätä aihetta koskevien tutkimusten pohjalta. Aineisto muodostuu Moomin Language School-palvelun materiaaleista. Palvelu tarjoaa opetusmateriaalia 50 viikolle, sisältäen tuntisuunnitelmat 50 opetustuokiolle sekä digitaalisen sovelluksen lapsen käyttöön. Palvelu on suunnattu 3–10-vuotiaille lapsille ja sitä tarjotaan esimerkiksi päiväkotien ja peruskoulun alaluokkien englannin opetuskäyttöön. Analysoitavana oli opetustuokioiden opettajalle räätälöidyt tuntimateriaalit sekä digitaalinen sovellus. Tuntisuunnitelmien eri aktiviteetit analysoitiin niiden sisältämien elementtien perusteella. Tutkittuja elementtejä olivat puhuminen, liike, musiikki, riimit, draama ja aktiviteeteissa käytetyt välineet. Eri elementtien esiintyvyys ja määrä koottiin taulukkoon. Tutkimus soveltaa pääosin laadullista sisältöanalyysia, jonka avulla kuvataan yksityiskohtaisesti niin yksittäisiä tuntiaktiviteetteja kuin digitaalisen sovelluksen tehtävätyyppejä. Tutkimus osoittaa, että varhaisen kieltenopetuksen menetelmät olivat laajalti käytössä opetustuokioiden aktiviteeteissa. Leikinomaisuus ja toiminnallisuus olivat läsnä tutkittujen opetustuokioiden tuntisuunnitelmissa. Digitaalisen sovelluksen tehtävät sisälsivät elementtejä, joiden voi katsoa tukevan lapsen englannin kielen oppimista. Pohdittavaksi kuitenkin jää, ovatko aktiviteetit sekä digitaalisen sovelluksen tehtävät optimaalisia koko kohderyhmälle vai olisiko palvelun aiheellista tuottaa erilaista sisältöä eri ikäryhmille.