Browsing by discipline "Englantilainen filologia"

Oppikirjoilla on kiistaton rooli opettamisessa, opettajan tukena ja oppilaan arjessa. Merkittävän roolinsa takia oppikirjojen täytyy sisältää faktaan perustuvaa tietoa oppiaineesta riippumatta. Englannin kielen oppikirjoja on jo pitkään arvosteltu niiden yksipuolisesta tavasta ilmentää englanninkielistä kulttuuria. Valtavan puhujamääränsä takia englanninkielistä kulttuuria ei välttämättä ole edes enää olemassa, vaan se on monien eri kulttuurien summa (ks. esim. Kumaravadivelu 2008, Weninger & Kiss 2013). Oppikirjatutkimus on pitkään perustunut erilaisiin sisällönanalyyseihin, jotka vaativat tutkimusmateriaalin jäykkää kategorisointia. Tämän takia uusille joustaville tutkimusmenetelmille on selkeä tarve (ks. esim. Weninger & Kiss 2013). Tutkielma hyödyntää oppikirjatutkimuksessa harvoin käytettyä teoriaa: merkkioppia eli semiotiikkaa. Tutkielman oletusarvona on, että oppikirjojen sisältöön täytyy liittää myös provosoivia yhteiskunnallisia aiheita sekä tehtäviä, jotka ohjaavat opiskelijoita keskustelemaan näistä aiheista. Tutkielmassa selvitettiin, miten englanninkielinen maailma, yhteiskunnalliset aiheet ja suomalainen kulttuuri esitetään oppikirjoissa. Semiotiikan avulla voitiin pohtia oppikirjojen luomaa todellisuutta, ja tarkastella oppikirjatekstien ja -tehtävien johdonmukaisuutta. Tutkielmassa analysoidaan On Track-oppikirjasarjan kolmea ensimmäistä kurssikirjaa, jotka perustuvat uuteen lukion opetussuunnitelmaan (2015). Tutkimustulokset osoittavat, että oppikirjoissa ei käsitellä englanninkielistä kulttuuria globaalina ilmiönä. Vaikka yksinomaan Britanniaa käsittelevä oppikirjasisältö on laajalti todettu riittämättömäksi, nämä modernit oppikirjat eivät vastaa näitä tutkimustuloksia. Oppikirjat sisältävät runsaasti epämääräisiä toteamuksia kulttuureista ja käytännöistä. Useimmissa tapauksissa näihin toteamuksiin ja ilmiöihin ei kuitenkaan paneuduta syvemmin. Tulokset osoittavat myös, että oppikirjoissa esiintyy runsaasti sukupuoleen kohdistuvia olettamuksia, joita tekstisisältö ja niitä tukevat valokuvat vahvistavat ja ylläpitävät.

Tämä tutkielma käsittelee teknologian hyödyntämistä oppimateriaaleissa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten teknologiaa hyödynnetään uuden lukion Englannin oppikirjasarjan ensimmäisen kurssin materiaaleissa. Tutkielman teoreettisessa osassa ensin esitellään teknologia-avusteisen kielen oppimisen viitekehys ja SAMR-malli, joka on kehitetty arvioimaan teknologian vaikutusta oppimisprosessiin. Seuravaksi tarkastellaan oppikirjoja, niiden merkitystä Suomen kouluissa ja sähköisiä oppikirjoja. Lopuksi pohditaan miksi teknologiaa tulisi hyödyntää oppimisessa. Tutkimus toteutetaan vertailemalla teknologia-avusteisen kielen oppimisen viitekehystä, SAMR-mallia ja Heikkilän laatimaa ja tätä tutkielmaa varten muokkaamaani sähköisten oppikirjojen ryhmittelyn mallia tutkimuksen aineistoon, joka koostuu oppilaan ja opettajan kurssikirjoista sekä virtuaalisesta oppimisympäristöstä. Tutkimustulokset osoittavat, että teknologiaa on hyödynnetty kurssin materiaaleissa melko pinnallisesti. Teknologia-avusteisen kielen oppimisen viitekehyksessä materiaali ei edusta uusinta suuntausta, vaikka nykyinen teknologia sen mahdollistaisikin. Neliportaisessa SAMR-mallissa päästään kahdelle alimmalle tasolle ja sähköisten oppimateriaalien mallissa kurssikirjat edustavat yksinkertaista sähkökirjatyyppiä lähinnä sosiaalisten jakamis- ja yhteistyötoimintojen puuttumisen vuoksi. Virtuaalinen oppimisympäristö sisältää enemmän toiminnallisuuksia opettajalle kuin oppilaille ja sen sisältämät toiminnallisuudet eivät täytä potentiaaliaan. Kirjasarjan kustantaja kuitenkin muistuttaa, että nämä materiaalit ovat vasta ensimmäinen askel oppimisen sähköistämisprosessissa Sähköisten oppimateriaalien kehittymistä tulee jatkossakin seurata. Käyttämällä samoja malleja ja viitekehyksiä tulevissa tutkimuksissa saamme vertailukelpoista tietoa kehityksestä, sen suunnasta sekä vauhdista.

