Browsing by department "Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos"

Tutkin pro gradussani ranskalaiseen Charlie Hebdo -satiirilehteen ja sananvapauteen kytkeytyvää evaluoivaa kielenkäyttöä uutisteksteissä. Tarkasteluni kohteena ovat asennoitumista osoittavat kielenainekset ja metaforat. Asennoitumista tarkastelen uutisissa esiintyvistä referointijaksoista, ja metaforien analyysin yhteydessä tarkastelussa ovat referointijaksojen lisäksi muutkin uutisten osat. Charlie Hebdon toimitukseen tehtiin aseellinen hyökkäys 7.1.2015, ja hyökkäyksen jälkeen uutisoinnissa esiintyi runsaasti affektiivista ja asennoituvaa kielenkäyttöä. Uutisoinnissa kommentoitiin sananvapautta, Charlie Hebdon toimintaa ja lehden julkaisemia profeetta Muhammed -pilakuvia. Aineistonani toimiikin 45 Ylen uutistekstiä, jotka julkaistiin viestintäyhtiön verkkosivuilla aseellisen hyökkäyksen jälkeen. Uutiset ovat ajalta 7.1. –19.7.2015. Pääasiallisina teoreettisina viitekehyksinä tutkimuksessani toimivat suhtautumisen teoria (Martin – White 2005) ja kognitiivinen metaforateoria (Lakoff – Johnson 1980). Tutkimuksen yksi keskeisistä tuloksista on se, että länsimaisten lähteiden ja islamia edustavien lähteiden referoinnissa diskurssia lähestytään eri tulokulmista. Läntisten lähteiden yhteydessä kommentoidaan suureksi osaksi sitä, millaisia vaikutuksia Charlie Hebdon toimitukseen tehdyllä aseellisella hyökkäyksellä on sananvapaudelle sekä lehdistön ja piirtäjien toiminnalle. Arviointia esitetään modaalisilla kielenaineksilla direktiivisesti. Islamia edustavien lähteiden referoinnissa taas keskitytään kuvaamaan muslimien reaktiota profeetta Muhammed -pilakuviin. Referointijaksojen yhteydessä ei esiinny juuri lainkaan direktiivisyyttä. Toinen keskeinen tulos on se, että aineistoni uutisteksteissä esiintyy runsaasti metaforisia ilmauksia, joiden lähdealueeksi voidaan hahmottaa sota. Tämä tuo diskurssiin tiettyä kontrolliin tai kilpailuun viittaavaa asetelmaa. Kaikki sodan lähdealueelta kuvautuvat metaforiset ilmaukset eivät ole kuitenkaan yhtä voimakkaita tai intensiivisiä.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten musiikista puhutaan ja miten sen ilmiöitä kielennetään. Tarkastelun kohteena ovat klassisen musiikin orkesterikonserttien arvioinneissa käytettävät metaforat: miten ne kuvailevat ja arvottavat eli evaluoivat kohdettaan. Tutkimuksen taustaoletuksena on, että se miten konsertteja kielennetään, kertoo jotain musiikin hahmotuksesta, klassiseen musiikkiin liittyvistä arvoista ja konserttikulttuurista. Metaforia tarkastellaan Lakoffin ja Johnsonin (1980) kognitiivisen metaforateorian valossa. Ne nähdään siis laajoina ajattelua ja hahmotusta ohjaavina rakenteina, ei vain kielellisen ilmaisun keinoina. Metaforien ilmaisemia arvoja analysoidaan venäläisen tutkijan Arutjunovan (1984) laatiman aksiologisen (eli arvoteoreettisen) luokituksen avulla. Sen mukaan arvot ovat jaettavissa kolmeen pääryhmään: sensorisiin, sublimoituihin ja rationaalisiin. Tarkastelun kohteena on 18 Helsingin Sanomissa vuosien 2010 2011 aikana julkaistua klassisen musiikin orkesterikonsertin arvostelutekstiä, ja niissä esiintyvät metaforat. Aineisto on rajattu siten, että joukossa on sekä kiittäviä että kriittisiä tekstejä monelta eri kirjoittajalta. Tutkielman kahdessa analyysiluvussa tarkastellaan kritiikkiteksteissä käytettäviä metaforia. Ensin tarkastelun kohteena ovat metaforien lähdealueet, ja se millaisia merkityksiä niiden kautta siirretään metaforien kohteille. Metaforat on luokiteltu kolmeen pääryhmään: ensin tarkastellaan strukturaalisia rakennemetaforia, seuraavaksi ontologisia metaforia ja lopuksi orientoivia metaforia. Tämän jälkeen tarkastellaan metaforien kohteita ja sitä, mistä näkökulmasta ja millä keinoilla ne kuvailevat ja arvottavat kohdettaan. Huomiota kiinnitetään konsertin toimijoihin (kapellimestari, solistit ja orkesteri), konsertin ohjelmistoon (säveltäjä, teokset ja konserttikokonaisuus) ja lopuksi vielä konserttitilan akustiikkaan liitettäviin metaforiin. Tutkielma osoittaa, että metaforat ovat keskeinen väline musiikin kuvailuun ja arvottamiseen.

