Browsing by Issue Date

The aim of this thesis is to determine the cultural heritage value of the statue group of Orpheus and the Sirens, and to discover the reasons leading to the restitution of the statues. The statues were returned from the J. Paul Getty Museum in Los Angeles to the Italian Ministry of Culture in the spring of 2022. The statues were illicitly acquired from the area of Taranto, Italy, in the 1970s and then sold to the Getty Museum in 1976. Restitution in this context means returning of cultural property to its place of origin. In this context, the place of origin is Taranto, Italy.The research material for this thesis consists of the statues themselves, and of the public discussion about the statues by media, museum personnels, and the Italian Ministry of Culture. In addition, the ethical and legal guidelines for restitution and cultural property are being analyzed with the purpose to discover reasons for the restitution, since restitution in general is a complex manner and the claims for restitution do not always succeed. As a research method content analysis will be used. The results of this study suggest that the statues have significance to the Southern Italian cultural history. This is due to the uniqueness of the statues, which is defined by the mythological scene, the theatrical composition, and the connection to Orphic mysteries. In addition, the Getty Museum valued the statues highly and the statues were an important part of their collection of the ancient works of ancient Southern Italy. Due to illicit transportation of the statues and their original provenance in Italy, the Getty Museum followed the ethical guidance and legal framework to return the statue group to the Italian Ministry of Culture.

Laadulliseen sisällönanalyysiin perustuva tutkielma käsittelee Turkin presidentti Recep Tayiip Erdoğanin neo-osmanistista ideologiaa ja globaaliksi ilmiöksi noussutta nostalgiapolitiikkaa. Tutkielmassa esitellään neo-osmanismi populistisena keinona, jonka kautta Erdoğan valikoi Turkin osmanimenneisyydestä itselleen hyödyllisiä elementtejä hyötyäkseen niistä poliittisesti ja taloudellisesti esimerkiksi omaa valtaansa kasvattaakseen tai omia rakennusprojektejaan tukeakseen. Nostalgiaan perustuvasta politiikasta on tutkielmaan kerätty kahdeksan tunnuspiirrettä: populismi, kokemus rappiosta, autoritaarisuus ja vahvat johtajat, myyttinen kokemus menneestä, uhkakuvat, nationalismi, arvokonservatiivisuus ja lupaukset taloudellisesta menestyksestä. Esimerkeiksi neo-osmanismista on nostettu Erdoğanin oma henkilökuva, kolme neo-osmanistisia sävyjä sisältävää puhetta sekä Taksimin sotilaskasarmiprojekti ja vuoden 2017 perustuslakimuutos. Aineiston analyysiin kuuluu pohdintaa siitä, millaisia neo-osmanistisia piirteitä esimerkeissä esiintyy ja linkittyvätkö tapaukset laajempaan globaaliin nostalgiapolitiikan ilmiöön. Tutkielmassa selviää, että neo-osmanismi on tutkimusmaailmassa jokseenkin tunnettu ilmiö, mutta silti alkanut herättää huomiota vasta 2020-luvulla. Erdoğan toteuttaa neo-osmanismia henkilökuvallaan esiintymällä julkisuudessa eräänlaisena modernin ajan sulttaanina, hurskaana muslimina ja vertautumalla etenkin osmanisulttaani Abdulhamid II:een. Puheissaan Erdoğan puhuu Osmanivaltion hohdokkuudesta ja Turkin historian ainutlaatuisuudesta, mutta korostaa myös uskonnon merkitystä esimerkiksi Hagia Sofian moskeijaksi muuttamisen päivän puheessaan. Päätöksenteossaan Erdoğan toimii autoritaarisesti ja perustelee toimiaan Osmanivaltion muiston ylläpitämisellä, kuten Taksimin aukion sotilaskasarmiprojektista havaitaan; vuonna 2013 Erdoğan tukahdutti mielenosoitusaallon väkivaltaisesti, kun turkkilaiset vastustivat historiallisten osmanikasarmien uudelleenrakentamista. Erdoğan on rakennuttanut lisääntyvissä määrin myös moskeijoita ja uskonnollisia keskuksia, mikä on merkittävää, sillä Turkin tasavallan alkuaikoina valtio kävi läpi merkittävän sekularisaatioprosessin, joten uskonnon merkityksen kasvattamisella on yhteys myös neo-osmanismiin ja nostalgiapolitiikkaan. Globaalin nostalgiapolitiikan kaikki tunnuspiirteet täyttyvät Erdoğanin politiikan kohdalla, mutta eivät aina samanaikaisesti tai yhtä vahvasti, joten tuloksia tulkitessa on muistettava aiheen tulkinnanvaraisuus ja tilannekohtaisuus. Neo-osmanismi eroaa globaalista esikuvastaan myös kulttuurillisen kontekstin takia: Euroopassa ja Yhdysvalloissa nostalgia kohdistuu historiallisista syistä osittain eri asioihin kuin Lähi-idässä, ja esimerkiksi suhde islamiin luo suuren eron ilmiöiden välille. Voidaan kuitenkin todeta, että Erdoğanin politiikassa esiintyy sekä juuri Turkille erityislaatuista neo-osmanismia että globaalin nostalgian tunnusmerkkejä, jolloin neo-osmanismi voidaan nostaa muiden nostalgiapoliittisten ilmiöiden rinnalle, kunhan kulttuurillinen konteksti ja aiheen moniulotteisuus muistetaan ottaa huomioon.

