Browsing by department "Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos"

Thomas Wulffs roman En Hjälte för Vår Tid Fragment, incidenter och andra fantasier ur Ivarlassys liv är den första delen av en planerad trilogi som baserar sig på en relativt okänd historisk person, Ivar Lassy. Huvudpersonen i romanen, Ivarlassy, är dock en markerat skönlitterär karaktär och parodisk hjälte. Romanens förhållande till historia är också problematiserande och lekfullt, och gränserna mellan fakta och fiktion suddas ut med parodiska och metafiktiva berättargrepp. I denna avhandling analyseras två huvudspår i En Hjälte för Vår Tid. För det första behandlas berättandet, som präglas av en parodisk imitation av äldre historieskrivning där berättaren både föreställer historiker och samtidigt markerar att berättelsen är en skönlitterär text. Vissa av romanens paratexter granskas också, och de visar sig ha en liknande dubbel effekt. För det andra analyseras blandningen av fakta och fiktion genom att se på ämnesvalet i romanen, granska Ivarlassy som romankaraktär och otypisk hjälte, och ställa romanen i relation till några intertexter. Bland intertexterna granskas både fiktiva texter som Michail Lermontovs roman Vår tids hjälte, och icke-fiktiva texter som skrifter om och av den historiske Ivar Lassy och historiska förlagor till andra romankaraktärer. Teoriramarna jag använder mig av är huvudsakligen Linda Hutcheons och Elisabeth Wesselings teorier om historiografisk metafiktion, det som Wesseling kallar för den postmoderna historiska romanen. Historiografisk metafiktion är en typ av metafiktion som kritiskt granskar gränsen mellan historieskrivning och skönlitteratur, fakta och fiktion. Historiografiska metafiktioner anknyter till en värld utanför fiktionen, t.ex. genom att använda sig av karaktärer som baserar sig på historiska personer, men gör det på ett sätt som problematiserar förhållandet mellan fiktionen och det den refererar till. I fallet med En Hjälte för Vår Tid betyder det bl.a. att det på olika sätt poängteras att romankaraktären Ivarlassy inte är identisk med Ivar Lassy, fast det samtidigt också finns ett samband mellan dem. En sådan här paradoxal dubbelhet som bejakar motsägelsefullhet är typisk för den postmoderna kulturen och för historiografisk metafiktion. Andra teorier som används, främst för att analysera berättandet i En Hjälte för Vår Tid, är bl.a. Simon Dentiths inkluderande teori om parodi och Sanna Nyqvists teori om pastisch, mera specifikt om pastischer som är imitationer av en viss tidsperiods stil. I En Hjälte för Vår Tid är objektet för den parodiska eller pastischartade imitationen nämligen en rätt så odefinierad ålderdomlig stil att skriva historia. Jag har valt att exemplifiera denna äldre stil med Bernhard Estlanders biografi över Eugen Schauman från 1924. Vid en jämförelse mellan Estlanders verk och Wulffs roman kan man se vissa likheter, som sättet att idealisera huvudpersonerna och att se teleologiska samband mellan karaktärsdrag som de visar som barn och deras senare livsöden. Samtidigt presenteras den pacifistiske Lassy som en radikalt annorlunda hjälte än Schauman och de övriga aktivisterna som var redo att gripa till våld för att nå sina mål. En Hjälte för Vår Tid presenterar på ett lekfullt vis en alternativ hjältetyp och tar upp relevanta teman som politiskt våld och terrorism och kulturell pluralism. Samtidigt väcker romanen epistemologiska frågor om hur historia skapas och förmedlas.