Syftet med studien är att undersöka sydfinlandssvenska högskolestuderandes kännedom om och inställning till ett urval finlandssvenska ord och uttryck samt till dessa ords allmänsvenska motsvarigheter. För att undersöka detta har jag gjort en enkätundersökning bland svenskspråkiga högskolestuderande i Helsingfors. Jag undersöker i vilken utsträckning informanterna använder finlandssvenska ord och uttryck och i vilken utsträckning allmänsvenska. Jag undersöker även vilka finlandssvenska ord och uttryck de använder mest och vilka minst, samt vilka allmänsvenska ord och uttryck de använder mest och vilka minst. Dessutom undersöker jag om informanternas språkliga bakgrund har ett samband med deras kännedom om och användning av finlandssvenska respektive allmänsvenska ord och uttryck. Avsikten med den här undersökningen är att öka kunskapen om hur unga finlandssvenskar förhåller sig till sin finlandssvenska varietet samt till den allmänsvenska varieteten som de i vuxen ålder förutsätts behärska åtminstone i någon mån. Idén till enkätundersökningen kommer från Margareta Södergårds och Sofie Tjärus studie Blivande barnträdgårdslärares syn på finlandismer (2008). Urvalet finlandismer kommer från en mindre undersökning Goda och onda finlandismer som Mikael Reuter (2004) har gjort bland en grupp finlandssvenska och sverigesvenska språkvårdare. Sammanlagt ingår 55 finlandismer av olika slag i enkäten. För varje finlandism finns det även en eller fler allmänsvenska motsvarigheter och sammanlagt ingår därför 122 ord och uttryck i enkäten. Mina informanter är 162 studerande vid två svenska högskolor i Helsingfors. För att få reda på relevanta bakgrundsfakta om informanterna har jag använt samma formulär som Therese Leinonen i Svenskan i Finland ett språk i kläm? (Leinonen & Tandefelt 2000). Jag har utgående från informanternas generella språkanvändning delat in dem i tre grupper. En grupp vars vardag är finskdominerad, en vars vardag är svenskdominerad och en vars vardag utspelar sig till ungefär lika stor del på svenska som på finska. Undersökningen är kvantitativ och för att behandla materialet har statistikprogrammet SPSS använts. Studien visar att informanterna förhåller sig rätt lika till finlandismerna och de allmänsvenska orden och uttrycken. De känner ungefär lika bra till de finlandssvenska och de allmänsvenska orden och uttrycken, men de prefererar ändå i viss mån finlandismerna framför de allmänsvenska orden och uttrycken. Mina informanter förefaller i viss mån vara mer accepterande mot finskpåverkade finlandismer än vad Reuters (2004) informanter är, och de förhåller sig mindre positiva till metaforiska uttryck än vad Reuters informanter gör. Informanter med en svenskspråkig vardag verkar använda allmänsvenska ord och uttryck i högre utsträckning än vad informanterna med en finskspråkig vardag gör. Resultaten tyder dessutom på att informanterna med en svenskspråkig vardag också känner till fler allmänsvenska ord och uttryck även om de inte alltid själva är beredda att använda dem. Studien visar även att informanter med en svenskspråkig vardag använder en del metaforiska uttryck mer än vad informanterna med en finskspråkig vardag gör. Det är överlag tydligt att undersökningens informanter, finlandssvenska högskolestuderande från södra Finland, varken har en speciellt stor kännedom om metaforiska uttryck eller en speciellt positiv inställning till dessa. Bristande behärskning av metaforiska uttryck, idiom och kollokationer kan ses som ett första steg mot språkförlust och sett ur den synvinkeln är resultatet oroväckande. Det stärker den rådande uppfattningen att allt inte står helt rätt till med den svenska språkbehärskningen bland unga finlandssvenskar.

