Browsing by study line "Finnish Language"

Tutkielmassa selvitetään, millainen on kustantamoiden Instagramissa julkaisemien lastenkirjaesittelyiden tekstilaji. Tekstilaji on verrattain uusi, ja sen syntyyn on vaikuttanut muutos kirja-alan kentällä ja sosiaalisen median käytön lisääntyminen markkinointikanavana. Tekstilaji on muotoutunut täyttämään kustantamoiden tarvetta uudelle markkinointitavalle. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen on tekstilajin funktionaalinen rakenne: millaisia funktionaalisia jaksoja tekstilajiin kuuluu, miten ne toteutuvat tekstissä, mitkä niistä ovat pakollisia tai valinnaisia ja missä järjestyksessä ne tyypillisesti sijaitsevat. Tutkimus asettuu tekstilajitutkimuksen kenttään. Siinä tarkastellaan tekstilajia sen funktionaalisen rakenteen kautta ja hyödynnetään Bhatian, Swalesin ja Hasanin ajatuksia tekstilajin funktionaalisista jaksoista, askeleista ja rakennepotentiaalista. Tarkastelun kohteena ovat Otavan ja WSOY:n lastenkirjoja esittelevien Instagram-tilien julkaisut. Tutkimuksen aineistona on 34 Instagram-julkaisua, jotka Otava ja WSOY ovat julkaisseet lastenkirjoja esittelevillä Instagram-tileillään elo- ja syyskuun 2020 aikana. Julkaisuissa esitellään kirjoja, joita Otava ja WSOY myyvät, eli julkaisuilla on promotionaalinen funktio. Analyysin perusteella tekstilaji rakentuu seuraavista funktionaalisista jaksoista: huomion kiinnittäminen, sisällön esitteleminen, kiinnostuksen herättäminen, positiivinen arvioiminen, lukemaan kehottaminen, tekijöiden huomioiminen ja kohderyhmän ilmoittaminen. Jaksot esiintyvät tyypillisesti tekstissä tässä järjestyksessä. Ainoa pakollinen jakso tekstilajissa on sisällön esitteleminen. Instagram tekstien alustana tuo tekstilajiin omat piirteensä, joiden tarkempi analyysi jää jatkotutkimuksen aiheeksi. Instagramille ominaisia piirteitä tekstilajissa ovat kuvat, emojit ja aihetunnisteet. Tutkielmasta selviää, että tekstilajin vakiintuneisuudessa on havaittavissa pieniä eroja kustantamoiden välillä. Tekstilaji tulee todennäköisesti vielä kehittymään tulevaisuudessa yhteiskunnan ja alustansa muuttuessa. Tutkielma ei kerro, millainen lastenkirjan markkinointiteksti on hyvä tarkoituksessaan, vaan selvittää, millaisia tekstit ovat sellaisina kuin ne julkaistaan. Jatkotutkimusaiheena voisi tutkia esimerkiksi tekstien tehokkuutta Instagramin statistiikan valossa tai verrata lastenkirjojen esittelytekstejä aikuisten kirjojen esittelyteksteihin Instagramissa.