Maisterintutkielmassa tarkastellaan affektiivisuutta tuottamaan pyrkiviä kirjallisia keinoja ja sisältöjä Harry Salmenniemen novellistiikassa. Tutkimusaineisto on rajattu pääasiallisesti Salmenniemen novelleihin ”Kaksi ihmistä kaupungissa”, ”Kukaan ei ymmärrä minun tuskaani”, ”Miksi koskit penikseeni?” (Uraanilamppu ja muita novelleja, 2017), ”Ihminen on onnellinen eläin”, ”Crème fraîche” (Delfiinimeditaatio ja muita novelleja, 2019) sekä ”Sukufilmejä” (Uhrisyndrooma ja muita novelleja, 2020). Tutkielma osoittaa, että Salmenniemen novelleista voidaan erottaa runsaasti affektiivisuutta. Sen tavoitteena on tarkastella sitä, millaisilla kirjallisilla keinoilla tätä affektiivisuutta teksteissä saadaan aikaan. Näistä kirjallisista keinoista tutkielma keskittyy erityisesti ironisen rekisterin, niin kutsutun epäkatharttisuuden, oikuttelevan kertojaäänen sekä etäännyttämisen ja elliptisyyden käyttöön. Tutkielman pyrkimyksenä on myös kehittää sovellutuksia runouden kentällä kehitetyn menetelmän hyödyntämiseksi proosatekstien analyysiin. Tekstianalyysia hyödyntävän tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii affektiivinen kirjallisuudentutkimus. Tutkielmassa hyödynnetään Peter Rabinowitzin kerronnallisen yleisön (engl. narrative audience) käsitteellistystä: sen avulla on mahdollista analysoida sitä, millaisia affektiivisia reaktiomahdollisuuksia tutkitut novellit lukijalle tarjoavat. Tutkielmasta käy ilmi, että salmenniemeläisessä novellistiikassa olennaista on monitulkintaisuuden mukanaan kantama affektiivinen häilyntä. Esimerkiksi novellien ironisen rekisterin tarkastelun pohjalta tutkielma esittää, että Salmenniemen tekstit jäävät tyypillisesti tarkoituksellisen monitulkintaisiksi suhteessa siihen, tulisiko ne tulkita parodisiksi vai satiirisiksi. Vastaavaan häilyvyyteen tutkielma kohdentaa myös erittelemällä sellaisia novellien käyttämiä kirjallisia keinoja ja sisältöjä, joiden yhdessä esitetään kontribuoivan tekstien affektiiviseen sävyyn tavalla, jonka voi tulkita niin kutsuttua epäkatharttisuuden estetiikkaa toteuttavaksi. Tutkielma esittää, että monet Salmenniemen novellit pyrkivät rakentamaan vähän vähältä yltyvää affektiivista monitulkintaisuutta. Novellit petaavat kerronnalliselle yleisölleen moninaisia affektiivisia tulkintamahdollisuuksia muun muassa ajallisella rakenteellaan, affektiivisessa sävyssä tapahtuvilla äkillisillä muutoksilla sekä sillä, etteivät novellien lopetukset tyypillisesti tarjoa vapautusta tästä affektiivisesta hämmentävyydestä. Kerronnallisen yleisönsä hämmentämiseen ja härnäämiseen salmenniemeläinen novellistiikka pyrkii myös erityistä, tutkielmassa ”oikuttelevaksi” nimettyä kertojaääntä hyödyntämällä. Novellien hyödyntämiä moninaisen affektiivisen maiseman synnyttämiseen tähtääviä kirjallisia keinoja ovat myös elliptisyys, jota tutkielmassa tarkastellaan toisaalta sekä novellien tekstien mutta myös niiden hyödyntäminen kuvien ja näiden välisen vuorovaikutuksen osalta. Tutkielmassa tarkastellaan myös novellien hyödyntämää etäännyttämistä, jota niihin rakennetaan muun muassa tekstien sisällön ja muodon välisellä epäsuhtaisuudella.

This study gives a glimpse on some elements that were used in Neo-Assyrian names. The data set used in this study is ‘A Social Network of the Prosopography of the Neo-Assyrian Empire’ that has been edited by Dr Heidi Jauhiainen and Dr Tero Alstola. The data set is based on the ‘The Prosopography of Neo-Assyria (PNA)’ project directed by Dr Simo Parpola at the University of Helsinki. The data set originally included names in more than ten different languages, but this study focuses solely on names that are in Akkadian, so names of other origins were left out. Also, only names that were identified as male were studied. As this study is a master’s thesis for digital humanities, digital methods were used. Neo-Assyrian names offer an interesting insight to the society of Neo-Assyria and how the Akkadian language was used. The names were short phrases or sentences, so they can tell a lot of the surrounding society. Especially theophoric elements and how they were connected to other elements is something that this study focuses on. Theophoric elements are usually names of deities which were often used in Neo-Assyrian and Neo-Babylonian names. The most common theophoric elements in this data set were Nabû, Aššur, and Bēl. In addition of theophoric elements, other elements were studied too. The most frequent other element was naṣāru ‘to protect’ which was almost only found together with theophoric elements. Other popular elements were nadānu ‘to give’ and šarru ‘king’. The naming patterns of Neo-Babylonia have been studied more than Neo-Assyrian practices. For example, it was quite common for Neo-Babylonians to give their first-born son a name that incorporated the elements aplu ‘heir’ and the theophoric element Marduk. In the names of second-born sons the theophoric element Nabû was often combined with some form of the verb nadānu ‘to give’. Based on this study it seems that a similar practice of naming a second-born son might have been used in Neo-Assyria as well. However, the element aplu was very infrequent in the studied data set.

In der vorliegenden Masterarbeit wird bilinguale Erziehung finnisch-estnischer und finnisch-deutscher Familien in Finnland untersucht. Das Ziel der Arbeit war es, herauszufinden, wie bilinguale Erziehung in ausgewählten Familien in der Praxis umgesetzt wird und welche Ansichten und Meinungen die Eltern zweisprachiger Familien zur Bilingualität haben. Die Forschungsfragen konzentrierten sich auf die Sprachgebrauchssituationen in zweisprachigen Familien, die Sprachverteilung innerhalb der Familien, Informationsbeschaffung bezüglich Zweisprachigkeit und zweisprachiger Erziehung sowie die wahrgenommenen Vorteile und Herausforderungen einer bilingualen Erziehung und die Eintragung mehrerer Muttersprachen ins finnische Bevölkerungsregister. Die Datenerhebung erfolgte durch eine qualitative Befragung mittels Fragebogen und vertiefender halbstrukturierter Interviews. An der Studie nahmen zwei finnisch-estnische und zwei finnisch-deutsche Familien teil. Alle Elternteile füllten den Fragebogen separat aus. Basierend auf ihren Antworten wurden die Mütter aller Familien als Interviewpartnerinnen ausgewählt. Die Forschungsdaten wurden im Anschluss mit Hilfe einer qualitativen Inhaltsanalyse ausgewertet. Die Inhalte wurden in Kategorien gruppiert, die jeweils ein für die Forschungsfragen relevantes Thema repräsentieren. Die Ergebnisse geben einen Einblick in die zweisprachige Erziehung der ausgewählten Familien sowie die jeweiligen Meinungen und Ansichten der Elternteile im Hinblick auf Zweisprachigkeit. Die befragten Elternteile sehen klare Vorteile der bilingualen Erziehung; dabei bezogen sie sich in der Befragung vor allem auf einen allgemein verbesserten Spracherwerb, die