Tutkimuksen kohteena ovat Helsingin pörssissä elokuussa 2012 listautuneiden yritysten rekisteröidyt yritysnimet. Tavoitteena on tarkastella aineiston nimiä sekä yritysniminä että kielen elementteinä. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaiset paikallisuuteen viittaavat elementit näkyvät yritysten nimissä. Tämän johdattamana pohditaan sitä, onko suomen kielellä tai suomalaisuuteen viittaamisella arvoa nimenvalinnassa ja kuinka yleistä se aineiston nimien osalta on. Aineisto käsittää 122 yritysnimeä, jotka kattavat useita toimialoja. Lisäksi materiaalina toimii pörssiyhtiöitä nimenneen asiantuntijan haastattelu. Nimet analysoidaan funktionaalis-semanttisen analyysimallin avulla. Suomen kieleen tai suomalaisuuteen viittaavien aineiston nimien osalta perehdytään tarkemmin nimeämisperusteisiin sekä suomalaisuuden ilmenemiseen. Nimet jaetaan omiksi nimenosikseen ja analysoidaan sekä funktioiden että merkitysten valossa. Erityinen painopiste on suomalaisuuden ilmentymisessä sekä semantiikassa että funktioissa. Pörssiyhtiön nimeämistä pohditaan kielivalinnan, nimeämisperusteiden sekä asiantuntijahaastattelun avulla sekä lyhyesti perehtyen yrityshistoriaan ja multimodaalisuuteen. Pörssiyhtiöiden enemmistö viittaa nimillään suomalaisuuteen: 79 nimeä viittaa jollain tapaa suomalaisuuteen tai suomen kieleen. Suomalaisuus on läsnä aineiston nimissä, joko tiedostettuna valintana tai tiedostamattomana ominaisuutena, se on joko tarkoituksenmukaista tai sattumaa. Suomalaisuudella ja suomen kielellä on jonkinlaista arvoa ja merkitystä nimenannossa, sillä ne ohjaavat nimenantoa sekä tulkintaa. Paikallisuuden ilmentyminen tiivistyy globaalien ja lokaalien päämäärien yhdistämiseksi, mikä ei aina ole yksinkertaista nimeämisen kannalta. Suomalaiset merkityssisällöt ja suomenkieliset ilmaukset nimissä ovat useissa tapauksissa opaakkeja suomenkielisen kieliyhteisön ulkopuolella, joten ne ovat usein hyviä pohjia rakentaa yrityskuvaa eli imagoa sekä brändiä. Asiantuntijahaastatteluun nojaten nimenanto saattaa olla nimenantajalle prosessi, jossa suomalaisuutta ei missään määrin haluta korostaa. Aineiston perusteella suomalaisuus on kuitenkin haluttu säilyttää osana nimiä myös nimenmuutoksissa. Suomalaisuus ilmenee sekä suomen kielenä nimissä että muunlaisina merkityssisältöinä. Suomessa esiintyvät henkilön- ja paikannimet ovat merkittävä osa paikallisuuteen viittaamisessa: henkilönnimi esiintyy 17 ja paikannimi 19 nimessä. Nimistä 43 viittaa suomalaisuuteen suomenkielisin appellatiivein tai muunkielisin, tekokielisin ja lyhenteitä sisältävin ilmauksin, joiden merkityksissä korostuu suomalaisuus. Suomalaisuuteen viittaavat nimet ovat peräisin monilta eri vuosikymmeniltä. Multimodaalisesti yritysnimi esiintyy usein yhdessä yrityksen logon kanssa.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata suomenkielisten peruskoulun yhdeksättä luokkaa käyvien nuorten kykyä tuottaa ruotsin kielistä tekstiä sekä verrata eri oppimääriä opiskelevien nuorten kohdekielen hallintaa. Tarkemmat tutkimuskohteet olivat sanaston laajuus ja vaihtelevuus sekä oikeakielisyys. Lähtökohtana tutkimukselle olivat opettajan ammatillisen osaamisen kehittäminen ja vahvistaminen sekä oppilaiden tuentarpeen laajamittaisempi huomioiminen opetustyössä. Tutkimuksessa kartoitetaan kielitaidon