Browsing by Title

Työelämän ja työn ollessa murroksessa työssä oppiminen on yhä keskeisemmässä osassa työntekijän ja organisaation toiminnan kannalta. Aiemman tutkimuksen valossa työssä oppimisessa nähdään korostuvan informaali luonne ja vuorovaikutuksen merkitys. Vuorovaikutus kietoutuu työssä oppimiseen monin tavoin muodostaen sille erityisen oppimisympäristön ja vaikuttaen siihen mahdollistavana tai haittaavana tekijänä. Sosiaalisen vaihdannan avulla voi syntyä vuorovaikutussuhteita, joista voi kehittyä hyvälaatuisia, millä puolestaan voi olla positiivinen merkitys koettuihin työssä oppimisen mahdollisuuksiin. Esimiehillä ja työtovereilla nähdäänkin olevan mahdollistava rooli työssä oppimisessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa työntekijöiden kokemuksia työssä oppimisen mahdollisuuksista ja selvittää, miten työpaikan vuorovaikutussuhteiden laatu selittää työntekijän kokemusta työssä oppimisen mahdollisuuksista omassa työyhteisössään. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisilla tutkimusmenetelmillä. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella yhdestä viestintäalan organisaatiosta. Vastauksia saatiin 131 kappaletta. Analyysissa testattiin esimies-alaissuhteen laadun ja työtoverisuhteen laadun yhteyttä koettuihin työssä oppimisen mahdollisuuksiin. Tulosten perusteella vastaajat kokivat työssä oppimisen mahdollistuvan melko hyvin omassa työyhteisössään. Työssä oppimisen mahdollisuuksiin liittyvillä tekijöillä vaikuttaisi myös ilmenevän käänteisiä merkityksiä. Vastaajat kuvailivat esimies-alaissuhteitaan keskimäärin hyvälaatuisiksi ja työtoverisuhteitaan vielä parempilaatuisiksi. Tulokset myös osoittivat, että esimies-alaissuhteen laatu ja työtoverisuhteen laatu olivat positiivisesti yhteydessä työntekijän kokemukseen työssä oppimisen mahdollisuuksista. Lisäksi havaittiin, että esimies-alaissuhteen laatu selitti vahvemmin koettujen työssä oppimisen mahdollisuuksien vaihtelua kuin työtoverisuhteen laatu. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että työpaikan vuorovaikutussuhteet ovat merkityksellisiä koettujen työssä oppimisen mahdollisuuksien kannalta ja suhteisiin tulisi panostaa. Tulokset viittaavat siihen, että työssä oppiminen on hyvin moniulotteinen ilmiö, jonka selittämiseksi malliin tulisi lisätä vuorovaikutussuhteiden laadun lisäksi muitakin selittäviä tekijöitä. Muut tutkimuksessa kartoitetut työssä oppimisen mahdollisuuksiin liittyvät tekijät tukevat aiempien tutkimusten havaintoja. Jatkossa tulisi pohtia, miten työssä oppimisen mahdollisuuksia ja työpaikan vuorovaikutussuhteiden luonnetta tulisi mitata, jotta näiden ilmiöiden suhdetta voitaisiin ymmärtää paremmin.

