Browsing by master's degree program "Magisterprogrammet i finska och finskugriska språk och kulturer"
Now showing items 81-100 of 235
-
Kirjoittajan ja lukijan vuorovaikutus seksiä ja seksuaalisuutta käsittelevissä elämäntaito-oppaissa (2023)Tutkielmani käsittelee kirjoittajan ja lukijan välille rakentuvaa dialogia elämäntaito-oppaissa, joiden aiheena on seksi ja seksuaalisuus. Tarkastelussa ovat osallistujaroolit, eivät tekstin todellinen kirjoittaja tai se henkilö, joka kulloinkin kirjaa lukee. Lähestyn elämäntaito-oppaita tekstinä, jonka tavoitteena on vastata lukijan aihetta käsitteleviin kysymyksiin. Oppaiden kirjoittaja ennakoi lukijan reaktioita tekstiin sekä tämän ennakkotietoja ja -oletuksia aiheesta. Tutkielman aineistona on kolme kotimaista 2010-luvulla julkaistua seksiä ja seksuaalisuutta käsittelevää elämäntaito-opasta. Olen poiminut jokaisesta teoksesta tasapuolisesti esimerkkejä, joista tekstin dialogisuus käy ilmi. Tutkin dialogisuutta ensimmäisen ja toisen persoonan pronominien, nollapersoonan, myönnyttelyn ja kieltojen avulla. Näiden rakenteiden pohjalta tarkastelen sitä, minkälaisia oletuksia kirjoittaja tekee lukijan tietovarannosta ja ennakko-oletuksista ja miten kirjoittaja vastaa niihin. Tutkin myös sitä, miten kirjoittaja ennakoi lukijan reagoivan tekstiinsä ja miten kirjoittaja ehkäisee lukijan vastaväitteitä ja väärinkäsityksiä. Kirjoittaja hyödyntää ensimmäisen ja toisen persoonan pronominia sitouttaakseen lukijan tekstiin. Nollapersoona puolestaan mahdollistaa sen, että lukija voi valita, samastuuko tekstiin vai ei. Myönnyttelyrakenteiden avulla kirjoittaja ehkäisee sitä, että lukija kokisi kirjoittajan väheksyvän häntä kertoessaan uutena asiana sellaista, jonka lukija jo tietää. Myönnyttelyllä kirjoittaja myös pehmentää tekstiään silloin, kun olettaa lukijan olevan eri mieltä kanssaan tai vastahakoinen toimimaan kirjoittajan ohjeistamalla tavalla. Kiellon ja muiden kumoavien rakenteiden avulla kirjoittaja korjaa lukijan vääriä oletuksia mutta myös välittää omaa suhtautumistaan aiheeseen. Tutkielmani osoittaa sen, että elämäntaito-oppaisiin todella rakentuu kirjoittaja, joka on jatkuvassa vuoropuhelussa lukijansa kanssa ja joka ennakoi lukijan reaktioita ja maailmantietoa. Aiheen tutkimista voisi jatkaa esimerkiksi siitä näkökulmasta, miten aiheen intiimiys vaikuttaa vuoropuhelun muodostumiseen.
-
(2020)Tässä syventävien opintojen tutkielmassa tarkastellaan mielipidettä käsittelevien opetustekstien kokonaistunnelman rakentumista 8. luokan äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa. Aineistona on kolmen kustantajan painetut ja digitaaliset oppikirjat: Kärki 8, Satakieli 8 ja Särmä 8. Oppikirjoista aineistoksi on rajattu luvut, joissa käsitellään pääasiallisesti kirjoittamalla ilmaistua mielipidettä ja sen muodostamista ja jotka temaattisesti vastaavat toisiaan. Tutkielmassa käsitellään sitä, miten mielipidettä käsittelevä opetusteksti rakentuu äidinkielen ja kirjallisuuden 8. luokan oppikirjoissa ja millainen ambienssi eli kokonaistunnelma mielipidettä käsittelevistä opetusteksteistä välittyy. Lisäksi tutkielmassa pohditaan, miten painettujen oppikirjojen ja digitaalisten oppikirjojen opetustekstit eroavat toisistaan. Tarkastelun kohteena ovat opetustekstit ja niistä välittyvät merkitykset. Digitaalisista oppikirjoista tarkastellaan lisäksi tehtävänantoja osana opetustekstistä välittyvän kokonaistunnelman analysointia, sillä ne hahmottuvat digitaalisissa oppikirjoissa opetustekstin osaksi. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana sovelletaan kognitiivista kielitiedettä ja erityisesti kognitiivista poetiikkaa. Tutkielman näkökulma kohdistuu opetustekstien kielellisten piirteiden analysointiin kokonaistunnelman luojina, ja samalla tarkkaillaan ambienssi-käsitteen soveltuvuutta suomenkielisen tietokirjallisuuden analysointiin. Analyysissa kiinnitetään erityisesti huomiota lause- ja virkerakenteisiin, kuvio/tausta-jakoon sekä semanttisiin rooleihin. Samalla pohditaan sitä, miten opetustekstiin rakennetaan toimijuutta ja miten toimijuuden rakentuminen vaihtelee painetuissa ja digitaalisissa oppikirjoissa. Havaintojen perusteella voidaan todeta, että opetustekstien syntaktisen tason samankaltaisuus ei tarkoita, että teksteistä välittyvät ambienssit olisivat samanlaisia. Kaikissa tarkasteltavissa opetusteksteissä esiintyy muun muassa oppikirjagenrelle tyypillisiä kopula-, nollapersoona- ja passiivirakenteita, ja lisäksi tekstien toimijoihin viitataan oppikirjoissa pitkälti yleisen tason nimityksillä, kuten käsitteillä kirjoittaja, lukija ja puhuja. Tarkasteltavissa opetusteksteissä korostuvat kuitenkin erilaiset piirteet, ja ambienssi muodostuu näin ennen kaikkea sanavalinnoista välittyvistä merkityksistä. Oppikirjoissa korostetaan erilaisia mielipiteen ilmaisuun liittyviä näkökulmia käsitteiden määrittelyillä, oletetun lukijan kuvaamisella ja tekstien laajuudella. Puolestaan painettujen ja digitaalisten oppikirjojen opetustekstit ovat pitkälti yhteneväiset. Ero muodostuu siitä, kuinka toimijuutta rakennetaan digitaalisissa oppikirjoissa hypertekstuaalisuudella, käsitteiden määritelmillä, tehtävänannoilla ja oppijoiden etsimillä esimerkeillä. Tutkielmassa tarkastellaan yksittäisiä opetustekstejä ja tehtävänantoja, ja toisenlainen tutkimusote saattaisi muodostaa ambienssin tulkinnasta hyvin erilaisen. Aineiston suppeuden ja ambienssi-käsitteen luonteen vuoksi laajoja yleistyksiä kirjasarjoista ei ole mahdollista tehdä.
