Browsing by Issue Date

In the broader discussion on the depiction of various immigrant and diasporic communities in American literature, queer diasporic experiences are often pushed to the margins. The compulsory heteropatriarchy and cisnormativity propagated by nationalist circles in the hostland and the mainstream diaspora tend to exclude the complicated relationship of queer diasporic subjects with themselves and their community. Zeyn Joukhadar’s The Thirty Names of Night (2020) and Zaina Arafat’s You Exist Too Much (2020) explore the nuanced status of queer Arab Americans in the USA and their ancestral land in these novels. The Thirty Names of Night depicts the stories of three generations of Syrian Americans through the lens of Nadir, a transgender man living in New York, who comes to terms with his gender identity and the trauma of his mother’s death after discovering the journal of a renowned Syrian American artist. On the other hand, You Exist Too Much foregrounds the experiences of an unnamed, bisexual Palestinian American woman and her quest for her mother’s love against the backdrop of colonialist trauma. In this thesis, I analyze the queer diasporic experiences of Arab American characters and the way their quest for individual diasporic selfhood is tied to their connection to the community and finding their place in it. I draw on Dan Smyer Yu’s conceptualization of “diasporic selfhood” and Anne Marie Fortier’s study on “queer migrations” to scrutinize Nadir and Arafat’s narrator and how their connection to or disconnection from their respective communities explicates their sense of self. Moreover, I also incorporate Sandra Kim’s research on the concept of “postmemory” to understand how magical symbols, fabulist elements, and familial trauma underscore the characters’ transgenerational diasporic trauma, which is passed on from first-generation Syrian and Palestinian immigrants to later generations. Through this intersectional theoretical framework, I study the diverse depiction of queer Arab American experiences in the novels and the way the authors represent the importance of belonging to a diasporic community in actualizing the characters’ queer diasporic selfhood.

Tämä tutkielma käsittelee konsonanttien äännesymboliikkaa. Äännesymboliikka on ilmiö, jossa yksittäisillä äänteillä kieli pyrkii muistuttamaan kielenulkoista maailmaa, kuten ääntä, esineiden muotoa tai väriä, ja usein samat äänteet yhdistetään samoihin ilmiöihin maailmanlaajuisesti. Aiemmin erityisesti vokaalien laadulla on havaittu olevan yhteyksiä valoon ja kirkkauteen, mutta konsonanttien kohdalla tulokset ovat olleet epävarmempia. Tässä tutkielmassa selvitetään, onko konsonanteilla mahdollista ilmaista äännesymbolisesti valon määrää tai puutetta ja mihin se mahdollisesti perustuu. Analyysi perustuu kuuteen sanaan/affiksiin (musta/valkoinen, yö/päivä ja tumma/vaalea), jotka on kerätty maailmanlaajuisesta areaalisesti ja geneettisesti tasapainotetusta 95 kielen otoksesta. Merkityspareja tarkastellaan paitsi yksittäisten konsonanttien, myös äänteiden rajat ylittävien distinktiivisten piirteiden ja sonorisuuden kautta sekä koko aineiston näkökulmasta että makroalueita vertaillen. Tavoitteena oli selvittää, esiintyykö semanttisesti tummien tai vaaleiden merkitysten ryhmissä yliedustettuja äänteitä tai piirteitä. Tilastoanalyyseissä on hyödynnetty logistista regressiota sekä Studentin t-testiä. Aineisto osoittaa, että tietyt äänteet korostuvat sekä tummien ([m], [ŋ]) että vaaleiden ([r], [h]) merkitysten ryhmissä, mutta sen sijaan sonorisuuden tai distinktiivisten piirteiden pohjalta ei voi tehdä maailmanlaajuisia yleistyksiä. Todennäköisemmin kyseessä ovat monien eri tekijöiden äännekohtaiset yhdistelmät, joita pohditaan tulosten ja aiemman tutkimuskirjallisuuden valossa. Tutkielma huomioi myös äännesymboliikan monitieteisen luonteen.

