Browsing by Title
Now showing items 4500-4519 of 4848
-
(2017)Tavunloppuisen /s/:n aspiraatio ja poisjättö on espanjan kielessä laajasti levinnyt ilmiö, jonka merkitys on kiistaton sekä kielen historian että dialektologian ja sosiolingvistiikan näkökulmasta. Tässä tutkielmassa perehdytään tavunloppuisen /s/:n heikentymiseen Extremaduran espanjassa, jossa ilmiö on yksi variantin tunnusomaisimmista piirteistä. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että /s/:n aspiroituminen on yleisempää sanan sisällä kuin sen lopussa ja että sen poisjättö ja reaalistuminen sibilanttina ovat yleisempiä sanan lopussa kuin sen sisällä. Toisaalta myös äänneympäristö vaikuttaa tavunloppuisen /s/:n allofonien esiintymisfrekvenssiin: aspiraatio on yleisintä ennen konsonanttia, ja sibilanssin säilyminen ja frikatiivin poisjättö on yleisempää ennen vokaalia ja taukoa kuin ennen konsonanttia. Niissä konteksteissa, joissa /s/:n poisjättö ja reaalistuminen sibilanttina ovat yleisimpiä, konservatiivisimmat variantit suosivat sibilanssin säilymistä kun taas innovatiivisimmissa varianteissa dominoi poisjättö. On myös ehdotettu, että tavunloppuisen /s/:n reaalistuminen sibilanttina olisi yleisempää pohjoisessa Extremadurassa kuin autonomian eteläosissa, ja vastaavasti sibilantin poisjättö olisi yleisempää etelässä kuin pohjoisessa. Kyseisen tutkimuksen tulokset ovat suuntaa-antavia, mutta kielivät kielellisen, pohjois-etelä -suuntaisen jatkumon olemassaolosta. Tutkielman tavoitteena on vahvistaa kyseisen jatkumon olemassaolo sekä selvittää, noudattaako Extremaduran espanjan tavunloppuinen /s/ aiemmissa tutkimuksissa määriteltyjä universaaleja tendenssejä. Tutkimusaineisto koostuu kolmestatoista sosiolingvistisestä haastattelusta, jotka ovat osa Madridin Universidad Autónomassa kerättyä Corpus Oral y Sonoro del Español Rural – korpusta ja joiden äänitteet ja ortografiset transkriptiot ovat saatavilla korpuksen omalla internetsivustolla. Haastatteluista etsitään esimerkkejä tavunloppuisesta sibilantista erilaisissa kielellisissä konteksteissa. Esimerkit transkriboidaan foneemisesti, minkä jälkeen käsitellyn aineiston pohjalta suoritetaan laskelmia tavunloppuisen /s/:n reaalistumisesta. Tutkimus osoittaa, että sibilanssin säilyminen on yleisempää Pohjois-Extremadurassa kuin sen eteläosissa ja että frikatiivin poisjättö on yleisempää etelässä kuin pohjoisessa. Lisäksi tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tavunloppuinen /s/ reaalistuu Extremaduran espanjassa pääosin aikaisemmissa tutkimuksissa määriteltyjen tendenssien mukaisesti. Näin ollen Pohjois-Extremaduran alueella tutkitut variantit voidaan luokitella konservatiivisiksi ja eteläisessä Extremadurassa analysoidut variantit innovatiivisiksi varianteiksi.
-
(2019)UPEA -taidefestivaali on valtakunnallinen julkisen tilan taidetapahtuma. Vuonna 2017 taidetapahtuma keskittyi tuottamaan 21 pysyvää seinämaalausta 13:een suomalaiskaupunkiin. Helsinkiin Kontulankaari 11:een toteutettiin kolme teosta. Kiinnostuin aiheesta nähtyäni näitä hyvinkin taidokkaasti tehtyjä teoksia ja mietin, miten paljon suuret seinämaalaukset muuttavat kaupunkiympäristöä ja miten ennen niin tavallisesta katunäkymästä tulee uudella tavalla kiinnostava. Tutkimuksessani pohdinkin, minkälaisia vaikutuksia Kontulankaari 11:n seinämaalauksilla on sen asukkaiden arkeen ja voidaanko niillä muuttaa urbaanin lähiöympäristön esteettistä kokemusta positiivisempaan suuntaan. Tutkimukseni on monitieteellistä kaupunkitutkimusta, jossa tutkimusaineisto on koottu etnografisin menetelmin: haastattelemalla, havainnoimalla ja avoimella kyselylomakkeella. Olen haastatellut UPEA-taidefestivaalin taiteellista johtajaa sekä Helsingin kaupungin kulttuurituottajaa. Vapaamuotoisen kyselyn suuntasin Kontulankaari 11:n 288 asunnossa asuviin asukkaisiin. Kyselyssä kartoitin asukkaiden kokemuksia heidän visuaalisesti muuttuneesta kotiympäristöstään: Miten ympäristön muuttuminen on vaikuttanut heidän arkeensa ja heidän asuinpaikan kokemukseensa. Kyselyyn vastasi noin 10% asukkaista. Tutkimukseni teoreettinen näkökulma on fenomenologiassa. Tutkimuksessani hyödynnän ympäristöestetiikan ja ympäristöpsykologian tarjoamia teorioita, joiden kautta esteettisen kokemuksen syntyä, tulkintaa ja arvottamista voidaan analysoida. Tutkimukseni keskiössä on kaupunkilainen ja hänen arjen ympäristökokemuksensa. Näitä kokemuksia analysoin suhteessa tutkittavan ilmiön taustoihin, tavoitteisiin, toteutukseen, tulkintaan ja vaikutuksiin. Kontulankaaren seinämaalausprojektin tarkoituksena oli parantaa alueen imagoa ja lisätä positiivista julkisuutta. Näissä tavoitteissa projekti onnistui hyvin. Asukkaat kokevat, että Kontulankaari 11 on seinämaalausten myötä muuttunut erityisen kiinnostavaksi ja muusta ympäristöstään erottuvaksi paikaksi. Se on saanut paljon positiivista julkisuutta mediassa, ja ihmiset tulevat katsomaan maalauksia myös paikan päälle. Suurin osa vastaajista pitää maalaushanketta onnistuneena ja tarpeellisena. Heidän kokemuksensa on, että maalaukset tuovat aivan erityistä tunnelmaa talojen pihoihin, ja maalausten myötä ympäristö on muuttunut värikkäämmäksi sekä arkea piristävämmäksi.
-
(2016)Nikvh is a language isolate spoken in the Russian Far East. The language is severely endangered and it is no longer transmitted to children. Estimates on the current number of speakers vary from tens to hundreds. The study examines the alternation of initial consonants in Nivkh (Consonant Mutation, CM) and the variation occurring in it. Consonant Mutation takes place between homorganic plosives and fricatives, e.g. cus pəɲx ’meat soup’ but cʰo vəɲx ’fish soup’. In addition to the phonological environment, it also requires a certain morphosyntactic context. The aim of the study was to determine the regularity of CM in the speech of the current Nivkh speakers. My own fieldwork results had led me to suppose that the modern speakers would not exhibit CM as regularly as it has been traditionally described in the literature. Developments observed in similar alternations in obsolescent Celtic languages gave support to this hypothesis. It had also been documented that in Nivkh CM, variation is abundant in post-sonorant environments. My data consisted of eight volumes of the series Sound Materials of the Nivkh Language, published between 2002 and 2013. Altogether they contained about five and a half hours of conversations in Nivkh and their transcriptions. From these, more than 2 300 contexts of CM were retrieved and saved to a database for further analysis. The realization of CM was compared between speakers, in different syntactic structures, and for different alternating sounds. The study confirms the weak predictability of post-sonorant CM. In other cases, less than 7 % of forms were at odds with the traditional rules, and even some of these could be attributed to explaining factors such as lexical exceptions. Some anomalies were left unexplained, but their frequency was low enough to conclude that the natural variation occurring in a small language without a prestige norm is a more probable explanation than language attrition, even though the latter may contribute to the variation in case of the youngest speakers.