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee konekääntämistä yleisesti ja erityisesti kahta konekäännösohjelmaa. Vertailen tutkielmassani sääntöpohjaisen Sunda Translator- sekä tilastollisen Google Translate -konekäännösohjelman englanti–suomi-käännöksiä virheanalyysin avulla. Vertailun vuoksi käännätän yhden tekstin Google Translate -konekäännösohjelmalla ruotsin kielelle, jotta voidaan tarkastella käännöslaadun eroja suomen ja ruotsin välillä. Pohdin myös, miten käyttökelpoisia aiemmin mainitut konekäännösohjelmat voisivat olla kääntäjän työssä. Virheanalyysissä tutkin syntaktisia virheitä, joita ovat väärä verbimuoto, väärä sijamuoto, väärä sanajärjestys, väärä välimerkkien käyttö, sanojen yhteen tai erikseen kirjoittaminen sekä kirjoitusvirheet. Lisäksi tutkin myös leksikaalisia ja semanttisia virheitä, joita ovat väärin käännetyt sanat, lähtökielelle jätetyt sanat, sanojen väärä merkitys kontekstissa (joka johtuu sanojen monimerkityksellisyydestä), virheet vakiintuneissa ilmauksissa, väärän termin valinta sekä kääntämättä jätetyt sanat. Käytän tutkielmassani kvalitatiivista ja komparatiivista menetelmää. Myös kvantitatiivista menetelmää käytetään analyysin virheiden määrää laskettaessa. Tutkimusmateriaali koostuu kolmesta eri tekstityypistä: teknisestä [Tuotenimi] Multimedia storage viewer -tekstistä, Violent and threatening behaviour -asiatekstistä sekä kuvailevasta Viva La Juicy Rosé markkinointitekstistä. Tekstien yhteenlaskettu sanamäärä on 714 sanaa. Havainnollistan eri virhetyyppien toteutumista esittämällä esimerkkejä teksteistä ja analysoimalla niitä. Tutkimukseni osoittaa, että Google Translate tekee selkeästi enemmän virheitä syntaktisella, leksikaalisella ja semanttisella tasolla kuin Sunda Translator, kun otetaan huomioon kaikki virhetyypit. Google Translate -ohjelmalle virheitä kertyy 205, kun taas Sunda Translator selviää 135 virheellä. Tutkielmasta ilmenee, että molemmat konekäännösohjelmat soveltuvat yllä mainitun teknisen tekstin ja asiatekstin kääntämiseen sellaiselle tasolle, että lukija ymmärtää sisällön. Julkaisukelpoisen tekstin saavuttamiseksi tarvitaan kuitenkin ihmiskääntäjän suorittama jälkieditointi. Yllä mainitun markkinointitekstin kääntämiseen ohjelmat eivät sovellu, koska teksti sisältää kuvailevaa kieltä, vaikeita lauserakenteita sekä tuotenimiä. Tällaisen tekstin kääntämiseen tarvitaan ihmiskääntäjän kielellistä intuitiota sekä kykyä sisäistää asiakokonaisuuksia.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee maahanmuuttajien ruotsinkieliseen kotoutumiseen liittyvää mediakeskustelua Svenska Yle -uutissivustolla vuosina 2014–2017. Vaikka suurin osa Suomeen tulevista maahanmuuttajista valitsee kotoutumiskielekseen suomen, on viime vuosina erityisesti suomenruotsalaisissa medioissa kirjoitettu henkilöistä, jotka ovat päättäneet kotiutua ruotsiksi. Ruotsin valitseminen kotoutumiskieleksi on Suomen perustuslain ja kielilain mukaan mahdollista, mutta joissain tapauksissa maahanmuuttajilta on evätty tämä mahdollisuus esimerkiksi epäselvien säädöksien ja puutteellisen informaation vuoksi. Näiden tapausten lisäksi keskustelua on herättänyt muun muassa kysymys siitä, onko ruotsinkielinen kotoutuminen kannattavaa vai ei. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, miten Svenska Ylen uutissivustolla käydyssä mediakeskustelussa argumentoidaan ruotsinkielisen kotoutumisen puolesta ja sitä vastaan ja mitä muita diskursseja keskustelussa esiintyy. Lisäksi tutkin, onko debatti ruotsinkielisestä kotoutumisesta muuttunut vuosina 2014–2017 ja miten. Materiaalini koostuu neljästä https://svenska.yle.fi/ -sivustolla julkaistusta artikkelista ja niihin liittyvistä 193 lukijakommentista, jotka on julkaistu sekä Svenska Ylen sivustolla että heidän Facebook-sivuillaan artikkeleiden yhteydessä. Materiaali on kerätty Svenska Ylen hakukoneella hakusanoilla ”integration på svenska” ja ”svenskspråkig integration”. Valittujen artikkelien kriteereinä on ollut kommentointimahdollisuus ja kommenttien määrä (väh. 30 kommenttia/artikkeli). Materiaalia analysoidaan argumentaatio- ja diskurssianalyysin keinoin. Tutkimustulokset osoittavat, että ruotsinkielisen kotoutumisen puolustajat käyttävät useimmiten argumentteja, joiden sisältö on käytännöllinen, poliittinen tai juridinen. Käytännöllisissä argumenteissa viitataan perheeseen ja ystäviin, mahdollisiin opintoihin tulevaisuudessa