Koronapandemian alkaessa alkuvuonna 2020 monikieliset työyhteisöt joutuivat pohtimaan, miten viestiä työntekijöille koronavirustaudista ja siitä suojautumisesta siten, että kaikki ymmärtävät. Tutkimukseni tavoite on tunnistaa monikielisen kriisiviestinnän parhaita käytäntöjä rakennusalalla. Termi parhaat käytännöt tarkoittaa parhaita mahdollisia kyseisellä hetkellä tunnettuja tapoja saavuttaa asetettu tavoite tai menetelmää, joka parantaa organisaation toimintaa ja joka voidaan toistaa tai sitä voidaan hyödyntää muualla (Abudi 2011). Lisäksi tutkin, miten vieraskieliset huomioitiin kriisiviestintäsuunnitelmassa ennen koronapandemiaa, millaisia eroja koronaviestinnässä ja sen kääntämisessä oli normaaliin viestintään verrattuna, ja mitä haasteita toimijat kohtasivat koronaviestinnässä. Tutkimus on tapaustutkimus kahdesta rakennusalan toimijasta, rakennusalalla toimivien yritysten keskusjärjestöstä Rakennusteollisuus RT ry:stä ja sen jäsenyrityksestä NCC Suomi Oy:stä. Aineisto kerättiin haastattelemalla Rakennusteollisuus RT ry:n tiedottajaa ja NCC Suomi Oy:n viestintäjohtajaa huhtikuussa 2022. Kuvaan aluksi vieraskielisten lukumäärää ja suhteellista osuutta Suomessa, koronapandemian vaikutuksia Suomen vieraskielisiin ja rakennusalan työturvallisuusohjeita. Tämän jälkeen perehdyn aiempaan tutkimukseen monikielisyydestä työyhteisössä ja erityisesti rakennusalalla, kääntämisestä kriisitilanteessa ja monikielisestä viestinnästä koronapandemian aikana. Aiempi tutkimus monikielisestä viestinnästä koronapandemian aikana on keskittynyt erityisesti viranomaisten ja julkisten toimijoiden tuottamaan viestintään, ja pyrin tutkimuksellani tuomaan näkökulmaa yksityisen sektorin toimijoista mukaan keskusteluun. Käyttämäni menetelmät ovat tapaustutkimus, haastattelututkimus ja laadullinen sisällönanalyysi. Rakennusteollisuus RT:n rooli alalla oli suuri. Se jakoi ohjeet koronaturvallisuudesta, joihin NCC Suomi Oy sitoutui. Nopeus, ketteryys, viestin selkeys ja ytimekkyys olivat tärkeimpiä tunnistettuja parhaita käytäntöjä. Piktogrammijuliste toimi kaikille kielestä riippumatta. Jatkossa NCC Suomi Oy tulee panostamaan kriisiviestintäsuunnitelmassa sekä vieraskielisten huomioimiseen että tiedon tavoitettavuuteen. Sen lisäksi että kieliversiot ovat olemassa, tiedon on oltava näppärästi saatavilla. Poikkeusolosuhteissa kieliversiot tulee saada tuotettua nopeasti, ja selkeät lähdetekstit helpottavat myös kääntäjien työtä. Alan toimijoiden keskinäinen yhteistyö lisäsi koronakriisiviestinnän tehokkuutta, ja Rakennusteollisuus RT toimi myös aktiivisesti ideoiden jakajana.

Maisterintutkielmassani tarkastelen suomea vieraana kielenä opiskelevien nuorten sisä- ja ulkopaikallissijojen käyttöä kirjoitetuissa tuotoksissa. Tarkastelen, millaisia paikallissijavirheitä oppijat tekevät ja millaisia mahdollisia kehityslinjoja niiden käytössä esiintyy suomen kielen alkeiskurssin ensimmäisten 17 viikon aikana. Jaan nämä 17 viikkoa neljään osaan. Ensimmäinen tarkasteltava ajanjakso on viikoilla 3–8, toinen viikoilla 10–12, kolmas viikoilla 13–16 ja viikkoa 17 käsittelen omana lukunaan. Tarkastelemiani virheiden kehityslinjoja on kaksi: virheet joko vähenevät tai lisääntyvät seuraavalle tarkasteltavalle ajanjaksolle siirryttäessä. Tutkielma on aineistopohjainen tutkimus ja aihe valikoitui aineistosta käsin. Tutkittavat oppijat opiskelivat suomea etänä kotimaassaan erään yrityksen järjestämillä kielikursseilla. Tutkittavat oppijat ovat iältään 14–18-vuotiaita. Tutkimukseen valikoitui yhteensä 13 kielenoppijaa. Aineistona käytän näiden oppijoiden kielikurssin aikana tuottamia kirjoitelmia. Jokaiselta oppijalta on kuusi kirjoitelmaa eli niitä on yhteensä 78. Lisäksi seitsemän oppijaa teki tehtävän, johon sisältyi 42 lyhyttä tekstiviestiä. Kaikkien kirjoitelmien ja tekstiviestitehtävien yhteissanamäärä on 7566. Tutkielmani viitekehyksenä toimivat virheanalyysi ja konstruktiokielioppi. Virheanalyysissa pyritään tunnistamaan, luokittelemaan ja selittämään kielenoppijoiden tekemiä virheitä. Omassa tutkielmassani otan huomioon myös sellaisia kohtia, joissa paikallissijoja on käytetty onnistuneesti. Hyödynnän konstruktiokielioppia, kun tarkastelen siirtyvätkö valmiit konstruktiot sellaisinaan oppijoiden tuotoksiin. Käsittelen myös välikieltä eli oppijan omaa kielimuotoa kohdekielestä ja sitä, millaisia konventioita oppijoiden välikielessä voi havaita aineiston perusteella. Viikoilla 3–8 virheiden määrä on n. 10 % ja viikoilla 10–12 se on n. 27 %. Virheet siis lisääntyivät ajanjaksolta seuraavalle siirryttäessä. Kun siirrytään ajanjaksoon 13–16, virheiden määrä on jälleen n. 10 %. Tällöin virheet vähenivät suhteessa aiempaan ajanjaksoon. Viikolla 17 prosenttilukema pysyi suunnilleen samana kuin viikoilla 13–16. Tarkasteltavia kehityslinjoja on kaksi ja molemmat linjat toteutuvat. Ensin virheet lisääntyvät ja sen jälkeen niiden määrä laskee. Omistusrakennekonstruktiossa esiintyi virheitä marginaalisesti. Paikallissijojen käyttö paikan adverbiaalien yhteydessä hahmottui myös pääosin hyvin, vaikka siinä esiintyy vaihtelua oppijoiden välillä ja oppijoiden yksilöllisessä käytössä. Paikallissijojen käyttö paikan adverbiaalien yhteydessä ei siis ole oppijoiden välikielessä vakiintunut. Oppijat tekivät eniten virheitä verbin rektiotäydennyksissä. Pitää-verbin rektiotäydennysvirheitä esiintyy lähes jokaisella tarkasteltavalla ajanjaksolla; myös kertoa-verbin ja tykätä-verbin rektiotäydennysten käytössä on virheitä. Tutkimuksestani voi tehdä päätelmän, että oppijoiden tekemien virheiden määrään vaikuttaa syöttö, jota oppijat saavat suomen kielen kurssilta. Mitä enemmän oppijat pystyvät käyttämään valmiita konstruktioita sellaisenaan, sitä vähemmän kirjoitelmissa esiintyy virheitä. Tämä näkyy myös kehityslinjoissa: alkuvaiheessa virheitä on vähemmän, koska valmiita konstruktioita on annettu enemmän eikä oppijan ole tarvinnut produktiivisesti tuottaa muotoja itsenäisesti. Jatkotutkimusta voisi tehdä siitä, millaisia kehityslinjoja näkyy yksittäisen oppijan oppimisessa ja miten yksilötasolla kielitaidon kehitys suhteutuu oman tutkimukseni kehityslinjoihin.

In today's media landscape, parasocial relationships (PSRs) form a significant aspect of recipients' lives. This study explores the realm of PSRs with favourite characters from TV series belonging to social minorities. Building upon Horton’s and Wohl's theoretical foundation from 1956, research in this area has continually evolved. The study aims to decipher the complex layers of meaning individuals attribute to their PSRs and the subsequent impacts on identity development, personal growth, and perceptions of social minorities. Employing a qualitative approach with semi-structured interviews and thematic analysis, 12 participants aged between 25 and 35, with a favourite character from a social minority, were selected. Four main themes emerged: "Meet the Character," "Self-Perception," "Fulfilling Needs," and "Learning." The results illustrate the profound influence of PSRs on viewers, extending beyond mere entertainment. Participants described their favourite characters as friends, role models, and sources of comfort, forming deep and emotional bonds that contribute to a sense of belonging and support. Furthermore, the study investigates how PSRs actively contribute to personal identity development and self-growth. Participants consciously drew parallels between themselves and their favourite characters, adopting positive traits and fostering a sense of individuality. Additionally, the study sheds light on the educative and transformative role of PSRs in shaping perceptions of social minorities. While participants reported heightened awareness and understanding of challenges faced by these groups, the study emphasizes the importance of accurate and positive representation in the media. For individuals belonging to social minorities, the authentic portrayal of their identity provides a sense of affirmation and acceptance. The findings advocate for further exploration of PSRs in the context of television series, identification, and self-perception, emphasizing their potential to promote understanding, empathy, and informed discourse about social minorities.

This thesis explores the evolution of domestic violence legislation in post-Soviet states with a focus on Russia, Belarus, Armenia, and Ukraine, examining the role of traditional values in shaping legal frameworks. The research investigates the impact of cultural sovereignty, political rhetoric, and feminist and patriarchal theories on the modernization of domestic violence laws. The central question addressed is whether reliance on traditional values hinders progress in domestic violence legislation in these countries. The study delves into how traditional values are defined in family codes and interpreted through cultural norms. The analysis extends to concepts and strategies justifying the presence of traditional values in national legislation, evaluating political rhetoric, and examining the implications of relying on such values. A narrative analysis of policy documents explores how traditional values rhetoric is enshrined, followed by an examination of domestic violence protection in national legislation and case law. The research reveals the complex interplay between tradition, governance, and societal evolution, highlighting the tension between cultural sovereignty and the adoption of modern legal standards. The study finds that the reliance on traditional values poses a significant challenge to the modernization of domestic violence legislation in post-Soviet states. The resistance to ratifying international instruments, particularly the Istanbul Convention, reflects a commitment to maintaining cultural autonomy. Despite similarities in cultural and historical backgrounds, the countries exhibit variations in their approach to modernization, with some demonstrating more progressive strides, such as Ukraine, while others resist change, exemplified by Russia.

With the integration of digitalisation into daily life and education, video games have emerged as valuable tools for learning and teaching. The use of video games in both school and EE contexts has garnered increasing attention. However, given the evolving nature of this field and the vast array of available games, there remains a need to explore teachers' attitudes towards video games as digital learning environments and to identify suitable games for this purpose. Therefore, this thesis examines The Sims™ 4 as an extramural learning environment for vocabulary development of L2 English learners. This study analyses the materials gathered from the gameplay recordings of The Sims™ 4, by six EFL teachers, their interviews, and their gaming sketches. The interviews comprised three parts, with the second dedicated to teachers experiencing gameplay. This research employs mixed methods, using multimodal analysis to examine The Sims™ 4 and qualitative content analysis to analyse the interviews and gaming sketches. The analysis reveals the following key findings: Firstly, The Sims™ 4 provides a multimodal digital learning environment that enhances exposure to the target language, fostering vocabulary development and other skills for L2 English learners. Secondly, while EFL teachers acknowledge the benefits of extramural English activities and video games, they lack the necessary competence to integrate them effectively. Addressing this gap through targeted training can enhance their ability to utilize such resources. After initially hesitating to use or recommend video games due to perceived incompetence, EFL teachers shifted their stance upon experiencing The Sims™ 4. This highlights the potential for teacher training to address perceived barriers and facilitate digital learning environments.

In my master’s thesis, I analyse the North Korean novel Friend by Paek Nam-nyong. The novel was first published in Pyongyang in 1988 and it became the first North Korean novel translated into English in 2020. The book tells the story of a married couple going through a hard time and petitioning for a divorce. A Superior Court Judge, Jeong Jin Wu, decides to investigate the couple’s marital problems and becomes determined to solve them. He feels that, as a judge, while he wants to do his job properly and do right by the people seeking to end their miserable marriages, he also feels responsible for pulling threads and unravelling the social fabric of the whole nation. The goal of my analysis is to explore the presentation of interpersonal relationships and what an individual’s duty and positioning are in North Korean society as presented in Friend. To be able to put Friend in its proper historical context, it is important to understand North Korea’s literary history and what position writers serve in the country. In the literary review, I explain the history of North Korean literature and how Soviet influences have shaped the country’s literary policy, and then go over some of the most commonly used themes and storytelling techniques present in fiction. In my analysis, I employ the methods of close reading and historicization to examine the presentation of interpersonal relationships in relation to the state, and how the breaking down of a nuclear family is also presented as the breakdown of a cohesive social order and therefore, society. The novel places a lot of emphasis on the duties and responsibilities individuals have to be able to live prosperous lives and contribute to the economy. Those who fail to follow the call of the Party-promoted economic campaign are confronted and given the chance to redeem themselves. Friend gives a fascinating glimpse into the lives of ordinary citizens, whose roles in the story reflect the larger societal context and what an individual’s positioning is in the North Korean society.

This thesis explores the complex phenomenon of hikikomori, characterized by severe social withdrawal, within the distinct cultural contexts of Japan and Finland. The study employs a comparative analysis to understand how cultural, societal, and personal factors contribute to and shape the experiences of individuals living as hikikomori. By analysing personal narratives from documentaries alongside existing literature, the research highlights both commonalities and differences in the manifestation of social withdrawal across these two societies. In Japan, hikikomori is closely tied to national identity and societal expectations, presenting a form of resistance to overwhelming social pressures and expectations. Conversely, in Finland, where personal space and individualism are culturally valued, similar issues of loneliness and mental health emerge as significant contributors to social withdrawal, yet the societal response and understanding of hikikomori differ due to differing cultural values. This study emphasizes the need for culturally sensitive approaches to address and understand hikikomori, advocating for interventions that consider the unique socio-cultural dynamics at play. The findings from this research contribute to a broader comprehension of hikikomori, suggesting that while the phenomenon shares universal themes of isolation and mental health challenges, the responses and interventions must be tailored to fit the cultural context. This thesis not only advances our understanding of hikikomori but also calls for a global dialogue on social withdrawal, encouraging further research that crosses cultural boundaries to better support individuals experiencing this profound form of social isolation.

Språkbad kommer ursprungligen från Kanada där engelskspråkiga föräldrar ville att deras barn skulle lära sig franska på 1960-talet. I Finland landade den nya undervisningsmetoden 20 år senare då den första språkbadsgruppen påbörjades hösten 1987 i Vasa. Sedan dess har ämnet blivit mycket undersökt och eftersom språkbad har blivit mycket populärt, utvecklas utbildningen för behöriga språkbadslärare hela tiden. Syftet med avhandlingen är att genom en enkätundersökning få en helhetsbild av språkbadslärares väg till sina jobb och deras uppfattningar om språkbadsundervisning jämfört med vanlig undervisning. Undersökningen tar även reda på vilka för- och nackdelar språkbadslärare tycker det finns i språkbadspedagogiken. Totalt besvarade 20 informanter de 21 frågor som ingår enkäten. Resultaten visar att det finns många olika vägar till att bli språkbadslärare. Hälften har utbildat sig till språkbadslärare och resten genom en kombination av utbildning till klasslärare och ämneslärare. Språket anses vara den största aspekten som skiljer språkbadsundervisning från vanlig undervisning och detta kommer fram i olika situationer, t.ex. ordförrådet, den språkliga medvetenheten och fokuseringen på innehållet i stället för språket i sig. Lärarna rapporterar i första hand fördelar som gäller språkinlärningen. Som nackdelar rapporteras huvudsakligen otillräckliga resurser, svårigheter med språket eller inlärningen och språkbadselevernas uppfattade högre status.