Browsing by study line "Pohjoismaiset kielet"

Syftet med min avhandling är att få veta gymnasisters åsikter om undervisning av kommunikation och hur de själv anser sina kunskaper i muntlig kommunikation på svenska. Enligt mina egna erfarenheter vågar man inte tala svenska väldigt ofta med de svenskspråkiga, vilket bekräftas av tidigare forskning, som Green-Vänttinen och andras forskningsprojekt Svenska i toppen (2010). Mål för min undersökning är att kunna utveckla språkundervisning och samtidigt mig som blivande lärare. Jag utförde min undersökning genom att skicka en enkät till slumpmässigt valda finskspråkiga gymnasier. Enkäten innehöll flervalsfrågor och öppna frågor som jag analyserade kvantitativt och kvalitativt. Jag fick 70 svar från gymnasister från tre olika områden: Åbo-områden, Keuru-områden och Helsingfors. Mitt resultat visade att de flesta är villiga att försöka kommunicera i korta och vardagliga situationer på svenska. Längre samtalssituationer för sin del är för krävande för de flesta. Informanterna ansåg att man borde tala mera på lektioner. De uppskattade bland annat fri diskussion och repetition av helt vardagliga fraser och samtalssituationer på lektioner. Jag ville också se om språklig bakgrund korrelerar med ivrigheten att tala svenska. Jag märkte att det studerar man A- eller B-svenska korrelerar med ivrigheten att tala samt intresse för språket. Om man studerar A-svenska väljer man oftare att försöka tala svenska än om man studerar B-svenska. De som sysslar med svenska språket ofta på fritiden väljer också oftare att tala svenska än de som hör, ser eller använder språket sällan eller aldrig. Medelbetyg av svenska kurser i gymnasiet eller hemort för sin del korrelerade inte med ivrigheten att tala. Jag hade dock så få informanter från olika delar av landet att man inte kan vara säker på om hemort egentligen korrelerar eller inte. Resultat är i linje med tidigare forskning som visar att man är osäkra på sina kommunikativa kunskaper och man vill ha mera muntliga övningar på lektioner. Mitt resultat är dock kanske inte så mörkt som man kunde ha förväntat sig efter tidigare forskning. De flesta informanterna skulle försöka tala svenska i åtminstone kortare och enklare situationer och många har en positiv ställning till att tala svenska.

Tutkielmani tarkoituksena on kartoittaa tulevaisuudennäkymiä kaksikieliselle koululaitokselle, jossa opetuskielinä toimisivat sekä ruotsi että suomi. Kirjoittaessani tutkielmaani Suomessa on ollut voimassa sellainen lainsäädäntö, jonka puitteissa molemmilla maamme kansalliskielillä opetusta antavien koulujen olemassaolo on mahdottomuus. Suomessa on kuitenkin olemassa ruotsin- ja suomenkielisiä kouluja, joissa on havaittavissa aidolle kaksikieliselle koululle ominaisia piirteitä. Näitä piirteitä ovat muun muassa joidenkin oppiaineiden järjestäminen kaksikielisesti koulun yksikielisestä statuksesta huolimatta ja eri kieliryhmiin kuuluvien oppilaiden kohtaamiset koulupäivän aikana. Aineistona tutkielmassani olen käyttänyt kolmen eri peruskoulun opettajien anonyymejä kyselylomakevastauksia ja kolmen eri kunnan sivistystoimen edustajan haastatteluja. Kyseiset peruskoulut ovat Hindhår skola Porvoossa, Edsevö skola Pedersören kunnassa ja Svenska skolan i Hyvinge Hyvinkäällä. Nämä kolme koulua muistuttavat joidenkin ominaisuuksien takia aitoa kaksikielistä koulua. Sivistystoimea tutkielmassani edustavat Porvoon sivistysjohtaja Sari Gustafsson, Pedersören kunnan koulutoimenjohtaja Mika Järvinen ja Hyvinkään sivistystoimenjohtaja Pentti Halonen. Tutkielmassani käyn läpi, millaisia mielipiteiden yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia edellä mainittujen koulujen opettajilla ja kuntien sivistystoimen