-
(2016)Analysoin tutkielmassani James Baldwinin kirjoittamaa novellikokoelmaa “Going to Meet the Man” siinä esiintyvän teeman, syrjinnän, näkökulmasta. Syrjintä on hyvin yleinen aihe Baldwinin teoksissa, ja hän omisti myös suuren osan elämästään erilaisten vähemmistöjen, kuten seksuaali- ja rotuvähemmistöjen, puolustamiseen. Baldwinilla oli myös henkilökohtaista kokemusta syrjinnästä, minkä takia hänen tekstejään lukiessaan saa tietää paljon hänen omasta elämästään ja vastoinkäymisistään. Tämä henkilökohtainen puoli tuo lisää syvyyttä hänen teoksiinsa, ja mahdollistaa niiden yksityiskohtaisen analysoinnin. Novellikokoelmasta analysoin yhteensä kuutta novellia, jotka jaan kolmeen ryhmään niissä esiintyvän syrjinnän tyypin perusteella. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat novellit, joissa syrjintä esiintyy perheen sisällä. Toisen ryhmän novelleissa päähenkilöt joutuvat syrjinnän kohteeksi oman seksuaalisuutensa takia. Kolmannen ryhmän novelleissa esiintyy henkilöiden rotuun kohdistuvaa rasismia. Käsittelen kutakin ryhmää omassa luvussaan. Tutkimuksessani keskityn pääosin siihen, miten novelleissa esiintyvä syrjintä vaikuttaa niiden päähenkilöihin ja heidän asenteisiinsa itseään ja ympäröivää maailmaa kohtaan. Samalla pohdin syrjinnän taustalla olevia syitä, sekä Baldwinin mahdollisia motiiveja kyseisten novellien kirjoittamiseen. Materiaalinani käytän eri kriitikoiden kirjoittamia arvosteluja ja esseitä Baldwinista ja hänen teoksistaan, sekä myös Baldwinin omia esseitä omasta urastaan ja elämästään. Tutkimuksen aikana huomaan, että syrjinnällä on merkittävä vaikutus novellien päähenkilöihin ja heidän oman arvon tunteeseensa. Enemmistöstä vieraantuminen saa heidät kyseenalaistamaan oman asemansa ja jopa inhoamaan itseään. Novellit antavat hyvin kattavan kuvan syrjinnän monimuotoisuudesta. Analyysin aikana käy myös ilmi, että Baldwinin mukaan ympäristöllä on hyvin paljon merkitystä ihmisten asenteisiin ja näin ollen voi myös painostaa ihmisiä syrjimään toisiaan. Yhteiskunnan vaikutus on hyvin näkyvässä osassa kaikissa tutkimukseni kohteena olevissa tarinoissa. Sekä oman tutkimukseni että Baldwinin omien kirjoitusten perusteella voidaan väittää, että yksi Baldwinin tavoitteista oli saada lukijat kyseenalaistamaan amerikkalaisen yhteiskunnan arvot, ja irrottautumaan sen vaikutusvallasta syrjinnän ehkäisemiseksi.
-
(2019)Tämä tutkielma tarkastelee ihmisrotujen muodostamista ja kuvauksia sekä polygenesis-teoriaa Amerikkalaisen Samuel George Mortonin varhaista antropologista tutkimusta edustavassa teoksessa Crania Americana (1839). Tutkielman tarkoitus on nostaa esiin Mortonin rotumääritysten ja -kuvausten kulttuurihistoriallista taustaa, joka on aiemmin jäänyt vähälle huomiolle, sillä aiempi tutkimus on keskittynyt Mortonin kallonmittausaineiston analysointiin. Mortonin käsitystä ihmisroduista Crania Americanassa tarkastellaan kolmesta lähtökohdasta: ihmisrotujen muodostaminen, rotujen kuvaukset ja polygenesis-teoria, joka oli 1800-luvun alussa suosittu teoria, jonka mukaan ihmisrodut oli luotu erikseen eri puolille maailmaa. Kaikki nämä teemat liittyvät läheisesti tieteelliseen rasismiin, joka oli syntynyt kolonialismin ja orjuuden synnyttämästä tarpeesta luoda hierarkkisia eroja ihmisryhmien välille. Tämä kehitys muodostaa laajemman viitekehyksen tutkielmalle. Kutakin tutkielman päälähtökohtaa tarkastellaan erilaisilla metodeilla. Ihmisrotujen muodostamista tarkastellaan temaattisista näkökulmista, kuten rotujen muodostamisen historia, rotuhierarkiat, kallonmittausten ja frenologian vaikutus sekä matkakirjallisuus. Mortonin rotujen kuvauksia tarkastellaan puolestaan käymällä yksityiskohtaisesti läpi kunkin rodun kuvauksia ja poimimalla niistä keskeisiä kulttuurihistoriallisia teemoja. Lisäksi tarkastellaan Mortonin rotukuvauksissa käyttämiä lähteitä, ja luodaan alustava kuva niiden kirjoittajien kulttuurisista ja sosioekonomisista taustoista, joiden voi ajatella vaikuttaneen heidän kuvauksiinsa vieraista kansoista. Polygenesis-teorian ilmenemistä Crania Americanassa tarkastellaan aiemman tutkimuksen valossa. Tutkielmassa pyritään osoittamaan, että toisin kuin aiemmassa tutkimuksessa on esitetty, Morton ei alkanut kannattaa polygenesistä yhtäkkiä pian Crania Americanan julkaisemisen jälkeen. Tutkielmassa nousee esiin, että Mortonin käsitykset ihmisroduista olivat kaikilta osin vahvasti sidoksissa aikansa kulttuurihistorialliseen kontekstiin, sekä luonnontieteilijöiden ja matkakirjailijoiden teksteihin. Mortonin rotujako pohjautui ennen kaikkea saksalaisen professori Blumenbachin 1795 esittämään rotujakoon, ja oli, kuten kaikki muutkin rotujaot, lähtökohtaisesti hierarkkinen. Mortonin rotukuvaukset sisälsivät lukuisia arvottavia stereotypioita, joista monet olivat johdettavissa eurooppalaisten kolonialistien tarpeeseen osoittaa omaa ylemmyyttään ja perustella muiden kansojen alistamista. Tähän liittyen, Mortonin lähteiden kirjoittajat olivat enimmäkseen hänen omia aikalaisiaan, ja brittiläistaustaisia tai ainakin eurooppalaisia, ylemmän tai keskiluokan miehiä. Polygenesis-teoriaa tarkasteltaessa nousi esiin, että Morton ei ollut Crania Americanan kirjoittamisen aikaan perehtynyt aiheeseen syvällisesti. Toisaalta monet polygenesis-teorian kannalta keskeiset ajatukset, kuten ihmisrotujen erillisyys hyvin varhaisista ajoista ja tämän todistaminen historiallisten lähteiden avulla, olivat esillä jo Crania Americanassa.
