Browsing by discipline "Östasienforskning"

Tutkielmassa tarkastellaan yhtä Tsutsumi chûnagon monogatari -kertomuskokoelman kertomuksista, ”Mushi mezuru himegimiä” (noin vuodelta 1200). Tutkielma selvittää kertomuksen parodisiksi luonnehdittavia elementtejä ja niiden suhdetta parodian/intertekstuaalisuuden kohteena oleviin teksteihin. Tutkielma jäljittää jälleensyntymiseen ja käärmeisiin liittyvää episteemistä kehitystä, erityisesti toimijuuden näkökulmasta. Lisäksi tutkimus selvittää kertomuksen suhtautumista sukupuoleen, koska aiempi tutkimus on olettanut naiseuteen ja sukupuolirooleihin liittyvien teemojen olevan keskeisiä tarinassa. Tutkimuksen metodina käytetään lähiluvun varianttia, jossa otetaan huomioon itse tekstin lisäksi myös historiallinen konteksti. Lähiluku on valikoitunut metodiksi, koska se tarjoaa parhaat mahdollisuudet tutkia aihetta kokonaisuutena ja useasta näkökulmasta, antaen mahdollisuuksia myös uudenlaisille tulkinnoille. Tutkielma paikallistaa tarinasta parodisina pidettäviä intertekstuaalisia viittauksia erityisesti useisiin Genji monogatarin kappaleisiin. Viittauksia paikallistetaan myös muihin teoksiin, kuten Taketori monogatariin ja Ôkagamiin sekä välillisesti Mohe zhiguaniin, eikä kaikki intertekstuaalisuus ole luonteeltaan parodista. Parodia on useissa tapauksissa tyyliltään hanten (”inversio”) -tyyppistä. Tarinassa on lisäksi havaittavissa erityinen, kaksinkertainen parodian muoto, jossa yksittäisiä, allusiivisia ilmauksia sijoitetaan tekstin joukkoon tienviitoiksi. Tienviitat ohjaavat lukijan ajatukset parodian kohteena olevaan tekstiin, jota parodioidaan klassisemmalla hanten-metodilla. Hanten-inversion tarkoitus tarinassa vaikuttaa liittyvän sen yleisempään inversiotematiikkaan. Tarinassa esiintyvä kohtaus, jossa päähenkilö saa lahjaksi tekokäärmeen, tuo mieleen fudoki- ja setsuwa-tarinoista tutun metaforisen yhteyden käärmeen ja (miehisen) seksuaalisuuden välillä. Päähenkilö kuitenkin pitää käärmettä mahdollisena tuttavuutena edellisestä elämästä, mikä ilmentää episteemistä kehitystä, jossa käärmeet on aiemmin nähty arvaamattomien jumaluuksien ilmenemismuotoina, mutta ajan kuluessa on omaksuttu näkemys, jossa ihminen voi kertyneen karman seurauksena syntyä esimerkiksi käärmeen kehoon. Tutkimus huomioi sen, että keskiaikainen japanilainen maailmankuva ei erottanut kehoa ja mieltä eikä biologista (sex) ja sosiaalista (gender) sukupuolta toisistaan ja osoittaa siten, että aiemmat tulkinnat, joissa tarina tulkitaan nuoren naisen seksuaalisen heräämisen allegoriaksi, ovat anakronistisia. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että sukupuoli ei ole tarinan keskeinen teema, vaikka mies/nainen -jaottelu on yksi tarinassa esiintyvistä binäärisistä jaotteluista. Sen sijaan jaottelut ovat keino havainnollistaa kaiken ykseyttä, joka on kytköksissä hongaku-teoriaan (teoria synnynnäisestä valaistumisesta). Päähenkilö kirjoittaa katakana-kirjoitusmerkeillä, ja analyysi osoittaa sen kytkeytyvän katakana-merkistön syntyhistorian valossa kirjoittamisen kalligrafiseen ulottuvuuteen siten, että kirjoitusmerkit ja sivellin nakertavat musteella paperiin reikiä toukan tai hyönteisen lailla. Tarinassa voidaan havaita Kokin wakashûn asettamien esteettisten ihanteiden käänteistämistä, mikä liittyy pohjimmiltaan tapaan, jolla teos tuo useiden eri merkitysten tasoilla esiin kaiken olevaisen illusorisen luonteen.

