Browsing by department "Department of Modern Languages"

Now showing items 61-80 of 620

Compé Anansi : Translating the cultural appropriation of the divine in Neil Gaiman’s Anansi Boys

Jylhämäki, Ville-Veikko (2018)

Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten Neil Gaimanin vuoden 2005 fantasiakirjan Anansi Boys ylimaallisten (englanniksi divine) elementtien kulttuuriappropriaatio on käännetty. Tutkielman aineisto koostuu edellä mainitusta kirjasta ja sen vuonna 2009 ilmestyneestä suomennoksesta Hämähäkkijumala. Tutkielma on luonteeltaan poikkitieteellinen: se soveltaa sekä käännöstieteen teoriaa että yhteiskuntatieteiden teoriaa tutkiakseen aineistoa syvemmin ja holistisemmin. Tutkielmalla on kaksi pääteoriaa. Anansi Boysin kulttuuriappropriaation tunnistamiseen ja analysoimiseen käytän kulttuuriappropriaation käsitettä sellaisena kuin James O. Young (2010) sen määrittelee. Young jaottelee kulttuuriappropriaation viiteen kategoriaan (esine-, sisältö-, tyyli-, aihe- ja subjektiappropriaatio), joista erityisesti sisältöappropriaatio on merkittävä tämän tutkimuksen kannalta. Hämähäkkijumalassa esiintyvien kulttuuriapproprioitujen elementtien käännösten analysoimiseen sovellan kotouttamisen ja vieraannuttamisen käännösstrategioiden teoriaa. Tarkastelen näitä käännösstrategioita kahdesta eri perspektiivistä: Paloposken (2011) neutraalista, käytännönläheisestä näkökulmasta, ja Venutin (1995) eettisestä, arvottavasta näkökulmasta. Selvitän käännöksessä käytetyn lokaalin käännösstrategian käyttäen Leppihalmeen (2001) strategiajaottelua, ja analysoin, millainen vaikutus käytetyllä strategialla on ollut lähdetekstin kulttuuriappropriaatioon. Tutkimuksen analyysi osoittaa, että kääntämiseen käytetyllä käännösstrategialla on merkittävä vaikutus kohdetekstin kulttuuriappropriaatioon. Tulokset viittaavat siihen, että kotouttava strategia voi potentiaalisesti poistaa tai häivyttää tekstin kulttuuriapproprioituja elementtejä, kun taas vieraannuttava strategia säilyttää ne todennäköisemmin tekstissä – tosin poikkeuksiakin analyysissä esiintyy. Se, kumpi strategia on parempi valinta eettisestä näkökulmasta, riippuu siitä, onko lähdetekstin kulttuuriappropriaatio hyväksyttävää vai haitallista.
Conceptual Metaphor Theory and Pictorial Representations of Emotions : Anger, Fear and Pride in the comic serial The Life and Times of Scrooge McDuck

Setälä, Tomi (2016)

Tutkimukseni aiheena on George Lakoffin ja Mark Johnsonin kognitiivisen metaforateorian hyödyllisyyden arviointi, etenkin yhteydessä konventionaalisen kielenkäyttöön. Teorian mukaan abstraktit asiat ymmärretään konkreettisten asioiden kautta, ja kielenkäyttö sekä ajattelu perustuvat pitkälti näihin konseptuaalisiin metaforiin. Tästä johtuen lukuisat kielitieteelliset tutkimukset ovat tarkastelleet mitä erilaisimpia tekstejä, ja asetelleet niistä löytyvät ilmaisut konseptuaalisten metaforien alle. Kognitiivinen metaforateoria on saanut osakseen myös huomattavaa kritiikkiä. Tämä kritiikki perustuu pääasiassa siihen, että todisteena konseptuaalisille metaforille toimivat samat ilmaisut, jotka näiden metaforien pitäisi selittää. Metaforatutkijat ovatkin ehdottaneet, että yksi keino tämän kehäpäättelyn purkamiseen on tarkastella metaforien esiintymistä sanallisen viestinnän ulkopuolella. Koska aikaisemmat tutkimukset ovat hyvin tarkasti kartoittaneet tunteiden konseptit, päätin tarkastella vihan, pelon ja ylpeyden kuvallista esittämistä sarjakuvissa saadakseni selville, miten visuaalisen materiaalin tutkiminen pystyy vastaamaan teoriaa kohtaan esitettyihin kritiikkeihin. Tutkimusmateriaalina on Don Rosan kirjoittama ja piirtämä sarjakuva-albumi Roope Ankan elämä ja teot. Kokoan kaikki albumissa esiintyvät hahmot, jotka kuvaavat yhtä valituista tunteista sekä kaikki visuaaliset merkit, jotka osallistuvat näiden tunteiden esittämiseen. Tämän jälkeen arvioin, miten kognitiivisen metaforateorian voi sanoa selittävän nämä esiintymät, ja miten osuvaa kritiikki on visuaalisten metaforien suhteen. Tutkimuksen perusteella saavun johtopäätökseen, että konseptuaalisia metaforia koskeva kritiikki on ollut perusteltua, ja näiden metaforien taustalla olevan teorian puutteista johtuen ei niillä voi sanoa olevan merkittävää selittävää hyötyä konventionaalisen kielenkäytön suhteen. Myös visuaalisten metaforien suhteen sama kehäpäättely on edelleen voimissaan. Monilla näistä konseptuaalisista metaforista on kyllä deskriptiivistä arvoa, ja metaforilla voi olla huomattavaa etymologista merkitystä, mutta usein konseptuaaliset metaforat yksinkertaisesti kuvaavat mitä sanotaan tai esitetään, eivätkä selitä miksi näin on. Toinen merkittävä johtopäätös on, että kielitieteellinen tutkimus ei ole riittävää kognitiivisen metaforateorian suhteen, vaan tarvitaan poikkitieteellistä tutkimusta, etenkin kognitiotieteiden kanssa.
Constructing Fannish Identity Online : The Rightest Sort of Right in Discourse

Koivuranta, Katri (2017)

Tutkielmassa tarkastelun kohteena on yksittäisen verkossa toimivan faniyhteisön tapa rakentaa, rajata ja ilmaista jaettua sosiaalista identiteettiä. Faniuden ja faniyhteisöjen luonnetta taustoitetaan Hirsjärven (2009) ja Nikusen (2003) tutkimuksella, ja faniyhteisöjen käsittämistä sosiaalisina ryhminä puolletaan sosiaalipsykologisen teorian käsityksillä ryhmien ominaisuuksista ja syntymekanismeista. Tutkielmassa käsitellään myös nimellisiä eroavaisuuksia sosiaalisen ja henkilökohtaisen identiteetin välillä, ja määritellään fanius identiteetiksi, jota tuotetaan nimenomaan sosiaalisessa kontekstissa muiden fanien kanssa. Tutkimusmenetelmänä käytetään diskurssianalyysia, koska data on kerätty neljän eri käyttäjän omista ja jaetuista julkaisuista verkkoblogialustalta, jonka formaatti mahdollistaa keskustelun haarautumisen ja ajallisen jakautumisen tavalla, jonka tarkastelu keskusteluanaalysin keinoin katsotaan olevan suureksi osaksi epäkäytännöllistä kasvotyön ilmaisuja lukuun ottamatta. Dataa on kerätty määritellyltä ajanjaksolta käyttämällä kyseiselle faniyhteisölle relevantteja avainsanoja, jolla on pyritty varmistamaan, että viestintätilanteessa oleellinen identiteetti on fani-identiteetti. Analyysin käsittelyssä faniuden kohteesta lainattujen käsitteiden yleisyyden huomataan jäävän oletettua vähäisemmäksi, joskin niillä on joitakin funktioita. Huumori nousee esille merkittävänä identiteettityön keinona: erityisesti vuorovaikutuksessa syntyvä vitsailu ja siinä käytetyt negatiiviset kasvotyön strategiat luovat subjektipositioita faneille. Sen lisäksi diskurssista nousevat esiin intertekstuaalisuus, affektiiviset hyperbolat eli tunneilmaisun liioittelu, faniyhteisön yhteinen odotushorisontti ja jaettu tieto sekä normista poikkeavat kirjoittamisen tavat. Yksittäiset ilmaisut toimivat eri tasoilla ja limittyvät toisiinsa; esimerkiksi intertekstuaalisia viittauksia jaetun fani-identiteetin keskiöön esiintyy sekä hyperbolien kohteena, jaettujen merkitysten lähteenä että huumorin työkaluna. Tutkimuksen lopuksi arvioidaan sitä, kuinka hyvin tutkimuskysymyksiin saatiin vastaus ja pohditaan fanituksen kohteen narratiivin ja fani-identiteetin rakentumisen yhteyttä.
Construction rhétorique d'un consensus simulé : Traits idéologiques dans la communication de la revue Secteur privé & développement

