This thesis combines quantitative and qualitative methods to analyse how metadiscourse can be used in corporate storytelling, more specifically company annual reports, and how this ties in with the concepts of Corporate Social Responsibility (CSR) and greenwashing. The study starts by introducing key concepts, terms, and frameworks, as well as previous studies done in similar fields or using similar methods. The research data for this study was the H&M Group’s 2021 annual sustainability report, which the corporation published on their website. The H&M Group was chosen because it is one of the biggest players in the field of fast fashion, and because recently it has attracted media attention for its sustainability actions, or lack thereof. Ten pages of the sustainability report were selected randomly, and the written language was analysed in detail with a combination of qualitative and quantitative methods. The same page selection process was then carried out again to get a selection of ten photographs from the report for closer analysis, to gain a more comprehensive and multimodal understanding of the sustainability report. This study bases on a metadiscourse framework by Hyland (2005), which was originally created for the analysis of academic discourse. The term metadiscourse refers to the ways in which writers or speakers interact with their readers or hearers through their use of language. For the visual metadiscourse analysis, this study uses as a basis a framework by De Groot et al. (2016), which is based on Hyland’s original framework, but focuses on studying images used in corporate annual reports. The analysis revealed that both linguistic and visual metadiscourse elements were key in creating a more compelling corporate story. The quantitative analysis found that both interactive and interactional metadiscourse markers were used in the written text but that interactional were more common. Through an analysis of the selected ten photographs, it was discovered that all De Groot et al.’s categories, apart from evidentials, were present in the annual report, implying that they were also a key part of creating a corporate story. This study also found that although the framework was originally created for the study of academic discourse, it can also help in bringing out interesting attributes in corporate reports.

Tutkielmani keskittyy tieteiskirjallisuudessa esiintyviin utopioihin ja niiden ongelmallisiin piirteisiin, kuten ihmisten sijoittamiseen alueille, joissa heillä ei ole mahdollisuutta elää luonnon keskuudessa, kolonialistiseen ja imperialistiseen vallankäyttöön ja ympäristön hyväksikäyttöön. Tutkin näitä ongelmia Aldous Huxleyn Brave New World (suomeksi Uljas Uusi Maailma) ja Arthur C. Clarken Imperial Earth kirjan kautta, koska ne edustavat kahta erilaista utopiaa. Huxleyn Brave New World esittää lukijalle maailman, jossa ihmisiltä on otettu pois heidän mahdollisuutensa valita oma tulevaisuutensa, minkä ohella heille on luotu maailma, jossa heillä ei ole mitään mitä he haluaisivat. Clarken Imperial Earth sen sijaan edustaa pintapuolisesti positiivisempaa utopiaa, jossa maassa asuvat ihmiset ovat päässeet eroon monista maailmaa kohtaavista ongelmista, kuten saasteista, sodasta, ja nälänhädästä. Tämä ei välttämättä siltikään tarkoita, että luontoa taikka kaikkia ihmisiä kohdeltaisiin yhdenmukaisesti, ja ne ihmiset, jotka asuvat maapallon ulkopuolella, joutuvat elämään vaarallisessa ja epäluonnollisessa ympäristössä. Analyysini on jaettu eri osiin, joista ensimmäinen kohdistuu kolonialismiin utopioissa ja siihen, miten siirtomaavallat ylläpitävät itseään ja kansalaisiaan. Tutkin tässä osiossa, miten Huxleyn Brave New World kirjassa ilmaantuvia ”villien” reservaatteja on luotu yhteiskuntaan, jossa muuten kaikilla sen kansalaisista on kaikkea mitä he haluavat, mutta heille on jätetty vain rippeet hyvästä