edustajilla on ruotsiksi ja suomeksi opetusta antavien kaksikielisten koulujen perustamisesta. Lisäksi olen selvittänyt, miten haastattelemani henkilöt suhtautuvat tutkielmassani kuvailemiini olemassa oleviin koulumalleihin ja näiden mallien tulevaisuuteen. Saamieni tutkimustulosten mukaan positiivisimmin kaksikieliseen opetukseen suhtautuvat Hindhår skolanin ja Edsevö skolanin opettajat sekä Porvoon sivistysjohtaja ja Pedersören kunnan koulutoimenjohtaja. Näiden kahden koulun opettajien myönteinen asemoituminen voi johtua muun muassa siitä, että molemmat koulut sijaitsevat samassa kiinteistössä suomenkielisen koulun kanssa, minkä takia kieliryhmien väliset kohtaamiset ovat luonnollinen osa koulujen arkea. Ruotsinkielisen Svenska skolan i Hyvinge -koulun opettajat ja kunnan sivistystoimenjohtaja suhtautuvat puolestaan kaksikieliseen kouluun pessimistisemmin, mihin voidaan katsoa vaikuttavan suomen kielen ylivoimainen asema Hyvinkäällä ja koulun vahva yksikielinen normi. Lopuksi voidaan todeta, että opettajien ja sivistystoimen edustajien suhtautumisissa kaksikieliseen kouluun on niin yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia, jotka liittyvät kouluissa käytössä oleviin käytänteisiin ja kuntien enemmän tai vähemmän kaksikieliseen statukseen. Analyysini perusteella voidaan myös todeta, että nykyisiin koulumalleihin ja kaksikieliseen kouluun siirtymiseen liittyy etenkin kustannuksiin, hallintoon ja alueiden kielelliseen statukseen liittyviä kysymyksiä.

Syftet med min avhandling är att granska uppbackningar i andraspråkssamtal samt att jämföra uppbackningsbruket i mitt material med studier om uppbackningar i förstaspråkssamtal. Jag undersöker också om det finns en koppling mellan andraspråkstalarnas bruk av uppbackningar och deras interaktionella kompetens. Den teoretisk-metodologiska ramen för avhandlingen är en kombination av samtalsanalys (CA) och andraspråksforskning (SLA), närmare bestämt CA-for-SLA. Centrala teorier för avhandlingen är interaktionell kompetens, samt deltagarram och kontextualiseringssignaler. Materialet för avhandlingen består av två ca 30 minuter långa lediga gruppsamtal mellan sammanlagt sex stycken andraspråkstalare och mig själv. Studien i avhandlingen är en analys av samtalen där jag dels ser på uppbackningarna och dels diskuterar den interaktionella kompetensen i samtalen som en helhet. Dessutom granskar och diskuterar jag sambanden mellan uppbackningarna i samtalen och den interaktionella kompetensen i dem. Resultaten av min avhandling tyder på att det inte finns en skillnad i det funktionella bruket av uppbackningar mellan första- och andraspråkstalare. Det som däremot, baserat på mitt material, är en skillnad är att andraspråkstalarna inte har en lika bred repertoar av uppbackningsuttryck som förstaspråkstalarna. Resultaten av min studie pekar också på att såväl samtalsstil, individuella skillnader som språkkunskap och språklig input har en betydelse för hurdant uppbackningsbruket är. Kopplingen mellan uppbackningar och interaktionell kompetens är utgående från mitt material inte entydig. Uppbackningsbruket har en betydelse för hur den interaktionella kompetensen bland deltagare i ett samtal realiseras, men är inte ensam en relevant faktor. Framom bruket av uppbackningar, verkar det som att samtalsdeltagranas grad av aktivitet och engagemang har en betydelse för realiseringen av den interaktionella kompetensen. Utgående från resultaten av denna avhandling föreslår jag mer detaljerade studier av interaktionell kompetens i andraspråkssamtal utgående från ett större material. Jag föreslår också fortsatt forskning i uppbackningar hos olika åldersgrupper och inom olika samtalsstilar samt icke-verbala uppbackningar.

