Browsing by Title

Tässä kyselytutkimuksessa selvitetään, kuinka lahjakkaat englannin oppilaat muistelevat ja arvioivat omia kokemuksiaan opetuksen eriyttämisestä lukion englannin opetuksessa. Tavoitteena on tutkia, millaisia yleisiä asenteita lahjakkailla englannin oppilailla on eriyttämisestä sekä selvittää, kuinka hyvin lahjakkaiden oppilaiden tarpeet on osattu ottaa huomioon opetuksessa. Tämän tutkielman teoriatausta sijoittuu englannin opetukseen vieraana kielenä. Tärkeitä käsitteitä ovat opetuksen eriyttäminen sekä lahjakkaiden oppilaiden kasvatus. Tämä tutkimus pyrkii lisäämään ymmärrystä opetuksen eriyttämisestä Suomessa erityisesti lahjakkaiden oppilaiden näkökulmasta. Tutkielmassa käytettyyn kyselyyn osallistui yhteensä 162 lahjakasta lukiosta jo valmistunutta oppilasta. Tutkielman aineisto koostuu suurimmaksi osaksi kvantitatiivisesta aineistosta, mutta sisältää myös pienen laadullisen osion. Tutkimuksessa havaittiin, että lahjakkaat oppilaat suhtautuvat opetuksen eriyttämiseen yleisesti positiivisesti. He olivat lähes yhtä mieltä siitä, että jokaisen oppilaan yksilölliset tarpeet tulee ottaa opetuksessa huomioon. Osallistujat kuitenkin kokivat, että heidän omat tarpeensa oli otettu opetuksessa huomioon keskinkertaisesti. Osallistujien vastausten mukaan eriyttämistä ei toteutettu englannin tunneilla systemaattisesti, vaan monesti lahjakkaat oppilaat jäivät oppitunnilla vaille tekemistä tai joutuivat etsimään oppimismahdollisuuksia itse muualta. Osallistujat arvioivat omia kokemuksiaan opetuksen eriyttämisestä neutraaleiksi. Vertailuissa ei havaittu merkittäviä eroja eri sukupuolten tai ikäryhmien välillä.

Antiikin kulttuurin säilyttäjän ja jatkajan, Bysantin, ainoa mittava eeppinen runoelma, kansalliseepokseksikin mainittu Digenes Akrites on säilynyt nykypäiviin kuuden varteen otettavan käsikirjoituksen välittämänä. Ne kaikki esittävät tarinan siinä määrässä toisistaan poikkeavalla tavalla, ettei edes kahden vanhimmankaan, 14. vuosisadalle ajoitetun Grottaferratan ja 1400-luvun lopulla kopioidun Escorialin, avulla ole mahdollista rakentaa eepos uudelleen juuri siihen muotoon, missä runoelman laatija alunperin, luultavasti 1000-luvun alussa, on sen niin sanotun arkkityypin esittänyt. Kreikan Keskiajalle Digenes Akrites –runoelmalla ja sen päähenkilöstä kertovilla kansantarinoilla oli samankaltainen merkitys kuin Homeroksen eepoksilla Kreikan Vanhalle Ajalle. Runoteoksen taustana on kristityn kreikkalaisen maailman ja islaminuskoisten arabien hallitseman alueen välinen levoton rajaseutu nykyisin Turkkiin ja Syyriaan kuuluvissa Eufrat-joen yläjuoksun ympäristössä ja viereisessä Vähä-Aasian Kappadokiassa todennäköisesti 9.–11. vuosisadalla (jaa.). Täällä, varsinkin 9.–10. vuosisadalla usein toistuneiden sodankäyntien näyttämöllä, mellastivat lisäksi runoelman mukaan etenkin kreikkalaiset, mutta toisaalta myös arabeistakin koostuneet, rosvoilevat kapinallisjoukkiot väkivaltaisine ryöstöretkineen. Tällaiseen maailmaan syntyi runoteoksen päähenkilö niin ikään ryöstöretken ja siihen liittyneen naisenryöstön seurauksena ja tuli siten edustamaan kahta kansallisuutta: hän oli kreikkalainen äitinsä puolelta ja arabi lopulta kristityksi kääntyneen isänsä puolelta, eli oli “kaksisyntyinen”, Διγενής. Myöhemmin