Tutkielmassa tarkastellaan kyllä se N sitten V -konstruktion merkityksiä ja käyttöalaa Suomi24.fi-internetkeskusteluaineistossa. Tavoitteena on seuraavien tutkimuskysymysten avulla selvittää, minkälaisissa tehtävissä konstruktiota käytetään: 1) Miten konstruktion osat vaikuttavat sen merkitykseen? 2) Mitä yhteneväisyyksiä konstruktion vaihtuvia paikkoja täydentävien lekseemien välillä voi havaita? 3) Millaisissa konteksteissa konstruktio esiintyy? Tutkimus sijoittuu kognitiivisen kielentutkimuksen ja konstruktiokieliopin tutkimusalaan. Aineisto koostuu Suomi24.fi-keskustelukorpuksesta kerätystä 2558:sta kyllä se N sitten V konstruktion esiintymästä konkordansseineen. Konkordanssi kattaa konstruktiota ympäröivän tekstin virkkeen tarkkuudella. Tarvittaessa analyysin tukena on tarkasteltu myös laajempaa, koko kommentin tai keskustelun mittaista kontekstia. Keskeisin havainto on konstruktion jakautuminen kahteen alatyyppiin, joita nimitän K1:ksi ja K2:ksi. Alatyyppien ero hahmottuu erityisesti sitten-partikkelin saaman merkityksen kautta, mutta ne eroavat toisistaan myös tehtäviltään. Affektisemman K2-konstruktion avulla tyypillisesti esitetään yleistäviä lausuntoja jostain ihmisryhmästä. Episteemisesti latautunut tulevaan viittaava K1-konstruktio puolestaan pyrkii vakuuttamaan lukijaa – imperfektimuotoisena K1-konstruktion tehtävä on suhteuttaa ennakko-oletuksia toteutuneeseen lopputulemaan. Tulokset vahvistavat näkemystä kielellisen yksikön kaksinapaisuudesta eli muodon ja merkityksen erottamattomasta luonteesta. Muodon puolesta samannäköisillä rakenteilla voikin olla hyvin erilaiset tehtävät keskustelussa.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, missä tilanteissa läsnäolijan nimeä käytetään, mitä nimen käytöllä tehdään ja mikä on nimen tarkoitteen rooli tilanteessa. Tarkastelun kohteena ovat nimiviittaukset, nimellä puhuttelua ei käsitellä tässä tutkielmassa. Läsnäolijoihin kohdistuvia nimiviittauksia on tutkittu vähän, joten tutkimus antaa lisätietoa nimien käytöstä keskustelussa. Aineistona on neljä Helsingin yliopiston Keskusteluntutkimuksen arkistosta peräisin olevaa videoitua arkikeskustelutilannetta, joiden yhteiskesto on 4 tuntia ja 17 minuuttia. Aineistossa on 284 läsnäolijaan kohdistuvaa nimiesiintymää, joista nimiviittauksia on 153, puhutteluja 124 ja epäselviä tapauksia 7. Tutkimusmetodina käytetään keskustelunanalyysia, jota tuetaan kvantitatiivisella analyysilla. Kvantitatiivisen analyysin avulla suhteutetaan eri nimiviittaustapoja toisiinsa ja vertaillaan nimiviittausten ja nimellä puhuttelun eroja. Tutkimuksessa havaittiin, että nimiviittauksilla on kaksi päätehtävää: vastaanottajien joukon pitäminen avoimena ja tarkoitteen tunnistamisen helpottaminen. Vastaanottajien joukon avoimena pitäviä nimiviittauksia on sutkauksissa, keskustelun kommentoinnissa, kinastelussa ja kerronnassa. Kerrontatilanteissa nimen tarkoitteella on kaksoisrooli sekä puhetilanteen että puheenaiheena olevan tilanteen osallistujana. Lisäksi nimiviittaukset auttavat tarkoitteen tunnistamisessa tilanteissa, joissa läsnäolijat tekevät samaa toimintaa sekä auttavat tunnistamaan muita tarkoitteita ja selkiyttävät monikollisia persoonaviittauksia. Tulevaisuudessa