ruotsin kielellä, ruotsin kielen helppouteen suomeen verrattuna sekä ruotsin käyttökelpoisuuteen muissa Pohjoismaissa. Poliittiset argumentit sen sijaan käsittelevät yksilön oikeutta päättää itsestään ja kielivalinnastaan, vapaata yhteiskuntaa ja vapaata tahtoa. Juridisissa argumenteissa vedotaan Suomen kaksikielisyyteen ja perustus- sekä kielilakiin. Ruotsinkielisen kotoutumisen vastustajat sen sijaan käyttävät argumentteja, joiden sisältö on ekonominen tai poliittinen. Tärkeimmäksi argumentiksi nousee maahanmuuttajien huono työllistymismahdollisuus, mikäli he osaavat vain ruotsia eivätkä lainkaan suomea. Tutkimustuloksista käy myös ilmi, että keskustelussa esiintyy monenlaisia diskursseja, jotka eivät suoranaisesti käsittele maahanmuuttajien kotoutumista. Tärkein diskurssi liittyy ruotsin kielen asemaan Suomessa. Tyypillistä tälle diskurssille on huoli ruotsin asemasta ja ärsyyntyneisyys suomenkielisen väestön asenteisiin ruotsia ja ruotsinkielisiä kohtaan. Muut diskurssit liittyvät esimerkiksi ruotsin ja suomen opiskelun pakollisuuteen, englantiin mahdollisena standardikielenä, yksilön ja viranomaisten vastakkainasetteluun sekä ja suomen- ja ruotsinkielisten vastakkainasetteluun. Lisäksi voidaan todeta, että debatti ruotsinkieliseen kotoutumiseen liittyen on muuttunut vuosina 2014–2017 siten, että 2014–2015 keskiössä oli maahanmuuttajien oikeus valita ruotsi kotoutumiskieleksi, kun taas 2016–2017 keskusteltiin erityisesti siitä, kannattaako ruotsinkielinen kotoutuminen. Ruotsin kielen asema ja maahanmuuttajien työllistyminen ovat sen sijaan aiheita, joista keskusteltiin 2014 ja keskustellaan yhä.

Tutkin suomalaisen virallisen työvoimapalvelun suomenruotsalaisen palvelusivuston (TE-palvelut/ Yrkesinfo.fi) ja vastaavan ruotsalaisen palvelusivuston (Arbetsförmedlingen.se/Yrken A–Ö) sisältösivujen ammattia kuvaavia haastatteluja. Tutkielman tavoitteena on selvittää millaisia tekstityyppejä, yhteensä 12 ammatinkuvausta Webbissä, edustavat. Tutkielmani metodinen lähtökohta on diskurssianalyyttinen (Van Leeuwen 2005, 2008 ym.). Sovellan tekstianalyyttisessä tutkimuksessani sekä määrällistä että laadullista metodia. Aikamuodot ja puhujan näkökulma ovat tekstin rakenneosia, joiden kautta tutkin tekstien yhteyttä eri tekstipiirteisiin ja tekstityyleihin, sekä millä tavoin tekstit viestivät läheisyyttä (persoonallinen tyyli). Laadullinen analyysini perustuu määrällisten tulosten tulkintaan teoreettisen viitekehyksen avulla. Tutkin tekstejä osana viestinnän prosessia (Hadenius & Weibull 2003; 2008). Tutkimusmateriaali edustaa tyylillisesti monenkirjavia tekstejä, joten tulkitsen niitä sekä käyttöteksti- että kirjallisuustieteen teorioiden kautta (Hallberg 1992 ym.) huomioiden erityispiirteet, joita Webbiteksteissä ja viranomaisviestinnässä on havaittu (Karlsson 2006; Nyström Höög & al. 2012). Tulokset osoittavat, että kaikissa tutkituissa teksteissä on kertomuksen piirteitä, mikä ilmenee eri aikamuotojen käytössä. Preesensin runsas käyttö yhdistää kaikkia tekstejä. Suomenruotsalaisissa teksteissä (yht.7092 sanaa) käytetään kokonaisuutena tarkastellen enemmän eri aikamuotoja, ruotsalaisissa teksteissä (yht.4351 sanaa) käytetään kaikkia muita aikamuotoja paitsi pluskvamperfektiä. Tulosten perusteella ilmenee neljässä suomenruotsalaisessa ja kolmessa ruotsalaisessa tekstikokonaisuudessa enemmän persoonallista tyyliä, suhteessa ei-persoonalliseen tyyliin. Puhujan näkökulmia suomenruotsalaisissa teksteissä esiintyy 1-3, kun taas ruotsalaisissa teksteissä niitä esiintyy 3-5. LIX-vertailussa tekstit sijoittuvat helppo- tai keskivaikeaan luettavuuskategoriaan. Tulkitsen tulosten perusteella viidessä ruotsalaisessa ja kahdessa suomenruotsalaisessa tekstikokonaisuudessa kaunokirjalliselle tyylille ominaisia piirteitä. Minämuotoinen kerronta on hallitseva piirre neljässä suomenruotsalaisessa tekstissä, tekstimuotoista dialogia esiintyy kahdessa ruotsalaisessa tekstikokonaisuudessa.