vartuttuaan psyykkisiltä ja varsinkin fyysisiltä ominaisuuksiltaan, voimiltaan, ylivertaiseksi hän kunnostautui metsästäjänä, taistelijana ja lopulta rajaseutujen suojelijana, vartijana ja rauhoittajana saaden itseltään Bysantin keisarilta virallisen vahvistuksen lisänimelleen Ἀκρίτης, ”rajasoturi”. Syntymässään hän oli saanut henkilönimekseen Βασίλειος. Lyhyeksi jäänyt elämä tarjosi hänelle niin onnea kuin murhettakin ja lopuksi tappavan sairauden. Mikään puhtoinen sankari hän ei ollut: kauniin rakkaustarinan lopputulos, onnellinen avioliitto, ei estänyt häntä sortumasta aviorikoksiin, ja hän syyllistyi jopa jokseenkin käsittämättömään murhaan. Hän oli ihminen kaikkine heikkouksineen, mutta silti ominaisuuksiltaan lähellä eeppistä heerosta. Basileios Digenes Akrites on fiktiivinen hahmo, jonka ympärille runoteos on koostettu kansantarinoiden pohjalta. Tähän perusrunkoon on liitetty aineksia, romanttisiakaan rakenneosasia unohtamatta niin antiikin ja Lähi-Idän mytologiasta ja kirjallisuudesta, Raamatun kertomuksista, pyhimystarinoista ja erilaisista kronikoista kuin väljästi ja viitteellisesti, anakronistisestikin, todellisesta historiasta. Eepoksen luojalla, Bysantin rajaseudun kielitaitoisella asukkaalla, ei liene ollut vaikeuksia käyttää hyväkseen myöskään arabialaisia ja iranilaisia tarinoita. Enimmäkseen kansanomaisella kreikalla πολιτικὸς στίχος -mittaan kirjoitettua runoelmaa voidaan pitää myös romanttisena seikkailukertomuksena, eeppisenä romaanina ja vielä ns. protoromaanina. Eepoksen laatimistapa heijastuu päähenkilöönkin: hänelle ja hänen edesottamuksilleen on löydettävissä kuvitteellisia, myyttisiä ja kirjallisia sekä todellisia, historiallisia esikuvia, joita luova kirjoittaja on muokannut omiin tarkoitusperiinsä, eepoksensa juoneen sopiviksi. Tämän tutkielman tarkoituksena on esitellä runoelmaa ja sen taustoja ynnä henkilöihin ja tapahtumiin liittyviä yksityiskohtia lyhyesti ja yleisluonteisesti sekä ennen muuta poimia runoelmasta ehkä hieman mielikuvitustakin käyttäen ne ilmeisimmät tapaukset, joissa runon päähenkilö ja runoilijan tausta-aineiston jokin hahmo kytkeytyvät jollakin tavalla toisiinsa samalla tarkastellen, mitkä ominaisuudet kustakin esikuvasta runoilija on katsonut sopivimmiksi liittää omaan sankariinsa. Esitys perustuu lähes yksinomaan Mavrogordaton (1956), Trappin (1971) ja Jeffreysin (1998) editioista luettavissa olevaan Grottaferrata-käsikirjoituksen tekstiin. Kaikkiaan yhdeksän mytologian, kirjallisuuden ja historian hahmoa: Zeus, Herakles, Orfeus, Simson, Akhilleus, iranilaiset Rostam ja Sohrab sekä historiasta tutut Bysantin keisari Basileios I Makedonialainen ja erityisesti Aleksanteri Suuri nousevat selkeimmin esiin Digenes Akriteen esikuvina. Eniten näistä runoilijaan näyttävät vaikuttaneen Herakles, Simson, Akhilleus ja Aleksanteri Suuri. Vaikka Digenes Akrites -eepos on koostettu hyvinkin monipuolisista lähteistä, se ei ole plagiaatti. Pikemminkin eepos on hyvä esimerkki siitä, miten kirjallinen taideteos ylipäänsä voi saada alkunsa. Sillä, samoin kuin varmaan monilla muillakin kirjallisuuden merkkiteoksilla, on kytköksensä muinaisiin tarinoihin ja niistä kumpuavaan kirjalliseen perintöön, mutta silti ne ovat taideteoksina ainutlaatuisia.

