Browsing by Title
Now showing items 547-566 of 4848
-
Det ungerska upproret 1956 : En komparativ studie av Helsingin Sanomats och New York Times bevakning (2022)Tudelningen av Europa efter andra världskriget präglade världen med geopolitisk förändring, maktblockspolitik och intressesfärer. Gränsen mellan sfärerna i väst och öst kom med tiden att bli känd som järnridån. Det var viktigt på bägge sidor om järnridån att värna de egna intressena och uppehålla fiendebilden om det andra maktblocket. I Ungern, som efter andra världskriget blivit en del av östblocket började starka känslor av misstro och missnöje mot det politiska systemet öka under 1950-talet. Detta ledde till fullskalig revolt mot Sovjetunionen samt den ungerska regeringen under hösten 1956. I denna magistersavhandling studeras hur två dagstidningar bevakade händelserna under upproret. De studerade tidningarna är Helsingin Sanomat och New York Times. I avhandlingen granskas hur framträdande tidningarna rapporterade, ur hurdant perspektiv de rapporterade samt hur man kan kontextualisera och tolka rapporteringen. Utöver detta granskas även skillnader och likheter i rapporteringen samt händelseförloppets narrativ. Pressens perspektiv på delaktiga parter kontextualiseras genom kalla krigets maktförhållanden. I avhandlingen framförs att bägge tidningar var starkt påverkade av den så kallade västsfären även om det förekom vissa skillnader. Pressen inbjöd läsarna att känna empati för de ungerska demonstranterna och att fördöma Sovjetunionens hantering av östblockspolitiken. Pressen framhöll ofta text om frihet, moral och mänskliga rättigheter i stödjandet av ungrarnas sak medan den sovjetiska politiken beskrevs som orättvis, falsk och brutal. Direkta hot och fiendebilder målades också upp för att understryka behovet för hjälp till ungrarna. Pressen bevakade och beskrev upproret omgående och enhetligt på flera nivåer. Innehållet skiljde sig främst i retorik, material och aktualitet men kompenserades genom aktivt fokus på andra aspekter av upproret. Bevakningen av upproret och synen på delaktiga parter hålls likadant genom hela händelseförloppet.
-
(2000)I min avhandling diskuterar jag om och hur man kan läsa Eva Wichmans novell "Kärret" (ur Molnet såg mig, 1942) som en prosamodernistisk berättelse om ett kvinnligt subjekt, och om kvinnligtskapande. Jag vill mot en prosamodernistisk bakgrund visa min tolkning med en stilistisk och entematisk analys. I min inledning markerar jag att forskare har haft svårt att avgöra vad Eva Wichman egentligen vill säga med "Kärret". De flesta definierar "Kärret" som en fabel, en moralisk berättelse. I min tolkning betonar jag att novellen kan läsas som en prosamodernistisk fabel om det kvinnliga skapandet. Eva Wichman har i många av sina verk beskrivit en kvinnlig konstnärs svårigheter i massamhället och den manliga världen. Jag anser därför att denna tolkning inte är långsökt då det gäller en naturallegori som "Kärret". Jag redovisar kort för bakgrunden till prosamodernismen; definierar stilistiska grundbegrepp i lyrikoch prosa samt diskuterar med hjälp av Peter Luthersson och Gunilla Domellöf hur den modernistiska individualiteten konstituerar sig i förhållande till samhället ochmoderniseringsprocessen. Jag tar fasta på den kvinnliga författarens skapandeprocess och poängterar, med hjälp av bl.a. Dominique Head och Domellöf, att det kvinnliga skapandet ofta är svårt att erhålla i ett traditionellt manligt samhälle. Head, Domellöf och Rachel Blau DuPlessis menar att det modernistiska skapandet hos kvinnor i stor grad sker med hjälp av stilistiska brott och luckor. I synnerhet förhållandet mellan metafor och metonymi utgör en viktig metod för den kvinnliga modernisten. I mitt tredje kapitel analyserar jag "Kärret" stilistiskt. Modernismen i "Kärret" går ut sammanställa motsatser och sinnesanalogier. Jag tar upp det lyriska och metaforiska i "Kärret"; upprepningar,parallellismer, rytm och dynamik, samt förhållandet mellan metaforer och metonymier utgående från en artikel av David Lodge. Jag demonstrerar i stilanalysen hur Eva Wichman bygger upp ett cykliskt mytiskt berättande. Detta cirkelberättande kan, enligt Domellöf, ses som en kvinnlig utmaning mot det traditionella manliga berättandet. Förhållandet mellan metaforer och metonymier spelar en stor roll också i min tematiska analys. Jag läser kärret i novellen som en symbol för ett kvinnlig subjekt. Kärret är uppbyggt av motsatser. Dessamotsatser kan ses som metaforer i min tolkning av kärret som kvinnligt subjekt. Motsatsparen yta/djup läser jag som den medvetna respektive undermedvetna nivån i det kvinnliga subjektet. Djupet, den undermedvetna nivån, analyserar jag delvis med hjälp av Julia Kristevas begrepp abjektet. Metaforerna spegel/öga ser jag som subjekt/objekt och manligt/kvinnligt i förhållande till det kvinnliga subjektet. Med hjälp av abjektet, omnipotens/känslighet, rörelse/statis samt liv/död visar jag hur Eva Wichman beskriver det konstnärliga skapandet, och den konstnärliga alieneringen i kontrast till det förtryckandet massamhället. Här baserar jag mig på Lutherssons resonemang om den modernistiska individualiteten. På så sätt drar jag slutsatsen att kärret som kvinnligt subjekt kan läsas som ett kvinnligt författarjag. "Kärret" är en berättelse om kvinnlig skaparkraft, om ett kvinnligt subjekt som skapar och verkar isamhället. Eva Wichman gestaltar det kvinnliga berättandet både tematiskt och språkligt. Därför är "Kärret" enligt mig inte en pessimistisk berättelse om ett "säkert nederlag" som många påstår, utan en storslagen fabel om ett modernistiskt subjekt i process.
-
(2023)I utkanterna av Svenskfinland finns det 15 enspråkigt finskspråkiga orter med en livskraftig, svenskspråkig minoritet. Dessa orter kallas för svenska språköar i Finland. Enligt Nationalspråkstrategin (Justitieministeriet 2021) är språköarna en viktig faktor i främjandet av det svenska i Finland. En av de traditionella, svenska språköarna är Hyvinge dit svenskan kom med järnvägsarbetarna i slutet på 1800-talet. Svenska skolan i Hyvinge grundades kring år 1895 och skolan fungerar fortfarande på samma tomt i dagens läge. Vardagen på en språköskola ser emellertid väldigt annorlunda ut än i resten av Svenskfinland. De svenska rummen på en annars helt finskspråkig ort är få. För många är skolan det enda stället där man kan tala svenska. Syftet med denna magisteravhandling är att genom en enkätundersökning bilda en uppfattning om de tidigare språköelevernas erfarenheter av skolgången på Svenska skolan i Hyvinge samt hur den språkliga vardagen på en språkö ser ut. Ett särskilt intresseområde är också vilken roll svenskan har fått efter skolgången på en språkö. Resultaten visade att erfarenheterna av skolgången i Svenska skolan i Hyvinge i huvudsak är positiva. Skolan upplevdes som en liten och trygg skola där alla kände varandra och där man fick lära sig svenska. Svenskan hade en stadig roll i skolvardagen medan fritiden var starkt finskspråkig. Majoriteten fortsatte att studera på svenska efter åk 6 trots att det förutsatte en resa till en skola på en annan ort. Hälften av informanterna valde dock att byta till studier på finska i något skede senare. Trots det har svenskan fortsatt att ha en stadig roll i informanternas vardag fram till idag. Förhållandet till svenskan är enbart positivt och många upplever det som en rikedom att ha fått gå i skola på svenska, dessutom i en så unik svenskspråkig miljö.
