Browsing by discipline "englantilainen filologia"

In this thesis work I study online learning with the use of synchronous communication tools. In the context of this work, I view online learning as a learning environment that can support a communicative approach to language teaching. My study intends to answer the following research questions: what is students' and teachers' attitude towards online learning with the use of synchronous communication tools? What are the advantages and disadvantages of online learning with the use of synchronous communication tools? Why do students choose to learn English online? The central object of the research is the Vimbox learning platform, a synchronous communication tool developed and utilised by the SkyEng school, one of the biggest online language schools in Russia. The Vimbox platform exists in the form of a virtual class that allows synchronous communication between a student and a teacher via audio and video transmission. My research is qualitative in nature. The data was obtained by interviewing eleven participants, nine students and two teachers who learn/teach English at the SkyEng online school. The data allows the study of students' and teachers' attitudes towards online learning with the use of synchronous communication tools as well as the advantages and disadvantages of this form of education. Based on the results of the analysis, flexibility of time and place is the main advantage of online learning. The main disadvantage of online learning is its dependence on the Internet where the stability of Internet access affects the workability of synchronous communication tools. The results of the analysis reveal that both SkyEng students and teachers are generally satisfied with online learning via the Vimbox platform and that its disadvantages are not significant compared to the advantages. The study concludes that the quality of online education depends on the appropriate organisation of the learning process, learning material, and the teacher's skills to manage online lessons and communicate with the students. Hence, in order to be beneficial for a student, online education needs to meet student's learning goals and expectations.

Tutkielmassa tarkastellaan suullisia tehtäviä 7.-luokkalaisille suunnatuissa englannin kielen oppimateriaalisarjoissa On the Go (SanomaPro), Scene (Otava) ja Focus on English (Liber). Tutkielman tarkoitus on antaa lukijalle kattava kuvaus siitä, minkälaisia suullisia tehtäviä oppimateriaalit sisältävät, miten suomalaiset ja ruotsalaiset oppimateriaalit vertautuvat toisiinsa sekä miten suomalaiset oppimateriaalit noudattavat vuonna 2014 päivitettyjä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita. Seitsemäsluokkalaisten osalta uusi opetussuunnitelma otettiin käyttöön syksyllä 2017. Tutkielman teoreettinen viitekehys on tehtäväpohjainen kielenoppiminen. Viitekehystä taustoitetaan esittelemällä teorioita autenttisten kielenkäyttötilanteiden hyödyntämisestä opetuksessa ja oppimisessa. Tehtäväpohjaisen kielenoppimisen viitekehystä hyödynnetään tunnistettaessa ja eroteltaessa aineiston suullisista tehtävistä niin kutsutut task-tehtävät, joiden avulla kielenoppiminen tapahtuu käyttämällä kieltä autenttisissa tilanteissa muuhun päämäärään kuin kielenoppimiseen. Tehtäviä tarkastellaan muokatulla versiolla Rod Ellisin piirteiden kategorisointimallista (Ellis 2003). Tässä tutkielmassa tehtävien ominaisuuksia tarkastellaan aiempaa tutkimusta yksityiskohtaisemmin kvantitatiiviselta pohjalta. Tutkimuskohteena on 7. luokan oppimateriaalit, sillä edeltävässä tutkimuksessa on pääasiassa tarkasteltu lukion oppimateriaaleja. Lisäksi tutkielmalla pyritään tuomaan uutta näkökulmaa oppimateriaalitutkimukseen ottamalla tarkasteluun mukaan ruotsalainen oppimateriaalisarja. Oppimateriaalien vertailua taustoitetaan katsauksella Suomen ja Ruotsin uusimpiin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Tutkimus pohjautuu kvantitatiivisiin menetelmiin ja tuloksiin, joita avataan kvalitatiivisen tarkastelun avulla. Aineistosta tutkitaan tehtävien ja muiden suullisten tehtävien määrät ja tehtävätyypit kussakin oppikirjasarjassa. Lisäksi tarkastellaan eri piirteiden vaihtelua ja esiintymistä eri sarjoissa sekä määritellään yleisimmät piirrekombinaatiot. Lopuksi materiaalin tehtäviä verrataan teoriaosiossa esiteltyyn ideaalitehtävään, joka on tätä pro gradu -tutkielmaa varten määritelty tehtävätyyppi. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että suomalaisissa oppimateriaaleissa noin kolmasosa suullisista tehtävistä on task-tehtäviä ja niiden osuus suullisista tehtävistä on keskimäärin sama riippumatta tehtävien lukumäärästä. Suomalaiset oppimateriaalisarjat ovat keskenään melko samanlaiset. Erityisesti Scene-oppimateriaalista välittyy uusissa opetussuunnitelman perusteissa korostettu multimodaalisuuden ja kielten rinnakkaiskäytön merkitys kielenoppimisessa. Toisaalta käy ilmi, että suomalaisten oppimateriaalien suullisissa tehtävissä ei erityisesti painotu opetussuunnitelman perusteissa oppimisen tavoitteeksi määriteltyä merkitysneuvotteluun oppimista. Ruotsalaisessa oppimateriaalissa jopa puolet suullisista tehtävistä on task-tehtäviä, joissa harjoitetaan myös merkitysneuvotteluun oppimista.

Tässä Pro Gradu tutkielmassa tarkastellaan englanninkielen varieteettien vaihtamista, jonka tutkielma jakaa kolmeen eri alatyyppiin: diglossia, ”crossing” sekä etninen vaihtaminen (ethnic switching). Varieteettien vaihtamisen käyttöä sekä vaihtamisen hyväksyttävyyttä tutkittiin erityisessä yhteisössä, jonka erityispiirteenä on altistuminen useille englanninkielen varieteeteille. Suhtautumista vaihtamiseen tutkittiin syvällisemmin standup komiikan genressä. Tutkielma jatkaa pitkää perinnettä kieliasenteiden tutkimuksessa, jonka kohteena on englanninkielen eri varieteetit. Tutkielman kohteena olevat varieteetit ovat: brittienglanti, amerikan englanti, skotlannin englanti, amerikan etelän englanti, afrikkalaisamerikkalaisten englanti, etelä-afrikan englanti sekä intian englanti. Tutkielmassa tarkastellaan sekä sitä miten osallistujien kieliasenteisiin vaikuttaa heidän kielellinen taustansa (äidinkieli, kaksikielisyys sekä omaksuttu englannin varieteetti) että miten komiikka aineistona vaikuttaa arvioihin. Komiikan vaikutusta tarkastellaan vertaamalla esitysten sisältöä esityksistä annettuihin arvioihin. Tutkielmassa hyödynnetään Ben Ramptonin lanseeraamaa ”crossing” termiä. Termillä tarkoitetaan varieteettien vaihtamista kontekstissa, jossa jotain varieteettia lainataan sellaisen puhujan käyttöön, jolla ei ole ilmeistä kytköstä tähän varieteettiin. Tutkielmassa hyödynnetään myös aiempaa tutkimusta koodinvaihdosta, sekä aksenteilla tyylittelystä. Tutkimuksen aineistona toimii yhdeksästä sketsistä koostettu video seitsemästä eri komiikan erikoisjaksosta: Dave Chappellen ”Killin’ Them Softly”, Gabriel Iglesian ”Aloha Fluffy: Gabriel Iglesias Live from Hawaii”, Russell Kanen ”Uptight Brits” ohjelmasta ”Live At the Apollo”, Michael McIntyren ”Micheal McIntyre’s Roadshow”n Glasgow jakso, Trevor Noahin ”Crazy Normal”, Peter Russelin ”How to Become a Canadian Citizen” sekä Jerry Rochan esitys Iglesiaksen ”Stand Up Revolution” kiertueelta. Menetelminä tutkimuksessa käytetään asennekoetta, joka yhdistää sekä kvantitatiivisen että kvalitatiivisen menetelmän. Osallistujia tutkimuksessa oli yhteensä 72, joista suurin osa oli kansainvälisen englanninkielisen lukion oppilaita. Osallistujista noin puolet oli natiiveja englanninkielessä. Kvantitatiivisenä menetelmänä tutkimuksen osallistujat arvioivat näkemiänsä komediaesityksiä 1-5 liikkuvalla skaalalla kuudessa piirteessä. Osallistujia pyydettiin kvantitatiivisen tutkimuksen jälkeen vastaamaan avoimiin kysymyksiin asenteistaan vaihtamista kohtaan, joka muodosti tutkimuksen kvalitatiivisen näkökulman. Tulokset osoittivat että varieteettien vaihtaminen kuului osallistujien kielenkäyttöön, mutta se osa komiikkaesityksistä, joka esitettiin vaihtamisen kautta, arvioitiin negatiivisesti. Eroja hyväksyttävyydessä kuitenkin löytyi alatyyppien välillä. Positiivisimmin arvioitiin etniset vaihdot ja negatiivisimmin diglossia. Vaihtamisen keinot olivat erityisen antoisia standup komiikan genressä. Komiikalla on vahva rooli yhteiskunnalisten tabujen (kuten etnisyyteen liittyvien ongelmien) rikkomisessa. Komedian genressä kaikki kuullut englannin varieteetit arvioitiin pidetyiksi (likeable), sisällöstä riippumatta. Komedia vaikutus näkyi myös osallistujien asenteissa. Eri esitykset vahvistivat eri osia varieteeteihin liittyvistä mielikuvista korostamalla eri piirteitä.Tulokset myös osoittivat kuulijan taustalla olevan merkitystä käsityksiin varieteeteistä sekä vaihtamisilmiöistä. Varieteeteille löytyi yhtäläisyyksiä aiempiin tutkimuksiin, mutta tulokset osoittivat myös kontekstin, genren sekä paikallisten merkitysten vaikutuksen. Tutkimuksen perusteella selvisi, että vähemmän tutkittu kielellinen ilmiö ”crossing” eri englannin varieteettien välillä on havaittavissa myös Suomessa yhteisöissä, joilla on vahvat juuret kansainvälisyydessä. Vaihtamisilmiöille löydettiin useita tarkoituksia, joista tärkein oli eri ryhmiin samaistuminen tai niistä erottautuminen.

Tämä tutkielma keskittyy ääntämisen opettamiseen alakoulussa. Ääntämistä tutkitaan alakoulun tasolla oppikirja-analyysin sekä opettajien haastattelujen avulla. Oppikirja-analyysi perustuu Tergujeffin (2010) tutkimukseen ja siinä eriteltyihin tehtävätyyppeihin. Analysoidut teksti- ja tehtäväkirjat ovat Otavan High five! 3 Activities ja Texts (2015 ja 2016) ja SanomaPron Go for it! 3 Workbook ja Textbook (2016). Haastateltavina oli kaksi kokenutta suomalaista alakoulun englannin opettajaa, ja haastatteluja analysoidaan sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman teoreettinen viitekehys esittelee tutkielman kannalta kahta keskeistä teemaa: ääntämisen opettamista ja oppikirjatutkimusta. Ensimmäistä luonnehditaan opetettavien asioiden valitsemisen ja esittämisen kautta sekä pohditaan kommunikatiivisuuden yhdistämistä ääntämisen opetukseen. Tutkielma ottaa myös huomioon näkökulman englannista maailmankielenä (English as a lingua franca) ja peilaa tätä englannin asemaa ääntämisen opetukseen. Ääntämisen opetuksen kontekstia Suomessa luonnehditaan sekä tutkimuksen että opetusta ohjaavien dokumenttien, opetussuunnitelman sekä Eurooppalaisen viitekehyksen valossa. Tutkielman materiaali- ja metodiluku esittelee Tergujeffin ääntämistehtäväkategoriat. Myös haastattelun analyysitapaa avataan. Oppikirja-analyysi osoittaa, että kirjat ovat profiloituneet eri tavoin: High five! on painottunut tietoisuuden lisäämiseen (tieto oppimistyyleistä ja -tavoista), sekä jonkin verran enemmän myös kuuntelutaitojen harjoittamiseen sekä riimien kautta oppimiseen. Go for it! -kirjoissa taas korostuu kuunteleminen ja toistaminen sekä ääneen lukeminen. Aineistoa peilataan myös Tergujeffin tuloksiin ja huomataan eroja foneettisten merkkien harjoittelun määrässä sekä kuuntele ja toista -tehtävien että tietoisuuden lisäämisen määrässä. Haastatteluaineistossa opettajat kertovat opettavansa ääntämistä pääosin oppikirjojen avulla. Lisäksi selkeän ääntämismallin tarjoaminen oppilaille on haastattelujen mukaan tärkeää juuri alakoulussa ja myös oppilaiden äidinkielen vaikutuksen huomioiminen opetettavien äänteiden valinnassa. Opettajat kertovat myös ääntämismalleista, ajankäytöstä, tukiopetuksesta, ääntämisen korjaamisesta sekä oppilaiden reaktioista ääntämisen opetukseen. Tutkielma vahvistaa aiempia tutkimustuloksia oppikirjojen keskeisestä roolista opetuksessa. Opettajat olivat pääosin tyytyväisiä oppikirjojen tapaan lähestyä ääntämistä. Tässä tutkimuksessa tutkitut kirjat eivät olleet tehtävätyypeiltään yhtä monipuolisia kuin Tergujeffin laajemmassa tutkimuksessa käsitellyt oppikirjat, ja myös kirjasarjojen välillä näkyi tehtävätyyppien suhteen eroja.

Paradox has always been a central topic in the study of Joseph Conrad’s Heart of Darkness (1899). In scholarship on Heart of Darkness attention has, for example, been paid to the paradox between the imperialism in Heart of Darkness and Conrad’s deconstruction of imperialism. Some have discussed the impact of Conrad’s life on its paradoxical narrative, while others have pointed to Conrad’s own attitude to the paradoxical discourse of his novella. In 2009, Ludwig Schnauder interpreted Conrad’s paradoxes in Heart of Darkness in terms of the problem of free will and determinism, and laid out three possible philosophical approaches to Conrad’s fiction, namely hard determinism, near-determinism, and radical indeterminism. My own thesis develops Schnauder’s thoughts on Conrad’s radical indeterminism, which is a philosophy which denies free will and order, and considers human powerlessness, randomness and loss of morality to dominate in the world. This thesis is composed of three parts: the introduction, the main argument and the conclusion. Chapter one provides a review of the literature, definitions of radical indeterminism and presents the research methodology. Chapter two discusses how different aspects of radical indeterminism are represented by both Marlow and Kurtz. Chapter Three discusses the paradoxes of imperialism and morality in Conrad’s novella and then interprets the paradoxes in terms of their connection with radical indeterminism. Chapter four concludes the discussions in chapters two and three. My thesis argues that radical indeterminism is central to an understanding of Marlow’s analysis of imperialism and morality. The paradoxes which are raised in his narrative can be seen as the human attempt to establish cause and effect (or morality) countered by a sense of chaos and disorder that seems to be everywhere. Ultimately, Conrad explores the notion of paradox by revealing that the gap between our cognitive world view and the evidence of our senses is fundamental to the notion of radical indeterminism — there is no connection between cause and effect and humans are subject to chaotic forces.