Tutkielman aiheena on tietokoneavusteinen kolmiulotteinen suunnittelu maalaustaiteessa. Tarkastelun keskiössä on taiteellinen prosessi ja työskentelymenetelmä, jossa tietokoneavusteisen kolmiulotteisen mallintamisen keinoin luotuja kuvia käytetään maalausten lähtökohtina. Tutkielmassa aihetta lähestytään suomalaisen kuvataiteilija Erno Enkenbergin (s. 1975) maalausten kautta. Tutkielmassa Enkenbergin maalauksia tarkastellaan yhdessä muun tutkimusaiheeseen liittyvän aineiston kanssa. Tutkielman tavoitteena on osoittaa, millaisia merkityksiä digitaalisiin 3D-mallinnuksiin liittyy sekä toimia osaltaan yhtenä esimerkkinä niistä tavoista, joilla digitaalisuuden ja nykyteknologian vaikutuksia on mahdollista huomioida taiteentutkimuksen kentällä. 3D-mallinnusohjelmien käyttö on kuulunut oleellisena osana Enkenbergin taiteelliseen työskentelyyn viimeisten vuosien aikana. Ohjelmien avulla Enkenberg luo kuvia, jotka toimivat lähtökohtana Enkenbergin tekemille maalauksille. Tutkielmassa tarkastelen sitä, millaisia sisältöjä ja aiheita Enkenbergin maalauksissa toistuu ja millaisia merkityksiä maalausten tulkinnoissa nousee esiin. Teosaineiston lisäksi keväällä 2021 toteutetut työhuonetapaamiset sekä tutkimusaiheeseen liittyvä kirjallisuus, erinäiset verkkojulkaisut, näyttelytekstit ja sosiaalisen median sisällöt ovat toimineet tutkimusaineistona, jonka analysoinnin myötä olen pyrkinyt vastaamaan tutkimuksissa esitettyihin kysymyksiin sekä vastaamaan tutkimuksen tavoitteisiin. Tutkimus osoittaa, miten kolmiulotteinen mallintaminen toimii Enkenbergin työskentelyssä ennen kaikkea visualisoinnin apuvälineenä. Kolmiulotteisten mallinnusohjelmien avulla Enkenberg luo tilallisia kuvia, joiden visuaalisuus ja estetiikka muistuttavat maalausten katsojia muun muassa videopelien maailmoista. Tarkan ja huolellisen maalausprosessin myötä Enkenbergin maalaukset toistavat 3D-mallinnusten visuaalista vaikutelmaa. Lisäksi tutkimus tuo esille, miten kolmiulotteinen mallintaminen liittyy osaksi kuvan teknisen välineellistymisen historiallista jatkumoa. Vaikka tietokoneella luotujen kuvien historia on suhteellisen lyhyt, asettaa tietokone maalaustaiteessa yleistyneenä kuvantekemisen välineenä kysymyksiä digitaalisen ja analogisen taiteen välisestä suhteesta sekä nykymaalaustaiteen rajoista ja sen uusista mahdollisuuksista.

Videopelit ja digitaalinen pelaaminen ovat nykyisin sukupuolesta riippumatta merkittävä tapa käyttää aikaa. Vaikka pelaajakunta on nykyisin monipuolistunut, mielikuva tyypillisestä pelaajasta on edelleen miehinen. Naisten pelaamisella viitataan laajasti sekä naisten pelaamiseen että naisten asemaan videopelikulttuurissa. Naisiin ja naistapaisiin pelaajiin kohdistuvat ennakkoluulot ottavat monia muotoja ja niillä on monitahoisia seurauksia. Maisterintutkielmassani pohdin kriittisen diskurssianalyysin keinoin videopelaaviin naisiin kohdistuvia ennakkoluuloja. Aineistonani toimii Milla Seppälän vuonna 2020 keräämä 14 vastaajan aineisto videopelaavien naisten kirjoituksista. Tarkastelen, millaisia diskursseja aineiston vastaajien kirjoituksissa nousee esiin naisten pelaamiseen ja ennakkoluuloihin liittyen. Lisäksi analysoin, miten vastaajat jäsentävät heihin kohdistuvia ennakkoluuloja. Tutkielmani teoreettinen tausta on feministiteoreetikko Sara Ahmedin teoksissaan esittelemä moninaisuustyön käsite, joka viittaa siihen sosiaaliseen työhön, jota täytyy tehdä, kun ei sovi jonkin instituution normeihin. Tarkastelemani instituutio on pelikulttuuri ja pelaajayhteisöt. Tunnistin käyttämästäni aineistosta kolme erilaista diskurssia. Ihmettelydiskurssi piti sisällään kummastelua naisten