maasta ja teknologiasta. Tämä edustaa tapaa, jolla siirtomaavallat käyttävät hyväksensä vähäosaisempia ja osoittaa paralleelien kautta, miten siirtokuntien asukkaiden ja suurien valtioiden kansalaiset ovat loppujen lopuksi samanlaisessa hierarkkisessa asemassa kuin ne kansanryhmät, joiden he katsovat olevan heitä alhaisempia. Tähän analyysiin heijastaen tutkin Clarken Imperial Earth kirjan avaruussiirtokuntien tilannetta, erityisesti sitä, miten niissä esiintyy erittäin samanlaisia kolonialistisia hyväksikäytön elementtejä, kuten heikot elinympäristöt ja luonnonvarojen kuluttaminen siirtomaavallan hyväksi. Tähän asiaan liittyen tutkin myös kirjojen päähenkilöitten statusta ulkopuolisina molemmista siirtokuntalaisista ja siirtomaavaltojen kansalaisista ja tutkin, mitä heidän asemansa edustaa molemmissa yhteiskunnissa ja mitä se kertoo ulkopuolisten hyväksynnästä. Seuraavassa osiossa tutkin, miten siirtomaavallat hyväksikäyttävät siirtokuntia ja niissä asuvia ihmisiä huolimatta siitä, miten se vaikuttaa heidän elämäänsä ja ympäristöönsä. Tällaista hyväksikäyttöä esiintyy molemmissa kirjoissa, ja näiden siirtomaavaltojen asukkaat eivät näe hyväksikäytössä minkäänlaista ongelmaa, koska nämä ratkaisut ovat olleet rahallisesti ja paikallisen ympäristön puolesta hyödyllisiä. Analyysini keskittyy siihen, miten vähän mahdollisuuksia siirtokunnissa asuvilla on ja kuinka heidän elinympäristönsä on minimaalinen siirtomaavaltaan verrattuna. Clarken Imperial Earth kertoo Saturnuksen kuun Titanin siirtokunnasta, joka kerää Maalle vetyä ainoana rahan lähteenänsä. Monet siellä asuvat eivät pysty päättämään, haluavatko he pysyä siirtokunnassaan vai ei, koska heillä ei ole varaa muuttaa takaisin Maahan, joten heihin kohdistuu koko elämän kestävää epäoikeudenmukaisuutta, mihin heillä ei olet mitään sanomista. Huxleyn Brave New World taas näyttää miten siirtomaavallat pitävät niitten ulkopuolisia alueita kurissa, jotta ne voivat hyväksikäyttää niitä jopa kaikkien luonnonvarojen hupenemisen jälkeen viihteenä, ja miten siirtomaavaltojen johto myy matkoja käymään näillä reservialueilla. Lopuksi tutkin, miten ihmiskunta hyväksikäyttää luontoa ja miten se näkee luonnon nautinnon lähteenä. Molemmissa kirjoissa kerrotaan, että suuresta osasta ympäristöongelmia, kuten saasteesta on päästy eroon, mutta silti kummassakin ilmenee, että luonto on täysin ihmisen kontrolloima. Huxleyn Brave New World näkee luonnon resurssina ja siinä esiintyvät siirtomaavaltojen johtajat pitävät omaa kansaansa iloisina luomalla heille suotuisan ja kauniin ympäristön heidän kaupunkiympäristöönsä. Luonto on aina kaunista ja sen ylläpidolla maksimoidaan sen esteettinen arvo. Samalla sen oma yhteiskunta on kaukana luonnosta geenimanipulaation kautta, joka on antanut heille pitkän, terveellisen elämän, joka alkaa ja loppuu etänä muista ihmisistä. Clarken Imperial Earth ylistää, miten Maahan on tuotu takaisin alkukantaiset metsät ja eläimistö; se kuvailee, miten jotkut näkevät sen maailman erittäin puhtaana. Samalla tiedemiehet manipuloivat kasveja keräämään kultaa taikka tuomaan takaisin edesmenneitä eläinlajeja. Molemmissa kirjoissa ihmiskunta on teknologian avulla saavuttanut tason, jolla ihminen on kaiken luonnon herra. Tutkielmani osoittaa, miten ihmisten ja ympäristön hyväksikäytön takia kumpikaan kirjojen maailmoista ei voi olla utopia, vaikka niitten omat asukkaat näkisivät ne utopioina. Molemmat kirjat sisältävä samanlaisia elementtejä, vaikka niitten maailmat kuvastavat täysin erilaisia asioita. Tämä osoittaa, että utopian muoto tai sen motiivi eivät edusta sen statusta positiivisena tai negatiivisena tulevaisuutena. Huxleyn Brave New World seuraa Thomas Moren Utopian satiirista perinnettä, kun taas Clarken Imperial Earth edustaa modernia utopiaa, jossa nykyajan ongelmat ovat ratkaistu, mutta silti molemmat kirjat sisältävät epäoikeudenmukaisuuksia monella tasolla.