Tutkielmassa analysoidaan naisten työllisyyteen ja työelämän sukupuolten tasa-arvoon liittyvän ajankohtaisen politiikan ongelmarepresentaatioita Japanissa. Ongelmarepresentaatioilla tarkoitetaan politiikassa esitettäviä ongelmia, joita ryhdytään ratkaisemaan. Tavoitteena on selvittää, mitä politiikassa esitetään ongelmaksi, miten kyseiseen politiikkaan on päädytty ja miten sitä perustellaan. Materiaaleina ovat vuoden 2015 joulukuussa julkaistu neljäs sukupuolten tasa-arvon perussuunnitelma Dai 4 ji danjo kyōdō sankaku kihon keikaku ja vuoden 2016 huhtikuussa kokonaisuudessaan voimaan astunut naisten osallistumista ja etenemistä työelämässä edistävä laki Josei katsuyaku suishin hō. Ensimmäinen on suunnitelma sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja jälkimmäinen on laki, joka velvoittaa yli 300 työntekijän yksityisen sektorin yritykset, valtionjohdon virastot ja paikallishallinnot laatimaan suunnitelman naistyöntekijöiden aseman parantamiseksi. Analyysissa käytetään Carol Bacchin What’s the problem represented to be? -metodia, jolla voidaan analysoida poliittisia ongelmarepresentaatioita. Analyysin kautta päästään kyseenalaistamaan itsestään selvyyksinä pidettyjä oletuksia politiikassa ja voidaan ymmärtää paremmin sitä, kuinka kyseiseen politiikkaan on päädytty. Analyysissä käydään läpi ongelmarepresentaatiot, politiikan perusteluita, taustalla vaikuttavia olettamuksia, politiikan historiataustaa, ongelmarepresentaation seurauksia ja sitä, voisiko ongelmia ajatella myös toisin tavoin. Päällimmäisiksi ongelmarepresentaatioiksi analyysissä nousevat ongelma työantajista, jotka eivät tee työpaikan tasa-arvon edistämiseksi tarpeeksi, sekä ongelma työn ja muun elämän tasapainottamisesta. Naisten osallistumista ja etenemistä työelämässä edistävä laki velvoittaa työnantajat positiivisen erityiskohtelun toimiin ryhtymiseen tasa-arvon parantamiseksi. Politiikkaa perustellaan yhteiskunnallisilla ja taloudellisilla perusteilla, kun naisten työllisyyden lisääntymisen toivotaan auttavan talouskasvuun, työvoimapulaan ja alhaiseen syntyvyyteen. Tämän taustalla on ajatus Pohjoismaissa toteutuneesta syntyvyyden noususta naisten työllisyyden lisääntyessä. Vuodesta 2013 lähtien naisten työllisyyden lisääminen on ollut myös osa pääministeri Shinzō Aben talouskasvupolitiikkaa. Vaihtoehtoinen ratkaisu olisi maahanmuuton lisääminen, mutta naisten työllisyyden lisäämistä pidetään parempana vaihtoehtona. Sukupuolten tasa-arvon edistämisellä ja työtapojen muutoksilla yritetään houkutella naisia töihin, joten tasa-arvo nähdään välineenä eikä arvona tai normina sinänsä. Historiataustasta selviää, ettei naisten työssäkäynti ole uusia asia, mutta työelämä on ollut hyvin epätasa-arvoinen naisia kohtaan. Naisten rooleihin yhteiskunnassa ovat vaikuttaneet konfutselaisuus ja valtion politiikka, ja työelämä on vahvistanut näiden luomaa roolia naisesta vaimona ja äitinä ja miesten roolia ydintyöntekijänä. Nyt kuitenkin jäykkiin sukupuolirooleihin halutaan muutosta, ja miehiä yritetään saada osallistumaan enemmän kodin-, lasten- ja vanhustenhoitoon, jotta naisten olisi helpompi osallistua työelämään. Yhdistyneet kansakunnat on panostanut Japania parantamaan sukupuolten tasa-arvoa, minkä seurauksena on tehty lakiuudistuksia ja asetettu tavoitteita.