Jane Austens verk har av hävd betraktats som färggranna och ironiska skildringar av temata såsom kärlek, äktenskap och familjeförhållanden. Romanerna lodar emellertid djupare än så. Min avhandling behandlar två av Austens mindre välkända men desto mer intresseväckande verk, Mansfield Park och Persuasion. Med hjälp av Edward Saids kontrapunktiska metod analyserar jag hur ämnen såsom slaveri, kolonialism samt marinofficerarnas hjältemod framhävs på ett utstuderat sätt i Mansfield Park. Analysen berör tre personer i romanen: Sir Thomas, Mrs. Norris och William. Med stöd av direkta utdrag ur romanen ger min skildring av dessa individer en beskrivning på hur Austen utan uppenbart omnämnande och med diskretion lyfter fram temata som var aktuella och omtvistade i slutet av 1700-talet och i början av 1800-talet, det vill säga slaveri och kolonialism. I min behandling av Persuasion, en roman som anses omfatta biografiska element ur Austens liv, framhåller jag hur Austen genom individerna som förekommer i romanen vill fästa uppmärksamhet vid de problem som existerade i England under sommaren år 1814 då Napoleon befann sig i landsflykt. I sin helhet kretsar sig romanen kring den kungliga flottans förehavanden medan min avhandling fokuserar sig på fyra marinofficerare: kapten Frederick Wentworth, amiral Croft samt kaptenerna Harville och Benwick. Med hjälp av beskrivande utdrag visar jag hur kapten Frederick Wentworth samt amiral Croft förekommer i romanen som hyllade hjältar vars plats i samhället bygger på meriter som erhållits genom hjältedåd. I sin tur ger kaptenerna Harville och Benwick en mer realistisk bild av marinsoldater som återvänder från kriget bortglömda av moderlandet och utan nämnvärd egendom att stöda sig på. I min avhandling klargör jag ytterligare hur Austen tack vare sin brevväxling med sina bröder samt sin iver att läsa verk av andra författare var väl medveten om den aktuella samhällsdebatten och de rådande åsikterna under 1800-talet.

Tämä Pro gradu-tutkielma tarkastelee englanninkielisten sanojen ja sanontojen käyttöä suomalaisissa pelikeskusteluissa. Erilaiset video- ja konsolipelit kuten myös ei-digitaaliset pelit ovat kasvaneet suosituksi viihteen muodoksi maailmalla ja myös Suomessa. Useimmat suositut pelit ovat kokonaan englanniksi, ja niiden termistöt voivat sisältää sanoja, joille ei ole vakiintunutta suomenkielistä vastinetta. Englannin kielen rooli internetissä ja muissa median muodoissa on tullut ilmeiseksi, ja se herättää kysymyksen, miten tämä ilmiö näkyy pelikeskusteluissa. Tutkittaviin keskustelunaiheisiin kuuluvat digitaaliset pelaamisen muodot, kuten tietokone- ja konsolipelaaminen, sekä ei-digitaalinen pelaaminen erilaisten miniatyyripelien osalta. Tutkimuksen tavoitteina on selvittää, kuinka usein englanninkielisiä elementtejä esiintyy pelikeskusteluissa, miten ne on sovitettu suomenkieliseen ympäristöön ja mihin aiheisiin ne viittaavat. Hyödynnän tätä tarkoitusta varten teorioita koodinvaihtamisesta, anglismeista ja pelisuunnittelun ontologiasta. Koodinvaihdot luokitellaan kahteen ryhmään, perustuen Auerin jaotteluun ja Myers-Scottonin MLA-malliin. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat yksittäiset vieraskieliset sanat, jotka on istutettu keskustelua hallitsevan kielen kehykseen ja toiseen ryhmään kuuluvat kokonaiset vieraskieliset sanonnat ja lauseet. Anglismeiksi katsotaan vieraskieliset sanat, joiden perusmuodoissa esiintyy suomenkielisiä ortografisia ja morfologisia elementtejä. Lopuksi, peliaiheiden luokittelu perustuu Zagalin ym. esittämään peliontologiaan, joka jakaa pelien ainesosat viiteen elementtiin, perustuen pelaajan näkökulmaan: entiteetit, entiteettien manipulaatio, säännöt, tavoitteet ja käyttöliittymä. Koska tutkimukseen sisältyvät keskustelut on pidetty pelaajien kesken, tämä ontologia soveltuu hyvin analysoimaan, mihin pelillisiin osa-alueisiin englanninkieliset sanat viittaavat. Tutkimusta varten ontologiaan on keksitty kuudes