Sentimenttianalyysi (sentiment analysis) on nopeasti kehittyvä kieliteknologian ala, jonka päämääränä on automaattisesti tunnistaa luonnollisella kielellä tuotetusta tekstistä subjektiivisia piirteitä. Tyypillisesti sentimenttianalyysissa luokitellaan tekstiä binäärisesti luokkiin ‘positiivinen’ tai ‘negatiivinen’. Moniluokkainen tunneskaala saadaan kuitenkin kasvattamalla mahdollisten sentimenttiluokkien määrää, jolloin mukaan otetaan hienojakoisempia tunteita kuten ‘vihainen’, ‘iloinen’ ja ‘surullinen’. Tekstiklassifikaatiossa käytetään usein ohjattuja koneoppimismenetelmiä. Tämä edellyttää riittävää opetusaineistoa, jonka avulla klassifikaatioalgoritmi voidaan opettaa tunnistamaan tekstistä haluttuja piirteitä. Koska sentimenttianalyysiin tarvittavat opetusaineistot ovat pääosin englanninkielisiä, muunkielisiä aineistoja tuotetaan kääntämällä alkuperäinen aineisto eri kielille. On kuitenkin tärkeää arvioida käännetyn aineiston käytettävyyttä koneoppimisalgoritmien opetuksessa. Kun teksti käännetään kieleltä toiselle, tulee alkuperäisen sentimentti-informaation säilyä ennallaan, jotta tekstiä voidaan luotettavasti käyttää algoritmien opettamiseen. Mikäli sentimentti-informaatio säilyy hyvin käännetyssä tekstissä, kieltenvälisiä sentimenttiaineistoja voidaan koota siirto-oppimismenetelmillä (transfer learning) eli projisoimalla alkuperäiskielisten virkkeiden sentimenttiluokat käännetyille virkkeille. Tämä pro gradu -tutkimus arvioi, missä määrin luonnollisen kielen binäärinen ja moniluokkainen sentimentti-informaatio säilyy samana, kun teksti käännetään kieleltä toiselle. Tutkimusaineistona käytetään paralleeleja virkkeitä alkuperäiskielellä englanniksi sekä käännöksinä suomeksi, ranskaksi ja italiaksi. Sentimentti-informaation säilymistä tutkitaan annotoimalla ensin englanninkieliset virkkeet siten, että tuloksena on sekä binäärinen että moniluokkainen aineisto, jossa kullakin virkkeellä on yksi sentimenttiluokka. Tämän jälkeen kunkin käännetyn kielen paralleelit virkkeet annotoi kaksi erillistä annotoijaa, mistä saadaan vertailukohde alkuperäisille englanninkielille annotaatioille. Lisäksi tutkimus arvioi siirto-oppimismenetelmien hyödyllisyyttä tutkimalla, saavuttavatko koneoppimisalgoritmit samankaltaisia tuloksia käännetyillä aineistoilla, jotka on koottu projisoimalla alkuperäisten aineistojen annotaatiot käännetyille virkkeille, kuin alkuperäisillä englanninkielisillä aineistoilla. Sentimenttiklassifikaatiossa käytetään naiivi Bayes (naïve Bayes), maksimientropia (maximum entropy), monikerroksinen perseptroni (multilayer perceptron) ja tukivektorikone (support vector machine) -klassifikaattoreita. Tutkimustulokset osoittavat, että luonnollisen kielen tekstejä käännettäessä sentimentti-informaatio säilyy hyvin. Tämän perusteella voidaan päätellä, että kieltenvälinen siirto-oppiminen on tarpeeksi luotettava tapa opettaa sentimenttianalyysialgoritmeja. Klassifikaatiotulokset puolestaan osoittavat, että siirto-oppimismenetelmällä opetetut algoritmit saavuttavat luotettavia tuloksia binäärisessä klassifikaatiossa, kun taas vakaa moniluokkainen klassifikaatio vaatii suurempaa aineistoa.