-
(2021)Tutkimuksen tavoitteena on tutkia, miten kaksikielisten lasten ruotsinkielenopetus on järjestetty suomenkielisissä yläkouluissa. Kaksikielisillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa niitä, joilla on sekä suomi että ruotsi kotikielinä. Opetussuunnitelmassa on kaksikielisille tarkoitettu äidinkielenomainen ruotsi, mutta aiempien tutkimusten ja uutisten mukaan sitä ei ole tarjolla monissakaan kouluissa. Tutkimus on kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa aineistona oli opetussuunnitelma ja eri oppimäärien taitotavoitteita verrattiin toisiinsa. Toisessa osassa tehtiin kyselytutkimus, jonka vastauksia analysoitiin sekä määrällisesti että laadullisesti. Kyselytutkimukseen osallistui 95 yläkoulun ruotsin opettajaa ympäri Suomen. Analyysimenetelminä on käytetty sisällönanalyysia ja temaattista analyysia. Tutkimustulokset osoittavat, ettei äidinkielenomaista ruotsia ole edelleenkään tarjolla kovin laajalti. Kyselyn avulla löytyi kaksi kuntaa, joissa äidinkielenomaista ruotsia on tarjolla. Lisäksi löytyi viisi kuntaa, joissa on mahdollista tarvittaessa järjestää opetusta äidinkielenomaisessa ruotsissa. Kyselytutkimukseen osallistuneista 40 % ei ottanut kantaa, miten ruotsin opetus on kaksikielisille järjestetty heidän kouluissaan. Äidinkielenomaista ruotsia ei kuitenkaan heidän mukaansa ole tarjolla. Niistä, jotka ottivat asiaan kantaa, 47 % kertoi kaksikielisten opiskelevan A-ruotsin oppimäärän mukaan. 32 % kantaa ottaneista kertoi kaksikielisten opiskelevan B-ruotsin oppimäärän mukaan. Sekä A-ruotsi että B-ruotsi ovat yksikielisille tarkoitettuja oppimääriä. Kyselyyn osallistuneista opettajista 86 % antaa (mahdollisille) kaksikielisille oppilailleen haastavampia tehtäviä ja pyrkii eriyttämään opetusta ylöspäin. Kaksikielisille oppilaille kuuluvan äidinkielenomaisen ruotsin opetusta ei ole tarjolla suurimmassa osassa maatamme, eikä suomenkielistä koulua käyville kaksikielisille siten tarjoudu mahdollisuutta saavuttaa vastaavaa kielitaitoa molemmissa kotikielissään kuin ruotsinkielistä koulua käyvillä on.
-
(2020)Denne afhandling undersøger ved-ikke-konstruktioner på dansk. Med et samtaleanalytisk udgangspunkt registrerer, kategoriserer og analyserer studiet forekomster af negative epistemiske udtryk (det ved jeg ikke og jeg ved det ikke) i et datamateriale bestående af to videoindspillede terapisamtaler fra være- og behandlingsstedet HelsingUng i Helsingør, Danmark. Afhandlingen relaterer sig til tidligere studier af terapisamtale og sammenlignelig samtaleanalytisk forskning i ved-ikke-konstruktioner i svensk, fransk, estisk og finsk samt diskuterer samtaletyperne institutionel og symmetrisk interaktion. I analysen behandles deltagernes produktioner af det ved jeg ikke og jeg ved det ikke ud fra deres syntaktiske komposition og organiseres efter, hvor de optræder i terapisamtalernes sekventielle struktur. Med interesse for ved-ikke-konstruktionernes pragmatiske, interaktionelle rolle i mødet mellem terapeut og klient, kaster afhandlingen lys over udtrykkenes multifunktionelle natur og skelner mellem forekomster, der har henholdsvis objekt eller subjekt placeret forrest i syntaksen. Resultaterne demonstrerer, hvordan samtaleparter anvender ved-ikke-konstruktioner til mere end et udtryk for manglende epistemiske adgang. Alt afhængigt af konstruktionernes syntaks og sekventielle positioner tjener de som sproglige ressourcer til at bl.a. at hævde epistemisk forrang, foretage ”online” taletursreparatur og responselicitering.
-
(2015)Tutkielmani käsittelee lukiolaisten ruotsin kielen suullisten kokeiden arviointia erityisesti vuorovaikutuksen ja viestinnän näkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää, miten opettajaopiskelijat näkevät vuorovaikutuksellisuuden ja viestinnällisyyden arvioinnin lukiolaisten suullisissa kokeissa ja miten he arvioivat nämä ominaisuudet omien käsityksiensä pohjalta. Lisäksi selvitän, mitkä ovat sellaisia konkreettisia piirteitä, jotka osoittavat, onko lukiolaisten viestintä toimivaa vai ei. Vallitsevassa Lukion opetussuunnitelman perusteissa (2003) korostetaan vahvasti viestinnällisyyttä kaikilla kielitaidon osa-alueilla. Lisäksi ruotsin kielen suulliset kokeet sisällytetään ylioppilastutkintoon viimeistään keväällä 2019. Muun muassa nämä seikat puoltavat suullisten kokeiden arvioinnin, erityisesti viestinnällisyyden, tutkimisen ajankohtaisuutta ja tärkeyttä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu opetussuunnitelman arviointikriteerien ympärille sekä Eurooppalaisen viitekehyksen käsitykseen viestinnällisestä kielitaidosta. Tämän lisäksi tarkastellaan suullisen kielitaidon ja vuorovaikutuksen arviointiin vaikuttavia seikkoja sekä keskusteluanalyysiin pohjautuvia käsitteitä, jotka ovat oleellisia tutkimukseni kannalta. Tutkimustulokset perustuvat kahteen erilliseen aineistoon; videoituihin suullisiin kokeisiin, joihin kymmenen vapaaehtoista lukiolaista on osallistunut, sekä yhdeksän ruotsinopettajaopiskelijan täyttämiin arviointilomakkeisiin. Opettajaopiskelijoiden karkean arvioinnin perusteella lukiolaiset on jaettu kolmeen ryhmään; erinomaisesti viestiviin, heikosti viestiviin sekä niin kutsuttuihin rajatapauksiin. Arvioinnin pohjalta on tarkasteltu ja analysoitu opettajaopiskelijoiden kommentteja viestinnällisyydestä ja vuorovaikutuksesta. Lisäksi opettajaopiskelijoiden kommenttien sekä videoitujen kokeiden perusteella on keskusteluanalyysistä tuttujen käsitteiden avulla tutkittu, mitkä ovat piirteitä, jotka johtavat onnistuneeseen viestintään ja mitkä vaikuttavat viestinnän laatuun heikentävästi. Vaikka opettajaopiskelijat pitävät tärkeänä piirteenä viestinnässä sitä, että puhuja ymmärtää keskustelukumppaniansa ja tulee itse ymmärretyksi, osoittavat tutkimuksen tulokset, että tämän lisäksi täytyy kiinnittää huomiota myös muihin seikkoihin. Sujuva ja sidosteinen puhe, toisiinsa limittyvät puheenvuorot, sujuvat puheenvuoronvaihdot ja väärinymmärrysten puuttuminen, näyttävät tutkimuksen mukaan vaikuttavan eniten käsitykseen hyvästä suullisesta viestinnästä ja sen arvioinnista. Lisäksi myötäilyn, puheenvuorojen täydentämisen ja johdattelevien kysymysten avulla voidaan tukea keskustelukumppania ja osoittaa kykyä kuunnella, mikä puolestaan johtaa tutkimuksen mukaan käsitykseen toimivasta vuorovaikutuksesta. Lukiolaiset, jotka noudattivat keskusteluissaan tiukasti ohjeissa annettuja kysymyksiä tai repliikkejä, osoittautuivat viestimään heikosti, kun taas opiskelijat, jotka osoittivat erinomaista kykyä viestiä, uskalsivat selkeästi laajentaa ja keksiä omia repliikkejä. Lisäksi tulokset osoittavat, että erinomaisesti viestivät opiskelijat onnistuivat myös vuorovaikutuksen vahvistamisessa, kun taas opiskelijoilla, joilla esiintyi ongelmia muun muassa sujuvuuden kanssa, oli vaikeuksia muodostaa vuorovaikutusta edistävää keskustelua.
