Browsing by discipline "English Philology"

Tämä tutkimus keskittyy vertailemaan arvioivaa kielenkäyttöä akateemisessa ja populaaritieteellisessä diskurssissa. Tutkittava materiaali edustaa kahta eri rekisteriä: akateeminen ja populaaritieteellinen artikkeliteksti. Akateeminen tekstikokoelma koostuu kymmenestä neuropsykologian alan tutkimusartikkelista, joissa tutkitaan naisten ja miesten aivojen erilaisuutta. Populaaritieteellinen artikkelikokoelma koostuu puolestaan kymmenestä artikkelista, jotka on julkaistu akateemisten tekstien pohjalta ScienceDaily-julkaisussa. Tutkimuksen pääviitekehys perustuu Hunstonin ja Thompsonin (2000) teoriaan arvioivasta kielenkäytöstä akateemisissa teksteissä. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan ja luokittelemaan artikkeleissa esiintyviä arvioivia että-lauseita. Analyysi nojaa Hylandin ja Tsen (2005) teoriaan tästä kielellisestä lauserakenteesta, jonka he ovat havainneet sisältävän aina arvioivaa kielenkäyttöä. Arvioiva että-rakenne koostuu päälauseesta, jossa arvotetaan sitä seuraavan että-lauseen esittämää väitettä, kuten esimerkiksi tässä lauseessa: ”On selvää, että eroja löytyy”. Tutkimuksen metodina käytetään pääasiallisesti diskurssianalyysia. Tarkasteltavien rakenteiden löytämisessä ja luokittelussa käytetään apuna myös korpuslingvistiikan metodia. Analyysin ulkopuolelle on jätetty rakenteet, joissa että esiintyy relatiivi- tai demonstratiivipronominina, tai kun rakennetta käytetään teksteissä neutraalisti, ei arvioivassa merkityksessä. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Miten arvioivaa että-lausetta käytetään kummassakin materiaalissa? 2. Kenelle tai mille annetaan vastuu esitetyistä väitteistä? 3. Mitä teksteissä arvioidaan? 4. Millä tavoin teksteissä arvioidaan? 5. Mitä voidaan todeta arvomaailmasta tekstien takana? Tutkimuksen pohjalta selviää, että arvioivilla että-lauseilla on molemmissa teksteissä monia erilaisia käyttötapoja. Ne esiintyvät yleisemmin populaariteksteissä, keskimäärin yhdeksän kertaa tuhatta sanaa kohti; akateemisessa materiaalissa keskimäärin viisi kertaa tuhatta sanaa kohti. Molemmissa teksteissä vastuu väitteistä on useimmiten annettu abstraktille tutkimukseen liittyvälle termille, kuten tulokset tai analyysi, häivyttäen näin tutkijan omaa aktiivista roolia tulosten tulkinnassa. Molemmat tekstit arvioivat että-lauseessa esitettyjä löydöksiä useimmiten varmaksi ja tärkeäksi. Päälauseen verbivalinnoista käy ilmi, että arvioinnin varmuus kasvaa akateemisesta tekstistä populaaritieteelliseen tekstiin siirryttäessä. Tulokset osoittavat, että vaikka arvioinnin keinot ovat osittain erilaiset tutkituissa akateemisissa ja populaaritieteellisissä teksteissä, molemmat osallistuvat aktiivisesti lukijan suostuttelemiseen uuden tiedon paikkansapitävyydestä.