Tarkastelen työssäni sitä tapaa, jolla japanilainen Sankei-sanomalehti käsitteli vuoden 2015 eurooppalaista pakolaiskriisiä syyskuussa 2015. Analysoin sen uutisartikkeleita käyttäen Machinin ja Mayrin (2012) määrittelemää kriittisen diskurssianalyysin metodia. Esittelen kaksi mahdollista hypoteettisista ideologista narratiivia tutkielmani kahden ensimmäisen osan aikana. Ensimmäisen narratiivin esittelen melko lyhykäisesti tutkielmani johdannossa, koska se on suhteellisen yksiselitteinen. Se pohjautuu London School of Economics and Political Sciencen tutkimusryhmän tekemään tutkimukseen, jossa havaittiin, että eurooppalaisten sanomalehtien uutisoinnissa oli havaittavissa narratiivinen kehys, jonka kautta aihetta käsiteltiin vaihtelevasti, painottaen vuoroin humanitarismin ja vuoroin pakolaisten tuomien turvallisuusuhkien näkökulmia. Kyseinen näkökulman vaihtelu on käsitettävissä myös pakolaisten toiseuttamisena käyttäen erilaisia näkökulmia: joko painottaen heidän uhkaavuuttaan tai haavoittuvaisuuttaan. Esittelen toisessa osassa Francis Fukuyaman kuuluisan (mutta varsinaiselta sisällöltään usein puutteellisesti tunnetun) teoksen The End of History and the Last Man (1992), jossa hän esittelee teoriansa “thymoksesta” mallina yhdelle ihmisen psykologisista perusvieteistä. Fukuyama esittää teoksessaan, että thymos on ihmisen sielun kolmas osa, josta kumpuaa esimerkiksi tarve saada kunnioitusta toisilta ihmisiltä ja ihmisryhmiltä. Fukuyaman mukaan thymos on merkittävä motivoiva tekijä ihmisten ja ihmisyhteisöjen poliittisessa toiminnassa kautta historian. Teoksessaan Identity: The Demand for Dignity and the Politics of Resentment (2018) hän laajentaa aikaisemmassa teoksessaan esittämiään ajatuksia ja soveltaa niitä selittämään kansallispopulistien viime vuosina tapahtunutta nousua. Fukuyaman filosofiaan pohjautuen esittelen proposition kansallispopulistisesta ”thymoottisesta” narratiivista, jota tuen siteeraamalla muita tutkijoita, jotka ovat viime vuosina kirjoittaneet aiheesta, kuten Roger Eatwellia, Matthew Goodwinia ja Michael Lindiä. Kansallispopulistisissa thymoottiisissa narratiiveissa idealisoidaan kansoja, kansallisia yhteisöjä ja etnisiä ryhmiä, jotka puolustavat omaa kunniaansa ja omia rajojaan raivokkaasti – joskus jopa väkivaltaisesti. Sille ominainen pimeä puoli on taipumus nähdä eri ryhmien väliset ristiriidat nollasummapelinä, jossa kompromissien tekeminen on hyvin vaikeaa. Tutkielmani kolmannessa osassa perehdyn lopulta 24:ään Sankein uutisartikkeliin käyttäen kriittistä diskurssianalyysiä. Keskityn erityisesti siihen, miten kolmea ideologisesti relevanttia osapuolta käsitellään niissä: (1) itse pakolaisia, (2) pakolaisia lähinnä uhkina käsitteleviä kansallispopulistisia osapuolia kuten Unkarin valtiota sekä (3) Saksan, Ranskan ja EU:n huippupoliitikkoja, jotka painottivat Euroopan humanitaarisia velvollisuuksia kriisin aikana. Tulin tutkielmassani siihen tulokseen, että Sankein artikkeleista löytämäni narratiivi sopii yksi yhteen parhaiten London School of Economics and Political Sciencen tutkimuksen löytämään narratiiviseen kehikkoon – ja erityisesti sen siihen ääripäähän, joka maalaa pakolaiset uhkaavasti toiseutettuina. Siihen kuvaan ”uhkaavina toisina” kuuluu luonnehdinta pakolaisista eräänlaisena ”tulvana” ja ilmiön esittäminen ensisijaisesti ongelmana. Vaikka kriisin kansallispopulistisia osapuolia käsitellään artikkeleissa suhteellisen neutraalisti, on heidän toimintaansa ihailevia äänenpainoja havaittavissa niukalti, eikä heidän harjoittamiaan kovia otteita suuremmin kaunistella. Lisäksi artikkeleissa käytetään Iso-Britannian ja Ranskan kansallispopulistisista liikkeistä kielteisiä nimityksiä, jotka ovat yleisiä eurooppalaisessa valtavirtamediassa. Jos artikkeleista on ylipäätään erotettavissa selkeän positiivisesti esitetty osapuoli, on se humanitarismia painottava, Saksan johtama rintama.

