Browsing by discipline "Englantilainen filologia"

Tutkielma käsittelee metaforien käyttöä pohjoisirlantilaisten Sinn Féinin ja Demokraattisen unionistipuolueen vaaliohjelmissa vuodesta 1998 vuoteen 2016. Tavoitteena on selvittää, onko metaforien käytössä tapahtunut muutosta tällä ajanjaksolla ja millaisia puoluekohtaisia eroja metaforien käytössä esiintyy sekä tarkastella mahdollisia syitä näille muutoksille ja eroille. Lisäksi löydöksiä vertaillaan muun Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen politiikasta löytyneisiin metaforiin. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on George Lakoffin ja Mark Johnsonin esittelemä kognitiivinen metaforateoria, joka tarjoaa tavan tarkastella metaforia kognitiivisena ilmiönä pelkän kielellisen ilmiön sijaan. Tutkielmassa keskitytään niihin kognitiivisiin metaforiin, jotka ovat poliittisen diskurssin perustana ja kertovat kirjoittajien tavasta käsitteellistää maailmaa. Näin tutkielma valaisee kysymystä siitä, miten muun muassa ideologian ja ympäröivän maailman vaikutus heijastuu metaforissa. Tutkielman aineistona olivat Sinn Féinin ja Demokraattisen unionistipuolueen vaaliohjelmat vuosien 1998, 2003, 2007, 2011 ja 2016 Pohjois-Irlannin alueparlamenttivaaleissa. Metaforien löytämiseksi aineistosta käytettiin Pragglejaz-ryhmän kehittämää tunnistusmenetelmää, jossa sanojen mahdollinen metaforisuus selvitetään sanakirjaa apuna käyttäen. Menetelmän avulla aineistosta löytyi kymmenen metaforaryhmää, jotka olivat suurimmasta pienimpään matka-, rakennus-, sota-, terveys-, urheilu-, voima-, ihmis- esiintymis-, kone- ja luontometaforat. Ryhmien koossa ei näkynyt suurta muutosta tarkastellulla ajanjaksolla. Ryhmien tarkempi analysointi osoitti, että vaikka puolueiden toisistaan poikkeavat tavoitteet heijastuvat käytetyissä metaforissa, metaforaryhmien koot seuraavat pääosin samaa linjaa puolueesta riippumatta. Ero eri maiden poliittisen diskurssin välillä onkin merkittävämpi. Pohjois-Irlannissa sotametaforat vaikuttavat muodostavan selvästi pienemmän ryhmän kuin muualla Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Vaikka eri tutkimuksissa onkin metodologisia eroja, tämä havainto antaa aihetta olettaa, että poliittisen ideologian lisäksi myös ympäröivän todellisuuden, kuten konfliktitilanteiden, vaikutus näkyy metaforissa. Tutkielman perusteella voidaan päätellä, että Pohjois-Irlannin poliittisessa diskurssissa käytettävät metaforat vaativat jatkotutkimusta. Muiden puolueiden ja erityyppisten poliittisten diskurssien tutkimista tarvitaan laajemman kuvan muodostamiseksi. Muun muassa historiallisten tekijöiden vaikutuksen arvioimiseksi taas tarvitaan pidemmän aikavälin kattavaa aineistoa.

This MA thesis looks at Early Modern English merchant letters as an atypical subgenre of travel literature, and as an underused source for European perceptions of the Other. The thesis approaches letters by applying the three-dimensional model developed for discourse analysis by Norman Fairclough. In this study, the letters are placed in their historical, cultural and textual contexts. I first analyse the letters in relation to contemporary travel literature and ethnography, and give an account of Early Modern merchant letter-writing. Then, I conduct a close reading of the letters in their historical context, focussing on the events and persons described. The primary sources for this study are taken from the correspondence of the English East India Company trading post in Japan, 1613-1623. The texts studied are letters home (to England) written by ten different Company employees in Japan, about 50 in number. The texts are taken from the edition of the complete correspondence and other papers of the trading post (Anthony Farrington ed., "The English Factory in Japan 1613-1623", London: British Library, 1991). Although the papers of the trading post are quite unique, in containing the earliest accounts of the Far East written by secular Europeans, they have hitherto been largely neglected by scholars working on Early Modern travel. In the medieval and Early Modern periods, letters were seen to be a typical subgenre of travel literature. Yet merchant letters, being focussed on commerce, fell outside this categorisation. Any ethnographic descriptions of other cultures they contain can be taken to be incidental, and thus (relatively) unbiased. Yet descriptions of the Other found in merchant letters for the most part did not spread into the general consciousness. Merchant letters were usually not printed in published travel texts, and the East India Company was ultimately interested not in the collection of ethnographic information, but in trade.