-
(2019)I min Pro Gradu –avhandling undersöker jag inlärningen av det tyska språket som ett andra främmande språk under ett utbytesår i Tyskland. Forskningen är en fallstudie som sätter en utbyteselevs upplevelser i fokus. Syftet med undersökningen är att studera hur språkinlärningsprocessen upplevs av utbyteseleven och vilken betydelse lärmiljön har för upplevelserna med språket, som tillägnas på ett naturligt sätt. Eftersom eleven har tidigare kunskaper i andra språk (svenska, finska och engelska) utgör tyskan det andra främmande språket. Således undersöks även dessa kunskapers betydelse för inlärningen av det tyska språket. I avhandlingens teoridel behandlas forskning om utbytesstudier samt om tillägnandet av främmande språk utgående från en naturlig lärmiljö. I och med att utbyteseleven har tidigare erfarenhet av att lära sig språk utgör flerspråkighetsforskningen den teoretiska grunden för språkinlärningen. Materialet utgörs av en intervju samt ett frågeformulär, vars ändamål var att samla bakgrundsinformation inför intervjun. Materialet transkriberades och analyserades sedan med hjälp av en kvalitativ innehållsanalys. Undersökningens resultat avslöjar att utbyteselevens syn på inlärningen av det tyska språket är ytterst positiv, trots stora språkliga utmaningar i början av året. Elevens upplevelser indikerar att den positivt präglade sociala kontexten och de tidigare språkkunskaperna är starkt förknippade med språkutvecklingen. Dessutom har de individuella faktorerna en stor betydelse för inlärningen. En stark vilja av att kunna uppnå de egna kommunikationsbehoven och ett aktivt engagemang med språket tyder på elevens höga motivation för att lära sig tyska. Goda relationerna med personerna i utbyteselevens omgivning bidrar med stöd och en trygg lärmiljö. De tidigare språkkunskaperna, framförallt svenskan och engelskan, utnyttjas strategiskt av eleven och är till stor nytta för såväl de receptiva som de produktiva färdigheterna i tyska. I resultaten kan en tydlig relation till flerspråkighetsforskningens modeller uppfattas.
-
(2019)Suomen lukion opetussuunnitelma (LOPS 2015) kannustaa digitaalisten oppimisympäristöjen käyttöön opetuksessa yleisesti sekä vieraiden kielten opetuksessa. Erilaiset sosiaaliset mediat tarjoavat yksinkertaisia ja ilmaisia palveluita, jotka mahdollistavat autenttisten sisältöjen tarkastelemisen, jakamisen sekä kommunikoinnin äidinkielenään saksaa puhuvien kanssa. Aiemmat kansainväliset tutkimukset osoittavat, että sosiaaliset mediat voivat olla hyödyllisiä kielten oppimisessa ja vaikuttaa positiivisesti mm. oppijan motivaatioon. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Suomen lukioiden saksanopiskelijoiden ja -opettajien kokemuksia ja asenteita liittyen sosiaalisten medioiden käyttöön saksan opetuksessa. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään myös käytännön aspekteja, kuten esim. miten ja mitä sosiaalisia medioita on hyödynnetty saksan opetuksessa kielen ja kulttuurin opiskeluun ja millaisia hyötyjä tai haittoja lukiolaiset ja opettajat näkevät sosiaalisen median opetuskäytössä. Tutkimus toteutettiin keväällä 2019 kahtena anonyyminä online-kyselytutkimuksena, joista toiseen osallistui 49 saksaa opiskelevaa lukiolaista kuudesta eri lukiosta ja toiseen 21 saksanopettajaa. Kysely koostui sekä monivalintakysymyksistä että avokysymyksistä. Tutkimusmenetelmänä oli fenomenologinen analyysi. Kvalitatiivista analyysia täydennettiin kvantitatiivisella datalla. Kaikki kyselyyn vastanneet olivat käyttäneet sosiaalisen median alustoja oppimis- tai opetusvälineenä lukion saksan kursseillaan. Käytetyimpiä alustoja olivat esim. Google Drive, Wikipedia ja YouTube, mutta alustan valinta riippui käyttötarkoituksesta. Suurin osa opiskelijoista ja opettajista ilmaisi kiinnostusta kokeilla erilaisia sosiaalisia medioita saksan oppimisvälineenä. Sosiaalisen median hyötyinä nähtiin mm. ajankohtaiset ja autenttiset sisällöt, vaihteleva kieli (esim. puhekieli), kommunikointimahdollisuus saksaa äidinkielenään puhuvien kanssa sekä vaihtelu ”tavalliseen” opetukseen. Haittoina nähtiin mm. opiskelijoiden keskittymisen herpaantuminen, liiallinen ruutuaika, opettajien puutteelliset taidot käyttää alustoja, virheelliset tai muuten opetukseen sopimattomat sisällöt, sisältöjen rajaamisen vaikeus, sekä liian vähäinen tuntiaika oppikirjojen ulkopuolisille, ylimääräisille sisällöille. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että monia suomalaisia saksan lukio-opiskelijoita ja heidän opettajiaan kiinnostaa sosiaalisten medioiden käyttö oppimisvälineenä ja he näkevät siinä erilaisia hyötyjä, mutta siihen liittyy mahdollisesti useitakin käytännön ongelmia, minkä vuoksi sosiaalisen median hyödyntäminen opetuksessa uhkaa jäädä vähäiseksi. Kieltenopettajat sekä opettajiksi opiskelevat tarvitsevat lisää koulutusta aiheesta, jotta he pystyisivät hyödyntämään sosiaalisia medioita opetuksessaan tehokkaammin.
-
(2022)The present study aims to explore teachers’ experiences in actively teaching speaking skills in EFL classrooms in Finland. It focuses on the teaching practises which result in developing the learners’ spoken language. The main research questions are specifically determined to investigate the current situation of teaching speaking skills in upper secondary education in Finland from the teachers’ perspective, including the teaching practises which the teachers have experienced as useful in developing oral skills at this level. Additionally, the objective of the research is to examine the factors which constrain and challenge the teaching of speaking skills. The research data was collected by conducting individual semi-structured interviews, and the responses were analysed using qualitative methods. The theory chapter draws on concepts related to communicative competence and the role it plays in developing oral production in foreign language learning as well as practical strategies suggested to enhance and support learners’ experiences in learning speaking in the target language. The data consist of five interviews with Finnish upper secondary school teachers with varying teaching experience. The main findings based on the interviewees’ responses indicate that the teachers are guided by textbook materials in developing oral skills. The analysis also shows that since teachers have great autonomy in their teaching, they do also use additional materials, which focus on developing oral communication strategies and free production. These materials are also designed to engage and motivate learners to participate in oral tasks. The respondents emphasised the importance of creating a supportive atmosphere for developing oral skills and use this as the starting point of their teaching of speaking skills. Moreover, special attention is paid to teaching pronunciation, particularly the problematic sounds and intonation, which can impede the understanding of the conveyed message. The main challenges identified by the respondents were the negative washback from the Matriculation examination as well as learners’ low motivation and timidness.