läsnäolijoiden nimiin liittyvässä tutkimuksessa voisi keskittyä esimerkiksi jonkin nimenkäyttötehtävän yksityiskohtaiseen analyysiin tietynlaisissa tilanteissa. Tällainen tilanne voisi olla ruokailutilanne, joissa esiintyy tutkielman aineistossa runsaasti nimiviittauksia. Tilanne antaa myös mahdollisuuden analysoida nimiviittausten ja kehollisen toiminnan suhdetta. Toinen mahdollinen jatkotutkimusaihe olisi läsnäolijan nimien tarkastelun laajentamineen puhutteluun: missä tilanteissa nimellä puhutellaan ja mitä puhuttelun lisäksi nimellä niissä tilanteissa tehdään.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan limittäiskieleilyä vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksessa. Limittäiskieleilyssä kielenoppijat käyttävät eri kieliä joustavasti limittäin ja rinnakkain samassa tilassa, tässä tapauksessa oppituntikeskustelussa. Tavoitteena on kuvata, kuinka limittäiskieleily ilmenee monenkeskisessä, monikielisessä alkeiskielenoppijoiden vuorovaikutustilanteessa, miten kielenoppijat reagoivat limittäiskieleilyyn sekä miten opettaja toimii monikielisessä luokkahuoneessa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen analyysi. Aineisto koostuu kahdesta videoidusta ja litteroidusta pelitilanteesta luokkahuoneessa. Osallistujia on kahdeksan, ja he kaikki ovat muuttaneet Suomeen aikuisina. Aineistossa kuullaan lähinnä suomea, arabiaa ja englantia, hiukan myös kiinaa, sorania ja bulgariaa. Aineiston analyysiin käytetään keskustelunanalyysin metodeja. Analyysi jakautuu kahteen lukuun. Ensimmäisesssä luvussa paneudutaan limittäiskieleilyn tyypillisiin ilmentymiin. Luvun esimerkeissä osoitetaan, millaisena limittäiskieleily näkyy oppituntikeskustelussa, kun esimerkiksi haetaan yhdessä ratkaisua ongelmiin tai toimitaan odotuksenvastaisesti. Toinen luku käsittelee sekä kielenoppijoiden että opettajan toimintaa tilanteissa, joissa on limittäiskieleilyä. Limittäiskieleily näkyi aineistossani toimintana, jossa kielten vaihto oli luvallista ja luontevaa. Kielenoppijat pyrkivät pääsääntöisesti käyttämään suomen kieltä, mutta koska heillä oli vasta alkava kielitaito, se ei ollut aina mahdollista. Muita kieliä kuin suomea käytettäessä voi ilmaista itseään nopeammin, jolloin toiminta pystyi jatkumaan keskeytyksettä. Toisaalta muita kieliä käytettiin myös silloin, kun haluttiin vaikuttaa toisiin ja muuttaa toimintatapoja. Kielen valinta saattoi toimia myös vallan välineenä. Yhteistä kieltä voi käyttää jonkinlaisena salakielenä, jonka avulla pystyi viestimään joillekin osallistujille muiden ymmärtämättä. Limittäiskieleily mahdollisti myös huumorin tuomisen vuorovaikutustilanteeseen. Pääosin limittäiskieleily toteutui aineistossa toistuvana koodinvaihtona. Puhujat antoivat esimerkiksi vastauksia haettuun sanaan, kysyivät apua tai antoivat neuvoja sekä selittivät omaa toimintaansa jollakin muulla yhteisellä kielellä kuin suomella. Kielen vaihtoa tapahtui myös lausuman sisällä "take kissa" -tyyppisissä ilmauksissa ilman mitään epäröintiä. Tämä viittaa siihen, ettei kyseessä ollut ainakaan aina tietoinen koodinvaihto, vaan puhuja poimi omista kieliresursseistaan tilanteeseen ne sanat, joilla hän kykeni parhaiten ilmaisemaan