Tutkielman aiheena on, miten Hollywoodissa sekä Suomessa ajanjaksolla 2014–2018 kunakin vuonna tehtyjen kolmen menestyneimmän elokuvan trailerit rakentuvat. Tarkastelen erityisesti trailereiden leikkausta, kuvakokoja, äänimaisemaa ja henkilöitä. Vertailen Hollywoodissa ja Suomessa tehtyjä trailereita edellä mainittujen muuttujien avulla. Tarkasteltuja trailereita on yhteensä 30 kappaletta. Elokuvatrailerit löytyvät YouTubesta ja olen valinnut jokaisesta elokuvasta erityisen tarkastelun kohteeksi yhden niin kutsutun virallisen tai official-trailerin. Otos on pieni ja täten tutkielman tulokset ovat suuntaa antavia. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miten trailerit rakenteellisesti herättävät katsojien mielenkiinnon. Tutkielman keskeinen kysymys on: Miten Hollywood-elokuvien trailerit eroavat suomalaisten elokuvien trailereista rakenteellisesti? Hyödynnän trailereiden analysoimisessa elokuvien mittaukseen suunniteltua verkkotyökalua nimeltään Cinemetrics. Kaikista tarkastelemistani elokuvatrailereista on laskettu Cinemetricsin avulla leikkausrytmi, äänimaiseman muutokset, kuvakoot ja eri henkilöiden esiintymiset. Tämän lisäksi erittelen ja analysoin vielä lastenelokuvatrailereita tai koko perheen elokuvatrailereita, koska siten pääsen lajityypin sisällä vielä syvemmin pureutumaan Hollywood- ja suomalaisten elokuvatrailereiden yhteneväisyyksiin ja eroavaisuuksiin. Tutkimuksen myötä havaitsin, että aineistoni Hollywood-elokuvatrailerit ovat toisiinsa nähden enemmän samanlaisia kuin aineistoni suomalaiset elokuvatrailerit. Hollywood-elokuvatrailereissa toistuu samoja elementtejä ja ne ovat esimerkiksi nopeatempoisempia, intensiivisempiä sekä sisällöltään monipuolisempia kuin suomalaiset elokuvatrailerit. Yhteistä kuitenkin on esimerkiksi se, kuinka paljon päähenkilöä tuodaan esille verrattuna sivuhenkilöihin. Henkilöhahmoja esitellään lähes yhtä paljon Hollywoodissa ja Suomessa tehdyissä elokuvatrailereissa sekä tuodaan selvästi esiin eri hahmojen merkitys tulevan elokuvan kannalta. Traileri on tärkeä markkinointiväline tulevalle elokuvalle. Se on yksi tehokkaimmista tavoista myydä ja markkinoida elokuvaa katsojille. Tämän vuoksi elokuvatrailerin on tärkeää kertoa selkeästi katsojalle, mitä on odotettavissa tulevalta elokuvalta sekä herättää katsojassa mielenkiintoa. Elokuvatraileritutkimus tarjoaa mahdollisuuden tehostaa elokuvien houkuttelevuutta trailereiden avulla. Jos ymmärrämme paremmin sitä, miksi katsoja valitsee mennä katsomaan juuri kyseistä elokuvaa, voimme tätä tietoa hyödyntäen rakentaa entistä parempia trailereita ja saada entistä enemmän katsojia elokuviin.

Huoli Suomen kielivarannosta ja oppilaiden kielivalinnoista on ollut esillä jo pitkään. Tammikuusta 2020 alkaen A1-kieli on varhennettu valtakunnallisesti alkamaan ensimmäiseltä luokalta. Ensimmäisen luokan oppilaat aloittavat siis ensimmäisen vieraan kielensä viimeistään ensimmäisen luokan keväällä. Tässä tutkimuksessa kartoitetaan tätä asetusmuutosta monipuolisten kielivalintojen näkökulmasta seuraavasti: Tutkimuksessa kerättiin saksanopettajien näkemyksiä siitä, miten A1-kielen varhentaminen on tähän mennessä vaikuttanut kielten ryhmien muodostamiseen alakoulussa ja miten kielten ryhmien käytänteet ovat muuttuneet varhentamisen jälkeen. Lisäksi tutkittiin, millaisia käytänteitä kouluissa ja kunnissa on, jotta saksan opetusryhmiä muodostuu