-
(2020)Tarkastelen tutkielmassani lukion kirjoitustaidon koetta ja sen vastaustekstiä moniäänisyyden näkökulmasta. Kirjoitustaidon koe on ensimmäistä kertaa syksyllä 2018 käyttöön otettu äidinkielen ja kirjallisuuden ylioppilaskoe, jossa kokelaan on tarkoitus kirjoittaa pohtiva tai kantaa ottava, noin 6000 merkin esseemäinen teksti. Vastaustekstissä on hyödynnettävä oman ajattelun tukena kokeessa annetuista aineistoista vähintään kahta. Aineistot voivat olla esimerkiksi asia- tai mediatekstejä tai fiktiivisiä tekstejä eri muodoissaan. Tutkimuksessani tarkastelen, minkälaisia referoinnin keinoja vastausteksteissä esiintyy. Tarkastelun kohteina ovat suora ja epäsuora esitys, vapaa suora ja vapaa epäsuora esitys, upotettu referaatti ja sellaiset referaatit, jotka sisältävät lähdeviitteen. Referoinnin keinojen lisäksi tutkimukseni valottaa sitä, minkälaisia merkityksiä eri referoinnin keinot saavat vastaustekstissä. Tarkastelun kohteena on siis se, millä tavoin kokelaat rakentavat teksteihinsä itse rajaamaansa näkökulmaa ja dialogisuutta eli keskustelua aineistojen välille. Tutkimukseni aineisto koostuu yhteensä 15 kirjoitustaidon vastaustekstistä, jotka ovat kahtalaiset. Toisen osan aineistostani muodostaa yhdeksän preliminäärikokeessa kirjoitettua vastausta, jotka olen kerännyt eräästä lukiosta. Loput aineistostani koostuu kuudesta aidosta ylioppilaskokeesta, jotka on julkaistu Ylioppilastutkintolautakunnan ja kokelaiden luvalla julkisesti. Hyödynnän tutkimuksessani aiempaa suomen kielen tutkimusta siitä, millä tavoin referointi on niissä määritelty. Aineiston referointia tarkastellessani hyödynnän ajatuksia genrejen funktionaalisista jaksoista ja Martinin ja Whiten suhtautumisen teoriasta ja sitoutumisen keinoista. Tutkimukseni osoittaa, että kirjoitustaidon vastaus on varsin moniääninen tekstilaji. Aineiston referointi ei esiinny vastaustekstissä vailla päämäärää, vaan sillä on tekstiyhteydessään aina jokin funktionaalinen tarkoitus. Aineiston referointi ja kokelaan oma pohdinta tai ääni muodostavat eräänlaisen parin, joka voi saada näkökulman rajauksessa muun muassa argumentoivan, esimerkinomaisen tai kommentoivan funktion. Referointi näyttää rakentavan tekstiin abstraktin ja konkretian tason vaihtelun, jolla kokelas luo tekstiinsä pohdintaa. Vastaustekstin aloitus- ja lopetuskappaleissa esiintyy tarinallisuutta sekä kertovaa ja kuvailevaa tekstityyppiä, joilla tekstiin rakennetaan esimerkkejä. Esimerkillä sen sijaan rakennetaan kokelaan näkökulmaa abstraktin ja konkretian tason vaihtelulla. Erilaiset tekstityypit ja referoinnin keinot näyttävät kaikki liittyvän merkittävästi siihen, millä tavalla vastaustekstiin rakentuu näkökulmaa ja pohtivuutta. Tutkimustulokseni osoittavat, että erityisesti erinomaisissa vastausteksteissä näkökulma ja pohtivuus rakentuu siten, että pääpaino on kokelaan omassa pohdinnassa. Tutkimukseni paljastaa kirjoitustaidon kokeen vastauksen tekstilajista suuntaa antavia tuloksia, joita voi tietyin varauksin liittää äidinkielen ja kirjallisuuden didaktiikkaan ja esimerkiksi genrepedagogiikkaan.
-
Koheesio aikuisten suomi toisena kielenä -oppijoiden narratiivisissa ja argumentoivissa teksteissä (2019)Tutkin pro gradu -työssäni suomi toisena kielenä -oppijoiden tekstien koheesiota. Analysoin eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoille A1, A2 ja B1 asetettujen kirjoittajien tekstejä sekä kvantitatiivisin että kvalitatiivisin menetelmin. Käytän tutkielmani pääasiallisena teoreettisena viitekehyksenä Hallidayn ja Hasanin teoksessaan Cohesion in English (1976) hahmottelemaa koheesiokeinojen jakoa kieliopillisiin ja leksikaalisiin koheesiokeinoihin. Keskeisin tutkimuskysymykseni on, miten milläkin taitotasolla oleva kirjoittaja luo tekstiinsä koheesiota. Lisäksi etsin vastauksia siihen, onko S2-oppijoiden luoma koheesio jotenkin erilaista eri tehtävänantoihin kirjoitetuissa teksteissä. Lähestyn eri tehtävänantoihin kirjoitettuja tekstejä tekstityypin käsitteen avulla, ja luokittelen tekstit narratiivisiin ja argumentoiviin teksteihin Werlichin (1976) tekstityyppiluokitusta mukaillen. Aineistoni koostuu Testipisteessä vuosina 2012–2015 teetetyistä kirjoitustaidon testisuorituksista. Testipiste on aikuisten maahanmuuttajien kielitaidon arviointikeskus, jossa teetettyjen alkutestien perusteella maahanmuuttaja ohjataan hänelle sopivaan kotoutumiskoulutukseen. Valitsin tutkielmani aineistoksi satunnaisotannalla yhteensä kuusikymmentä S2-oppijan vastaustekstiä siten, että taitotasoilta A1.3, A2.2 ja B1 on valittu kultakin kaksikymmentä eri kirjoittajan laatimaa vastaustekstiä – kymmenen narratiivista tekstiä ja kymmenen sähköpostiviestiä. Analysoin jokaista taitotasoa erikseen ja teen päätelmiä siitä, miten koheesiokeinojen käyttö muuttuu taitotasolta toiselle siirryttäessä. Tutkimustulosteni perusteella näyttää siltä, että aloitteleva kielenkäyttäjä luo tekstiinsä koheesiota pääosin leksikaalisilla elementeillä: A1-tason teksteissä jopa yli 90 % kirjoittajien käyttämistä koheesiokeinoista on leksikaalisia. Kieliopillisten koheesiokeinojen osuus kasvaa kielitaidon kehittyessä, ja B1-tasolla kieliopillisia kaikista koheesiokeinoista on jo noin 30 %. Kielitaidon kehittyessä diversiteetti kasvaa niin kieliopillisissa kuin leksikaalisissa koheesiokeinoissa, vaikka yksilölliset erot ovat huomattavia kaikilla taitotasoilla. Taitotason lisäksi tekstityypillä näyttää olevan jonkin verran vaikutusta siihen, millaisia koheesiokeinoja tekstissä käytetään. Havaintojeni mukaan argumentoivissa teksteissä käytetään enemmän kieliopillista koheesiota kuin narratiivisissa teksteissä. Lisäksi sekä kieliopillinen että leksikaalinen koheesio on argumentoivissa teksteissä monipuolisempaa kuin narratiivisissa teksteissä.