-
(2021)Lukivaikeus on verrattain yleinen oppimisvaikeus, johon jokainen opettaja luultavasti törmää uransa aikana. Koska lukivaikeuden taustalla on kielitietoisuuteen ja erityisesti äännetietoisuuteen liittyviä ongelmia, se aiheuttaa erityisiä hankaluuksia lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi myös vieraiden kielten oppimisessa. Näin ollen olisi tärkeää, että vieraiden kielten opettajat ymmärtäisivät lukivaikeuden taustoja sekä eriyttämiskeinoja, jotka hyödyttävät erityisesti lukivaikeudesta kärsiviä vieraiden kielten oppijoita. Siksi tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa suomalaisten englanninopettajien kokemuksia lukivaikeuteen liittyen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, (1) mitä englanninopettajat tietävät lukivaikeudesta ja mistä he ovat tietonsa saaneet, (2) millaisia asenteita heillä on lukivaikeudesta kärsiviä oppilaita ja opiskelijoita kohtaan, (3) millaisina he näkevät lukivaikeuden vaikutukset englannin oppimiseen ja (4) miten he ovat ottaneet lukivaikeuden huomioon opetuksessaan. Kysymyksiin etsittiin vastausta kyselytutkimuksen keinoin. Kyselyä jaettiin sosiaalisessa mediassa ja sen täyttäminen tapahtui internetissä. Kaikki osallistujat (n = 72) olivat muodollisesti päteviä opettajia ja opettivat englantia suomenkielisissä alakouluissa, yläkouluissa, lukioissa ja/tai ammattikouluissa. Kyselyllä kerätty aineisto sisältää sekä määrällisiä että laadullisia tietoja. Määrällinen aineisto analysoitiin deskriptiivisin tilastollisin menetelmin ja laadullinen aineisto sisällönanalyysin keinoin. Tutkimukseen osallistuneilla opettajilla oli verrattain hyvä tietämys lukivaikeudesta, vaikkakaan he eivät kokeneet omaavansa tarvittavaa tietotaitoa lukivaikeudesta kärsivien oppijoiden tukemiseen. Lukivaikeutta ei joko ollut käsitelty ollenkaan tai ei riittävästi osallistujien opettajaopinnoissa. Sen sijaan osallistujat olivat saaneet tietonsa lukivaikeudesta muista lähteistä, kuten erityisopettajalta tai kirjallisuudesta oman aktiivisuutensa turvin. Osallistujien asenne lukivaikeutta ja siitä kärsiviä oppijoita kohtaan oli laajasti ottaen positiivinen. Opettajan näkökulmasta lukivaikeus vaikeuttaa englannin oppimista sanaston, kieliopin, kirjoittamisen, lukemisen, kuuntelun, ääntämisen ja äänne-erittelyn osalta. Oppijoilla saattaa myös olla erilaisia negatiivisia tunteita itseään, kieliä tai oppimista kohtaan. Lisäksi lukivaikeudesta kärsivät tarvitsevat enemmän aikaa tehtävien tekemiseen kuin luokkatoverinsa. Lähes kaikki osallistujat ovat ottaneet lukivaikeuden huomioon opetuksessaan esimerkiksi eriyttämällä arviointia, materiaaleja ja opetustaan. Osallistujille tutuimpia eriyttämisen keinoja olivat arvioinnin eriyttämiseen liittyvät keinot sekä sellaiset keinot, joita yleisesti käytetään kaikkien oppimisvaikeuksien huomioinnissa ja kaikkien oppiaineiden opetuksessa. Osallistujille vähemmän tuttuja olivat opetuksen eriyttämiseen liittyvät keinot, joita suositellaan nimenomaan lukivaikeudesta kärsiville vieraiden kielten oppijoille. Tutkielmassa pohditaan, miten hyvin opettajakoulutus valmistaa opettajia käytännön työhön, ja kritisoidaan sitä lähtökohtaa, että lukivaikeudesta kärsiviä kielten oppijoita tuetaan kouluissa ensisijaisesti arvioinnin keinoin oppimisen edesauttamisen sijaan.
-
(2018)Tutkielmani tarkoituksena on tarkastella hollannista amerikanenglantiin lainattuja sanoja. Tutkin, miten hollantilaisten lainasanojen yleisyys ja niiden merkitykset ovat muuttuneet 1810-luvun ja 2000-luvun välillä. Hollanninkielisistä lainasanoista suurin ryhmä on ruokaan liittyvät lainasanat ja toiseksi suurin ryhmä eläin- ja kasvikunnan sanat, joten tutkin näihin kahteen kategoriaan kuuluvia lainasanoja. Hollanninkielisiä sanoja lainattiin amerikanenglantiin sen jälkeen, kun hollantilaiset siirtolaiset saapuivat Pohjois-Amerikkaan 1600-luvulla. Keräsin tutkimani lainasanat Nicoline van der Sijsin kirjasta Cookies, Coleslaw and Stoops: The Influence of Dutch on the North American Languages (2009). Tutkin sanojen yleisyyttä ja merkitysten muutoksia käyttämällä materiaalinani Mark Daviesin kehittämää historiallisen amerikanenglannin korpusta (Corpus of Historical American English; COHA). Käytin myös muita lähteitä tarkistaakseni sanojen merkityksiä ja historiaa. Tutkielmani mukaan yleisimmät hollanninkieliset ruokaan liittyvät lainasanat englannissa ovat brandy, cookie, dope, pancake, waffle, pit ja span. Brandy-sanaa on käytetty englannin kielessä melko tasaisesti vuodesta 1810 lähtien. Cookie on yleistynyt eniten ja 2000-luvulla sen suhteellinen frekvenssi oli 29,59 miljoonaa sanaa kohden, joka on kaikista hollanninkielisistä ruokaan liittyvistä lainasanoista suurin. Lainasanoilla pit ja span esiintyy paljon eri merkityksiä Daviesin korpuksessa, mutta sanat esiintyvät myös hollanninkielisessä merkityksessä huomattavissa määrin. Myös sanat coleslaw, cruller, pot cheese, head cheese, Easter flower, groundhog, weakfish, sea bass, abele ja Antwerp esiintyvät korpuksessa, mutta ne eivät ole läheskään yhtä yleisiä. Merkityksen muutoksia kokivat sanat cookie, pancake ja dope, jotka ovat säilyttäneet alkuperäisen merkityksensä, mutta saaneet lisäksi uusia merkityksiä.
-
(2020)Tässä pro gradu -tutkielmassa analysoin Chilessä aborttilainsäädännön muutoksen ympärillä käytyä julkista keskustelua vuosina 2015 ja 2017. Tutkimukseni aineisto koostuu 54:stä emol.com nettisivustolla julkaistusta artikkelista. Emol.com on yhden Chilen suurimmista sanomalehdistä, El Mercurion, internetsivusto. Aineistoni artikkelit on julkaistu elokuussa 2015 ja elokuussa 2017. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Minkälaisin argumentein ja perusteluin aborttioikeutta ja lakimuutosta puolustetaan ja vastustetaan chileläisessä julkisessa keskustelussa? 2) Miten abortista puhutaan chileläisessä lehdistössä, ja millaisia merkityksiä siihen liitetään ja sille annetaan? 3) Miksi aborttioikeuden osittain dekriminalisoiva lakimuutos näyttäytyy hyvänä tai huonona asiana? Tutkimukseni metodina käytän sisällönanalyysia, jonka avulla etsin aineistosta argumentteja ja perusteluja sille, miksi abortin ja sen dekriminalisoinnin nähdään olevan joko positiivinen tai negatiivinen asia. Tutkimukseni perusteella argumentointi aborttioikeuden puolesta ja sitä vastaan perustuu paljon perinteiselle vastakkainasettelulle sikiön ja naisten oikeuksista. Lakimuutoksen vastustajien puheissa sikiöihin viitataan usein lapsina tai vauvoina sekä hylättyinä olentoina. Katolisen kirkon ja siihen liitettyjen instituutioiden kanta nousee vahvasti esiin julkisessa keskustelussa abortista. Toisaalta katolisen kirkon vaikutusvaltaa ja sen yrityksiä vaikuttaa suoraan lainsäätäjiin myös kritisoitiin hyvin voimakkaasti. Chilen julkisessa keskustelussa abortin dekriminalisointi, varsinkin perustuslakituomioistuimen päätöksen jälkeen, liitetään voimakkaasti maallisuuteen, demokratiaan ja edistykseen. Tutkimukseni perusteella lakimuutos näyttäytyy osoituksena siitä, että katolisen kirkon historiassa hyvinkin vahva vaikutusvalta Chilen politiikkaan ja yhteiskuntaan ei enää ole entisensä, ja Chilen valtio ja kirkko ovat nyt todella erillään. Analyysini perusteella lakimuutoksen puolustajien argumentoinnissa ei suoranaisesti haasteta katolisen kirkon moraalisia näkemyksiä elämän alkuhetkestä vaan keskitytään nimenomaan naisten oikeuksiin, terveyteen ja turvallisuuteen sekä siihen, että abortit ovat hyvää julkista politiikkaa. Tutkimukseni perusteella Chilessä argumentointi naisten terveyteen vedoten ei ollut erityisen suuressa roolissa, vaikka myös naisten turvallisuus ja terveys nousivat esiin perusteluissa dekriminalisoinnin puolesta. Vaikka lakialoitteen kannattajien argumentointi keskittyi naisten oikeuksien korostamiseen, heille on hyvin tärkeää tehdä selväksi se, ettei lakimuutoksen tarkoituksena ole täysin vapaa abortti, vaan kyse on hyvin rajatusta osittaisesta dekriminalisoinnista.