Temat för den här pro gradu-avhandlingen är läromedel för ämnet svenska som andraspråk och litteratur (förkortat svenska som andraspråk). Svenska som andraspråk är den lärokurs som elever med annat modersmål än svenska, finska eller samiska läser i svenska skolor. Det är genom det ämnet som eleverna integreras i Finland. För tillfället finns det ett enda läromedel i Finland som är avsett för ämnet svenska som andraspråk. Syftet med avhandlingen är därför att undersöka vilka läromedel lärare använder i ämnet, hurdant nytt material lärarna skulle behöva och hur och varför de anpassar läromedel från Sverige till en finländsk kontext. Undersökningsmaterialet är insamlat genom kvalitativa intervjuer. Undervisningsarrangemangen i svenska som andraspråk varierar mycket mellan skolorna. Därför intervjuar jag tre olika lärargrupper som alla undervisar elever som följer lärokursen svenska som andraspråk. Grupperna är 1) lärare i svenska som andraspråk, 2) speciallärare och 3) modersmålslärare. Jag intervjuar tio lärare och diskuterar dessutom per e-post läromedelsvalet med tre lärare. Intervjuerna är mellan 10 och 46 minuter långa. Materialet är sedan transkriberat och analyserat med hjälp av kvalitativ innehållsanalys. Undervisningsarrangemangen varierar mellan lärargrupperna, men också inom dem. Eleverna får ibland undervisning enskilt, ibland i små grupper och ibland integrerat i modersmålsundervisningen. Analysen visar att lärarnas val av material varierar mycket och påverkas av undervisningsarrangemanget. Det som ändå främst påverkar valet av läromedel är elevens språknivå, ålder och ämneskunskap i olika ämnen. Lärarna efterlyser ett nytt läromedel t.ex. i form av en materialbank. Läromedlet borde gå att anpassa efter elevens ålder och nivå och innehålla material som behandlar flera olika läroämnen. Då lärarna använder läromedel från Sverige anpassar de vissa språkliga och samhälleliga delar till finländska förhållanden. Orsaken till anpassningen är att ämnet svenska som andraspråk ska integrera eleverna i Finland och att dessa därmed behöver kunskap om språket, samhället, kulturen och geografin i landet. Utgående från intervjuerna går det att konstatera att de svenska skolorna skulle ha bättre förutsättningar för att integrera elever om det fanns en lärarutbildning för svenska som andraspråk och finländska läromedel i ämnet. Samtidigt behövs en integrationsmodell och mer kunskap om ämnet i skolorna. Med de här åtgärderna kunde man garantera en jämställd och rättvis integration för de invandrarbarn som går i svensk skola.

