Browsing by master's degree program "Sukupuolentutkimuksen maisteriohjelma"
Now showing items 61-70 of 70
-
(2023)This research is a queer phenomenological reading of Toni Morrison’s first novel, The Bluest Eye (1970). My key argument is that the novel is a story of racial shame, and my analysis traces its manifestations. I use queer phenomenology as my theoretical background because this analysis is located within the study of emotion. In addition, queer phenomenology is a tool that is used to question normativity and analyze bodies that deviate from it. The Bluest Eye is a story about bodies that deviate because of their race. This causes their experience of shame. I also argue that racial shame in the novel is closely tied to the history of colonialism, and it results from one’s vulnerability and misidentification (Näre and Ronkainen, 2008) that colonial rule has caused. In addition, I argue that the continuation of racial shame in the novel can be explained with Ahmed’s (2014) concepts of stickiness and the circulation of emotion. Moreover, Ahmed’s (2006) concept of orientation demonstrates the pervasiveness of social norms and is representative of the fixity of racial shame.
-
”Vaan niin kuin osana sitä kokonaisuutta.” – Elonkehään kytkeytyminen väenuskoisessa maailmankuvassa (2022)Tutkielmani aiheena on elonkehään kytkeytyminen Miika Vanhapihan väenuskoisessa maailmankuvassa, joka on luonteeltaan animistinen maailmankuva. Animismia suomalaisessa nykykontekstissa ei ole havaintojeni mukaan juurikaan tutkittu aiemmin. Tutkielmani aineisto havainnollistaa yksilön kytkeytymistä itämerensuomalaiseen uskomusperinteeseen, josta on vain vähän aiempaa tutkimusta. Tutkielmani pohjautuu havaintoon ympäristökriisin yhteydestä sekä ihmisten välisiin eriarvoisuuksiin että ihmisen ja luonnon erottavaan ajatteluun. Ihmisen ja luonnon erottavaa ajattelua kutsun tarinaksi. Aineistoni väenuskoinen maailmankuva on esimerkki toisenlaisesta tarinasta ja toisin tekemisestä. Tutkimuskysymykseni on: millä tavoin kytkeytyneisyys elonkehään ilmenee Miika Vanhapihan väenuskoisessa maailmankuvassa? Tavoitteenani on kuvata väenuskoista maailmankuvaa ilmiönä ja antaa ilmiölle teoreettisesti mielekäs tulkinta. Tutkimusmateriaalini koostuu seitsemästä (7) Miika Vanhapihan henkilökohtaisesta blogikirjoituksesta ja kahdesta (2) podcast-ohjelmasta, joissa hän on ollut keskustelemassa. Olen litteroinut podcastit, joten koko aineistoni on kirjallisessa muodossa. Analyysityökaluna käytän sisällönanalyysia ja keskityn tekstin sisältöön lähilukemalla aineistoani. Lähilukemisella pyrin huolelliseen ja ymmärtävään tekstin tulkintaan. Teoreettinen viitekehykseni muodostuu feministisestä ihmiskeskeisyyden kritiikistä, uusmaterialismista ja sen kritiikistä, alkuperäiskansatutkimuksesta, uskontotieteestä ja folkloristiikasta. Havaitsin aineistosta kolme elonkehään kytkeytymisen henkismateriaalista ulottuvuutta. Ulottuvuudet ovat a) sukulaisuudet, ei-ihmis-henkilöt ja väet, b) kokemukset ja c) elämäntapa: elämä luonnon ja väkien keskellä. Ulottuvuudet toimivat Miika Vanhapihan väenuskoisessa maailmankuvassa henkismateriaalisena kokonaisuutena, jonka henkisiä ja materiaalisia osia ei tulkintani mukaan erotella toisistaan. Väenuskoisessa maailmankuvassa esimerkiksi väet ja sukulaisuus muuhun luontoon koetaan tosiksi. Väenuskoinen maailmankuva vaikuttaa kokonaisvaltaisesti siihen, millä tavalla Miika Vanhapiha katsoo voivansa olla, elää ja osallistua maailmassa ja maailman kanssa. Myös ihmisten väliset suhteet ja tasa-arvo näyttäytyivät merkittävinä väenuskoisessa maailmankuvassa. Tutkimukseni perusteella väenuskoinen maailmankuva on Miika Vanhapihalle myös vastarintaa ja paremman maailman tavoittelua. Väenuskoinen maailmankuva haastaa ihmisen ja luonnon erottavaa tarinaa ja tarjoaa vaihtoehtoisen tavan olla ja osallistua maailman kanssa.
-
(2023)Tässä sukupuolentutkimuksen ja kasvatustieteen tieteenaloja yhdistelevässä maisteritutkielmassa tarkastelen, miten kasvisruokavalioita käsitellään peruskoulun terveystiedon ja kotitalouden oppikirjoissa. Tutkimustietoa eläintuotannon haitoista ympäristölle, ihmisyksilön terveydelle ja muunlajiselle eläimelle on paljon. Tiedetään myös, että kasvisruokavalio ja erityisesti vegaaniruokavalio on ilmaston näkökulmasta paras vaihtoehto. Kouluissa toimitaan silti edelleen lihakulttuurin ehdoilla, mikä näkyy tutkimissani oppikirjoissa. Muutosta koulujen tilanteeseen kaivataan, mikä näkyy esimerkiksi viimeaikaisessa kasvatustieteellisessä teoretisoinnissa sekä valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa, joissa huolta ympäristökriiseistä tuodaan voimakkaasti esiin. Myös feministisessä pedagogiikassa huoli ympäristön tilasta on herännyt, ja ympäristökriisien ajan pedagogiseksi ratkaisuksi on esitetty tuottavaa hämmennystä, joka on tapa käsitellä uutta ja hankalalta tuntuvaa tietoa. Tutkielman menetelmänä on sisällönanalyysi ja aineistona toimii neljä peruskoulun kotitalouden oppikirjaa sekä yhdeksän terveystiedon oppikirjaa. Löysin aineistosta 5 eri teemaa, joiden puitteissa kasvisruokavaliota tuotiin esiin. Teemat ovat kasvisruokavalio erityisyytenä, vaarallinen veganismi, puhdas suomalainen ruoka, hiljaisuus ja kasvisruoka vaihtoehtona. Tutkielman tulokset osoittavat, että oppikirjoista feministisen pedagogiikan ehdottamaa tuottavaa hämmennystä ei löydy, vaan hankalista aiheista vaietaan kirjoissa lähes kokonaan. Ruokavalioiden yhteyksistä ympäristökriiseihin tai muunlajisten eläinten kärsimykseen ei oppikirjoissa uskalleta puhua, ja useissa tutkimuksissa ympäristöystävällisimmäksi ja terveellisimmäksi todettu vegaaniruokavalio nähdään erikoisuutena tai jopa vaarallisena, nuoren terveyttä uhkaavana. Tulosteni perusteella voidaan todeta, ettei opetussuunnitelman vaatima kestävän elämäntavan ja vastuullisuuden opettaminen toteudu näissä oppikirjoissa.
-
(2023)Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa suomalaista väkivallan parissa tehtävää työtä niin viranomaisten kuin kolmannen sektorin toimijoiden puolesta. Tarkastelen kirjallisuuskatsauksen muodossa COVID-19-pandemian mahdollisista vaikutuksista väkivaltaan, sen määrään ja ilmenemismuotoihin. Selvitän myös eri toimijoiden merkitystä väkivaltatyölle, sekä pohdin mahdollisia syitä, joiden ajattelen voivan olla osa erityisesti suomalaiselle yhteiskunnalle tyypillisen väkivaltakulttuurin perintöä katsastamalla niitä feministisesti orientoituneen väkivaltatutkimuksen linssin läpi. Erilaisia aineistoja hyödynnettyäni olen saanut selville ainakin seuraavanlaisia tuloksia: 1) Lainsäädäntöön on tehty muutoksia viimeisten vuosikymmenten aikana, joka on tehnyt rikosoikeudellisesti rangaistavaksi myös uusia lähisuhdeväkivallan muotoja. 2) Turvakotipalvelut siirtyivät julkisen rahoituksen piiriin ja niiden toimintaa alettiin seurata myös systemaattisesti. Rahoitusta on lakimuutoksen jälkeen kasvatettu. Kuitenkin 3) palvelujen tarjonta jää Suomessa edelleen merkittävästi siitä mitä kansainvälisesti suositellaan. Aineistoni ei kuitenkaan riitä todentamaan merkittäviä vaikutuksia, joita koronapandemialla olisi väkivaltatyön näkökulmasta tai rikosseuraamusten osalta.