-
(2007)Työni käsittelee värinnimityksiä suomalais-ugrilaisissa kielissä. Aiheen laajuuden vuoksi olen ottanut käsittelyn alle erityisesti mustaa merkitsevät sanat. Pohdin syitä siihen, miksi nykyisissä suomalais-ugrilaisissa kielissä mustaa tarkoittavat sanat ovat keskenään lähinnä eri alkuperää, kun Berlinin ja Kayn teorian mukaan musta ja valkoinen ovat ensimmäiset värinnimitykset kielessä. Aloitan tutkimukseni esittelemällä Brent Berlinin ja Paul Kayn teorian värinnimitysten kehittymisestä maailman kielissä. Tutkimukseni on etymologinen, mutta jotta ymmärtäisin paremmin adjektiivien syntytapoja, olen tarkastellut myös kognitiivisen semantiikan ja ekspressiivisten sanojen tutkimuksen teorioita. Teoriaosuuden jälkeen tarkastelen eri suomalais-ugrilaisissa kielissä esiintyviä, mustaa tarkoittavia sanoja, jotka olen kerännyt eri kielten sanakirjoista. Esittelen niille erilaisia mahdollisia rekonstruktioita ja aiemmin esitettyjä etymologioita. Sen jälkeen esittelen mustalle läheisiä adjektiiveja ja substantiiveja, jotka ovat voineet joko olla mustan merkityksessä (esim. suomen sini) tai lähtökohta värinnimityksen synnylle (vanhat hiiltä tarkoittavat sanat). Lopuksi käyn läpi suomalais-ugrilaisten kielten vanhimpia värinnimityksiä ja vertailen niitä keskenään. Tarkastelen sekä niiden sanahahmoja että niistä löytyviä johdinaineksia. Tutkimuksessani olen havainnut, että näyttää siltä, toisin kuin on aiemmin esitetty, pimeä ei ole tarkoittanut mustaa. Musta mielletään ennemmin likaisuuteen kuin pimeään. On siis ollut alkuaan kaksi merkitysparia; pimeä valoisa ja likainen puhdas . Valkoinen on voitu mieltää kuuluvaksi molempiin pareihin, mikä voi selittää sen, miksi värillä valkoinen on useita vanhoja nimityksiä. Musta on mielletty vain merkitykseen likainen . Se voi siksi olla saanut nimityksensä luonnossa esiintyvästä mustasta, likaavasta aineesta eli hiilestä. Se on voitu jo varhain yhdistää pahaan ja siksi se on saatettu vaihtaa moneen kertaan, kuten tabusanoille usein on tehty.
-
(2021)Tutkielmassa pyritään määrittämään, miten arkeologisesta löytöaineistosta voitaisiin helpoiten tunnistaa värttinänkehrät. Värttinänkehrät liittyvät kehräämiseen ja käsivärttinään, muinaisuudesta nykypäivään saakka käytössä olleeseen käsityövälineeseen, jolla on valmistettu lankaa. Käsityövälineet kuuluvat tekstiiliarkeologian tutkimussuuntauksen alle. Tutkielmassa esitellään lyhyesti tekstiilintuotannon ja tekstiilitutkimuksen historiaa sekä tekstiilitutkimuksen erilaisia metodeja. Käsin kehräämistä ja erilaisia raaka-aineita käsitellään jotta saadaan perusteellinen ymmärrys käsivärttinän olemuksesta. Selvitetään, millaisia materiaaleja ja millaista lankaa värttinällä voidaan kehrätä. Värttinöiden tutkimushistoria käsitellään maailmanlaajuisella ja pohjoismaisella tasolla. Lisäksi esitellään typologioitten historia ja niiden muodostusperiaatteet. Typologioitten käyttökelpoisuutta esineiden tunnistusmetodina verrataan tutkimuksen pohjalta muodostettujen tunnistuskysymysten kokonaisuuteen. Tutkimusmateriaalina opinnäytetyössä käytetään Turkulaisia värttinänkehriä, yhteensä seitsemäätoista esinettä vuosilta 1901 ja 2013. Suppeaan aineistoon kokeillaan tunnistusmenetelmien toimivuutta ja tehokkuutta. Tuloksessa ei ole yllätyksiä: aineiston värttinänkehriksi tunnistetut ja vuonna 2008 typologisoidut kehrät ovat värttinänkehriä ja luokittelun ulkopuolelle alunperin jätetyt kehränkaltaiset esineet jäävät myös tämän luokittelun ulkopuolelle. Työssä päädytään muodostamaan helppokäyttöinen tunnistuskaavio, jossa yksinkertaisilla kyllä/ei -kysymyksillä pystytään tarkastelemaan minkä tahansa esineen kohdalla, onko kyseessä värttinänkehrä.
-
Varuskuntien kauhukertomukset – Fenomenografinen tutkimus varusmiespalveluksen pelottelukulttuurista (2022)Varusmiespalvelus ja organisaatiokulttuurit ovat tuottaneet runsaasti tutkimuksia eri tieteenaloilla, mutta sitäkin vähemmän folkloristiikan kentällä. Tutkielman aihe on suomalaisessa varusmiespalveluksessa vallitseva pelottelukulttuuri ja sitä tarkastellaan varushenkilöiden näkökulmasta; millaisia merkityksiä pelottelulle annetaan ja millaisena se on koettu. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää pelottelulle annettujen merkitysten välisiä suhteita, avata pelottelukulttuurin syitä ja ymmärtää sitä ilmiönä fenomenografisen analyysin kautta. Tutkielmassa perehdytään erityisesti siihen, miten varusmiespalveluksen pelottelukulttuuria ylläpidetään. Tutkielman aineistona toimivat kyselylomakkeen avulla kerätyt vastaukset. Aineisto on koottu seitsemän vuosien 1957–2021 välisenä aikana varusmiespalveluksen suorittaneen varushenkilön kertomuksista. Tutkimuksen analyysissä käytetään fenomenografista menetelmää. Aineistosta on etsitty ensin vastaajien pelottelulle antamia merkityksiä, jotka on toisessa analyysivaiheessa kategorisoitu omien pääkategorioiden alle. Fenomenografisen analyysimenetelmän tuloksena varusmiespalveluksen pelottelukulttuurin pääkategorioiksi nousivat kurinpito sotilasyhteisössä, kauhukertomukset sekä motivaatioon ja suorituskykyyn vaikuttavat tekijät. Pääkategorioiden alle sijoitettuja merkityksiä ovat muun muassa auktoriteetti, rangaistukset, kokemukset sekä perinteet. Aineistossa otettiin kantaa niin sosiaalisten suhteiden ja solidaarisuuden tärkeyteen kuin hyvän maineen ylläpitämiseenkin. Kauhukertomusten ja tornihuhujen yhdeksi elementiksi esitettiin niin sanottu ”inttilisä”, jonka tarkoituksena on liioitella ja kärjistää kertojan kokemuksia. Pelottelua esiintyi erityisesti ennen suuria harjoituksia ja sitä harrastivat vertaiset, johtajat ja kouluttajatkin. Pelottelun huonona puolena pidettiin sen aiheuttamaa ahdistusta ja stressiä. Hyvänä puolena pidettiin sitä, että pelottelun katsottiin valmistelevan varushenkilöitä henkisesti tulevaan. Tutkimuksen perusteella varusmiespalveluksen pelottelukulttuuri tunnistetaan ja sitä osataan sanoittaa.