Tutkimuksessa selvitetään, mistä syistä miehet ovat avioituessa vaihtaneet sukunimensä. Tarkastelun kohteena on, miksi miehet ovat valinneet vaimon sukunimen, aviollisen kaksoisnimen tai uudelleen muodostetun nimen. Uudelleen muodostettu nimi on yhdistetty puolisoiden molemmista nimistä kokonaan uudeksi nimeksi. Selvityksen kohteena on myös, kokevatko informantit sukunimen osaksi identiteettiä sekä kuinka informanttien lähipiiri on reagoinut nimenvalintaan. Tutkimus on sosio-onomastista nimistöntutkimusta, jossa tarkastelun kohteena ovat nimien käyttö ja variaatio. Aineisto koostuu 14 informantin haastattelusta. Informanteista yhdeksän on ottanut avioituessa vaimon sukunimen, kolme on ottanut kaksoisnimen ja kaksi uudelleen muodostetun sukunimen. Informantit ovat syntyneet vuosien 1961 1988 välillä, ja he ovat avioituneet vuosien 1986 2011 välillä. Seitsemän informanteista on kotoisin Etelä-Suomesta, kolme Itä-Suomesta ja kolme Pohjois-Suomesta. Yksi informanteista on kotoisin Saksasta. Haastatteluista 12 on tehty kasvotusten ja kaksi puhelimitse. Informanttien haastatteluiden lisäksi tutkimuksessa on aineistona internetin keskustelupalstoilta poimittuja kommentteja miesten sukunimen valinnasta. Tutkimuksen mukaan miesten sukunimen valintaan vaikuttavat halu saada yhteinen sukunimi perheelle; nimen harvinaisuus, erikoisuus tai mielekkyys; nimi-identiteetti; suvun merkitys sekä nimen muoto ja/tai yhteensopivuus etunimen/etunimien kanssa. Suurin nimenvalintaan johtanut syy on halu saada perheelle yhteinen sukunimi. Kaksoisnimen valinneet informantit ovat säilyttäneet vanhan nimensä/ottaneet uuden nimen kaksoisnimen ensimmäiseksi osaksi ammatti-identiteetin, nimen mielekkyyden tai vahvan nimi-identiteetin takia. Uudelleen muodostettu nimi on taas ollut kompromissi, tai se on otettu siksi, että puolisoiden omat sukunimet eivät ole tuntuneet mielekkäiltä vaihtoehdoilta perheen yhteiseksi sukunimeksi. Tutkimuksen mukaan miehet suhtautuvat sukunimeensä hyvin eri tavoin. Monelle sukunimi on lähinnä perhettä tai sukua määrittävä nimi. Joillekin se on myös tärkeä osa identiteettiä. Osa informanteista ei kiinnitä ylipäätään huomiota sukunimiin, kun taas osa kiinnittää paljon huomiota mm. sukunimien muotoon ja merkitykseen. Verrattaessa tutkimusta naisten sukunimen valintaa käsitteleviin tutkimuksiin käy ilmi, että vaimon sukunimi valitaan yhteiseksi sukunimeksi melko samoista syistä kuin miehen sukunimi. Ainoa erottava tekijä on tietenkin perinteet. Lisäksi yhteiseksi sukunimeksi valittu vaimon sukunimi on useammin harvinaisempi, erikoisempi tai mielekkäämpi kuin miehen sukunimi. Yksikään informanteista ei hakenut tasa-arvoa nimenvalinnalla. Tutkimuksen mukaan miehet ovat kohdanneet hyvin erilaisia lähipiirin reaktioita nimenvalintaan. Informanttien vaimojen sukulaiset ovat reagoineet pääosin positiivisesti nimenvalintaan. Moni informantti on kohdannut varsin neutraalia suhtautumista erityisesti ystävien ja työkavereiden osalta. Myös joidenkin informanttien sukulaiset ovat suhtautuneet asiaan neutraalisti, kun taas joidenkin informanttien sukulaiset, erityisesti isä, ovat reagoineet nimenvalintaan negatiivisesti. Myös keskustelupalstoilta poimituissa kommenteissa näkyy, miten eri lailla ihmiset suhtautuvat miesten sukunimen vaihtamiseen avioitumisen yhteydessä. Osa kommenteista on hyvinkin positiivisia, osa taas negatiivisia.