-
(2022)Sukupuolivähemmistöt ovat eläneet lääketieteen määrittelyvallan alla. Yhteiskunnan normit ja lääketieteen sairausluokitukset ovat määrittäneet sen mikä on hyväksyttävää ja mikä poikkeavaa. Sukupuolen korjaushoidot ovat edelleen diagnoosin takana ja ammattilaistenkin ymmärrys sukupuolen moninaisuudesta vaillinaista. Suomen nykyinen translainsäädäntö eli ns. translaki on laadittu vuonna 2002. Laki määrittelee ehdot sukupuolen korjaamiselle ja sen juridiselle vahvistamiselle. Eduskuntaan lähti 24.9.2021 Oikeus olla – kansalaisaloite oikeudenmukaisemman translain puolesta. Kansalaisaloite esittää, että juridisen sukupuolen vahvistamisesta tulisi ilmoitusmenettelyllä toteutettava ratkaisu, johon ei sisällytettäisi enää lääketieteellisen diagnoosin vaatimusta. Keväällä 2021 Suomessa otettiin kantaa myös ns. eheytysterapioita vastaan. Eheytysterapiat on historiallisesti yhdistetty seksuaalisuuteen ja homoseksuaalisuuden tautiluokitukseen sekä kriminalisointiin ja niiden avulla on pyritty palauttamaan henkilö normatiivisen heteroseksuaalisuuden piiriin, mutta termiä käytetään myös sukupuolivähemmistöjen kohdalla, kun hoidon tarkoituksena on saada henkilö hyväksymään oma syntymässä määrätty sukupuolensa, vaikka henkilön oma kokemus itsestään olisi toinen. Psykoterapia itsessään on poliittista: yhteiskunnan arvot, asenteet ja normit heijastuvat sekä psykoterapian käsitteeseen että sen sisältöihin. Tämä tutkimus keskittyy vallan käsitteeseen ja sen ilmenemiseen terapiakontekstissa erityisesti sukupuolivähemmistöjen kanssa työskennellessä. Mitä valta tarkoittaa tässä kontekstissa ja miten se tulee näkyväksi? Millaisia subjekteja valta muodostaa? Miten tieto ja valta toimivat yhdessä? Tutkimus jatkaa queer-tutkimuksen perinnettä tutkien Alison Kaferin poliittis-relationaalisen mallin soveltamismahdollisuuksia, yhdistäen siihen Michel Foucalt’n ajatuksia vallasta hahmottamalla terapeutin ja asiakkaan välistä vuorovaikutussuhdetta valtasuhteena. Lääketieteen institutionaaliset käytänteet positioivat vuorovaikutukseen osalliset usein epätasa-arvoiseen asemaan. Psykoterapiassa valta-asetelma on myös läsnä, mutta siitä voidaan pyrkiä eroon erilaisen vuorovaikutuksen kautta kohti tasa-arvoisempaa yhteistyösuhdetta. Tämä tutkimus vetää yhteen vuorovaikutustutkimuksen tuloksia ja tarkastelee niitä valtaan ja valta-asemaan liittyvän dynamiikan valossa erityisesti koskien sukupuolivähemmistöjä. Eheytyshoidot voidaan nähdä ääriesimerkkinä terapiakontekstissa tapahtuvasta vallankäytöstä, usein vallankäyttö on kuitenkin hienovaraisempaa ja tulee näkyviin esimerkiksi kyseenalaistamisena tai vuorovaikutuksen kautta muovautuvina tunteina. Mitä sitten erityisesti transihmisten kanssa terapiakontekstissa työskenneltäessä olisi syytä huomioida, mikä tekee terapiasta transsensitiivistä? Tässä tutkielmassa hahmottelen enemmän terapeutin yleistä asennoitumista ja nostan joitakin mahdollisia sisällöllisiä teemoja esille. Transsensitiivisen terapian lähtökohtana on työntekijän sensitiivisyys ja ammattitaito sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden teemoissa sekä tasavertainen ja luottamuksellinen yhteistyösuhde asiakkaan kanssa. Pohjalla on jokaisen oikeus itsemäärittelyyn, sekä terapeutin oma suhde normeihin ja itsereflektio käsityksiin sukupuolesta.