-
(2016)Tutkimuksessa selvitän Kuopiossa esiintyneen vasemmistososialistien suuren kannatuksen taustoja ja syitä sekä vasemmistososialistien toimintaa sisällissodan loppumisesta vuonna 1918 lapualaisvuoteen 1930. Kuopiolaiset vasemmistososialistit, eli Suomen sosialidemokraattisesta puolueesta eronneet kommunistiseen III Internationaaliin liittymistä kannattaneet vasemmistolaiset saivat merkittävää kannatusta Kuopion läntisessä vaalipiirissä koko 1920-luvun ajan. Vasemmistososialisteilla oli kuitenkin vaikeuksia asemoida joukkoliikkeensä SKP:n, sosialidemokraattien ja oikeiston merkitsemällä poliittisella kentällä. Mihin vasemmistososialistit kuuluivat Suomessa? Eduskuntavaaleissa vasemmistososialististen puolueiden kannatus oli koko tarkastelujakson ajan kolmenkymmenen prosentin luokkaa, mikä tekee 1920-luvun Kuopiosta yhden Suomen punaisimmista seuduista. Kuopio sai sisällissodan jälkeen jopa liikanimen ”Suomen Moskova”. Miksi kannatus oli nimenomaan Kuopiossa muuta maata merkittävästi suurempaa? Onko vanha korpikommunismin käsite sovellettavissa kuopiolaiseen vasemmistososialismiin? Tutkimuksen lähdeaineistona olen käyttänyt Etsivän Keskuspoliisin arkistoja, sanomalehtiä ja muita painotuotteita, Suojeluskuntien arkistoja ja työväenliikkeen arkistoja. Lisäksi käytössäni olen käyttänyt joitakin aikalaismuistelmia. Kuopiolainen vasemmistososialistinen liike sai voimansa yhtäältä tyytymättömyydestä parlamentaarisen päätöksenteon voimaan. Toisaalta se hyötyi voimahahmojen vahvasta asemasta johtuvasta tiedonvälityksen etulyöntiasemasta Savon Kansan kirjapainon julkaisemien lehtien kautta.
-
(2024)Tämän tutkielman aiheena on ryhmäidentiteettien väliset konfliktit ja vastakkainasettelu orçamento secreto -nimiseen budjetointimalliin liittyvissä Reddit-keskusteluissa Brasilian yleisvaalien 2022 aikaan. Mallia on syytetty joidenkin mediatoimijoiden ja poliitikkojen taholta laillistetuksi korruptioksi. Tässä tutkielmassa käsitellään sitä, miten sosiaalisessa mediassa rakennetaan vastakkainasettelua eri identiteettiryhmien välille kielellisesti. Menetelmänä tutkimuksessa on diskurssianalyysi ja erityisesti tulkitsevan diskurssianalyysin muoto. Ryhmien ja identiteettien välinen vastakkainasettelu ja konfliktit ovat globaaleja ilmiöitä, jotka vaikuttavat kaikkialla maailmassa. Tutkielma lähestyy vastakkainasettelua sosiaaliskonstruktionistisesta näkökulmasta. Tämä tutkielma keskittyy poliittiseen vastakkainasetteluun, jota kutsutaan nimellä polarisaatio. Polarisaatio kategorisoidaan tutkielmassa kolmeen luokkaan aikaisemman tutkimuksen perusteella: ideologiseen, affektiiviseen ja faktuaalisten uskomusten polarisaatioon. Tutkielman aineisto koostuu kuudesta kahdella brasilialaisella subreddit-kanavalla olevasta keskustelusta. Kaikki keskustelut liittyvät vaalien puheenaiheena olleeseen budjetointimalliin. Analyysimenetelmänä tutkielmassa käytetään diskurssianalyysia. Tulokset jakautuvat neljään eri diskurssiin: kaksi ensimmäisestä keskittyvät kansan ja poliittiseen eliitin vastakkainasetteluun. Diskurssit ovat epäluottamusdiskurssi ja uhridiskurssi. Kaksi jälkimmäistä diskurssia keskittyy puolestaan äänestäjien väliseen vastakkainasetteluun. Nämä ovat pienemmän pahan diskurssi sekä toiseuden diskurssi. Tutkielman tuloksissa havaitsin, että vastakkainasettelu näkyi aineistossa sekä ideologisesti, affektiivisesti että faktuaalisen uskomusten polarisaationa. Poliittinen eliitti ja kansa nähtiin toisistaan erillisinä entiteetteinä, joilla on hyvin erilaiset intressit. Poliitikkoja kuvattiin aineistossa hyvin kielteisesti. Kansaa puolestaan kuvattiin oikeamielisempänä, mutta toisaalta myös unohtelevana uhrina. Kommentoijien asemoituminen kansan sisällä vaihteli kuvauksen negatiivisuuden ja positiivisuuden mukaan. Kansan sisällä ulkoryhmäksi aineistossa muodostui erityisesti Bolsonaron äänestäjät. Heitä kuvattiin hyvin kielteisesti, heidät erotettiin muusta oikeistosta ja heidän kanssaan ei koettu tarpeellisena keskustella. Kaiken kaikkiaan vastakkainasettelu sai aineistossa hyvin monenlaisia muotoja.
-
(2021)Boliviassa pidettiin lokakuussa 2019 presidentinvaalit, jotka johtivat vakavaan poliittiseen ja yhteiskunnalliseen kriisiin. Tämän aiheuttamissa levottomuuksissa kuoli kymmeniä ihmisiä. Marraskuussa 2019 vaalien tulokset mitätöitiin, ja maata vuodesta 2006 saakka johtanut presidentti Evo Morales erosi ja lähti maanpakoon. Analysoin maisterintutkielmassani poliittista keskustelua bolivialaisissa sanomalehdissä ennen syksyn 2019 vaaleja. Aineistoni koostuu kuuden sanomalehden presidentinvaaleja koskevasta uutisoinnista kahden viikon ajanjaksolla ennen vaalipäivää. Aineistoni lehdet ovat Cambio, El Deber, El Diario, El Tiempo, La Razón ja Página Siete. Tutkimusmetodinani käytän kehysanalyysiä. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Miten Bolivian presidentinvaalien kampanjointia kehystettiin mediassa? 2. Miten presidenttiehdokkuuksia kehystettiin Bolivian mediassa? Tunnistin aineistoni 52 sanomalehtiartikkelista kolme geneeristä kehystä: konfliktin, moraalin ja vastuullisuuden kehykset. Käytin kehysten tunnistamisessa apuna kehysmatriisia, kehysten alaluokkia ja aineistossa toistuvasti ilmenneitä fraaseja. Analyysini perusteella kehysten käyttö vaihteli lehdissä varsin paljon. Konfliktin kehys oli kehyksistä käytetyin. Myös muut kehykset saivat kuitenkin laajasti palstatilaa. Tutkimukseni osoittaa myös sen, ettei presidentti Evo Moralesin usein esittämä hallituksen ja perinteisten mediatalojen välinen hankala suhde ole tosiasiassa enää niin ongelmallinen kuin Morales on antanut ymmärtää. Tutkimukseni perusteella poliittinen uutisointi Boliviassa on joitakin poikkeuksia lukuunottamatta kunnioittavaa ja tasapuolista. Vaaleja edeltänyt poliittinen keskustelu pysyi odotetuissa teemoissa. Bolivian presidentinvaaleja koskevaa keskustelua on viime vuodet hallinnut presidentin uudelleenvalinnan ja tämän oikeutuksen teema. Aineistoni perusteella hallitus perusteli presidentin uudelleenvalinnan oikeutusta kansan tahdolla ja hyvillä saavutuksillaan. Myös oppositio korosti retoriikassaan kansan tahtoa ja etenkin vuoden 2016 kansanäänestyksen merkitystä Moralesin ehdokkuuden oikeutukselle. Opposition mielestä Morales ei olisi saanut enää asettua ehdolle vuoden 2019 vaaleissa, koska maan perustuslaki rajoittaa presidentin toimikaudet kahteen peräkkäiseen kauteen. Tutkimukseni tuo selkein esimerkein esille, miten presidentinvaaleja edeltänyt keskustelu keskittyi ehdokkaiden välisen vastakkainasettelun korostamiseen. Ehdokkaat saivat kuitenkin äänensä kuuluviin, joten avoimen poliittisen keskustelun käyminen Bolivian mediassa on yhä mahdollista.