Tutkielmani käsittelee kahta ersän kielen paikallissijaa: illatiivia ja latiivia. Aiemman tutkimus esittää, että nämä sijat ovat merkitykseltään identtisiä tai lähes identtisiä. Tutkimuksessani selvitän, onko sijojen merkityksessä tai käytössä eroja ja jos on, niin minkälaisia nämä erot ovat. Tutkimuksen pohjana on korpusaineisto, josta olen kerännyt 200 esiintymää sekä illatiivista että latiivista. Käytän tutkimuksessani kognitiivisen kielentutkimuksen metodeja ja käsitteitä, erityisesti prototyyppisyyden käsitettä. Sen mukaan minkä tahansa kielen elementin, tämän tutkimuksen tapauksessa sijan, voi esittää joukkona esiintymiä, jotka ovat enemmän tai vähemmän läheisessä suhteessa toisiinsa. Tällaisen joukon kaikista tyypillisintä edustajaa kutsutaan prototyypiksi. Prototyypin määrittelyyn on kehitetty erilaisia keinoja, joita tutkimuksessani hyödynnän. Toinen tärkeä kognitiivisen kielentutkimuksen käsite, jota käytän, on skemaattisuus. Skemaattisuus tarkoittaa sitä, että yhdellä kielen tasolla yhtenäinen kategoria voi olla alemmalla skemaattisella tasolla jaettavissa osiin. Osoitan, että sekä illatiiville että latiiville voidaan sijan tasoa alemmalla skemaattisella tasolla määrittää eri merkityksiä. Nämä merkitykset selittävät sen, minkä takia eri konteksteissa illatiivi- tai latiivimuotoinen sana tulkitaan eri tavoin. Tutkimukseni perusteella määritän illatiiville kuusi ja latiiville viisi merkitystä. Nämä merkitykset ovat yhtä illatiivilla esiintyvää lukuun ottamatta samat molemmilla sijoilla, ja sijojen merkitysten ero onkin pääasiassa esiintymisfrekvenssissä. Tutkimukseni mukaan merkityksiä tärkeämpi ero illatiivin ja latiivin välillä vaikutaakin olevan kuvattavan tilanteen käsitteistys ei se, miten kielenkäyttähahmottaa tilanteen ja puhuu siitä. Kun kielenkäyttäjä käyttää illatiivia, hahmottaa hän toiminnan tapahtuvan loppuun asti tai johonkin tiettyyn paikkaan, kun taas latiivia käytettäessä toiminnan loppukohta ja loppuun saattaminen taka-alaistetaan, eli ne eivät ole yhtä kielenkäyttäjän mielestä yhtä tärkeitä kuin illatiivia käytettäessä. Sen sijaan latiivia käytettäessä korostuu se, että tapahtuvalla toiminnalla on jokin tietty suunta, jota kohti se etenee.

Tutkielman tavoitteena on tarkastella sitä, miten tutkimani kielenkäyttäjät kuvailevat työssään käyttämäänsä kieltä, kielimuotoja ja niiden tilanteista vaihtelua sekä analysoida kuvauksissa ilmeneviä kieli-ideologioita sekä -asenteita. Kantaviksi teemoiksi nousevat murteiden käyttö, puhuttelu sekä kielitaito. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineisto käsittää seitsemän haastattelua. Ne on toteutettu Sata suomalaista kielellistä elämäkertaa -hankkeen puitteissa. Haastateltavista neljä on syntynyt 1940–1950-luvuilla ja kolme 1980-luvulla. Heidän joukossaan on kaksi korkeakouluopettajaa, toimittaja, pankkivirkailija, start-up-yrityksen asiakaspalvelija, myyntiedustaja sekä bioanalyytikko. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat sosiolingvistinen variaationtutkimus sekä kieli-ideologia- ja kieliasennetutkimus. Sosiolingvistisistä taustamuuttujista otetaan huomioon erityisesti iän ja ammattiryhmän vaikutus kielenkäyttöön. Lisäksi hyödynnetään aiempaa tutkimusta puhetilanteen vaikutuksesta kieleen. Aineiston analyysimetodina käytetään diskurssianalyysiä. Analyysissä tarkastellaan esimerkiksi, miten kieltä ja eri kielimuotoja nimetään ja kuvaillaan, millaisilla käsitteillä kielestä puhutaan ja keitä kuvauksissa esitetään toimijoina. Analyysi keskittyy paitsi haastateltavien metakieleen eli puheeseen kielestä myös siihen, millaisia asenteita ja ideologioita heidän kielenkäytöstään kokonaisuudessaan ilmenee. Työssä osoitetaan, että työelämän kieltä kuvaillaan pääosin samankaltaisin ilmauksin: siihen liitetään asiallisuus, huolellisuus sekä ymmärrettävyys. Kommunikointia työpaikan ulkopuolisten kanssa kuvaillaan viralliseksi, kollegoiden kanssa rennoksi. Puhuttelumuodoista sinutteluun suhtaudutaan pääosin myönteisesti, mutta työroolissa suositaan teitittelyä erityisesti itseä selkeästi vanhempien keskustelukumppanien kanssa. Suhtautuminen omaan kielitaitoon ja erityisesti