A1- tai A2-kielessä. Tutkielman teoriaosassa tarkastellaan varhaista ja varhennettua kieltenopetusta erityisesti Suomen kontekstissa. Lisäksi tässä osassa tarkastellaan saksankielen valintojen tilastoja viimeisen 20 vuoden ajalta; luodaan katsaus niihin koulutuspoliittisiin linjauksiin, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet kielivalintojen määrään; tarkastellaan sekä aiempia valtakunnallisia kielihankkeita kuten Kielten kärkihanketta että varhentamispäätöstä; ja tarkastellaan kielivalintoihin vaikuttavia tekijöitä ja kielten ryhmien muodostamisen käytänteitä. Keräsin itse tutkielman aineiston. Tutkimuksen osallistujat olivat alakoulussa opettavia saksanopettajia, jotka opettivat A1- tai A2-saksaa. Opettajat olivat enimmäkseen alakouluista, joissa Vipunen-tietokannan mukaan oli muodostunut A1-saksanryhmiä vuosina 2017 tai 2018. Lisäksi osallistujia haettiin kieltenopettajien Facebook-ryhmistä sekä Suomen Saksanopettajat ry:n sähköpostilistalta. Tutkimukseen osallistujia oli yhteensä 13 ja vastaajat työskentelivät 6 eri kunnassa. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä sekä täydentävillä teemahaastatteluilla. Aineiston tarkastelussa käytettiin kvantitatiivista ja kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa eri muuttujia vertailtiin keskenään. Kvalitatiiviseen tutkimukseen käytettiin laadullista sisällönanalyysia Miles & Hubermanin mukaan. Tutkimustuloksista käy ilmi, että opettajien näkemykset varhennetun kieltenopetuksen vaikutuksista ryhmien muodostamiseen ovat vaihtelevia. Kielivalintaan vaikuttavat monet tekijät, joten yksistään varhentamisen vaikutusta oli käytännössä vaikea arvioida. A1-saksan kannalta varhentamiseen liittyi positiivisia kokemuksia esim. kielisuihkutuksista mutta myös haasteita. Opettajat pelkäsivät, että vanhemmat valitsevat englannin yhä useammin toisen vieraan kielen sijaan, kun kielivalinta tehdään entistä nuoremmassa iässä. Lisäksi varhentamisen jälkeen opettajien on pitänyt itse aktiivisesti kehittää uusia käytänteitä kieltenryhmien muodostamiseen. Tämän tutkimusaineiston perusteella se, että kieli alkaa viimeistään ensimmäisen luokan keväällä, saattaa vaikeuttaa monipuolisten kielivalintojen toteutumista. Syynä tähän on se, että kielivalinta käytännössä joudutaan tekemään jo esikoulun puolella. A2-saksan näkökulmasta A1-kielen varhentamisen vaikutus nähtiin vain positiivisessa valossa. Tutkimustuloksista käy lisäksi ilmi, miten monet eri sidosryhmät vaikuttavat A1- ja A2-saksanryhmien muodostumiseen alakoulussa. Sidosryhmiä olivat kieltenopettajat, koulut, kunta, perheet ja yhteisö, esikoulut ja muut sidosryhmät. Muodostumiseen vaikuttivat lukuisat eri käytänteet (kuten kielisuihkut ja kielivalintaillat) ja muut tekijät (kuten kieltenopiskelun perinne tietyssä koulussa tai kunnassa). Kaksi keskeistä yhdistävää teemaa tässä prosessissa olivat yhteistyö ja avoimuus. Yleisimmät tehokkaat käytänteet A1-saksanryhmien muodostamiseen olivat kielisuihkutus esikoululaisille tai ensimmäisen luokan oppilaille sekä kielivalintojen mainonta perheille. Suurimpina haasteina eri kieltenryhmien toteutumiseen ylipäätään nähtiin kuntien taloudellinen tilanne sekä eri toimijoiden asenteet kieltenopiskelua kohtaan. Erityisesti haastatteluissa kävi ilmi, miten alakoulujen kielivalinnat ovat tärkeä osa sekä kielivalintoja yleisesti että Suomen kielivarantoa tulevaisuudessa.