-
(2020)Tutkielmassa käsitellään kohtaamattomuuden vaikutelman muodostumista sekä dialogien yhteyttä teoksen kokonaismerkitykseen Johannes Ekholmin romaanissa Rakkaus niinku (2016). Työn tavoitteena on selvittää, mitkä dialogin kielelliset piirteet synnyttävät vaikutelman henkilöhahmojen välisestä kohtaamattomuudesta. Analyysin laajempana tavoitteena on selvittää, miten dialogin kielelliset piirteet rakentavat ja tukevat teoksen temaattista ydintä: sitä, mitä teoksella halutaan sanoa ja miten dialogi on yhteydessä siihen. Tutkielmassa analysoidaan kahdeksaa erilaista dialogikatkelmaa, jotka edustavat mahdollisimman erilaisia puhetilanteita eri henkilöhahmojen kesken. Tutkielman keskiössä on teoksen dialogi, ja sen käsittelyssä huomioidaan kaunokirjallisen vuoropuhelun erityislaatu sekä teokseen liittyvä kontekstitieto. Aineistona käytettävä teos Rakkaus niinku pohjautuu päähenkilön äänittämiin keskustelunauhoitteisiin ja on kirjoitettu tämän kirjaprojektiksi. Se sijoittuu aidon keskustelun ja fiktiivisen vuoropuhelun rajapinnalle, mutta sitä kohdellaan tässä työssä jälkimmäisenä. Kaunokirjallinen vuoropuhelu ei palvele samoja vuorovaikutuksellisia päämääriä kuin aito keskustelu, vaan se nojaa kielenkäyttäjien intuitiivisesti tunnistamiin ja keskusteluntutkimuksen tunnustamiin vuorovaikutuksen käytänteisiin. Tämän työn analyysissa käsitellään muun muassa keskustelun saumattomuuden rikkoutumiseen liittyviä vuorovaikutuksen ilmiöitä kuten monologimaisuuden muodostumista, taukoja, vastaamattomuutta ja ohipuhumista. Tutkimuskysymyksiä tarkastellaan soveltaen keskustelunanalyysin metodia ja kirjallisuudentutkimuksen käsitteistöä. Keskustelunanalyysi antaa välineet kielen ja vuorovaikutuksen pienempien osien tarkasteluun, ja kirjallisuudentutkimuksen käsitteet mahdollistavat analyysissa havaittujen yksityiskohtien tarkastelun suhteessa teoskokonaisuuteen ja sen tavoitteisiin. Valitut lähestymistavat täydentävät toisiaan, ja sopivat erityisen hyvin työn aineistoon. Rakkaus niinku asettaa katselun alaiseksi ihmisten tavan keskustella. Tämän näkökulman todettiin terävöityvän romaaniin valitun dialogimuodon kautta; näytelmäkäsikirjoituksen kaltaiseksi rakennettu dialogi korostaa henkilöhahmojen vuorovaikutuksen epäjohdonmukaisuutta ja arvaamattomuutta ja vertautuu aitoon arkikeskusteluun. Tutkimuksessa havaittiin, että henkilöhahmojen välille syntyy dialogia, muttei varsinaista yhteyttä. Henkilöhahmot eivät löydä yhteistä näkökulmaa keskusteluaiheisiin. Tämä kokemusmaailmojen erilaisuus kääntyy kohtaamattomuudeksi, ja kielen tasolla se näkyy ohipuhumisen, yksinpuhelun ja väärinkäsitysten sekä konfliktien toistumisena läpi romaanin.
-
(2020)Videopelien lokalisoinnin tutkimus ottaa vieläkin ensimmäisiä askeliaan käännöstutkimuksen alalla verrattuna käännöskirjallisuuden tutkimukseen. Videopelien tutkimus käännöstieteellisestä näkökulmasta tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutkia pelejä interaktiivisena tarinankerrontavälineenä. Pelien interaktiivisuus ja tarinankerrontamekaniikat ovat kehittyneet 1970-luvulta asti huimaa vauhtia ja yhdeksi uusimmaksi pelien alalajiksi ovat nousseet elokuvalliset pelit, jotka tunnetaan niiden elokuvallisista animointi- ja tarinankerrontatavoistaan. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin elokuvallisen pelin Detroit: Become Human interaktiivisten tekstityksien käännösstrategioita hyödyntäen Peter Newmarkin kahdeksaa käännösstrategiaa. Tutkimuskysymys oli kolmiosainen: minkälaisia käännösstrategioita on käytetty elokuvallisen pelin dialogikehotteissa ja repliikeissä, onko kyseisten kehotteiden ja repliikkien käännösstrategioiden suhteissa havaittavissa merkittäviä kaavoja, ja miten hyvin kirjallisuuteen painottuvaa käännösteoriaa voi soveltaa pelikäännökseen. Detroit: Become Human -pelin dialogijärjestelmä perustuu dialogipuihin: pelaajalle annetaan keskusteluissa neljän vaihtoehdon kehotelista, joista hän saa valita haluamansa. Lyhennetty, usein yhden sana pituinen dialogikehote edustaa pidempää repliikkiä. Lyhennetyn kehotteen pitää edustaa seuraavaa repliikkiä tarpeeksi tarkasti, jotta pelaaja voi keskusteluissa tehdä haluamiaan eettisiä ja moraalisia valintoja. Peter Newmarkin kahdeksan käännösstrategiaa, joiden avulla kehotteiden ja repliikkien käännöksiä analysoitiin, ovat suora, kirjaimellinen, uskollinen, semanttinen, adaptaatio, vapaa, idiomaattinen ja kommunikatiivinen. Detroit: Become Human on Detroitin kaupunkiin vuonna 2038 sijoittuva tarina androideista, jotka palveltuaan ihmiskuntaa alkavat kapinoida ihmisiä vastaan. Pelattavat hahmot ovat etsiväandroidi Connor, joka tutkii androidien kapinaa; kotihoitaja-androidi Kara, joka pelastaa lapsen tämän väkivaltaiselta isältä; ja henkilökohtainen avustaja-androidi Markus, josta tulee androidivallankumouksen johtaja. Peli pelattiin englanninkielisellä ääniraidalla ja suomenkielisillä tekstityksillä. Pelistä valittiin yhdeksän dialogipainotteisinta kohtausta analysoitavaksi, kolme kohtausta per pelattava hahmo. Valittujen kohtauksien dialogipuiden repliikit ja niitä edustavat kehotteet taulukoitiin ja analysoitiin Newmarkin kahdeksan strategian avulla. Korpukseen kertyi 220 dialogikehotetta ja repliikkiä. Korpuksen 220 dialogikehotteesta 94 prosentissa käytettiin suoraa käännösstrategiaa. Yli 80 prosenttia kehotteista ovat vain yhden sanan pituisia, minkä uskottiin helpottaneen niiden kääntämistä kontekstista huolimatta. Vain 12 kehotetta 220:stä käännettiin jollain toisella metodilla: nämä olivat myös ainoat kehotteet, joissa lähdetekstin sanaluokka tai verbin sijamuoto muuttui. Tästä voimme päätellä, että vain suora käännösmetodi säilytti lähdekielen kieliopin täydellisesti. Muita kehotteissa hyödynnettyjä strategioita olivat uskollinen 4 %, kirjaimellinen 1 % ja