Compound indefinite pronouns with personal reference are often unnoticed yet are constantly encountered. Comprised of the four quantifiers no-, any-, some-, every- in combination with the –body and –one stems, the forms, have been competing in both the written and spoken registers of English for centuries. Nevalainen and Raumolin-Brunberg (2003) researched this system’s historical development in Middle English and early Modern English and hinted that the –one form would likely develop into the eventual sole standard form. D’Arcy et al. (2013) extended the research into different varieties of English and extended the time frame to the contemporary period. They also found that the quantifiers exhibit a continued shift toward –one, but that even after hundreds of years, the shift has yet to result in the categorical use of –one. I conducted a variationist study seeking to trace the development of the indefinite pronoun forms within the register of popular song lyrics. The mostly American English quantitative data was gathered from the Billboard Top hits lists from the last 78 years, totalling 6,674 songs (1940-2017). Tokens of the –body and –one form pronouns were tabulated and the values were normalized in order to allow a synchronic comparison of the pronominal quantifiers’ frequencies. Repetitions of similar tokens within songs were omitted. A qualitative comparison of context sentences from the lyrics which contained indefinite pronoun tokens from different eras was also undertaken to highlight the lyrics’ evolution from more literary influence early in the corpus, to a more spoken language influenced register. The corpus data disproved the ascendency of the –one form pronouns within this register. Instead, a strong tendency towards the predominance of the -body form pronouns was revealed with the increase in frequency rate most pronounced over the final 30 year period (1988-2017). The change may be linked to the shifting demographic of recording artists who appear on the Billboard lists as the proportion of African-American artists increased during this time. References D’Arcy et al., 2013. Asymmetrical trajectories: The past and present of –body/–one Language Variation and Change, 25 (2013), 287–310. Cambridge University Press. Nevalainen, T. & H. Raumolin-Brunberg (2003). Historical Sociolinguistics: Language change in Tudor and Stuart England. London: Longman.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen naiskuva on 1980-luvun hard rock -musiikissa. Tutkimus toteutettiin laulujen sanoituksia analysoimalla ja sanoituksia käsiteltiin fiktiivisinä puheakteina. Tutkimuskysymykset olivat: millainen on sanoitusten naiskuva, miten stereotyyppisiä sanoitukset ovat ja eroavatko miesten ja naisten laatimat sanoitukset toisistaan. Lisäksi tutkittiin, kuvattiinko naiset itsenä (self) vai esineellistettynä toisena (other) eli luokiteltiinko naiset itsenäisiksi toimijoiksi vai miehelle alisteisiksi objekteiksi. Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota myös siihen, oliko naiset kuvattu suoralla vai epäsuoralla sanallisella ilmaisulla. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin feminististä kirjallisuudentutkimusta ja erityisesti Josephine Donovanin kehittämää stereotypia-mallia. Tutkimusaineistona oli 17 hard rock -laulun sanoitukset. Sanoitukset luokiteltiin laadullisen aineistonkäsittelyn perusteella kolmeen luokkaan: huonosti käyttäytyvät naiset, esineellistetyt naiset ja traagiset naiset. Miesten laatimia sanoituksia oli 14 kappaletta ja loput kolme olivat naisten tekemiä. Kuvaus naisesta on hyvin samankaltainen kaikissa analysoiduissa sanoituksissa. Sanoitusten naiskuva on varsin suppea ja rajoittunut. Naiset on kuvattu usein pinnallisesti ja yksipuolisesti. Naiset nähdään useimmiten esineellistettynä toisena ja miltei poikkeuksetta ainoastaan suhteessa miehiin. Lähes kaikissa sanoituksissa kuvataan miehen ja naisen välistä voimasuhdetta. Melkein aina joko miehellä tai naisella on enemmän valtaa suhteessa toiseen eli ihmiskuvaa luonnehtii alisteinen suhteessa oleminen. Suurimmassa osassa miesten kirjoittamista sanoituksista nainen on kuvattu suoralla sanallisella ilmaisulla. Naiskirjoittajat puolestaan kuvaavat sanoituksissaan naisen - yhtä sanoitusta lukuun ottamatta - epäsuoralla sanallisella ilmaisulla. Laulujen sanoitukset ovat erittäin stereotyyppisiä. Lähes aina nainen kuvataan huonosti käyttäytyväksi, pahaksi ja vain neljässä sanoituksessa nainen kuvataan myönteisesti. Kahdessa sanoituksessa myönteisyys ilmenee idealisoivin kuvauksin, mikä voidaan luokitella antifeministiseksi. Sanoituksissa ilmenee myös naiskuvia, joissa nainen esiintyy viettelijänä tai seksiobjektina. Miesten ja naisten laatimien sanoitusten välillä ei ole juurikaan eroa naiskuvassa. Naisten kirjoittamissa sanoituksissa nainen näyttäytyy kuitenkin useammin inspiroivana. Tulosten mukaan Josephine Donovanin kehittämä stereotypia-malli osoittautui toimivaksi teoreettiseksi lähestymistavaksi. Naiskuva ilmenee stereotyyppisenä sekä varsin negatiivisena. Mielenkiintoista on, ettei miesten ja naisten laatimien sanoitusten välillä ole juurikaan eroa naiskuvassa. Tulos kuvannee yleisemmin hard rock -sanoitusten maailmankuvaa sekä 1980-luvun yleistä kulttuuritaustaa, mutta tähän kysymykseen ei voi vastata luotettavasti, koska vertailuaineistoa toiselta vuosikymmeneltä ei ollut analysoitavana.

Computer-assisted language learning (CALL) is an emerging field of research that focusses on how information and communication technologies (ICT) are applied in language teaching and learning. CALL lies at the intersection of several other independent fields of study, i.e. technology, education, and linguistics. The aim of this study is to investigate Finnish EFL teachers’ attitudes and perceptions towards using CALL tools in their classrooms. First, the study presents an overview of the CALL tools that the teachers use in their EFL instruction. Then, it explores the teachers’ reasons behind choosing the said tools. Lastly, this study presents the teachers’ own experiences on the benefits and potential these tools hold in the Finnish comprehensive and upper secondary schools. This study traces the roots and development of the field of CALL and its implications to the theory and practice of technology-enhanced language learning. Evidently, the benefits of using CALL are not limited to the teachers and students but also extend to the other stakeholders in the learning enterprise. For instance, technologies help motivate learners, and promote novel instructional and assessment practices. The study was conducted using both quantitative and qualitative methods in the data collection and analysis. The advantage of using dual instruments of survey and interview helped delve deeper into the subject matter to discover answers to the research problem. With an online survey, the study contacted 687 EFL teachers in Finnish comprehensive and upper secondary school and received 91 respondents. In addition, the study purposively selected four teachers for in-depth interviews. The data was analyzed and presented using descriptive statistics and thematic content analysis. The findings from this study confirm that the use of ICTs in language learning settings continues to grow. In essence, EFL teachers extensively use a variety of CALL tools based on the perceived usefulness and effectiveness in a learning activity. The popular tools are computer applications (word processing) and web resources (audio and video), while mobile applications and social media are rarely used. Secondly, EFL teachers view technologies as complementary tools for instruction, assessment and learning motivation. In most cases, they are confident about integrating the tools in their teaching and learning activities. Furthermore, the teachers hope for more resources and ICT training and support in order to effectively and efficiently use the CALL tools on a wider scale. In conclusion, further research would help establish how teachers have been trained to incorporate technologies in their instructional methodologies and also, there is a need to assess which technologies have a greater impact on attainment of learning objectives.

Tämä tutkielma käsittelee lukiolaisten informaalia englannin oppimista ja sen yhteyttä englannin oppimiseen koulussa. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, kuinka suuren osan englannin oppimisestaan lukiolaiset arvioivat tapahtuvan koulun ulkopuolella, missä tilanteissa he oppivat englantia koulun ulkopuolella ja mikä yhteys koulun ulkopuolisella oppimisella on koulussa tapahtuvaan oppimiseen. Tutkielman teoreettisessa osassa tarkastelen englannin kielen asemaa Suomessa ennen ja nyt sekä englantia maailmankielenä. Tämän lisäksi käsittelen englannin kielen informaalia oppimista. Tutkielman empiirinen osa esittelee kvantitatiivisen tutkimuksen, joka tutkii lukiolaisten informaalin englannin oppimisen määrää ja laatua sekä sen yhteyttä englannin oppimiseen koulussa. Tutkimusmetodina toimii kyselylomake. Tutkimukseen osallistui yhteensä 240 lukiolaista pääkaupunkiseudulta. Kerätty aineisto analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelman avulla. Tutkimukseen osallistuneista lukiolaisista neljännes kertoo oppivansa englantia suurimmaksi osaksi tai ainoastaan koulussa, lähes puolet yhtä paljon koulun ulkopuolella kuin koulussa, ja reilu viidennes suurimmaksi osaksi tai kokonaan koulun ulkopuolella. Yleisimmät oppimistilanteet koulun ulkopuolella ovat television ja elokuvien katselu, internet ja musiikin kuuntelu, ja informaalin oppimisen katsotaan vaikuttavan etenkin sanastotaitoihin. Sen perusteella, kuinka suuri osuus informaalilla oppimisella on oppijoiden englannin oppimisessa, tutkimukseen osallistuneet lukiolaiset voidaan jakaa institutionaalisiin oppijoihin, universaaleihin oppijoihin ja informaaleihin oppijoihin. Sukupuoli on merkittävä tekijä englannin informaalissa oppimisessa, sillä 80 prosenttia informaaleihin oppijoihin kuuluvista oppijoista on poikia. Englannin informaalin oppimisen ja arvosanojen välillä löytyy tilastollisesti merkittävä korrelaatio: informaaleilla oppijoilla on muita korkeammat arvosanat. Tämän lisäksi englannin informaalin oppimisen ja perinteisen koulutyöskentelyn välillä löytyy tilastollisesti merkittävä negatiivinen korrelaatio: informaalit oppijat käyttävät vähemmän aikaa läksyjen tekemiseen ja kokeisiin lukemiseen kuin institutionaaliset ja universaalit oppijat. Kolmanneksi englannin informaalin oppimisen ja englannin oppimisen vaikeustason välillä löytyy tilastollisesti merkittävä korrelaatio: informaalit oppijat kokevat englannin oppimisen helpommaksi kuin institutionaaliset ja universaalit oppijat. Tutkimustulokset osoittavat, että informaalit oppijat ovat luokkahuoneissa etulyöntiasemassa. He saavuttavat vähemmällä vaivalla korkeampia arvosanoja kuin institutionaaliset ja universaalit oppijat.

Tässä tutkielmassa tarkastelen 1800-luvun lopun amerikkalaisen yhteiskunnan naisten asemaan liittyviä ongelmakohtia ja sitä, kuinka Kate Chopin kirjallisessa tuotannossaan vastusti aikansa ajatusmaailmaa sekä kirjallisia konventioita. Keskityn kolmeen Chopinin teokseen, kahteen novelliin, The Story of an Hour ja The Storm, sekä yhteen romaaniin, The Awakening. Kaikki kolme teosta sisältävät yhteiskunnallista kritiikkiä ajan amerikkalaista yhteiskuntaa kohtaan. Teoksilla onkin paljon yhteistä. Päähenkilöt teoksissa The Story of an Hour ja The Awakening ovat molemmat naimisissa olevia naisia, jotka ovat selkeästi tyytymättömiä mahdollisuuksiinsa. Lisäksi teosten The Storm ja The Awakening päähenkilöt ovat molemmat uskottomia aviomiehelleen. Tutkielman teoriaosuus koostuu Chopinin ajan yhteiskunnallisesta kontekstista ja ajalle tyypillisistä kirjallisuuden traditioista. Taustamateriaalissa esitetään myös yhtymäkohtia feministiseen New Woman -liikkeeseen ja Chopinin omaan elämään. Naisten aseman ongelmakohtiin kuului muun muassa naisten rajoittaminen kodin piiriin, esimerkiksi kodin ulkopuolisten työmahdollisuuksien ulottumattomiin. Naisen tärkeimpiin tehtäviin kuului jälkikasvun tuottaminen ja näistä huolehtiminen. Lisäksi avioliittojen oletettiin jatkuvan kuolemaan saakka, joten avioeroa ei usein pidetty edes vaihtoehtona onnettoman suhteen päättämiseksi. Naisten seksuaalisuutta pidettiin pitkälti lääketieteellisenä ilmiönä, ja naisia pidettiin luontaisesti intohimottomina. Lisäksi kirjallisuudessa seksuaalisuuteen viitattiin vain varoen, aiheesta puhuttiin tyypillisesti vain vihjaillen ja jättäen lukija täydentämään aukkoja. Kirjallisuuden konventiot 1800-luvulla sekä heijastivat että tuottivat ajalle tyypillisiä ajatusmalleja. Aikakauden naishahmot jakautuivat usein kahteen tyyppiin, hyveellinen (virtuous) ja langennut (fallen). Tarinat seksuaalisesti avioliiton ulkopuolella aktiivisista, langenneista naisista päättyivät tyypillisesti kyseisen naisen rangaistukseen, usein kuolemaan. Vain yksi tarkastelemistani teoksista, The Storm, päättyy onnellisesti kahden muun päättyessä päähenkilön kuolemaan. Vaikka päähenkilöt teoksissa The Story of an Hour ja The Awakening eivät tulkintani mukaan kuolekaan rangaistuksena teoistaan, on The Stormin loppuratkaisu kuitenkin radikaalimpi. The Storm käsittelee naimisissa olevan naisen uskottomuutta lähes juhlalliseen sävyyn ja päättää tarinan tilanteeseen, jossa kaikki tarinan osapuolet ovat onnellisempia kuin tarinan alussa. Tällaisen aviorikosta positiiviseen sävyyn esittävän tarinan julkaiseminen 1800-luvun Yhdysvalloissa olisi todennäköisesti osoittautunut mahdottomaksi, eikä Chopinin tiedetä yrittäneenkään julkaista sitä. Kielelliseltä sisällöltään The Storm on avoimempi kuin muut Chopinin teokset, sekä kielen avoimesti seksuaalisen sanaston että tarinan sisällön kannalta. Kaikkein merkittävin ero on kenties kuitenkin sen onnellinen loppuratkaisu.

Tutkielman aiheena on sukupuoli ja seksuaalisuus Sanoma Pro Oy:n On Track -nimisessä lukion englannin oppikirjasarjassa. Oppikirjojen sisältö voi vaikuttaa opiskelijoiden ajattelutapoihin ja asenteisiin, minkä vuoksi eri sukupuolten ja seksuaaliryhmien tasa-arvo oppikirjoissa auttaa edistämään opiskelijoiden tasa-arvokasvatusta kouluissa. Oppikirjatutkimus antaa täten tärkeää tietoa eri sukupuolten ja esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen näkyvyydestä kirjoissa, ja uudet tutkimukset uusista kirjasarjoista mahdollistavat sarjojen kehityksen seuraamisen. Keskeinen tutkimusmetodi on diskurssianalyysi, ja tutkimuksessa käytetään sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä sukupuolia on edustettuina sarjan teksteissä ja niiden kuvissa, mitä ystävyys- ja romanttisia/seksuaalisia suhteita tekstien henkilöiden välillä on sekä miten sukupuoli näkyy tekstien kielessä ja sisällössä. Aineisto koostuu On Track -sarjan seitsemästä ensimmäisestä oppikirjasta, ja se rajattiin kirjojen keskeisiin lukukappaleisiin. Myös lukukappaleiden äänitteitä hyödynnettiin analyysissä. Tutkimuksen mukaan miespuolisten hahmojen lukumäärä teksteissä ja kuvissa on huomattavasti naispuolisten hahmojen lukumäärää suurempi. Naisten ja miesten lisäksi teksteissä ei esiinny muiden sukupuolten edustajia. Yleiset viittaukset esimerkiksi LGBT-yhteisöön tai samansukupuolisiin pareihin ovat luonteeltaan positiivisia ja tukea ilmaisevia, mutta konkreettisia LGBT-henkilöhahmoja ei ole juuri lainkaan. Sekä ystävyyssuhteissa että romanttisissa suhteissa naisten keskinäiset suhteet jäävät lukumääränsä puolesta taka-alalle miesten välisiin suhteisiin verrattuna. Näiden tulosten perusteella voidaan sanoa, että On Track -sarjan osat 1–7 ovat lukukappaleidensa puolesta sekä jokseenkin miesvaltaisia että jokseenkin heteronormatiivisia, joskin esimerkiksi naisten asemaan ja seksuaalivähemmistöjen näkyvyyteen on selkeästi pyritty kiinnittämään huomiota nostamalla esille niihin liittyviä teemoja.