Perttilä, Ukko (2016)

Tutkielma käsittelee Ranskan valtiollisen kehitysyhteistyöyksikön julkaisemaa Secteur privé & développement –lehteä, jonka sisältämät asiantuntija-artikkelit muodostavat tutkimusaineiston. Tutkielma esittelee lehden toistuvasti käyttämiä retorisia keinoja, jotka luovat vaikutelman ideologisesta asemoitumisesta kehitysstrategian kannalta. Tämä käy ilmi soveltaessani useampaa kieitieteellistä teoriaa, keskittyen a) ideologisen viestinnän leimallisiin ominaisuuksiin; b) oletusten toimintamekanismiin, ja niiden käyttöön implisiittisenä suostuttelun välineenä; c) simuloituun konsensukseen, joka syntyy diskurssin ylläpitämien maksiimien arvolatausten kaappaamisesta käyttäen hyväksi d) kommunikaation lähtökohtaista dialogisuutta, joka mahdollistaa merkitysten purkamisen ja siirtymisen. Huomiot kehitystaloustieteen oppiaineen puolelta täydentävät kielitieteellisiä argumentteja, kommentoiden aineistossa esiintyviä väittämiä omalta kannaltaan.
Construing Identities and Competence : L2 English Speaker Perceptions

Pienimäki, Hanna-Mari (2014)

Language is a medium of communication but it is also used to construe and negotiate meaning in our social environment. Language can signal group membership and construe identity as a member of a particular group. If people have more than one language in their repertoires, competence becomes a key factor in defining to what degree people choose to identify themselves as part of a specific community of language speakers. My research studies how identity and competence are construed by non-native English speakers. Most English speakers have learned the language in addition to their mother tongue(s), and use it to communicate with other non-native speakers of English. In these situations English is used as a lingua franca (ELF) a contact language between speakers who do not share a first language (L1). In these contexts it is typical that people have learned English as a foreign language (EFL) in school. Typically L2 speakers are taught to communicate with native speakers of the language, and thus foreign language teaching often defines competence in the L2 by comparing learners proficiency level to a native speaker model. This view perceives L2 speakers as learners of the language, and defines their competence in the L2 by the degree learners are able to acquire the target language norms. In lingua franca contexts competence is defined quite differently. Competence in ELF means the ability to use the language successfully with people from various cultural backgrounds, and the ability to negotiate norms to ensure mutual understanding, which, at times, might even mean deviating from the target language norms. The concept of identity is also defined differently in EFL and ELF contexts. In foreign language teaching, speakers are learners who constantly develop their skills with hopes to eventully achieve a native-like competence. In ELF contexts, on the other hand, speakers are seen as users of the language who do not necessarily benefit from a native-like competence level per se. Because ELF users should be able to communicate with people from various backgrounds, achieving a native-like competence might not be enough to ensure successful communication with other L2 English speakers. The purpose of this research was to study how L2 English speakers construe identity as learners and users of English and their competence in the language. The data was collected by interviewing Finnish university students majoring in English philology. The data consists of four interviews in which participants describe themselves as learners and users of English. I approached the data from a discourse analytical point of view, and analyzed the construed interpretative repertoires of identity and competence. My findings show that the construed learner and user identities are context-dependent. The identity that becomes salient in the interpretative repertoires in a given context depends on how the interviewees want to depict themselves in that given environment. The ideals of good language also guide the construction of the interpretative repertoires of identity. The repertoires that idealize native-like language use construe learner identity while the repertoires that emphasize communication skills construe the user identity. My research also indicates that the interpretative repertoires of competence are multifaceted. Competence is construed as intuitive, native-speaker-like knowledge about English language structures, as well as different cognitive and performative skills and abilities. These are, for example, the ability to think in English and to communicate successfully with people from various different backgrounds.
Corpulence in Newspaper Texts

Aarnivuo, Laura (2016)

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani lihavuutta käsitteleviä sanomalehtiartikkeleita. Olen valinnut aineistooni artikkeleita Daily Mailista ja Telegraphista, jotka molemmat ovat Britanniassa julkaistavia sanomalehtiä. Olen kerännyt aineistoni kyseisten lehtien nettisivuilta. Aineistossani on 17 artikkelia kummastakin lehdestä. Tutkielmassani pyrin luomaan yleiskatsauksen siihen, miten artikkeleissa käsitellään lihavuutta. Tarkastelen muun muassa sitä, keitä artikkeleissa esiintyvät lihaviksi kutsutut henkilöt ovat, minkälaisia kuvia artikkeleissa on, millä tavoilla teksteissä määritellään lihavuus, minkälaisia seurauksia lihavuudella esitetään olevan sekä miten lihavuuteen ja lihaviin ihmisiin reagoidaan. Tutkin myös, minkälaisia metaforia lihavuuden yhteydessä esiintyy ja minkälaisia syitä lihavuuden takana nähdään olevan. Vaikka käytän tutkimuksessani pääasiassa kvalitatiivista lähestymistapaa, on siinä mukana myös kvantitatiivisia elementtejä. Olen muodostanut kummankin lehden artikkeleista pienen korpuksen, josta olen AntConc -ohjelman avulla selvittänyt eri lihavuus-sanojen esiintyvyyttä. Artikkeleiden välillä oli suuria eroja lähestymistavoissa ja aiheissa. Osa artikkeleista oli lähinnä viihteellisiä, mutta monessa artikkelissa oli vakavampi lähestymistapa, kuten lääketieteellisten lihavuuteen liittyvien tutkimustulosten esittely tai kannanotto poliitikkojen lihavuuden vähentämiseksi suunnittelemiin veroihin. Useammassa artikkelissa kerrottiin, kuinka yksi tai useampi julkisuudenhenkilö suhtautui vartalonkokoonsa. Useassa Telegraphissa julkaistussa artikkelissa oltiin huolestuneita brittiläisten lasten lihavuudesta. Etenkin Daily Mailin artikkeleissa käsiteltiin useammin naisten kuin miesten lihavuutta ja suhdetta omaan vartaloonsa. Aineistossani oleviin Daily Mailin artikkeleihin oli myös valittu useammin naisten kuin miesten kuvia, vaikka artikkelissa oltaisiin käsitelty lihavuutta yleisellä tasolla eikä johonkin tiettyyn henkilöön liittyen. Lihavuuden nähtiin monessa artikkelissa johtuvan liiallisesta epäterveellisen ruoan syömisestä. Lasten kohdalla vanhempia syytettiin usein näiden lihavuudesta. Monessa artikkelissa kerrottiin laihdutuskokemuksista tai suositeltiin laihdutusta lihavuuden torjumiseksi. Yleisesti ottaen lihavuus nähtiin ilmiönä, josta oli sekä yhteisölle että yksilölle haitallisia seurauksia. Esimerkiksi lihavuuden negatiiviset vaikutukset terveydentilaan, itsetuntoon ja valtiontalouteen olivat usein toistuvia teemoja. Lihavuus saattoi myös johtaa pilkatuksi ja kiusatuksi tulemiseen.
Coyote and the Fox : Comparing a Native American and a European trickster in an EFL classroom

Kähäri, Jonna (2016)