Tutkielma käsittelee cubiculum-nimistä huonetilaa roomalaisessa kirjallisuudessa. Cubiculum-termin määrittelyn pohjana on antiikin latinankielinen kirjallisuus ja työn tarkoituksena on selvittää perinpohjaisesti cubiculum-huoneen olemus sellaisena kuin se voidaan teksteissä nähdä. Tekstikohdat on valittu pääasiallisesti Thesaurus linguae Latinae -hakuteosta käyttäen. Tekstien perusteella on tarkoitus selvittää huoneen fyysinen olemus sekä sen erilaiset käyttötavat. Tarkastelun kohteena on myös cubiculum-nimityksen käyttö arkeologisissa kohteissa, eli voiko tätä nimitystä käyttää mm. pompejilaistalojen keskushallin tai peristyylin sivustalla sijaitsevista huoneista. Oman käsittelynsä saavat myös huoneeseen suuntautuneen liikkeen kuvaus sekä huoneen käyttäjien selvittäminen. Työ liittyy laajemmin roomalaisten yksityistalojen (domus) tutkimukseen, jonka taustalla on ajatus siitä, että tilankäyttö kertoo yhteisöjen arvoista ja rakenteista. Roomalaistaloissa nähtävissä oleva huonetilojen kaavamainen asettelu heijastaa yhteisön ajatusmaailmaa. Käsitellyt tekstit paljastavat, että cubiculum on joustava tilanimitys, jota voidaan käyttää paitsi eliitin edustajien yksityistalojen, myös huviloiden, keisarillisten asumusten ja vaatimattomampien talojen makuutiloista. Nukkuminen on tilan keskeinen funktio ja tämä merkitys sanalla esiintyy vielä keskiaikaisissa ja moderneissakin teksteissä. Myöhäisantiikin tekstit antavat sanalle myös kuvaannollisia merkityksiä. Tekstien perusteella cubiculum on selkeästi rauhallinen, pimeä ja suljettava tila, joka antoi mahdollisuuden yksityisyyteen. Cubiculum todisti useita funktioita, joita tunnetaan osin jo varhaisemmasta tutkimuksesta: tilassa mm. viihdytettiin ystäviä ja hoidettiin yksityisasioita. Huoneeseen suuntautuneen liikkeen kuvaus paljastaa, että varsin usein tilaan pääsy vaati kutsun. Kutsumattomat vieraat pääsivät sisään usein lähinnä voimaa käyttäen. Cubiculum-huoneen käyttäjät olivat pääasiassa vapaita, aikuisia roomalaisia, niin miehiä kuin naisiakin. Lapset mainitaan cubiculum-huoneen yhteydessä harvoin, eikä sanaa käytetä palveluskunnan makuutiloista, vaan palvelijat kuvataan usein nukkumassa cubiculum-huoneen ulkopuolella. Tekstit antavat vain viitteitä huoneen sijoittelusta yksityistaloissa, joten arkeologinen jatkotutkimus onkin välttämätöntä pompejilaistalojen makuuhuonejärjestelyiden selvittämiseksi.

Tutkielmani aiheena ovat kolttasaamelaiset, jotka ovat Kuolan niemimaan alkuperäiskansaa. Kuolan niemimaan lisäksi heidän perinteinen asuinalueensa käsittää myös Suomen ja Norjan Lapin koillisosat. Vuoden 1920 Tarton rauhassa kolttien asuinalue jakautui kahtia, osan jäädessä silloisen Neuvostoliiton puolelle ja osan Suomen puolelle. Toisen maailmansodan jälkeen, Suomen menetettyä Petsamon alueen, koltat saivat valita kummalle puolelle rajaa he halusivat asettua. Valinta tehtiin pääasiassa vanhojen sukumaiden perusteella. Suomen valinneet koltat sijoitettiin lopulta Inarin kunnan alueelle, Sevettijärven, Nellimin ja Keväjärven kyliin. Koltat ovat perinteisesti kuuluneet ortodoksiseen kirkkoon, ja tämä tekee heistä uskonnollisen vähemmistön suhteessa enemmistösuomalaisiin, mutta myös suhteessa muihin saamelaisiin. Ortodoksisuus on myös nähty vahvana osana kolttasaamelaisten itäsaamelaista kulttuuriperinnettä, joka näkyy niin pukeutumisessa, käsitöissä, musiikissa, juhlissa kuin ruokakulttuurissakin. Tämä asetelma on toiminut lähtökohtana tutkimukselleni. Pro gradu -työssäni tarkastelen, millainen rooli ortodoksisuudella on kolttasaamelaisten identiteetin muotoutumisessa sekä miten rooli on muotoutunut ja millaisia eroja suhtautumisessa ortodoksikirkkoon on eri kolttasukupolvien välillä. Saamelaisten uskontoa ja uskonnollisuutta, etenkin uskonnon esikristillistä aikakautta, on tutkittu jo monien vuosikymmenten ajan. Kolttasaamelaisten nykyuskonnollisuuden osuus