-
(2022)Pro gradu -työssäni tarkastelen Miika Nousiaisen romaania Metsäjätti (2011). Analysoin, kuinka Nousiaisen teos kommentoi uusliberalistista kapitalismia ja 2000-luvun Suomen luokkajärjestystä. Analyysini mukaan Metsäjätissä esitetään tarkkanäköistä kritiikkiä globaalin, uusliberalistisen kapitalismin toimintamalleja kohtaan. Kritiikki on käytännönläheistä, sillä se saa innoituksensa teoksen keskiössä olevan Törmälän vaneritehtaan lopettamisesta. Analyysini perusteella romaanissa osataan ottaa huomioon myös suurempi kuva, ja kritiikkiä kohdistetaan laaja-alaisesti koko vallitsevaan talousjärjestelmään. Metsäjätissä nostetaan myös usein esille kasvottoman kapitalismin käsite, jota pyrin tutkielmassani avaamaan. Analyysini perusteella teoksen maailmassa sillä viitataan vallitsevan talousjärjestelmän hahmottomuuteen ja hallitsemattomuuteen. Päätelmieni mukaan teoksessa esitetään yksilön vaikutusmahdollisuudet hyvin rajallisina. Ympäröivän järjestelmän muuttamisen sijaan on mahdollista vaikuttaa vain omaan elämäänsä, ja Metsäjätin päähenkilöt ottavatkin omissa elämissään siirtymät johtoportaasta ja teollisuustyöstä kohti hoivaa ja luovaa työtä. Päähenkilöiden tekemät ratkaisut ovatkin päinvastaiset kapitalismin arvotuksiin nähden. Teoksessa uusliberalistinen kapitalismi myös kärjistää luokkaeroja. Tarkastelen tutkielmassani romaanin päähenkilöiden, Pasin ja Jannen, erilaisia luokkakokemuksia. Janne edustaa luokan pysyvyyttä, Pasi taas luokkanousua. Analysoin tutkielmassani luokan pysyvyyteen vaikuttavia syitä sekä luokkanousun tuomia haasteita. Törmälän työväenluokan oloja kiristää entisestään työpaikkojen katoaminen paikkakunnalta, mikä saa Jannen pohtimaan työväenluokan nykytilaa laajemmassa mittakaavassa. Metsäjätti-yrityksessä työskentelevälle Pasille Törmälän tehtaan lopettaminen aiheuttaa taas moraalisen ristiriidan, joka saa hänet siirtymään hoivatyön pariin. Tulkintani mukaan Metsäjätti on yhteiskunnallinen ja vahvasti kantaa ottava romaani. Se kritisoi tarkkanäköisesti uusliberalistisen kapitalismin jatkuvaa kasvua vaativaa toimintamallia, joka mahdollistetaan yksilöiden kustannuksella. Etenkin kvartaalitalous ja pörssivetoisuus nähdään työntekijöille huonoja päätöksiä mahdollistavina tekijöinä. Tulkitsen, että Metsäjätti ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tekee todellisuuteen nojaavia havainnollistuksia 2000-luvun luokkajärjestyksestä.
-
"Vastasyntynyt oli varmaankin vaaleatukkainen ja pitkäraajainen" : Epävarmuusilmaisut elämäkerroissa (2020)Tutkielmassa hahmotellaan elämäkerroissa esiintyvien epävarmuuden ilmausten käyttötapoja. Selvityksessä on, millaisia epävarmuusilmaisuja elämäkerroissa on, millaisiin tekstijaksoihin epävarmuusilmaisut kuuluvat ja millaisia funktioita niillä tekstissä on. Epävarmuusilmaisujen määrittämisen lähtökohta on episteemisen modaalisuuden käsite ja sen epätodennäköinen−todennäköinen-akseli. Tutkielmassa analysoidaan myös epävarmuusilmaisujen yhteydessä esiintyviä lähteisiin viittaamisen keinoja. Huomiota kiinnitetään tekstin rakentumiseen, sillä funktion tarkastelussa kontekstin merkitys on olennainen. Tutkimuksen aineistoteoksina on kaksi vuonna 2018 ilmestynyttä elämäkertaa. Varsinaisena tutkittavana aineistona on leipäteksti kummankin teoksen noin kahdeltakymmeneltä alkupuolen sivulta. Näiltä sivuilta tarkempaan tarkasteluun on valikoitunut kolme episteemisen modaalisuuden kategoriaa: adverbit ja partikkelit, kysymyslauseet ja potentiaalimuotoiset verbit. Tutkielmassa näiden kategorioiden ilmentymiä tulkitaan kontekstissaan. Työn teoreettisena pohjana on erityisesti J. R. Martinin ja P. R. R Whiten suhtautumisen teoria. Analyysissa keskitytään etenkin epävarmuusilmaisujen yhteistoimintaan ja pyritään tuomaan esiin mahdollisimman erilaisia funktioita. Tutkielmasta selviää, että elämäkertateoksissa käytetään epävarmuusilmaisujen kategorioista erityisesti partikkeleita ja adverbejä. Tutkielma osoittaa myös, että tarkastelluilla epävarmuusilmaisuilla on elämäkerroissa monenlaisia tehtäviä. Yleisin on puhtaasti episteeminen eli varmuusasteen ilmaiseminen. Muunlaisia funktioita ovat: spekulaatio, tarinallistaminen, uuden tiedon tuomisen mahdollistaminen ja kohteen liittäminen osaksi ajankuvaa tai puheenaihetta. Toisinaan funktiot risteävät keskenään. Tarkasteltavien epävarmuusilmaisujen osoitetaan liittyvän kahdenlaisiin elämäkerran kannalta olennaisiin tekstijaksoihin: juonellisiin ja taustoittaviin. Juonelliset jaksot liittyvät elämän isoihin tapahtumiin ja edistävät kerronnan kohteen elämäntarinaa. Taustoittavat jaksot puolestaan tuovat tärkeää taustatietoa lukijalle ja auttavat asettamaan elämäkerran kohteen kontekstiinsa. Epävarmuusilmaisujen yhteydessä viitataan lähteisiin pääasiallisesti neutraalilla lähdemaininnalla. Tutkimus osoittaa, että elämäkerta on moniääninen laji ja että epävarmuusilmauksilla on tutkitun aineiston valossa tärkeä rooli historiallisissa elämäkerroissa. Tarkastelemieni epävarmuusilmausten käytöstä voidaan päätellä, että elämäkerroissa voi olla tietokirjallisuudelle epätyypillisiä piirteitä.