Pro gradu –tutkielmassani tutkin, miten nk. Washingtonin konsensus ohjasi Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) toimittamaa avunantoa Ukrainalle vuosina 1991–1992. Washingtonin konsensuksella tarkoitetaan englantilaisen taloustieteilijän John Williamsonin vuonna 1990 kirjoittamassa artikkelissa ”What Washington Means by Policy Reform” kuvattuja talouspoliittisia suuntaviivoja, joiden katsotaan yleisesti tiivistäneen 1980–1990-lukujen uusliberaalin talousideologian, jota ”washingtonilaiset” instituutiot ja organisaatiot, IMF mukaan lukien, edustivat. Apututkimuskysymyksinä ovat: Mitä Ukrainasta rahastossa tiedettiin ja miten rahasto onnistui Ukrai-nan taloudellisen tilan arvioinnissa? Tutkielman lähdeaineistona käytän Williamsonin Washingtonin konsensusta ja IMF:n asiakirjoja vuosilta 1991–1992. Materiaali sisältää IMF:n johdon kokousten pöytäkirjoja, johdolle laadittuja raportteja, talouskatsauksia, annettuja tiedotteita ja tilastomateriaalia. Tarkastelen IMF:n materiaalia managerialistisesta näkökulmasta, eli tulkitsen IMF:n ylimmän johdon kommenttien ja mielipiteiden edustavan IMF:n kantaa organisaationa. Tutkielmassani esitän, kuinka IMF pyrki vaikuttamaan Ukrainaan yhteistyön alusta lähtien Washingtonin konsensuksen hengessä. IMF:n ehdotti Ukrainalle politiikkasuosituksia, jotka ovat lähes sellaisenaan kopioita Williamsonin kuvaamista talouspoliittisista linjauksista. Poikkeuksellisesti IMF kuitenkin ehdotti Ukrainalle puolustusmenojen myös karsimista, vaikka Washingtonin konsensuksessa maanpuolustus kuvataan alana, joka on IMF:n mandaatin ulkopuolella. IMF hankki tieota Ukrainasta vain pintapuolisesti ja toimi organisaationa hierarkkisesti ja formaalisti, mikä esti rahastoa tulkitsemasta maan tilannetta oikein. IMF:n ei ymmärtänyt Ukrainan sosiaalisten olojen nopeaa heikkenemistä, maata kohdanneen hyperinflaation syitä eikä maassa vaikuttaneen varjotalouden merkitystä. Ukraina pääsi IMF:n jäseneksi varapääministeri Volodymyr Lanovyj’n laatiman, Washingtonin konsensuksen hengen mukaisen taloudellisen strategian avulla. Strategia jäi kuitenkin pelkästään muodollisuudeksi, sillä Ukraina ei tosiasiallisesti implementoinut strategiaa eikä muutenkaan noudattanut IMF:n ohjeita ja neuvoja tutkielman aikarajauksen sisällä. Washingtonin konsensus ohjasi IMF:n ohjeistusta ja avunantoa Ukrainalle, mutta rahaston vaikutus jäi kuitenkin Ukrainan itsenäisyyden alkutaipaleella vähäiseksi. Ukrainan talouden romahdus johtui siten pääosin IMF:stä riippumattomista syistä.

The Viking Age is the roughly 300-year period of European history marked by the martial activities of raiding and wars of conquest as well as trading and colony building of broadly Scandinavian peoples. These people who left their homelands as part of raiding bands and armies are left their marks on peoples, material cultures and languages of Europe that are visible to this day. The reach of viking warriors was felt from Western Europe to the banks of Volga and the courts of Byzantium. These people are known by their reputation, but how are they defined in archaeological research of the Viking Age and how do these definitions affect archaeological research? This thesis examines the concepts of Viking warriorhood and warrior burials used in the previous research and identify problems these concepts contain. This is done by critical analysis of the definition of warriorhood, and the argumentation used to support it. This analysis is further complemented by examining the archaeological source value of the known burials of the Viking age through existing scholarship and presenting three Viking burial sites outside of Scandinavia as case studies. Patterns of burial behaviour conventionally associated with warrior burials in the Viking context are also tested by employing multivariate analysis techniques. The results are interpreted and used to leverage fragmentary bioarchaeological data of the burials. The multivariate analysis is performed on a cohort formed by sampling the burial grounds of the Swedish Viking age town of Birka. Based on the results reached by the combination of these methods, in this thesis it is argued that both the concept of warriorhood as well as the concept of warrior burials in their present usage contain several problems and no longer represent the current reach of archaeological methodology. As this has ramifications for further research on the subject matter, these concepts need to be refined and adjusted to keep their usefulness for the archaeological research of the Viking warriorhood.

