Browsing by study line "ei opintosuuntaa"

Tutkielmani keskittyy tieteiskirjallisuudessa esiintyviin utopioihin ja niiden ongelmallisiin piirteisiin, kuten ihmisten sijoittamiseen alueille, joissa heillä ei ole mahdollisuutta elää luonnon keskuudessa, kolonialistiseen ja imperialistiseen vallankäyttöön ja ympäristön hyväksikäyttöön. Tutkin näitä ongelmia Aldous Huxleyn Brave New World (suomeksi Uljas Uusi Maailma) ja Arthur C. Clarken Imperial Earth kirjan kautta, koska ne edustavat kahta erilaista utopiaa. Huxleyn Brave New World esittää lukijalle maailman, jossa ihmisiltä on otettu pois heidän mahdollisuutensa valita oma tulevaisuutensa, minkä ohella heille on luotu maailma, jossa heillä ei ole mitään mitä he haluaisivat. Clarken Imperial Earth sen sijaan edustaa pintapuolisesti positiivisempaa utopiaa, jossa maassa asuvat ihmiset ovat päässeet eroon monista maailmaa kohtaavista ongelmista, kuten saasteista, sodasta, ja nälänhädästä. Tämä ei välttämättä siltikään tarkoita, että luontoa taikka kaikkia ihmisiä kohdeltaisiin yhdenmukaisesti, ja ne ihmiset, jotka asuvat maapallon ulkopuolella, joutuvat elämään vaarallisessa ja epäluonnollisessa ympäristössä. Analyysini on jaettu eri osiin, joista ensimmäinen kohdistuu kolonialismiin utopioissa ja siihen, miten siirtomaavallat ylläpitävät itseään ja kansalaisiaan. Tutkin tässä osiossa, miten Huxleyn Brave New World kirjassa ilmaantuvia ”villien” reservaatteja on luotu yhteiskuntaan, jossa muuten kaikilla sen kansalaisista on kaikkea mitä he haluavat, mutta heille on jätetty vain rippeet hyvästä maasta ja teknologiasta. Tämä edustaa tapaa, jolla siirtomaavallat käyttävät hyväksensä vähäosaisempia ja osoittaa paralleelien kautta, miten siirtokuntien asukkaiden ja suurien valtioiden kansalaiset ovat loppujen lopuksi samanlaisessa hierarkkisessa asemassa kuin ne kansanryhmät, joiden he katsovat olevan heitä alhaisempia. Tähän analyysiin heijastaen tutkin Clarken Imperial Earth kirjan avaruussiirtokuntien tilannetta, erityisesti sitä, miten niissä esiintyy erittäin samanlaisia kolonialistisia hyväksikäytön elementtejä, kuten heikot elinympäristöt ja luonnonvarojen kuluttaminen siirtomaavallan hyväksi. Tähän asiaan liittyen tutkin myös kirjojen päähenkilöitten statusta ulkopuolisina molemmista siirtokuntalaisista ja siirtomaavaltojen kansalaisista ja tutkin, mitä heidän asemansa edustaa molemmissa yhteiskunnissa ja mitä se kertoo ulkopuolisten hyväksynnästä. Seuraavassa osiossa tutkin, miten siirtomaavallat hyväksikäyttävät siirtokuntia ja niissä asuvia ihmisiä huolimatta siitä, miten se vaikuttaa heidän elämäänsä ja ympäristöönsä. Tällaista hyväksikäyttöä esiintyy molemmissa kirjoissa, ja näiden siirtomaavaltojen asukkaat eivät näe hyväksikäytössä minkäänlaista ongelmaa, koska nämä ratkaisut ovat olleet rahallisesti ja paikallisen ympäristön puolesta hyödyllisiä. Analyysini keskittyy siihen, miten vähän mahdollisuuksia siirtokunnissa asuvilla on ja kuinka heidän elinympäristönsä on minimaalinen siirtomaavaltaan verrattuna. Clarken Imperial Earth kertoo Saturnuksen kuun Titanin siirtokunnasta, joka kerää Maalle vetyä ainoana rahan lähteenänsä. Monet siellä asuvat eivät pysty päättämään, haluavatko he pysyä siirtokunnassaan vai ei, koska heillä ei ole varaa muuttaa takaisin Maahan, joten heihin kohdistuu koko elämän kestävää epäoikeudenmukaisuutta, mihin heillä ei olet mitään sanomista. Huxleyn Brave New World taas näyttää miten siirtomaavallat pitävät niitten ulkopuolisia alueita kurissa, jotta ne voivat hyväksikäyttää niitä jopa kaikkien luonnonvarojen hupenemisen jälkeen viihteenä, ja miten siirtomaavaltojen johto myy matkoja käymään näillä reservialueilla. Lopuksi tutkin, miten ihmiskunta hyväksikäyttää luontoa ja miten se näkee luonnon nautinnon lähteenä. Molemmissa kirjoissa kerrotaan, että suuresta osasta ympäristöongelmia, kuten saasteesta on päästy eroon, mutta silti kummassakin ilmenee, että luonto on täysin ihmisen kontrolloima. Huxleyn Brave New World näkee luonnon resurssina ja siinä esiintyvät siirtomaavaltojen johtajat pitävät omaa