Vertailen tutkielmassani eurooppalaista veijarihahmoa (trickster) kettua ja Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen veijarijumaluutta kojoottia ja näihin liittyvien tekstien sovellutuksia vieraan kielen opetuksessa suomalaisessa oppimisympäristössä. Tutkielman tavoite on tarkastella eurooppalaisen ja pohjoisamerikkalaisen veijarihahmon eroja sekä osoittaa tekstien käyttökelpoisuus englannin vieraan kielen opetuksessa. Teoriataustana toimii Louis Owensin kehittämä kulttuurienvälinen lähestymistapa (cross-reading), joka korostaa kulttuurisen ja historiallisen taustatiedon sekä oman ja vieraan kulttuurin vertailun merkitystä vierasperäisiä tekstejä luettaessa. Tutkielman ensimmäisessä osassa vertailen Reynard the Fox –nimistä veijarihahmoa (suom. Kettu Repolainen) ja Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen veijarijumaluutta kojoottia kirjallisten näytteiden pohjalta. Analyysi perustuu William Hynesin veijarihahmojen arviointiin kehittämiin kriteereihin. Aineisto pohjautuu Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen suullisen perimätiedon pohjalta kirjoitettuihin tarinoihin Kojootista, sekä William Caxtonin vuoden 1481 käännöksen modernisoituun versioon Reynard-ketun seikkailuista eläinten hovissa. Tutkielman toisessa osassa käsittelen luokkahuonetutkimustani veijaritekstien käytöstä englannin vieraan kielen opetuksessa. Luokkahuonetutkimus toteutettiin kolmella eri luokka-asteella: alakoulun kuudennella luokka-asteella, yläkoulun yhdeksännellä luokka-asteella ja lukion ensimmäisellä vuosikurssilla. Analysoitava aineisto perustuu opettajan osallistuvasta tarkkailusta saatuihin muistiinpanoihin ja reflektioon, sekä oppilailta kerättyyn palautteeseen. Aineistoa analysoidaan ankkuroidun teorian (grounded theory) mukaisesti, eli teoria on muodostettu aineiston pohjalta. Analyysi keskittyy oppilaiden suhtautumiseen opetusta ja aihealuetta kohtaan. Tutkielma osoittaa, että veijarihahmoja käsittelevät tekstit viihdyttävät myös nykypäivän lukijaa ja että ne soveltuvat suomalaiseen englanninkielen opetukseen.
Cross-Lingual Sentiment Preservation and Transfer Learning in Binary and Multi-Class Classification

Kajava, Kaisla (2018)

Sentimenttianalyysi (sentiment analysis) on nopeasti kehittyvä kieliteknologian ala, jonka päämääränä on automaattisesti tunnistaa luonnollisella kielellä tuotetusta tekstistä subjektiivisia piirteitä. Tyypillisesti sentimenttianalyysissa luokitellaan tekstiä binäärisesti luokkiin ‘positiivinen’ tai ‘negatiivinen’. Moniluokkainen tunneskaala saadaan kuitenkin kasvattamalla mahdollisten sentimenttiluokkien määrää, jolloin mukaan otetaan hienojakoisempia tunteita kuten ‘vihainen’, ‘iloinen’ ja ‘surullinen’. Tekstiklassifikaatiossa käytetään usein ohjattuja koneoppimismenetelmiä. Tämä edellyttää riittävää opetusaineistoa, jonka avulla klassifikaatioalgoritmi voidaan opettaa tunnistamaan tekstistä haluttuja piirteitä. Koska sentimenttianalyysiin tarvittavat opetusaineistot ovat pääosin englanninkielisiä, muunkielisiä aineistoja tuotetaan kääntämällä alkuperäinen aineisto eri kielille. On kuitenkin tärkeää arvioida käännetyn aineiston käytettävyyttä koneoppimisalgoritmien opetuksessa. Kun teksti käännetään kieleltä toiselle, tulee alkuperäisen sentimentti-informaation säilyä ennallaan, jotta tekstiä voidaan luotettavasti käyttää algoritmien opettamiseen. Mikäli sentimentti-informaatio säilyy hyvin käännetyssä tekstissä, kieltenvälisiä sentimenttiaineistoja voidaan koota siirto-oppimismenetelmillä (transfer learning) eli projisoimalla alkuperäiskielisten virkkeiden sentimenttiluokat käännetyille virkkeille. Tämä pro gradu -tutkimus arvioi, missä määrin luonnollisen kielen binäärinen ja moniluokkainen sentimentti-informaatio säilyy samana, kun teksti käännetään kieleltä toiselle. Tutkimusaineistona käytetään paralleeleja virkkeitä alkuperäiskielellä englanniksi sekä käännöksinä suomeksi, ranskaksi ja italiaksi. Sentimentti-informaation säilymistä tutkitaan annotoimalla ensin englanninkieliset virkkeet siten, että tuloksena on sekä binäärinen että moniluokkainen aineisto, jossa kullakin virkkeellä on yksi sentimenttiluokka. Tämän jälkeen kunkin käännetyn kielen paralleelit virkkeet annotoi kaksi erillistä annotoijaa, mistä saadaan vertailukohde alkuperäisille englanninkielille annotaatioille. Lisäksi tutkimus arvioi siirto-oppimismenetelmien hyödyllisyyttä tutkimalla, saavuttavatko koneoppimisalgoritmit samankaltaisia tuloksia käännetyillä aineistoilla, jotka on koottu projisoimalla alkuperäisten aineistojen annotaatiot käännetyille virkkeille, kuin alkuperäisillä englanninkielisillä aineistoilla. Sentimenttiklassifikaatiossa käytetään naiivi Bayes (naïve Bayes), maksimientropia (maximum entropy), monikerroksinen perseptroni (multilayer perceptron) ja tukivektorikone (support vector machine) -klassifikaattoreita. Tutkimustulokset osoittavat, että luonnollisen kielen tekstejä käännettäessä sentimentti-informaatio säilyy hyvin. Tämän perusteella voidaan päätellä, että kieltenvälinen siirto-oppiminen on tarpeeksi luotettava tapa opettaa sentimenttianalyysialgoritmeja. Klassifikaatiotulokset puolestaan osoittavat, että siirto-oppimismenetelmällä opetetut algoritmit saavuttavat luotettavia tuloksia binäärisessä klassifikaatiossa, kun taas vakaa moniluokkainen klassifikaatio vaatii suurempaa aineistoa.
'Cubar Incident' and Other 'Impoahtant' Matters : A Comparative Analysis on the Change in Rhoticity and /r/ Intrusion in the Speech of Politicians from Boston from 1960s to 2010s

Laitinen, Santeri (2016)

Tutkin Pro Gradu –työssäni vokaalinjälkeisen /r/:n lausumisen yleistymistä bostonilaisten poliitikkojen puheessa 1960-luvulta 2010-luvulle. Aineistoni koostuu kuuden eri miespoliitikon puheista ja esiintymisistä käsittäen noin 40–50 minuuttia puhetta per henkilö. Näytteet ovat pääosin vaaliväittelyistä, haastatteluista sekä erilaisissa tilaisuuksissa pidetyistä puheista. Ne on koottu siten, että ne edustaisivat mahdollisimman laajasti sekä spontaania että valmisteltua poliittista puhetta eri aikakausina. Koehenkilöiksi on valittu eri ikäluokkia edustavat John F. Kennedy, hänen veljensä, Edward Kennedy, heidän veljenpoikansa Joseph Kennedy III, Bostonin pormestarina vuosina 1984–93 toiminut Raymond Flynn, Bostonin nykyinen pormestari Martin Walshista, sekä senaattori Michael Capuano. Edellytyksenä valinnoille oli, että henkilöt olisivat syntyneet ja viettäneet suurimman osan elämästään Bostonin alueella, olisivat korkeasti koulutettuja, politiikassa toimivia tai toimineita sekä samaa etnistä ryhmää edustavia miehiä. Tutkimuskysymys pohjautuu Patricia Irwinin ja Naomi Nagyn (2007) tutkimukseen, joka paljastaa, että Bostonin alueen nuoriso on hylkäämässä perinteisen lausumistavan, jossa /r/-äännettä ei lausuta, ja omaksumassa muualla USA:ssa yleisesti esiintyvän vokaalinjälkeisen /r/:n lausumisen. /r/-äänteen lausumisen yleistymisen lisäksi tutkin myös, onko spontaani puhe ja keskustelu ’ärrättömämpää’ kuin ennalta kirjoitettu ja harjoiteltu puhe. Näiden lisäksi tutkin, lausuvatko koehenkilöt /r/:n sellaisissa kohdissa sanaa, mihin se ei perinteisesti kuulu. Esimerkiksi lausuvatko he sanan Cuba niin, että se kuulostaa kuin he sanoisivat Cubar. Tutkin myös puheen spontaanisuuden vaikutusta ilmiön esiintymiseen. Tutkimus suoritettiin kokoamalla näytteistä sanalistat ja laskemalla niissä tapahtuvat /r/:n lausumiset sekä poisjätöt. Näistä laskettiin prosenttimäärät jokaisen näytteen kohdalle. Tämän jälkeen näytteistä eroteltiin kohdat, joissa oli joko valmisteltua tai spontaania puhetta. Näiden aikana tapahtuvista /r/:n lausumisista ja poisjätöistä laskettiin omat lukunsa ja prosenttimääränsä yhteissummana jokaiselle henkilölle erikseen. ’Loisäänne /r/:t’ laskettiin ja ilmoitettiin omina lukuinaan, jonka jälkeen katsottiin kuinka moni niistä tapahtui spontaanin ja kuinka moni valmistellun puheen aikana. Tutkimuksesta ilmenee, ettei vokaalinjälkeisen /r/:n lausuminen ole suoraan verrannollinen puhujan ikään. Eniten sitä käyttivät puheessaan tutkimuksen nuorin koehenkilö Joseph Kennedy III mutta myös hänen isoenonsa Edward Kennedy. Heidän välilleen ikäjärjestyksessä sijoittuneet Raymond Flynn, Michael Capuano ja Martin Walsh lausuivat vokaalinjälkeistä /r/:ää suunnilleen yhtä paljon kuin tutkimuksen vanhin koehenkilö John F. Kennedy. Valmistellun ja spontaanin puheen välillä ei vaikuta olevan suuria eroja, vaikkakin valmistellussa puheessa näyttäisi keskimäärin esiintyvän hieman enemmän vokaalinjälkeisen /r/:n lausumista. Niin sanottuna loisäänteenä esiintyvää /r/:ää esiintyy keskimäärin enemmän spontaanissa puheessa, vaikkakin Raymond Flynnin kohdalla tilanne on päinvastainen. Sen esiintyvyys kuitenkin harvenee mitä lähemmäksi nykyhetkeä tullaan. Loisäänteenä toimivan /r/:n esiintyvyyteen vaikuttaa myös hyvin vahvasti vokaalinjälkeisen /r/:n lausumisen määrä: Mitä enemmän vokaalinjälkeistä /r/:ää lausutaan, sitä vähemmän loisäänteenä tapahtuvaa /r/:ää esiintyy puheessa.
Culture and varieties of English in the new Core Curriculum : Are the teachers ready for change?