Tutkimuksessa tarkastellaan kiinalaisten käsityksiä sielun kuolemanjälkeisyydestä. Tarkemmin ottaen siinä pohditaan käsityksiin vaikuttavia tekijöitä ja niiden syvällisempää luonnetta. Tutkimuksen teoriatausta perustuu uskontotieteen, sosiaalitieteiden ja kulttuurintutkimuksen sekä Kiinan uskonnollisuutta koskevien tutkimusten tuomiin näkökulmiin. Tutkimuksen primääriaineisto koostuu teemahaastatteluista, jotka suoritettiin Kiinassa kesällä vuonna 2013. Haastatteluihin osallistui 11 eri-ikäistä kiinalaista kaupunkilaista. Tutkimuksen analyysi perustuu sen aineiston systemaattiseen luokitteluun ja teemoitteluun. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään uskontotieteellisiä ja etnografisia tutkimusmenetelmiä. Tutkimus osoittaa, että haastateltavat käsittivät sielun yhtenä kokonaisuutena, joskin siihen viitattiin eri konteksteissa eri tavoin. He viittasivat sieluun kuolemanjälkeisyyden kontekstissa lähinnä joko sanoilla ”sielu” (灵魂 linghun) tai ”henki” (鬼 gui). Tällöin he käsittivät sielun ja hengen viittaavan ihmisen henkisen tai aineettoman osa-alueen olemassaolon muotoon tai jatkumoon. Henkiin yhdistettiin enemmän negatiivisia mielikuvia kuin sieluun. Henki oli kuitenkin käsitteenä tutttavallisempi kuin sielu, ja siihen myös liitettiin omakohtaisia kokemuksia. Tutkimuksen perusteella voidaan myös päätellä, että pohdittaessa kiinalaisten käsityksiä sielusta on sielun ominaisuuksien erittelyn lisäksi myös tuotava esille käsitysten luonne, joka on riippuvainen niiden kontekstista. Käsitysten merkitys ja niihin uskomisen tavat vaihtelevat yksilöllisesti. Haastateltavien käsityksiin vaikuttavia sisäisiä tekijöitä olivat esimerkiksi päättelyn logiikka, tunteet, kokemukset ja oman tai läheisen henkilön kuoleman ajankohtaisuus. Ulkoisesti käsityksiin vaikuttivat esimerkiksi oma elinympäristö, perinne, yhteisö, kasvatus ja politiikka. Tutkimuksen näkökulmasta katsottuna esimerkiksi kaupungissa asuminen ja tieteen päättelytapoihin tutustuminen näyttäytyivät sielun kuolemanjälkeiseen olemassaoloon uskomista sekä siihen keskittymistä vähentävinä tekijöinä. Henkiin uskominen yhdistettiin joskus taikauskoisuuteen ja se koettiin usein negatiivisena asiana, sillä haastateltavat kokivat tähän elämään keskittymisen olevan tärkeämpää. Tutkimus antaa lisätietoa kiinalaisten sielun kuolemanjälkeisyyteen liittyvistä käsityksistä niin yleisen kuin henkilökohtaisenkin näkökulman kautta, ja sen kautta voidaan saada tietoa niin yksilön ajatuksista kuin ympäröivästä yhteiskunnastakin. Tutkimus osoittaa, että käytännön näkökulmasta katsottuna kiinalaisten käsitykset sielusta ovat luonteeltaan merkityksellisiä, kontekstisidonnaisia käsityksiä, joihin uskominen ja suhtautuminen vaihtelee yksilöllisesti.

Tutkimuksessa tarkastellaan Kioton geikoja ja maikoja matkailun viitekehyksessä. Työn tavoitteena on kuvailla, miten he tänä päivänä kytkeytyvät kaupungin turismiin. Näin ollen työssä tutkitaan geikojen ja maikojen roolia Kioton matkailussa sekä turistien matkustusmotiiveissa ja matkailun aktiviteeteissa. Aihetta koskevan tutkimuskirjallisuuden ja materiaalin tarkastelun lisäksi työssä analysoidaan Kioton kaupungin ja Kyoto Convention & Visitors Bureaun virallista matkaopasta, eli Kyoto Travel Guide -matkailusivustoa, ja Kioton matkailuraportteja, Kyōto Kankō Sōgō Chōsa, vuosilta 2011–2016. Tarkastelun myötä geikojen ja maikojen voidaan todeta näyttäytyvän matkailussa monipuolisesti. Heidän on todettu olevan kaupungin turistisymboli ja viehätysvoiman ilmentymä. He näkyvät myös kaupungin erilaisissa matkailumateriaaleissa ja toimivat kaupungin edustajina. Geikojen ja maikojen rooli ja näkyvyys kaupungin matkailussa on osa pitkää perinnettä ja edustajan roolin voidaan todeta alkaneen vuoden 1875 menestyksekkään kevätfestivaalin myötä. Heidät halutaan nostaa esille myös vetovoimatekijänä kaupungin matkaopassivustolla. Vertaamalla sivustoa