ryhmä, ”tausta”, johon sisältyvät sellaiset pelitermistöjen sanat, joita ei voida lisätä muihin edellä mainittuihin ryhmiin. Tutkimuksen luonne on kvantitatiivinen ja se luokittelee tutkimusmateriaalissa havaittuja englanninkielisiä elementtejä niiden peliontologian mukaisen aiheen ja kielellisen sovitustavan perusteella. Tutkimusmateriaali koostuu vuonna 2017 pidettyjen pelikeskusteluiden sanoista, ja siihen sisältyy yhteensä noin 200000 sanan tekstimateriaali, joka on kerätty suomalaisista Sotavasara- ja Ylilauta-nimisistä internet-keskusteluforumeista, ja kahdesta 15 minuutin pituisesta litteroidusta äänitteestä, joista ensimmäinen on peräisin paikallisen suomalaisen pelikaupan keskusteluista ja toinen Twitch-nimiseltä videoiden suoratoistopalvelusivulta. Tutkimuksessa tehtyjen havaintojen perusteella englanninkielisiä elementtejä esiintyy suhteellisen usein pelikeskusteluissa, mutta nämä ovat suurimmaksi osaksi suomen kielen lauserakenteeseen istutettuja sisältösanoja, jotka viittaavat keskusteltavien pelien virallisiin termistöihin. Keskustelut sisälsivät myös anglismeja, mutta näiden määrä koodinvaihtoihin verrattuna oli vähäinen. Erilaisten peliontologian ryhmien jakautuma oli sidonnainen keskusteltavan pelin genreen ja luonteeseen, mutta yleisimmät ryhmät olivat entiteetit ja entiteettien manipulaatio. Muiden englanninkielisten elementtien aihepiireihin kuuluivat pääasiallisesti pelaaja- ja internet-slangi. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että pelien termistöjen lisäksi internet ja pelaajayhteisöt ovat suurimpia vaikuttajia englanninkielisten sanojen käytössä pelikeskusteluissa.

This paper studies semantic changes within a semantic field of English. The data consists of ten words which form five female - male word pairs. The study is largely based on Adrienne Lehrer’s theory according to which semantically related words are more likely to undergo parallel semantic changes than semantically unrelated ones because of their semantic relationships. The aim of the study is to answer the following research questions: what types of semantic changes have taken place within the semantic field, have the meanings gone through changes which could be considered to be parallel, is it possible to make any generalisations based on the findings of the analysis and are there any differences between how words referring to women have changed as opposed to words referring to men. The data consists of ten English nouns denoting humans, and their meanings: girl, boy, mistress, master, lady, gentleman, woman, man, madam and sir. All of the meanings have been taken from the Oxford English Dictionary. The meanings have been analysed based on the categorisation presented in the paper, based on Lyle Campbell’s theory. The analysis shows that all word pairs have parallel semantic changes, in varying degrees. Due to the restricted size of the data, it is not possible to make generalisations about semantic change as a whole, but some comments can be made about the semantic field in question. The semantic changes of female and male words differ somewhat. For example, degeneration affects female words more frequently, as is proposed in the theory section of the study. Another point that can be made is that the female words refer solely to women, with only exception, whereas the male words can refer to men, women or both