Nylund, Petra (2016)

Avhandlingens syfte är att granska vilken beredskap engelsklärare på högstadienivå har att möta förändringen när det gäller undervisning i kultur och språkvarianter som den nya nationella läroplanen för med sig. Traditionellt har kultur i språkundervisningen handlat om målspråkskultur och i engelskans fall i första hand om angloamerikansk kultur. Samma synsätt har gällt för undervisning i varianter av engelska, d.v.s. angloamerikanska varianter har utgjort normen. Eftersom engelskan i dag har rollen av ett globalt lingua franca och de icke-infödda talarna är långt flera än de infödda är de inföddas kultur och språkvarianter inte längre lika relevanta för undervisningen och behöver därmed inte nödvändigtvis utgöra normen. Däremot skulle eleverna vara betjänta av att förberedas för att använda engelskan i global kommunikation och multikulturella möten. De här aspekterna har en betydande roll i engelskundervisningen enligt den nya läroplanen i Finland som för högstadiets del träder i kraft från och med 2017. Här framhävs betydelsen av att förstå mångkulturalism och mångspråkighet och vikten av att kunna kommunicera i sådana sammanhang. Engelskan som ett redskap för global kommunikation betonas upprepade gånger, medan dess roll som bärare av nationell kultur endast nämns i korthet. Sättet att närma sig engelskans roll i världen innebär något helt nytt i jämförelse med den ikraftvarande läroplanen. I min avhandling frågar jag hur lärarna förhåller sig till de nya aspekterna i läroplanen och hur de redan nu beaktar dem i sin undervisning. Undersökningen är kvalitativ och utförd i form av intervjuer med fem högstadielärare under november och december 2015. Intervjuerna hade formen av temaintervjuer med en på förhand uppgjord struktur från vilken avvikelser kunde göras för att fånga upp aspekter som de intervjuade för fram. Resultaten visar att även om lärarna är medvetna om den nya betoningen av engelskan som ett redskap för multikulturell kommunikation är de på många sätt rotade i den angloamerikanska kultursfären i sin undervisning. På motsvarande sätt fokuserar de också på de vanligaste varianterna av infödd engelska. En orsak till det traditionella förhållningssättet kan ligga i att lärarna i många fall följer läromedlen, som därmed får rollen av normgivare. Huruvida läromedlen uppdateras i enlighet med den nya läroplanen får sålunda betydelse för dess förverkligande. Ytterligare två aspekter framstår som betydelsefulla för lärarnas beredskap att undervisa i enlighet med den nya läroplanen: möjligheten till multikulturell kommunikation i verkligheten, vilken i sin tur är beroende av skolans närsamhälle och därmed ojämlik, samt tolkningsmöjligheterna av själva läroplanen. Lärarna kritiserade planen för att vara otydlig och svårtolkad och efterlyste handledning i hur den ska omsättas i praktiken. Sammantaget kan de här omständigheterna leda till större olikhet mellan skolornas engelskundervisning, vilket kan ha konsekvenser för, till exempel, elevernas beredskap för studentexamen.
Culture-bound Elements in Youth Literature : Case: Brand Names

Hurtola-Köykkä, Jenny (2016)

Opinnäytetyön aiheena on lasten- ja nuortenkirjallsuuden kääntämisen eroavaisuudet keskittyen brändinimiin. Näitä kahta kirjallisuudenlajia (lasten- ja nuortenkirjallisuutta) käsitellään usein yhtenä yksikkönä, vaikka ne ovat hyvin erilaisia. Tutkielman tarkoitus onkin selvittää esimerkkikäännösten avulla miten brändinimiä käännetään nuortenkirjallisuudessa. Tutkimuskysymykseksi olen asettanut, käytetäänkö nuortenkirjallisuuden kääntämisessä lastenkirjallisuudessa suosittua kotouttavaa käännösstrategiaa, vai käytetäänkö nuortenkirjallisuuden parissa useimmiten vieraannuttavaa strategiaa. Käännösstrategioita vertaillessa keskityttiin nimenomaan tiettyihin kulttuurisidonnaisiin elementteihin, brändinimiin. Pro Gradu –tutkielmassa analysoidaan viittä eri nuortenkirjaa ja niissä käytettyjä käännösstrategioita. Valitut kirjat ovat Prinsessapäiväkirjat, Rintsikoita ja luudanvarsia, Hanki elämä, Rachel Riley: traagisen tavallinen päiväkirja, Valehtelevat viettelijät: Kaivattu ja Gossip Girl – eliittinuoret. Tutkimuksessa hyödynnetään Jan Pedersenin tutkimusta ekstralingvistisistä kulttuurisista viittauksista (extralinguistic cultural references, ECR). ECR-viittaukset on jaoteltu kahteen alakategoriaan, jotka muistuttavat pitkälti Venutin kotouttavaa ja vieraannuttavaa strategiaa. Kulttuurisidonnaiset elementit (tässä tapauksessa brändinimet) jaotellaan nuortenkirjoissa kahteen ECR-alakategoriaan (source- ja target-oriented) käännösstrategioiden perusteella. Aineiston perusteella tutkitaan, käytetäänkö vieraannuttavaa vai kotouttavaa strategiaa enemmän juuri brändinimien kääntämisessä. Opinnäytetyössä havaitaan, että nuortenkirjojen kohdalla käytetään vieraannuttavaa käännösstrategiaa huomattavasti kotouttavaa strategiaa enemmän: aineiston kokonaismäärästä lähes 64 prosenttia brändinimistä on käännetty käyttäen vieraannuttavaa strategiaa. Kotouttavaa strategiaa puolestaan on käytetty noin 33 prosentissa esimerkeistä. Loput, noin kolme prosenttia, on käännetty käyttäen virallista vastinetta, joka ei Pedersenin jaottelussa kuulu vieraannuttavaan tai kotouttavaan strategiaan. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että nuortenkirjoissa suositaan vieraannuttavaa strategiaa, mikä poikkeaa lastenkirjallisuudessa käytetystä kotouttamisesta.
Culturemas cubanos traducidos al finés en películas cubanas

Vainio, Salla (2018)