muiden hanamachi-kaupunkien matkailusivustojen kanssa voidaan Kanazawan, Fukuokan, Niigatan ja Osakan geishoilla arvioida olevan samansuuntaista näkyvyyttä matkailun näkökulmasta. Kioton matkailuraporteista on nähtävissä, että geikoilla ja maikoilla voi olla vaikutusta matkustusmotiivina saapua Kiotoon ja merkitys on yleisesti suurempi ulkomaalaisille. Geikojen ja maikojen rooli matkustusmotiivina on kasvanut ulkomaalaisten turistien keskuudessa, sillä vuonna 2011 luku oli 9,1% ja vuonna 2016 16,7%. Toisaalta merkitys on ollut suurinta vuonna 2015 (21,0%). Merkitys on myös vaihdellut eri maissa ja alueissa näiden vuosien aikana. Vuonna 2016 Euroopasta, Oseaniasta ja Kiinasta tulevista matkustajista yli 20% ilmoitti geikot ja maikot matkustusmotiivikseen, joten nämä maat muodostavat kyseisen vuoden kärjen. Näiden jälkeen ovat Kaakkois-Aasia (16,2%), USA (14,1%), Taiwan (13,5%), Etelä-Korea (6,7%) ja Hong Kong (2,1%). Japanilaisten keskuudessa geikojen ja maikojen merkitys mat-kustusmotiivina on laskenut hieman vuodesta 2015 (2,6%) vuoteen 2016 (1,8%). Ikäluokittain tarkasteltuna vuonna 2016 eniten merkitystä geikoilla ja maikoilla on 20–29-vuotiaille (3,0%). Geikojen ja maikojen rooli matkustusmotiivina tekee heistä tietyssä mielessä erottuvan ihmisryhmän Kiotossa. Geikoihin ja maikoihin kytkeytyy myös lukuisia matkustusaktiviteetteja: heitä voidaan käydä katsomassa ja valokuvaamassa Gionissa, heiksi voidaan ”muuntautua” pukeutumispalveluiden avulla, heidän esiintymistä voidaan katsoa ja heihin liittyviä matkamuistoja voidaan ostaa. Turistien käynneillä Gionissa on myös varjopuolensa, sillä geikot ja maikot ovat kohdanneet viime vuosina fyysistä ja henkistä häirintää. Geikoihin ja maikoihin liittyvät aktiviteetit voidaan luokitella kolmeen kategoriaan heillä olevan toimijuuden mukaan. Tässä jaottelussa myös matkailijan aktiviteetissa käyttämillä aisteilla on merkitystä. Esitellyt kategoriat ovat 1. objektina olo, 2. esiintyjänä toiminen ja 3. läsnäolo ainoastaan kokijan mielessä. Riippuen siitä, onko aktiviteetin taustalla hanamachi tai ei, geikoilla ja maikoilla voi olla aktiviteetissa rooli myös taloudellisena hyödyn saajana.

Tutkin Pokémon-tuoteperheessä esiintyvien pokémon-hahmojen japaninkielisiin nimiin sisältyviä leksikaalisia merkityksiä. Pokémonien japaninkielisiä nimiä on tutkittu aikaisemminkin, mutta merkitysten sijaan vain muodostamistapojen näkökulmasta. Niin hahmonnimiä kuin tekonimiä, joita molempia pokémonien nimet ovat, on muutenkin tutkittu tähän mennessä vain vähän. Tutkin, millaisiin semanttisiin ja nimikategorisiin luokkiin pokémonien nimet voidaan jaotella nimiin sisältyvien sanojen perusteella, millaisessa määrällisessä suhteessa pokémonien nimet jakautuvat näihin luokkiin ja millaisia funktioita nimiin sisältyvillä sanoilla on. Aineistoni koostuu kaikkien tähän mennessä julkaistun 802 pokémon-hahmon nimestä sekä sanoista, joiden perusteella nimien arvellaan olevan muodostettu. Olen kerännyt sanat marraskuussa 2016 fanien ylläpitämästä internetin laajimmasta Pokémon-aiheisesta tietokannasta, Bulbapediasta, sillä virallista selontekoa nimiin sisältyvistä sanoista ei ole saatavilla. Tutkin nimien merkityksiä siis fanitulkinnan näkökulmasta, mikä sopii Pokémoniin, joka muutoinkin on sosiaalisuutta ja vuorovaikutusta korostava ilmiö. Tutkimukseni teoreettisena taustana on kielitieteen kognitiivinen tutkimussuuntaus, joka korostaa kielellisten ilmausten merkityksen keskeisyyttä. Sen teoriat eivät kuitenkaan tarjoa tekonimien merkitysten luokitteluun soveltuvia yleisiä luokitteluperusteita, joten esitän analyysini luokitteluperusteiksi pokémonien nimien merkitysten tutkimisen perusteella itse kehittämiäni kategorioita. Jaan tutkimuksessani nimiin sisältyvät sanat 15 kategoriaan. Nimiin sisältyvät yleissanat luokittelen lajisanoihin, äänisymbolismiin, metaforiin, pokémoniin liittyviin