pelaamista kohtaan. Ihmettely kohdistui vastaajien sukupuoleen, pelaamiseen itsessään ja yhdessä vastauksessa ennakkoluulojen perusteet ristesivät sukupuolen ja pelaamisen kesken. Sukupuolittuneiden reaktioiden diskurssi piti sisällään esimerkiksi flirttailua ja sukupuoleen perustuvaa ”huutelua”. Ennakkoluulodiskurssiin sisältyvät esimerkiksi kokemukset toisten pelaajien myrkyllisestä käyttäytymisestä peleissä sekä ennakkoluulot yleisemmin. Aineistoni vastaajat jäsensivät kohtaamiaan ennakkoluuloja esimerkiksi arvioimalla erilaisia strategioita ennakkoluulojen torjumiseksi tai välttämiseksi. Tutkielmani tuo esiin, että tyypillisen pelaajan odotetaan edelleen olevan mies ja siihen normiin sopimattomia pelaajia kummastellaan. Miesten hallitsema ja miehille suunnattu pelikulttuuri edellyttää muilta kuin miehiltä ylimääräisen sosiaalisen työn tekemistä, jotta he voivat toimia siinä ympäristössä ja osallistua pelikulttuuriin ja pelaamisen maailmaan. Aiempi tutkimus on nostanut esiin kuvauksia hyvin syvistä sukupuoleen perustuvista ennakkoluuloista, mutta käyttämässäni aineistossa kuvataan pääosin hyvin arkisia, joskin sinällään vakavia ennakkoluulon tilanteita. Tutkielmani ei tältä osin tuottanut yllättäviä tuloksia, vaan aineistossani kuvattiin samankaltaisia kokemuksia ennakkoluuloista kuin muissakin aineistoissa ja tutkimuskirjallisuudessa. Tutkielmani siten täydentää olemassaolevaa tietoa naisten pelaamisesta ja ennakkoluuloista. Tutkielmassani totean, että pelaamisen naisvihamielinen sosiaalinen todellisuus rakentuu naisvihamielisten puhumisen ja kirjoittamisen tapojen kautta. Jatkotutkimusta kaipaa edelleen maskulinistisen ideologian ja puhetapojen yhteys pelaavien naisten arkitodellisuuteen videopelikulttuurissa. Toisaalta myös intersektionaalinen tarkastelu laajemmalla aineistolla tuottaisi hienosyisempää kuvaa naisten pelaamisesta eri sosiaalisissa ryhmissä.

Vaikka nykyaikaisia, konenäön (computer vision) alalla kehitettyjä fotogrammetrisia menetelmiä käytetään yleisesti rikostieteissä, niiden soveltuvuutta joukkohautakaivausten dokumentointiin ei ole arvioitu. Myöskään menetelmien tai niillä tuotetun aineiston hyväksyttävyyttä todisteena oikeudenkäynnissä ei ole määritetty. Fotogrammetria on kuitenkin monilta osin soveltuvampi menetelmä joukkohautojen dokumentointiin rikoskontekstissa kuin nykyisin käytettävä takymetrimittaus: Fotogrammetria on objektiivinen ja kajoamaton menetelmä, jonka avulla todistusaineiston sijainti ja ulkoinen olemus voidaan dokumentoida perusteellisesti ja tarkasti, vaarantamatta todistusaineiston koskemattomuutta (integrity of evidence). Lisäksi fotogrammetria on hyvin nopea kenttädokumentointimenetelmä, ja nykyisten Structure-from-Motion -tekniikoiden avulla kohteista voidaan luoda visuaalisesti tehokkaita, fotorealistisia kolmiulotteisia malleja miltei tai täysin automaattisesti. Tutkielman tavoitteena on määrittää fotogrammetrian soveltuvuus joukkohautakaivausten dokumentointiin rikoskontekstissa sekä fotogrammetrian ja fotogrammetrisesti tuotetun aineiston hyväksyttävyys todisteena oikeudenkäynnissä. Fotogrammetrian soveltuvuuden määrittämiseksi menetelmää testattiin simulaatiojoukkohautakaivauksella, jossa fotogrammetria ei kuulunut alkuperäiseen dokumentointisuunnitelmaan. Kaivausalueella sijaitsevat maakerrokset ja löydöt valokuvattiin, ja kuvista muodostettiin kolmiulotteiset mallit fotogrammetrisella Structure-from-Motion -tekniikalla. Kenttähavaintoja sekä luotuja pistepilviä ja kolmiulotteisia malleja verrattiin Yhdysvalloissa käytettäviin Daubert- ja Federal Rules of Evidence -standardeihin sekä siihen, miten niitä on sovellettu