tästä tutkimuksesta on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle, mikä tarkoittaa, että tutkimus on tältä osin paikoin vanhentunutta. Tutkimukseni merkitys nousee juuri tästä vajeesta tutkimushistoriassa, ja tutkimukseni pyrkiikin tarkastelemaan myös viimeisten vuosikymmenten suurten sosiaalisten muutosten vaikutusta kolttasaamelaisten uskonnollisuuteen. Tämän vuoksi tutkielmani nojaa vahvasti uskontososiologisiin teorioihin ja tarjoaa myös tältä osin tuoreehkon näkökulman kolttasaamelaisen uskonnollisuuden tutkimukseen. Aineistoni koostuu kymmenestä teemahaastattelusta, jotka tein kahdella kenttätyömatkalla vuonna 2013 Inarin kunnan alueella. Suurin osa haastateltavistani oli ortodoksisia kolttasaamelaisia, mutta joukossa oli myös etnisiä suomalaisia. Olen soveltanut aineistooni laadullista sisällönanalyysia. Tarkastellessani aineistoa olen koonnut yhteen, mitä informantit ovat haastatteluteemoista sanoneet. Analyysin temaattinen fokus keskittyy kollektiivisen muistin käsitteen ympärille. Tapa, jolla informantit käsittelivät ortodoksisuutta, muistutti hyvin vahvasti ylisukupolvisen muistin käsitettä, ja täten voikin sanoa, että teoria nousi hyvin luonnollisesti aineiston pohjalta. Analyysiin liittyy vahvasti myös etnisyyden käsite. Kollektiivinen muisti osaltaan vahvistaa etnistä identiteettiä, ja tarkastelenkin tutkimuksessani myös kollektiivisen muistin ja etnisen identiteetin suhdetta ortodoksisuuden näkökulmasta. Analyysissani ortodoksisuuden rooli kolttasaamelaisten kollektiivisen muistin osana rakentuu seuraavien teemojen pohjalle: symbolit, rituaalit ja narratiivit, paikallisuuden ja kuuluvuuden tunne sekä kolttasaamelaisten monitasoinen vähemmistöasema suhteessa ympäröiviin ryhmittymiin. Läpileikkaavana teemana tutkielmassani on myös sukupolvien välinen kehitys. Tutkielmani osoittaa, kuinka esimerkiksi ortodoksisuuden kollektiivinen muisti linkittyy symboleiden kautta etnisyyteen kahdella tavalla: etniset elementit toisaalta linkittyvät (esimerkiksi kolttasaamelaisten puvun ja kielen käyttö liturgioissa) uskonnolliseen ympäristöön ja toisaalta alkujaan uskonnolliset elementit voivat myös saada vahvoja etnisiä vivahteita (esimerkiksi hautajaisrituaalit ja pyhimystarinat). Paikallisuus ja kuuluvuuden tunne alueeseen oli se sitten laajemmin koko saamelaisalue tai oma kotikylä - vahvistavat myös osaltaan ortodoksisuuden roolia kolttasaamelaisten kollektiivisessa muistissa. Uskonto koetaan vahvemmin omalla kotialueella, ja toisaalta kolttakylien väliset eroavaisuudet korostavat myös kollektiivisen muistin värikkyyttä. Materiaalini antaa myös viitteitä siitä, että ortodoksisuus voi toimia kolttasaamelaista identiteettiä vahvistavana tekijänä saamelaisalueen ulkopuolella asuville. Kolttasaamelaisten ainutlaatuinen asema monitasoisena vähemmistöryhmänä heijastuu myös kollektiiviseen muistiin. Koltat ovat vähemmistönä niin ortodoksikirkon sisällä, suhteessa luterilaisiin suomalaisiin, kuin myös suhteessa muihin saamelaisiin. Muiden ryhmien suhtautuminen kolttien ortodoksisuuteen ja toisaalta myös se, miten koltat ovat itse suhtautuneet muihin tahoihin, on vaikuttanut siihen, miten ortodoksisuuden rooli kollektiivisen muistin osana on rakentunut. Tutkielmani myös osoittaa, että suhtautumisessa ortodoksiseen kirkkoon on sukupolvien välisiä eroja. Tähän ovat osaltaan vaikuttaneet ympäröivän yhteiskunnan muutos, modernisaatio ja sekularisaatio, mutta myös kolttasaamelaisten vähemmistöroolin muotoutuminen suhteessa ympäröiviin yhteisöihin.