Pro gradu -tutkielmassani pohdin naishahmojen sankaruutta Rick Riordanin nuortenkirjasarjassa The Heroes of Olympus (2010-2014). Keskityn analyysissäni Riordanin naishahmoista kahteen, Piper McLeaniin ja Annabeth Chaseen, ja pyrin osoittamaan, että Riordan käyttää kummankin tytön kehityskaarta positiivisena esimerkkinä naisten sankaruudesta ja voimaantumisesta. Käytän tutkimusmenetelmänäni lähilukua ja aineistonani koko viisiosaista kirjasarjaa, erityisesti Piperin ja Annabethin näkökulmasta kirjoitettuja lukuja. Tutkielmani teoriaosassa tutustun sankaruuteen eri näkökulmista ja tarkastelen esimerkiksi terminologiaa ja sankareiden tunnusmerkkejä. Teoriakatsauksessani esitän, että tapa kuvata sankaruutta usein maskuliinisuuden kautta vaikuttaa negatiivisesti asenteisiin naissankareita ja -hahmoja kohtaan. Käsittelen myös lyhyesti ikivanhaa järjen ja tunteiden kahtiajakoa maskuliiniseen ja feminiiniseen. Aiheenani olevaa kirjasarjaa koskevan tutkimuksen vähyyden vuoksi käytän taustateoksinani tutkimuksia sankaruudesta, naissankareista, sekä lasten- ja nuortenkirjallisuudesta yleisesti. Vertaan tutkielmassani Riordanin kirjasarjan naiskuvausta myös lyhyesti muihin suosittuihin nuortenkirjasarjoihin. Vaikka Riordanin naishahmot ovatkin aktiivisuudeltaan askel parempaan suuntaan, kaikkia naishahmojen perinteisiä sudenkuoppia ei silti ole pystytty välttämään. Siksi pohdin myös Riordanin naiskuvauksen heikkoja kohtia ja käsittelen sarjan hahmojen sukupuolijakaumaa, naishahmoihin liitettäviä stereotyyppisiä ominaisuuksia ja hahmojen välisiä ihmissuhteita. Analyysissäni keskityn kummankin tytön kehityskaareen ja pohdin käänteentekeviä hetkiä heidän matkallaan naissankareiksi. Molempien tyttöjen kohdalla Riordan haastaa perinteisiä naishahmojen rooleja ja niihin liittyviä stereotypioita sekä ikivanhoja kahtijakoja kääntämällä Piperin tunteisiin liittyvät kyvyt heikkoudesta vahvuudeksi ja yhdistämällä Annabethin puolestaan järkeen ja viisauteen. Antamalla naishahmoilleen mahdollisuuden perinteisesti maskuliinisuuteen yhdistettyyn sankaruuteen Riordan tarjoaa lukijoilleen tavallista monipuolisemman joukon sankareita, joihin lukijat voivat samaistua. Tämä on pieni mutta tärkeä askel kohti tasa-arvoisempaa maailmaa niin kirjojen sivuilla kuin niiden ulkopuolellakin

My Pro Gradu thesis concentrates on how to translate the English word please into Finnish. As in the Finnish language there is no unambiguous translation for please, the results are diverse. This thesis is based on a Bachelor’s thesis I made in 2012, but this time the scope is wider; whereas my Bachelor’s was about how to translate please in television subtitles, this study compares subtitles to literature translations. In other words, the basis for this study is to a) find as many Finnish translations for please as possible, b) categorize the findings based on their core meaning, and c) explore whether or not there are differences between television subtitles and literature translations. The material was collected in summer 2015 using the first five seasons of Sex and the City the television series and three books by Sex and the City author Candace Bushnell. One of the books is the basis for the television series. The material, i.e. the please-words, were collected by using information technology as help. The collection of the data started from the literature. I used three books by Bushnell: Sex and the City, 2000, Lipstick Jungle, 2005, and One Fifth Avenue, 2008. I downloaded all the three books on an electronic reading device and used its search activity to locate each please-word with their contexts. I typed those findings in a word document, after which I looked for their Finnish equivalents manually from the Finnish translations of the books. Once that was done, I moved onto the television series. As the five seasons of Sex and the City included more than 33 hours of audiovisual material, I used Sex and the City -internet page, onto which all the lines from each episode were collected. By using the search activity, I was able to locate all the please-words and their contexts from all the five seasons. I wrote down the time stamps of each please-word and then looked for how each please was translated into Finnish on the DVDs. As the result of my