osa-alueita, joiden opetusta kehittämällä ja tehostamalla mahdollisimman moni oppilas saisi tukea kielenopiskeluunsa ja kohdekielen osaaminen paranisi. Tutkimukseen osallistui 33 yhdeksäsluokkalaista, joista 12 oli osallistunut ruotsinkieliseen kielikylpyopetukseen esikoulusta lähtien, 7 oli opiskellut ruotsia vapaaehtoisena A2-kielenä 4. luokalta lähtien ja 14 opiskeli ruotsia 7. luokalla alkaneena pakollisena B1-kielenä. Osallistujat kirjoittivat lyhyen kohdekielisen tuotoksen itselleen tutusta aihepiiristä. Aineiston keruu toteutettiin sähköisesti siten, että oppilaat jakoivat tuotoksensa opettajalleen, joka kootusti toimitti aineiston tutkijalle. Näin oppilaiden henkilöllisyydet jäivät vain opettajan tietoon ja osallistujien anonymiteetti kyettiin takaamaan. Tutkimusaineiston sanastoa analysoitiin käyttämällä Björnsonin luettavuusindeksiä sekä sanavaihtelua mittaavaa TTR-arvoa. Oikeakielisyyttä puolestaan tutkittiin virheanalyysiä soveltaen. Tutkimus osoitti kielikylpyyn osallistuneiden ja A2-ruotsia opiskelleiden kielitaidon olevan lähes saman tasoista. B1-ruotsia opiskelevien sanastonhallinta oli puolestaan selkeästi heikompaa. Kohdekielen rakenteiden hallinnassa erottui kolme osa-aluetta, jotka aiheuttivat kaikkien oppimäärien opiskelijoille haasteita. Nämä osa-alueet olivat substantiivi- ja verbioppi sekä päälauseen sanajärjestys. Edellä mainittujen asioiden opetusta kehittämällä ja monipuolisempaa sanastoa käyttämällä voidaan parantaa kohdekielen hallintaa kaikissa oppimäärissä

Tutkielma käsittelee neuvonantosekvenssejä terveydenhuoltoon liittyvissä keskusteluissa. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella neuvonantosekvenssien rakennetta sekä niiden aiheuttamaa keskustelua. Tarkemman analyysin kohteena on erilaiset neuvonantostrategiat sekä niiden ympäristö keskusteluissa. Metodina työssä on keskustelunanalyysin alalaji sekvenssianalyysi. Työn materiaali koostuu tutkimusprojektissa Interaktion och variation i pluricentriska språk kerätystä materiaalista, josta tässä työssä käytetään kahdeksaa ravintoterapeutin ja asiakkaan välistä keskustelua. Tutkielma jakaa neuvonantosekvenssit kahteen ryhmään: implisiittisiin ja eksplisiittisiin. Implisiittisissä neuvonantosekvensseissä asiantuntija viittaa aiempaan keskusteluun ja siellä jo käsiteltyyn teemaan. Näissä sekvensseissä ohjetta ei enää toisteta, vaan ainoastaan aihepiiri mainitaan. Eksplisiittisissä sekvenseissä asiantuntijan neuvo perustuu asiakkaan samassa sekvenssissä esittämään tietoon. Eksplisiittisissä neuvonantosekvensseissä asiantuntija yleensä perustelee antamansa ohjeen. Implisiittisissä sekvensseissä näin ei tapahdu, vaan asiantuntija esittää tarvittavat lisäkysymykset, minkä jälkeen sekvenssi loppuu dialogipartikkeleihin.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Syftet med avhandlingen är att undersöka hur unga nordbor navigerar språkligt i muntlig kontakt med andra nordbor. Mitt material består av tre inspelade samtal mellan totalt 15 unga informanter från olika nordiska länder och självstyresområden. Dessa unga utgör en speciell grupp inom Norden eftersom de alla har ett uttalat intresse för och i viss mån erfarenhet av Norden eller det nordiska. På basis av detta kallar jag dem nordenaktiva. I två av samtalen deltar fyra informanter och i det tredje samtalet