-
(2021)Tutkin ekososiaalisen kasvatuksen teoriaa ekofeministisestä näkökulmasta ja kontekstualisoin sitä päiväkotien varhaiskasvatukseen. Tutkimuskysymys on: mitä annettavaa ekofeminismillä on ekokriisin ajan ekososiaaliselle varhaiskasvatukselle? Tutkimusmenetelmä on filosofinen analyysi: luen ekokriisiin linkittyvää kasvatuskirjallisuutta ekofeministisellä otteella keskittyen erityisesti ekososiaaliseen kasvatusteoriaan. Lähestymiseni on kokonaisvaltainen, eli punon yhteen ekokriisin aikakauden varhaiskasvatuksen keskeisiä ulottuvuuksia. Ekofeminismini on antikapitalistista, intersektionaalista ja dekonstruktiivista. Visioina on kestävä ja oikeudenmukainen maailma, jossa varhaiskasvatukseen panostetaan enemmän kuin nyt. Pääväitteeni on, että ekososiaalisen kasvatuksen on oltava vahvemmin vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää haastavaa. Uusliberaali kapitalismi aiheuttaa ekokriisiä, eli kärsimystä lukuisille ihmisille ja muille eliöille, ja siksi ekokriisistä eroon pyrkivän kasvatuksen on pyrittävä muuttamaan sitä. Tämä on kuitenkin vaikeaa, sillä päiväkodit ovat osa yhteiskuntaa: kapitalistinen järjestelmä hyväksikäyttää feminisoitua reproduktiivista työtä, kuten varhaiskasvatusta, samantapaisesti kuin muuta luonnon uusiutumistyötä. Vastarinta on silti mahdollista. Ekososiaalisen kasvatusteorian ydintä on ihmiskeskeisyyden haastaminen eli ihminen/luonto-dualismin purkaminen. Tämä on tarpeellista, mutta ei riittävää, sillä ekofeministien mukaan eri sorron järjestelmät ovat yhteydessä toisiinsa länsimaisen ajattelun dualismien ja niiden metaforisuuksien kautta. Luonnon kestämätön hyväksikäyttö on siis yhteydessä esimerkiksi naisten, lapsien, köyhien, muunlajisten eläimien ja vähemmistöjen sortoon. Ekokriisistä eroon pyrkivän kasvatuksen on purettava kaikkia arvohierarkisoivia dualismeja. Jäsennän ekokriisin aikakauden varhaiskasvatusta kasvatuksen sivistys-, sosialisaatio- ja identiteettitehtävien pohjalta. Ekososiaalinen sivistyskäsitys on uudelleenmääritellyt sivistyksen ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen ulottuvuuden tiedeperusteisen tärkeysjärjestyksen avulla. Näiden ulottuvuuksien rajoja on kuitenkin syytä kyseenalaistaa, ja lisäksi sivistyskäsitykseen on sisällytettävä toimijuutta aikaisempaa enemmän. Ekososialisaation käsite havainnollistaa sosialisaatiota enemmän-kuin-ihmisten luontoon, ja sitä on vaalittava. Lisäksi on haastettava muita sosialisaatiomuotoja: sosialisaatiota (psyko)kapitalismiin on ehkäistävä tuottamalla lapsille kokemusta itsestään arvokkaana sellaisena kuin on. Sukupuolisosialisaatiota taas on haastettava purkamalla mies/nainen-dualismia luontosuhteen sukupuolittuneisuuden takia. Myös sosialisaatiota muihin sosiaalisiin ryhmiin on syytä tarkastella kriittisesti, mutta tämä jää tutkimuksen tarkastelun ulkopuolelle. Kasvatuksen painopisteen on siirryttävä identiteetinrakennustyöstä yhteisöllisempään ja toiminnallisempaan suuntaan. Ekokriisin yhteiskunnallinen luonne vaatii yhteiskunnallista muutosta, jonka aikaansaaminen edellyttää vahvaa kansalaisvaikuttamista. Koululakkoliike on aktivoinut koululaisia poliittiseen toimijuuteen, mutta varhaiskasvatusikäisten lasten äänet ovat olleet vaimeampia. Pienten lasten poliittista osallistumista on tuettava, ja myös heidän on saatava osallistua yhteiskunnan ekologiseen jälleenrakentamiseen. Myös varhaiskasvattajien on syytä tarkastella omia poliittisen osallistumisen mahdollisuuksiaan ja haastaa varhaiskasvatustyötä hyväksikäyttävä kapitalistinen järjestelmä. Ekokriisin ratkaisemisen ei tulisi olla lasten tai ammattikasvattajien tehtävä, mutta vaikuttaa siltä, ettei kestävää ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa saavuteta ilman aktiivista kansalaisuutta.