As a consequence of globalization, higher education institutions are becoming increasingly multilingual. Linguistic superdiversity is apparent within our communities, and education should view multilingualism as a valuable resource (Källkvist & Hult, 2020). Prior research has suggested that language barriers may pose issues for the inclusiveness of international students within higher education institutions (e.g., Xiao, 2021). One issue that the University of Helsinki is currently combating is finding language policies that successfully attain linguistic inclusion of all students within the university community. This is because the university has a role in both safeguarding the national languages of Finland (Finnish and Swedish) whilst also ensuring that the quality of education remains the same for non-Finnish/Swedish-speaking students. This study examines the issue from the perspective of 6 non-Finnish/Swedish-speaking students, who were interviewed about how they have experienced linguistic inclusion at the University of Helsinki. Linguistic inclusion, in this study, refers to language-related processes aiming for inclusiveness. To limit the scope of the research, students had to be first year master’s students, ensuring that they had on-going courses to share experiences from, but also prior university experience to compare to. The students reported that although their overall experience at the University of Helsinki has been inclusive, they have some suggestions based on their experiences to improving inclusiveness through language practices for international university students. Especially in matters relating to their education, the students reported that they would like information to be provided in English as a lingua franca. In more social contexts, such as attending events, the students do accept and even appreciate more translingual practices, as this allows students to become more included within the Finnish/Swedish-speaking communities. The University Student Union (HYY) is currently in the process of planning a new language strategy for 2023, for which the findings of this paper can provide some recommendations. The main feedback for HYY that the study provides is that all necessary information and training would be provided in all three languages and at least also in English, so international students working in organizations under HYY still have the same access to information as their Finnish/Swedish-speaking equivalents. The study still leaves some questions for future research to respond to, such as: what the main difficulties are in maintaining trilingual communication, how to balance between the responsibility of the institution and the student, and examining non-linguistic factors contributing to students’ experiences of inclusiveness.

Tutkielmassa tarkastellaan yliopisto-opiskelijoiden opetuskieleen liittyviä kokemuksia sekä asenteita Sambiassa. Monikielisessä Sambiassa, englanti opetuskielenä aiheuttaa haasteita muun muassa oppilaiden lukutaidossa ja opetuksen ymmärtämisessä. Tutkimuksella pyritään selvittämään, millaisia kokemuksia ja kieliasenteita opiskelijoilla on Sambian perusopetuksen (luokka-asteet 1-12) opetuskielen valintaan liittyen. Tutkimuskysymykset keskittyvät opiskelijoiden henkilökohtaisiin kielellisiin kokemuksiin ja -asenteisiin liittyen englannin kielen ja sambialaisten kielten käyttöön opetuskielinä peruskoulussa. Tutkimusaineistona ovat University of Zambia -yliopiston opiskelijoiden kanssa tehdyt haastattelut ja niiden ääninauhoitteet. 12 opiskelijan haastatteluissa keskityttiin heidän kielitaustaansa, henkilökohtaisiin kokemuksiinsa kieleen liittyen koulumaailmassa, mahdollisiin opetuskieleen liittyneisiin haasteisiin, sekä kieliasenteisiin. Haastatteluissa nousi esiin myös opiskelijoiden omia ehdotuksia Sambian koulutuskielipolitiikan kehittämiseksi. Tutkimuksen perusteella useat opiskelijat kokivat haasteita englannin ymmärtämisessä ja luku- sekä kirjoittamistaidossa peruskoulun aikana. Useimmat opiskelijoista kertoivat, että paikallisten kielten käytön kieltämisen takia heillä oli haasteita esimerkiksi osallistua opetukseen tai kysyä neuvoa opettajalta. Opiskelijoiden mukaan opetuskielen valinta ja ainoastaan tiettyjen kielten salliminen kouluissa aiheuttivat haasteita myös sosiaalisissa suhteissa. Kieliasenteita tarkastellessa opiskelijat osoittivat huomattavaa tukea paikallisille kielille ja niiden käytölle sambialaisessa koulusysteemissä. Sambialaisten kielten tärkeyttä korostettiin oman kulttuurin ja kielen merkityksellä, sekä opetuksen ymmärtämisen lisäämisellä. Englannin kieltä pidettiin kuitenkin välttämättömänä osana sambialaista yhteiskuntaa. Opiskelijat ehdottivat opetuskielipolitiikalle sallivimpia asenteita paikallisten kielten käyttöä kohtaan ja tasapainon löytämistä englannin ja sambialaisten kielten käytön välille opetuksessa.