sju. Informanterna är fördelade så att minst tre eller fyra nordiska länder eller självstyresområden finns representerade i varje samtal. Min metod har sin grund i CA-analysen vilket innebär att jag utan hypotes insamlat materialet, transkriberat detta och därefter formulerat två forskningsfrågor. Därmed är min metod induktiv. Forskningsfrågorna är: 1. Hur förebygger man problem i internordiska samtal? och 2. Vilka problem förekommer i dessa samtal och hur löser man dem? Resultaten visade att nordenaktiva ungdomar förebygger problem på ett effektivt sätt genom flera olika strategier. Vissa informanter gör ett språkbyte och talar ett annat språk (än sitt första) medan andra talar en slags icke-standardiserad, anpassad blandform som jag här kallar skandinaviska. De strategier som används för att förebygga problem är ackommodering och kodväxling. Det är främst de västnordiska informanterna som ackommoderar och de gör detta genom att helt tala skandinaviska som de sedan justerar efter andra deltagare så att uttal, ord och böjningsändelser exempelvis är hämtade från svenskan eller danskan. Förekomster av kodväxling till engelska visar inte på att engelskans funktion här är att hjälpa den faktiska språkförståelsen, utan används främst för att uttrycka distans till känsliga samtalsämnen vilket visar att informanterna har en hög språklig medvetenhet i grannspråkskommunikationen. Särskilt frekvent i mitt material är också skämt. Dessa förstås i hög grad av deltagarna och fungerar som en gemenskapsbyggande solidaritetsstrategi. Även då avvikande åsikter, som potentiellt kan skada denna gemenskap, är under uppsegling löser deltagarna detta med försiktighetsåtgärder vilket kan tolkas som ett försök att bevara en god stämning. Gällande den andra forskningsfrågan, som gäller problemlösning, framkommer det att reparationer, missförstånd och tystnader uppstår i materialet. Ibland väljer deltagarna att vara tysta stora delar av samtalet eller att inte reagera på det förväntade sättet på andras turer vilket kan indikera att problemkällor finns i samtalen (som dock löper relativt problemfritt). En jämförelse mellan nordenaktiva och mindre erfarna grannspråkskommunikatörer skulle i framtida studier kunna ge intressanta resultat kring olika strategier och hur dessa utvecklas genom ökad exponering för internordisk kommunikation.

Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin ruotsinkielisten asukkaiden käyttämiä epävirallisia paikannimiä. Työssä selvitetään, minkälaisia epävirallisia paikannimiä ruotsinkieliset helsinkiläiset ovat käyttäneet 1800-luvun lopulta 2010-luvulle ulottuvana ajanjaksona. Tarkastelun kohteena ovat kaupunginosien, osa-alueiden, asuinalueiden sekä saarien nimet. Lisäksi tarkastellaan Esplanadin puiston ja Helsingin epävirallisia nimiä. Aineistona koostuu yhdeksästä valmista kokoelmasta, jotka sisältävät epävirallisia paikannimiä. Vanhin kokoelma on 1890-luvulta, uusin vuodelta 2012. Kokoelmista on poimittu ne nimet, joiden merkitsemän paikan laji vastaa edellä mainittuja paikanlajeja. Tutkielmassa tarkastellaan 172 epävirallista paikannimeä 82 eri paikalle. Tutkielma jakaantuu kolmeen varsinaiseen tuloslukuun. Muodostuksellinen näkökulma selvittää, minkälaisia sekundaareja ja primaareja paikannimiä aineisto sisältää. Sekundaarien nimien osalta