-
Visuaalisia vinksahduksia: Instagramin kehopositiiviset naiset ja sukupuolittuneisuuden haastaminen (2022)Ulkonäkö ei ole yhteiskunnassamme yksityisasia. Ulkoiseen olemukseemme kohdistuu monilla elämänalueilla entistä enemmän odotuksia ja vaatimuksia. Sukupuolittuneet kehonormit ovat vahvasti läsnä visuaalisessa ja mediakulttuurissa. Etenkin Instagramista on tullut luonnollistettujen kauneusihanteiden esittelyfoorumi. Vaikka ei-normatiivisia kehoja on alustalla esillä todella vähän, on kehopositiivisuusajattelu tuonut mukaan kuvia, joissa näkyy muun muassa lihavia kehoja, aknea, selluliittia ja sairauksien aiheuttamia muutoksia kehossa. Maisterintutkielmassani pohdin sukupuolittuneiden kehonormien ja normien vastaisten kuvien kytköksiä Instagramissa. Aineistoni muodostui @ihastukehoosi-tilillä kesällä 2020 viikon aikana julkaistuista selfieistä ja niihin liittyvistä teksteistä. Projektin naiset ja naistapaiset eivät jää pelkästään katseen kohteiksi, vaan ottavat aktiivisen roolin katsojina ja kuvaajina. Pohdin diskurssianalyysin keinoin, millaisia merkityksiä kehopositiivisuuskuvat saivat valitussa aineistossa ja mitkä merkitykset niistä puuttuivat kenties kokonaan. Tarkastelen myös millaisia representaatioita naisista ja naistapaisista aineistoni kuvissa ja niihin liittyvissä teksteissä rakennettiin, purettiin tai toistettiin. Hyödynsin analyysissäni teoriakeskusteluja, jotka kietoutuvat sukupuolen, representaation ja katseen ympärille sekä viimeaikaista Instagram-tutkimusta. Tutkimukseni sijoittuu feministisen mediatutkimuksen, erityisesti sosiaalisen median kriittisen tutkimuksen ja kehollisuuden alaan ja se tekee näkyväksi sukupuolen ilmentymiä ja valtarakenteita Instagramissa. Identifioin aineistosta kolme diskurssityyppiä. Haastamisen diskurssi tekee irtiottoa sosiaalisen median kehonormatiivisuudesta ja kuvien olemassaolo samalla foorumilla pyrkii horjuttamaan kehonormatiivisuuden hegemonista asemaa. Teksteissä esiin tuleva muutoksen diskurssi paljastaa, kuinka naiset ja naistapaiset vaativat muutosta ulkonäköönsä tai suhtautumiseensa siihen nimenomaan itseltään. Yhteiskunnan rakenteiden muuttaminen osana normien purkamista ei sen sijaan noussut esille. Jäljittelyn diskurssi puolestaan osoittaa normien vallan: moni ei-normatiivinen kuva tulee heijastelleeksi sukupuolittuneiden kehonormien representaatioita. Tämä hankauspiste muistuttaa kehopositiivisuuden ja kehonormien jännitteisestä suhteesta. Osallistuminen @ihastukehoosi-projektiin näyttäytyi merkittävänä henkilökohtaisella tasolla, mutta vahva yhteisöllisyyden tunne ja joukkovoima kehonormien muutoksen moottorina puuttuivat. Tutkimukseni osoittaa, että naisten ja naistapaisten merkityksettömänä puuhasteluna pidetty selfie-kulttuuri heijastelee yhteiskunnan sukupuolittuneita kehonormeja. Kuvat eivät ole ”vain” kuvia, vaan ne rakentavat ja toistavat luonnollistettuja kauneuskäsityksiä. Kulttuurimme on entistä visuaalisempi, ja suosittujen sosiaalisen median alustojen representaatiot ihannevartalosta jatkuvine toistoineen vaikuttavat siihen, millaisena näemme maailman ja miten siinä toimimme. Kehopositiiviset kuvat ovat eräänlaisia visuaalisia vinksahduksia, jotka tuovat esiin aiemmin piilotettua, mutta yksin niistä ei ole laventamaan kehon rajoja. Kriittisen ja arvottavan katseen valta ulottuu pitkälle. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet kehonormien moninaiset vaikutukset oman itsen vähättelystä aina syömishäiriöihin ja itsetuhoisuuteen saakka. Lisäämällä tutkimustietoa voidaan edistää yhteiskunnassa tiukassa istuvien kehonormien purkamista ja tehdä tilaa monenlaisten kehojen yhdenvertaisemmalle todellisuudelle. Aiheessa riittää tutkittavaa jatkossakin. Esimerkiksi keski-ikäisten ja ikääntyvien naisten ja naistapaisten sekä muunsukupuolisten kokemukset kehonormeista ja ulkonäkötyöstä kaipaavat tarkastelua.
-
(2024)Tässä tutkielmassa tarkastelen, millaisia representaatioita sukupuolesta ja parisuhteesta on nähtävissä kahdessa Midsommar – Loputon yö -kauhuelokuvasta tehdyssä populaarianalyysissa, Caitlin Kennedyn Screen Queens -sivustolla julkaistussa kirjoituksessa Monstrous Womanhood and the Unapologetic Feminism of ‘Midsommar’ (2019) ja Ryan Hollingerin omalla YouTube-kanavallaan julkaisemassaan videoesseessä Why Midsommar Broke Me (2019). Käyn representaatioanalyysia hyödyntäen läpi näiden arvioiden tekijöiden argumentteja ja pyrin muodostamaan kuvan heidän esittämistään representaatioista. Hyödynnän sen jälkeen tieteellisiä artikkeleita Midsommariin ja elokuvatutkimukseen liittyen erotellessani, miksi aineistoni esittämät väitteet ja representaatiot ovat ongelmallisia kriittisen feministisen elokuvatutkimuksen näkökulmasta. Tutkielmani lähtökohtana on ottaa elokuvan sijaan tarkasteltavaksi elokuvasta tehtyjä arvioita ja tarkastella niitä yhtä lailla kulttuurin tuottamisen välineinä. Teoriaosuudessa pohjustan Midsommaria osana kauhuelokuvien perinnettä ja sen sijoittumista erityisesti folk-kauhun jatkumoon sekä osaksi niin kutsuttua event-kauhun kategoriaa. Alustan hieman myös kauhuelokuvien asemaa laajan yleisön keskuudessa sekä sen vaikutusta niiden vastaanottoon. Pohjustuksena aineistoni tarkastelulle tuon esille kosto- ja väkivaltafantasioiden asemaa ja merkitystä elokuvalajina. Representaation kannalta olennaista on myös sosiaalisen median alustojen ja algoritmien merkitys sille, miten käyttäjiin vaikutetaan heille ehdotetun sisällön perusteella. Tuon esille tämän hetkisen audiovisuaalisen kulttuurin piirteitä ja esitän näkemyksiäni erityisesti lyhytmuotoisen videoformaatin vaikutuksista populaarianalyyseihin. Tutkielman pääkysymyksenä on selvittää ”Millaisia representaatioita populaarianalyysit esittävät?” ja hypoteesinani on näiden representaatioesitysten olevan yksipuolisia tai pinnallisia. Vaikuttavina tekijöinä tähän tarkastelen muun muassa populaarianalyyseihin liittyvän mahdollisen rahallisen hyödyn tavoittelun näkökulmaa. Tavoitteenani on tuoda esille näkökulmaa kriittisestä medialukutaidosta ja sen tärkeydestä, että katsojat olisivat tietoisia tavoista, joilla heihin voidaan yrittää vaikuttaa. Tutkielmassa on nähtävissä, että tarkasteltu aineisto esittää elokuvan tapahtumat tavalla, joka asettavat päähenkilön loppuratkaisun onnelliseen valoon ja luovat voimaantumisen narratiivin tämän liittymisestä kultin jäseneksi. Oma tulkintani ja tieteelliset lähteeni asettavat tämän esityksen kyseenalaiseksi osoittamalla elokuvan kultin kytkökset valkoisen ylivallan aatteisiin sekä tarkastelemalla kultin yhteisöllisyyttä välittävän sijaan tukahduttavana. Tämän tapausesimerkin pohjalta teen päätelmän, että populaarianalyysien representaatioita ja vaikuttamista olisi hyvä tutkia laajemmin.