sanottavansa. Tuloksista voidaan nähdä, että kun opettaja tarjoaa mahdollisuuden limittäiskieleilylle, siitä voi tulla ryhmälle luonteva vuorovaikutuskäytäntö, johon ei reagoida voimakkaasti. Reaktiot limittäiskieleilyyn olivat paria poikkeusta lukuun ottamatta neutraaleja tai myönteisiä. Keskustelu ja pelin pelaaminen jatkuivat yleensä jouhevasti ja selityksittä, vaikka joku olisi vaihtanut hetkeksi kieltä. Opettajan myönteinen suhtautuminen limittäiskieleilyyn näkyi hymyilynä, positiivisina sanavalintoina sekä tilanteen sanoittamisella toteavaan sävyyn: "Zaida muisti mikä se on ja sinä tiesit suomeksi". Yksikielisyyden normi on väistymässä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kielenoppija pystyy syventämään kielitaitoaan paremmin, kun hänellä on mahdollisuus hyödyntää koko kielirepertuaariaan. Limittäiskieleilyn toteutuminen luokkahuoneessa vaatii opettajalta positiivista suhtautumista ja aktiviista otetta. Lukutaitokoulutuksessa limittäiskieleilyn hyödyntäminen on luonnollista ja jopa välttämätöntä, sillä osallistujilla on vielä suppea suomen kielen sanavarasto eivätkä he voi tukeutua suomenkielisiin teksteihin. Lukutaitokouluksen arkea ovatkin muun muassa vertaisoppiminen sekä digitaalisten käännössovellusten käyttö. Limittäiskieleilyä on ollut olemassa niin kauan, kuin kielet ja kulttuurit ovat kohdanneet. Se on kuitenkin melko uusi tutkimuskohde kielitieteessä. Tämä tutkielma antaa yleiskuvaa siitä, millaisena ja millaisissa tilanteissa limittäiskieleily voi näyttäytyä oppituntikeskustelussa.

Suomalaisten nuorten lukutaidon heikentyminen on herättänyt huolta lähiaikoina niin kouluissa kuin mediassakin. Varsinkin nuorten poikien lukutaidosta on oltu jo pidemmän aikaa huolissaan. Viimeisimmät PISA-tulokset ovatkin osoittaneet, että suomalaisten poikien ja tyttöjen lukutaidoissa on suuri ero. Myös heikkojen lukijoiden määrä on tulosten perusteella kasvanut huomattavasti. Tässä tutkielmassa tarkastellaan yläkoulun opettajien näkemyksiä siitä, millaisia haasteita yläkoululaisten kirjallisuuden lukemiseen liittyy. Haasteita tarkastellaan sekä oppilaiden lukuprosessista suoriutumiseen että opettajien kirjallisuuden hyödyntämiseen liittyvien kokemusten perusteella. Opettajien näkemykset perustuvat Lukuklaani-tutkimushankkeen vuonna 2019 kerätyn alkukartoituskyselyn vastauksiin. Tutkielman tavoitteena on vastata kysymyksiin: 1) Mitä haasteita yläkoululaisten lukemiseen liittyy? 2) Mitä haasteita yläkoululaisten luettamiseen liittyy? ja 3) Millaisilla teoilla voitaisiin lisätä kirjallisuuden osuutta opetuksessa? Tutkielman aineistona käytetyt Lukuklaani-tutkimushankkeen alkukartoituskyselyt on lähetetty hankkeen alussa kaikille suomalaisille yläkouluille, tarkoituksena selvittää yläkoulujen kirjallisuuskasvatuksen tilannetta, lukumateriaalien käyttöä ja opetuskäytäntöjä. Alkukartoituskyselyt on lähetetty kahdelle eri ryhmälle: äidinkielen opettajille sekä muiden aineiden opettajille. Kyselyihin oli mahdollista vastata joko suomeksi tai ruotsiksi, mutta tutkielmassa on keskitytty suomenkielisiin vastauksiin. Koska Lukuklaani pyrkii erityisesti tukemaan lasten ja nuorten lukuharrastusta sekä kirjallisuuskasvatusta kouluissa kannustamalla pitkien