-
(2015)Tämän tutkimuksen lähtökohdat ovat 1870-luvulla käydyssä kielikiistassa. Kiistassa oli kyse komitatiivin yksiköstä: onko sellaista olemassakaan? Saako sellaisen tarvittaessa keksiä? Saako sitä ylipäätään käyttää? Debatilla on kirjasuomen historiassa värikäs jälkimaine, ja siihen viitataan usein komitatiivin myrskynä. Tutkielmani kahdesta päätavoitteesta ensimmäinen on komitatiivi-sijan historian ja luvun selvittäminen. Tarkastelen kielihistorioitsijoiden käsityksiä sijan muodostumisesta ja etsin murrearkistosta sekä vanhasta kirjasuomesta aitoja esimerkkejä sen käytöstä. Seuraan myös 1800-luvulla kirjoitetuista kieliopeista komitatiivin vakiintumista osaksi suomen kielen normitettua sijajärjestelmää tältä osin tutkimukseni on myös normigradu. Komitatiivin taustoituksessa aineistonani ovat kielihistorian tutkijoiden tulkinnat sijan syntyvaiheista. Pyrin kokoamaan yhteenvedon näistä tulkinnoista, jotka eroavat toisistaan erityisesti sijan -i-aineksen alkuperän suhteen. Tutkijoilla on myös ollut voimakkaita kannanottoja komitatiivin ja instruktiivin sukulaisuuden asteesta. Komitatiivin todellista käyttöä olen kartoittanut Kaino-tietokannan vanhan kirjasuomen ja varhaisnykysuomen korpuksista sekä Muoto-opin arkiston murreaineistosta. Tutkimukseni toinen tavoite on tutustua itse komitatiivi-debattiin: sen osapuoliin, foorumeihin ja taustoihin. Kiistaa tarkastelemalla pyrin myös pääsemään käsiksi ajankohdan kielipolitiikkaan, jonka erottaminen muusta suomalaisuusliikkeestä olisikin keinotekoista. Nykynäkökulmasta erikoista on myös se, miten debatissa kielen asiantuntijoina pitivät itseään yhtä lailla teologit, historiantutkijat kuin kansakoulun rehtoritkin: kansalliskieli oli yhteinen projekti. Kirjoitukset, joiden pohjalta kiistaa tarkastelen, on julkaistu vuosien 1871 1875 Kirjallisessa kuukauslehdessä ja Kielettäressä. Kartoitan myös muuta ajankohdan kielikeskustelua arvioidakseni, onko myrsky maineensa veroinen. Olen kiinnostunut erityisesti auktoriteeteista, joihin komitatiivikiistan osapuolet vetoavat, sillä ne kertovat tuolloisten kielenkehittäjien kieli-ihanteista ja -asenteista. Perusteluissa toistuvat käsitteet aitous, suomalaisuus ja kansankielen mukaisuus. Tutkielmassani osoitan, että komitatiivin myrskyn jälkimaine on suhteettoman suuri. Komitatiivin yksiköstä käyty kieltämättä kiivassanainen väittely oli vain sivupolku laajemassa kielikiistassa, joka velloi laajana suomenmielisen sivistyneistön piirissä 1860- ja 1870-luvuilla. Sijoitan komitatiivikiistan ensinnäkin osaksi suomalaisuusliikkeen kärkihahmojen keskinäistä eripuraa, joka kumpusi paitsi erilaisista kielikäsityksistä myös valtataistelusta. Toisaalta komitatiivin myrsky oli myös kiista siitä, kenen ihanteiden mukaan kieltä tulee kehittää. Keskustelun kolmas taso, pintataso, oli kipakka riita siitä, onko tohtori rouvaneen kelvollista suomea.
-
(2022)Suomalaista alkoholikulttuuria on pidetty jo pitkään ongelmallisena ja epäterveenä. Tarkoitushakuinen päihtyminen ja sen aiheuttama epäsovinnainen käyttäytyminen ovat leimanneen koko kansan suhdetta alkoholiin, jonka valmistusta, myyntiä ja kulutusta valtiovalta on pyrkinyt säätelemään vaihtelevalla menestyksellä. Alkoholiliikkeen kontrollipolitiikan evoluutio ostajaintarkkailujärjestelmästä alkoholivalistuksen suuntaan oli yritys uudistaa sekä valtion että kansan suhtautumista alkoholiin.1960-luvulla laajentuneen alkoholivalistuksen huomio keskittyi mietoihin juomiin, joiden avulla suomalaisten juomatapojen toivottiin sivistyvän. Alkoholiliikkeen viinikampanja perustui entistä myönteisempään alkoholiviestintään, jossa viinien käyttöä suositeltiin. Tapakulttuurisen valistuksen pyrkimyksenä oli tervehdyttää suomalaisten alkoholisuhdetta ja vähentää alkoholinkulutuksesta koituvia haittoja. Tässä tutkimuksessa keskitytään siihen, miten Alkoholiliike pyrki toteuttamaan tätä tehtävää tutustuttamalla suomalaisia kohtuullisempaan alkoholinkäyttöön, viiniin ja sen käyttöarvoihin. Alkoholiliikkeen julkaisemat Viiniposti ja Alkoholipolitiikka -lehdet toimivat tämän tutkimuksen aineistona, joka sijoittuu 1960-lukuun. Viiniposti edusti asiakaslehtenä suoraan kuluttajille suunnattua julkaisua, jossa suomalaisille jaettiin vihjeitä viinin käyttöön. Alkoholipolitiikka keskittyi enemmän tutkimustietoon ja poliittisiin asiantuntijapuheenvuoroihin, jotka puolsivat viinikampanjan sanomaa. Alkoholipoliittinen ulottuvuus heijastuu lehdissä myönteisenä kerrontana viinikulttuurista ja kohtuullisesta alkoholinkäytöstä. Valistussanomassa painottuvat alkoholin rooli ruoka- ja seurustelujuomana, viinin paremmuus suhteessa väkeviin juomiin ja tarve muuttaa suomalaista alkoholikulttuuria yleiseurooppalaisempaan suuntaan. Viinikampanjan teemallinen ja ajallinen kontekstualisointi on myös tärkeä osa tutkimusta. Suomalaisen yhteiskunnan nopea kehitys 1960-luvulla heijastui myös alkoholioloihin. Kaupungistuminen, ostovoiman kasvu, ulkomaanmatkailu ja maatalousyhteiskunnan evoluutio palveluyhteiskunnaksi muovasivat uudistuvaa Suomea, jossa myös suhde alkoholiin tultaisiin neuvottelemaan uudelleen sekä politiikan että kulttuurin saroilla. Valtion kontrolli väheni ja yksilön vastuu kasvoi. Alkoholin teema eli Suomessa murrosvaihetta, joka kulminoitui vuonna 1968 säädettyyn uuteen alkoholilakiin ja sen rinnakkaiseen keskiolutlakiin. Viinikampanjan 1960-luku näyttäytyy eräänlaisena välivaiheena kieltolain jälkeisen ankaran kontrollipolitiikan ja liberaalimman uuden alkoholilain ajan puristuksessa.
-
(2016)El yeísmo es un fenómeno que está avanzando en la comunidad hispanohablante. ¿Pero cuál es el grado de su avance? Tenemos atlas dialectales, pero lo que buscan son las peculiaridades, y sus datos provienen de pocos informantes. ¿Y si pudiéramos analizar el material de audio disponible en Internet, grabado para otro fin y en una situación espontánea? El objetivo de este estudio es experimentar herramientas de análisis acústico para discriminar entre las dos variantes mayoritarias enfrentadas en el fenómeno llamado yeísmo: la tradicional lateral palatal, y la moderna aproximante palatal. Lo novedoso de nuestra metodología es usar el ancho de banda, así como la intensidad del segundo formante como parámetros discriminatorios. En el pequeño corpus de muestras del presente trabajo, estos parámetros parecen permitir la discriminación de los sonidos en el caso de informantes femeninos.