Kiinalla on pitkä historia uhkapelaamisessa ja pelaamisella on vahva sosiaalinen asema. Kiinalainen uhkapelaaminen tapahtuu usein kiinalaisena uutenavuotena perheen kesken, mutta nykyään yhä etenevissä määrin myös kasinoilla ympäri maailmaa. Kiinalaisten uhkapelaamisen tutkiminen lisää ymmärrystä Kiinan kulttuurillisista erityispiirteistä ja sillä on käyttötarkoitusta sekä pelien tarjoajille sekä kulttuurintutkijoille. Tämä opinnäytetyö esittelee kiinalaisten uhkapelaamista kulttuureiden kansallisten ulottuvuuksien kautta. Katsaus uhkapelaamisen historiaan Kiinassa ja kiinalaisen kulttuurin tekijöihin osoittaa uhkapelaamisella olevan erityinen asema kiinalaisessa yhteiskunnassa. Tutkielmassa käytetään hyväksi Geert Hofsteden teoriaa kuudesta kansallisen kulttuurin ulottuvuudesta, sekä akateemisia lähteitä liittyen uhkapelaamiseen. Kirjauskatsauksen tuloksista selviää, että uhkapelaaminen on kulttuurisidonnaista ja se ei esiinny kaikissa kulttuureissa samalla tavalla. Myös suhtautuminen uhkapelaamiseen vaihtelee eri kulttuureissa. Kiinalaisten uhkapelaamisessa näkyy erityisesti perinteisten filosofioiden ja taikauskon merkitys. Nämä perinteet vaikuttavat oleellisesti kiinalaisten arvoihin ja käyttäytymiseen. Voidaankin olettaa, että näillä tekijöillä tulee olemaan merkitystä myös tulevaisuudessa. Lisäksi tähän opinnäytetyöhön sisältyy etnografinen tutkimus kiinalaisista uhkapelaajista Helsingin kasinolla. Havaintojen tekeminen kasinolla sopii hyvin tutkimuksen metodiksi, koska kasinot ovat luonnollinen paikka tutkia uhkapelaamista. Toisaalta uhkapelaamisen ollessa kielletty manner-Kiinassa, tarjoaa havaintotutkimus erityisen tilaisuuden tarkkailla kiinalaista pelaamista luonnollisessa ympäristössä. Analyysin perusteella Hofsteden kulttuurien kansalliset ulottuvuudet löytyvät osittain kiinalaisten pelaajien käyttäytymisestä. Erityisesti kiinalaisen kulttuurin kollektivistinen sekä valtaetäisyys ulottuvuus olivat merkittäviä. Taikauskon rooli ja sen taustalla olevat perinteiset filosofiat ja uskonnot oli selvästi havaittavissa.

Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella koodinvaihtoa arabiaan sekä muita kulttuuri-identiteetin ilmentymiä englanniksi kirjoitetuissa, arabialaiseen ruokaan keskittyvissä blogeissa. Tutkielmaan valittiin kahdeksan eri reseptiblogia, joista yhteensä 40 julkaisua otettiin lähempään tarkasteluun. Blogit edustavat Levanttia (Libanon, Syyria, Jordania ja Palestiina), Pohjois-Afrikkaa ja Lähi-Itää ja niiden kirjoittajat puhuvat kaikki arabiaa äidinkielenään. Viisi kahdeksasta bloggaajasta asuu englanninkielisessä maassa (kaksi Yhdysvaltoihin, kaksi Iso-Britanniaan ja yksi Kanadaan), kaksi palestiinalaista bloggaria asuu Jordaniassa ja yksi irakilainen bloggari asuu todennäköisesti Irakissa. Tarkasteltavaksi valitut blogijulkaisut analysoitiin ensin koodinvaihdon osalta ja tulokset kirjattiin kahteen eri taulukkoon. Tämän jälkeen teksteille suoritettiin kvalitatiivinen analyysi muiden kulttuuri-identiteettiä ilmentävien tekijöiden kartoittamiseksi. Koodinvaihdon osalta analyysin tulokset osoittivat ensinnäkin, että koodinvaihtoa esiintyi huomattavasti oletettua vähemmän ja että sitä esiintyi odottamattomissa yhteyksissä tai ei esiintynyt sellaisissa yhteyksissä, joissa sitä oletettiin esiintyvän. Toisekseen tuloksissa ilmeni selvä ero arabimaissa ja englanninkielisissä maissa asuvien bloggarien kesken: oman kulttuuripiirinsä ulkopuolella asuvat bloggaajat käyttivät koodinvaihtoa huomattavasti enemmän kuin arabimaissa asuvat kollegansa, joiden teksteissä koodinvaihto oli hyvin vähäistä. Muut kulttuuri-identiteettiä ilmentävät tekijät voitiin aineiston perusteella jakaa kahteen selkeään pääkategoriaan: ruokaan ja (ruoka)kulttuuriin liittyviin sekä identiteettiin liittyviin. Ensimmäisen kategorian osalta bloggaajien kesken ei ilmennyt merkittäviä eroja, mutta identiteettiin liittyvien teemojen kohdalla selkeitä eroja alkoi näkyä. Suurin eroavaisuus oli kenties se, että ainoastaan arabialaisen kulttuuripiirin ulkopuolella asuvien bloggaajien teksteissä ilmeni ’koti-ikävää’ ja selkeää kaipuuta kotimaahan sekä eräänlaista tuskaa kaukana ’kotoa’ olemisesta, ja vain heidän julkaisuissaan oli viitteitä identiteettiin liittyvistä ristiriitaisuuksista ja vaikeuksista. Aineiston perusteella voidaan siis todeta, että arabimaiden ulkopuolella olevien bloggaajien keskuudessa koodinvaihto arabiaan näyttäisi olevan huomattavasti arabimaissa asuvia blogin pitäjiä yleisempää, ja että identiteettiin ja kotimaahan liittyvät teemat olisivat ei-arabiankilisissä maissa asuville arabibloggaajille paljon keskeisempiä ja arkaluontoisempia. Aineiston suppeuden vuoksi tulokset eivät kuitenkaan ole yleistettävissä, vaan tutkimus tulisi toistaa suuressa mittakaavassa tukevampien todisteiden saamiseksi.