Tutkielma tarkastelee Helsingin vastaanottokeskuksen Punavuoren ja Kaarlenkadun toimipisteisiin majoittuneiden arabian- ja venäjänkielisten turvapaikanhakijoiden sekä kyseisten vastaanottokeskuksien neuvonnassa työskentelevien ohjaajien näkemyksiä englannin kielen asemasta lingua franca –kielenä vastaanottokeskuksen kommunikaatioympäristössä. Erityisesti englannin kielen vaikutusta viestintätilanteisiin tarkastellaan kriittisesti: onko englanti parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi suomen kielen tai tulkkauksen käyttäminen? Kokevatko turvapaikanhakijat englannin kielen valta-aseman kyseenalaisena? Millaista englantia turvapaikanhakijat ovat oppineet vastaanottokeskuksessa? Tukeeko tällainen englanti turvapaikanhakijoiden asemaa? Koska englannin kielen käyttäminen lingua franca –kielenä liittyy vastaanottokeskuksen sisäisiin valta-asetelmiin, on tutkielman teoreettiseksi lähtökohdaksi valittu Stewart Cleggin ”circuits of power” (suom. ”vallan virtapiirit”) –teoria, jonka mukaan valtasuhteiden luonne ja vaikutus niihin toimijoihin, joita kohtaan valtaa käytetään, voidaan ymmärtää tarkastelemalla vuorovaikutussuhteita kolmen eri aspektin (engl. ”circuit”) näkökulmasta. Ylemmällä eli makrotasolla olevat kaksi aspektia koskevat ensimmäiseksi vallankäytön oikeuttavia sosiaalisia rakenteita ja toiseksi vallankäytön fyysisiä ilmentymiä, kun taas näiden kahden ylemmän aspektin vaikutuksen alla oleva alemman eli mikrotason aspekti koostuu sellaisista vallankäytön tilanteista, joissa toimijoiden kohdatessa (eli kommunikoidessa) valtasuhteet toteutuvat. Valtaa käyttävän toimijan (tai vallankäytön mahdollistavan toimijan) voisi suomentaa ”portinvartijana” (engl. ”obligatory passage point”), johon kaikkien muiden toimijoiden on vedottava pystyäkseen käyttämään makrotasolla koodattua valtaa. Portinvartijan identiteetti ei rajoitu ainoastaan henkilöiksi miellettäviin toimijoihin, vaan se voi myös olla jotain abstraktia. Tämä tutkielma käsittelee englannin kieltä portinvartijana, sillä ilman sen käyttöä mikrotasolla ei makrotason vallankäyttö ole mahdollista vastaanottokeskuksessa. Toimijoiden puutteellisen kielitaidon vuoksi englanti on kuitenkin hyvin ongelmallinen portinvartija, eikä valtaa pystytä käyttämään sen kautta yhtä tehokkaasti, kuin jos vallan välineenä olisi jokin toinen kieli (kuten turvapaikanhakijan äidinkieli) tai viestimisen moodi, kuten tulkkaus. Englanti on kuitenkin ainoa turvapaikanhakijat yhdistävä kieli, eikä vastaanottopalveluiden esiasteisen luonteen vuoksi suomea voida käyttää. Lisäksi tulkkauksen laajemmassa käytössä tulevat vastaan taloudelliset ja muut käytännön esteet. Tutkielma toteutettiin kyselylomakkeiden avulla, jotka jaettiin turvapaikanhakijoille (eli ”asiakkaille”) ja ohjaajille loppukeväästä 2017. Tulokset analysoitiin kvalitatiivisesti kokoamalla ne eri teemojen alle. Selvisi, että asiakkaat suosisivat mieluiten joko suomen kielen suurempaa roolia viestinnässä tai omankielisten tulkkien käyttöä. Englanti koettiin yleisesti joko neutraalina työkalukielenä tai esteenä suomen kielen laajemmalle käytölle; lisäksi jotkut kokivat, että ohjaajat tapaavat käyttää juuri englantia oletusarvoisena kielenä. Toisia asiakkaita käytetään usein tulkkeina tilanteissa, joissa tulkattava asiakas ei osaa englantia, mutta toimivinta näyttäisi asiakkaiden mielestä olevan, jos paikalla neuvonnassa olisi aina ammattimainen tulkki. Ohjaajat kertoivat käyttävänsä mieluiten englantia suullisessa viestinnässä ja antoivat esimerkkejä usein asiakkaille toistettavista englanninkielisistä sanoista, joista monet ovat yksinkertaistuksia monimutkaisemmista käsitteistä tai ilmauksista. Ohjaajat ilmaisivat tiedostavansa, että suomen kielen käyttäminen voisi olla hyödyllisempää asiakkaiden kannalta, mutta käytännön syihin vedoten moni silti koki englannin kielen tärkeämpänä. Tutkielman tulosten perusteella olisi suositeltavaa, että suomen kielen asemaa painotettaisiin enemmän vastaanottokeskuksen neuvonnassa. Etenkin englantia ennestään osaamattomille asiakkaille voisi opettaa yksinkertaisen englannin sijaan yksinkertaista suomea, jotta puutteellisena portinvartijana toimiva lingua franca –englanti vaihtuisi asiakkaiden kannalta hyödyllisempään kieleen. Suomen kielen kurssien roolia asiakkaiden sekä lyhyt- että pitkäaikaisen hyvinvoinnin takaajina ei voi myöskään korostaa liikaa ja olisi hyvä, jos kursseille pääsemistä helpotettaisiin ja kurssien saatavuutta parannettaisiin. Lisäksi vastaanottokeskustyöhön palkattavien ihmisten laajempaa kielitaitoa voisi korostaa.