Tutkielmassa selvitetään, miten kuubalaiseen kulttuuriin viittaavat sanat on käännetty suomeksi kahdessa kuubalaisessa elokuvassa: Habana Blues (2005) ja Retorno a Ítaca (2014). Tavoitteena on tutkia, millä käännöstekniikoilla kuubalaiset kulttuurisanat on suomennettu elokuvien tekstityksiin. Aineisto käsittää yhteensä 88 kulttuuriin viittaavaa sanaa. Elokuvasta Habana Blues niitä löytyi yhteensä 34 ja elokuvasta Retorno a Ítaca 54 kappaletta. Aineiston analyysin apuna käytetään kirjoittajan omaa luokittelua käännöstekniikoista. Työssä tutkitaan käännöstekniikoiden lisäksi sanojen merkityksen säilymisen tasoa: säilyykö sanan espanjankielinen merkitys suomenkielisessä käännöksessä täysin, vain osittain vai katoaako se kokonaan. Työn pääasiallinen tavoite on selvittää käännöstekniikoiden perusteella, ovatko käytetyt käännökset suuntautuneet enemmän lähtötekstiin vai kohdetekstiin. Kyseinen lajittelu perustuu Eugene A. Nidan (1964) teoriaan muodollisesta ja dynaamisesta vastaavuudesta. Muodollisesti vastaava käännös suosii lähtökieltä ja pyrkii säilyttämään alkuperäisen tekstin muodon muun muassa lainasanojen kautta, kun taas dynaamisesti vastaava käännös keskittyy kohdetekstiin ja ottaa huomioon kohdeyleisön, esimerkiksi korvaamalla mahdolliset lainasanat kohdetekstin vastaavilla kulttuurisanoilla eli sopeuttamalla kohdekielen kontekstiin. Lähtökielen kulttuurisanat jaotellaan kolmeen eri pääryhmään, jotka kirjoittaja on määritellyt itse. Ensimmäinen ryhmä (1) ovat universaalit sanat eli yleiskäsitteet, jotka ovat tutkimuksessa kulttuurisanoja, jotka esiintyvät tietyssä merkityksessä ainoastaan Kuuban espanjassa. Tällainen sana on esimerkiksi socio, joka tarkoittaa yhtiökumppania tai osakasta, mutta jota Kuubassa käytetään tarkoittamaan sanaa ”ystävä”. Toinen ryhmä (2) koostuu vain Kuubassa käytetyistä sanonnoista ja kolmas ryhmä (3) kuubalaisista kulttuurisidonnaisista sanoista ja ilmaisuista, jotka viittaavat kohdekielestä puuttuviin lähtökielen kulttuurin ilmiöihin. Jokaisessa ryhmässä on myös kaksi eri tasoa, jotka viittaavat kohdekielen vastaavuuksien löytämisen vaikeusasteeseen. Yllä mainitun sanan socio vastaavuuden taso on helpompi (a), koska sille löytyy helppo vastine suomeksi, mutta esimerkiksi sana pepillo kuuluu vaikempaan vastaavuuden tasoon (b): ilmaisu tarkoittaa nuorta ihmistä, joka pitää kaikesta uudesta ja haluaa pukeutua muodikkaasti. Sana voidaan tällöin selittää suomeksi, mutta sillä ei ole yhtä, helposti yhdellä sanalla ilmaistavaa vastinetta kuten sanalla socio. Kahden ensimmäisen ryhmän kulttuurisanojen siirtoa kohdekieleen tarkastellaan merkityksen vastaavuuden perusteella. Tämä vertailu suoritetaan taulukoiden avulla ja laskemalla vastaavuusprosentti. Kolmannen ryhmän kulttuurisanojen siirtoa kohdekieleen tutkitaan muodollisen ja dynaamisen vastaavuuden perusteella niin ikään prosentuaalisesti. Jokainen kulttuurisana analysoidaan kontekstissaan yllä mainittujen kriteerien perusteella. Tutkimustulosten mukaan elokuvan Habana Blues ensimmäisen ja toisen sanaryhmän kulttuurisanojen merkityksen säilymisprosentti kohdekielessä on 50 % ja elokuvan Retorno a Ítaca 70 %, mikä osoittaa kulttuurisanojen kääntämisen ongelmallisuuden tekstityksissä esimerkiksi rajoitetun rivimäärän takia. Kolmannen sanaryhmän käännöstekniikat osoittavat ensimmäisen elokuvan käännöksen olevan muodolliseen vastaavuuteen taipuva (muodollisten käännöstekniikoiden osuus 80 %), kun taas toisessa elokuvassa käytetään enemmän dynaamisen vastaavuuden käännöstekniikoita (niiden osuus on 55 %). Tutkielmassa kehitetyn luokituksen avulla voidaan kehitellä lisää metodeja, joiden kautta voidaan selvittää ja vertailla kääntäjien valintoja audiovisuaalisessa kääntämisessä.
Cutting the budget or dealing with waste? : A critical discourse analysis of economic discussions in political debates in the UK

Huhtilainen, Hannes (2017)

Tämä tutkielma on kriittinen diskurssianalyysi talouskeskustelusta Ison-Britannian poliittisissa väittelyissä. Siinä tutkitaan eri retoristen strategioiden, erityisesti eufemisoinnin, dekonkretisaation ja nominalisaation käyttöä ideologioiden välineenä ja vertaillaan niiden toteutumista eri poliitikkojen ja puolueiden diskurssissa. Tutkielma on pääosin kvalitatiivinen, mutta tutkimustuloksia perustellaan osittain myös kvantitatiivisin menetelmin. Tutkielman teoreettiseen viitekehykseen sisältyy kriittisen diskurssianalyysin ja retoriikan teoriaa (erityisesti Fairclough 1992, Wodak 1989, Kress & Hodge 1979 ja Fowler ym. 1979) sekä keskustelua ideologian käsitteestä ja poliittisista ideologioista (Heywood 2007, Gramsci 1971, Mannheim 1971 ja 2002). Pohjustukseksi aineiston analysoinnille ja tulosten tulkinnalle tutkielmassa käydään läpi vuosien 2010 ja 2015 taloudellista ja poliittista ilmapiiriä sekä esitellään aineistossa esiintyvien puolueiden vaaliohjelmien tärkeintä talouspoliittista sisältöä. Vaaliohjelmissa yleisimmin käytettyjä konsepteja havainnollistetaan Paul Raysonin (2010 ja 2015) Wmatrix- ohjelmalla koostamien konseptipilvien avulla. Tutkimusaineisto on kerätty neljästä eri puoluejohtajien välisestä väittelyistä, joista kaksi on vuodelta 2010 ja kaksi vuodelta 2015. Aineisto kerättiin ensin videotallenteina, mutta analyysissä käytettiin väittelyiden transkriptioita. Analysoidun videoaineiston yhteispituus on noin kaksi tuntia ja 50 minuuttia. Tutkielmaa valmisteltiin pilottitutkimuksella, jossa analysoitiin rajatusti noin puolet varsinaisen tutkielman aineistosta. Analyysivaiheessa aineisto käytiin systemaattisesti läpi ja ideologisia merkityksiä sisältävät sanat ja lauseet taulukoitiin. Taulukoita käytettiin työkaluna luomaan kokonaiskuvaa yksittäisten puhujien retoristen strategioiden käytöstä sekä helpottamaan poliitikkojen ja puolueiden keskinäistä vertailua. Tutkimustulokset osoittavat, että retoristen strategioiden käyttö talouskeskusteluissa on laajalti yhteydessä ideologioihin. Eufemisoinnilla poliitikot pyrkivät esittämään omia ratkaisujaan muiden ajatuksia parempina, esimerkiksi viittaamalla oman puolueensa suunnittelemiin budjetin pienennyksiin säästöinä ja muiden puolueiden vastaaviin ratkaisuihin leikkauksina. Dekonkretisaatiolla erityisesti verbilausekkeiden yhteydessä pyritään keskustelemaan talousongelmien ratkaisuista ympäripyöreästi ja abstraktilla tasolla nimeämättä varsinaisia talouspoliittisia toimenpiteitä. Nominalisaation kautta esitetään tietynlaista talouspolitiikkaa pakollisena, häivytetään toimijuutta ja siirretään vastuuta pois omalta puolueelta. Ideologisilta taustoiltaan erilaiset puhujat käyttävät eufemisointia, dekonkretisaatiota ja nominalisaatiota melko samoilla tavoin, mutta eroavaisuuksia on havaittavissa siinä, millaisia käsityksiä ja millaista talouspolitiikkaa näillä kielellisillä keinoilla pyritään ajamaan. Aineiston pohjalta olisi mahdollista tutkia laajemminkin esimerkiksi toimijuutta, representaatiota tai vaikuttamista. Myöhemmässä tutkimuksessa olisi myös kiinnostavaa vertailla tämän tutkimuksen tuloksia talouskeskusteluun muissa englanninkielisissä valtioissa tai muissa poliittisissa konteksteissa, esimerkiksi Ison-Britannian parlamentissa.
„Da bleibt einem ja die Spucke weg“ : Idiome als Mittel der Dialektübersetzung in deutschen Übersetzungen des Romans Tuntematon sotilas