analysis, 39 different translations for please were found. I categorized those findings in 14 different groups, the representatives of which share the same core meaning. The categories were the following, starting from most common one: 1. Omission of the translation; 2. Conditional; 3. Interrogative; 4. Disbelief and irritation; 5. Ole kiltti; 6. Kiitos; 7. the morpheme -han/hän 8. Ole hyvä; 9. Teitittely; 10. Nyt; 11. Pyytää; 12. Vain; 13. Please; 14. Miscellaneous. There were remarkable differences between the literature translations and the subtitles. The most significant difference was the omission of the translation: in the literature the translation for please was left out much more rarely than in the subtitles. The most likely reason for such a phenomenon was the time and space limits that come with subtitles. In the literature translations there was also a lot more variation (even) within one category: for example, there were remarkably more ways (6) of expressing disbelief and irritation in the literature than in the subtitles. It is obvious that more limited variation in the subtitles is due to the limits of time and the number of characters that can be fitted to the screen at once. The goal of this study was to find out in how many different ways please translates into Finnish in both television series and in literature. The study gives out a preliminary idea of the versatility of the Finnish translations of please. Further studies could examine for example children’s literature, as for kids of the 2000s the word please is a lot more familiar than it was for those born in the previous century.

The present thesis is a philological study that describes Russian-English-Russian lexicographical works of the period between the sixteenth and the nineteenth century and concentrates on the most noteworthy English-Russian dictionaries. The aim of the thesis is to pay the intellectual debt to the compilers of English-Russian dictionaries of the period from the sixteenth to the end of the nineteenth century, whose works can be considered as inalienable parts of the evolution of the English-Russian lexicography. In total, eleven English-Russian and one Russian-English dictionaries are studied and described. The description of the dictionaries includes the information on the author(s), place and time of publishing, macro- and microstructures of the dictionaries, improvements and novelty as compared to their predecessors. The description of these dictionaries, their structural analysis and the research based on the related works on Russian bilingual lexicography allow to depict the gradual four centuries long process of English-Russian lexicography development. Throughout the evolution of the English-Russian lexicography, it is possible to see how the organization and presentation of word lists have become more uniform, and the amount of information provided for the user grew. A separate chapter is devoted to A. Alexandrow’s Complete English-Russian Dictionary (1891) that has been studied relatively little. Apart from depiction of the dictionary’s macro- and microstructures, transliteration patterns are illustrated, obsolete and archaic words, and lexemes that do not have a separate entry in the Oxford English Dictionary are demonstrated. The presence of these words has been verified against the dictionaries that are mentioned in the preface of Complete English-Russian Dictionary, namely Reiff’s New Parallel Dictionaries of the Russian, French, German and English Languages, Webster’s Complete Dictionary of the English Language and Nuttall’s Standard Pronouncing Dictionary of the English Language. Additionally, Grammatin and Parenogo’s New Dictionary English and Russian and Banks’s Dictionary of the English and Russian Languages have been examined as the possible sources of these lexemes. The comparative analysis of these lexemes shows that despite their absence from the Oxford English Dictionary almost all words can be met in one or several well-known nineteenth century dictionaries. This paper illustrates the gradual evolution of the English-Russian lexicography and shows that despite their absence from the Oxford English Dictionary almost all words can be met in one or several dictionaries analysed.

Pro Gradu –tutkielmassani analysoin Paul Austerin teosten avulla omaelämäkerrallisen ja fiktiivisen kerronnan eroja ja yhteneväisyyksiä. Genrejä vertaillakseni olen valinnut Austerin teoksissa toistuvan poissaolevan isän teeman, ja analysoin sen käsittelyä omaelämäkerrallisessa esikoisproosateoksessa Yksinäisyyden äärellä (The Invention of Solitude) (1982) sekä varhaisessa fiktioromaanissa Kuun maisemissa (Moon Palace) (1989). Tutkin poissaolevan isän teemaa toisaalta itsereflektiivisenä elementtinä fiktiivisessä kerronnassa ja toisaalta selvitän, miten siitä muodostetaan narratiivi omaelämäkerrallisessa teoksessa. Väitän tutkielmassani, että Austerin teoksissa subjektiivisesta esitystavasta siirrytään objektiivisempaan suuntaan psykoanalyyttisten sekä jälkistrukturalististen teoreettisten käsitteiden ja viitekehysten avulla. Soveltamalla teemaansa teoreettisiin viitekehyksiin Auster muuttaa omakohtaiset kokemuksensa yleisempään muotoon. Käsittelen tutkielmassani omaelämäkertaa nykyaikaisen omaelämäkertatutkimuksen pohjalta. Nykytutkimuksen mukaan omaelämäkerta nähdään identiteettiä luovana performatiivisena lajina. Nykytutkimuksen konstruktivistiset teoriat korostavat kerronnallisuutta osana identiteetin muodostamista, erotuksena niin aiemmasta klassisesta näkemyksestä, kuin myöhemmästä jälkistrukturalistisestakin. Paul Austerin teokset edustavat tätä nykyistä näkökantaa, ja Austerin näkemystä onkin kutsuttu ”riittäväksi realismiksi” (”sufficient realism”). Tällä tarkoitetaan Austerin tapaa luoda teksteissään puitteet, jotka mahdollistavat siirtymisen jälkistrukturalismin hajanaisesta todellisuudesta todellisuuteen, jossa tietynlaiset aikaan ja kontekstiin sidonnaiset viittaavuussuhteet ovat mahdollisia ja ympäröivän maailman materiaalisuus voidaan todeta. Hän siis onnistuu yhdistämään viittaavuuden kieltävän jälkistrukturalismin realismiin, joka ei näe ongelmaa todellisuuden materiaalisuudessa. Koska Auster onnistuu näin säilyttämään mahdollisuuden itsereflektioon sekä omaelämäkerralliseen viittaavuuteen, on mielenkiintoista nähdä, miten hänen omakohtaisten kokemustensa kuvaus vuorottelee itseä reflektoivan ja fiktiivisen kerronnan välillä. Lähestyn Austerin teosten poissaolevan isän teemaa kolmesta näkökulmasta. Ensin käsittelen poissaolevan isän aiheuttamaa traumaa ja havainnollistan, miten psykoanalyyttisen teorian mukainen käsitys traumasta on muokannut Austerin kerronnan rakennetta. Toiseksi havainnollistan, miten jälkistrukturalistinen ja psykoanalyyttinen käsitys subjektiivisuuden hajonneisuudesta on vaikuttanut Austerin keskeisten henkilöhahmojen kehittelyyn. Kolmanneksi käsittelen metaforan ja metonymian käyttöä isän poissaolon osoittamisessa strukturalistisen sekä jälkistrukturalistisen näkemysten pohjalta ja pohdin, mikä on Austerin tekstien asema suhteessa niihin. Tutkimukseni puoltaa käsitystä Austerin tekstien ”riittävästä realismista”. Hän tiedostaa omaelämäkerrallisen viittaavuuden kuvainnollisuuden, mutta ei hylkää mahdollisuutta itsestä tai todellisuudesta puhumiseen. Tutkielmani tukee ajatusta siitä, että omaelämäkerta ja fiktio eivät ole vastakkaisia tyylilajeja, vaan osa jatkumoa, jonka ääripäissä ovat oma kokemus ja mielikuvituksen tuotokset. Erotan lajit tutkielmassani siten, että omaelämäkerrallinen narratiivi muodostetaan valikoimalla tapahtumia, vaikutelmia ja tilanteita omasta elämästä ja järjestämällä ne havainnollistamaan jotakin tiettyä ideaa. Fiktionaalinen narratiivi taas muodostetaan yleisemmäksi esitykseksi jostakin ideasta esittämällä kuvaannollinen yhtenäinen juoni, joka on havainnollistavassa yhteydessä valittuun kontekstiin. Oman kokemuksen kerronnallistaminen vie omaelämäkerrallista tarinaa välttämättä jossain määrin fiktiiviseen suuntaan, kun taas oma kokemus välttämättä jossain määrin muokkaa fiktiivistä kerrontaa ja fiktiivisen tarinan kuvainnollisuus on aina mahdollista lukea myös kirjaimellisesti.