-
(2024)Tämä tutkielman aiheena on monilajinen kumppanuus taiteilija Kati Rooverin videoteoksessa Salt Of My Eyes (Silmieni suola, 2020–2021). Tutkielmassa kysyn, miten Rooverin teos käsittelee ei-inhimillisten ja inhimillisten subjektien keskinäisiä suhteita. Kysyn myös, millä tavoin se haastaa ympäristösuhteen toisin ajatteluun. Syventymällä teoksen nestemäisiin, vetisiin ja virtaaviin materiaalisuuksiin tutkielman tavoitteena on tarkastella Rooverin videopohjaisesta mediataiteesta nousevia näkökulmia eettisempään ympäristösuhteeseen. Teoksen aineiston muodostavat Rooverin videoteos, jonka keskiössä on ihmisen ja valaan välinen suhde, sekä tutkimuskirjallisuus. Lähestyn tutkimusongelmaani teosanalyysilla, jonka teoreettis-metodologisen taustan muodostavat uusmaterialistiset ja posthumanistiset lähestymistavat. Hyödynnän erityisesti filosofi Astrida Neimanisin ruumiinfenomenologista ajattelua veden kanssa sekä taidehistorioitsija Katve-Kaisa Kontturin uusmaterialistista taiteentutkimusta ja seuraamisen metodologis-teoreettista käsitettä, jolla pyrin representaatiotason ylittävään tulkintatapaan. Lisäksi tutkimuskirjallisuus täydentyy ekokriittisellä taiteiden tutkimuksella ja lukuisten teoreetikoiden, kuten Stacy Alaimon ja Donna Harawayn käsitteistöllä. Kati Rooverin videopohjaisella taiteella on ajassa ja tilassa liikkuvina virtauksina oma vaikuttamispotentiaalinsa eettisemmän ympäristösuhteen muutosprosesseissa. Analyysin myötä teoksesta piirtyy esiin mahdollisuus vetiseen, monilajiseen kumppanuuteen, lajienväliseen keskinäiseen huolenpitoon sekä ei-inhimillisen ja inhimillisen subjektikäsityksen rajojen uudelleenmäärittelyyn. Tapamme käsitteellistää kehoa vaikuttaa oleellisesti siihen, miten voimme hahmottaa inhimillisten ja ei-inhimillisten subjektien mahdollisuuksia ja suhteellisuuksia. Haastamalla käsityksen selkeärajaisesta kehosta inhimillisen subjektin rajana Rooverin Salt Of My Eyes avautuu teoksena, jossa inhimillinen subjekti näyttäytyy hallitsevan roolin sijaan suhteellisena muun elonkirjon kanssa. Tutkielman aikana kohtasin tutkimuksellisia ja eettisiä haasteita, jotka kietoutuvat erityisesti ihmiskeskeisyyden purkamiseen. Näitä haasteita olen pyrkinyt pitämään tutkielmassa esillä. Opinnäyte kytkeytyy osaksi ajankohtaista nykytaiteentutkimusta, jonka keskiössä ovat inhimillisen ja ei-inhimillisen elonkirjon suhteellisuudet sekä taide ympäristökriisissä.
-
(2016)Tutkielmassa tarkastellaan manipuloinnin ilmiötä kääntämisessä ja manipulatiivisia strategioita yksittäisen käännöksen pohjalta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää manipuloinnin merkitsimiä käännöksessä, manipuloinnista syntyviä muutoksia käännös-tekstissä sekä manipulointiin johtavia syitä. Lisäksi pohditaan, rajoittuuko manipuloinnin esiintyminen itse käännöksen tekstiin ja etsitään manipuloinnin ilmentymiä myös tekstin ulkopuolelta. Tutkielman aineistona on Veijo Meren teos Manillaköysi ja teoksen venäjännöksessä tehdyt käännösratkaisut. Aputeoksena käytetään teoksen ruotsinnosta. Tarkastelun kohteena on koko teoksen teksti ja sen teema. Tutkimus pohjaa manipulatiivisen koulukunnan tutkimukseen, josta hyödynnetään teoreettisia näkökulmia ja yksittäisiä käsitteitä kuten käännösnormit, käännösstrategiat, käännösvaihdokset, käytetään. Tutkimus todistaa, että manipulointi on monimerkityksellinen termi ja manipuloivat strategiat tulisi erottaa välttämättömistä käännösvaihdoista ja tekstin muokkauksesta kääntämisen yhteydessä. Manipulatiivisiksi käännösstrategioiksi katsotaan alkuteoksen tekijän intentioita vastaan toimivat strategiat. Muokkausstrategiat ja manipulatiiviset strategiat muistuttavat osittain toisiaan, mutta strategioilla on kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen ero. Tutkimus vahvistaa sekä Hermansin hypoteesin käännöksen manipulatiivisesta luonteesta että kääntämisen universaalit. Tutkimuksesta ilmenee, että on perusteltua puhua venäjännöksen manipulatiivisista strategioista. Käännösteksti ei ole neutraali ja manipuloi alkutekstiä ja tuo siihen toisenlaisen näkökulman muokkaamalla teoksen merkityksiä. Muokkausten taustalla on ideologinen ulottuvuus sekä kohdekulttuurin vallitseva poetiikka, sosialistisen realismin konventiot. Käännös muuttaa alkuteoksen teeman, genren, kohdelukijan aikuisesta nuoreen henkilöön. Systemaattinen manipulointi muokkaa ja latistaa kirjailijan tyyliä. Tekstissä käytettäviä strategioita ovat poistot, lisäykset, muokkaukset (semanttinen muutos), kiertoilmaisut ja selitykset alaviitteessä. Kääntäjään suosimia strategioita ovat muokkaus ja poisto. Tekstin ulkopuolella manipulointi näkyy esipuheessa, kuvituksessa, Venäjällä vallitsevassa käännöspolitiikassa. Esipuhe asettaa teoksen alkuteoksesta poikkeavaan tulkintakontekstiin ja muokkaa Meren ja Suomen kirjallisuuden imagoa Suomesta poikkeaviksi. Käännöksessä on selkeitä eroja alkuteokseen nähden: modernistinen idea häviää, uskonnollinen diskurssi lähes puuttuu ja tyyli latistuu. Käännösratkaisu myös neutraloi alkuteoksen uniikin aineksen. Kääntäjä noudattaa kohdekielen käännösnormeja, muun muassa ekpressiivis-emotionaalisen konkretisoinnin sekä ekspressiivis-pragmaattisen konkretisoinnin normeja. Ilmiötä voidaan tulkita käännösuniversaalien piiriin kuuluvaksi, eksplisiittistämisen alalajiksi. Tutkimus vahvistaa, että päätös manipuloida (sinänsä globaalin strategian päätös) vaikuttaa perusstrategioiden valintoihin. Uuteen kohdekulttuuriin kotoutettuna ja adoptoituna käännös on maahanmuuttaja, emigrantti, vieras ilmiö riippumatta siitä, minkä sija sillä on lähdekulttuurissaan. Käännöksessä on toissijainen, perifeerinen paikka kohdekulttuurissa sekä käännöksenä että nuorisokirjallisuuden käännöksenä. Tutkimustuloksena esitetään näkemys, että stilistisesti ja sisällöllisesti innovatiivinen kaunokirjallinen teksti vaatii kääntäjältä toisenlaisen lähestymistavan ja toisenlaisia strategioita. Venäjännös sen sijaan muuttaa, muokkaa ja poistaa järjestelmällisesti kaikki lähdetekstin innovaatiot ja tyylilliset piirteet tasoittamalla alkuteoksen teemaa ja muotoa
-