Lempinen, Maiju (2016)

Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten idiomeja on hyödynnetty murteiden kääntämisessä kahdessa Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan saksannoksessa sekä onko käännösten välillä tässä suhteessa havaittavissa eroja tai yhtäläisyyksiä. Analyysin pohjana ovat kahden sotilashahmon, Lahtisen ja Hieta-sen, puheen suora esitys. Vertailuaineistona on käytetty yhden upseerin, luutnantti Lammion, puhetta. Tutkielman teoreettinen osuus jakautuu kahteen keskeiseen osaan: Ensin käsitellään erilaisia murteiden kääntämisen strategioita. Murteet ovat kääntäjälle suuri haaste, sillä niihin liittyy niin paljon kulttuu-rispesifisiä konnotaatioita, että niiden kaikkia ulottuvuuksia on lähes mahdotonta välittää toiselle kielelle. Tutkielmassa tarkastellaan myös, millaisia merkityksiä murteet saavat alkutekstissä. Alkutekstissä soti-lashahmot puhuvat eri paikallismurteita, kun taas upseerit käyttävät johdonmukaisesti kirjakieltä. Tämä kielellinen oppositio kuvastaa mm. sotilaiden ja upseerien sekä toisaalta eri yhteiskuntaluokkien välistä konfliktia. Lisäksi tarkastellaan lähemmin idiomi-käsitteen eri ulottuvuuksia sekä niiden käyttöä kaunokirjallisissa teksteissä. Idiomien käännösstrategioita valotetaan lyhyesti. Analyysin pääpaino on kuitenkin sellaisissa käännösten idiomiesiintymissä, joita ei voida pitää alkutekstin idiomien käännöksinä. Analyysiä varten alkutekstin ja käännösten aineistosta etsittiin idiomit sekä tarkasteltiin, miten ne jakau-tuvat romaanihahmojen kesken. Analyysi perustuu 99 idiomiesiintymään, jotka jaoteltiin vielä Duden Re-dewendungen -fraasisanakirjaan (2002) pohjautuvan fraseologismien tyylillisen luokittelun mukaan. Analyysissä havaittiin, että molemmissa käännöksissä kaikkien tarkasteltujen hahmojen puheessa on enemmän idiomeja alkutekstiin verrattuna. Ylivoimaisesti suurin osa idiomeista esiintyi sotilashahmojen puheessa ja kuului tyyliltään ryhmään arkikieliset. Toiseksi eniten sotilaiden puheessa esiintyi alatyylisiä idiomeja. Tässä erossa kuvastuu, miten alkutekstin sotilaiden ja upseerien kielenkäytön ero on välitetty käännöksiin: Saksannoksissa sotilashahmot eivät puhu paikallismurteita, mutta mm. idiomeilla heidän puheeseensa on tuotu arki- ja puhekielen piirteitä. Ero osoittaa myös, että molemmissa käännöksissä puhekielisyys ilmaistaan lähinnä leksikaalisin keinoin – kuten idiomeilla – kun taas alkutekstissä käyte-tään pääasiassa fonologisia piirteitä. Käännöksissä on kuitenkin sotilaiden puheessakin vähemmän puhekielen piirteitä, joten alkutekstiin verrattuna sotilaiden ja upseerien puhetyylien ero ei ole yhtä suuri. Lisäksi kävi ilmi, että alkutekstissä Lahtisen ja Hietasen puhe eroavat niin murteellisilta kuin idiolektaali-siltakin piirteiltään selkeästi toisistaan. Käännöksissä taas ei havaittu suuria eroja, mutta aihe vaatisi lisätutkimuksia. Analyysi osoitti, että molemmissa saksannoksissa puhekielisyyttä on ilmaistu samankaltaisin keinoin. Käännökset myös vaikuttivat seuraavan muissakin tutkimuksissa havaittua tendenssiä: alkutekstin kielel-linen variaatio on lieventynyt, ja murteiden kääntämisessä suositaan leksikaalisia keinoja, vaikka alku-tekstissä murre olisi esitetty myös muilla kielen tasoilla.
'Daddy is Scared to Help, Or Doesn't Want To!' : Gendered Parenting Discourses on British Parenting Websites

Hinkkanen, Iida (2016)

Tämä Pro Gradu -tutkielma käsittelee brittiläisillä lastenhoitoa koskevilla verkkosivustoilla esiintyviä sukupuolittuneita vanhemmuusdiskursseja. Tutkimuskysymyksinä on, millaisia vanhemmuusdiskursseja verkkosivuilla esiintyy, tukevatko verkkosivustojen tasa-arvodiskurssit perinteisiä sukupuolirooleja ja onko eri verkkosivustojen välillä eroavaisuuksia yllämainittuja seikkoja koskien. Verkkosivustot babies.co.uk ja babycentre.co.uk valittiin tutkimuskohteiksi niiden suosion ja ilmaisen sisällön takia. Sivustojen artikkeleista kerättiin kaksi pientä korpusta. Verkkosivuston babies.co.uk artikkeleista kerätty korpus sisältää 168 artikkelia ja on kooltaan 144 284 sanaa. Verkkosivuston babycentre.co.uk artikkeleista kerätty korpus sisältää 140 artikkelia ja on kooltaan 122 949 sanaa. Korpuksista etsittiin tiettyjä avainsanoja ja sanapareja, ja niiden lukumäärien ja kontekstien perusteella tutkittiin, millaisia vanhemmuus- ja tasa-arvodiskursseja verkkosivustoilla esiintyy. Tutkimuksen pohjana käytettiin Jane Sunderlandin vanhemmuusdiskursseja ja Michelle M. Lazarin tasa-arvodiskursseja. Vanhemmuusdiskursseja tutkittiin sanaparin 'your partner' kontekstien avulla. Löydetyt vanhemmuusdiskurssit jaoteltiin sukupuolten välistä tasa-arvoa tukeviin ja perinteisiä sukupuolirooleja ylläpitäviin diskursseihin. Sivuston babies.co.uk artikkeleista kootun korpuksen vanhemmuusdiskursseista tasa-arvoa tukevia diskursseja on 12,5 % ja sukupuolirooleja ylläpitäviä 87,5 %. Vastaavat luvut sivuston babycentre.co.uk artikkeleista kootun korpuksen diskursseille ovat 38,1 % ja 61,9 %. Tasa-arvodiskursseja tutkittiin laskemalla lukumäärät äitisanoille (mother, mum, mummy ja niiden monikot), isäsanoille (father, dad, daddy ja niiden monikot) sekä sukupuolineutraaleille vanhemmuussanoille (parent, parents). Sivuston babies.co.uk artikkeleista kootussa korpuksessa äitisanoja on 211, isäsanoja 62 ja sukupuolineutraaleja vanhemmuussanoja 353. Vastaavat luvut babycentre.co.uk:n artikkeleista kerätylle korpukselle ovat 373 äitisanaa, 163 isäsanaa ja 271 sukupuolineutraalia vanhemmuussanaa. Isäsanat jaoteltiin kontekstiensa perusteella tasa-arvoa tukeviin ja perinteisiä sukupuolirooleja ylläpitäviin. Babies.co.uk-korpuksessa näistä sanoista tasa-arvoa tukevassa kontekstissa esiintyy 55,5 % ja sukupuolirooleja tukevassa kontekstissa 44,4 %. Babycentre.co.uk-korpuksessa isäsanojen konteksteista 63,4 % on tasa-arvoa tukevia ja 36,6 % sukupuolirooleja ylläpitäviä. Tutkimustulokset osoittavat, että verkkosivustolla babies.co.uk esiintyvät vanhemmuusdiskurssit ovat suurimmaksi osaksi perinteisiä sukupuolirooleja ylläpitäviä diskursseja. Myös sivuston babycentre.co.uk vanhemmuusdiskursseista yli puolet tukevat perinteisiä sukupuolirooleja. Kummallakin verkkosivustolla äiti mainitaan useammin kuin isä, ja sivustolla babies.co.uk lähes puolet ja sivustolla babycentre.co.uk yksi kolmasosa isäsanoista on perinteisiä sukupuolirooleja ylläpitävässä kontekstissa. Loppupäätelmänä voidaan todeta, että lastenhoitoa käsittelevien verkkosivustojen sisällöntuottajien olisi syytä kiinnittää huomiota siihen, millaisia vanhemmuusdiskursseja he tuottavat. Koska kieli muokkaa todellisuutta, sivustoilla käytetyt ilmaisut eivät ole yhdentekeviä, jos tavoitteena on sukupuolten välinen tasa-arvo niin lastenhoidossa kuin työelämässäkin.
Das Lustige Land : deutsche Kulturstereotype in Wladimir Kaminers Büchern Mein deutsches Dschungelbuch und Liebesgrüße aus Deutschland