Tutkielmassa käsitellään murteita ja aksentteja Harry Potter and the Deathly Hallows -romaanissa ja siitä tehdyissä äänikirjaversioissa. Tutkimus keskittyy Rubeus Hagridin ja Mundungus Fletcherin hahmoihin. Tutkielman tavoitteena on kartoittaa, millä tavoin hahmojen murteet on esitetty kirjoitetussa muodossa ja äänikirjojen lukijoiden lausumana, ja arvioida, kuinka hyvin kyseiset esitykset vastaavat todellisia, puhuttuja murteita. Lisäksi pyritään osoittamaan, että murteiden käyttäminen hahmokuvauksessa liittyy aiemmissa tutkimuksissa havaittuihin stereotypioihin ja ennakkoasenteisiin. Tutkielman keskeiseen teoriataustaan kuuluu fonologiaa, dialektologiaa sekä kieliasenteiden ja kirjoitettujen murteiden tutkimuksia. Tutkielman aineisto koostuu alkuperäisestä englanninkielisestä romaanista sekä kahdesta eri äänikirjaversiosta. Kirjoitetun romaanin tutkimisessa käytetään perustana aiempaa kirjoitettujen murteiden tutkimusta: romaanista arvioidaan esitetyn murteen oikeellisuus ja kommentoidaan keinoja, joiden avulla ääntämisen muutokset on ilmaistu, sekä pyritään määrittelemään esitetyn murteen keskeiset piirteet. Äänikirjoista taas arvioidaan, kuinka totuudenmukaisesti niiden kertojat, Stephen Fry ja Jim Dale, esittävät oletetut murteet, West Countryn ja Cockneyn. Vakiintuneita murrekuvauksia hyödyntäen kertojien ääntämystä verrataan kyseisten murteiden yleisimpiin piirteisiin, minkä avulla pystytään arvioimaan esitetyn aksentin suhteellinen oikeellisuus. Analyysin lopuksi eri aineistomuotojen tuloksia verrataan toisiinsa, jotta voidaan osoittaa niidenväliset erot ja yhtenevyydet. Tämän avulla arvioidaan lisäksi, onko kirjoitettu murre riittävän tarkka esitys todellisesta aksentista. Tutkielmassa todetaan, ettei romaanin kirjoitetun muodon perusteella ole mahdollista täysin vakuuttavasti esittää, että kyseessä olevat murteet olisivat juuri West Country ja Cockney. Aineistosta löydetään kirjoitetuille murteille tyypillisiä ongelmia, jotka liittyvät kuvauksen tarkkuuteen ja kirjoitusasun muutoksiin. Äänikirjan perusteella taas todetaan näyteltyjen aksenttien olevan riittävän tunnistettavia, mutta ei tarkkoja esityksiä oikeista aluemurteista. Lisäksi havaitaan, että romaani hyödyntää kirjoitettuja murteita humoristisena tyylikeinona ja murteiden puhuminen vaikuttaa liittyvän erityisesti hahmoihin, jotka ovat romaanin maailmassa jollakin tavalla alemmassa asemassa kuin yleiskieltä puhuvat hahmot.

In this thesis, I study rhetorical strategies of book blurbs with the focus on the self-help genre. Book blurbs are considered to be an example of promotional discourse used by publishing companies to attract a potential reader and to persuade him/her to make a purchase. For the study, the self-help genre is chosen due to its recent increase in popularity as an affordable, private and exciting way to cope with different problems as opposed to a traditional consultation with a psychologist or talks with friends and family members. In order to see how the promotional function is achieved, this study seeks to answer the following research questions: What are the rhetorical structural patterns of bestselling self-help book blurbs? What kind of adjectives are used to realise the functions and messages of self-help book blurbs? The central object of the research is the self-help book blurb. The data contain forty self-help bestselling book blurbs collected from Amazon.com Books selected based on selling rates. The book blurbs are in the top 100 among the self-help genre on Amazon. The selected forty book blurbs are divided into four main subcategories: Personal Relations, Personal Growth, Identity and Coping with Stress. Each subcategory consists of ten books, which makes the category large enough for comparative purposes. In this thesis, the framework of moves and steps is applied to identify structural patterns of blurbs and their functions; Osgood’s concept of semantic differential and my own semantic classification of adjectives obtained through a bottom-up analysis are used to analyse adjectives and their contribution to the promotional function. Therefore, I used quantitative analysis to identify frequencies of moves/steps and adjectives and qualitative close reading genre analysis due to its interpretative nature. The analysis of texts revealed the existence of a six-move schematic structure with steps peculiar to self-help book blurbs. The rhetorical structure was shown to be flexible with the possibility of moves/steps to be recurrent, embedded or used alone. Thus, blurb writers are free to experiment with the structure as long as the promotional and informative functions are realised. The analysis of adjectives revealed that adjectives, mostly evaluative, contribute to promotional and informative functions created by steps and moves. The study concludes that the self-help book blurb is a multifaceted genre with a marketing communicative purpose, where the choice of moves and steps is made with the target to underline the strongest points of books and highlight the content in an attractive way by using specific lexis.