Pro Gradu -tutkielmani käsittelee Rebecca Brownin The Gifts of the Body (1994) -romaanissa esiintyvää AIDS-epidemiaan liittyvää metaforisuutta. Tarkastelen tätä metaforisuutta suhteessa aiempiin AIDS-kirjoittamisen kritiikkeihin ja tutkin tapoja, joilla Brown tuottaa poikkeavia tapoja kirjoittaa sairaudesta ja käsitteellistää sitä. Tutkielmassani olen kiinnostunut tavoista, joilla Brownin kuvaamat kohtauksen AIDS-potilaiden ja heidän kodinhoitoapulaisensa – romaanin nimeämättömän päähenkilön – välillä purkavat AIDSiin ja sitä sairastaviin liittyvää stigmatisoivaa retoriikkaa. Teoreettinen lähestymistapani saa pohjaa feministisiltä (uus)materialistisilta teoreetikoilta, jotka mm. käsitteellistävät metaforaa ilmiönä, jota ei voi palauttaa pelkästään tekstuaaliseksi elementiksi, vaan jolla on aina myös materiaalisia ja ruumiillisia vaikutuksia ja ilmentymiä. Aloitan AIDSiin liittyvän metaforisuuden erittelyn tarkastelemalla Susan Sontagin AIDS and Its Metaphors (1987) -esseetä ja siinä esitettyjä argumentteja 1980-luvun keskusteluissa ja kirjallisuudessa käytettyjä sairausmetaforia vastaan. Sontagin esseessä keskeiseksi kritiikin kohteeksi muodostuu AIDSin verrannollistaminen sotaan metaforan keinoin. Sontag osoittaa, miten sodan retoriikka sairauden yhteydessä kohdistaa siihen kuuluvat pelon ja vihan tunteet konkreettisin tavoin myös sairastaviin ihmisiin. Vastametaforiksi ehdotan lahjojen vaihtamiseen ja anteliaisuuteen liittyvää kielikuvastoa, mille löydän pohjaa Brownin romaanista, Rosalyn Diprosen Corporeal Generosity (2002) -teoksesta sekä lahjan käsitettä tarkastelleiden teoreetikkojen teksteistä. Corporeal Generosity teoksen käsittelyssä tarkastelen, miten Diprose avaa ruumiillisen anteliaisuuden (corporeal generosity) käsitettä ihmisten välisen kanssakäymisen pohjimmaisena toimintamallina, joka perustuu toisten eroavuuksien ruumiilliseen ja esirefleksiiviseen tunnistamiseen ja omaksumiseen, ja joka on identiteetin muovautumisen ja yhteisöjen muotoutumisen perusta. Lahjan käsitettä avaan monitulkinnallisena ja -selitteisenä ja tuon esille eri kirjoittajien ajatuksia käsitteen sisäisestä ristiriitaisuudesta ja lahjan antamisen seurausten ennakoimattomuudesta. Tämän keskustelun kautta lahjasta muodostuu sen arkikielisestä määritelmästä poikkeava käsite, joka ei aina ole sen saajalle mieluisa tai haluttava asia ja jonka seuraukset ovat arvaamattomia. Tämän käsitteellistämisen kautta lahjasta tulee merkityksellinen metafora sairaudelle. Tarkastelen tapoja, joilla lahjan ja anteliaisuuden metaforien sijoittaminen sairauden kontekstiin purkaa ja uudistaa Sontagin esseessään kritisoimaa sodan, pelon ja vihan retoriikkaa. Tämä tarkastelu tapahtuu konkreettisimmin Brownin romaanin analyysissa, jonka aloitan tarkastelemalla tapoja, joilla romaanin päähenkilö ja tämän ensimmäisen persoonan kerronta ilmentävät Diprosen anteliaisuuden käsitteen periaatteita. Näiksi periaatteiksi luen avoimuuden toista kohtaan, esirefleksiivisyyden ja ruumiilliseen kanssakäymiseen keskittymisen. Lisäksi keskityn tarkemmin tapoihin, joilla lahjan ja anteliaisuuden metaforat esiintyvät Brown kuvaamissa kanssakäymisissä romaanin päähenkilön ja tämän asiakkaiden välillä. Keskityn näihin kanssakäymisiin nimenomaan intiimeinä, ruumiillisina ja materiaalisina kohtaamisina päähenkilön, tämän sairastavien asiakkaiden ja sairauden välillä, ja tutkin, miten kohtaamiset vaikuttavat päähenkilön identiteetin rakentumiseen, seuraten Diprosen argumenttia anteliaisuuden roolista tässä prosessissa. Tarkastelen myös, miten Diprosen ajatukset anteliaisuuden vaikutuksesta yhteisöjen muodostumisessa ilmenevät romaanissa, eli miten kohtaamiset päähenkilön ja