Bertus, Mikael (2017)

Työ tarkastelee saksalaisiin liittyviä kulttuurillisia stereotyyppejä Wladimir Kaminerin teoksissa Mein deutsches Dschungelbuch (2003) ja Liebesgrüße aus Deutschland (2011). Ensimmäinen kirjoista on lyhyitä kertomuksia sisältävä kokoelma, jota Kaminer kirjoitti työhön liittyvillä matkoillaan. Kirjan tarinoissa vieraillaan lukuisissa suuremmissa ja pienemmissä saksalaisissa kaupungeissa ja pyritään avaamaan saksalaisuuden piirteitä erilaisista perspektiiveistä. Kirjoista toinen on puolestaan Saksan ja saksalaisuuden erityispiirteisiin suoraan perehtyvä kokoelma lyhyitä tarinoita, joista Kaminer kertoo suuren osan itsensä tai perheensä kautta. Tutkielma määrittelee stereotypian kognitiiviseksi malliksi, joka esiintyy monilla tasoilla kielessä ja kulttuurissa. Teoriaosio erittelee lisäksi kulttuuristereotypian kansalliskuvan käsitteestä määritelmällisellä tasolla. Kulttuuristereotypioita lähestyttiin saksalais-venäläisen vertailun, geograafisten vastakkainastteluiden sekä kulttuurillisten ominaispiirteiden kautta. Lopputulemana todettiin, että Kaminerin teksteissä esiintyy voimakkaita auto- ja heterostereotypioita, jotka selittyvät hänen taustansa sekä vaihtelevan omakuvansa kautta. Teksteissä korostuvat erityisesti neutraalit ja negatiiviset stereotypiat, joita käytetään yhteiskuntakritiikkiin. Kirjailin tyylille on kuitenkin ominaista, että kritiikkiä pehmennetään ironisella etäännyttämisellä. Stereotypiat toimivat Kaminerin huumorissa tehostekeinona: hän toisaalta vahvistaa niitä, mutta toisaalta pyrkii satunnaisesti kääntämään sterotyyppiset odotukset ympäri ja tuomaan siten kertomuksiinsa humoristista yllättävyyttä. Saksalaisista piirretään teksteissä moniulotteinen kuva. Heidät todetaan toisaalta yhtenäisyyttä, järjestystä ja mukavuutta arvostavaksi uteliaaksi kansaksi, mutta toisaalta myös pelokkaiksi ja muukalaisvihamielisiksi. Kaminer näkee lisäksi saksalaiset eräänlaisena kulttuuristereotypisena antiteesinä kaoottisille, mutta intohimoisille venäläisille. Teksteissä oli havaittavissa merkittäviä maantieteeseen pohjautuvia, Saksan sisäisiä kulttuuristereotypisia jaotteluja erityisesti pohjoisen ja etelän sekä lännen ja idän välillä.
De la Comté à la Montagne du Destin : difficultés de traduction des noms propres dans The Lord of the Rings de J. R. R. Tolkien

Gruber, Edith Klara (2008)

This Pro Gradu thesis examines the difficulties in translating proper names in 'Le Seigneur des Anneaux', the French translation of J.R.R. Tolkien's Lord of the Rings. The theoretical framework is based on the works of Michel Ballard and Peter Vermes which deal with translating proper names and Peter Newmark's and J.C. Catford's translation theories. The theoretical chapter is divided in two parts, the first giving the definitions of various translation strategies, the second examining these in practice. Ballard's corpus comprises a selection of fictional and non-fictional texts in French and in English, while Vermes bases his approach on the Hungarian translations of two English novels, Slaughterhouse Five and The Last of the Mohicans. The purpose of comparing these two studies is to find a suitable classification for the corpus of names from The Lord of the Rings by translation strategy and by name type. A very important aspect to be considered is Tolkien's opinion on translation, which becomes apparent in his essay 'The Guide to Names in The Lord of the Rings'. The 250 names discussed in this essay form the corpus of this examination. Tolkien divides the names in two categories, personal names and place names. In this analysis, personal names are further classified as first names, surnames, sobriquets and peoples' names while topographical names are further divided into countries, towns, buildings, forests, plains, water bodies, mountains, etc. Having established the categories for names and translation strategies, Ballard's and Vermes' results are compared with Tolkien's suggestions. The present research shows that Tolkien favours semantic translation and formal correspondance. Furthermore, he has a very normative view of translation which manifests itself in his criticism of the Swedish and Dutch translations. To illustrate this, the quarrel between the Swedish translator Ohlmarks and Tolkien about how to translate names correctly into Swedish is examined as a case study. The analysis shows that Ledoux, the French translator followed Tolkien's guidelines very faithfully, although the choice of strategies diverges significantly from the usual practices of translating proper names, as Ballard and Vermes had established them. This is explained by the fact that the genre of the Lord of the Rings presents a particular challenge to the translator and demands strategies deviating from the norm. Tolkien created an entire world with its dozens of languages, cultures and peoples and hundreds of persons and places, which all are a part of a particular language and a culture. The translator's task is to recreate the ethnic and geographic relations in the target language so that e.g. Hobbits can be identified as Hobbits by their name. This phenomenon is called 'onomastic network' and its preservation in the target language facilitates the recreation of 'Middle Earth' in the imagination of the target language reader. Ledoux's faithful rendering of Tolkien's guidelines in French suggests that he probably had received them in some form, although he completed his translation before the 'Guide to Names' was published. The case study of the Swedish translation shows that Tolkien sent letters with translation requests to the prospective translators and therefore it can be assumed that Ledoux had also received instructions. Both the analysis and the case study also revealed the extraordinary status of Tolkien's books, both in the author's attitude towards his works and the translations thereof as well as the readers attitudes towards the translations. In the case of the French translation, the readers demand a 'better translation' but there is no reaction from the publisher. As a result, French Tolkien fans have organised themselves in online communities with the aim of improving the existing translation. Faithful to Tolkien, their primary concern is also the 'correct' translation of the proper names.
De « Les garçons sont moins dépensiers que les filles, c’est bien connu ! » à « Ma tante Valérie a une compagne qui s’appelle Louisanne. » : La représentation de genres dans deux manuels scolaires de français

Kimanen, Mari (2016)

Tutkielmassa tarkastellaan sukupuolirepresentaatioita ranskan kielen oppikirjoissa. Kohdeaineistona on kaksi Otavan julkaisemaa ranskan alkeisoppikirjaa, Voilà ! 1 Textes sekä J’aime 1. Aikaisemmat oppikirjatutkimukset ovat osoittaneet, että stereotyyppisillä sukupuolikäsityksillä on vankka asema koulumaailmassa: heteronormatiivisuus on itsestäänselvyys ja sukupuolen moninaisuus lähes vaiettu aihe. Ihmisoikeudet-käsitteen ranskankielinen ilmaisu on droits de l’homme, jossa ihmistä kuvaa polyseeminen sana homme, joka merkitsee myös miestä. Näennäisesti neutrista ilmaisusta on vaikea päätellä, kuuluvatko oikeudet myös naisille. Kielenkäyttö on poliittista ja vallan väline. Feministiseen tutkimusotteeseen kuuluu myös yksilön identiteettiin vaikuttavien yhteiskunnallisten valtasuhteiden tutkiminen. Sukupuolten tasa-arvo ei ole yhteiskunnasta erillinen ilmiö, vaan muiden hierarkkisten kategorioiden kuten iän, etnisyyden, seksuaalisen suuntautumisen, vammaisuuden tai sosiaaliluokan yhdistelmä. Oppikirjat kuvaavat ympäröivää maailmaa jostakin valitusta näkökulmasta, ja vastuu niiden sisällöstä on lähinnä oppikirjailijoilla ja osittain kustantajilla. Ohjeista ja säädöksistä huolimatta koulujen käytänteet sekä opetusmateriaalit, joihin opettajat vahvasti tukeutuvat, vaikuttavat nk. piilo-opetussuunnitelman mukaisesti: sukupuoli- ja tasa-arvokysymyksien stereotypioita pikemminkin vahvistetaan kuin puretaan. Tutkimuksessa selviää, että vaikka lukion uuden opetussuunnitelman (2016) mukainen oppikirja J’aime 1 onkin huomattavasti edistynyt lukumäärällisen ja osittain laadullisenkin tasa-arvon (mm. heteronormin purkaminen) huomioonottamisessa, kieliopillisen androsentrisyyden purkaminen säilyy haasteena.
Depictions of Cultural Identity Appropriation in Sherman Alexie's Indian Killer