tekstien sekä kokonaisten teosten lukemiseen, keskitytään tutkielmassa nimenomaan kirjallisuuden ja pidempien tekstien lukemiseen ja luettamiseen. Aineiston perusteella yleisimpiä lukemiseen liittyviä haasteita ovat yläkoululaisten heikko lukutaito, heikko lukemiseen sitoutuminen, muun vapaa-ajan tekemisen priorisointi lukemisen edelle, epäonnistuneet kirjavalinnat ja sosioekonomisen taustan tai elämäntilanteen vaikutus lukemiseen. Kirjallisuuden luettamiseen liittyviä haasteita taas ovat aineiston perusteella opettajan asenne kirjallisuutta tai luettamista kohtaan, ajanpuute, kirjojen heikko saatavuus ja sähköisten materiaalien priorisointi. Tutkielman loppuun on kerätty muiden aineiden opettajien hyväksi kokemia käytäntöjä kirjallisuuden hyödyntämiseen opetuksessa. Selvää on, että nuorten heikentyneen lukutaidon taustalla on laaja kirjo syitä. Asenteella ja motivaatiolla on iso vaikutus sekä nuorten lukuharrastukseen että siihen kuinka paljon lukuharrastusta kotona tuetaan. Opettajilla on tärkeä tehtävä toimia lukemiseen kannustajina, jos nuoren kotoa ei syystä tai toisesta kannustusta tule. Tärkeintä olisi, että positiivisia kokemuksia syntyisi ja lukemisen merkitys ymmärrettäisiin, jolloin motivaatio sitä kohtaan nousisi. Pienilläkin teoilla pystytään tekemään paljon, kunhan kaikki ymmärtävät tekojen merkityksen. Aineiston perusteella moni nuori kokee lukemisen negatiivisena, ahdistavana asiana, ja siihen tulisi saada muutos, ennen kuin on ajankohtaista miettiä keinoja lukutaidon tason nostamiseen.

Tässä maisterintutkielmassa tutkin maahanmuuttajien käsityksiä suomen kielen murteista. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimivat sosiolingvistiikan tutkimussuuntaukset kansanlingvistiikka ja kieliasennetutkimus. Läheisiä aiheeseen liittyviä käsitteitä ovat maallikon eli ei-kielitieteilijän kielikäsitys ja metakieli sekä kieli-ideologiat. Selvitin, miten maahanmuuttajat arvioivat murteita, mihin he paikantavat ne ja missä tilanteissa he ovat kiinnittäneet huomiota erilaisiin murteisiin ja puhetapoihin. Lisäksi vertailin näitä tuloksia aikaisempaan kansanlingvistiseen tutkimukseen. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella, jossa toteutin verbal guise -testin. Informanttien tehtävänä oli arvioida neljää audiomuotoista murrenäytettä. Näytteet edustivat Rovaniemen, Kuopion, Helsingin ja Turun alueellista puhetapaa. Näytteitä arvioitiin adjektiiviparien avulla. Lisäksi informanttien tehtävänä oli paikantaa näytteet jollekin maantieteelliselle alueelle. Näytteiden lisäksi informanteilta kysyttiin pari yleistä kysymystä murteisiin liittyen. Tuloksista selvisi, että Kuopion savolaismurteeseen suhtauduttiin negatiivisemmin kuin muihin murrenäytteisiin. Muut kolme näytettä olivat arvioissa melko tasaisia keskenään. Näytteiden paikantaminen oli informanteille haastavaa, parhaiten osattiin sijoittaa Helsingin näyte. Maahanmuuttajat ovat kohdanneet erilaisia suomen kielen puhetapoja eniten suomen kieltä opiskellessaan ja työ-/harjoittelupaikoilla. Yleisistä käsityksistä yleisimmäksi nousi kokemus murteiden vieraudesta. Lisäksi joistain vastauksista oli luettavissa erilaisia kielikäsityksiä ja kieli-ideologioita ilmentäviä seikkoja.