Amerikkalainen kirjailija Thomas Pynchon tunnetaan monimutkaisesta kerrontatyylistään, jota leimaavat esimerkiksi labyrinttimäinen monikerroksisuus, ensyklopedisyys, vaikeaselkoinen fokalisaatio ja menippolainen satiirisuus. Tutkimuksessani keskityn kahteen Pynchonin varhaisen tuotannon klassikkoteoksista, jotka ilmentävät selkeästi näitä ominaisuuksia. Tulkitsen teoksia The Crying of Lot 49 (suom. Huuto 49) ja Gravity’s Rainbow (suom. Painovoiman sateenkaari) käyttäen labyrinttinarratiivin (labyrinthine narrative) käsitettä. Tutkin, kuinka romaanit ilmentävät sokkeloisuutta esimerkiksi eksyttävän kerronnan ja fokalisaation keinoin ja kuinka monitahoinen kerronnallinen lähestymistapa etualaistaa teosten satiirista sisältöä. Lisäksi keskityn labyrinttimotiivin ohella Gravity’s Rainbow’ssa esiintyvään mandala-symboliikkaan, joka korostaa teoksen sokkeloisuutta tuomalla esiin kerronnallisen labyrintin saavuttamattomissa olevan keskipisteen. Olennaista Pynchonin kerronnallisissa labyrinteissä on saavuttamattoman keskipisteen ohella se, että niiden sisältämät useat vaihtoehdot eivät johda määrättyyn johtopäätökseen, jonka vuoksi teosten perimmäiset satiiriset tavoitteet jäävät monitulkintaisiksi. Pynchon luo romaaneissaan sokkeloita rinnastamalla vastapareja, joiden tarkoitus on kritisoida kahtiajakoon perustuvaa ajattelua, joka määrittää etenkin länsimaisia valtarakenteita. Väitän, että pohjimmiltaan Pynchonin romaanien sokkelot voidaan nähdä rajoittavina valtarakenteina. Saavuttamattoman keskipisteen tarkoitus on sekä tarjota vaihtoehto dikotomiaan perustuville valtarakenteille että jättää kirjailijan satiirinen aikomus tulkinnanvaraiseksi. Vaikka teoreettinen lähestymistapani pohjaakin vahvasti formalistisen kirjallisuudentutkimuksen traditioihin, esitän tämän metodin olevan lähtökohtaisesti puutteellinen teosten ristiriitaisuuden vuoksi. Väitän, että labyrintti on käsitteenä monikäyttöinen tutkittaessa Pynchonin tuotantoa, koska se mahdollistaa sekä teosten satiirisen sisällön määrittämisen että sen dekonstruktion. Tutkimalla labyrinttimotiivin käyttöä Pynchonin tuotannossa voidaan näin löytää uusia tapoja tulkita kirjailijan satiireja.