kansaansa iloisina luomalla heille suotuisan ja kauniin ympäristön heidän kaupunkiympäristöönsä. Luonto on aina kaunista ja sen ylläpidolla maksimoidaan sen esteettinen arvo. Samalla sen oma yhteiskunta on kaukana luonnosta geenimanipulaation kautta, joka on antanut heille pitkän, terveellisen elämän, joka alkaa ja loppuu etänä muista ihmisistä. Clarken Imperial Earth ylistää, miten Maahan on tuotu takaisin alkukantaiset metsät ja eläimistö; se kuvailee, miten jotkut näkevät sen maailman erittäin puhtaana. Samalla tiedemiehet manipuloivat kasveja keräämään kultaa taikka tuomaan takaisin edesmenneitä eläinlajeja. Molemmissa kirjoissa ihmiskunta on teknologian avulla saavuttanut tason, jolla ihminen on kaiken luonnon herra. Tutkielmani osoittaa, miten ihmisten ja ympäristön hyväksikäytön takia kumpikaan kirjojen maailmoista ei voi olla utopia, vaikka niitten omat asukkaat näkisivät ne utopioina. Molemmat kirjat sisältävä samanlaisia elementtejä, vaikka niitten maailmat kuvastavat täysin erilaisia asioita. Tämä osoittaa, että utopian muoto tai sen motiivi eivät edusta sen statusta positiivisena tai negatiivisena tulevaisuutena. Huxleyn Brave New World seuraa Thomas Moren Utopian satiirista perinnettä, kun taas Clarken Imperial Earth edustaa modernia utopiaa, jossa nykyajan ongelmat ovat ratkaistu, mutta silti molemmat kirjat sisältävät epäoikeudenmukaisuuksia monella tasolla.

This thesis analyses Joe Abercrombie’s fantasy trilogy, The Shattered Sea, from a cognitive literary perspective. Its focus is on the surprise regarding the storyworld and how our cognitive reading habits can be manipulated in order to surprise us. The analysis utilises theories on narrative surprise and shows how internal focalisation, popular cultural knowledge and genre expectations can be used to mislead readers and then surprise them. The storyworld of Joe Abercrombie's The Shattered Sea is at first a seemingly ordinary fantasy world. The reader is told early on that elves, who are now extinct, have left various relics and elf-ruins behind. As the story continues, the reader finds out that the elves were really us – modern humans. This triggers a narrative frame shift that makes the reader realise that the seemingly ordinary fantasy world is actually a post-apocalyptic world. By putting various clues together, the reader is also able to deduce that the story appears to take place in Northern Europe, only far in the future. The first analysis chapter focuses on the various clues that precede the surprise and two scenes that aim to initiate the frame shift. The chapter is concluded with a discussion that studies the tools used to mislead the reader from the real nature of the storyworld. The second part of the analysis will focus on the effects that the frame shift has to the reading of the rest of the story. Because the story is consistently told from an internally focalised perspective, the post-apocalyptic storyworld does not overwrite the fantasy world but becomes tangled up with it. Thus, even after the frame shift, through the perspective of the narrating characters a fantasy world full of magic and wonders is still portrayed. Simultaneously, the reader as a modern human is aware that this is essentially just a matter of perspective as, for example, the magical elvish relics turn out to be modern objects mundane to us. A curious reader will have to actively put together bits and pieces of the rather limited information in order to answer various questions that the story evokes. This includes figuring out, for instance, how much time has passed since the Breaking and what the event was that destroyed our civilisation. This thesis builds upon existing theories regarding narrative surprises in the way it shows how our cognitive reading habits and expectations can be used to mislead us. It explores how various elements can simultaneously be at work together in order to surprise the reader. The layering of the two storyworlds in The Shattered Sea also shows our cognitive capabilities when reading a narrative.