Opinnäytetyön aiheena on lasten- ja nuortenkirjallsuuden kääntämisen eroavaisuudet keskittyen brändinimiin. Näitä kahta kirjallisuudenlajia (lasten- ja nuortenkirjallisuutta) käsitellään usein yhtenä yksikkönä, vaikka ne ovat hyvin erilaisia. Tutkielman tarkoitus onkin selvittää esimerkkikäännösten avulla miten brändinimiä käännetään nuortenkirjallisuudessa. Tutkimuskysymykseksi olen asettanut, käytetäänkö nuortenkirjallisuuden kääntämisessä lastenkirjallisuudessa suosittua kotouttavaa käännösstrategiaa, vai käytetäänkö nuortenkirjallisuuden parissa useimmiten vieraannuttavaa strategiaa. Käännösstrategioita vertaillessa keskityttiin nimenomaan tiettyihin kulttuurisidonnaisiin elementteihin, brändinimiin. Pro Gradu –tutkielmassa analysoidaan viittä eri nuortenkirjaa ja niissä käytettyjä käännösstrategioita. Valitut kirjat ovat Prinsessapäiväkirjat, Rintsikoita ja luudanvarsia, Hanki elämä, Rachel Riley: traagisen tavallinen päiväkirja, Valehtelevat viettelijät: Kaivattu ja Gossip Girl – eliittinuoret. Tutkimuksessa hyödynnetään Jan Pedersenin tutkimusta ekstralingvistisistä kulttuurisista viittauksista (extralinguistic cultural references, ECR). ECR-viittaukset on jaoteltu kahteen alakategoriaan, jotka muistuttavat pitkälti Venutin kotouttavaa ja vieraannuttavaa strategiaa. Kulttuurisidonnaiset elementit (tässä tapauksessa brändinimet) jaotellaan nuortenkirjoissa kahteen ECR-alakategoriaan (source- ja target-oriented) käännösstrategioiden perusteella. Aineiston perusteella tutkitaan, käytetäänkö vieraannuttavaa vai kotouttavaa strategiaa enemmän juuri brändinimien kääntämisessä. Opinnäytetyössä havaitaan, että nuortenkirjojen kohdalla käytetään vieraannuttavaa käännösstrategiaa huomattavasti kotouttavaa strategiaa enemmän: aineiston kokonaismäärästä lähes 64 prosenttia brändinimistä on käännetty käyttäen vieraannuttavaa strategiaa. Kotouttavaa strategiaa puolestaan on käytetty noin 33 prosentissa esimerkeistä. Loput, noin kolme prosenttia, on käännetty käyttäen virallista vastinetta, joka ei Pedersenin jaottelussa kuulu vieraannuttavaan tai kotouttavaan strategiaan. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että nuortenkirjoissa suositaan vieraannuttavaa strategiaa, mikä poikkeaa lastenkirjallisuudessa käytetystä kotouttamisesta.

This thesis analyses Joe Abercrombie’s fantasy trilogy, The Shattered Sea, from a cognitive literary perspective. Its focus is on the surprise regarding the storyworld and how our cognitive reading habits can be manipulated in order to surprise us. The analysis utilises theories on narrative surprise and shows how internal focalisation, popular cultural knowledge and genre expectations can be used to mislead readers and then surprise them. The storyworld of Joe Abercrombie's The Shattered Sea is at first a seemingly ordinary fantasy world. The reader is told early on that elves, who are now extinct, have left various relics and elf-ruins behind. As the story continues, the reader finds out that the elves were really us – modern humans. This triggers a narrative frame shift that makes the reader realise that the seemingly ordinary fantasy world is actually a post-apocalyptic world. By putting various clues together, the reader is also able to deduce that the story appears to take place in Northern Europe, only far in the future. The first analysis chapter focuses on the various clues that precede the surprise and two scenes that aim to initiate the frame shift. The chapter is concluded with a discussion that studies the tools used to mislead the reader from the real nature of the storyworld. The second part of the analysis will focus on the effects that the frame shift has to the reading of the rest of the story. Because the story is consistently told from an internally focalised perspective, the post-apocalyptic storyworld does not overwrite the fantasy world but becomes tangled up with it. Thus, even after the frame shift, through the perspective of the narrating characters a fantasy world full of magic and wonders is still portrayed. Simultaneously, the reader as a modern human is aware that this is essentially just a matter of perspective as, for example, the magical elvish relics turn out to be modern objects mundane to us. A curious reader will have to actively put together bits and pieces of the rather limited information in order to answer various questions that the story evokes. This includes figuring out, for instance, how much time has passed since the Breaking and what the event was that destroyed our civilisation. This thesis builds upon existing theories regarding narrative surprises in the way it shows how our cognitive reading habits and expectations can be used to mislead us. It explores how various elements can simultaneously be at work together in order to surprise the reader. The layering of the two storyworlds in The Shattered Sea also shows our cognitive capabilities when reading a narrative.