tämän asiakkaiden välillä tuottavat yhteisöjä, jotka perustuvat niiden jäsenten välisiin eroihin ja näiden erojen hyväksymiseen ja omaksumiseen, eivätkä muihin vastaaviin prosesseihin, kuten yhteisön pohjautumiseen jaettuun taustaan tai muihin samankaltaisuuksiin. Analyysini lopuksi tarkastelen Diprosen argumentteja siitä, miten lääketieteen perinne arvottaa ja normalisoi kehoja mm. sairauksien tai seksuaalisuuden perusteella tavoilla, jotka ovat anteliaisuuden periaatteiden vastaisia. Brownin romaanissa vastaavankaltaiset ajatukset tulevat esiin päähenkilön kautta, joka työskentelee sairauden parissa, mutta ei ole lääketieteen ammattilainen sekä tämän suhteesta lääketieteellisiin teknologioihin. Näin Brownin teksti osallistuu myös keskusteluun lääketieteen moniselitteisestä roolista AIDSin kontekstissa.

Tutkielma keskittyy metaforien käyttöön Ison-Britannian parlamentissa maan EU-jäsenyydestä järjestetyn kansanäänestyksen kampanjoinnin aikana keväällä 2016. Tarkempana tutkimuskohteena on kampanjan molempien osapuolten, sekä EU-jäsenyyttä tukevan että eroa puoltavan, metaforinen kielenkäyttö. Sitä tarkastelemalla tutkimus pyrkii esittämään kampanjaryhmien mahdollisesti käyttämiä narratiiveja, jotka tukevat näiden ryhmien näkemyksiä Euroopan unionista sekä Ison-Britannian mahdollisesta erosta. Tavoitteena on myös pohtia yleisemmällä tasolla tämän tapauskohtaisen esimerkin kautta, kuinka vastakkaisia tavoitteita ajavat kampanjaryhmät hyödyntävät metaforia diskurssissaan. Tutkimus pohjaa Lakoffin ja Johnsonin vuonna 1980 esittelemään kognitiivisen metaforan määritelmään, jonka mukaan metaforat ovat paitsi lingvistinen myös kognitiivinen ilmiö, ja metaforat toimivat osana ihmisen ajattelua auttaen ympäröivän maailman käsitteellistämisessä. Kognitiivisiin metaforiin sisältyvät niin yksinkertaiset kuin kompleksisemmat metaforat, joista jälkimmäisiä käytetään usein tiedostetusti korostamaan tai sävyttämään puheenaiheita. Tämä tutkimus keskittyy etenkin kompleksisiin metaforiin, joita hyödynnetään usein tietoisesti, kun halutaan vaikuttaa viestin vastaanottajiin. Tutkimus perustuu myös aiempaan poliittisen diskurssin tutkimukseen sekä yksittäisten poliitikkojen että laajempien ryhmien kielen metaforisuudesta. Tutkimuksen aineisto koostuu Ison-Britannian parlamentin ylä- ja alahuoneiden debateista kerätyistä puheenvuoroista, jotka on jaettu neljään osaan kampanjaryhmän ja huoneen mukaan. Metaforien erottelussa hyödynnettiin Pragglejaz-ryhmän metaforien tunnistusmetodia (Metaphor Identification Procedure t. MIP), joka pohjaa metaforisten sanojen monimerkityksellisyyteen ja nojaa sanakirjojen käyttöön mahdollisten metaforien manuaalisessa tunnistuksessa. Löydetyt metaforat luokiteltiin sanojen pohjamerkitysten avulla ryhmiin, joista yleisimmiksi nousivat matkustus-, rakennus-, terveys-, voima-, sota- ja ihmismetaforaryhmät. Nämä ryhmät esiintyivät suhteellisen usein kaikissa neljässä aineiston osiossa, ja käyttöeroista ilmeisimmät näkyivät sekä harvinaisempien termien jakaumissa että metaforaryhmäkohtaisissa käyttötyyleissä tiettyjen aiheiden yhteydessä. Esimerkiksi terveysmetaforien käyttötapa riippui siitä, hyödynnettiinkö Euroopasta puhuttaessa positiivisia vai negatiivisia termejä. Pienempiä metaforaryhmiä esiintyi aineistossa lukuisia, mikä yleisesti viittaa tekstin metaforarikkauteen. Näistä ryhmistä merkittävimmäksi nousi ihmissuhdemetaforien ryhmä, jota käytettiin laajemmin vain ylähuoneen EU-jäsenyyttä tukevalla puolella, missä se oli yksi suurimmista ryhmistä. Ns. laajennetut (engl. extended) tai muut kerrostetut kompleksit metaforat olivat aineistossa harvinaisia, mutta erityisesti yksi ylähuoneen puheenvuoro