Ruotsin kieli on suomalaisissa kouluissa tärkeä oppiaine, jolla on pitkä historia. Se on pakollinen oppilaille, joiden äidinkieli on suomi. Tästä syystä sen opetusta on tärkeää tutkia. Etenkin oppimateriaalitutkimusta onkin tehty runsaasti, ja se on suosittu aihe mm. opinnäytetöissä. Selvitin tutkielmassani, miten tehtävätyypit ovat muuttuneet ruotsin B1-oppimäärän lukion oppikirjoissa 1980-luvulta 2010-luvulle. Käytin materiaalina kuutta oppikirjaa, joista kaksi on tehty 1980-luvulla, kaksi 1990-luvulla ja kaksi 2010-luvulla. Koin tämän aiheen mielekkääksi tulevan opettajan näkökulmasta, sillä oppikirjat ovat tärkeä osa kieltenopetusta, ja siksi on tärkeää, että niitä myös tutkitaan. Valitsin tutkittaviksi tehtävätyypeiksi käännöstehtävät, ääntämistehtävät sekä tehtävät, joissa jollakin tapaa hyödynnetään tekniikkaa (esim. internet, televisio, radio jne.). Käytin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää, jossa laskin eri tehtävätyyppien määrät sekä prosentuaaliset osuudet ja tein vertailuja eri ikäisten kirjojen välillä. Tutkimuksen tuloksena sain selville, että käännöstehtävät vähentyivät, kun taas tehtävät, joissa hyödynnetään tekniikkaa, lisääntyivät. Ääntämistehtävien suhteen ei tapahtunut merkittävää muutosta vuosikymmenten välillä. Tulokset ovat loogisia, sillä yleisen nykykäsityksen mukaan käännöstehtäviä ei tulisi käyttää opetuksessa kovin paljoa, vaikkakin tutkimus myös puoltaa niiden asemaa oikein käytettyinä. Tietotekniikka taas on digiloikan seurauksena yhä suurempi osa koulumaailmaa, joten sitä hyödyntävien tehtävien lisääntyminen oli odotettavissa. Tutkimukseni otanta on pieni, ja siksi aiheesta tulisikin tehdä lisää tutkimusta suuremmalla aineistolla. Mahdollisia jatkotutkimusaiheita ovat myös mm. eri oppimäärän tai kouluasteen oppikirjat sekä eri kielten oppikirjat. Samankaltaisen tutkimuksen voisi myös tehdä muistakin tehtävätyypeistä. Myös muiden oppimateriaalien kuin oppikirjojen tutkimus tehtävätyyppien näkökulmasta olisi hyödyllistä.