Tutkielma käsittelee kuuntelijan käytöstä keskustelussa: hänen kielellistä sekä eleellistä palautettaan (backchannelling). Aineistonani on kolme videoitua keskustelua Scottish Corpus of Text and Speech –korpuksesta (SCOTS), ja niistä samassa korpuksessa olevat litteraatit. Keskustelut ovat noin puolen tunnin mittaisia kahden naisopiskelijan keskusteluja, ja ne sijoittuvat huoneeseen, jossa heidän lisäkseen on kaksi nauhoittajaa. Tarkoituksena on tutkia kolmea asiaa: kulkevatko jotkin suulliset palaute-elementit käsi kädessä tiettyjen eleiden kanssa, vaikuttavatko eleet kyseisten elementtien merkitykseen, ja millaisia kuuntelijoita keskustelijat ylipäätään ovat. Käytän termiä palaute tässä tutkielmassa viittaamaan ilmiöön, jolla kuuntelija verbaalisesti viestii puhujalle, keskeyttämättä hänen puheenvuoroaan, miten keskustelu sujuu. Tällaisen palautteen tärkein tehtävä on rohkaista puhujaa jatkamaan, mutta samalla se voi ilmaista muun muassa kuuntelijan mielenkiintoa kyseiseen puheenaiheeseen. Koska työskentelen multimodaalisen materiaalin kanssa (litteraatti, ääni ja videokuva), käsittelen myös näiden eri materiaalimuotojen tarjoamia mahdollisuuksia aiheeni tutkimuksessa. Yleisin palaute-elementti aineistossani on yeah, joka suurimmaksi osaksi esiintyy samanaikaisesti nyökkäyksen kanssa. Toisiksi suosituin on nauru, jota käyttää neljä kuudesta kuuntelijasta. Naurua ei ole lähdeteoksissani mainittu, joten tämä tulos johtuu joko uudistamastani palautteen määritelmästä, tai siitä, että materiaalinani on 2000-luvulla tuotettu, luonteva nuorten opiskelijoiden puhe. Eleillä kuuntelijat voivat sekä antaa että vahvistaa suullisten palautteen merkitystä: merkitykseltään neutraali mm voi esimerkiksi tarkoittaa samaa mieltä olemista yhdistämällä nyökkäys kyseiseen suulliseen elementtiin. Tutkielma keskittyy lingvistisiin elementteihin ja niiden kanssa samaan aikaan tehtyyn eleelliseen viestintään, joten verbaalisen palautteen prosodisuus jää vähemmälle huomiolle.