fotogrammetriaan ja fotogrammetriseen todistusaineistoon. Standardien mukaan oikeudenkäynnissä hyväksyttävän tieteellisen todistusaineiston tulee olla empiirisesti testattavissa, luotettavaa, perustua riittävään aineistoon ja faktoihin, sekä pohjautua luotettaviin tieteellisiin periaatteisiin ja menetelmiin, joita on sovellettu luotettavasti kyseessä olevaan tapaukseen. Tutkielman perusteella fotogrammetria kykenee, tietyin edellytyksin, täyttämään hyväksyttävälle todistusaineistolle asetetut laatuvaatimukset, ja siten soveltuu hyvin joukkohautojen dokumentointiin rikoskontekstissa. Fotogrammetria soveltuu myös saumattomasti joukkohautakaivausprosessiin, mikäli se sisällytetään kaivauksen dokumentointisuunnitelmaan ja valokuvat otetaan samanaikaisesti rikospaikkavalokuvien kanssa. Käytetyn fotogrammetrisen menetelmän ja sillä tuotetun aineiston hyväksyttävyys todisteena voidaan kuitenkin todentaa vasta, kun tuomioistuin on hyväksynyt tuotetun aineiston todisteeksi oikeudenkäynnissä.

Tutkielma käsittelee saksanopettajien asenteita ja reaktioita sähköistyvää ylioppilastutkintoa kohtaan. Pienen kirjoittajamäärän vuoksi saksa oli maantiedon ja filosofian kanssa ensimmäinen sähköisesti kirjoitettava aine ylioppilaskirjoituksissa syksyllä 2016. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia ajatuksia ylioppilastutkinnon sähköistyminen saksan opettajissa aiheuttaa ja miten he valmistautuvat muutokseen. Tutkielmassa kartoitetaan myös sähköistyvien ylioppilaskirjoitusten vaikutuksia käytännön saksan kielen opetukseen opettajien näkökulmasta. Tutkielman teoreettisessa osassa tarkastelen muun muassa ylioppilaskirjoitusten historiaa, koulumaailman digitalisoitumista sekä opettajien suhtautumista koulutusuudistuksiin. Tutkielmaa varten haastateltiin neljää saksanopettajaa ennen sähköisten ylioppilaskirjoitusten voimaan tuloa alkuvuodesta 2016. Heidän haastattelunsa nauhoitettiin ja nauhoitteista tehtyjen litterointien perusteella haastattelut analysoidaan tutkielmassa teemoittain. Haastatteluissa käsitellään opettajien rektioita ja asenteita uudistusta kohtaan, heidän keinojaan valmistautua muutokseen ja kartoitetaan heidän saamaansa tukea ja koulutusta reformiin liittyen. Analyysin pohjalta selviää, että saksanopettajat suhtautuvat pääosin positiivisesti edessä olevaan uudistukseen. Huolenaiheita ovat esimerkiksi lisääntyvät työmäärä, uudistuksen tekninen toteutus sekä oma tekninen osaaminen. Haastatteluista tulee ilmi, että osa opettajista on havainnut tai kokenut muutosvastarintaa mutta se liitetään usein uudistuksen alkuvaiheeseen. Opettajayhteisön ja oman koulun tuki nousee haastatteluissa esille korvaamattoman tärkeänä. Saksan opetuksen sisältöihin saksanopettajat uskovat sähköisen ylioppilaskokeen tuovan enemmän digitaalista materiaalia.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää painettujen ja digitaalisten oppimateriaalien eroja Otavan ja SanomaPron englannin oppikirjasarjoissa. Ylioppilaskokeiden sähköistyttyä oppimateriaalien kustantajat ovat myös julkaisseet sähköisiä versioita oppikirjoista, ja on tärkeää suorittaa vertailevaa tutkimusta niiden tarjoaman hyödyn selvittämiseksi. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että oppikirjat ovat tärkeä työkalu opettajille. Sähköisten oppimateriaalien hyötyä ja haittoja on tutkittu aikaisemmin, mutta suomalainen tutkimus on vähäistä. Tutkielman päätutkimusmenetelmä on laadullinen sisällön analyysi. Aineistona ovat SanomaPron On Track sekä Otavan Insights sarjojen lukion kurssit 1-8 sekä niiden digitaaliset versiot ja lisämateriaalit. Aineisto valittiin sillä perusteella, että oppikirjasarjat ovat maanlaajuisesti käytössä suomalaisissa lukiossa. Analyysi keskittyy kirjasarjojen painettujen ja digitaalisten materiaalien sisältöön ja niiden vertailuun. Tulokset osoittavat, että suurimmat erot digitaalisten ja painettujen oppimateriaalien välillä ovat digitaalisten materiaalien lisätehtävät. Näissä lisätehtävissä oli sarjojen välillä eroja, mutta molemmissa sarjoissa digitaaliset lisätehtävät ovat pääosin yksin tehtäviä aukkotäydennystehtäviä, eivätkä ne tarjonneet pedagogisesti mitään uutta.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, missä määrin ja kuinka kaunokirjallisuutta käytetään ruotsi toisena kielenä opetuksessa suomalaisissa lukioissa. Näiden lisäksi pyrin selvittämään syitä, miksi opettajat käyttävät tai eivät käytä kaunokirjallisuutta. Näihin kysymyksiin pyrin vastaamaan opettajille suunnatun kyselylomakkeen avulla. Kyselylomakkeessa ja tutkimuksessani olen jakanut käsitteen kaunokirjallisuus kolmeen kategoriaan: lyriikka, proosa ja draama. Käsittelen näitä kategorioita erikseen selvittäessäni vastauksia tutkimuskysymyksiini. Kyselylomake sisältää avoimia ja suljettuja mielipidekysymyksiä ja se on lähetetty opettajille elektronisena kevään 2017 aikana. Aineistoni koostuu 36 opettajan vastauksista. Kyselyyn vastanneet opettajat jakaantuvat ikävuosittain tasaisesti 25- ja yli 55-vuotiaiden välille. Myös opettajien työssäolovuodet jakaantuvat tasaisesti yhdestä vuodesta yli 31 vuotta opettaneiden välille. Tutkimuksessa on käytetty kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia menetelmiä. Analyysissä on käytetty sisällönanalyysimenetelmää. Teoriaosassa käsittelen kaunokirjallisuuden käyttöä toisen kielen opetuksessa. Selvitän kaunokirjallisuuden käytön hyötyjä ja haasteita sekä kaunokirjallisuuden erilaisia käsittelytapoja. Tämän lisäksi tarkastelen suomalaisten nuorten lukutapoja omalla äidinkielellään. Tutkimukseni osoittaa, että kaunokirjallisuutta käytetään varsin vähän ruotsi toisena kielenä opetuksessa. Lyriikkaa käytetään kategorioista eniten ja draamaa vähiten. Suurimmat syyt kaunokirjallisuuden vähäiselle käytölle ovat aikapula, oppilaiden huono kielitaito ja sekä oppilaiden että opettajien puuttuva kiinnostus kaunokirjallisuutta kohtaan. Opettajat, jotka käyttävät kaunokirjallisuutta, käsittelevät sitä monin eri tavoin. Aineistosta löytyy esimerkkejä tavoista, joissa kaunokirjallisuutta tarkastellaan lukijan, kontekstin, kielen ja tekstin kautta. Kukaan opettajista ei kuitenkaan käytä kaikkia tarkastelutapoja yhdessä. Keskustelussa tuon esille opettajien kokemukset siitä, ettei nykyisessä lukiomaailmassa ehdi tai voi ottaa kaunokirjallisuutta osaksi opetusta. Esitänkin, että kaunokirjallisuutta voisi käyttää eriyttävästi vahvempien opiskelijoiden kanssa tai ainakin käsittelyssä eriyttää tehtäviä eritasoisten oppilaiden välillä. Lisäksi, jos lukemista halutaan edistää myös ruotsi toisena kielenä tunneilla, tulisi se ilmetä Opetussuunnitelman perusteista, jolloin siitä tulisi pakollinen osa kielenopiskelua. Myös oppikirjoilla on suuri rooli kaunokirjallisuuden käyttämisessä. Tämä ilmeni opettajien vastatessa käyttävänsä kaunokirjallisuutta, joka löytyy oppikirjoista. Kaunokirjallisuuden käyttö saattaisi lisääntyä lisäämällä kaunokirjallisia tekstejä ja tehtäviä niihin liittyen oppikirjoihin.