Tämä tutkielma on osa Helsingin yliopiston rahoittamaa HY-talk -tutkimusprojektia, jonka tavoite on vankentaa puheviestinnän, erityisesti vieraiden kielten suullisen taidon opetusta ja arviointia yleissivistävässä koulutuksessa ja korkeakouluasteella. Tämän tutkielman tavoite on selvittää millaisia korjauksia englantia vieraana kielenä puhuvat ihmiset tekevät puheeseensa ja tutkia itsekorjauksen ja sujuvuuden välistä suhdetta. Korjausjäsennystä ja itsekorjausta on aiemmin tutkittu sekä keskustelunanalyysin että psykolingvistiikan aloilla, ja vaikka tämä tutkielma onkin lähempänä aiempaa keskustelunanalyyttistä kuin psykolingvististä tutkimusta, siinä hyödynnetään molempia suuntauksia. Itsekorjausta on yleisesti pidetty merkkinä erityisesti ei-natiivien kielenpuhujien sujuvuuden puutteesta. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, kuinka läheisesti itsekorjaus todella liittyy sujuvuuteen tai sen puutteeseen. Tutkielman materiaali koostuu HY-talk -projektia varten kerätyistä puhenäytteistä ja niiden pohjalta tehdyistä taitotasoarvioinneista. Puhenäytteet kerättiin vuonna 2007 projektia varten järjestettyjen puhekielen testaustilanteiden yhteydessä kolmessa eteläsuomalaisessa koulussa. Koska projektin tavoitteena on tutkia ja parantaa kielten suullisen taidon arviointia, projektissa mukana olleet kieliammattilaiset arvioivat puhujien taitotasot projektia varten (Eurooppalaisen Viitekehyksen taitotasokuvainten pohjalta) koottujen arviointiasteikoiden perusteella, ja nämä arvioinnit tallennettiin osaksi projektin materiaalia. Tutkielmassa analysoidaan itsekorjauksia aiemman psykolingvistisen tutkimuksen pohjalta kootun korjaustyyppiluokituksen sekä tätä tutkielmaa varten luodun korjausten oikeellisuutta vertailevan luokituksen avulla. Lisäksi siinä vertaillaan kahden korkeamman ja kahden matalamman taitotasoarvioinnin saaneen puhujan itsekorjauksia. Tulokset osoittavat, että ei-natiivien puheessa esiintyy monenlaisia eri korjaustyyppejä, ja että yleisimpiä korjauksia ovat alkuperäisen lausuman toistot. Yleisiä ovat myös korjaukset, joissa puhuja korjaa virheen tai keskeyttää puheensa ja aloittaa kokonaan uuden lausuman. Lisäksi tuloksista käy ilmi, ettei suurin osa korjauksista todennäköisesti johdu puhujien sujuvuuden puutteesta. Yleisimmät korjaustyypit voivat johtua suurimmaksi osaksi yksilön puhetyylistä, siitä, että puhuja hakee jotain tiettyä sanaa tai ilmausta mielessään tai siitä, että puhuja korjaa puheessaan huomaamansa kieliopillisen, sanastollisen tai äänteellisen virheen. Vertailu korkeammalle ja matalammalle taitotasolle arvioitujen puhujien välillä osoittaa selkeimmin, ettei suurin osa itsekorjauksista ole yhteydessä puhujan sujuvuuteen. Vertailusta käy ilmi, ettei pelkkä itsekorjausten määrä kerro kuinka sujuvasti puhuja käyttää kieltä, sillä toinen korkeammalle taitotasolle arvioiduista puhujista korjaa puhettaan lähes yhtä monesti kuin matalammalle tasolle arvioidut puhujat. Lisäksi korjausten oikeellisuutta vertailevan luokituksen tulokset viittaavat siihen, etteivät niin korkeammalle kuin matalammallekaan tasolle arvioidut puhujat useimmiten korjaa puhettaan siksi, etteivät pystyisi ilmaisemaan viestiään oikein ja ymmärrettävästi.