Tarkastelen tutkielmassani kahta Shakespearen tunnettua näytelmää tilan ja paikan tutkimuksen näkökulmasta, ja täydennän sitä ekokriittisellä teorialla. Tutkin, kuinka patriarkaaliset hahmot näytelmissä Kuningas Lear ja Talvinen tarina ovat luoneet omat patriarkaaliset tilansa, jotka ilmenevät sekä fyysisinä että päänsisäisinä muureina, portteina, häkkeinä ja lukkoina. Näiden tilaa rajoittavien elementtien tehtävänä on hallita näytelmien muiden hahmojen tiloja esimerkiksi vangitsemalla tai karkoittamalla nämä pois patriarkaalisesta tilasta. Nämä karkoitetut hahmot hakevat usein suojapaikkaa luonnosta, kaukana sortavista muureista, ja löytävät sieltä uuden, luonnollisemman tavan elää ilman tilallisia rajoitteita. Kuningas Learin tragediassa nämä kaksi tilaa, patriarkaalinen ja luonnollinen, eivät koskaan kohtaa, mutta Talvisen tarinan romanssissa ne yhdistyvät näytelmän lopussa, kun patriarkka suostuu ottamaan vastaan vaikutteita muuriensa ulkopuolelta. Teoriani pohjana on humanististen tieteiden tilallinen käänne, jonka myötä kirjallisuudentutkijat ovat kiinnittäneet enemmän huomiota tilojen ja paikkojen ilmentymiin teksteissä. Perustan tutkimukseni ranskalaisen filosofin Henri Lefebvren ajatukseen siitä, kuinka tilat ovat sosiaalisesti luotuja, eivätkä ne ole vain ns. tyhjiä säiliöitä. Ihmiset luovat tiloja, ja täten perustelen käyttämäni termin patriarchal space, joka on voimasuhteeseen perustuva tila. Myös Lefebvre asettaa vastakkain sosiaalisen ja luonnollisen tilan (natural space), ja tämä kahtiajako vastaa karkeasti omaa jaotteluani. Täydennän luonnollisen tilan tutkimusta ekokriittisellä ja ekofeministisellä teorialla, ja tutkin esimerkiksi, kuinka patriarkkojen ajatusmallit heijastavat äärimmäistä luonnonpelkoa, jota Simon C. Estok kutsuu ekofobiaksi. Tutkielmani kuuluu ensimmäisiin tilan ja paikan tutkimuksen, ekokritiikin, ja Shakespearen yhdistäviin tutkimuksiin. Se toivottavasti avaa keskustelua tämän yhdistelmän mahdollisuuksista. Tuloksistani päätellen väittäisin, että diskurssi voimankäytön ja luonnon suhteista on ajankohtaista ja tärkeää huolimatta siitä, että lähdeteksteinä on renessanssiajan draamaa. Shakespearen patriarkkojen ajatusmallit heijastavat nykyelämässämme ilmeneviä suhtautumistapoja voimankäyttöön ja luontoon. Välinpitämättömyys ilmastonmuutoksesta on yksi esimerkki ihmisen luomasta sosiaalisesta muurista, jolla hän pitää luonnon loitollaan, niin kuin Shakespearen äärimmäiset tapaukset osoittavat.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani kolmea dystopiateosta, jotka ovat The Handmaid’s Tale (suomeksi Orjattareni, kirjoittanut Margaret Atwood), The Hunger Games (suomeksi Nälkäpeli, kirjoittanut Suzanne Collins) ja Divergent (suomeksi Outolintu, kirjoittanut Veronica Roth). Tutkin, millaisia eri yhtymäkohtia ja eroavaisuuksia moderneilla dystopiakirjoilla on. Tutkimukseni kohteena ovat eri yhteiskunnalliset rakenteet, päähenkilökertoja, yhteiskuntaluokat ja valtion tapa käyttää ja osoittaa valtaa. Teoksien Orjattareni ja Nälkäpelin yhteiskuntarakenteet ovat autoritaarisia, kun taas Outolinnussa yhteiskuntarakennetta kuvaillaan demokratiaksi, vaikkakin se osoittautuu myöhemmin lähes diktatuuriksi. Jokaisessa teoksessa kertoja puhuu ensimmäisessä persoonassa. Nälkäpeli ja