semanttinen 1 %. Repliikkien käännöksistä 66 prosentissa käytettiin uskollista käännösstrategiaa. Suoraa käännösstrategiaa käytettiin repliikkien käännöksessä 18 %:ssa tapauksista, kirjaimellista 14 %:ssa tapauksista. Adaptaatiota, idiomaattista, vapaata ja semanttista käännösstrategiaa hyödynnettiin yksittäisissä tapauksissa (<1 %). Repliikissä ja sitä edustavassa dialogikehotteessa hyödynnettiin samaa käännösstrategiaa 46 tapauksessa. Suoran ja kirjaimellisen käännösstrategian esiintyvyyden selittänee suomen kielen agglutinatiivisuus, jonka ansiosta sanajärjestys ei ole niin tiukka kuten lähdekielessä englannissa. Eniten esiintyvä käännösstrategiapari oli suora kehote uskollisella repliikillä: 138 tapausta 220:stä. Suorassa ja uskollisessa käännösmetodissa ei havaittu kuitenkaan mitään luontaisia piirteitä, jonka takia ne esiintyivät yhdessä niin usein. Erityisesti Markuksen kohtauksissa ja toistuvien dialogikehotteiden tapauksissa havaittiin johdonmukaisuusongelmia käännöksessä. Peter Newmarkin käännösmetodien hyödyntäminen tutkimuksessa osoittautui ongelmalliseksi. Kun jo olemassa olevaa käännöstä analysoitiin takautuvasti erilaisten käännösmetodien kautta, ei voinut syntyä tarkkaa kuvaa käännösmetodeista, koska ei ollut tiedossa, mitä kääntäjällä itsellään oli mielessään käännöstä tehdessään. Erityisesti kehotteiden ja repliikkien käännösstrategioiden havaitut suhteet ovat haavoittuvaisia tämän tiedon valossa, koska kyseessä voi hyvinkin olla vain kehotteiden ja repliikkien kieliopin yksinkertaisuudesta johtuva sattuma, eikä tarkoituksellinen käännösstrategioiden valinta. Johdonmukaisuusongelmat, vaikka ajoittain merkittävät, eivät ole helposti havaittavissa pelin aikana dialogimekaniikan takia; pelaaja saa usein valita dialogipuusta vain yhden vaihtoehdon per puu, joten repliikkien väliset johdonmukaisuusongelmat jäävät helposti huomaamatta.
-
(2020)Suomessa dialogista ja dialogisuudesta puhutaan yhteiskunnan ja työelämän konteksteissa nykyisin yhä enemmän. Dialogi liitetään muun muassa työelämän muutoksiin, kehittämiseen ja johtamiseen. Suomalaista lastensuojelua kehitetään parhaillaan systeemisen lastensuojelun toimintamallin mukaisesti. Systeemisessä lastensuojelun toimintamallissa hyödynnetään systeemisiä, perheterapeuttisia ja dialogisia työtapoja sekä narratiivisen ja ratkaisukeskeisen terapian oppeja. Dialogi ja sen toteutumisen edellytykset ovat keskeisellä sijalla lastensuojelutyössä. Asiakastyötä tekevien työntekijöiden odotetaan toimivan dialogisesti suhteessa asiakkaisiinsa, mikä edellyttää dialogisuutta lastensuojeluorganisaation johtamiselta ja rakenteelta. Tässä puheviestinnän pro gradu -tutkielmassa tutkitaan sitä, minkälaisia käsityksiä ja kokemuksia lastensuojelun henkilöstöllä on johtamisesta, sosiaalisesta tuesta ja vuorovaikutuksesta, työyhteisöjen ilmapiiristä sekä työn kehittämisestä ja systeemisestä lastensuojelun toimintamallista. Tutkimuksen aineisto koostuu SoteDialogit-hankkeen (2019-2021) lastensuojelun työpaikoille ja organisaatioille suunnatun työhyvinvointikyselyn avovastauksista (N=199). Hankkeeseen osallistuvat organisaatiot ovat kunnallisia ja yksityisiä lastensuojelun palveluja tuottavia organisaatioita useasta eri maakunnasta. Työhyvinvointikyselyn suurimmat vastaajaryhmät ovat ammattinimikkeiltään sosiaalityöntekijä, sosiaaliohjaaja ja ohjaaja. Tutkimuksessa tarkastellaan lastensuojeluorganisaatioiden henkilöstön lausumia dialogisen työtavan toteutumisen näkökulmasta ja tehdään tulkintoja siitä, mitä asioiden tila merkitsee lastensuojelun henkilöstölle. Tässä tutkimuksessa nimettiin kirjallisuuteen perustuen dialogisen työtavan toteutumisen edellytyksiksi 1) dialoginen johtaminen, 2) sosiaalinen tuki, 3) tasavertainen vuorovaikutus ja osallistava viestintä, 4) avoimen, luottamuksellisen ja turvallisen ilmapiirin rakentaminen sekä 5) ongelmien huomaaminen ja varhainen puuttuminen niihin. Tutkimuksen analyysimenetelmä on laadullinen sisällönanalyysi, jossa teemoittelu yhdistetään teoriaohjaavaan sisällönanalyysiin. Teoriaohjaavuus toteutui siten, että lastensuojeluorganisaatioiden henkilöstön kokemuksia ja käsityksiä peilattiin dialogisen työtavan toteutumisen edellytyksiin. Lastensuojelun henkilöstön työhyvinvointikyselyn vastauksissa keskeisiä teemoja ovat johtamistapa, arvostus, luottamus ja ilmapiiri, henkilöstön kuuleminen ja osallisuus, johdon ja esimiesten läsnäolo ja tuki, työkavereiden tuki, jälkipuinti ja työnohjaus, asiakas- ja työmäärät sekä henkilöstö- ja aikaresurssit. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lastensuojeluorganisaatioiden johtajien ja esimiesten dialogisen johtamisen taitoja pitäisi vahvistaa siten, että osallistava viestintä, sosiaalisen tuen tarjoaminen sekä ongelmien varhainen huomaaminen ja niiden ratkaiseminen mahdollistuisivat organisaatioissa. Tasavertaisen vuorovaikutuksen ja luottamuksellisen ilmapiirin rakentuminen edellyttäisi johdolta ja esimiehiltä aitoa arvostuksen osoittamista ja henkilöstön kuuntelemista. Johdon ja esimiesten pitäisi osallistaa henkilöstöä ja ennakoida muutoksia niin, että henkilöstölle tarjotaan vaikutusmahdollisuuksia jo ennen muutosten toimeenpanoa tai kehittämistyön aloittamista. Tämä tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että lastensuojelun organisaatioissa pitäisi turvata henkilöstöresurssit sekä rajata asiakas- ja työmäärää niin, että lastensuojelutyöntekijöiden olisi mahdollista toimia dialogisen työtavan ja lastensuojelun systeemisen toimintamallin mukaisesti. Olisi tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että myös organisaatioiden rakenteet olisivat dialogisia, mikä mahdollistaisi dialogisen kohtaamisen ja vuorovaikutuksen organisaation eri tasoilla toimivien henkilöiden välillä sekä asiakastyön ja verkostotyön rajapinnoilla.