(2020)Tutkielma käsittelee huumorin kysymystä japanilaisen Matsuo Bashōn (1644—1694) tuotannossa. Bashō tunnetaan nykyään ympäri maailmaa merkittävänä haikurunoilijana, joskaan haikua ei vielä tuolloin ollut olemassa. Bashōn genrenä oli haikai no renga, joka kääntyy “leikkisän laadinnan ketjurunoudeksi”. Bashōn yhtenä meriittinä nähdään tämän yhteisöllisesti laadittavan runomuodon avaussäkeistön, eli hokkun kehittäminen ilmaisuvoimaiseksi, itsenäisestikin toimivaksi runoksi, joka vastaa muodoltaan nykyistä haikua. Lähtökohtaisesti haikai no renga popularisoi ja asettuu vastakkain klassisen, hovin piirissä kehittyneen ketjurunouden eli rengan kanssa, sen tiukasti säädeltyjä sanastollisia ja rakenteellisia konventioita rikkoen. Bashō on kanonisoitu kuitenkin vakavastiotettavana ”haikun pyhimyksenä”, joka uransa kehittyessä alkoi kiertää maata kirjallisten esikuviensa ”ei jalanjäljissä, vaan etsien sitä mitä hekin olivat etsineet”. Bashō pyrki aktiivisesti uusiutumaan tyylissään, ja nostamaan haikain profiilia pelkän sanaleikin tai hovikuvaston vulgaarin parodioinnin tasolta varteenotettavaksi taidemuodoksi. Kanonisoidun aseman ja vakavien pyrkimystensä vuoksi kenties tutkimuskin on enimmäkseen keskittynyt hänen poetiikkaa koskevien käsitystensä ja termien syväanalyysiin, tai maalaamaan kuvaa melankolisvoittoisesta menneiden aikojen erakkokirjailijoita lähenevästä hahmosta. Kuitenkin omassa luennassani aineistosta, jonka muodostavat Bashōn hokkut sekä matkapäiväkirjat, nousi yhtä lailla humoristisia kuin vakavia vaikutelmia, vieläpä saman tekstin ja lauseenkin sisällä. Päätin tutkimuksessani jäljittää Bashōn teksteissä esiintyvää huumoria ja tyypitellä siitä esiin keskeisimmiltä tuntuvia muotoja, samalla tarkastellen niiden yhteensopivuutta koulukunnan keskeisten poeettisten käsitteiden kanssa. Näitä käsitteitä ovat mm. fueki ryūkō l. ”muuttumaton-ja-alati-virtaava”; fūkyō l. ”poeettinen eksentrisyys” sekä karumi, ”keveys, luonnollisuus, läpikuultavuus”. Lähestyn aihettani sisällönanalyysia, hermeneuttista tulkintaotetta, sekä huumorin- ja haikaiteoriaa yhdistellen. Tutkimuksestani käy ilmi, että vaikka Bashōn teksteistä on helppo paikantaa inkongruenssia ja parodiaa, liioittelua ynnä muita koomisen keinoja, vie huumorin kysymyksen avaaminen paljon tekstin pintaa syvemmälle. Se kytkeytyy niin kirjailijan asenteeseen ja kokemuksiin, runoteoreettisiin koodeihin ja konventioihin, kuin niiden venyttämiseenki. Bashōn tapauksessa haikaissa vaikuttaisi olevan kyse ympäristön ja itsen monitahoisesta, puolueettomuuteen pyrkivästä havainnoimisesta, jonka sivutuotteena syntyy niin melankolisia kuin humoristisiakin sävyjä, niiden painoarvoa erottelematta.
-
(2019)Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen direktiivisyyttä kielenoppimisen alkuvaiheessa. Informanttini on 9-vuotias venäläinen poika, ja tutkin hänen suomenkielisten direktiivisten ilmaustensa kehittymistä valmistavan luokan aikana. Ennakko-oletukseni on, että direktiivisten keinojen käytön oppiminen oppilasta osallistumaan luokan toimintaan sen täysivaltaisena jäsenenä ja toimimaan tarkoituksenmukaisesti luokan sosiaalisissa tilanteissa. Aineistoni on Long Second -hankkeesta, jossa 2010-luvun alussa pitkittäistutkimuksella on kerätty vuoden ajan materiaalia valmistavalta luokalta. Long Second -aineisto eroaa muista oppijansuomen korpuksista seitsemän erityispiirteensä ansiosta: Nauhoituksissa on saatu taltioiduksi oppilaiden puhetta naturalistisessa pienryhmäluokkatilanteessa. Aineistoa on kerätty pitkittäisesti ja tiheästi koko lukuvuoden ajan. Aineisto on monikanavaista ja vuorovaikutusta tapahtuu samanaikaisesti monen eri toimijan kesken. Aineiston oppilaat edustavat koko alakoulun ikäjakaumaa (7–12 vuotta). Osallistujat ovat muuttaneet maahan äskettäin. Aineistossa keskitytään viron- ja venäjänkielisiin suomenoppijoihin. Hankkeen päämääränä on suomea oppivien lasten luonnollisessa ryhmätilanteessa tuottaman puheen tallentaminen pitkittäistutkimuksen korpukseksi. Tutkimukseni on kielen rakenteisiin ja vuorovaikutuksellisuuteen keskittyvä pitkittäistutkimus. Tutkimuksessani käytän kahdeksan oppitunnin tallenteita, joista poimin tarkasteltaviksi informanttini direktiiviset ilmaukset ja hänen niihin saamansa vastineet. Tutkimukseni teoriapohjana käytän kielioppitietoa sekä vuorovaikutuksen, oppijankielen, toisen kielen oppimisen ja monikielisyyden teoriataustaa. Keskiössä analyysissani on direktiivien käytön oppiminen, jota selvitän direktiivisyyden teorioiden kautta. Ison suomen kieliopin (§ 1645) mukaan direktiivi on ohjaileva lausuma, jolla käsketään, kehotetaan, pyydetään tai neuvotaan puhuteltavaa toimimaan tai olemaan toimimatta tietyllä tavalla. Prototyyppinen direktiivi on imperatiivilause, mutta direktiivisyyttä on konventionaalistunut muihinkin ilmaustyyppeihin. Vuorottelusysteemissä direktiivi on vierusparissa useimmiten etujäsenenä. Se odottaa tiettyä reaktiota jälkijäseneltä. Informanttini kielessä direktiivien kehitys noudattaa yleisiä toisen kielen kehityksen linjoja. Alussa suomenkielisiä direktiivejä ovat puhuttelut ja käyttöyhteydessään direktiiveiksi tulkittavat yksittäiset sanat. Myöhemmin mukaan tulevat predikaatin sisältävät verbikokonaisuudet, yleisimpinä indikatiiviset mä haluan -rakenteet ja imperatiivit. Valmistavan luokan aikana informanttini suomenkielisissä direktiivisissä ilmauksissa tapahtuu kehitystä lausumien pituudessa, kompleksisuudessa, monipuolisuudessa ja muotojen oikeellisuudessa. Direktiiveissä käytetty sanasto laajenee ja rakenteellisesti direktiivit kehittyvät kohti kieliopillisesti oikeita muotoja. Valmistavassa luokassa tavoitteena on käyttää mahdollisimman paljon suomea. Oppilaita kannustetaan suomen kielen käyttöön, ja informanttini saa vahvistusta vuorovaikutuspyrkimyksilleen alkaessaan kommunikoida suomeksi. Aluksi informanttini käyttää direktiiveissään paljon venäjää, mutta ei useinkaan saa sillä toivomiaan reaktioita. Kun direktiivit vaihtuvat suomeksi, informanttini saa ainakin osassa tilanteista opettajan ja luokkatoverit toimimaan haluamallaan tavalla. Opettaja ainakin kommentoi, vaikka ei toimisikaan informanttini toiveen mukaan. Vierusparin etujäsenenä direktiivi voi jäädä vaille jälkijäsentä, jos opettajan tarkkaavuus on muualla. Direktiivien käytön oppiminen suomeksi vahvistaa informanttini suomen kielen kehitystä, helpottaa vuorovaikutusta ja auttaa informanttiani pääsemään täysivaltaiseksi osallistujaksi valmistavan luokan toimintaan.
Now showing items 4500-4519 of 4848