Pro gradu -tutkielmani aiheena on ’toiseuden’ ilmenemismuodot (‘othering’) englantilaisen The Economist -viikkolehden nekrologeissa. Tarkastelen ’normiin’ ja ’toiseuteen’ liittyvää henkilökuvausta kriittisen diskurssianalyysin viitekehyksessä. Valitsin lehden tutkimus-kohteekseni, koska sillä on suuri vaikutusvalta maailmanlaajuiseen lukijakuntaan ja sen arvoihin ja asenteisiin. Vuosina 2010 – 2014 The Economist -lehdessä julkaistiin 255 nekrologia. Näiden joukosta valitsin henkilökuvauksen yleisvaikutelman perusteella 10 nekrologia tarkemman kielellisen analyysin kohteiksi. Viisi tekstiä vaikutti kunnioittavaan sävyyn kirjoitetuilta ja toiset viisi negatiivisesti värittyneiltä. Analyysimenetelmänä käytän Fowlerin luokittelua, joka pohjautuu Hallidayn systeemis-funktionaaliseen kielioppiin ja keskittyy transitiivisuuden tarkasteluun. Analysoin verbi-, adjektiivi- ja substantiivirakenteita, verbien konnotaatioita sekä semanttisia rooleja. Nämä rakennevalinnat liittyvät laajaan sosiokulttuuriseen kontekstiin, kielen interpersonaaliseen ja ideationaaliseen funktioon ja saavat merkityksensä niiden kautta. Tekemäni analyysi osoittaa, että ’normia’ edustavat henkilöt ovat aineistossa enemmistönä ja saavat osakseen positiivisia ja arvostavia verbejä, adjektiiveja ja substantiiveja, kun taas ’toiseksi’ luokiteltavia henkilöitä on merkittävästi vähemmän ja heitä kuvataan negatiivisin verbein, adjektiivein ja substantiivein. Lisäksi ’normin’ edustajat kuvataan ’toisia’ useammin toimijan (Agent) semanttisessa roolissa ja ’toiset’ saavat ’normin’ edustajia enemmän kokijan (Experiencer) ja kohteen (Affected) rooleja. Tutkimukseni tulos vastaa van Dijkin representaatiostrategiaa ‘ideological square’, jonka mukaan ’normi’ esitetään positiivisessa ja ’toiset’ negatiivisessa valossa. Tarkasteltavassa aineistossa ’normia’ (Us) edustavat valkoihoiset heteromiehet, ja ’toiseutta’ (Them) taas naiset ja värilliset.

The aim of this thesis is to analyse Chinese and Chinese American womanhood and women’s experiences through comparing the portrayal of mother-daughter relationships in Amy Tan’s The Joy Luck Club and Fae Myenne Ng’s Bone. By situating both novels in the context of Asian American literary and immigration history, I employ deconstructionist criticism to question binary oppositions of gender and nativism/assimilation representations in the novels. The thesis is structured according to separate analyses on how mother-daughter relationships influence and are shaped by Chinese immigrant mothers and their American-born daughters. In the chapter on mothers, I argue that the different women’s consciousness is manifested as maternal practices and the desire to articulate their own experiences in a marginalising society. The chapter on daughters focuses on the impact conflicting Chinese and American cultural frameworks have on the daughters, who need to continuously renegotiate their self-identity. While The Joy Luck Club and Bone share common themes of generational discord and the significance of retaining a cultural and ethnic identity, they differ in tone and agenda. Whereas The Joy Luck Club focuses on feminist reinvention and empowerment through a matrilineal descent, Bone explores family dysfunctions in the context of larger sociocultural issues pertaining to Chinese immigration in the US. This is further emphasised by the inclusion of Chinese male experiences in Bone. I conclude that in The Joy Luck Club and Bone, mother-daughter relationships highlight the tension between independent and intersubjective identity negotiations, illustrated particularly through the themes of storytelling and memory. Binary oppositions of Chinese and Chinese American identities are deconstructed through interpreting women’s social and cultural experiences as fluid and hybrid, thus demonstrating the need for more convoluted, even conflicting, representations of gender and identity differences.

Children’s picture books include some of the first media a child will be presented with and thus will be an important factor in the development of their gendered identity. Previous studies have found a marked discrepancy between the presentation of male and female characters. Depictions have often been extremely stereotypical and female characters have routinely been erased from stories. Popular English language picture books from the Helsinki Metropolitan Public Library were studied. These books are meant for children of preschool age, or around three to five years old. These books feature some text and images on every page. This thesis studies both, however the focus is strongly on text. This thesis is divided into two sections. The first section deals with a larger sample of randomly picked books from the Pasila Public Library in Helsinki. From this data set the numbers of male, female, and neutral characters were counted in three different categories; a neutral gender referred to a character with indeterminate gender. These three categories were protagonists, named characters, and illustrated characters. The greatest disparity existed with protagonists, almost two thirds of which were male. Named characters were most equal; nonetheless in each category males were more represented. The career or role of the character in the text was also studied. A far greater variability in male roles was found. A large part of female characters were mothers despite there being more male characters overall. Additionally, female careers were often limited to nurturing and teaching roles while male characters were far more diverse and included several prestigious and powerful careers. The second part of the thesis deals with 11 of the most checked out books from the public library in 2014. An in-depth analysis of verbs was performed. These verbs were divided into seven categories; activity, existence/relationship, communication, aspect, occurrence, mental, and causative verbs. Most probably due to the simple language of children’s books, no causative verbs were found in the data. Verbs of aspect and occurrence were also rare enough that no further conclusions could be drawn from them. In all categories, male characters were featured in overabundance. When compared to the prevalence of the characters in the data, approximately 40% female, this conclusion remained for all but communication verbs. Relative to prevalence, female characters talk slightly more than male characters, though this is a difference of only a few percent. In all other categories women were associated with less than a third of verbs; this disparity was highest for mental verbs. Female association dropped as verbs became more descriptive of internal processes such as thought; this is most likely due to the lack of female protagonists. The gendered differences within verb categories were finally looked at. Here, too, stereotypical differences were found. In all but communication verbs, women and girls were associated with fewer unique verbs. Male characters had verbs which were evocative of action, agency, and power. Female characters were often described in situations where they were not in power. Additionally, a case study was performed on two books titled I love my mummy and I love my daddy. These books were compared and contrasted, showing a clear example of gendered stereotyping. The mother was described existing solely for her child while the father was shown to have his own opinions and ideas. Additionally, the mother was described in nurturing, gentle activities with her child. In contrast, the father was shown playing and having fun with it. In practically all aspects of picture books, female characters are devalued and erased. They do not exist in as large numbers as men, nor are they shown in a diverse array of roles. Even when compared with prevalence, male characters are spoken about far more often. These gendered differences help to normalize stereotypical gender roles for young readers and to trivialize the presence of women and girls.

The thesis explores differences in noun usage between MPs opposing and supporting the 2013 amendment of the Marriage Act of England and Wales by researching the nouns each side prefers in the parliamentary debates on the subject. As the theoretical premise serves Chilton's discourse model on deictic dimensions, which presupposes that a language user metaphorically places concepts and phenomena on a scale from oneself where they appear closer to the speaker if they are considered beneficial and vice versa. Additionally, the theoretical background consists of theories on political language use by Chilton and other scholars, on how power structures are represented in language, and on how heteronormativity manifests itself in British English. The hypotheses explored are three-fold: 1)there are statistically significant differences in noun choices made by supporters and opponents, 2)discourse worlds of legislators will show differences in their employment of certain nouns depending on their stance, and 3) speakers will reassert a heteronormative worldview, even when they support the Bill themselves. The research consists of two stages. First, a corpus linguistic analysis of 9 parliamentary speeches is carried out, where the supporting and opposing sides from each House are divided into subcorpora and then compared to each other. Statistically significant keywords are grouped into semantic categories and analysed. In the second stage these results are used as a road map to analysing the most frequently used nouns in 2 lawmakers' speeches in each House, with the analysis carried out by close reading and applying Chilton's deictic model. The corpus analysis reveals that the two sides of the debate prefer different nouns, as dozens of statistically significant keywords were unearthed. There also appeared differences in distribution across the semantic fields, with for example the opponents employing nouns relating to legal processes much more frequently than the supporters. The deictic discourse analysis reveals that the politicians' attitudes the certain nouns tend to be aligned with their stance on the debated subject, as witnessed by analysing the words 'marriage' and 'equality'. The analysis also confirms that even MPs supporting the amendment tend to speak from a heteronormative premise, for example by defining traditional marriage to be between a man and a woman. Additionally, certain hypotheses of Chilton's regarding political language usage are also confirmed by the thesis, namely its tendency to become polarised and to employ metarepresentation, as well as the power structures of a society being reflected in political discourse.