Outolintu ovat nuortenkirjoja. Teokset alkavat samantyylisesti, ja niissä on myös samankaltainen juonirakenne. Kaikki kolme teosta kertovat tarinan altavastaajasta, joka on julman yhteiskuntajärjestelmän ja vapaudenriiston uhri. Teoksissa Orjattareni ja Nälkäpeli päähenkilöt kuuluvat alimpiin yhteiskuntaluokkiin, mutta Nälkäpelissä päähenkilöllä on mahdollisuus kohota yhteiskunnassa. Teoksessa Orjattareni päähenkilöllä taas ei ole mitään mahdollisuutta parantaa yhteiskunnallista asemaansa. Yhteiskuntaluokkien eriarvoisuus ei tule yhtä räikeästi esille Outolinnussa, jonka päähenkilö voikin vaikuttaa yhteiskuntaluokkaansa paljon enemmän kuin kahdessa muussa kirjassa. Valtaa harjoitetaan propagandan, sanavapauden rajoittamisen ja väkivallan keinoin. Väkivalta ei ole missään kolmesta kirjasta täysin kiellettyä, sillä valtaapitävät voivat harjoittaa väkivaltaa sorrettuja kohtaan. Orjattareni ja Nälkäpeli mainitsevat luonnonkatastrofit yhtenä syynä kirjoissa kuvattujen Yhdysvaltojen tuhoutumiseen ja uusien dystopiavaltioiden sekä eriarvoisuuden ja hirmuhallitsijoiden nousuun. Orjattaressani luonnonkatastrofit ovat vaikuttaneet hedelmällisyyteen negatiivisesti, minkä myötä äärikristityt pääsevät valtaan. Outolinnussa syy dystopiavaltion syntyyn on ihmismielen taipumus pahuuteen, joka johtaa sotien syttymiseen. Sodat mainitaan osasyynä myös Nälkäpelin dystopiavaltion syntyyn. Jokaisessa teoksessa valtaapitävä eliitti pelkää vallankumousta ja valtansa menettämistä. Kaikissa kolmessa teoksessa päähenkilö on sorretussa asemassa ja hän kokee voimakasta uhkaa yhteiskunnan taholta. Yhteiskunta ei tue heikommassa asemassa olevia jäseniään. Päähenkilöt ovat menettäneet myös ihmisoikeuksiaan joko osittain tai kokonaan. Yhteiskunnat ovat eriytyneitä ja epätasa-arvoisia sekä yhteiskunnissa kaikkien sen jäsenten elämä ei ole yhtä arvokasta.

Pro gradu -tutkielmani perustuu amerikan natiivi-intiaanikirjailijan Louise Erdrichin kahteen romaaniin Tracks ja Four Souls. Tutkin romaanien päähenkilöä nimeltä Nanapush, joka kuuluu Chippewa-heimoon. Teemani on Nanapushin selviytymisstrategiat ja Nanapushin monet erilaiset piirteet ja kasvot. Esittelen yksitoista eri piirrettä kyseisestä ”taruhahmosta”. Alussa referoin molemmat romaanit ja esittelen Chippewa-heimon historiaa, muutaman trickster-myytin ja kansantarinoita. Osoitan pro gradu -tutkielmassani kuinka Nanapush onnistuu parantamaan ja pelastamaan itsensä puhumalla, kuten myös muita romaanin henkilöitä. Osoitan myös, kuinka Nanapush onnistuu loistokkaassa loppupuheessaan pitämään heimon koossa ja osoittaa olevansa todellinen selviytyjä. Näistä strategioista voisin mainita heimopäällikkönä toimimisen valkoisten valloittajien kanssa käytävissä neuvotteluissa. Nanapush pelastaa lapsenlapsensa Lulun jalat amputaatiolta toimissaan sademiehenä. Nanapush myös pelastaa Elin lähettämällä spirituaalisia ohjeita metsästysretkelle Elin voimien ehtyessä heidän ollessaan nääntymäisillään nälkään. Molemmissa romaaneissa selviytyminen on suuressa roolissa, Nanapush selvisi tuberkuloosiepidemiasta, joka hävitti mnia kokonaisia perheitä. Nanapush pelastaa myös adoptiolapsenlapsensa Fleurin, kuten monia muitakin. Four Soulin lopussa Nanapush on vanha mies, joka jättää jälkensä historiaan pitämällä heimon koossa.