Entwicklung von Denkvermögen und Kommunikationsfähigkeiten, soziale Vorteile und internationale Perspektiven sowie die Förderung der Nähe zwischen Eltern und Kindern. Als Herausforderungen nannten die Eltern unter anderem die vermischte Verwendung der Sprachen, Missverständnisse, etwaige psychische Belastung und Ermüdung, eine langsamere Wortschatzentwicklung und doppelte Arbeit sowie Sorgen bezüglich Mobbings und Kommunikationsschwierigkeiten. In allen Familien haben sich die Mütter über bilinguale Erziehung informiert. Sie taten dies zum Beispiel bei Nahestehenden, bei einer Beratungsstelle, bei Kinderbetreuer:innen oder beim Kinderbetreuungspersonal im Kindergarten und über das Internet. Nur in einer Familie hat auch der Vater Informationen zur zweisprachigen Erziehung eingeholt. Die Mütter befinden eine Eintragung von mehr als einer Muttersprache ins finnische Bevölkerungsregister als (eher) positiv, wohingegen die Hälfte der befragten Väter dem Thema skeptisch gegenübersteht.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kielellisten valintojen vaikutusta ambienssin rakentumiseen Susanna Hastin romaanissa Ruumis/huoneet (2022). Aineisto on kerätty kokoamalla romaanista tekstikatkelmia manuaalisesti. Aineiston kokoamisessa on hyödynnetty avainsanoja ruumis ja muisti sekä johdoksia: muisto ja muistaa. Kaikki avainsanojen taivutusmuodot kuuluvat mukaan aineistoon. Aineisto koostuu 355:stä avainsanojen yhteydestä kootusta tekstikatkelmasta, joita tarkastellaan tutkielmassa irrottamattomana osana koko teoksen kontekstia. Keskeistä tutkielmassa on erityisesti se, miten tarkasteluun valitut kielelliset elementit ja teoksesta esiin nousevat megametaforat osaltaan vaikuttavat lukijalle välittyvän ambienssin muodostumiseen. Teoreettisena lähtökohtana tutkielmassa on kognitiivinen kielentutkimus ja sen kielinäkemys. Siltana kielentutkimuksen ja kirjallisuustutkimuksen välillä käytetään kognitiivista poetiikkaa ja sen käsitteitä. Tutkielmassa hyödynnetään myös kognitiivista metaforateoriaa. Keskeisimpiä analyysivälineitä ovat kognitiivisen poetiikan käsitteet megametafora ja ambienssi. Analyysissa keskitytään avainsanojen leksikaaliseen ja kieliopilliseen tarkasteluun. Muistamisen yhteydessä kieliopillinen tarkastelu nojaa muun muassa tekstin tempusvalintoihin, ja ruumis-lekseemin yhteydessä tutkielmassa tarkastellaan toimijuutta semanttisten roolien avulla. Samalla pohditaan muistin ja ruumiin yhtenäisyyttä teoksessa hyödyntäen SÄILIÖ-metaforaa. Analyysissa kiinnitetään huomiota aineistosta esiin nouseviin megametaforiin. Kaikkia näitä kielellisiä keinoja tarkastellaan tutkielmassa siltä kannalta, miten ne ovat mukana teoksen ambienssin rakentumisessa. Aineistosta nousee esiin kahdenlaisen muistin – tavanomaisen ja traumamuistin – kuvaamista. Näistä erityisesti traumaattisen muistin kuvaaminen on teoksen ja tämän tutkielman kannalta olennaista. Traumamuistin olemus välittyy tekstistä esiin nouseviin megametaforiin, joita teoksesta havaitaan kaksi erillistä, mutta yhtenevää: RUUMIS ON VÄKIVALLAN PAIKAT ja MUISTAMINEN ON RUUMIILLISTA. Analyysin yhteenvetona tarkastellaan kielellisten valintojen ja erityisesti megametaforien osallistumista ambienssin rakentumiseen teoksessa. Ambienssi syntyy lukuprosessin aikana lukijassa heräävissä ajatus- ja mielleyhtymissä. Tutkielmassa tarkasteltujen kielellisten elementtien osalta teoksen ambienssi välittyy lukijalle ruumillisena kokonaisuutena, joka on yhteydessä traumamuistin olemukseen ja väkivallan paikkoihin sulautuneisiin traumamuistoihin. Ambienssin käsite on luonteeltaan tulkinnanvarainen ja sen muodostuminen on sidoksissa aina yksittäiseen luentaan, minkä vuoksi ambienssi muodostuu erilaiseksi jokaisen lukijan ja jopa jokaisen lukukerran kohdalla.