Tutkielmassa käsitellään mamu-sanan merkitystä ja käyttöä tutkimalla sanan esiintymiä Suomi24-keskustelualustalla ja analysoimalla esiintymiä diskurssianalyysin keinoin. Tutkimuskysymyksiä ovat keneen tai millaiseen kategoriaan mamulla viitataan ja kuinka paljon tämä eroaa maahanmuuttajan kategoriasta. Tutkimuksen tarkoituksena on jäsentää mamun ja maahanmuuttajan merkityseroja, eritellä mamun johdoksia ja määritteitä sekä osoittaa, ettei sanoja tulisi pitää toistensa synonyymeinä. Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan mamun roolia rasistisessa diskurssissa. Tutkimus sijoittuu diskurssintutkimuksen alle ja tutkimuksen päämetodina käytetään diskurssianalyysin välineitä. Diskurssianalyysillä tutkitaan, millä tavalla sanan “mamu” merkitys on dynaaminen, ja mihin suuntaan sen ensisijainen merkitys ja assosiatiiviset merkitykset ovat kehittyneet sen alkuperäisestä roolista maahanmuuttajan lyhennesanana. Tutkimuksessa selvitetään myös mamun assosiatiivisten merkitysten kontekstiriippuvaisuutta. Analysoitava aineisto koostuu Suomi24-korpuksesta vuosilta 2001–2017, yhdestä henkilöhaastattelusta sekä joukosta Yle Areenan haastatteluita. Esimerkkeinä käytetään mamu-osuman sisältäviä yksittäisiä kommentteja ja keskusteluketjuja sekä mamun johdoksia sisältäviä yksittäisiä kommentteja. Haastatteluaineistoa käytetään analyysissä mamun konnotaatioiden selvittämiseksi maahanmuuttajataustaisten itsensä näkökulmasta. Tutkimus osoittaa, että mamu-sanaa käytetään samoissa yhteyksissä maahanmuuttajan kanssa, mutta sanat eroavat merkitykseltään viimeistään assosiatiivisia merkityksiä tutkittaessa. Mamu-sana esiintyy pääosin maahanmuuttokriittisessä keskustelussa tai avoimen rasistisessa diskurssissa ja sanan merkitys on eriytynyt tarkoittamaan pääosin ulkoisesti kantasuomalaisista selvästi erotettavissa olevia maahanmuuttajia. Mamu-sanalla viitataan erityisesti tummaihoisiin ja muslimitaustaisiin maahanmuuttajiin.

Tutkielmassa tarkastellaan eksoplaneetan ja sen emotähden nimeämiseksi järjestettyyn IAU100 NameExoWorlds -nimikilpailuun saapuneiden suomalaisten nimiehdotusten rakenteita ja merkityksiä. Työssä selvitetään, millaisia nimimalleja ja nimikäsityksiä nimiehdotukset ja niihin liitetyt perustelut heijastelevat sekä miten suomalaisuus näkyy nimiehdotuksissa. Keskeistä on kielenkäyttäjien antamien nimiehdotusten suhteuttaminen jo tutkittujen nimikategorioiden nimiin, kuten muihin paikannimiin, henkilönnimiin ja kaupallisiin nimiin. Tutkimusaineisto kattaa 100 ensimmäistä nimikilpailuun saapunutta nimiparia, yhteensä siis 200 nimiehdotusta. Analyysissa hyödynnetään sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia keinoja. Työssä on vahvasti läsnä kansanonomastinen näkökulma, jonka myötä huomio ei kohdistu ainoastaan itse nimiin vaan myös nimenantajiin ja nimenannon sosiaaliseen kontekstiin. Tutkielmassa nimiehdotusten rakenteita tarkastellaan nimielementin käsitteen pohjalta. Rakenteellisessa analyysissa selvitetään, kuinka monta elementtiä ja millaisia elementtejä nimiehdotukset sisältävät sekä millaisia nimiehdotukset ovat ortografialtaan ja kielelliseltä alkuperältään. Analyysi osoittaa, että nimiehdotusten enemmistönä ovat yksielementtiset, suomenkieliset nimet, joiden esikuvat ovat substantiiveja (Lauantai, Ilmatar). Valtaosa