-
(2024)Tässä tutkielmassa tarkastellaan naistenlehtien selviytymistarinoita kokemuksen rakentumisen näkökulmasta. Tutkimuksen tavoite on kuvata sitä, miten kielelliset valinnat muodostavat kokemuksen kuvausta sekä selviytymistarinan rakenteen että lausetason ilmaisuvaihtoehtojen tasolla. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on funktionaalinen tekstintutkimus, jonka lisäksi tutkimuksen kielinäkemys nojaa kognitiiviseen kielentutkimukseen. Tekstintutkimukselle tyypillisesti analyysivälineitä käytetään väljästi yhdistellen, ja tarkastelussa hyödynnetään erityisesti semanttisia rooleja sekä labovilaisen kertomuksen rakennetta. Aineisto koostuu neljästä selviytymistarinasta, jotka on julkaistu vuonna 2019 joko Me Naisissa tai Annassa. Tässä tutkielmassa määritellään selviytymistarina henkilökohtaisesta ja ajallisesta näkökulmasta. Tarina kuvaa selviytymisen sellaisesta henkilökohtaisesta mielenterveyden ongelmasta, joka on vaikuttanut päähenkilön elämään pitkäkestoisesti. Lisäksi selviytymistarinan kertomishetkellä on tapahtuneeseen tullut olla ajallinen etäisyys, jolloin päähenkilö on kerrontahetkellä elänyt tasapainoista elämää. Naistenlehtikontekstin ymmärtämiseksi tutkielmassa käsitellään lyhyesti naistenlehtien aseman ja lajityypin vakiintumista Suomessa sekä nykyisten naistenlehtien konseptin tuottamista erityisesti editoinnin ja mallilukijan näkökulmasta. Analyysi jakautuu kahteen osaan kokonaisrakenteen ja kielellisten valintojen kesken. Sekä rakenteen että sisällön ymmärtäminen on välttämätöntä kokemuksen rakentumisen kuvaamiseksi, sillä ne ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa. Ensin analyysi esittelee selviytymistarinan kokonaisrakenteen. Kielellisten valintojen osalta on analyysi laadullista kielentutkimusta, ja siinä tarkastellaan ensin päähenkilön toimijuuden rakentumista ja sen jälkeen kokemuksen rakentumista. Päähenkilön toimijuuden osalta kiinnitetään analyysissa huomio tunnusmerkittömiin tapoihin viitata päähenkilöön, jonka jälkeen tarkastellaan päähenkilön toimijuutta suhteessa jutussa esitettyyn vaikeuteen sekä päähenkilöä osana passiivin osallistujajoukkoa. Toimijuuden hahmottumisen jälkeen analyysi tarkastelee päähenkilön kokijuutta sekä ei-elollistarkoitteisia NP-subjekteja itsenäisinä toimijoina, muiden henkilöiden läsnäoloa tekstissä ja nollapersoonalauseita, jotka yhdessä muodostavat tulkinnan kokemuksen rakentumiselle. Aineistosta on havaittavissa, ettei lukijaa kutsuta samaistumaan kerrottuun, mikä korostaa yksilön kokemuksen kuvauksen rakentumista. Sen sijaan aineistosta korostuu päähenkilön ja kuvatun vaikeuden välinen suhde. Käsitys vaikeuden omavaltaisuudesta pohjautuu päähenkilön toimijuuden kuvaukseen sekä ei-elollistarkoitteisten NP-subjektien kykyyn toimia omavoimaisina agentteina. Tutkimus osoittaa, että kokemuksen kuvaus rakentuu naistenlehtien selviytymistarinoissa hienovaraisten, mutta toinen toisiinsa kytkeytyvien, kielellisten ilmiöiden varaan.
-
(2024)Tutkielmassani tarkastellaan erimielisyyden ilmaisemisen ja vakuuttavuuden luomisen kielellisiä keinoja saamelaiskäräjälain uudistamiseen liittyvissä yleisönosastokirjoituksissa. Tutkielman tavoitteena on kielen tutkimisen avulla lisätä ymmärrystä saamelaiskäräjälakia koskevista erimielisyyksistä. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat diskurssintutkimus sekä suhtautumisen teoria ja erilaiset argumentaatioteoriat. Tutkielman aineisto koostuu 16:sta yleisönosastokirjoituksesta, jotka ottavat kantaa saamelaiskäräjälain uudistamiseen. Tekstit on julkaistu Helsingin Sanomien, Kalevan ja Lapin Kansan verkkosivuilla syksyllä 2022 tai keväällä 2023. Ensimmäisessä, erimielisyyttä koskevassa analyysiluvussa analysoin aineistoa suhtautumisen teorian avulla. Toisessa analyysiluvussa tarkastelen aineistoa argumentaation ja retoristen keinojen näkökulmasta. Erimielisyyttä osoitetaan aineistossani erilaisilla sitoutumisen keinoilla, inhimillisen toiminnan negatiivisella arvottamisella sekä ilmaisemalla negatiivisia tunteita. Vakuuttavuuden luomiseen käytettyjä retorisia keinoja ovat nimeäminen, paljaat väitteet eli niin sanottu tosiasiapuhe, moraaliseen velvoitteeseen vetoaminen sekä retoriset kysymykset. Vakuuttavuutta luovia argumentointitekniikoita taas ovat auktoriteettiin ja yleisesti hyväksyttyihin arvoihin ja periaatteisiin vetoaminen sekä rinnastaminen. Erimielisyyden tarkastelun perusteella eri mieltä olevat eivät pyri yhteisymmärrykseen vaan siihen, että oma näkemys voittaisi toisen. Vakuuttavuuden luomisen keinojen tarkastelun perusteella taas vaikuttaa siltä, että saamelaiskäräjälain uudistamista sekä puolletaan että vastustetaan samantyyppisillä argumenteilla, kuten ihmisoikeuksiin vetoamalla.
-
(2021)Pro gradu -tutkielmani käsittelee kuitenkin-partikkelin merkitystä osana Helsingin Sanomien kotimaan uutisia ja niitä koskevia lukijakommentteja. Kuitenkin-partikkeli on prototyyppisesti luokiteltu konsessiiviseksi konnektiiviksi, mutta tietyissä tilanteissa se vaikuttaisi synnyttävän tulkinnan korrektiivisesta suhteesta. Kuitenkin-partikkelin korrektiivista käyttöä ei kuitenkaan ole tuotu aiemmin esiin sen merkitystä ja tehtäviä kuvattaessa. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, millaisissa yhteyksissä kuitenkin-partikkeli tuottaa asiantilojen välille konsessiivisen suhteen ja millaisissa korrektiivisen. Tavoitteenani on selvittää myös, mitkä kielelliset elementit tuottavat tulkinnan konsessiivisesta ja korrektiivisesta kuitenkin-partikkelista. Tutkimuksessani hyödynnän kognitiivisen kielentutkimuksen tutkimusmenetelmiä ja käsitteistöä. Aineistoni luokittelu pohjautuu erityisesti Mitsuko Narita Izutsun (2008) tutkimukseen konsessiivisuudesta, korrektiivisuudesta ja kontrastiivisuudesta. Tutkielmani aineisto koostuu korpuksesta, johon on koottu Helsingin Sanomien Kotimaa-osaston uutisia ja niihin liittyviä lukijakommentteja. Lopullisessa aineistossani on yhteensä 183 esimerkkiä, joista uutistekstejä on 39 ja lukijakommentteja 144. Tutkielmani vahvistaa tulkinnan siitä, että kuitenkin-partikkeli on prototyyppisesti konsessiivisen suhteen ilmaisin. Aineistoni uutistekstien kuitenkin-ilmauksista kaikki ovat konsessiivisia ja kommenteissakin lähes 74 prosenttia. Valtaosa aineiston konsessiivisista ilmauksista tuottaa suoran konsessiivisen suhteen. Sekä uutisteksteissä että etenkin lukijakommenteissa on havaittavissa myös epäsuoraa konsessiivista suhdetta. Aineiston perusteella odotuksenvastainen elementti esiintyy aina kuitenkin-partikkelin jälkeen. Reilu neljännes aineistoni kuitenkin-ilmauksista tuottaa korrektiivisen suhteen. Kaikki korrektiiviset ilmaukset esiintyvät aineistoni lukijakommenteista, eli uutistekstien kuitenkin-ilmauksissa korrektiivista kuitenkin-partikkelin käyttöä ei aineistoni perusteella ole. Korrektiivisia kuitenkin-ilmauksia on tyypillisesti argumentatiivisissa teksteissä joko kirjoittajan oman argumentoinnin sisällä tai osana useamman henkilön vuorovaikutusta. Korrektiivinen suhde muodostuu aineistoni perusteella useimmiten laajempaan argumentatiiviseen kuvioon. Tässä tutkielmassa argumentatiivisia kuvioita ovat kilpailevien väitteiden kuvio, myönnyttelykuvio, kiistävä kuvio ja käänteinen konsessiivinen kuvio. Kuitenkin-partikkeli voi näissä retorisissa kuvioissa saada konsessiivisen ja korrektiivisen tulkinnan. Yksittäiset lauseenjäsenet eivät selitä tulkintaa, vaan semanttinen tulkinta vaatii laajemman kontekstin tarkastelua. Kuitenkin-partikkeli näyttäisi olevan konsessiivinen erityisesti myönnyttelevissä jaksoissa ja korrektiivinen kiistävissä jaksoissa tai kirjoittajan muotoillessa uudelleen alkuperäistä väitettään. Korrektiivinen tulkinta syntyy usein myös kirjoittajan evaluoivan mielipiteenilmauksen yhteydessä. Tutkimukseni perusteella näyttää siltä, että konsessiivisuus ei yksinään riitä kuvaamaan kuitenkin-partikkelin tehtävää osana vuorovaikutusta.
-
(2022)Tutkielmassa tarkastellaan konsessiivista merkityssuhdetta ilmaisevia rakenteita arvioinnin kei-noina Helsingin Sanomien ja Iltalehden verkkojulkaisuissa. Konsessiivista merkityssuhdetta tarkastellaan diskurssintutkimuksen ja J. R. Martinin ja P. R. R. Whiten (2005) kehittämän suh-tautumisen teorian lähtökohdista. Tutkimusaineistona toimii 49 Helsingin Sanomien ja Iltalehden verkkosivuilla julkaistua pääministeri Sanna Marinia käsittelevää tekstiä aikaväliltä 5.12.2021–17.12.2021. Tutkimus vastaa kysymyksiin, miten konsessiivinen suhde rakentuu tekstiin, millai-sia dialogisuuden hallinnan tehtäviä konsessiivirakenteella on ja mitä konsessiivisuus kertoo kirjoittajan suhtautumisesta. Aineistossa konsessiivinen merkityssuhde rakentuu konjunktioiden vaikka ja mutta, adpositio-lausekkeen p:stä huolimatta, konnektorin kuitenkin sekä partikkeleiden jopa ja toki avulla. Sen lisäksi aineistossa esiintyy eksplikoimattomia konsessiivisia suhteita, joissa suhde on pääteltä-vissä lauseiden leksikaalisten merkitysten ja keskinäisen järjestyksen perusteella. Konsessiivi-rakenne toimii aineistossa dialogisen supistamisen tehtävissä. Kirjoittajan suhtautuminen kohdistuu aineistossa pääosin kahteen aiheeseen: Marinin illanviet-toon ravintolassa koronavirukselle altistuneena ja Marinin illanviettoon ilman valtioneuvoston virkapuhelinta. Kirjoittajan suhtautuminen on havaittavissa konsessiivirakenteen käytöstä, jonka avulla kirjoittaja osoittaa oman kantansa tai asettuu kannattamaan näkemystä, jonka mukaan Marin toimi illan aikana odotuksenvastaisesti tai jopa väärin.
-
(2024)Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmassa tarkastellaan koodinvaihdon funktioita erään pariskunnan monikielisissä WhatsApp-keskus-teluissa. Toisen informantin äidinkieli on suomi, toisen ruotsi. Keskustelukielet ovat suomi, englanti ja ruotsi. Aineiston otos ajoittuu noin neljälle kuukaudelle tammikuun 2021 alusta heinäkuun 2021 loppupuolelle ja se koostuu arkikeskusteluista. Funktiot perustuvat pääsääntöisesti Lappalaisen (2004, 2009) ja Gumperzin (1982) määrittelemiin koodinvaihdon funktioihin. Päätavoitteena on selvittää, mitä funktioita aineistossa esiintyy. Metodina on keskustelunanalyysi. Tutkimuksessa hyödynnetään myös edeltävää tutkimusta koodinvaihdosta ja digitaalisesta vuorovaikutuksesta. Aineistossa esiintyy joitakin samoja funktioita kuin Lappalaisella ja Gumperzilla. Tämäkin tutkimus osoittaa, ettei funktioiden luokittelu ole yksiselitteistä. Koodinvaihto on hyvin usein monifunktioista. Aineistossa esiintyy runsaasti topiikin vaihtumista. Toiminta muuttuu usein, ja esimerkiksi toivotukset ja tervehdykset tapahtuvat useimmiten suomeksi. Roolista toiseen -funktion merkittävin piirre on pariskunnan roolien muuttuminen opettajaksi ja oppilaaksi. Referointi on mukana kerran alkuperäiskielen mukaan ja moodin muutos kerran. Moodin muutos on erilainen tapaus aineistossa, sillä koodi muuttuu saman kielen eri variantiksi toisen kielen sijaan. Tämä tutkimus on vain pieni otos yhden pariskunnan keskusteluista, joten siitä ei voi vetää suuria johtopäätöksiä. Tutkimustulokset ovat kuitenkin osittain samansuuntaiset aiempien tutkimusten tulosten kanssa.
-
(2023)Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan korjausaloitteita suomalaisissa institutionaalisissa puhelinkeskusteluissa. Tutkimusmenetelmänä on keskustelunanalyysi. Tutkielman aineistona on noin kolme ja puoli tuntia erityyppisiä institutionaalisia puhelinkeskusteluita. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia korjausaloitteita käytetään suomalaisissa institutionaalisissa puhelinkeskusteluissa. Keskeisinä tutkimuskysymyksinä ovat: miten korjausaloitteita esitetään, millaisia ongelmia käsitellään näillä korjausaloitteilla, millaista korjausaloitetyyppiä preferoidaan ja miten institutionaalisuutta rakennetaan erityyppisten institutionaalisten puhelinkeskusteluiden korjausjaksoissa. Tutkielman analyysiluvuissa tarkastellaan 68 tapausta, joissa esiintyy korjausaloitteita. Näissä tapauksissa esiintyy eniten ymmärrysehdokkaita, ja lisäksi esiintyy avoimia korjausaloitteita, kysymyssanan, kysymyslauseen ja toiston muotoisia korjausaloitteita sekä kysymyssanan ja toiston yhdistelmiä. Poimituissa tapauksissa on myös korjausaloitteita, jotka poikkeavat joko käytöltään tai rakenteeltaan muista korjausaloitetyypeistä. Tutkielman analyysiluvuissa käsitellään korjausaloitetyyppejä, vertaillaan korjausaloitetyyppien käyttöä erityyppisissä institutionaalisissa puhelinkeskusteluissa ja tarkastellaan korjausjaksoissa rakennettua institutionaalisuutta. Tutkielmassa osoitetaan, että erityyppisissä institutionaalisissa puhelinkeskusteluissa korjausaloitetyyppien osoittamat ongelmatyypit ovat osittain samanlaisia ja osittain erilaisia. Aineiston keskusteluissa kuulemisen ongelmat ovat yleisiä, ja niitä käsitellään avoimilla korjausaloitteilla. Kuullessaan väärin vuoron keskustelija toistaa kuulemaansa ja hakee ongelmakohtaan ratkaisua kysymyssanan avulla. Tarvittavan sanan puuttuminen aiheuttaa ongelmia puheen tuottamiselle. Sanahakua varten keskustelija esittää hakukysymyksen tai toistaa tarvittavan sanan osaa. Aineiston keskusteluissa ymmärtämisen ongelmat syntyvät tiedollisen epäsymmetrian, epäselvän viittaussuhteen tai hämmentävän ilmaisun vuoksi. Keskustelija valitsee sopivan korjausaloitteen episteemisen asemansa ja keskustelun kontekstin perusteella. Aineiston keskusteluissa odotuksenvastaiset toiminnat synnyttävät ongelman. Esittämällä korjausaloitteen keskustelija paitsi osoittaa ongelman myös edellyttää ongelmavuoron tuottajan ratkaisevan ongelman preferoiduin keinoin. Tutkielmassa selvitetään, että ymmärrysehdokas on preferoitu korjausaloitetyyppi institutionaalisissa puhelinkeskusteluissa. Ymmärrysehdokkaan avulla sen vastaanottaja voi tehokkaasti ratkoa ongelman ja välttää korjausjakson pitkittymisen. Tutkielmassa todetaan, että aineiston keskustelijat hyödyntävät erilaisia kielellisiä resursseja muotoilemaan toimintaa, käsittelemään ongelmia ja rakentamaan institutionaalisuutta. Aineiston keskusteluissa prosodia vaikuttaa keskeisesti: prosodian avulla keskustelijat korostavat toimintansa luonnetta ja korjausaloitteen tehtävää tunnistettavaksi. Käyttämällä erilaisia kielellisiä resursseja keskustelijat myös muotoilevat hienovaraisesti toimintaansa käsitellessään keskustelutilanteessa haastavia ja uhkaavia asioita. Näissä tilanteissa partikkelilla on keskeinen tehtävä: partikkeli erottaa ongelmavuoron ja korjausaloitteen toisistaan sekä pehmentää keskustelijoiden käynnissä olevaa toimintaa.
-
(2021)Tämän maisterintutkielman kohteena on selkokieli ja erityisesti selkomukautettu kaunokirjallisuus. Tutkielmassa yhdistyvät kielen-, tekstin- ja kirjallisuudentutkimuksen lähtökohdat. Tutkielman tavoitteena on laajentaa aiempaa tutkimusta aiheesta selvittämällä sitä, millaisia kielellisiä ratkaisuja tehdään mukauttaessa runoutta selkokielelle, sekä erityisesti, miten runojen kuvallinen kieli ja metaforiset ilmaukset säilyvät, muuttuvat tai jäävät pois selkomukauttamisen seurauksena. Teoreettisena taustana toimii kognitiivisen kielentutkimuksen näkemys siitä, että kieli, kielenkäyttö ja ajattelu ovat perustavanlaatuisesti metaforista. Tapamme hahmottaa ympäristöä ja käsitteellistää ilmiöitä tapahtuu muun muassa samankaltaisuuksien, vastakohtaisuuksien ja tunnettuuden pohjalta, joita niin ikään luodaan ja ylläpidetään tekstuaalisin ja kielellisin keinoin myös kirjallisuudessa. Tutkielman tutkimusmenetelmä on laadullista kielenanalyysiä ja lähellä kontrastiivista kielentutkimusta, sillä tutkielmassa vertaillaan alkuperäistä ja selkomukautettua kieltä sekä kuvataan niiden välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä. Tutkimusaineistoksi valikoitui 16 suomenkielistä runoa 10 eri runoilijalta vuosilta 1898–1943 ja niistä tehdyt selkomukautukset. Sekä alkuperäiset että selkomukautetut runot on julkaistu niiden selkomukauttajan, Tuija Takalan toimittamassa kirjassa Vanhat runot, uudet lukijat (2020). Analyysiä varten aineistosta poimittiin ja eriteltiin noin 300 morfologista, leksikaalista ja syntaktista muutosta sekä kielikuvia ja metaforisia ilmauksia alkuperäisten ja selkomukautettujen runojen kielellisiä ratkaisuja vertaillen. Tutkimus osoitti, että keskeisimmät kielelliset ratkaisut alkuperäisten ja selkomukautettujen runojen välillä koskettivat tekstuaalisia, kieliopillisia ja sanastollis-syntaktisia sekä semanttisia muutoksia. Tekstuaaliset muutokset esimerkiksi sanajärjestyksessä ja runojen säkeistöjen keskinäisessä järjestyksessä sekä säkeiden sisäisissä viittaussuhteissa vaikuttivat selkorunojen sidosteisuuteen. Kieliopilliset muutokset harvinaisissa sijamuodoissa ja taivutuspäätteissä sekä nominaalirakenteissa helpottivat luettavuutta. Sanastollis-syntaktisissa muutoksissa vanhahtavien sanojen nykykielistäminen sekä kompleksisten sanojen ja rakenteiden yksinkertaistaminen muun muassa frekventeimmillä sanoilla, synonyymeillä ja hyperonyymeillä tai selittävillä rakenteilla ja mukautuksilla vaikuttivat ymmärrettävyyteen ja runojen koheesioon. Semanttisten muutosten osalta esimerkiksi deskriptiivisten ja käsitteellisten ilmausten korvaaminen yleissanoilla tai selittämällä niitä pelkisti ilmausten monimerkityksisyyttä sekä häivytti alkuperäisten runojen metaforisuutta, kuten myös kielikuvan purkaminen sen varsinaiseksi merkitykseksi. Toisaalta metaforisuuden mukauttamisen seurauksena kielen kuvallisuutta myös säilyi muun muassa lähes alkuperäisen kaltaisena tai toiseksi metaforiseksi ilmaukseksi mukautuneena, millä oli vaikutusta kokonaismerkityksen vahvistamiseen sekä leksikaalisten merkityssuhteiden säilymiseen. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että kaunokirjallisuuden selkomukauttaminen tarkoittaa kielen ja rakenteiden sekä tekstin tasolla monia erilaisia ratkaisuja, jotka ulottuvat niin tekstin luettavuuteen kuin ilmausten tutkintaan ja niiden merkitysten säilymiseen tai muuttumiseen. Jotta selkokieli ja -tekstit kehittyisivät vastaamaan kattavammin selkokielen eri käyttäjäryhmiä ja tarpeita, tulisi kuitenkin tehdä koordinoidumpaa ja monialaisempaa lisätutkimusta selkomukautetun kaunokirjallisuuden kielellisistä ja tekstuaalisista piirteistä niin kielen- kuin kirjallisuustutkimuksen metodeja hyödyntäen.
-
(2023)Tutkielman kohteena ovat yksikön ensimmäisen persoonan ajatella-, miettiä- ja pohtia -verbit verkkokeskustelussa. Tutkimus kohdistuu sellaisiin rakenteisiin, jotka ovat episteemisesti evaluoivia eli osoittavat arviota keskustelussa esitetyn tiedon varmuudesta tai jotka osoittavat siirtymää tekstissä tai keskustelussa. Aineisto koostuu 78 esimerkistä ja on kerätty Kielipakin Korp-palvelun suomi24-korpuksesta. Aineistoa analysoidessa hyödynnetään kehystämisen käsitettä sekä keskustelututkimuksen ja dialogista tekstintutkimuksen metodeja. Tutkielmassa eritellään, millaisia aineiston ajatteluverbirakenteet ovat muodoltaan ja millaisia toimintoja ne mahdollisesti kehystävät. Aineistossani ajatteluverbirakenteet voivat saada lause- tai NP-komplementin tai olla objektittomia. Suurin osa aineiston verbirakenteista kehystävät jotakin toimintoa, eli vaikuttavat siihen, miten jokin toiminto, kuten kysymys tai väite, kontekstissaan tulkitaan. Aineistossani ajatteluverbirakenteet kehystävät ajatteluverbille alisteisen lauseen ilmaisemaa toimintoa. NP-komplementin saavissa rakenteet voivat myös kehystää rakenteen jälkeisissä tekstinosissa. Toisaalta aineistossani on myös kiteytyneitä rakenteita, joiden voidaan ajatella kehystävän edeltäviä tai jossakin toisessa viestissä olevia toimintoja. Tällaisia ovat esimerkiksi tutkimuksessa metapragmaattisiksi rakenteiksi kutsutut Kunhan V (esim. kunhan pohdin), V vain (vrt. mietin vain), näin v X:nä (vrt. näin ajattelen rivikansalaisena asiasta) ja en V vaan V (vrt. en väitä vaan pohdin). Kaikki kiteytyneet rakenteet tutkimuksen aineistossa eivät kehystä rakenteen ulkopuolisia toimintoja. Tällaisia ovat samanmielisyysrakenteet (vrt. pohdin samaa). Tutkimuksessa myös selvitetään, millaisissa konteksteissa kehystäminen on episteemisesti evaluoivaa ja millaisissa puolestaan diskurssia jäsentävää. Episteemistä evaluointia analysoidaan Heritagen ja Raymondin (2006) episteemisen pääsyn käsitteen avulla. Kirjoittaja voi kielellisillä keinoilla esittää episteemisen pääsynsä olevan esimerkiksi voimakasta, jolloin keskustelijalla on enemmän tietoa puheenalaisesta asiasta, tai heikkoa, jolloin tietoa on vähemmän tai se on epävarmempaa kuin muilla keskustelijoilla. Episteemisen evaluointiin liittyviä funktioita saavat aineiston kiteytyneet rakenteet ja sellaiset rakenteet, joissa verbi kehystää väitettä. Heikkoa pääsyä osoittavissa rakenteissa verbi esiintyy joko ilman määritteitä tai episteemisesti neutraalien tai heikkoa pääsyä osoittavien määritteiden kanssa (esimerkiksi rakenteessa itse olen ajatellut itse-pronomini voi osoittaa kirjoittajan näkemyksen olevan yksi monista), kun taas voimakkaampaa episteemistä pääsyä osoittavissa rakenteissa verbin saa määritteikseen erilaisia keskustelijan näkemyksen varmuutta korostavia adverbeja (esimerkiksi ajatteluprosessin toistuvuutta osoittava monesti). Kiteytyneistä rakenteista samanmielisyysrakenteet osoittavat joko muiden keskustelijoiden kanssa yhtäläistä tai voimakkaampaa pääsyä ja kunhan V-, en V vaan V -, Näin V X:nä- ja V vain -rakenteet heikompaa pääsyä. Diskurssin jäsentämiseen liittyviä funktioita ajatteluverbit saavat sellaisissa rakenteissa, joissa ajatteluverbirakenne kehystää kokonaista vuoroa, esimerkkinä tai perusteluna toimivaa väitettä tai aitoa kysymystä. Tyypillisesti näissä rakenteissa verbillä ja sen saamilla määritteillä on kontekstualisoiva tehtävä: ne esimerkiksi osoittavat, millainen relevanssi niiden kehystämällä toiminolla on joko suhteessa oman vuoron muihin osiin tai keskustelun aiempiin toimintoihin. Ne myös pehmentävät esimerkiksi toiminnon odotuksenvastaisuutta kontekstissaan. Diskurssia jäsentävien rakenteissa olevia määritteitä ovat esimerkiksi ajanilmaukset (tänään, nyt) tai demonstratiivipronominit (tuossa, tässä).
-
(2020)Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmassa tarkastellaan kielten vaihtelua kahden suomenruotsalaisen naisen WhatsApp-keskustelussa. Keskustelun pääkieli on ruotsi, ja siinä esiintyy runsaasti upotettua suomenkielistä ainesta. Tutkielman päämääränä on selvittää, minkälaisissa rakenteissa ja funktioissa suomenkielistä ainesta esiintyy. Kielten vaihtelua tarkastellaan sekä vuorovaikutussosiolingvistisestä että kieliopillisesta näkökulmasta. Aineisto koostuu kahden informantin välisestä WhatsApp-keskustelusta viiden vuoden ajalta. Tuolloin naiset ovat olleet 25-30-vuotiaita. Informanteilla on keskenään hyvin samankaltainen kielellinen tausta: He ovat kasvaneet ruotsinkielisissä perheissä kaksikielisessä Porvoossa. Molempien kotikieli on ollut ruotsi, mutta suomen kieli on tullut tutuksi harrastusten, ystävien ja valtamedian kautta. Kumpikin on työskennellyt myös monikielisissä työyhteisöissä. Aineisto on toimitettu tiedostomuodossa, jossa näkyy tekstin lisäksi hymiöt, eli emoticonit. WhatsApp-keskustelulle ominaiset emojit puuttuvat aineistosta kokonaan, ja animaatiot, videot sekä ääniviestit näkyvät ”Media jätettiin pois” -merkintänä. Viestejä on yhteensä 1072. Niissä on sanoja yhteensä n. 17 000. Viestiketjut on muokattu autenttisemman näköiseen muotoon Fake WhatsApp Chat -generaattorilla. Informanttien ja muiden henkilöiden nimet on muutettu. Kielten vaihtelun analyysissa hyödynnetään sekä sosiolingvistiikkaa että keskustelunanalyysia. Pääkieleen upotettua suomenkielistä ainesta tarkastellaan kieliopillisesta näkökulmasta, mutta piirteille etsitään selitystä myös aiemmasta murre- ja verkkoviestinnän kielen tutkimuksesta. Kielten vaihtelun tarkastelussa hyödynnetään mm. koodinvaihdon tutkimusta. Koodinvaihdon sijaan tutkielmassa käytetään termiä kielten vaihtelu. Suomen kielen käyttö ruotsin kielen seassa on ominaista helsinginruotsille, mutta myös itäuusmaalaisille ruotsin murteille. Viestinnän puhekielisyys ja lopetusmerkkien puuttuminen puolestaan on tyypillistä verkkoviestinnän kielelle. Suomenkielistä ainesta tarkastellaan sekä sanaluokittain että syntaktisissa asemissa. Suomen kieltä esiintyy aineistossa kokonaisina lauseina tai lausekkeina, yksittäisinä sanoina upotettuna matriisikieleen ja sanansisäisenä vaihteluna. Sanansisäisellä tasolla tarkastellaan suomenkielisten nominien ja verbien mukautumista ruotsin kieleen. Lopuksi sivutaan lyhyesti kokonaisina lauseina esiintyviä muunkielisiä aineksia ja muita esiintyneitä kielenpiirteitä. Tutkielmasta ilmenee, että informanttien välisessä keskustelussa on runsaasti sekä murrealueelle että verkkoviestinnälle tyypillisiä piirteitä. Kielten vaihtelussa on havaittavissa tiettyä säännönmukaisuutta mm. taivutuspäätteissä. Aineistosta voi päätellä, että viestintä on muuttunut yleiskielisemmäksi vuosien saatossa. Naisten välinen kielirekisteri siis kehittyy, ja yleiskielisempi suuntaus voi olla työelämän kielenkäytön vaikutusta.
-
(2021)Tutkielmassa selvitetään, millainen on kustantamoiden Instagramissa julkaisemien lastenkirjaesittelyiden tekstilaji. Tekstilaji on verrattain uusi, ja sen syntyyn on vaikuttanut muutos kirja-alan kentällä ja sosiaalisen median käytön lisääntyminen markkinointikanavana. Tekstilaji on muotoutunut täyttämään kustantamoiden tarvetta uudelle markkinointitavalle. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen on tekstilajin funktionaalinen rakenne: millaisia funktionaalisia jaksoja tekstilajiin kuuluu, miten ne toteutuvat tekstissä, mitkä niistä ovat pakollisia tai valinnaisia ja missä järjestyksessä ne tyypillisesti sijaitsevat. Tutkimus asettuu tekstilajitutkimuksen kenttään. Siinä tarkastellaan tekstilajia sen funktionaalisen rakenteen kautta ja hyödynnetään Bhatian, Swalesin ja Hasanin ajatuksia tekstilajin funktionaalisista jaksoista, askeleista ja rakennepotentiaalista. Tarkastelun kohteena ovat Otavan ja WSOY:n lastenkirjoja esittelevien Instagram-tilien julkaisut. Tutkimuksen aineistona on 34 Instagram-julkaisua, jotka Otava ja WSOY ovat julkaisseet lastenkirjoja esittelevillä Instagram-tileillään elo- ja syyskuun 2020 aikana. Julkaisuissa esitellään kirjoja, joita Otava ja WSOY myyvät, eli julkaisuilla on promotionaalinen funktio. Analyysin perusteella tekstilaji rakentuu seuraavista funktionaalisista jaksoista: huomion kiinnittäminen, sisällön esitteleminen, kiinnostuksen herättäminen, positiivinen arvioiminen, lukemaan kehottaminen, tekijöiden huomioiminen ja kohderyhmän ilmoittaminen. Jaksot esiintyvät tyypillisesti tekstissä tässä järjestyksessä. Ainoa pakollinen jakso tekstilajissa on sisällön esitteleminen. Instagram tekstien alustana tuo tekstilajiin omat piirteensä, joiden tarkempi analyysi jää jatkotutkimuksen aiheeksi. Instagramille ominaisia piirteitä tekstilajissa ovat kuvat, emojit ja aihetunnisteet. Tutkielmasta selviää, että tekstilajin vakiintuneisuudessa on havaittavissa pieniä eroja kustantamoiden välillä. Tekstilaji tulee todennäköisesti vielä kehittymään tulevaisuudessa yhteiskunnan ja alustansa muuttuessa. Tutkielma ei kerro, millainen lastenkirjan markkinointiteksti on hyvä tarkoituksessaan, vaan selvittää, millaisia tekstit ovat sellaisina kuin ne julkaistaan. Jatkotutkimusaiheena voisi tutkia esimerkiksi tekstien tehokkuutta Instagramin statistiikan valossa tai verrata lastenkirjojen esittelytekstejä aikuisten kirjojen esittelyteksteihin Instagramissa.
-
(2023)Tutkielmassa tarkastellaan kuulemma-partikkelin käyttöä internetin keskustelupalstavuorovaikutuksessa. Tutkielman keskiössä on kuulemma-partikkelin avulla tuotetut referoivat vuorot ja niihin vastaaminen. Tavoitteena on kuvailla, miten kuulemma-partikkelin yhteydessä tuodaan julki referaatin lähde ja toisaalta, miten referoituun asiantilaan ja itse referaattiin asennoidutaan sekä referoivassa viestissä että sen saamissa vastauksissa. Tutkimuksen aineisto on kerätty Kauppalehden keskustelupalstalta, ja aineisto koostuu monia erityyppisiä aiheita sisältävistä keskusteluista: niissä pohditaan esimerkiksi sijoittamista, ilmastonmuutosta, asiakaspalvelukokemuksia ja pihatöitä. Tutkielman menetelmänä on hyödynnetty keskustelunanalyysia, jotta kuulemma-partikkelin avulla referoitujen sisältöjen tuottamaa vuorovaikutusta on saatu näkyväksi. Kuulemma-partikkelin valinta referoinnin keinoksi mahdollistaa referaatin lähteen julkituomisen, mutta referaatin tuottavan henkilön ei ole välttämätöntä tuoda julki tiedon lähdettä. Tämä valinta voidaan kuitenkin nostaa keskustelussa tarkasteltavaksi, ja muut keskustelijat voivat kyseenalaistaa referaatin esittäjän tiedollisen pääsyn. Kuulemma-partikkelilla tuotetun referaatin sisältävät vuorot vaikuttavat myös keskustelussa kielellisesti ilmi tuotuihin asenteisiin. Referoivan kuulemma-partikkelin sisältämät vuorot itsessään voivat osoittaa referoijan asennetta kyseiseen asiantilaan, mutta koska keskustelupalsta on vuorovaikutuksellinen ympäristö, muut keskustelijat tuovat esille omia asenteitaan vastauksissaan. Vastausviesteissä voidaan osoittaa myötämielisyyttä joko referoitua asiantilaa tai itse referaattia kohtaan, mutta myös kyseenalaistaa, epäillä tai suorastaan vastustaa referoivan viestin osoittamaa asiantilaa tai sen kirjoittajaa, joskus jopa alkuperäistä lähdettä kohtaan. Jatkotutkimus kuulemma-partikkelin käyttöön keskusteluissa on tarpeen, sillä tämä tutkielma perustuu vain yhdeltä keskustelupalstalta poimittuihin keskusteluihin ja jättää näin ollen auki tarpeen esimerkiksi kasvokkaiskeskusteluissa käytetyn referoivan kuulemma-partikkelin tutkimukselle.
-
Kyllä se elämä sitten opettaa : Analyysi kyllä se N sitten V -konstruktion merkityksistä ja käytöstä (2019)Tutkielmassa tarkastellaan kyllä se N sitten V -konstruktion merkityksiä ja käyttöalaa Suomi24.fi-internetkeskusteluaineistossa. Tavoitteena on seuraavien tutkimuskysymysten avulla selvittää, minkälaisissa tehtävissä konstruktiota käytetään: 1) Miten konstruktion osat vaikuttavat sen merkitykseen? 2) Mitä yhteneväisyyksiä konstruktion vaihtuvia paikkoja täydentävien lekseemien välillä voi havaita? 3) Millaisissa konteksteissa konstruktio esiintyy? Tutkimus sijoittuu kognitiivisen kielentutkimuksen ja konstruktiokieliopin tutkimusalaan. Aineisto koostuu Suomi24.fi-keskustelukorpuksesta kerätystä 2558:sta kyllä se N sitten V konstruktion esiintymästä konkordansseineen. Konkordanssi kattaa konstruktiota ympäröivän tekstin virkkeen tarkkuudella. Tarvittaessa analyysin tukena on tarkasteltu myös laajempaa, koko kommentin tai keskustelun mittaista kontekstia. Keskeisin havainto on konstruktion jakautuminen kahteen alatyyppiin, joita nimitän K1:ksi ja K2:ksi. Alatyyppien ero hahmottuu erityisesti sitten-partikkelin saaman merkityksen kautta, mutta ne eroavat toisistaan myös tehtäviltään. Affektisemman K2-konstruktion avulla tyypillisesti esitetään yleistäviä lausuntoja jostain ihmisryhmästä. Episteemisesti latautunut tulevaan viittaava K1-konstruktio puolestaan pyrkii vakuuttamaan lukijaa – imperfektimuotoisena K1-konstruktion tehtävä on suhteuttaa ennakko-oletuksia toteutuneeseen lopputulemaan. Tulokset vahvistavat näkemystä kielellisen yksikön kaksinapaisuudesta eli muodon ja merkityksen erottamattomasta luonteesta. Muodon puolesta samannäköisillä rakenteilla voikin olla hyvin erilaiset tehtävät keskustelussa.