-
(2019)Tutkielmassani käsittelen dialogisuutta ja sen merkitystä esteettisten luontokokemusten kannalta. Pyrin tuomaan esille ihmisten luovan toiminnan, ihmissuhteiden ja luontosuhteiden kauneuden välisiä yhteyksiä. Keskeisenä lähteenäni on Luce Irigaray ja laajennan tarkastelua Pierre Hadotin, Henry David Thoreaun ja Arnold Berleantin kirjoitusten avulla. Aloitan tutkielmani käsittelemällä Irigarayn feministisen filosofian keskeisiä kohtia, koska ne ovat perusta myös hänen dialogisuus -käsitykselleen. Irigaray kirjoittaa esimerkiksi feminiinisen universaalin luomisen tehtävästä ja jokaisen feminiinisen subjektin yksilöllisestä, oman identiteetin luomistyöstä. Tutkielmani toisessa luvussa tarkastelen puheen dialogisuutta ja erityisesti Irigarayn käsitystä siitä. Irigarayn lisäksi viittaan paitsi Hadotin myös Hans-Georg Gadamerin kirjoituksiin dialogista sekä Emmanuel Levinasin käsitykseen toiseudesta. Esille nousee dialogiselle filosofialle ominaisia piirteitä ja huomioita liittyen esimerkiksi dialogin eettiseen tehtävään sekä dialogin eksistentiaaliseen kontekstiin ja luonteeseen. Tutkielmani kolmannessa luvussa siirryn tarkastelemaan esteettisiä luontokokemuksia ja sitä, kuinka dialogisuus ilmenee niissä myös sanattomasti. Tutkin muun muassa sitä, millä tavalla luonto on välittäjä itsen ja toisen kohtaamisessa. Yhdistän ja rinnastan Irigarayn ajatuksiin dialogisuudesta Thoreaun ja Berleantin kirjoituksia esteettisistä kokemuksista luonnossa. Kuvailen filosofisen ajattelun fenomenologista virettä ja luonnon esteettisessä kohtaamisessa ilmeneviä arvokokemuksia ja vuorovaikutusta, joiden myötä subjektin itseymmärrys syventyy ja identiteetti ja elämänmotivaatio uudistuvat. Lopuksi tarkastelen luonnonkauneuden ihailua ja ihmetystä, mimesistä ja aistihavaintoa Irigarayn ja Berleantin näkemyksissä. Esille tulee heidän kriittinen suhtautumisensa totalisoivaan, perfektionistiseen, dualistiseen ja objektivoivaan ajatteluun sekä heidän aistivalle ruumiille antamansa merkitys ja arvo. Irigaray tuo esille itsetutkiskelun ja itseen palaamisen tärkeyden toisen lähestymisen ja dialogin mahdollistumisen kannalta, sekä luonnon tarjoaman paikan tälle. Irigarayn filosofian valossa totean, että suhteen muodostaminen itsen ja toisen kanssa tarvitsee tietyllä tapaa vapaata, ennalta täyttämätöntä ja määrittelemätöntä tilaa; sen avoimuutta ja aistikylläistä hiljaisuutta. Luonto on tällainen tila, joka ei ole kenenkään omaisuutta. Irigarayn filosofiassa on tarkkaavaista toiseuden lähestymisen ja suhteen muodostamisen tapojen etsintää, mikä on tärkeää paitsi itsen ja toisen ihmisen, myös luonnon esteettisessä kohtaamisessa. Yhdessä toiseutta kuuntelemaan herkistyvän dialogisuuden kanssa esteettiset luontokokemukset voivat auttaa ihmisiä arvostamaan luontoa, omaa ruumistaan ja toista ihmistä.
-
(2009)Tutkielmani tavoite on selvittää millainen suhde Suomessa asuvilla kurdeilla on omaan kansanperinteeseensä. Lisäksi valotetaan perinnesuhteiden taustaa, ja sitä millainen kurdien kansanperinne elää Suomessa. Metodologisesti ja epistemologisesti tukeudun tutkielmassa folkloristiseen muistitietotutkimukseen. Lainaan ajatuksia myös sosiaalipsykologian piirissä kehittyneestä laadullisesta asennetutkimuksesta. Taustalla vaikuttaa kansanperinteen ja nationalismien yhteyksien tutkimus – erityisesti teoriat kansanperinteiden käyttämisestä kansan embleemeinä. Edellä mainittujen ohella analyyttinen viitekehys rakentuu käsitteistä diasporinen tietoisuus; etninen identiteetti; identiteettimerkki ja identiteettityö sekä metafolklore. Nämä käsitteet tavoittavat sen, mitkä seikat sekä olosuhteet ja jaetut tulkinnat muokkaavat tutkittavien perinnesuhteita, ja miten. Tutkimusaineistona on käytetty kokoamaani väljästi strukturoituun teemahaastatteluun perustuvaa haastatteluaineistoa. Aineisto koostuu yksilö-, pari- ja perhehaastatteluista. Yhteensä haastattelunauhoja kertyi lähes 25 tuntia, mikä on litteroituna noin 400 liuskaa. Täydentävinä aineistoina on käytetty videoita kahdesta kurdikulttuuria esittelevästä tilaisuudesta sekä neljää populaaria tietoa kurdeista välittävää internetsivustoa. Repertoaari- ja teema-analyysin avulla luokittelemaani haastatteluaineistoa tulkitsen tutkielmassa kansanperinteeseen kohdistuvia asenteita ilmaisevia argumentteja jäljittävän lähiluennan kautta. Tutkimuksessa selvisi, että kansanperinteen ilmiöistä erityisesti kansantanssi, kurdivaatteet ja kulttuurinsisäinen huumori ovat identiteettimerkkejä, joiden kautta peilataan omaa suhdetta kurdiuteen ja selitetään kurdikulttuurin erityislaatua. Tutkielman tulokset vahvistavat, että Suomessa asuvien kurdien perinnesuhteita ja perinteenkannattajuutta muokkaavat yksityisellä tasolla äidinkielen taitotaso, maahantuloikä ja perheen harrastuneisuus kansanperinteeseen. Analyysissa kuitenkin avautuu myös se, että Suomessa asuvien kurdien perinnesuhteita muokkaa voimakkaasti tietoisuus kurdien diasporasta ja siihen johtaneista olosuhteista sekä niiden vaikutuksista omaan kulttuuriin ja kansanperinteeseen. Tämä kollektiivinen ja poliittinen ulottuvuus on erityisen merkityksellinen oman kansanperinteen tulkitsemisessa ulospäin. Kansanperinteeseen kohdistetaan voimakkaan positiivisia asenteita ja omaa kansanperinnettä arvostetaan kansallisena aarteena. Kansanperinteiden tulkitaan kertovan kansan historiasta ja luonteesta tavalla, joka haastaa virallisen kurdialueilla valtaapitävien valtioiden historiankirjoituksen ja monipuolistaa kuvaa Lähi-idän kulttuuripiiristä. Tämän arvostuksen kautta kansanperinne koetaan hedelmällisenä kansallisen itsetunnon lähteenä ja positiivisen kulttuurisen erottautumisen mahdollisuutena. Lisäksi kansanperinteeseen kohdistuu kuitenkin asenne, jossa tulkitaan kansanperinne katoavaksi tai vähintään katoamisvaarassa olevaksi aarteeksi. Tästä syntyy arvostavien asenteiden kanssa jännite, jossa katoamisen oletus tai pelko sävyttää ilmaistua arvostusta nostalgialla ja/ tai diasporan todellisuuden ja taustojen kritiikillä. Haastatteluaineistosta käy selville, ettei kansanperinteiden läsnäoloa omassa elämässä aina tiedosteta. Monet kansanperinteen ilmiöt ja tekstuaalisetkin sisällöt kuitenkin elävät Suomessa asuvien kurdien parissa yhä sekä kokoonnuttaessa juhlimaan että jokapäiväisessä arjessa.