herätti huomiota rakentumalla kokonaan metaforarungon varaan. Vaikka aineiston osioiden välillä esiintyi eroavaisuuksia metaforien käytössä, tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, ettei kumpikaan kampanjan osapuolista käyttänyt metaforien luomaa narratiivia osana diskurssiaan – metaforia käytettiin yleisesti paljon, mutta puhujat eivät toistaneet toistensa käyttämiä kielikuvia. Tämä johti siihen, että vaikka metaforien käytössä näkyi yleisiä suuntauksia (esim. taipumusta käyttää laajaa valikoimaa erilaisia sairauksiin ym. liittyviä termejä negatiivisen mielipiteen tukemiseen), valtaosa metaforakäytöstä koostui yksittäisistä maininnoista. Suurempia eroja aineistossa esiintyi kampanjaryhmien sijaan ylä- ja alahuoneen välillä. Jatkotutkimus olisi tarpeellista, jotta metaforapohjaisista narratiiveista poliittisessa kampanjoinnissa saataisiin kattavampi kuva.

Song lyrics are potentially the one type of discourse that exceeds all others in reaching the most people globally. In 2017 each American spent on average over 32 hours a week listening to music and there was a 59% increase in on demand audio streams of music. The most streamed songs on Spotify had over one billion streams each. It is of importance, therefore, that popular music song lyrics are investigated to see what messages they are giving to the listener. This thesis set out to achieve three aims. The first was to develop a methodology for creating balanced and representative corpora of contemporary popular song lyrics. The second aim was to investigate the lexicogrammatical differences of the popular song lyrics sung by men and those sung by women. Finally, it was determined whether popular song lyrics could be said to construct social identities, social relationships and ultimately reality in different ways depending if they are sung by men or by women. Two corpora of song lyrics were built containing the lyrics of popular music songs taken from the Spotify Global Chart. One corpus contained songs sung by men, the other songs sung by women. The two linguistic approaches of critical discourse analysis and systemic functional linguistics were used to analyse and compare the two corpora. It was found that the male voice dominates the Spotify Global Chart. Furthermore, songs sung by men are more complex and have a greater lexical variety than those sung by women, which were found to be simpler and contain more repetition than those by male artists. Song lyrics sung by men are also significantly more likely to contain profanity and have higher frequencies of authoritative commands and threatening language than those sung by women. In contrast, songs sung by women contain more inclusive pronouns, are more positive and are more likely to refer to building relationships than those sung by male artists. The research showed that there is a difference between popular song lyrics sung by men and those sung by women. The two groups of artists do construct social identities, relationships and reality in different ways. The male voice in popular music is loud, dominant and supports and performs ideas of masculinity. In contrast, the female voice is less accessible and quieter, it is however, positive, has a strong stance and actively works at building relationships with the reader or listener. As a register of language, popular music seems to build upon gender inequalities that are prevalent within the entertainment industry and, indeed, society as a whole. Popular music is dominated by male artists who use a linguistic repertoire that is overwhelmingly aimed at acting out social performances with the aim of expressing and supporting ideas of masculinity.