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan Kansaneläkelaitoksen (Kelan) selkokielisten ohjeistuksien imperatiiveja sekä nesessiivirakenteita. Aineistona käytetään Kelan selkokielisiä ja yleiskielisiä Kelan verkkosivuilla ilmestyneitä ohjeistuksia. Aineisto on kerätty vuoden 2023 alussa ja tarkastettu uusien päivitysten osalta viimeisen kerran 20.4.2023. Tarkoitus on selvittää kuinka helposti ymmärrettäviä ohjeistukset ovat nesessiivirakenteiden ja imperatiivien osalta sekä myös niiden kohteliaisuutta lukijaa kohtaan. Lisäksi pohditaan rakenteiden velvoittavuutta. Ymmärrettävyyttä pohtiessa nojaudutaan selkokielen kirjoittajille suunnattujen ohjeiden perusteella. Kohteliaisuutta pohditaan sekä Brownin ja Levinsonin kasvojen käsitteen ja kohteliaisuusteorian että Wattsin sille luoman vastamallin perusteella. Jonkin verran vertailua tehdään myös yleiskieliseen ohjeistukseen. Analysoitaessa aineistoa päällimmäinen huomio oli, että selkokielinen ohjeistus on tarkasteltavien rakenteiden ja ymmärrettävyyden osalta epätasainen. Osassa kohdissa aineistoa ymmärrettävyyttä ei ole otettu tarpeeksi huomioon ja mukaan on eksynyt sellaisiakin kielen elementtejä, joita ei suositella selkokielessä käytettävän. Ne todennäköisesti haittaavat ymmärrettävyyttä. Suurin ongelma ymmärrettävyyden kohdalla oli tekstin niukkuus. Koska kaikkea ei voida kertoa, voi tekstissä jäädä sanomatta sellaisia asioita, jotka auttaisivat selkotekstin lukijaa ymmärtämään paremmin sisällön. Niukkuus oli myös ongelma kohteliaisuuden suhteen. Kun tekstiä on vähän ja se on lukijaansa velvoittavaa, näytti selkokielinen teksti enemmän negatiivisia kasvoja uhkaavalta ja vähemmän positiivisia kasvoja suojelevalta kuin yleiskielinen ohjeistus. Kelan selkokielisten ohjeistusten on kuitenkin tarkoitus olla mahdollisimman informatiivisia olematta liian pitkiä, joten tämä ongelma voi olla vaikea kiertää, eikä välttämättä nouse kovin suureksi esteeksi lukijan ja Kelan välillä. Direktiivisten ja informatiivisten tekstien ymmärrettävyyttä ja kohteliaisuutta tulee lisätä jatkossakin. Erityisen tärkeää se olisi selkokielen osalta, mutta myös yleiskielen tutkimista näiltä osin olisi hyvä lisätä. Kohteliasuuden ja ymmärrettävyyden keskinäinen suhde voisi itsessään olla hyvä tutkimuskohde ohjeita antavan tekstin yhteydessä.

This thesis set out to find out to what extent language proficiency is related to language learners’ ability to use discourse markers in general, in formal and informal registers, and in different tasks. Over the past decades, discourse markers have been studied extensively from various perspectives in multiple subfields of linguistics. In general, discourse markers have been found to pose great difficulty even for university-level language learners, with textual organization, cohesion and coherence being the main issues in L2 language use. The data for this research was collected from Finnish general upper secondary school students using a language test created specifically for this thesis. The aim is to tap into the participants’ active and passive English knowledge as well as their knowledge on language registers of different levels of formality. The test consists of a language proficiency test, a multiple-choice test to measure the participants’ passive vocabulary, and a cloze test to measure the participants’ active vocabulary. The results were analyzed using the Pearson correlation coefficient r, and after an item analysis and a distractor analysis of the test items, the most problematic items were analyzed qualitatively to gain more information about the participants’ use of discourse markers. The results indicate that English language proficiency is moderately correlated with the use of discourse markers overall, in formal contexts and in the cloze test measuring active vocabulary. A slightly lower correlation was also found between proficiency and the score on the multiple-choice test measuring passive vocabulary.