Tutkielmassa tarkastellaan geneeristä du-pronominia saksan- ja ruotsinkielisissä foorumikeskusteluissa. Kyseessä on kontrastiivinen tutkimus, jonka tarkoitus on selvittää yhtäältä, mitä referenttejä ja funktioita geneerisellä du-pronominilla on saksassa ja ruotsissa, toisaalta, mitä eroja du-pronominin käytössä on kielten välillä. Teoriataustana toimivat tutkimukset, jotka käsittelevät geneeristä yksikön toista persoonaa yleisesti sekä sen referenssiä ja funktioita eri kielissä. Aiempi tutkimus nostaa esiin, että ilmiön tulkinta sijoittuu jatkumolle geneerisen ja kuulijaviitteisen väliin ja että tulkinta on aina vahvasti kontekstisidonnainen. Lisäksi tutkielmassa esitellään foorumitekstit tekstilajina ja kontrastiivisen kielitieteen peruskäsitteitä ja periaatteita. Tutkimus on kontrastiivinen ja pääasiassa kvalitatiivinen, mutta sitä havainnollistetaan kvantitatiivisin tuloksin vertailun tukena. Aineistona on käytetty World of Warcraft -peliin liittyviä foorumikeskusteluja, joista on kerätty kaksisataa du-pronominia kummastakin kielestä. Pronominit luokitellaan referenssi- ja funktiokategorioihin, jotka perustuvat aiemmissa tutkimuksissa käytettyihin kategorioihin sekä itse aineistoon. Saksankieliset du-pronominit viittaavat aineistossa yhteensä neljään eri referenttiin: yleiseen mutta rajattuun ryhmään, lukijaan ja yleiseen rajattuun ryhmään, kirjoittajaan itseensä sekä kirjoittajaan itseensä ja yleiseen rajattuun ryhmään. Ruotsinkieliset du-pronominit viittaavat kuuteen eri referenttiin: yleiseen rajaamattomaan ryhmään, yleiseen rajattuun ryhmään, lukijaan ja yleiseen rajattuun ryhmään, kirjoittajaan itseensä, kirjoittajaan itseensä ja yleiseen rajattuun ryhmään sekä kolmanteen persoonaan. Du-pronominin funktiot on jaettu primääreihin eli yleisiin sekä sekundääreihin eli kontekstisidonnaisiin funktioihin, jotka on nimetty esiintymiskontekstinsa mukaan. Primäärit ja sekundäärit funktiot esiintyvät aina samanaikaisesti ja päällekkäin. Primäärejä funktioita ovat sekä saksan- että ruotsinkielisessä aineistossa samaistuminen, yleistäminen ja itsestä etäännyttäminen. Saksan aineistossa sekundäärejä funktioita ovat neuvo, fakta, mielipide, hypoteesi, kokemus ja itsenpuhuttelu. Ruotsin aineistossa esiintyvät samat sekundäärit funktiot paitsi itsenpuhuttelu. Primäärien ja sekundäärien funktioiden ulkopuolelle jää tehtävä, joka toteutuu pronominien vaihtelussa referenssin ja funktioiden suuntaamisena tai rajaamisena. Tutkielman lopulla kuvataan, kuinka konteksti, referenssi ja funktiot nivoutuvat toisiinsa. Tutkimuksen tulos on, että saksankielistä du-pronominia käytetään lukijaviitteisemmin, kun taas ruotsinkielistä käytetään viittaamaan yleisempään referenttiin. Saksankielisissä keskusteluissa funktiot painottuvat samaistumiseen neuvoissa ja faktoissa. Ruotsinkielisissä keskusteluissa funktiot painottuvat niin ikään samaistumiseen neuvoissa ja faktoissa mutta myös samaistumiseen hypoteeseissa ja itsestä etäännyttämiseen kokemuksissa. Tutkielmassa päädytään siihen johtopäätökseen, että saksassa pronominilla pyritään voimakkaammin, henkilökohtaisemmin ja autoritäärisemmin samaistamaan neuvoihin ja faktoihin ja hyväksymään ne. Ruotsinkielisissä keskusteluissa tavoite on välttää omien kokemusten tai itsen korostamista, ja niissä pyritään solidaarisuuteen, yhteisymmärrykseen, kokemusten jakamiseen ja niihin samaistamiseen.