englannin kielen osaamiseen on vaihtelevaa: osa informanteista tuntee kielitaidon suhteen epävarmuutta työelämässä, osa sen sijaan kokee pärjäävänsä hyvin. Yleisesti englannin lisääntynyttä käyttöä sen sijaan kritisoidaan ja se nähdään jopa uhkana suomen kielelle. Informanttien kommenttien taustalla on havaittavissa erilaisia ideologioita, jotka ilmenevät osin myös ristikkäin. Läsnä on esimerkiksi standardiuden ideologia, joka korostaa kielen pysyvyyttä tilanteesta toiseen. Toisaalta sen kanssa samoissa kommenteissa saatetaan korostaa myös alueellisen variaation tärkeyttä, mikä taas on ajatusmaailmaltaan lähellä sopivuuden ideologiaa, jonka mukaan eri varieteetit sopivat eri tilanteisiin. Myös puristista ideologiaa on havaittavissa. Tutkielma avaa näköalaa aihepiiriin, joka on monelle läheinen, mutta toistaiseksi vähän tutkittu. Tulokset kuitenkin paljastavat, että lisätutkimus olisi tarpeen, sillä työelämän muuttuva kielimaisema herättää kielenkäyttäjissä pohdintaa ja myös epävarmuuden tunteita. Olisi kiinnostavaa tutkia samojen informanttien todellista kielenkäyttöä työelämän tilanteissa ja verrata havaintoja tämän tutkimuksen tuloksiin.

Tutkielmassa tarkastellaan lasten ja aikuisten suomi toisena kielenä -opettajien kokemuksia suullisen kielitaidon opettamisesta ja arvioimisesta. Tutkielman lähtökohtana olivat opetussuunnitelmien asettamat tavoitteet suullisen kielitaidon opetukselle ja arvioinnille. Tavoitteena oli ensiksikin selvittää, miten lasten ja aikuisten S2-opettajat kokevat ja toteuttavat suullisen kielitaidon opettamisen ja arvioinnin. Lisäksi selvitettiin, mitä yhteistä ja mitä eroa lasten ja aikuisten opettajien kokemuksilla on. Opettajien vastausten perusteella oli tarkoitus löytää suullisen kielitaidon opettamisen ja arvioinnin ongelmia. Tutkielman aineistona käytettiin kuuden opettajan puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastateltavina oli kolme yläkoulun S2-opettajaa, joista yksi oli valmistavan luokan opettaja, ja kolme kotoutumiskoulutuksen opettajaa. Aineistosta etsittiin ensin sieltä nousevia yhteisiä ja eroavia piirteitä lasten ja aikuisten opettajien vastauksista erikseen, minkä jälkeen verrattiin lasten ja aikuisten opettajien kokemuksia keskenään. Vastauksista nousseita yleisiä teemoja käsiteltiin suhteessa aiempaan tutkimukseen sekä perusopetuksen ja kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelmiin. Haastatellut opettajat olivat kiinnostuneita suullisen kielitaidon opettamisesta ja arvioimisesta. Opettajat korostavat viestinnällisyyttä suullisen kielitaidon arvioinnissa, mutta sen huomioiminen käytännön opetustyössä mietitytti heitä. Suullisen kielitaidon arviointi koetaan ongelmallisiksi esimerkiksi puutteellisten arviointimenetelmien ja -kriteerien sekä liian vähäisten arviointiresurssien takia. Haastatteluissa kävi ilmi, että suullinen kielitaito koostuu monenlaisesta osaamisesta ja vaikka sitä pyritään opettamaan jatkuvasti, sen systemaattinen tavoittaminen opetuksen ja arvioinnin keinoin on hankalaa sekä lasten että aikuisten opettajien mielestä. Lisäksi erityisesti aikuisten opettajien mielestä arvioinnille on resursoitu liian vähän aikaa. Lasten opettajat toivat esiin oppilaiden iän vaikutuksen suullisen kielitaidon opettamiseen. Heitä myös mietitytti perusopetuksen uusi opetussuunnitelma ja erityisesti sen arviointiin tuomat muutokset. Haastatteluissa tuli esiin myös suullisen arvioinnin näkymättömyys kielenoppijoille, mikä johtuu esimerkiksi arvioinnin puutteellisesta dokumentoinnista. Tutkimustulosten perusteella opettajat tarvitsevat lisää konkreettisia menetelmiä toteuttaa suullisen kielitaidon opettamista ja arviointia käytännön työssään. Lisäksi opettajat kaipaavat määriteltyjä arviointikriteerejä, joihin tukeutua erilaisten ihmisten suullista kielitaitoa arvioidessaan. Suullisen kielitaidon opettamisen ja arvioinnin tarkempi määrittely ja sitä kautta suurempi painoarvo kielitaidon kokonaisarvioinnissa nostaisi suullisen kielitaidon aseman opetuksessa kirjallisten taitojen rinnalle. Kyse ei kuitenkaan ole vain yksittäisistä opettajista, vaan myös ylempien tahojen määräämistä resursseista.