nimiehdotuksista noudattaa kielensä mukaisia oikeinkirjoitusnormeja, joskin nimissä esiintyy myös silmiinpistävää grafeemien (Saunax), numeroiden (Faststream1) sekä isojen ja pienten kirjainten käyttöä (FinAinoAuri). Nimiehdotusten merkityksiä eritellään temaattisen analyysin pohjalta, jossa nimiehdotukset luokitellaan temaattisiin ryhmiin nimien ensisijaisten esikuvien eli nimien taustalla ensisijaisesti olevien ilmausten ja niiden merkitysten mukaan. Nimiehdotusten selvästi suosituin aihepiiri on Kalevala (Väinämöinen, Aino). Mytologia-aiheisia nimiä on aineistosta kaikkiaan noin kolmasosa, ja paljon on ehdotettu myös kuumuuteen ja säteilyyn liittyviä, taivaankappaleita kuvaavia nimiä (Hehku, Kiuas). Nimiehdotukset luokitellaan ensisijaisten esikuviensa mukaan myös propreihin ja appellatiiveihin. Suurin osa nimiehdotuksista palautuu propreihin, vaikka appellatiivipohjaistenkin nimien osuus on suuri. Suomalaisuutta ilmennetään nimissä kielivalinnan (suomi tai saame), Suomeen kytkeytyvän merkityksen tai näiden molempien kautta. Kalevalan ohella nimiehdotuksissa edustuvat monet muut perinteisesti suomalaisuuteen liitetyt aiheet, kuten luonto (Metsä), saunominen (Löyly) ja sisu (Sisu). Nimikilpailun osallistujat ovat ottaneet nimiehdotuksiinsa mallia useista nimikategorioista, kuten olemassa olevista taivaankappaleiden nimistä ja muista paikannimistä, taivaankappaleiden koodinimistä, henkilönnimistä, kaupallisista nimistä, kirjallisuuden nimistä ja mahdollisesti myös internetin käyttäjänimistä. Erityisen huomionarvoista nimiehdotuksissa on kaupallissävytteisyys, joka ei tavallisesti paikannimiin kuulu. Kaupallisuus on sidoksissa nimikilpailun merkitykseen, joka kirjoittajan mukaan kytkeytyy paitsi maabrändäykseen ja nationalismiin myös symboliikkaan ja tähtitieteen tutkimusalan intresseihin.

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kielellisten valintojen vaikutusta ambienssin rakentumiseen Susanna Hastin romaanissa Ruumis/huoneet (2022). Aineisto on kerätty kokoamalla romaanista tekstikatkelmia manuaalisesti. Aineiston kokoamisessa on hyödynnetty avainsanoja ruumis ja muisti sekä johdoksia: muisto ja muistaa. Kaikki avainsanojen taivutusmuodot kuuluvat mukaan aineistoon. Aineisto koostuu 355:stä avainsanojen yhteydestä kootusta tekstikatkelmasta, joita tarkastellaan tutkielmassa irrottamattomana osana koko teoksen kontekstia. Keskeistä tutkielmassa on erityisesti se, miten tarkasteluun valitut kielelliset elementit ja teoksesta esiin nousevat megametaforat osaltaan vaikuttavat lukijalle välittyvän ambienssin muodostumiseen. Teoreettisena lähtökohtana tutkielmassa on kognitiivinen kielentutkimus ja sen kielinäkemys. Siltana kielentutkimuksen ja kirjallisuustutkimuksen välillä käytetään kognitiivista poetiikkaa ja sen käsitteitä. Tutkielmassa hyödynnetään myös kognitiivista metaforateoriaa. Keskeisimpiä analyysivälineitä ovat kognitiivisen poetiikan käsitteet megametafora ja ambienssi. Analyysissa keskitytään avainsanojen leksikaaliseen ja kieliopilliseen tarkasteluun. Muistamisen yhteydessä kieliopillinen tarkastelu nojaa muun muassa tekstin tempusvalintoihin, ja ruumis-lekseemin yhteydessä tutkielmassa tarkastellaan toimijuutta semanttisten roolien avulla. Samalla pohditaan muistin ja ruumiin yhtenäisyyttä