More and more words are being borrowed into English, owing to multilingualism, English as a Lingua Franca, and contact between people from different backgrounds (Kiaer, 2018, pp. 20, 25). A recent statement from the Oxford English Dictionary (2021) indicates increased borrowing from Korean to English. This development has been facilitated by the Korean Wave, online communication, and global subcultures (Kiaer, 2018, pp. 25-27). In recent years there has been an increase in academic interest in Korean borrowings (e.g., Ahn, 2021a; Khedun-Burgoine & Kiaer, 2022; You, Kiaer & Ahn, 2020). This study examines Korean borrowings in the context of online news, using frequency data from the News on the Web corpus (Davies, 2016-). The specific borrowings under study are taekwondo, kimchi, hallyu, chaebol, gochujang, soju, bulgogi, bibimbap, hanbok, Juche, oppa, mukbang, banchan, galbi, kimbap, manhwa, noona and hangul. The purpose of the study is to gain insight into what the overall frequency trajectories of the 18 borrowings are like from 2010 to 2021, and what the geographical distribution of the use of taekwondo, kimchi, hallyu, chaebol and gochujang is like in 2010 and 2021. The results show tendencies for overall increase from 2010 to 2021, and higher-frequency periods in 2012-2013 and 2020-2021. The trajectories indicate significant fluctuation in the use of Korean borrowings. Geographically, the highest frequencies occurred in Southeast Asian countries, while African countries had the lowest frequencies. In 2010 the use of Korean borrowings was observed in 1-11 countries. By 2021, the number of countries with perceptible use of the borrowings increased by seven to eleven, depending on the specific borrowing, indicating a significantly wider geographical spread of Korean culture.

Terry Pratchett (1948-2015) oli Iso-Britannian menestyneimpiä kirjailijoita. Elämänsä aikana hän julkaisi 41 romaania, jotka sijoittuvat hänen Discworld-fantasiasarjaansa ja samannimiseen fantasiamaailmaan. Lisäksi hän kirjoitti useita teoksia kyseisen sarjan oheiskirjallisuudeksi, ja myös muita romaaneja ja tarinoita. Uransa aikana Pratchett tuli tunnetuksi Alzheimerin tautiin sairastuneiden puolestapuhujana kerrottuaan diagnoosistaan julkisuudessa vuonna 2007. Hän oli humanisti, mikä näkyy myös hänen romaaneissaan ja niiden teemoissa. Tutkielmassani käsittelen Pratchettin ihmiskuvaa kolmen hänen Discworld-sarjansa hahmon avulla. Hahmot, joita tutkimuksessa tarkastelen ovat Death, kuoleman henkilöitymä; wintersmith [sic], talven henkilöitymä; ja golem Dorfl. Golem on juutalaisessa kansanperinteessä esiintyvä savesta muotoiltu olento. Tutkielmani luo katsauksen Pratchettin romaanien teemoihin ja hahmoihin, sekä siihen, miten niissä kohdataan ihmiselämän kysymyksiä ja niiden mahdollisia vastauksia. Tutkimukseni aineisto koostuu neljästä Discworld-sarjan romaanista: Mort (1987), Reaper Man (1992), Feet of Clay (1997) ja Wintersmith (2006). Hahmoja ja romaanien teemoja tarkastellaan lähiluvun ja hahmo- sekä kirjallisuusanalyysin avulla. Piirteitä, joita hahmoissa tutkitaan, ovat ulkonäkö, ääni, suhde muihin hahmoihin, hahmopiirteet ja pronominit. Hahmojen tarkastelussa hyödynnettävät kategoriat ja tutkimuksen käyttämä määritelmä hahmosta pohjautuvat Uri Margolinin luonnehdintaan fiktiivisistä hahmoista epätodellisina henkilöinä (non-actual persons). Tutkittavien romaanien teemat ja tarkasteltavien hahmojen inhimilliset piirteet taustoittuvat Terry Pratchettin humanistiseen vakaumukseen. Deathin, wintersmithin ja Dorflin hahmojen avulla romaaneissa pohditaan ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Tutkimuksestani käy ilmi, että romaaneissa, joissa Death on päähenkilönä (Mort ja Reaper Man), korostuu ihmiselämän rajallisuus, sekä ajatus oikeuden ja armon sidoksellisuudesta yksilöön ja hänen tekoihinsa. Pratchett tuo esiin näiden käsitteiden inhimillisen alkuperän vastoin käsitystä niistä korkeamman olennon asettamina voimina. Wintersmith-romaanissa puolestaan näytetään, että ihminen on muutakin kuin keho ja aivot. Romaanin ja wintersmithin hahmon kautta Pratchett korostaa, että ihmiset tarvitsevat toisia ihmisiä ja tarinoita kasvaakseen tasapainoisiksi henkilöiksi. Feet of Clay -romaanissa Dorflin hahmon kautta pohditaan yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia, sekä valinnanvapauden mukanaan tuomaa moraalista vastuuta. Golemeita kohdellaan orjina ja niiden on noudatettava käskyjä, joita ne saavat omistajiltaan ja paperiliuskoista (chem), jotka pohjautuvat uskonnollisiin teksteihin. Romaanissa Dorfl saa vapaan tahdon ja ryhtyy korostamaan omien valintojen ja tekojen moraalista vastuuta. Tutkimuksen kohteena olevat hahmot ja romaanit heijastavat Pratchettin humanistisia arvoja. Discworld-romaaneissa käsitellyt teemat ohjaavat lukijoiden ajattelua kohti pohdintaa yksilön vapauksista ja oikeuksista, sekä ihmisenä olemisen vahvuuksista ja heikkouksista. Hahmoanalyysi työkaluna mahdollistaa teemojen syvällisen käsittelyn ja näin kiinnostavan näkökulman teoksiin ja Pratchettin arvoihin.

Denne afhandling undersøger ved-ikke-konstruktioner på dansk. Med et samtaleanalytisk udgangspunkt registrerer, kategoriserer og analyserer studiet forekomster af negative epistemiske udtryk (det ved jeg ikke og jeg ved det ikke) i et datamateriale bestående af to videoindspillede terapisamtaler fra være- og behandlingsstedet HelsingUng i Helsingør, Danmark. Afhandlingen relaterer sig til tidligere studier af terapisamtale og sammenlignelig samtaleanalytisk forskning i ved-ikke-konstruktioner i svensk, fransk, estisk og finsk samt diskuterer samtaletyperne institutionel og symmetrisk interaktion. I analysen behandles deltagernes produktioner af det ved jeg ikke og jeg ved det ikke ud fra deres syntaktiske komposition og organiseres efter, hvor de optræder i terapisamtalernes sekventielle struktur. Med interesse for ved-ikke-konstruktionernes pragmatiske, interaktionelle rolle i mødet mellem terapeut og klient, kaster afhandlingen lys over udtrykkenes multifunktionelle natur og skelner mellem forekomster, der har henholdsvis objekt eller subjekt placeret forrest i syntaksen. Resultaterne demonstrerer, hvordan samtaleparter anvender ved-ikke-konstruktioner til mere end et udtryk for manglende epistemiske adgang. Alt afhængigt af konstruktionernes syntaks og sekventielle positioner tjener de som sproglige ressourcer til at bl.a. at hævde epistemisk forrang, foretage ”online” taletursreparatur og responselicitering.

Lukivaikeus on verrattain yleinen oppimisvaikeus, johon jokainen opettaja luultavasti törmää uransa aikana. Koska lukivaikeuden taustalla on kielitietoisuuteen ja erityisesti äännetietoisuuteen liittyviä ongelmia, se aiheuttaa erityisiä hankaluuksia lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi myös vieraiden kielten oppimisessa. Näin ollen olisi tärkeää, että vieraiden kielten opettajat ymmärtäisivät lukivaikeuden taustoja sekä eriyttämiskeinoja, jotka hyödyttävät erityisesti lukivaikeudesta kärsiviä vieraiden kielten oppijoita. Siksi tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa suomalaisten englanninopettajien kokemuksia lukivaikeuteen liittyen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, (1) mitä englanninopettajat tietävät lukivaikeudesta ja mistä he ovat tietonsa saaneet, (2) millaisia asenteita heillä on lukivaikeudesta kärsiviä oppilaita ja opiskelijoita kohtaan, (3) millaisina he näkevät lukivaikeuden vaikutukset englannin oppimiseen ja (4) miten he ovat ottaneet lukivaikeuden huomioon opetuksessaan. Kysymyksiin etsittiin vastausta kyselytutkimuksen keinoin. Kyselyä jaettiin sosiaalisessa mediassa ja sen täyttäminen tapahtui internetissä. Kaikki osallistujat (n = 72) olivat muodollisesti päteviä opettajia ja opettivat englantia suomenkielisissä alakouluissa, yläkouluissa, lukioissa ja/tai ammattikouluissa. Kyselyllä kerätty aineisto sisältää sekä määrällisiä että laadullisia tietoja. Määrällinen aineisto analysoitiin deskriptiivisin tilastollisin menetelmin ja laadullinen aineisto sisällönanalyysin keinoin. Tutkimukseen osallistuneilla opettajilla oli verrattain hyvä tietämys lukivaikeudesta, vaikkakaan he eivät kokeneet omaavansa tarvittavaa tietotaitoa lukivaikeudesta kärsivien oppijoiden tukemiseen. Lukivaikeutta ei joko ollut käsitelty ollenkaan tai ei riittävästi osallistujien opettajaopinnoissa. Sen sijaan osallistujat olivat saaneet tietonsa lukivaikeudesta muista lähteistä, kuten erityisopettajalta tai kirjallisuudesta oman aktiivisuutensa turvin. Osallistujien asenne lukivaikeutta ja siitä kärsiviä oppijoita kohtaan oli laajasti ottaen positiivinen. Opettajan näkökulmasta lukivaikeus vaikeuttaa englannin oppimista sanaston, kieliopin, kirjoittamisen, lukemisen, kuuntelun, ääntämisen ja äänne-erittelyn osalta. Oppijoilla saattaa myös olla erilaisia negatiivisia tunteita itseään, kieliä tai oppimista kohtaan. Lisäksi lukivaikeudesta kärsivät tarvitsevat enemmän aikaa tehtävien tekemiseen kuin luokkatoverinsa. Lähes kaikki osallistujat ovat ottaneet lukivaikeuden huomioon opetuksessaan esimerkiksi eriyttämällä arviointia, materiaaleja ja opetustaan. Osallistujille tutuimpia eriyttämisen keinoja olivat arvioinnin eriyttämiseen liittyvät keinot sekä sellaiset keinot, joita yleisesti käytetään kaikkien oppimisvaikeuksien huomioinnissa ja kaikkien oppiaineiden opetuksessa. Osallistujille vähemmän tuttuja olivat opetuksen eriyttämiseen liittyvät keinot, joita suositellaan nimenomaan lukivaikeudesta kärsiville vieraiden kielten oppijoille. Tutkielmassa pohditaan, miten hyvin opettajakoulutus valmistaa opettajia käytännön työhön, ja kritisoidaan sitä lähtökohtaa, että lukivaikeudesta kärsiviä kielten oppijoita tuetaan kouluissa ensisijaisesti arvioinnin keinoin oppimisen edesauttamisen sijaan.

Tässä kyselytutkimuksessa selvitetään, kuinka lahjakkaat englannin oppilaat muistelevat ja arvioivat omia kokemuksiaan opetuksen eriyttämisestä lukion englannin opetuksessa. Tavoitteena on tutkia, millaisia yleisiä asenteita lahjakkailla englannin oppilailla on eriyttämisestä sekä selvittää, kuinka hyvin lahjakkaiden oppilaiden tarpeet on osattu ottaa huomioon opetuksessa. Tämän tutkielman teoriatausta sijoittuu englannin opetukseen vieraana kielenä. Tärkeitä käsitteitä ovat opetuksen eriyttäminen sekä lahjakkaiden oppilaiden kasvatus. Tämä tutkimus pyrkii lisäämään ymmärrystä opetuksen eriyttämisestä Suomessa erityisesti lahjakkaiden oppilaiden näkökulmasta. Tutkielmassa käytettyyn kyselyyn osallistui yhteensä 162 lahjakasta lukiosta jo valmistunutta oppilasta. Tutkielman aineisto koostuu suurimmaksi osaksi kvantitatiivisesta aineistosta, mutta sisältää myös pienen laadullisen osion. Tutkimuksessa havaittiin, että lahjakkaat oppilaat suhtautuvat opetuksen eriyttämiseen yleisesti positiivisesti. He olivat lähes yhtä mieltä siitä, että jokaisen oppilaan yksilölliset tarpeet tulee ottaa opetuksessa huomioon. Osallistujat kuitenkin kokivat, että heidän omat tarpeensa oli otettu opetuksessa huomioon keskinkertaisesti. Osallistujien vastausten mukaan eriyttämistä ei toteutettu englannin tunneilla systemaattisesti, vaan monesti lahjakkaat oppilaat jäivät oppitunnilla vaille tekemistä tai joutuivat etsimään oppimismahdollisuuksia itse muualta. Osallistujat arvioivat omia kokemuksiaan opetuksen eriyttämisestä neutraaleiksi. Vertailuissa ei havaittu merkittäviä eroja eri sukupuolten tai ikäryhmien välillä.

Videopelit ja digitaalinen pelaaminen ovat nykyisin sukupuolesta riippumatta merkittävä tapa käyttää aikaa. Vaikka pelaajakunta on nykyisin monipuolistunut, mielikuva tyypillisestä pelaajasta on edelleen miehinen. Naisten pelaamisella viitataan laajasti sekä naisten pelaamiseen että naisten asemaan videopelikulttuurissa. Naisiin ja naistapaisiin pelaajiin kohdistuvat ennakkoluulot ottavat monia muotoja ja niillä on monitahoisia seurauksia. Maisterintutkielmassani pohdin kriittisen diskurssianalyysin keinoin videopelaaviin naisiin kohdistuvia ennakkoluuloja. Aineistonani toimii Milla Seppälän vuonna 2020 keräämä 14 vastaajan aineisto videopelaavien naisten kirjoituksista. Tarkastelen, millaisia diskursseja aineiston vastaajien kirjoituksissa nousee esiin naisten pelaamiseen ja ennakkoluuloihin liittyen. Lisäksi analysoin, miten vastaajat jäsentävät heihin kohdistuvia ennakkoluuloja. Tutkielmani teoreettinen tausta on feministiteoreetikko Sara Ahmedin teoksissaan esittelemä moninaisuustyön käsite, joka viittaa siihen sosiaaliseen työhön, jota täytyy tehdä, kun ei sovi jonkin instituution normeihin. Tarkastelemani instituutio on pelikulttuuri ja pelaajayhteisöt. Tunnistin käyttämästäni aineistosta kolme erilaista diskurssia. Ihmettelydiskurssi piti sisällään kummastelua naisten pelaamista kohtaan. Ihmettely kohdistui vastaajien sukupuoleen, pelaamiseen itsessään ja yhdessä vastauksessa ennakkoluulojen perusteet ristesivät sukupuolen ja pelaamisen kesken. Sukupuolittuneiden reaktioiden diskurssi piti sisällään esimerkiksi flirttailua ja sukupuoleen perustuvaa ”huutelua”. Ennakkoluulodiskurssiin sisältyvät esimerkiksi kokemukset toisten pelaajien myrkyllisestä käyttäytymisestä peleissä sekä ennakkoluulot yleisemmin. Aineistoni vastaajat jäsensivät kohtaamiaan ennakkoluuloja esimerkiksi arvioimalla erilaisia strategioita ennakkoluulojen torjumiseksi tai välttämiseksi. Tutkielmani tuo esiin, että tyypillisen pelaajan odotetaan edelleen olevan mies ja siihen normiin sopimattomia pelaajia kummastellaan. Miesten hallitsema ja miehille suunnattu pelikulttuuri edellyttää muilta kuin miehiltä ylimääräisen sosiaalisen työn tekemistä, jotta he voivat toimia siinä ympäristössä ja osallistua pelikulttuuriin ja pelaamisen maailmaan. Aiempi tutkimus on nostanut esiin kuvauksia hyvin syvistä sukupuoleen perustuvista ennakkoluuloista, mutta käyttämässäni aineistossa kuvataan pääosin hyvin arkisia, joskin sinällään vakavia ennakkoluulon tilanteita. Tutkielmani ei tältä osin tuottanut yllättäviä tuloksia, vaan aineistossani kuvattiin samankaltaisia kokemuksia ennakkoluuloista kuin muissakin aineistoissa ja tutkimuskirjallisuudessa. Tutkielmani siten täydentää olemassaolevaa tietoa naisten pelaamisesta ja ennakkoluuloista. Tutkielmassani totean, että pelaamisen naisvihamielinen sosiaalinen todellisuus rakentuu naisvihamielisten puhumisen ja kirjoittamisen tapojen kautta. Jatkotutkimusta kaipaa edelleen maskulinistisen ideologian ja puhetapojen yhteys pelaavien naisten arkitodellisuuteen videopelikulttuurissa. Toisaalta myös intersektionaalinen tarkastelu laajemmalla aineistolla tuottaisi hienosyisempää kuvaa naisten pelaamisesta eri sosiaalisissa ryhmissä.