Pienimaa, Tuuli (2016)

Tässä pro gradu -tutkielmassa keskityn tutkimaan Spokane -heimoon kuuluvan Sherman Alexien romaania Indian Killer. Analysoin sitä, miten Alexie kuvailee kulttuuri-identiteettiä sekä sen menettämistä Amerikan alkuperäiskansoihin kuuluvien yksilöiden näkökulmasta. Tulkitsen romaanin sisältämää kritiikkiä tarkkaavaisen ja tekstiä läheisesti tutkivan lukijan roolissa. Tavoitteeni on osoittaa se, miten Alexie kritisoi valtakulttuuriin kuuluvien yksilöiden oikeutta lainata, muokata sekä määritellä Amerikan alkuperäiskansojen kulttuureihin liittyviä ideoita yhteiskunnan rakenteiden suojaamana. Tarkastelen myös sitä, miten “autenttinen” kulttuuri-identiteetti ihanteena kuvataan romaanissa ongelmallisena tavoitteena. Analysoin romaanissa esiintyvää kolmea päähahmoa tarkastelemalla kyseisten hahmojen narratiiveja sekä funktioita Alexien romaanin postkolonialistisessa kontekstissa. Näiden hahmojen voi sanoa kytkeytyvän toisiinsa monella eri tasolla; tärkein yhteys hahmojen välillä kuitenkin liittyy tekstin sisältämään kritiikkiin kulttuuri-identiteettien varastamisen oikeutuksesta. Työni näkökulma keskittyy kulttuurisen lainaamisen, omimisen tai varastamisen (engl. ’cultural appropriation’) käsitteeseen sekä kulttuurisiin stereotypioihin. Otan analyysissani huomioon ennen kaikkea stereotypioiden pitkäkestoisen vaikutuksen Amerikan intiaanien esittämiseen ja käsittämiseen valtakulttuurissa. Stereotypioiden toisintamisen Amerikan alkuperäiskansoja esitettäessä ja määriteltäessä voi katsoa olevan olennainen kritiikin kohde kulttuurisesta lainaamisesta keskusteltaessa. Aineistonani käytän Indian Killer -romaanin lisäksi kyseiseen tekstiin liittyvää aiempaa kritiikkiä jonka koen tukevan omaa argumentointiani. Esittelen taustalukemisenani lyhyesti myös kirjallisuutta, joka valottaa tutkimuksessani tarkasteltavia isompia kokonaisuuksia: taustoitan analyysiani esittelemällä Amerikan kolonialistisen historian, kulttuuristen stereotypioiden sekä kulttuurisen lainaamisen kontekstit. Tutkielmani loppupäätelmänä voi sanoa, että Indian Killer argumentoi vahvasti kulttuurisen lainaamisen eettisen tarkastelun puolesta. Romaani osoittaa kulttuurisen lainaamisen kytkeytyvän epätasa-arvoisiin sekä Amerikan alkuperäiskansoja toiseuttaviin valtarakenteisiin. Lukijalle jää tilaa myös pohtia ”autenttisen” kulttuuri-identiteetin käsitettä ja niitä ongelmia, joita tiukasti rajatut määritelmät saattavat aiheuttaa myös alkuperäiskansoihin kuuluville yksilöille. Alexie punoo monimutkaisen narratiivin vaikean ja tärkeän aiheen ympärille. Romaanissa esiintyvä kritiikki sekä eri hahmojen identiteettiongelmat muodostavat ajatuksia herättelevän kokonaisuuden.
Depictions of men and women in audio descriptions : Character physicality in ADs of action films

Vaittinen, Emma (2018)

Tutkielman tarkoituksena oli tutkia sitä, miten nais- ja mieshahmoja on kuvailtu fyysisesti toimintaelokuvien kuvailutulkkauksissa ja eroavatko nämä kuvailut toisistaan. Kuvailutulkkauksessa kuvaillaan oleellisia asioita katsojan kannalta ja kuvailut sijoitetaan dialogin aukkoihin. Kuvailutulkkaus on tärkeä näkövammaisten oikeuksien edistämiselle, mutta se on silti altis saaman vaikutteita oikean maailman sukupuolittuneesta kielenkäytöstä. Aineistona käytettiin kahdeksan englanninkielistä Suomen Netflix-suoratoistopalvelun valikoimasta valittua elokuvaa. Elokuvat ovat vuosina 2010-2016 ilmestyneitä ja hyvin suosittuja. Se, että ne olivat toimintaelokuvia, todettiin tutkimuksessa saattavan olevan vaikuttava tekijä tulosten kannalta. Kuvailuissa keskityttiin vain fyysisiin kuvailuihin, joihin kuuluivat kehonkuvailut, hyvännäköisyyden kuvailut sekä hius- ja kasvonpiirteiden kuvailut. Tutkielmassa keskityttiin vain sellaisiin kuvailuihin, joissa oli adjektiivejä mukana. Tutkielmassa oli kaksi hypoteesia. Hypoteesi 1:n mukaan nais- ja mieshahmojen kuvailut ovat erilaisia toimintaelokuvien kuvailutulkkauksissa. Hypoteesi 2:n mukaan mieshahmoja kuvaillaan heidän kehojensa kautta, kun taas naishahmoja kuvaillaan heidän hyvännäköisyytensä kautta. Tutkielman teoriapohjana käytettiin kuvailutulkkaukselle tärkeitä aiheita subjektiivisuus ja objektiivisuus, olennaisuus ja henkilöhahmojen kuvailu. Lisäksi käsiteltiin kieltä ja sukupuolta, ja sitä, miten kielenkäyttö on sukupuolittunutta ja miten se näkyy kielenkäytössä. Kolmas aihe oli toimintaelokuvat ja sukupuoli, joka auttoi hahmottamaan, miksi kuvailut olisivat erilaisia sukupuolten välillä. Tutkielmassa käytettiin laajempaa, määrällistä vertailua kuvailujen välillä sekä tarkempaa, kohtausanalyysiin perustuvaa vertailua kuvailujen välillä. Näin voitaisiin selvittää, miten mahdolliset erot esiintyvät laajemmassa kontekstissa ja kuvailukohtaisesti. Käytössä oli neljä kysymystä, jotka liittyivät subjektiivisuuteen, olennaisuuteen, vertailuun ja biologisuuteen. Nämä auttoivat tarkan analyysin tekemisessä. Analyysissä selvisi, että hypoteesi 2 pitää paikkansa. Viidessä elokuvassa kahdeksasta oli kuvailtu mieshahmojen kehoja ja naishahmojen hyvännäköisyyttä. Lisäksi hahmojen kehonkuvailut olivat suurimmaksi osaksi mieshahmoille, ja vaikka melkein kaikki näistä olivat oleellisia kohtauksien kannalta, ero on silti nähtävissä. Hyvännäköisyys kuvailuissa oli sama, mutta toisin päin: suurin osa kuvailuista oli naishahmoille. Melkein puolet kuvailuista oli oleellisia kohtauksien kannalta, mutta silti ero mieshahmoihin verrattuna oli suuri. Hius- ja kasvonpiirteet kuvailuissa ei ollut eroja kuin yhdessä kohtaa: huulien kuvailuissa. Tutkimus voi antaa innostusta toisille tutkijoille ja aiheesta kiinnostuneille. Tämän tutkielman aineistona oli vain kahdeksan toimintaelokuvaa. Tulokset voisivat olla erilaiset eri elokuvagenreissä. Lisäksi tulokset voivat auttaa kuvailutulkkauksien tekijöitä olemaan tietoisia tästä asiasta ja olemaan tarkka siitä, miten he kuvailevat nais- ja mieshahmoja.

Now showing items 61-80 of 620

Browsing by department "Department of Modern Languages"

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO