Browsing by discipline "Engelsk filologi"

Tutkielma keskittyy metaforien käyttöön Ison-Britannian parlamentissa maan EU-jäsenyydestä järjestetyn kansanäänestyksen kampanjoinnin aikana keväällä 2016. Tarkempana tutkimuskohteena on kampanjan molempien osapuolten, sekä EU-jäsenyyttä tukevan että eroa puoltavan, metaforinen kielenkäyttö. Sitä tarkastelemalla tutkimus pyrkii esittämään kampanjaryhmien mahdollisesti käyttämiä narratiiveja, jotka tukevat näiden ryhmien näkemyksiä Euroopan unionista sekä Ison-Britannian mahdollisesta erosta. Tavoitteena on myös pohtia yleisemmällä tasolla tämän tapauskohtaisen esimerkin kautta, kuinka vastakkaisia tavoitteita ajavat kampanjaryhmät hyödyntävät metaforia diskurssissaan. Tutkimus pohjaa Lakoffin ja Johnsonin vuonna 1980 esittelemään kognitiivisen metaforan määritelmään, jonka mukaan metaforat ovat paitsi lingvistinen myös kognitiivinen ilmiö, ja metaforat toimivat osana ihmisen ajattelua auttaen ympäröivän maailman käsitteellistämisessä. Kognitiivisiin metaforiin sisältyvät niin yksinkertaiset kuin kompleksisemmat metaforat, joista jälkimmäisiä käytetään usein tiedostetusti korostamaan tai sävyttämään puheenaiheita. Tämä tutkimus keskittyy etenkin kompleksisiin metaforiin, joita hyödynnetään usein tietoisesti, kun halutaan vaikuttaa viestin vastaanottajiin. Tutkimus perustuu myös aiempaan poliittisen diskurssin tutkimukseen sekä yksittäisten poliitikkojen että laajempien ryhmien kielen metaforisuudesta. Tutkimuksen aineisto koostuu Ison-Britannian parlamentin ylä- ja alahuoneiden debateista kerätyistä puheenvuoroista, jotka on jaettu neljään osaan kampanjaryhmän ja huoneen mukaan. Metaforien erottelussa hyödynnettiin Pragglejaz-ryhmän metaforien tunnistusmetodia (Metaphor Identification Procedure t. MIP), joka pohjaa metaforisten sanojen monimerkityksellisyyteen ja nojaa sanakirjojen käyttöön mahdollisten metaforien manuaalisessa tunnistuksessa. Löydetyt metaforat luokiteltiin sanojen pohjamerkitysten avulla ryhmiin, joista yleisimmiksi nousivat matkustus-, rakennus-, terveys-, voima-, sota- ja ihmismetaforaryhmät. Nämä ryhmät esiintyivät suhteellisen usein kaikissa neljässä aineiston osiossa, ja käyttöeroista ilmeisimmät näkyivät sekä harvinaisempien termien jakaumissa että metaforaryhmäkohtaisissa käyttötyyleissä tiettyjen aiheiden yhteydessä. Esimerkiksi terveysmetaforien käyttötapa riippui siitä, hyödynnettiinkö Euroopasta puhuttaessa positiivisia vai negatiivisia termejä. Pienempiä metaforaryhmiä esiintyi aineistossa lukuisia, mikä yleisesti viittaa tekstin metaforarikkauteen. Näistä ryhmistä merkittävimmäksi nousi ihmissuhdemetaforien ryhmä, jota käytettiin laajemmin vain ylähuoneen EU-jäsenyyttä tukevalla puolella, missä se oli yksi suurimmista ryhmistä. Ns. laajennetut (engl. extended) tai muut kerrostetut kompleksit metaforat olivat aineistossa harvinaisia, mutta erityisesti yksi ylähuoneen puheenvuoro herätti huomiota rakentumalla kokonaan metaforarungon varaan. Vaikka aineiston osioiden välillä esiintyi eroavaisuuksia metaforien käytössä, tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, ettei kumpikaan kampanjan osapuolista käyttänyt metaforien luomaa narratiivia osana diskurssiaan – metaforia käytettiin yleisesti paljon, mutta puhujat eivät toistaneet toistensa käyttämiä kielikuvia. Tämä johti siihen, että vaikka metaforien käytössä näkyi yleisiä suuntauksia (esim. taipumusta käyttää laajaa valikoimaa erilaisia sairauksiin ym. liittyviä termejä negatiivisen mielipiteen tukemiseen), valtaosa metaforakäytöstä koostui yksittäisistä maininnoista. Suurempia eroja aineistossa esiintyi kampanjaryhmien sijaan ylä- ja alahuoneen välillä. Jatkotutkimus olisi tarpeellista, jotta metaforapohjaisista narratiiveista poliittisessa kampanjoinnissa saataisiin kattavampi kuva.

Song lyrics are potentially the one type of discourse that exceeds all others in reaching the most people globally. In 2017 each American spent on average over 32 hours a week listening to music and there was a 59% increase in on demand audio streams of music. The most streamed songs on Spotify had over one billion streams each. It is of importance, therefore, that popular music song lyrics are investigated to see what messages they are giving to the listener. This thesis set out to achieve three aims. The first was to develop a methodology for creating balanced and representative corpora of contemporary popular song lyrics. The second aim was to investigate the lexicogrammatical differences of the popular song lyrics sung by men and those sung by women. Finally, it was determined whether popular song lyrics could be said to construct social identities, social relationships and ultimately reality in different ways depending if they are sung by men or by women. Two corpora of song lyrics were built containing the lyrics of popular music songs taken from the Spotify Global Chart. One corpus contained songs sung by men, the other songs sung by women. The two linguistic approaches of critical discourse analysis and systemic functional linguistics were used to analyse and compare the two corpora. It was found that the male voice dominates the Spotify Global Chart. Furthermore, songs sung by men are more complex and have a greater lexical variety than those sung by women, which were found to be simpler and contain more repetition than those by male artists. Song lyrics sung by men are also significantly more likely to contain profanity and have higher frequencies of authoritative commands and threatening language than those sung by women. In contrast, songs sung by women contain more inclusive pronouns, are more positive and are more likely to refer to building relationships than those sung by male artists. The research showed that there is a difference between popular song lyrics sung by men and those sung by women. The two groups of artists do construct social identities, relationships and reality in different ways. The male voice in popular music is loud, dominant and supports and performs ideas of masculinity. In contrast, the female voice is less accessible and quieter, it is however, positive, has a strong stance and actively works at building relationships with the reader or listener. As a register of language, popular music seems to build upon gender inequalities that are prevalent within the entertainment industry and, indeed, society as a whole. Popular music is dominated by male artists who use a linguistic repertoire that is overwhelmingly aimed at acting out social performances with the aim of expressing and supporting ideas of masculinity.

Kantrimusiikin erityispiirre on elämänmakuisen tarinankerronnan painottaminen. Sellaisenaan tämä populaarimusiikin genre heijastaa usein tarkkanäköisesti kantrimusiikin kohdeyleisön ja myös laajemman yhteiskunnan ympärillä tapahtuvia muutoksia ja niihin liittyviä keskusteluja. Lähestyn kantrimusiikkia erityisesti sukupuolen näkökulmasta ja kirjallisuusosiossani pohdin, kuinka sekä kantrimusiikkia esittävien naisten asema että naisten roolien representaatiot lauluissa ovat muuttuneet viimeisen vuosisadan aikana, kun tämä kaupallisen musiikin tyylilaji on ollut olemassa. Lisäksi esitän katsauksen väkivallan ja parisuhdeväkivallan teeman käsittelyyn kantrimusiikin historiassa. Varsinainen tutkimuskysymykseni pohtii responsiivisen väkivallan (counter-violence) teemaa naisia voimaannuttavissa kantrimusiikkilyriikoissa. Tutkin valitsemaani aihetta kirjallisuusanalyysin keinoin analysoimalla huolellisesti neljän eri kantrilaulun lyriikoita, rakennetta ja musiikkivideoita. Työni keskittyy suosittujen naisartistien kappaleisiin, jotka ovat huolimatta niiden synkästä sisällöstä erittäin menestyneitä. Kaikki kappaleet kuvaavat tilannetta, jossa parisuhdeväkivallan naisuhri murhaa pahoinpitelijänsä ja tällä brutaalilla tavalla ottaa takaisin oman elämänsä hallinnan. Tämä teko kuvataan johdonmukaisesti hyvin voimaannuttavana mutta myös perusteltuna ratkaisuna naisten vaikeaan elämäntilanteeseen. Analyysini tavoite on hahmottaa ja ymmärtää paremmin tämän ristiriitaisen ja moraalisesti arveluttavan asetelman ydintä. Samankaltaisesta narratiivista huolimatta jokainen kappale on omanlaisensa ja lähestyy käsittelemäänsä teemaa hyvin erilaisista näkökulmista. Martina McBriden Independence Day hyödyntää voimakasta uskonnollista ja isänmaallista retoriikkaa oikeuttaakseen päähenkilönsä ratkaisun. Dixie Chicksin Goodbye Earl esittää tarinansa satiirisen huumorin keinoin korostaen komiikkaa erityisesti musiikkivideollaan. Narratiivissa painotetaan myös naisten välisen ystävyyden merkitystä päähenkilölle. Miranda Lambertin kappaleessa Gunpowder and Lead päähenkilön motivaationa on kostonhimo. Hahmo ottaa korostetun maskuliinisen roolin, jonka avulla murtautuu ulos aiemmasta uhrin asemastaan. Carrie Underwoodin Church Bells käsittelee aihettaan uskonnon näkökulmasta. Kuten Independence Dayn päähenkilö, myös tämän laulun päähenkilö saa uskonnosta sekä lohtua että perusteen langettaa tuomio pahoinpitelijälleen. Lisäksi Church Bells asettaa lyriikassaan vastakkain yksinkertaisen mutta rehdin maalaiselämän ja rikkauden suoman ylellisen elämän korruptoituneisuuden. Tutkimukseni liittää laulujen tematiikan ja esittämisen tavat osaksi huolestuttavaa ilmiötä, jossa eri medioissa esitetystä väkivallasta tulee yleisöille arkipäiväinen kokemus. Jatkuvasta altistumisesta aiheutuva väkivallan normalisoituminen (normalization of violence) hämärtää käsitystä väkivallan todellisista vaikutuksista ja seurauksista.

Tutkielmassa tutkitaan englannin kielen kielioppaita ja niiden sisältämien normatiivisten eli preskriptiivisten kieliohjeiden vaikutusta amerikanenglantiin. Tutkielman alkupuolella esitellään englannin kielen kielioppaisiin liittyvät teoreettiset peruskäsitteet (kielioppi, deskriptivismi, preskriptivismi, vakiintunut kielenkäyttö eli englanniksi usage) sekä kielioppaiden lyhyt historia ja tyyppijärjestelmä. Jälkipuolella tutkitaan, kuinka kielioppaiden preskriptiivinen kielen kuvaus on vaikuttanut luonnolliseen kielenkäyttöön Yhdysvalloissa 1990-luvun jälkipuoliskolla ja 2000-luvun alussa. Historiallisessa tarkastelussa englannin kielen preskriptiiviset kielioppaat syntyivät 1700-luvun lopulla, jolloin englannin kielen sanastoa, oikeinkirjoitusta ja kielioppia pyrittiin standardisoimaan. Usein standardisointityötä sävytti preskriptiivinen kielen rakenteiden kuvaus, joka pyrkii ohjaamaan kieliyhteisöä käyttämään oikeana pidettyä kieltä ja karttamaan vääränä pidettyä kieltä. Englannin preskriptiiviset kielioppaat ovat vakiinnuttaneet asemansa auktoriteetteina, joita kieliyhteisössä käytetään silloin kun halutaan selvittää, onko jokin ilmaisu hyvää vai huonoa englantia. Tutkielmassa muodostetaan otos kolmesta preskriptiivisestä kieliohjeesta, jotka on määritelty kahdessa Yhdysvalloissa 1960-luvulla julkaistussa tunnetussa kielioppaassa. Otoksen kieliohjeet edustavat kolmea eri ajatusta, jotka ovat seuraavat: 1) Kieltä pitää käyttää siten, että sanojen merkitykset pysyvät tarkkarajaisina. 2) Sanojen etymologiaa täytyy kunnioittaa. 3) Sanojen merkityskenttää ei saa laajentaa kielen sisäisen logiikan vastaisesti. Aluksi otokseen valittujen kieliohjeiden alkuperä selvitetään kielihistoriallisten hakuteosten ja kielioppaista kootun HUGE-tietopankin avulla. Sitten ohjeiden vaikuttavuutta tutkitaan korpuslingvistiikan keinoin eli tarkastelemalla sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti sitä, kuinka ohjeita on noudatettu luonnollisen kirjoitetun ja puhutun kielen näytteissä. Näytteet on kerätty kahdesta korpuksesta eli laajasta kielinäytteiden kokoelmasta. Lisäksi 1960-luvulla määriteltyjä kieliohjeita verrataan siihen, kuinka ne on määritelty ja analysoitu 1990-luvun lopussa julkaistussa kielioppaassa. Vastauksena tutkielman kysymyksenasetteluun havaitaan, että tutkielman otokseen valituista kolmesta preskriptiivisestä ohjeesta kahta noudetaan yhä luonnollisessa kielenkäytössä. Sen sijaan yhtä otoksen ohjeista eli kieltoa käyttää adverbia hopefully lauseadverbiaalina noudatetaan luonnollisessa kielenkäytössä enää harvoin. Tutkielmassa esitetään tiedossa olevan kirjallisuuden valossa tähän mennessä yksityiskohtaisin ja kattavin analyysi kieliohjeesta, joka koskee hopefully-adverbin käyttöä lauseadverbiaalina. Johtopäätös on, että korpuslingvistiikkaa ja HUGE-tietopankkia hyödyntävä metodi soveltuu hyvin preskriptiivisten kieliohjeiden historian ja vaikuttavuuden tutkimukseen.

Tutkimukseni tavoitteena on tarkastella amerikkalaisten ja brittiläisten journalistien tapaa muokata yritysten lehdistötiedotteista otettua tekstiä käytettäväksi uutisartikkeleihin. Sen taustalla on viime vuosien kehityssuunta, jossa PR:n vaikutusvalta on kasvanut ja lehdistön puolestaan heikentynyt. Pyrin tutkimuksellani valottamaan journalistien keinoja toimia tässä ympäristössä. Keskityn journalistien tekemien lingvististen muutosten kategorioihin ja määriin Henk Pander Maatin (2008) tutkimusmetodia käyttäen. Lopuksi vertailen tuloksiani hänen tuloksiinsa. Muutosten taustalla on lehdistötiedotteen ja uutisartikkelin välinen genrekonflikti. Lehdistötiedotteen genreen kuuluu näyttää aiheensa positiivisessa sävyssä, mutta se ei välttämättä sovi uutisartikkelin objektiivisempaan tyyliin. Täten journalisti voi joutua muokkaamaan lehdistötiedotetta. Aineistona tutkimuksessa käytetään 20 Applen, Nokian, Microsoftin ja Sonyn julkaisemaa lehdistötiedotetta ja 41 The Guardianissa, The New York Timesissa ja The Los Angeles Timesissa julkaistua uutisartikkelia, jotka perustuvat ainakin osittain ensiksi mainittuihin lehdistötiedotteisiin. Aineiston yritykset valittiin, koska ne ovat vaikutusvaltaisia, jolloin niiden lehdistötiedotteet pääsevät todennäköisemmin sanomalehtiin. Aineiston lehdet puolestaan valittiin, koska ne muokkasivat ottamiaan lehdistötiedotelainauksia, jolloin analyysi voidaan toteuttaa. Osa lehdistöstä voi kopioida lehdistötiedotteen sanasta sanaan artikkeleihinsa, jolloin tällainen analyysi on vaikeampi toteuttaa. Tutkimusmetodina käytän Henk Pander Maatin hollanninkieliseen aineistoon pohjautuvassa tutkimuksessa kehitettyjä transformaatiokategorioita. Sovellan niitä englanninkieliseen aineistoon ja tutkin uutisartikkeleiden käyttämiä lehdistötiedoteperäisiä lainauksia vertailemalla niitä alkuperäisiin lehdistötiedotteisiin. Lingvistiset muutokset luokitellaan transformaatiokategorioihin, ja niiden määrä lasketaan. Transformaatiokategoriat sisältävät esimerkiksi sanojen tai lausekkeiden poistoja ja lisäyksiä. Lehdistötiedotteiden lauseita voidaan yhdistää tai pilkkoa. Uutta taustatietoa voidaan lisätä selventämään uutisartikkelin lukijalle lehdistötiedotteissa mainittujen käsitteiden taustoja. Lehdistötiedotteen positiivista sävyä neutraloidaan poistamalla tai korvaamalla esimerkiksi superlatiiveja. Tulokseni paljastavat käytettyjen transformaatiokategorioiden tyypin ja määrän. Aineistostani löytyy epäselvät tapaukset pois lukien yhteensä 904 muutosta. 904 havaitusta muutoksesta enemmistö on journalistin turhaksi kokeman tiedon poistoja (23 %), taustatiedon lisäyksiä (17 %) ja positiivisuuden neutralisointeja (19 %). Vertailu Pander Maatin tuloksiin paljastaa tulosten olevan samankaltaisia, mutta erojakin löytyy. Muutosten määrissä on eroja prosenttiosuuksissa, ja muutoksia tapahtuu omassa aineistossani suhteessa aineiston määrään enemmän kuin Pander Maatin aineistossa. Pohdin erojen ja samankaltaisuuksien syitä, mutta varmaa vastausta niihin tutkimukseni ei pysty antamaan. Lisäksi havaitsin Pander Maatin kategorioissa muutamia puutteita ja ehdotan niihin parannuksia. Kokonaisuutena tulokseni tarjoavat uutta tietoa journalistien tavoista muokata lehdistötiedotteita angloamerikkalaisessa lehdistössä, ja niitä voidaan vertailla eri aineistoista tehtyihin jatkotutkimuksiin.

Tutkielman aiheena on kuuden hengellisen tekstin kokoelma, joka sisältyy keskienglanninkieliseen, 1300-luvun viimeiselle neljännekselle ajoitettuun Glasgow’n yliopiston kirjaston (Glasgow University Library) käsikirjoitukseen Hunter 520. Kirjaston käsikirjoitusluettelossa tästä noin 3 400 sanan mittaisesta kokoelmasta käytetään nimitystä ”Primer”. Tekstien aiheina ovat 1) viisi ruumiin aistia, 2) kymmenen käskyä, 3) seitsemän ruumiillista laupeudentyötä, 4) seitsemän hengellistä laupeudentyötä, 5) viisi asiaa, jotka tulisi tietää Jeesuksen Kristuksen rakastamiseksi ja 6) millainen on ihminen ruumiissa ja sielussa. Tekstejä ei ole aiemmin editoitu. Tutkielmassa selvitetään, miksi teksteistä käytetään monitulkintaista käsitettä ”primer”, miten ne liittyvät keskienglanninkielisiin hengellisiin opaskirjoihin, mikä tekstien konteksti on ja millaiselle yleisölle ja mitä tarkoitusta varten ne on kirjoitettu. Lisäksi keskiaikaisten käsikirjoitusten editoinnin teorian pohjalta teksteistä tuotetaan kaksi erilaista editiota. Nykytutkijoiden käytössä keskienglannin sana ”primer” tarkoittaa joko rukouskirjaa yleensä, tiettyä vakiintunutta hartauskokoelmaa nimeltä Book of Hours tai lapsille suunnattua lukemisen ja kristinuskon perusteiden alkeiskirjaa. Tutkielmassa käsiteltävä Primer muistuttaa löyhästi viimeistä. Sen teksteistä neljä ensimmäistä on tyypillisiä myöhäiskeskiaikaisten hengellisten opaskirjojen tekstejä. Neljäs Lateraanikonsiili päätti vuonna 1215, että jokaisen kristityn tuli osata tietyt kristinuskon opin ja moraalin perusteet, joita pappi vuosittain kuulusteli pakollisen synnintunnustuksen yhteydessä. Tästä seurasi vilkas keskienglanninkielisten, maallikoille suunnattujen hengellisten oppaiden tuotanto. Primer on hyvän kristillisen elämän ja synnin välttämisen opas, joka perustaa väitteensä Raamattuun yli 40 lainauksella tai parafraasilla. Sitä saatettiin käyttää yksityiseen hartaudenharjoitukseen, synnintunnustukselle valmistautumiseen tai oman sieluntilan tutkimiseen. Viisi ruumiin aistia täytyy hallita, jottei niiden kautta joudu vakaviin, kadottaviin synteihin. Kymmenen käskyä paljastaa ja tuomitsee käskyjen rikkojat. Ruumiilliset laupeudentyöt almuineen tulee kohdistaa Jumalan lakia noudattaville ihmisille. Hengelliset laupeudentyöt auttavat muita kohti pelastusta ja kestämään vainoa uskon tähden. Kaksi viimeistä tekstiä käsittelee sitä, kuinka ihmisen sielun tulee kääntyä pois maailmasta kohti Jumalan rakkautta. Kymmenen käskyä noudattaa muodoltaan yhtä wycliffiläisen heterodoksisen liikehdinnän kirjallista muotoa, ja Primerissa on viittauksia, jotka sopisivat tämän vainotun uskonnollisen vähemmistön, lollardien, hengellisiin käsityksiin. Teksti ei ole avoimesti opillisesti erottelevaa, ja sitä on mahdollista tulkita niin ortodoksiasta kuin heterodoksiasta käsin. Editio 1 on suunnattu paleografeille ja säilyttää keskiaikaiset lyhenteet, välimerkit ja visuaalisia piirteitä. Editiossa 2 lyhenteet on avattu ja välimerkit ja isot kirjaimet noudattavat moderneja konventioita. Sanasto ja alaviitteet raamantunjakeisiin auttavat ymmärtämään tekstiä kontekstissaan. Editiot 1-2 täydentävät toisiaan ja kuvaavat editoinnin tulkinnallista luonnetta historiallisen dokumentin välittämisessä nykylukijalle.

Opinnäytetyöni käsittelee Theodora Kroeberin kirjaa Ishi in Two Worlds: A Biography of the Last Wild Indian in North America (1961). Analysoin työssä kirjan antamaa kuvaa päähenkilöstään, sen kuvausta Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoista ja sen suhtautumista kulttuuriseen omimiseen ja toiseuteen. Opinnäytetyössäni keskityn erityisesti kielellisiin seikkoihin, ja käytän tekniikkana erityisesti lähilukua (close reading) tutkiessani Theodora Kroeberin tapaa rakentaa tekstinsä. Esittelen opinnäytetyössäni Amerikan alkuperäiskansoista kirjoitettaessa usein esille tulevia stereotyyppejä ja terminologiaa paneutuen erityisesti toiseuden käsitteeseen. Analysoin Theodora Kroeberin kirjaa näiden termien ja ajatusten pohjalta keskittyen varsinkin niihin tapoihin, joilla toisaalta kulttuurillinen omiminen, mutta toisaalta yksilöllisyys ja kunnioitus Ishiä kohtaan tulevat esiin tekstissä. Käsittelen työssäni myös kirjan saamaa vastaanottoa ja eri kriitikoiden näkemyksiä siitä. Ishi in Two Worlds on suosittu ja tärkeä kirja, ja se on vaikuttanut paljon yleiseen käsitykseen ja mielipiteeseen 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Kalifornian intiaanien elämästä. Ishi (n. 1860–1916) kuului pieneen kalifornialaiseen yahi-heimoon, jonka viimeiset jäsenet piiloutuivat ympäröivältä länsimaalaiselta uudisraivaaja-asutukselta, intiaanien tappamisilta ja vainolta 1870-luvulla eläen lähes kokonaan muun maailman tietymättömissä. Ishi ilmestyi kalifornialaiseen Orovillen kaupunkiin 1911 osaamatta lainkaan englantia ja ilman että kukaan tiesi, kuka hän on. Muut heimon jäsenet olivat kuolleet, ja Ishi oli jäänyt kokonaan yksin. Kalifornian yliopiston antropologit Alfred Kroeber ja T.T. Waterman onnistuivat kommunikoimaan Ishin kanssa, ja Ishi eli elämänsä viimeiset vuoden San Franciscossa, yliopiston antropologisessa museossa, jossa hän toimi vahtimestarina ja avustajana antropologisessa tutkimuksessa, mutta hän myös esiintyi osana museon näyttelyä "Amerikan viimeisenä villinä intiaanina". Ishi kuoli tuberkuloosiin, ja hänen kuolemansa jälkeen hänelle tehtiin ruumiinavaus ja hänen aivonsa säilöttiin hänen omien toiveittensa vastaisesti. Antropologi Alfred Kroeberin vaimo Theodora Kroeber kirjoitti miehensä ehdotuksesta Ishin elämäkerran, josta muodostui menestysteos sen aiheen mutta myös kerronnan yleistajuisuuden takia. Kirjaa on kritisoitu siitä, että se antaa antropologien toiminnasta Ishin suhteen liian myönteisen kuvan. Theodora Kroeber ei myöskään itse koskaan tavannut Ishiä, ja hänen oikeutensa kirjoittaa elämäkerta on myös kyseenalaistettu. Vaikka Theodora Kroeberin kirjassa on ongelmallisia, kulttuuriseen omimiseen viittaavia piirteitä ja vaikka Ishistä puhutaan ajoittain tavalla, joka korostaa hänen toiseuttaan, kirjan kuva Amerikan alkuperäiskansoista ja Ishistä itsestään on suurimmaksi osaksi myönteinen ja yksilöllinen. Kirjassa käytettyjen stereotyyppien tarkoituksena on usein saada lukija ymmärtämään, että yleistyksen takana piilee paljon monimutkaisempi totuus. Ishi on varsinkin Amerikan alkuperäiskansojen edustajille tärkeä esikuva ja esimerkki tavasta sopeutua 1900-luvun alun amerikkalaiseen yhteiskuntaan. Hänen merkityksensä myös antropologian alalla on tärkeä, ja lisäksi Ishin äänittämiä yahi-heimon perinteisiä kertomuksia ja lauluja olisi syytä tutkia nykyistä enemmän.