tarkastellaan erityisesti, miten nimet ovat rakentuneet. Slangijohtimella muodostettuja nimiä, lyhennettyjä nimiä ja äänteellisiä muunnoksia käsitellään erillään. Primaareista nimistä selvitetään nimenantoperusteita ja etymologiaa. Maantieteellinen näkökulma kertoo, miten nimien paikat sijoittuvat Helsinkiin. Jakolinjana käytetään kantakaupungin rajaa, joka oli myös Helsingin kaupungin raja ennen vuoden 1946 suurta alueliitosta. Kielellinen näkökulma selvittää, mitkä kielet ovat vaikuttaneet epävirallisiin nimiin, ts. minkä kielisistä elementeistä nimet koostuvat. Tutkimus osoittaa, että Helsingin ruotsinkielisten asukkaiden käyttämistä paikannimistä löytyy suurta variaatiota. Nimien joukosta löytyy eniten sekundaareja nimi, mutta myös jonkin verran primaareja nimiä. Sekundaareista nimistä slangijohtimilla -is ja -ka johdetut nimet erottuvat suuren määränsä vuoksi. Primaareissa nimissä nimenantoperusteista korostuvat paikan ominaisuus sekä paikan suhde ihmiseen. Nimien paikat jakautuvat tasaisesti lähes koko Helsingin alueelle. Suurempi osa nimistä tosin sijoittuu kantakaupunkiin. Vanhemmista aineistoista poimitut nimet sijoittuvat lähes poikkeuksetta kantakaupunkiin. Kaupungin reuna-alueille eli lähiöihin sijoittuvia nimiä löytyy enimmäkseen vain uudemmista aineistoista. Primaareja nimiä löytyy vain uudemmista aineistoista lukuun ottamatta nimeä Stadi, joka viittaa Helsinkiin. Niin ikään Helsinkiä merkitsevä nimi Hesa taas esiintyy useammassa aineisossa kuin mikään muu nimi, yhtensä seitsemässä. Helsingillä on toisaalta myös eniten epävirallisia vastineita, yhteensä yhdeksän kappaletta. Suuri osa nimistä on saanut vaikutteita ainoastaan ruotsista. Lisäksi löytyy suomesta ja muista kielistä vaikutteita saaneita nimiä, nimiä, joissa on monen kielisiä elementtejä sekä epäselviä tapauksia, joissa pelkästään epävirallisen nimen perusteella ei voida päätellä, mistä kielestä nimi on saanut vaikutteita.

Tutkielmassa tarkastellaan kvalitatiivisesti Markus Kajon pakinoiden geneerisiä persoonailmauksia. Kajon pakinat ovat yleensä sivun mittaisia tekstejä, joissa käsitellään usein arkipäiväisiä ilmiöitä sekä pienistä suuriin mittasuhteisiin kasvavia mitä jos? -ajatuksesta liikkeelle lähteviä skenaarioita. Koska monet pakinoiden kuvaamat ilmiöt esitetään yleisinhimillisinä eli sellaisina, että ne voivat sattua kenelle tahansa, tämä ilmenee myös persoonapronominien tasolla. Aineiston perusteella tutkimuksen tarkastelun kohteeksi ovat valikoituneet nollapersoona, geneerinen yksikön ja monikon ensimmäinen ja toinen persoona sekä substantiivi-ilmaukset kuten ihminen ja henkilö. Tutkimuksessa sivutaan myös niitä keinoja, joilla pakinoiden toimijoita kategorisoidaan ryhmiksi. Aineiston kielellisiä valintoja tarkastellaan kognitiivisen kielentutkimuksen periaatteiden kautta. Havaintoja vertaillaan sekä suomenkieliseen että kansainväliseen geneeristen persoonailmausten teoriaan. Aineiston analyysissä hyödynnetään myös labovilaista kertomusskeemaa, jota vasten pronominivalintoja ja niiden mahdollista vaihtelua tutkitaan silloin, kun pakinan rakenne sopii siihen. Tutkimus on tehty analysoimalla Kajon pakinoiden geneerisiä persoonailmauksia tekstikontekstissaan. Vaikka geneerisiä persoonailmauksia voi pitää periaatteessa samaviitteisinä ne kaikki voisi yleensä korvata