Tutkielmassani tutkin Suomen eduskuntapuolueiden vaaliesitteitä ja niiden käännöksiä vuosilta 2012 sekä 2015. Materiaalini koostuu vuoden 2012 kunnallisvaaliesitteistä ja vuoden 2015 eduskuntavaaliesitteistä. Tavoitteenani on arvioida puolueiden esitteissään sekä kirjallisesti että visuaalisesti ilmaisemia arvostuksia, ja tutkia ovatko kääntäjät muokanneet näitä arvostuksia kääntäessään esitteitä. Kääntäessään tekstiä kieleltä toiselle kääntäjä toimii toisaalta tekstin vastaanottajana lähdekielellä ja toisaalta sen lähettäjänä kohdekielellä. Näin ollen hän saattaa tietoisesti tai tiedostamattaan muokata tekstin alkuperäisen lähettäjän evaluointeja. Tätä ilmiötä kutsutaan manipulaatioksi. Analyysissani käytän suhtautumisen teoriaa (appraisaltheory), joka pohjautuu M.A.K. Hallidayn luomaan systeemis-funktionaaliseen kieliteoriaan. Mm. Jeremy Munday on tutkinut englanninkielisiä poliittisia puheita ja niiden käännöksiä suhtautumisen teorian avulla. Suhtautumisen teorian alalajeihin lukeutuvat asennoituminen (attitude), sitoutuminen (engagement) ja asteittaisuus (graduation), joiden avulla teoria käsittelee evaluoivia kielenaineksia tekstissä. Analysoimalla tekstin lähettäjän sanavalintoja suhtautumisen teorian avulla voidaan määritellä lähettäjän asenne käsiteltävää aihetta kohtaan. Esitteissä ilmaistaan arvostuksia paitsi kirjallisesti myös visuaalisesti mm. kuvien ja typografian avulla. Analysoin esitteitä multimodaalisina kokonaisuuksina, ottaen huomioon sekä kirjalliset että visuaaliset ilmaisun keinot. Vertailen tekstin, kuvien ja typografian ilmaisemia arvostuksia alkuperäisissä ja käännetyissä esitteissä. Jos kääntäjä muokkaa tekstin evaluointeja, voivat kuvien ja tekstin ilmaisemat arvostukset olla kohdekielisessä esitteessä ristiriidassa keskenään. Multimodaalisessa analyysissani otan mallia Anders Horsbølin tutkimuksesta, jossa hän vertailee tanskalaisten hallituspuolueiden vaalimainoksia keskenään. Tutkimuksessani havaitsin, että muutokset arvostuksissa alkuperäisesitteistä käännöksiin eivät ole merkittäviä, eivätkä siten muokkaa puolueiden ilmaisemia arvoja ja arvostuksia suuressa määrin. Muutokset koskevat lähinnä arvostusten asteittaisuutta lieventäen ilmauksia hieman. Myös tekstin ja esitteiden visuaalisten ominaisuuksien yhteisvaikutus säilyy samana joitakin yksittäisiä eroavaisuuksia lukuun ottamatta.