Tutkielman tavoitteena on kartoittaa kantagermaanisten u-vartaloiden *a-äänteen kehitystä ja variaatiota muinaisskandinaavissa. Muinaisskandinaavin itäistä haaraa edustaa tutkielmassa muinaisruotsi, läntistä haaraa muinaisislanti. *a-äänteen refleksien toisistaan poikkeava käyttäytyminen muinaisskandinaavin itäisessä ja läntisessä haarassa on tutkimuskirjallisuudessa tunnettu ilmiö. Tavallisesti *a-äänteen on katsottu muinaisislannissa kehittyneen u-umlautin vaikutuksesta ǫ:ksi, muinaisruotsissa taas äänne on yleensä säilynyt a:na. I-umlautin vaikutus on muinaisruotsissakin ollut selkeämpää. Kiistakysymykseksi onkin noussut se, missä määrin umlautit ovat vaikuttaneet pohjoisgermaanin itäisessä haarassa ja kuinka suurelta osin muinaisruotsissa yleinen /a/-refleksi johtuu myöhemmästä tasoittumisesta. Tutkielmassa käytetty lähdemateriaali koostuu erilaisista muinaisskandinaavinkielisistä kirjoituksista, muun muassa maakuntalaeista ja proosateksteistä sekä niiden myöhemmistä kopioista, sekä etymologisista sanakirjoista. Tutkielmassa havaittiin muutamia muinaisruotsalaisia sanoja, joissa esiintyy u-umlautin läpikäyneeseen *a-äänteeseen viittaava äänne. Sanojen kokonaismäärään suhteutettuna osuus oli kuitenkin pieni. Vanhimman aineiston muodostavissa ruotsalaisissa maakuntalaeissa esiintyi vain yksi u-umlautiin viittaava muoto (*barkuz > borker/börker). Toinen varhainen u-umlautiin viittaava taivutettu paikannimi esiintyi kahdessa latinankielisessä kirjeessä 1200- ja 1300-luvuilta (*harguz > Horghum). Muissa tapauksissa u-umlautiin viittaavat muodot olivat nuorempia kuin muodot, joissa u-umlautin vaikutusta ei ollut havaittavissa. Tutkimuskirjallisuudessa mainittu muinaisruotsin itäisten ja läntisten alueiden välinen jakolinja, joka koski umlautien toteutumista tai säilymistä, havaittiin myös tässä tutkielmassa. Muinaisruotsin taivutusparadigman osalta havaittiin, että yhteisskandinaavinen paradigma oli eräiden sanojen kohdalla alkanut rapautua jo maakuntalakien aikaan 1200-luvulla. Toisten sanojen kohdalla vanhantyyppistä taivutusta ja juurivokaalin palatalisaatiota taivutusmuodoissa esiintyi vielä 1300-luvun puolivälissä. Ylipäänsä havaittiin muinaisruotsin monikko- ja obliikvimuodoissa esiintyvän juurivokaalin palatalisaation olevan hyvin satunnaista erotuksena palatalisaation säännöllisyydelle muinaisislannissa. Tästä on pääteltävissä, että mikäli umlautit vaikuttivat muinaisruotsin edeltäjäkielessä, oli niiden vaikutus u-vartaloiden reflekseissä jo pitkälti tasoittunut 1200-luvulle tultaessa.

Språkbad kommer ursprungligen från Kanada där engelskspråkiga föräldrar ville att deras barn skulle lära sig franska på 1960-talet. I Finland landade den nya undervisningsmetoden 20 år senare då den första språkbadsgruppen påbörjades hösten 1987 i Vasa. Sedan dess har ämnet blivit mycket undersökt och eftersom språkbad har blivit mycket populärt, utvecklas utbildningen för behöriga språkbadslärare hela tiden. Syftet med avhandlingen är att genom en enkätundersökning få en helhetsbild av språkbadslärares väg till sina jobb och deras uppfattningar om språkbadsundervisning jämfört med vanlig undervisning. Undersökningen tar även reda på vilka för- och nackdelar språkbadslärare tycker det finns i språkbadspedagogiken. Totalt besvarade 20 informanter de 21 frågor som ingår enkäten. Resultaten visar att det finns många olika vägar till att bli språkbadslärare. Hälften har utbildat sig till språkbadslärare och resten genom en kombination av utbildning till klasslärare och ämneslärare. Språket anses vara den största aspekten som skiljer språkbadsundervisning från vanlig undervisning och detta kommer fram i olika situationer, t.ex. ordförrådet, den språkliga medvetenheten och fokuseringen på innehållet i stället för språket i sig. Lärarna rapporterar i första hand fördelar som gäller språkinlärningen. Som nackdelar rapporteras huvudsakligen otillräckliga resurser, svårigheter med språket eller inlärningen och språkbadselevernas uppfattade högre status.