The purpose of this thesis was to study masculine generics in English. The goals were reached by conducting a meta-analysis of selected previous works on masculine generics and an online survey on language use and attitudes. The previous studies showed that the use of masculine generics in English supports a male biased world view as women are, lingually, invisible in these generics. The studies also showed that the use of masculine generics has decreased during the past few decades, perhaps due to increasing gender equality. However, masculine generics are not extinct. Therefore, the purpose of this thesis was to map to what degree masculine generics are still used and whether they are still accepted as generics. Another goal was to find out how popular the gender neutral equivalents of masculine generics are. On top of this, the participants of the survey were asked whether they thought a new, gender neutral 3rd person singular pronoun could be added to English, which many transgender organisations have suggested, and which has already taken place in Swedish with the addition of the gender neutral hen pronoun. The survey gathered approximately 1600 participants, of which 1578 could be selected to the final data of this thesis. The survey was conducted online and both native English speakers and fluent English speaking native Finnish speakers were sought as participants. Finnish was chosen as an example of a gender neutral language; the purpose was to find out whether native speakers of a gender neutral language would view masculine generics differently, compared to native speakers of a natural gender language, English. On top of native language, the three other variables that were considered in the analysis were age, gender and education. The results of the survey confirmed those of the earlier studies: the majority of participants chose gender neutral equivalents rather than masculine generics. The so called singular they was by far the most chosen option, but some participants opted for he or she -constructions as well. A worthy proportion of participants (11-28%) also chose masculine generics, which shows us that these generics are not extinct yet, even though they are more often than not interpreted as sex-specific, as earlier studies have shown. Out of the four variables that were considered in the analysis, the participants' native language and gender seemed to have affected their answers the most. As an example, 28% of male participants and only 8% of female participants felt that gender neutral language use is not important. Moreover, male participants chose masculine generics significantly more often than did female participants. Reliable conclusions based on the participants' age and education could not be made, as differences were either not significant enough or inconclusive. The majority of the participants thought that gender neutral language use is important and they also believed that language can affect the way we view reality. The survey also revealed that a considerable amount of participants (24%) felt that a new, gender neutral 3rd person pronoun is needed in English.

The purpose of this study is to analyse the use of metadiscourse in English speaking opinion writing on blogs, news sites and the websites of newspapers. Metadiscourse is a theoretical framework for describing linguistic constructions used to structure or comment on the discourse of a text. How metadiscourse is used depends on the genre and the audience of the text. Previous research, much of which has been qualitative, has shown that metadiscourse is used in opinion writing partly to make the author’s viewpoint more organised and understandable, partly to appeal to the audience in a more direct manner. The aim of this study is to describe how different types of metadiscourse correlate with each other, that is, which types of metadiscourse often occur in the same text. The method used is Multi-Dimensional Analysis, a corpus-driven quantitative method based on Factor Analysis. The data used is a collection of blogposts and opinion articles; the corpus of 285,000 words has been annotated with 13 metadiscourse marker categories. The Multi-dimensional analysis yields four statistically significant factors that describe the rhetorical strategies used to acknowledge the elements in the text and the presence of the author and the reader. The four factors are named according to their functions as (1) Writer-oriented text, (2) Solidarity, (3) Reader-oriented text, and (4) Intertextuality. The analysis compares blogs, news sites and the websites of newspapers from the perspective of genre analysis. The results show a range of variation between writers of the same genre, but in general opinion writing from the websites of newspapers is low on metadiscourse and it is used mainly to refer to cited sources. Meanwhile, news sites tend to refer to the reader through the pronoun “you” or the pronoun “we”, which in context can be understood to include the reader. Bloggers refer more often to themselves than to their readers and rarely use the inclusive “we”. The genres blogs and news sites also contain the least explicit references to sources. This study is an example of how metadiscourse can be analysed using a Multi-dimensional method. Even a study based on a smaller dataset can yield information that can be used to develop the theoretical framework of metadiscourse.