Tutkielman tavoitteena oli selvittää painettujen ja digitaalisten oppimateriaalien eroja Otavan ja SanomaPron englannin oppikirjasarjoissa. Ylioppilaskokeiden sähköistyttyä oppimateriaalien kustantajat ovat myös julkaisseet sähköisiä versioita oppikirjoista, ja on tärkeää suorittaa vertailevaa tutkimusta niiden tarjoaman hyödyn selvittämiseksi. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että oppikirjat ovat tärkeä työkalu opettajille. Sähköisten oppimateriaalien hyötyä ja haittoja on tutkittu aikaisemmin, mutta suomalainen tutkimus on vähäistä. Tutkielman päätutkimusmenetelmä on laadullinen sisällön analyysi. Aineistona ovat SanomaPron On Track sekä Otavan Insights sarjojen lukion kurssit 1-8 sekä niiden digitaaliset versiot ja lisämateriaalit. Aineisto valittiin sillä perusteella, että oppikirjasarjat ovat maanlaajuisesti käytössä suomalaisissa lukiossa. Analyysi keskittyy kirjasarjojen painettujen ja digitaalisten materiaalien sisältöön ja niiden vertailuun. Tulokset osoittavat, että suurimmat erot digitaalisten ja painettujen oppimateriaalien välillä ovat digitaalisten materiaalien lisätehtävät. Näissä lisätehtävissä oli sarjojen välillä eroja, mutta molemmissa sarjoissa digitaaliset lisätehtävät ovat pääosin yksin tehtäviä aukkotäydennystehtäviä, eivätkä ne tarjonneet pedagogisesti mitään uutta.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää miten suomalaiset englannin opettajat käyttävät draamaa opetuksessaan ja millaisia hyötyjä tai haittoja he kokevat draamametodin käytöstä olevan. Tutkimukseen haastateltiin kymmentä opettajaa, jotka kaikki kertoivat käyttävänsä draamaa metodina. Haastateltavista osa opetti alakoulussa, osa yläkoulussa ja osa lukiossa. Yksi haastateltava opetti ammattikoulussa. Kaksi haastattelua pidettiin kasvotusten ja muut etänä videopuhelun välityksellä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua ja haastattelut äänitettiin sekä litteroitiin. Tämän jälkeen aineisto analysointiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Kaikkien haastateltavien mielestä draamaan kielten opetuksessa kuului roolin ottaminen ja vuorovaikutus. Draamalle annettiin myös muita merkityksiä. Osalle draama oli erityisesti toiminnallisuutta, viestintää tai empatiataitojen harjoittelemista. Eniten draaman avulla opetettiin suullista kielitaitoa. Kielitaidon lisäksi haastateltavat opettivat draaman avulla myös muita taitoja kuten taitoa toimia tosielämän tilanteissa, vuorovaikutusta sekä ongelman ratkaisua. Haastateltavien eniten käyttämä harjoitustyyppi oli tosielämän tilanteen simulaatio, mutta opettajat käyttivät useita erilaisia harjoitustyyppejä. Oli myös tekijöitä, jotka saattoivat rajoittaa haastateltavien draaman käyttöä. Tällaisia tekijöitä olivat esimerkiksi opettajan taito käyttää draamaa, oppilaiden persoonallisuus, ryhmädynamiikka, oppilaiden taidot, oppilaiden kokemus, ryhmäkoko tai tilat. Haastateltavat kokivat yleisesti draaman hyödylliseksi metodiksi. Suurin osa opettajista kertoi draaman rohkaisevan oppilaita puhumaan. Draaman nähtiin myös vaikuttavan myönteisesti oppimiseen sekä oppilaiden ja opettajan hyvinvointiin. Draama metodin käytöstä ei koettu olevan erityisesti haittaa. Mahdollisina haittoina mainittiin esimerkiksi kiusaaminen, oppilaiden pelot ja stereotypioiden vahvistaminen.