Tämä tutkielma on kriittinen diskurssianalyysi talouskeskustelusta Ison-Britannian poliittisissa väittelyissä. Siinä tutkitaan eri retoristen strategioiden, erityisesti eufemisoinnin, dekonkretisaation ja nominalisaation käyttöä ideologioiden välineenä ja vertaillaan niiden toteutumista eri poliitikkojen ja puolueiden diskurssissa. Tutkielma on pääosin kvalitatiivinen, mutta tutkimustuloksia perustellaan osittain myös kvantitatiivisin menetelmin. Tutkielman teoreettiseen viitekehykseen sisältyy kriittisen diskurssianalyysin ja retoriikan teoriaa (erityisesti Fairclough 1992, Wodak 1989, Kress & Hodge 1979 ja Fowler ym. 1979) sekä keskustelua ideologian käsitteestä ja poliittisista ideologioista (Heywood 2007, Gramsci 1971, Mannheim 1971 ja 2002). Pohjustukseksi aineiston analysoinnille ja tulosten tulkinnalle tutkielmassa käydään läpi vuosien 2010 ja 2015 taloudellista ja poliittista ilmapiiriä sekä esitellään aineistossa esiintyvien puolueiden vaaliohjelmien tärkeintä talouspoliittista sisältöä. Vaaliohjelmissa yleisimmin käytettyjä konsepteja havainnollistetaan Paul Raysonin (2010 ja 2015) Wmatrix- ohjelmalla koostamien konseptipilvien avulla. Tutkimusaineisto on kerätty neljästä eri puoluejohtajien välisestä väittelyistä, joista kaksi on vuodelta 2010 ja kaksi vuodelta 2015. Aineisto kerättiin ensin videotallenteina, mutta analyysissä käytettiin väittelyiden transkriptioita. Analysoidun videoaineiston yhteispituus on noin kaksi tuntia ja 50 minuuttia. Tutkielmaa valmisteltiin pilottitutkimuksella, jossa analysoitiin rajatusti noin puolet varsinaisen tutkielman aineistosta. Analyysivaiheessa aineisto käytiin systemaattisesti läpi ja ideologisia merkityksiä sisältävät sanat ja lauseet taulukoitiin. Taulukoita käytettiin työkaluna luomaan kokonaiskuvaa yksittäisten puhujien retoristen strategioiden käytöstä sekä helpottamaan poliitikkojen ja puolueiden keskinäistä vertailua. Tutkimustulokset osoittavat, että retoristen strategioiden käyttö talouskeskusteluissa on laajalti yhteydessä ideologioihin. Eufemisoinnilla poliitikot pyrkivät esittämään omia ratkaisujaan muiden ajatuksia parempina, esimerkiksi viittaamalla oman puolueensa suunnittelemiin budjetin pienennyksiin säästöinä ja muiden puolueiden vastaaviin ratkaisuihin leikkauksina. Dekonkretisaatiolla erityisesti verbilausekkeiden yhteydessä pyritään keskustelemaan talousongelmien ratkaisuista ympäripyöreästi ja abstraktilla tasolla nimeämättä varsinaisia talouspoliittisia toimenpiteitä. Nominalisaation kautta esitetään tietynlaista talouspolitiikkaa pakollisena, häivytetään toimijuutta ja siirretään vastuuta pois omalta puolueelta. Ideologisilta taustoiltaan erilaiset puhujat käyttävät eufemisointia, dekonkretisaatiota ja nominalisaatiota melko samoilla tavoin, mutta eroavaisuuksia on havaittavissa siinä, millaisia käsityksiä ja millaista talouspolitiikkaa näillä kielellisillä keinoilla pyritään ajamaan. Aineiston pohjalta olisi mahdollista tutkia laajemminkin esimerkiksi toimijuutta, representaatiota tai vaikuttamista. Myöhemmässä tutkimuksessa olisi myös kiinnostavaa vertailla tämän tutkimuksen tuloksia talouskeskusteluun muissa englanninkielisissä valtioissa tai muissa poliittisissa konteksteissa, esimerkiksi Ison-Britannian parlamentissa.