-
(2022)Tässä tutkielmassa tutkitaan neljän kirjallisuuden hahmon kohteliaisuusstrategiaa neljässä kirjan kohtauksessa. Teoreettinen tausta käsittelee fiktiivisen kirjallisuuden stilistiikkaa, Dickensin tyyliä sekä kohteliaisuuden tutkimusta pragmatiikan näkökulmasta. Neljä kirjallisuudenhahmoa on tunnetun kirjailija Charles Dickensin teoksesta Loistava tulevaisuus (Great Expectations). Hahmot rakentuvat gradun aineistossa puhutun kielen keinoin. Kohteliaisuusstrategiaa analysoidaan suhteessa kielen ja kohtauksen olosuhdetekijöihin (suhteellinen valta puhujan ja kuulijan välillä, heidän sosiaalinen etäisyytensä, ilmaisun tunkeilevuus/määräävyys). Ne vaikuttavat puhunnoksen uhkaavuuteen kuulijaa kohtaan. Tulokset osoittavat, että hahmoilla on tiettyjä toistuvia kohteliaisuusstrategioita. Hahmoista Joelle on tavanomaista lähikohteliaisuus, jonka tavoite on lähentää viestijöitä. Tyypillistä lähikohteliaisuudelle on arvostuksen ja kiinnostuksen osoittaminen kuulijan arvoja ja kiinnostuksenkohteita kohtaan. Joen hahmo rakentui kohtauksessa vahvasti lähikohteliaisuuden kautta. Erityisesti lähikohteliaisuudessa erottui strategian numero 7 mukainen toisen näkökulman erityisyyden huomioiminen. Keskustelun maksiimien eli periaatteiden rikkomisesta seuraa ylimääräistä päättelytyötä kuulijalle. Estella-hahmolle toistuvaa aineistossa on sarkasmi määrän ja laadun maksiimeja rikkomalla. Erityisesti hahmo rakentui strategian numero 4:n (liioittelu) ja 8:n (ironia) mukaisten epäsuorien ilmaisten kautta. Magwitch käyttää ainoastaan suoraa strategiaa eli suoraa ilmaisua. Keskeisenä ominaisuutena Pipin hahmolle oli kuulijan kasvojen suojaaminen fraasiutuneiden lauseiden muodossa – näin vaikutus kuulijaan on kevyempi. Hänen hahmollensa oli tyypillistä myös arvonannon ilmaisut kuulijaa kohtaan. Joen kanssa Pipille tavanomaista oli myös direktiivi-puheaktit kysymysten muodossa. Magwitchin kanssa hänellä oli taipumus suoraan ilmaisuun, ei kuulijan kasvojen suojaamiseen eikä toisaalta direktiivi-puheaktien käyttöön. Hänen seurassansa ei kasvojen uhkausta (face-threat) ollut havaittavissa. Hahmo siis rakentui välittömyydessä, joka raottuu kohtauksessa vankikarkurin kanssa kontrastina muiden hahmojen seurassa esiintyvälle kohteliaisuudelle.
-
(2011)Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen hahmojen etnisyyttä Wladimir Kaminerin kahdessa kertomuskokoelmassa. Kaminerin, saksalaistuneen venäjänjuutalaisen, esikoisteos Russendisko kuvaa kertojan kotiutumista itäiseen Berliiniin sekä värikästä arkea monikulttuurisessa pääkaupungissa. Mein deutsches Dschungelbuchissa Kaminer matkustaa ympäri Saksaa esittämässä tekstejään ja kirjoittaa havainnoistaan kirjaa. Vitsikkään tyylin lisäksi kokoelmien kertomuksia yhdistävänä tekijänä toimii autobiografisia piirteitä omaava kertojahahmo, yleensä nimettyjä etnisyyksiä edustavien ja ohueksi jäävien sivuhenkilöiden tullessa ja mennessä. Näistä piirteistä nousevat tutkielmani kaksi näkökulmaa etnisyyteen: tutkin, miten etnisyys suhteutuu ensinnäkin kertojahahmoon ja toiseksi eri ihmisryhmien stereotyyppiseen esittämiseen. Tutkielmani lähtökohtana on käsitys etnisyydestä – kuulumisesta johonkin kansaan tai heimoon – luonnollisen sijasta kulttuurisesti konstruoituna ilmiönä. Kertojahahmon etnisyyden tutkimisessa hyödynnän hybridin käsitettä, jolla viitataan selvärajaisten etnisyyksien sijaan niiden sekoittumiseen. Kertojahahmon juutalaisuus paljastuu useiden diskurssien jännitteiseksi risteyspaikaksi: kertojahahmo vastustaa pyrkimyksiä kiinnittää itseään uskonnollisesti ja kulttuurisesti rajattuun etniseen kompleksiin, mutta yhdistyy kaupunkielämästä inspiraationsa löytävänä individualistisena intellektuellina urbaanin juutalaiskirjallisuuden traditioon. Kertojahahmon etnisyyden ulottuvuuksista korostuu teksteissä selkeimmin venäläisyys, joka osoittautuu tietoisen performatiiviseksi ja saksalaisille suunnatuksi. Kielellisesti assimiloituneen mutta venäläisenä esiintyvän kertojahahmon asema useampien etnisyyksien kartoittamattomassa välitilassa avaa mahdollisuuden pinttyneiden etnisten vastakkainasetteluiden kritiikille. Kertojahahmo sijoittaa itsensä intertekstuaaliseen tilaan tavalla, joka kyseenalaistaa korkeakulttuuristen kaanonien lisäksi ajatuksen puhtaista kansallisista kirjallisuuksista. Relevantiksi kehykseksi Kaminerin tekstien tulkinnassa osoittautuukin transeurooppalainen pikareski-genre, jonka veijarisankareita naiivin ulkopuolisuutensa satiirin palvelukseen valjastava kertojahahmo läheisesti muistuttaa. Kertojahahmon hybridi etnisyys on yhteydessä myös siihen, miten tekstien oletetaan esittävän ja edustavan erilaisia ihmisryhmiä: se mahdollistaa hankalienkin teemojen häpeilemättömän käsittelyn. Etnisiä stereotypioita – etnistä ryhmää koskevia pinttyneitä representaatioita, joihin ihmiset turvautuvat pyrkiessään selittämään tai hallitsemaan toisia – tarkastelen imagologian ja kriittisen kulttuurintutkimuksen välinein. Etniset stereotypiat ovatkin keskeisiä Kaminerin rakentaessa lukuisia sivuhenkilöitään, jotka pelkistyvät useimmiten litteiksi, jopa karikatyyrinomaisiksi etnisyyksiensä edustajiksi. Kaminerin tekstit kiertyvät kuitenkin myös samaisten etnisten stereotypioiden satiiriksi. Yhtäältä ironian kohteena on stereotyypittelyn prosessi, jossa toisen määrittely essentialistisin termein ja yleistyksien kautta johtaa absurdeihinkin virhetulkintoihin. Toisaalta kertojahahmon toteava kuvailutapa paljastaa etnisten stereotypioiden haitalliset yhteiskunnalliset vaikutukset. Kaminerin satiirin terä kohdistuu kantasaksalaisiin, jotka näkevät muut etnisyydet pitkälti omia tarpeitaan, pelkojaan ja fantasioitaan palvelevien stereotypioiden kautta. Tutkielmani kuitenkin osoittaa, että maahanmuuttajataustaiset henkilöhahmot kykenevät myös tuotteistamaan etnisiä stereotypioita – toki ahtaissa, yhteiskunnallisten valtarakenteiden määrittämissä rajoissa. Olennaista on etnisiin stereotypioihin sisältyvä kaksiteräisyys: sama ennakko-oletusten kimppu saatetaan yhteydestä riippuen esittää ja tulkita joko negatiiviseksi tai positiiviseksi. Kaminerin tekstit tarjoavat huumorin kautta luvallisen kanavan käsitellä ja purkaa etnisyyden akseleilla liikkuvia odotuksia, pelkoja ja aggressioita, jotka ovat pitkään olleet lähes tabuja saksalaisessa yhteiskunnassa. Samalla Kaminerin tekstit puhuvat sellaisen maailman puolesta, jossa etnisyys pikemminkin mahdollistaisi kuin sitoisi inhimillistä vuorovaikutusta.
Now showing items 547-566 of 4848