käsitteisiin, pokémonin osiin, toiminnallisiin ilmaisuihin, ominaisuuksiin ja arvotason ja suuruuden ilmaisuihin sen perusteella, millainen sanan leksikaalisen merkityksen ja pokémonin välinen suhde on. Nimiin sisältyvät erisnimet luokittelen niiden tyypillisten viittauskohteiden mukaan ei-fiktiivisiin henkilönnimiin, toisten pokémonien nimiin, mytologioissa ja muissa narratiiveissa esiintyvien hahmojen nimiin sekä muihin nimiin. Loput kategoriat ovat nimiin sisältyvät numeeriset luvut ja kirjaimet, lauseet ja lauseen osat sekä sanat, joiden liittyminen pokémoniin on vaikeasti selitettävissä. Tutkimuksen tuloksena on, että esittämäni kategoriat ovat kelvollisia pokémonien semanttiseen ja nimikategoriseen luokitteluun. Kategorioiksi, joiden sanoja pokémonien nimiin sisältyy eniten, osoittautuivat lajisanat ja pokémoniin liittyvät käsitteet. Erisnimiä pokémonien nimiin sisältyy vain vähän. Sanojen keskeisiksi funktioiksi osoittautuivat lajiperusteisuuden osoittaminen, ominaisuuksien kuvailu, toiminnan kuvailu, tyypin osoittaminen, ympäristön ja elinolosuhteiden osoittaminen, arvoaseman osoittaminen, pokémonien välisen suhteen osoittaminen ja taustatarinaan viittaaminen, joista viimeistä lukuun ottamatta kaikki toteuttavat deskriptiivistä funktiota.

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan spontaania puhuttua japania oppimateriaalien luomisen näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä ovat ne japanin puhekielen piirteet, jotka sellaisenaan mallidialogeihin jäädessään ovat ongelmallisia dialogien lopulliselle käyttäjälle, kielen opiskelijalle. Tämän lisäksi työssä pyritään löytämään konkreettisia vastauksia, mitä näille piirteille tulisi tehdä, jotta saavutettaisiin samalla sekä autenttiselle spontaanille puhekielelle uskollisia että opiskelijalle selkeitä japanin kielen mallidialogeja. Nämä tutkimuskysymykset kumpuavat spontaanin puhekielen heikosta asemasta japanin kielen opetuksessa ja sitä kautta kielen oppimateriaaleissa. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii Hymesin ja Canalen kehittämä käsite kommunikatiivinen kielikompetenssi, joka jakautuu neljään eri osa-alueeseen: kieliopilliseen, sosiolingvistiseen, diskurssi- ja strategiseen kompetenssiin. Teoriaosuudessa spontaanille (japanin) puhekielelle ominaisia piirteitä tarkastellaan tämän neliosaisen kategorisoinnin avulla. Aineistoanalyysin tarkastelun kohteena on litteroitu japaninkielinen keskustelunauhoite, joka muodostuu ystävien välisestä spontaanista puheesta. Analyysivaiheessa tutkimusaineistossa esiintyviä japanin puhekielen piirteitä lähdetään muokkaamaan kielen opiskelijan näkökulmasta. Muokkausmetodi jakautuu viiteen eri menetelmään, joita ovat poisto (I), valikoiva säilyttäminen (II), sisäinen laajentaminen (III), ulkoinen laajentaminen (IV) ja säilyttäminen (V). Tutkimustulokset tarjoavat spontaanin puhutun japanin piirteistä ja niiden taustalla toimivista tekijöistä entistä selkeämmän ja konkreettisemman kuvan. Tuloksista on nähtävissä, että luotaessa mallidialogeja autenttisesta spontaanista puhekielestä, haasteeksi nousevat erityisesti puheen reaaliaikaisuus sekä tämän moninainen heijastuminen kielessä. Myös puheen tilannesidonnaisuus ja sen aiheuttamat haasteet mallidialogien luomisessa nousevat analyysissa selkeästi näkyville. Puheen sosiaalista kontekstia heijastelevat piirteet sitä vastoin eivät lukeutuneet näiden ongelmallisten piirteiden joukkoon. Japanin puhekielen piirteiden kartoittamista merkittävämmät tutkimustulokset liittyvät analyysissa käytettyyn metodologiaan: analyysi antaa käytännöllisiä ideoita, miten ja millä perustein puhekielen piirteitä, joita ei sellaisenaan voi jättää mallidialogeihin, on mahdollista muokata. Tutkimustulokset ovat nähtävissä myös niiden konkreettisessa muodossa, sillä työn lopusta löytyy 11 valmiiksi muokattua, spontaaniin puhekieleen perustuvaa japanin kielen mallidialogia.