Tutkielmani käsittelee siirtolaistaustaisten päähenkilöiden kulttuuri-identiteetin muodostumista Jhumpa Lahirin novellikokoelmassa Tuore maa (Unaccustomed Earth). Novellit kertovat ensimmäisen ja toisen polven intialaista syntyperää olevista siirtolaisista Yhdysvalloissa, keskittyen siihen, kuinka ensimmäisen siirtolaissukupolven ratkaisut vaikuttavat toisen sukupolven onnistumiseen elämässään. Tutkimukseni osoittaa, että teoksen toisen polven siirtolaiset kärsivät juurettomuudesta ja ovat vailla todellista kotimaata, mikä taas vaikuttaa heidän kokonaisvaltaiseen hyvinvointiinsa ja onnistumiseen ihmissuhteissaan. Teoksen toisen polven siirtolaisilla on erilaisia selviytymisstrategioita juurettomuutensa voittamiseksi. Tutkimusväitteeni on, että teoksessa toisen polven naissiirtolaiset ovat miehiä taitavampia oman kulttuuri-identiteetin luomisessa, ja pyrin myös tarjoamaan syitä tälle ilmiölle. Tutkimuksessani tukeudun Edward Saidin, Homi Bhabhan ja Stuart Hallin teorioihin, sekä ammennan ideoita lukuisilta Jhumpa Lahirin teoksiin perehtyneiltä kirjallisuudentutkijoilta kuten Susan Koshy, Lavina Dhingra, Jeffrey Bilbro ja Ann Marie Alfonso- Forero. Hyödynnän myös kulttuuriantropologisista tutkimuksista saatua tietoa. Tutkielmani on jaettu viiteen lukuun: johdantoon, kirjallisuuskatsaukseen, teoriaan siirtolaisten kulttuuri-identiteetistä ja siirtolaisnaisten kulttuuri-identiteettiin vaikuttavista tekijöistä, analyysiin Lahirin teoksen henkilöhahmojen kulttuuri-identiteeteistä, ja johtopäätöksiin. Analyysini jakaa teoksen päähenkilöt neljään eri tyyppiin juurettomuudesta selviytymisen ja kulttuuri-identiteetin muodostumisen perusteella: kulttuurinen hybridi, tulkki, itsetunnon pönkittäjä ja Peter Pan. Riippumatta siirtolaisten vaihtelevasta kyvystä sopeutua ja juurtua uuteen kotimaahansa, kaikki ensimmäisen polven siirtolaiset teoksessa elävät intialaisten normien ja traditioiden mukaan. Toisen polven siirtolaiset näyttävät ulospäin sisäistäneen kaksi eri kulttuuria, mutta eivät kuitenkaan tunne kumpaakaan niistä täysin omakseen. Näiden henkilöiden tulee itse rakentaa kulttuurinen identiteettinsä, ja jotkut onnistuvat siinä toisia paremmin. Novelleista voi vetää johtopäätöksen, että naiset onnistuvat miehiä paremmin oman identiteetin rakentamisessa. Tätä väitettä tukee teoria naisten toimimisesta kulttuurin välittäjinä, etenkin kun novellikokoelmassa naiset näyttävät muodostavan kulttuuri-identiteettinsä suhteessa äitiinsä. Intialaisessa kulttuurissa tyttöjen ja naisten paikka on ensisijaisesti kotona. Koska näissä novelleissakin tyttöjen vanhemmat noudattavat intialaisia tapoja ja perinteitä kotona, tytöt ovat tiiviimmin sidoksissa Intiaan kodin kautta ja onnistuvat siten paremmin joko torjumaan tai omaksumaan kotona opitun kulttuurin, sekä sopeuttamaan kulttuuri-identiteettinsä tilanteesta toiseen ympäristön vaatimusten mukaisesti. Pojat ja miehet ovat vailla kaikupohjaa ja jäävät emotionaalisesti ajelehtimaan ulkoisiin, ammatillisten odotusten paineisiin. Tutkielmani täydentää aiempaa tutkimusta Jhumpa Lahirin teoksista tarjoten kattavan analyysin hänen henkilöhahmojensa kulttuuri-identiteeteistä, sekä niiden muodostumiseen vaikuttavista tekijöistä, ja huomioita toisen polven siirtolaisten oman kulttuuri-identiteetin rakentamisen välttämättömyydestä. Maailman muuttuessa entistä monikulttuurisemmaksi ja kulttuuri-identiteettien pirstaloituessa ja muuttuessa monimuotoisemmiksi kaunokirjallisuus ja kirjallisuudentutkimus voivat tarjota mielenkiintoisia näkökohtia siirtolaistaustaisten ihmisten ajatusmaailmaan. Tämä on erityisen tärkeää esimerkiksi pohdittaessa toisen polven siirtolaistaustaisten nuorten miesten uskonnollista ja poliittista radikalisoitumista ja sen syitä. Yhdyn Susan Koshyn näkemykseen, että tällaisessa yhteydessä kaunokirjallisuus on lajina objektiivisempi ja luotettavampi kuin esimerkiksi muistelmateokset. Siirtolaisista kertova kaunokirjallisuus osoittaa konkreettisesti, kuinka siirtolaisuuden seuraukset kantavat kauas vielä senkin jälkeen, kun varsinainen muuttoliike on ohi.