-
(2020)Tutkielmassani tarkastelen, kuinka feministisen poliittisen taloustieteen kentällä vaikuttavat Kate Bezanson ja Meg Luxton sekä marxilaiset Tithi Bhattacharya ja Susan Ferguson jäsentävät yhteiskunnallista eriarvoisuutta sosiaalisen uusintamisen (social reproduction) käsitteen avulla vuosina 2006–2017 julkaistuissa teksteissään. Sosiaalisella uusintamisella tarkoitetaan ihmisten päivittäistä ja ylisukupolvista ylläpitoa ja uusintamista. Sosiaalinen uusintaminen on ollut keskeinen käsite vasemmistolaisissa feministisissä keskusteluissa 1970–1980-luvuilla. Bezanson, Bhattacharya, Ferguson ja Luxton pyrkivät kehittämään käsitettä tavalla, jossa yhteiskunnallisessa analyysissa olisi mahdollista huomioida yhtä aikaa sukupuoli, luokka, rotu ja muut sorron muodot. Tutkielmani menetelmänä on käsitehistoriaan pohjaava käsiteanalyysi. Tutkielmassani osoitan, että tarkastellut teoreetikot asettavat lähtökohdakseen sosiaalisen uusintamisen ja pääoman kasautumisen välisen ristiriidan. Sosiaalisen uusintamisen käsite rakentuu ajatukselle sukupuolistuneesta työnjaosta ja marxilaisesta kapitalismin kritiikistä. Käsitteen avulla yhteiskunnallisen analyysin keskiöön asetetaan ihmisiä ylläpitävä ja uusintava työ, jonka kautta yhteiskunnallista eriarvoisuutta tarkastellaan paikallisesti ja globaalisti. Tutkielmassani esitän, että sosiaalisen uusintamisen käsite tarjoaa työkalun yhteiskuntaluokan, sukupuolen ja rodun analyysiin tavalla, joka huomioi sekä materiaalisen todellisuuden että sen kulttuuriset ilmentymät.