Tämä tutkielman kohteena on Kongfutsen käsitys ihmisyydestä. Esitän, että se perustui Zhou-dynastian esi-isäkultin luomaan poliittiseem subjektiuteen, ja tulkintani perustaksi tutkinkin muutoksia rituaalisissa järjestelmissä, jotka toiminnallaan legitimoivat poliittista vallankäyttöä Zhou-dynastian perustamisen ja kevään ja syksyn -aikakauden päättymisen välillä (1045-476 eaa). Erityisen huomion kohteena on väkivallan käyttö, sekä konkreettisessa että symbolisessa muodossa, poliittisten yhteisöjen ja subjektien rajojen muodostamisessa. Tutkielman aineiston muodostaa kirjallisuuskatsaus sekä Kongfutsen sanomisia ja tekemisiä kuvaavan Lunyu -teoksen vanhin kerrostuma. Rituaalien ja rituaalisuuden kehitystä kuvaan Catherine Bellin ritualisaatio-käsitteen avulla. Bell näkee ritualisoinnin strategisena käyttäytymismuotona, jonka avulla toimijat voivat vaikuttaa itsensä, yhteisönsä ja ympäröivän maailman välisiin suhteisiin lisätäkseen omaa vaikutusvaltaansa näihin kaikkiin. Rituaalit ovat ennen kaikkea toimintaa, ja tämä toiminta toisaalta jäsentää tilaa kuvaamaan tiettyjä symbolisia valtasuhteita, ja toisaalta taas kirjoittaa nämä suhteet takaisin toimijoiden kehoihin. Zhou-dynastian esi-isäkultti perustui eliitin omaksumalle väkivallan monopolille. Dynastian synty ja sen tulevaisuus riippuivat molemmat tämän monopolin ylläpitämisestä, mikä tapahtui ravitsemalla sitä konkreettisesti ja symbolisesti lihalla, jonka hankkiminen ja kierrättäminen vaihtoverkostoissa oli eliitin identiteetin tae. Dynastian edetessä löyhään patrilineaaristen kulttien liittoon perustuva poliittinen järjestelmä ei kuitenkaan pystynyt säilyttämään sen yhtenäisyyttä. Niinpä 800-luvulta eaa alkaen eri toimijat yrittivät uudistaa rituaalijärjestelmää poliittisen vakauden saavuttamiseksi. Myös Kongfutsen ajattelu liittyy näihin uudistushankkeisiin. Hän pyrki luomaan uutta poliittista identiteettiä luopumalla vallan perinnöllisyydestä perinteisen sukulinjan merkityksessä, ja sen sijaan ohitti sen luomalla henkilökohtaisen yhteyden dynastian perustajakuninkaisiin kanssaihmistensä kautta. Kongfutse esitti, että yhteinen kulttuuriperintö loi perustan, jonka pohjalta yksilöt voivat rakentaa solidaarisuutta keskenään ja hylätä väkivaltaan perustuvan vallanperimyksen.

Globalization and education are two key aspects of our time. Education has the power to transform our future, and increasingly it takes place in intercultural contexts. To fulfil the transformative potential of education in intercultural contexts, more cross-cultural understanding on differing approaches to learning is, arguably, required. The aim of this thesis was to increase our understanding of conceptions of learning in two vastly different contexts – in mainland China and in Finland. This aim was approached by analysing learning advice provided in journalistic online media. It was argued in this thesis that these media representations provide one potential window into the socially constructed, shared conceptions of learning in these contexts. This thesis, firstly, sought to discover ‘what is going on’ in each set of material individually – or, in other words, how ‘ideal studying’ is constructed through the advice of the material – and, secondly, compared these constructions with each other. The analysis of the media representations was conducted in two phases. In the first phase, a material-driven qualitative content analysis was conducted to build a conceptualization of ‘ideal studying’ from each set of material individually. This phase of the analysis took advantage of several analytic tools from the Grounded Theory “toolbox”. In the second phase, a comparative analysis was conducted to identify and make sense of the similarities and differences in the representations of ‘ideal studying’ in the mainland Chinese and Finnish articles. By using the material-driven analysis, a conceptualization of ‘ideal studying’ was constructed separately based on the material from the mainland Chinese and the Finnish journalistic media contexts. The mainland Chinese conceptualization was constructed around the two main categories of following rigorous preparation process for exam performance and shielding from stress. Whereas the two central categories in the Finnish conceptualization were getting oneself to do the studying and parenting (verb: to parent someone or something) focus for efficient knowledge acquisition. One of the most interesting findings of the comparative analysis – that has according to the knowledge of the author of this thesis not been discussed in previous research – was the nearly extreme focus in the Finnish material on optimizing the conditions around the studying for the purpose of making the study time as efficient as possible – and possibly as minimal as possible. The findings of this thesis are discussed in relation to existing models on the variety of learning conceptions as well as learning strategies related to the framework of self-regulated learning. Practical implications for education exports in the context of Finland to mainland China are derived. The findings are a result of the individual interpretation of the author of this thesis and her best efforts to conduct the study following methodological and ethical guidance from previous literature. The challenges of cross-cultural comparison, the emphasized role of researcher interpretation as well as the author’s personal background and inexperience are discussed in relation to research quality and ethics. The thesis process was conducted between June 2019 and May 2020.