tekstikontekstissa parafraasilla kuka tahansa niillä voi tulosten perusteella havaita olevan retorisia eroja. Niiden avulla voidaan esimerkiksi kategorisoida toimijoita sisä- ja ulkoryhmiin tai tuoda ilmi sitä, miten toisinaan affektinen kertojanääni suhteuttaa yleisön itseensä. Myös nollapersoonan rakenteelliset rajoitukset saattavat motivoida muiden geneeristen muotojen käyttöä. Tämän lisäksi pakinoiden tarkastelu kertomusskeeman kautta osoittaa, että kertomusrakenteella näyttää olevan vaikutusta erilaisten geneeristen muotojen variaatioon. Esimerkiksi nollapersoona esiintyy usein johdattelevissa ja arvioivissa osuuksissa, kun taas geneeristen persoonapronominien kuten yksikön toisen persoonan avulla voidaan ikään kuin zoomata lähemmäs toimintaan.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia kuvia naiseudesta ja mieheydestä luodaan kielen avulla suomalaisessa poliittisessa uutisoinnissa. Tarkastelun kohteena ovat sukupuoleen viittaavat ilmaukset, verbivalinnat, ulkonäköä kuvaavat jutut, nimien ja titteleiden käyttö sekä ikään viittaaminen. Tekstien lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan lyhyesti myös tekstien yhteyteen valikoituja kuvia. Aineistona käytetään kahdesta suomalaisesta poliitikosta, Jutta Urpilaisesta ja Jyrki Kataisesta kirjoitettuja uutisia ja muita juttuja, jotka on julkaistu viidessä suomalaisessa mediassa vuosien 2001 ja 2016 välisenä aikana. Aineistoon kuuluu niin sanomalehtien uutistekstejä kuin iltapäivälehtien viihdeuutisiakin. Analyysin lähtökohtana ovat aiemmat tutkimukset kielen seksistisyydestä ja siitä, että “miehinen” ja “naisellinen” kieli näyttäytyvät epätasa-arvoisina. Tutkimuksessa hyödynnetään myös tutkimusta representaatiosta ja metaforista. Työssä osoitetaan, että erityisen selvästi kielen seksismi tulee esiin sukupuoleen viittavissa ilmauksissa: miessukupuoleen viittaava loukkaava nimittely on lähes yksinomaa tietynlaista pojittelua, kun taas naiseen kohdistuu tytöttelyn lisäksi myös muita alentavia ilmauksia, joista monet liittyvät naisen seksuaalisuuteen. Naisen ulkoista olemusta myös kommentoidaan useammin kuin miehen ulkoista olemusta, ja kritiikki on kielellisesti voimakkaampaa. Juttujen yhteyteen valikoiduissa kuvissa taas naisen ruumista “paloitellaan” useammin kuin miehen ruumista: naisen ulkoisessa olemuksessa kiinnitetään huomiota tiettyihin osiin vartalossa ja ylikorostetaan sitä, esimerkiksi leuka pyritään näyttämään ylisuurena. Miehen ruumista taas useimmiten kuvataan kokonaisuutena. Verbeissä, nimien ja titteleiden käytössä tai ikään viittamisessa taas ei näyttäisi esiintyvän kovinkaan paljon seksismiä, vaan näissä ryhmissä seksismi keskittyy lähinnä yksittäisiin esimerkkilauseisiin, joiden pohjalta ei voi tehdä yleispäteviä päätelmiä. Tutkielma avaa uudenlaista näkökulmaa kielessä esiintyvään seksismiin. Kielen seksistisyyttä on tutkittu aiemminkin niin Suomessa kuin ulkomailla, mutta politiikan uutisoinnin kielessä esiintyvän seksismin tutkimus tuo aiheeseen uudenlaista lähestymiskulmaa. Tutkielma luo pohjaa myös mahdolliselle jatkotutkimukselle: Kahden eri sukupuolia edustavan poliitikon kielellisen kuvaamisen tutkiminen antaa suuntaa politiikan uutisoinnissa esiintyvän kielen seksistisyyden analysoimiseen, mutta useamman poliitikon kattava tutkimus olisi kokonaisvaltaisempaa.