-
(2022)Tutkielman aiheena on YouTuben ASMR-tyttöystäväroolileikkivideoiden digitaalinen intiimiys. Tutkielma sijoittuu feministisen mediatutkimuksen kentälle ja se tuottaa uutta ymmärrystä siitä, miten englanninkielisissä ASMR-tyttöystäväroolileikkivideoissa luodaan sukupuolitettuja, audiovisuaalisia nautintoja ja samalla digitaalista intiimiyttä. ASMR-videot ovat rentoutumistarkoituksiin kuvattuja, hyvää oloa tuottavia videoita, joita ihmiset käyttävät esimerkiksi nukahtamisen avuksi. Lyhenne ASMR (Autonomous Sensory Meridian Response) suomentuu rauhoittaviksi ja rentouttaviksi, autonomisiksi aistielämyksiksi. Tutkittavassa ASMR-videoiden alalajityypissä videoiden tekijä esittää eli leikkii olevansa katsojan tyttöystävä, joka huolehtii katsojasta. Tutkimuksen aineistona olevaa seitsemää YouTuben tyttöystäväroolileikkivideota analysoidaan netnografian ja lähilukemisen keinoin huomioiden sukupuolinormit ja tehden kriittisesti näkyväksi videoiden sukupuolitetut käytänteet. Tarkastelun kohteena on myös seksuaalisuus siinä määrin kun se kietoutuu yhteen sukupuolen kanssa. Tutkimuskysymykset ovat: Millaista digitaalista intiimiyttä YouTuben ASMR-tyttöystäväroolileikkivideoissa rakennetaan ja miten se tehdään? Millaisia kulttuurisia käsityksiä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta nämä digitaalisen intiimiyden audiovisuaaliset esitykset tuottavat, ylläpitävät, uusintavat tai purkavat? Digitaalinen intiimiys tarkoittaa intiimiyttä tai läheisyyttä, joka välittyy internetin kautta. Tutkielmassa kehitetään digitaalisen intiimiyden käsitettä eteenpäin pohtimalla, mitä se tarkoittaa tyttöystäväroolileikkivideoiden kontekstissa. Käsitteen kehittelyssä hyödynnetään eri teoriaperinteitä: feministisen elokuvatutkimuksen katsojuusteorioita sekä affektiteoriaa. Tutkitut mediasisällöt ymmärretään Teresa de Lauretisin jalanjäljissä sukupuoliteknologiana. Tutkielmassa tutkittavat audiovisuaaliset esitykset ovat osaltaan mukana tuottamassa kulttuurisia käsityksiä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. ASMR-tyttöystävävideoiden kutkuttavassa affektiivisuudessa on mukana ruumiillinen ulottuvuus, joka tarjoaa vaihtoehdon kasvokkaiselle, samassa paikassa ja ajassa tapahtuvalle vuorovaikutukselle. Tutkimuksen perusteella videoissa rakennetaan digitaalista intiimiyttä monitasoisesti henkilökohtaisen huomion, affektiivisen puheen, aistikokemusten ja tarinankerronnan audiovisuaalisena kudelmana. Tyttöystävävideoiden digitaalinen intiimiys on aisteja hellivää leikkiä, joka vaatii mielikuvitusta ja keskittyy huolenpitoon. Samalla näiden videoiden digitaalinen intiimiys kyseenalaistaa ihminen–kone-, yksityinen–julkinen- ja todellinen–keinotekoinen-jaotteluja. Aineiston videot ovat sukupuolituotantoa, jossa sukupuoli on rakennettu toistoteoilla. Videoissa ylläpidetään perinteisiä käsityksiä sukupuolesta liittämällä naiseus tiiviisti hoivaan ja hellyyteen ja korostamalla ulkonäkökeskeisyyttä. Vaikka roolileikit olisivat mahdollinen paikka leikkiä sukupuolella, näissä videoissa pikemminkin uusinnetaan perinteisiä sukupuolirooleja sen sijaan, että niitä pyrittäisiin horjuttamaan. Lisäksi videoissa manifestoituu heteroseksuaalinen merkistö. Näiden videoiden intiimiys on sisällöltään normatiivista ja tuotantotavaltaan epänormatiivista. ASMR-videoissa katsomisen mielihyvä rakentuu Laura Mulveyn miehisen katseen teoriaa monimutkaisemmin, kun videoissa esiintyvät naiset nousevat aktiivisiksi tekijöiksi. Videoiden katsojat puolestaan – sukupuolesta riippumatta – jäävät siinä mielessä passiiviseen rooliin, että vaikka he voivat nauttia esiintyjän tarjoamasta spektaakkelista, käsikirjoitus etenee tekijän ehdoilla. Laadukkaiden ASMR-videoiden tekeminen vaatii ainakin luovuutta, mielikuvitusta, esiintymistaitoa, heittäytymiskykyä, tietoteknistä osaamista, näkemystä ja omistautumista. Digitaalisella intiimiydellä voi olla tulevaisuudessakin paljon annettavaa, etenkin jos etäalustoille siirtymisen oletetaan jatkuvan.
Now showing items 61-70 of 70