  Abstract Faculty: Faculty of Arts Degree programme: English Studies Study track: Applied linguistics Author: Kirsi Ilmaranta Title: English in the public sector: Employee perceptions of language policy behind the webpages of the Social Insurance Institution of Finland Level: Master’s thesis Month and year: February 2024 Number of pages: 46 + 1 + 7 (appendices) Keywords: Language policy, ELF, translation, Language choice, Virtual Linguistic Landscapes Supervisor or supervisors: Niina Hynninen Where deposited: University of Helsinki e-thesis database Additional information: N/A Abstract: This study looked at the complex language policy layers and practices that affect people working to produce English language web materials at Kela, the social insurance institution of Finland. The study was conducted through an interview study of 3 participants: 1 translator and 2 communications specialists. The interview data was supplemented with a virtual linguistic landscape study of the Kela website. The interviews were semi-structured and conducted on Teams where the data was recorded for further analysis. The interview data was analysed through inductive content analysis, where the data was categorized based on language policy levels as well as the language production process. The virtual linguistic landscape data was analysed in terms of the language options and the scope of the English language website based in the main navigation menu. The study showed that English web material production is affected by different aspects. There are top-down management level policies that affect the language choices offered as well as the extent of the materials offered in certain languages. Language practices were often normalized and thought to be difficult to change without top-down involvement. While the policies seemed to be shaped by general language beliefs in the Finnish society, they did not necessarily represent those of the current employees. Especially translation processes were largely shaped by individual employees’ practices. The findings indicate that formal language policies might be beneficial as ideological frameworks for employees to follow and justify changes in practiced language policy.

Tutkielmassa tarkastellaan Isänmaallisen kansanliikkeen Ajan Suunta -lehdessä vuonna 1933 esiintyneitä metaforia, joissa politiikkaa kuvataan ketunmetsästyksenä. Isänmaallinen kansanliike (IKL) oli osallistumassa ensimmäisiin eduskuntavaaleihinsa kesällä 1933. Ajan Suunnassa vaalikampanjointi näkyi muun muassa iskulauseessa ketunraudat loksahtavat. Tutkielmassa käsitellään tätä iskulausetta sekä muita lehdessä esiintyneitä metaforisia ilmauksia, joissa esiintyy ketunrauta-sana. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat kognitiivinen kielentutkimus sekä kriittinen diskurssintutkimus. Tavoitteena on tarkastella metaforisten ilmausten merkityksiä, käyttöä ja taustoja. Tutkimusaineisto on kerätty Ajan Suunta -sanomalehden numeroista vuodelta 1933. Numerot ovat saatavilla digitoituina Kansalliskirjaston digiaineistoissa. Tutkimusaineisto koostuu 124 tekstikatkelmasta, joissa esiintyy ketunrauta-sana. Tutkimusaineiston kokoamiseen on hyödynnetty Kansalliskirjaston digiaineistojen hakutyökalua. Aineisto on kerätty hakutuloksista, jotka on saatu hakemalla ketunrauta-sanaa vuoden 1933 Ajan Suunnan numeroista. Tutkimuksessa tarkastellaan aineistossa esiintyviä metaforisia ilmauksia. Tarkastelun keskeinen teoreettinen lähtökohta on kognitiivinen metaforateoria. Tutkimusmenetelmänä hyödynnetään kriittistä metafora-analyysiä. Tutkimuksessa havaitaan, että metaforisissa ilmauksissa politiikka esitetään ketunmetsästyksenä. IKL esitetään ketunraudat virittävinä metsästäjinä. Puolueet, jotka IKL näki vastustajinaan, esitetään rautoihin jäävinä kettuina. Kun IKL:n poliittisia vastustajia kuvataan kettuina, heidät esitetään viekkaina ja katalina. Poliittisten vastustajien ”punaisuus” samaistetaan ketun punertavaan turkkiin. Tarkastelun pääpaino on ilmauksissa, joissa esiintyy ketunrauta-sana, mutta tutkimuksessa sivutaan myös muita aineistossa esiintyviä ilmauksia, joilla kuvaillaan IKL:n poliittista vastapuolta. Tutkimuksessa huomataan, että IKL:n poliittisia vastustajia kuvataan useilla dysfemismeillä, eli ilmauksilla, joiden tarkoitus on loukata ja halveerata. Tutkimuksessa päädytään siihen, että Ajan Sunnan kielenkäytöstä voi vuonna 1933 havaita käsitemetaforan POLITIIKKA ON KETUNMETSÄSTYSTÄ. Tämä käsitemetafora oli vakiintunut tietyn yhteisön käyttöön tiettynä ajanjaksona. Metaforalla, jossa politiikkaa kuvataan ketunmetsästyksenä, IKL:n ja IKL:n poliittisten vastustajien välille esitetään asetelma, jossa IKL on aina vastapuolta voimakkaampi ja neuvokkaampi. Politiikkaa kuvataan väkivaltaisena ja raakana selviytymistaisteluna IKL:n poliittisille vastustajille.

This thesis aims to study migrant women’s experiences of participative decision-making offered for Helsinki residents during the OmaStadi (2020-2021) process. It examines how the multiple interconnected social categories shape migrant women’s navigation and negotiation for inclusive decision-making and its relevance. It fills the gap in the systematic analysis of OmaStadi (2020-2021) from the perspective of immigrants’ needs, especially that of migrant women. Simultaneously, this thesis calls attention to migrant women’s aspirations, strengths, knowledge, and skills to negotiate relevance successfully. Data was collected through documents and semi-structured interviews with three migrant women whose community proposals were voted for implementation by Helsinki residents. Data was examined with thematic and intersectional analyses based on the six key principles of intersectionality (obstacles, relationality, complexity, context, comparison, and deconstruction). The investigation showed that the most salient interlocked social categories of the interviewees are gender, parenthood, migrant and employment status, multilanguage and different levels of Finnish language skills, and knowledge and experience of the participatory budgeting process that is linked to the country of origin of migrant women. These interrelated identities promoted migrant women’s overall sense of belonging in Helsinki by inviting extra resources to improve their knowledge of Helsinki and foster solidarity and empowerment. Nevertheless, these interrelated social identities and roles reinforced the polarisation of multicultural communities, deterred the inclusion of multicultural knowledge from existing across Helsinki communities, and rendered some identities invisible through language domination, unequal modes of participation and the majoritarian voting system. The analysis revealed that the interviewees faced multiple challenges that only the city could resolve. Simultaneously, they effectively utilised intercultural communication skills and competence to engage with various communities during the OmaStadi process (2020-2021). The study contributed to a more systematic understanding of migrant women’s struggles and needs during their participative decision-making experience of OmaStadi (2020-2021). It offered a more comprehensive and nonbinary understanding of how to devise more inclusive and equitable services for migrant women communities by examining their interrelated multiple social identities and the context. It also addressed migrant women’s strengths and skills in creating a new home environment. More extensive and longitudinal intersectional research could contribute to an even deeper understanding of various communities' intra- and inter-dynamics, struggles, needs, and strengths. This understanding would support the improvement of the OmaStadi and other forms of participatory democracy in Finland.

Language tags are additional tokens in the source corpus that indicate the language of the corresponding sentence in the target corpus. Like all words, they receive their own vector numerical representations in the translation model, which can then be used for various experiments. This work explores the use of language tag transformations in a multilingual translation model to produce mixed-language output, aiming to create an "intermediate" language variant. It delves into the nuances of interpolating between multiple languages via their embeddings and the language generation characteristics at these boundary regions. The experiments in this work were conducted with two multilingual translation models: English to Slavic languages and Slavic-to-Slavic languages, with target languages represented in both models and comparing their embeddings in vector space. The study investigates the conditions under which maximum language mixing occurs, examining how factors such as the source language, target languages, and script influence the process. It analyzes outputs from both pre-trained models and trains several models with varied features to understand how these elements affect the potential for target language mixing during interpolation. Due to the absence of reference-based automatic evaluation, the degree of mixing was assessed using a language identification model. The study also conducts a detailed qualitative linguistic analysis of the mixed generated output, examining the level and extent to which the grammar and lexicon of several languages can be mixed. Findings indicate that the extent and location of mixing vary according to different source and target languages. Notably, languages that have similar scripts but differ grammatically yielded the most interesting results, suggesting that standardizing the script across training data could enhance mixing quality. Several smaller multilingual translation models were trained from scratch, incorporating features such as alternative word segmentation (character-based) and script tags, enabling control over the script, not just the language of the output. In the case of smaller models, despite significantly less data, some common trends were observed in the interpolation with similar experiments on larger models: for example, the influence of the script. Additionally, introducing an extremely small number of alternative examples into the training corpus of the model noticeably affected its perception of the script category. The results suggest that mixing or averaging multiple language variants is viable with a uniform script, effective segmentation/encoding, sufficient data, and in-depth exploration of the spaces between embeddings to identify the most balanced and optimal interlanguage variant.