Tutkielma analysoi kahden korealaisen sanomalehden, Hankyoreh ja JoongAng, uutisointia Etelä-Korean entisestä presidentistä Park Geun-hyesta ja Choi Soon-silista lahjonta- ja korruptioskandaalissa, johon liittyi myös Samsung Electronic:sin varapuheenjohtaja Jay Y. Lee. Artikkelit ja niistä tehty analyysi keskittyvät näihin kolmeen henkilöön. Lehdistä Hankyoreh edustaa liberaalia poliittista suuntausta, kun taas JoongAng on konservatiivinen sanomalehti, jolla on myös suorat perhesiteet Samsungiin. Nämä kaksi sanomalehteä valittiin tarkoituksella edustamaan kahta eri poliittista linjaa sillä oletuksella, että liberaali sanomalehti käsittelisi konservatiivisen presidentin skandaalia eri tavalla kuin konservatiivinen media. Analysoidut artikkelit sijoittuvat aikavälille lokakuusta 2016 maaliskuuhun 2017. Artikkelit kerättiin internetistä ja analysoidaan käyttäen metodeina framing-analyysia ja kriittistä diskurssianalyysia. Analyysi muodostuu sekä kvalitatiivisista että kvantitatiivisista elementeistä. Tuloksia vertaillaan myös aiempaan tutkimukseen liittyen erityisesti korealaisen lehdistön aiempaan sananvapauteen ja kykyyn toimia yhteiskunnassa väärinkäytösten paljastajana. Korealaisella lehdistöllä on aiemmin ollut suuria vaikeuksia kirjoittaa negatiivisesti erityisesti Samsungin kaltaisista taloudellisen vallan käyttäjistä, joten yksi tutkimuksen tavoitteista on paljastaa, kuinka nämä kaksi lehteä uutisoivat Leesta eritysesti verrattuna Choihin ja Parkiin. Artikkeleita analyysissa on yhteensä 206, joista 95 Hankyoreh:sta ja 111 JoongAngista. Kumpikin kirjoitti Choista yhtä negatiivisesti johtuen hänen vähäisestä vallastaan ja yleisestä epäsuosiostaan Koreassa. Hankyoreh kirjoitti Parkista myös erittäin negatiivisesti, kun taas JoongAng käytti joko negatiivista kehystä tai sekoitti negatiivisia ja positiivisia kehyksiä artikkeleissaan. Yllättävää kyllä, se ei kertaakaan suoraan puolustanut konservatiivista presidenttiä, kenties johtuen hänen hyvin vähäisestä kannatuksestaan. Sen uutisointi Parkiin liittyen oli kuitenkin vähemmän negatiivista kuin Hankyoreh:n, joka vaati hänen syrjäyttämistään skandaalin alusta lähtien. Hankyoreh asettui myös melko avoimesti Leeta vastaan ja odotetusti JoongAng puolusti häntä ja Samsungia hänen pidätykseensä saakka. Hankyoreh:n avoin negatiivisuus Leeta kohtaan ja myös JoongAngin varovainen kritiikki hänen pidätyksensä jälkeen voidaan nähdä merkkinä siitä, että korealainen media on entistä valmiimpi kritisoimaan paitsi poliittisia päättäjiä, niin myös taloudellisia johtajia. Kuitenkin Leesta kirjoitetut artikkelit olivat kauttaaltaan vähemmän negatiivisia kuin Parkista tai Choista kirjoitetut artikkelit kummassakin lehdessä.