Linguistic attitude is one of the important factors that could influence the development of a language or a language variety in defining its status, role, and function(s) within a speech community; attitudes are shaped by perceptions. This study explores Finnish university students’ English language preference, and their perceptions on the use of English as a global lingua franca. A survey was conducted among 358 Finnish (English-major) university students across Finland to investigate which English variety they prefer to learn, and the reasons for their preference. The results reveal that despite the seeming proliferation of the American English variety in Finland, ubiquitous through various forms of media, the British English variant is still preferred by the student majority primarily due to its perceived notion of aesthetic and ‘cultured’ features, and the students’ familiarity with the variety as a pedagogical model. Moreover, the majority of the participants believe that a native speaker accent should neither be imposed nor required from non-native English speakers; but these students nevertheless wish to acquire a native speech. This result is also found in other similar attitudinal studies; that is, on a macro level, students in this particular context are aware of the plurality of English and its status as a global language; on a micro level, however, these learners wish to learn the ‘standard’ English that they have been quite familiar with, through years of formal language education. This study yields remarkable insights into the students’ views of the English language that is being taught/learned in Finnish schools/universities, and how their attitudes towards English affect their second-language goals and practices. It presents a sociolinguistic view of English, and how the standard language ideology tradition affects language attitude/preference. The findings contribute to enhance our knowledge and understanding on relevant sociolinguistic concerns in this context, and present a challenge for (current/future) language educators to critically evaluate the linguistic model/teaching materials they adopt, and encourage an unbiased and genuine appreciation for the English language and its diversity in their language classrooms.

Opinnäytetyöni käsittelee kriisiviestinnän tarvetta sekä yksilöiden välisten suhteiden vaikutusta selviytymiseen Margaret Atwoodin romaanissa The Handmaid’s Tale (1985) ja George Orwellin romaanissa Nineteen Eighty-Four (1949). Tutkin miten romaanien päähenkilöiden elinolosuhteet aiheuttavat heille samanlaisia reaktioita kuin viestintätieteissä käsitellyt kriisitilanteet, kuinka teosten totalitaristiset yhteiskunnat laiminlyövät päähenkilöiden tarpeita ja kuinka kommunikaatio muiden samanhenkisten hahmojen kanssa vaikuttaa päähenkilöiden toimintakykyyn. Sovellan tutkimuksessani kriisiviestintää ja ihmissuhteita koskevia teorioita ja tutkimustuloksia. Käytän erityisesti Jinin, Pangin ja Cameronin Integrated Crisis Mapping -teoriaa, jonka kautta näytän, kuinka päähenkilöiden lähinnä negatiiviset tunteet ja toimintatavat ovat yhteydessä toisiinsa ja millaisia muutoksia näissä tapahtuu romaanien aikana. Esittelen ensin, kuinka romaanien päähenkilöt reagoivat totalitaristisiin yhteiskuntiinsa ja kokevat ympäristönsä kriiseinä. Pelko on päähenkilöiden kokemuksessa keskeinen tunne, mikä estää heitä nousemaan kokemaansa sortoa vastaan. Lisäksi esitän, että päähenkilöt ovat osa isompaa hahmojen verkostoa, jonka toimintaa totalitaristiset yhteiskunnat vaikeuttavat estämällä hahmoja ottamasta kontaktia muihin. Yhteiskuntia käsitellessä tutkin myös, miten sorron ja kriisin elementit kohtaavat. Toiseksi pohdin, kuinka sorrosta huolimatta päähenkilöille rakentuu ihmissuhteita tarinoiden aikana, ja kuinka ne parantavat heidän toimintakykyään ja täten mahdollistavat alisteisten olosuhteiden uhmaamisen. Hyödynnän Integrated Crisis Mapping -teorian lisäksi sosiaaliseen tukeen liittyviä tutkimustuloksia ja näytän, minkä tyyppistä tukea päähenkilöt saavat uusilta tuttavuuksiltaan. Tutkimukseni osoittaa, että The Handmaid’s Tale ja Nineteen Eighty-Four ovat ajankohtaisia kirjoja kriisiviestinnän tutkimuksen näkökulmasta, sillä ne esittävät maailman, jollaista länsimaalainen tutkimus ei joudu kohtaamaan. Dystopiakirjallisuudelle tyypillinen pelon ja ahdistuksen ilmapiiri selittyy, kun sitä tutkii kriisinä. Tutkimukseni esittää, että mikäli kirjojen yhteiskunnissa noudatettaisiin kriisiviestinnän periaatteita, päähenkilöt eivät kokisi elämäänsä yhtä kestämättömäksi. Lisäksi tutkimus laajentaa viestintätieteiden tapaa keskustella sosiaalisen tuen tärkeydestä hätätilanteissa.

Pro gradussani tarkastelen naishahmoja John Greenin kirjoissa Looking for Alaska, An Abundance of Katherines, Paper Towns ja The Fault in Our Stars. Tutkielmani tavoitteena on selvittää miten naishahmoja kuvataan Greenin kirjoissa ja miten se eroaa mieshahmojen kuvauksesta. Lisäksi pohdin mediarepresentaation tärkeyttä etenkin nuorille suunnatussa kirjallisuudessa sekä sitä, ovatko Greenin naishahmot autenttisen tuntuisia. Teoriataustana käytän teoksia hahmojentutkimuksen, feministisen kirjallisuusteorian, kerronnantutkimuksen ja stereotyyppientutkimuksen alueilta. Tutkimusmenetelmänäni on tekstin huolellinen lukeminen, eng. ’close reading’, teoria-aineistooni nojautuen. Aineistonani käytän Greenin kirjojen lisäksi hänen omia mielipiteitään, kommenttejaan ja vastauksiaan, joita hän on esittänyt lukuisissa blogeissaan. Pro graduni keskeisimpiä tuloksia on se, että naishahmot on esitetty eri tavalla kuin mieshahmot, etenkin kun kyseessä ovat muut kuin nimettömät sivuhenkilöt. Naishahmoihin liitetään enemmän fyysiseen viehättävyyteen liittyviä piirteitä ja heidät on kuvattu vähemmän persoonallisiksi kuin miespuoliset henkilöhahmot. Vaikka hahmonkehitystä tapahtuu, se on usein sidoksissa miespuoliseen päähenkilöön. Naispuoliset henkilöhahmot ovat myös miespäähenkilön epäluotettavan kerronnan varassa, The Fault in Our Stars pois lukien. Totean Greenin kirjojen olevan kohdistettu pääosin teini-ikäisille tytöille. Koska representaatio vaikuttaa sekä kuvaan omasta itsestä että toisista, on tärkeää että se olisi monipuolista. Greenin kirjoissa naishahmojen representaatio on melko yksipuolista, mikä vähentää autenttisuutta. Naishahmojen autenttisuutta edustaa parhaiten The Fault in Our Stars, koska siinä on naispäähenkilö, jonka kerrontatyyli on melko realistinen. Autenttisuutta luodaan myös henkilöhahmojen omilla stereotypioilla, maailmankuvilla, huumorilla ja luonteenpiirteillä, sekä kerronnan keinoin. Green ilmaisee monissa kommenteissa olevansa tietoinen kirjojensa puutteista etenkin vähemmistöjen edustamisen suhteen sekä naishahmojen roolien suhteen, ja tämä tiedostaminen näkyy verratessa The Fault in Our Starsin naiskertojaa muiden kirjojen mieskertojiin. Green tekee naishahmojen yksinkertaistetun kuvittelun ja romantisoinnin ongelmallisuutta selväksi myös kirjoissa, joissa se on esillä toistuvana teemana, etenkin Paper Townsissa.