teoksessa hyödyntäen SÄILIÖ-metaforaa. Analyysissa kiinnitetään huomiota aineistosta esiin nouseviin megametaforiin. Kaikkia näitä kielellisiä keinoja tarkastellaan tutkielmassa siltä kannalta, miten ne ovat mukana teoksen ambienssin rakentumisessa. Aineistosta nousee esiin kahdenlaisen muistin – tavanomaisen ja traumamuistin – kuvaamista. Näistä erityisesti traumaattisen muistin kuvaaminen on teoksen ja tämän tutkielman kannalta olennaista. Traumamuistin olemus välittyy tekstistä esiin nouseviin megametaforiin, joita teoksesta havaitaan kaksi erillistä, mutta yhtenevää: RUUMIS ON VÄKIVALLAN PAIKAT ja MUISTAMINEN ON RUUMIILLISTA. Analyysin yhteenvetona tarkastellaan kielellisten valintojen ja erityisesti megametaforien osallistumista ambienssin rakentumiseen teoksessa. Ambienssi syntyy lukuprosessin aikana lukijassa heräävissä ajatus- ja mielleyhtymissä. Tutkielmassa tarkasteltujen kielellisten elementtien osalta teoksen ambienssi välittyy lukijalle ruumillisena kokonaisuutena, joka on yhteydessä traumamuistin olemukseen ja väkivallan paikkoihin sulautuneisiin traumamuistoihin. Ambienssin käsite on luonteeltaan tulkinnanvarainen ja sen muodostuminen on sidoksissa aina yksittäiseen luentaan, minkä vuoksi ambienssi muodostuu erilaiseksi jokaisen lukijan ja jopa jokaisen lukukerran kohdalla.

Tutkielmassa tarkastellaan mielenterveysdiskursseja Helsingin Sanomien jutuissa huhti- ja marraskuulta 2020. Mielenterveys on aiheena ajankohtainen julkisen keskustelun sekä erilaisten yhteiskunnallisten ja poliittisten ohjelmien vuoksi. Tarkastelun kohteeksi valikoitui Helsingin Sanomat, koska se on Suomen laajalevikkisin tilattava sanomalehti ja näin ollen merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia tapoja puhua mielenterveydestä aineistosta nousee esiin. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Millaisia mielenterveyteen liittyviä diskursseja aineistosta on tulkittavissa? 2. Millaisin kielellisin keinoin näitä diskursseja rakennetaan? Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on diskurssintutkimus, jossa tutkitaan, mitä kielellä tehdään ja miten. Diskurssintutkimuksen mukaan kielenkäyttö on sosiaalista toimintaa, joka paikantuu tiettyyn tilanteeseen ja aikaan. Suuntauksessa kielenkäytöllä myös nähdään aina olevan seurauksia. Tutkimuksen aineisto koostuu kymmenestä Helsingin Sanomien verkkosivuilla (hs.fi) huhti- ja marraskuun 2020 aikana julkaistusta jutusta. Aineisto on kerätty vuoden 2021 alussa käyttäen verkkosivujen asiasanahakua. Käytetty hakusana oli mielenterveys. Aineiston rajauksessa on pyritty systemaattisuuteen, ja sitä on analysoitu laadullisella menetelmällä. Aineistosta nousee tutkimuksen perusteella esiin kolme diskurssia: mielenterveys yhteiskunnallisesta näkökulmasta, mielenterveys tieteellisestä näkökulmasta ja mielenterveys yksilön kokemuksena. Ensimmäisessä diskurssissa käsitellään mielenterveysongelmien vaikutusta yhteiskuntaan ryhmää korostavasta näkökulmasta, ja tukena käytetään ajankohtaisia selvityksiä. Toisessa diskurssissa selitetään mielenterveysongelmien taustalla olevia syitä ja keinoja vaikuttaa niihin. Kolmannessa diskurssissa mielenterveyttä käsitellään yksilöiden ja heidän kertomustensa näkökulmasta. Yksilöt toimivat teksteissä esimerkkeinä laajemmista ilmiöistä.