-
(2023)Tutkielman aineisto on kerätty viidestä eri tekstilähteestä: kahdesta kielennäytekokoelmasta (Kettunen – Posti 1932, Mägiste 1959), yhdestä satukokoelmasta (Ariste 1962) ja kahdesta Heinsoon kielenelvytysmateriaalista (2015, 2016). Kustakin osa-aineistosta on kerätty vähintään 116 esimerkkikatkelman aineisto, mikä tekee vähintään 580 erilaista lause-esimerkkiä. Identtiset tapaukset huomioiden esi-merkkejä on kerätty yhteensä 601 kappaletta. Tutkielman teorialuku jakaantuu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa tehdään katsaus vatjasta teh-tyyn syntaksintutkimukseen ja -kuvauksiin. Toisessa osassa käsitellään kopulalausetyyppejä kielitypo-logisesta näkökulmasta Thomas E. Paynen (1997) luokittelutavan mukaan. Kolmannessa osassa kuva-taan suomen lausetyyppejä Ison suomen kieliopin (2004) käsittelytavan mukaan. Neljännessä osassa taas tarkastellaan viron lausetyyppejä toisaalta Mati Ereltin ja Helle Metslangin (2006) artikkelin, toi-saalta Eesti keele süntaks -käsikirjassa mukaan. Aineiston perusteella todetaan, etteivät vatjan kopulalliset lausetyypit poikkea suuresti viron ja suomen vastaavien lausetyyppien rakenteista. Vatjassa kopulan käytön mahdollistavia lausetyyppejä ovat predikatiivilause, lokaatiolause, eksistentiaalilause, omistuslause, tilalause, kvanttorilause, tuloslause sekä genetiivialkuinen lause. Ainoastaan tuloslauseen kopulallinen käyttö on mahdotonta virossa ja suomessa, mutta mahdollista vatjassa. Havaitaan, että vaikka kopulattomia lauseita esiintyy sekä murreaineistossa että uuskirjakielessä, ovat kopulalliset lauseet selvästi enemmistönä.
-
(2024)Tutkielmassa tarkastellaan lapsiin ja nuoriin liittyvää argumentaatiota keskustelussa translain uudistamisesta eduskunnan täysistunnoissa vuosina 2022–2023. Tutkielman tavoite on selvittää, mitä taustaoletuksia eli esisopimuksia argumentaation taustalla on ja mitä argumentointistrategioita kansanedustajat käyttävät. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä yhdistyvät kriittinen diskurssintutkimus ja uusi retoriikka: tutkielmassa sovelletaan Norman Fairclough’n kriittistä diskurssianalyysia, ja argumentaation tarkastelun lähtökohtana on Chaïm Perelmanin ja Lucie Olbrechts-Tytecan teoreettinen malli ja luokittelu. Tutkielman teoreettinen viitekehys korostaa täysistuntopuheen luonnetta vallankäyttönä ja argumentaationa. Tutkimus on kvalitatiivinen. Sen aineisto koostuu täysistuntopöytäkirjoihin dokumentoiduista kansanedustajien puheenvuoroista. Aineisto sisältää yhteensä 110 puheenvuoroa 54 kansanedustajalta. Aineistossa ovat edustettuina niin lakiesityksen hyväksymisen kuin hylkäämisen puolesta äänestäneet kansanedustajat. Tutkimuksessa esisopimukset, joihin kansanedustajien argumentaation havaittiin perustuvan, luokiteltiin kahteen kategoriaan: esisopimuksiin, joiden perustana on käsitys sukupuolesta, sekä lapsen etua koskeviin esisopimuksiin. Lain uudistamista edistävässä ja sitä vastustavassa argumentaatiossa tavat määritellä sukupuolen käsite ja lapsen etu eroavat ratkaisevasti. Keskeiset kansanedustajien käyttämät argumentointistrategiat jaoteltiin neljään ryhmään: tosielämän esimerkit ja kokemukset, määrät ja yleisyys, auktoriteettiin vetoaminen sekä totuuden ja ideologian erottaminen. Lain uudistamista vastustavalle argumentaatiolle erityistä totuuden ja ideologian erottamista lukuun ottamatta strategioita käytetään sekä lain uudistamista edistävässä että sitä vastustavassa argumentaatiossa. Tutkimuksen perusteella keskustelu lapsista ja nuorista on translain eduskuntakäsittelyssä selkeästi polarisoitunut niin tiedon kuin arvojen ja asenteiden tasolla. Lain uudistamista edistävässä argumentaatiossa on havaittavissa tahtotila korjata lainsäädännön epäkohtia, jotka aiheuttavat translasten ja -nuorten pahoinvointia. Lain uudistamista vastustavassa argumentaatiossa transsukupuolisuutta pidetään luonnonvastaisena ja lasten ja nuorten kehitykselle haitallisena. Tutkielman johtopäätökset korostavat dialogin merkitystä niin eri näkökulmia edustavien kansanedustajien kuin kansanedustajien ja lasten ja nuorten välillä.
-
(2022)Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, missä tilanteissa läsnäolijan nimeä käytetään, mitä nimen käytöllä tehdään ja mikä on nimen tarkoitteen rooli tilanteessa. Tarkastelun kohteena ovat nimiviittaukset, nimellä puhuttelua ei käsitellä tässä tutkielmassa. Läsnäolijoihin kohdistuvia nimiviittauksia on tutkittu vähän, joten tutkimus antaa lisätietoa nimien käytöstä keskustelussa. Aineistona on neljä Helsingin yliopiston Keskusteluntutkimuksen arkistosta peräisin olevaa videoitua arkikeskustelutilannetta, joiden yhteiskesto on 4 tuntia ja 17 minuuttia. Aineistossa on 284 läsnäolijaan kohdistuvaa nimiesiintymää, joista nimiviittauksia on 153, puhutteluja 124 ja epäselviä tapauksia 7. Tutkimusmetodina käytetään keskustelunanalyysia, jota tuetaan kvantitatiivisella analyysilla. Kvantitatiivisen analyysin avulla suhteutetaan eri nimiviittaustapoja toisiinsa ja vertaillaan nimiviittausten ja nimellä puhuttelun eroja. Tutkimuksessa havaittiin, että nimiviittauksilla on kaksi päätehtävää: vastaanottajien joukon pitäminen avoimena ja tarkoitteen tunnistamisen helpottaminen. Vastaanottajien joukon avoimena pitäviä nimiviittauksia on sutkauksissa, keskustelun kommentoinnissa, kinastelussa ja kerronnassa. Kerrontatilanteissa nimen tarkoitteella on kaksoisrooli sekä puhetilanteen että puheenaiheena olevan tilanteen osallistujana. Lisäksi nimiviittaukset auttavat tarkoitteen tunnistamisessa tilanteissa, joissa läsnäolijat tekevät samaa toimintaa sekä auttavat tunnistamaan muita tarkoitteita ja selkiyttävät monikollisia persoonaviittauksia. Tulevaisuudessa läsnäolijoiden nimiin liittyvässä tutkimuksessa voisi keskittyä esimerkiksi jonkin nimenkäyttötehtävän yksityiskohtaiseen analyysiin tietynlaisissa tilanteissa. Tällainen tilanne voisi olla ruokailutilanne, joissa esiintyy tutkielman aineistossa runsaasti nimiviittauksia. Tilanne antaa myös mahdollisuuden analysoida nimiviittausten ja kehollisen toiminnan suhdetta. Toinen mahdollinen jatkotutkimusaihe olisi läsnäolijan nimien tarkastelun laajentamineen puhutteluun: missä tilanteissa nimellä puhutellaan ja mitä puhuttelun lisäksi nimellä niissä tilanteissa tehdään.
-
(2022)Tutkimus käsittelee kaksikielisten perheiden lasten nimeämisprosesseja sellaisissa perheissä, joissa toinen vanhemmista on suomenkielinen ja toinen arabiankielinen. Tavoitteena on selvittää, millä perusteilla lapsen nimi valitaan, minkä kieliseksi lapselle valittu nimi koetaan ja kuka nimen antaa. Tutkimus on otteeltaan sosio-onomastinen. Aineisto koostuu 18 lapsen ensimmäisestä etunimestä eli ensinimestä. Myös toisia ja kolmansia etunimiä tarkastellaan lyhyesti. Tutkimu saineisto on kerätty haastattelemalla 10 suomalais-arabialaista perhettä. Haastattelut on toteutettu Zoom-videopuhelun välityksellä syys-joulukuussa 2020. Yksi haastatteluista tehtiin pääosin sähköpostitse. Kaikissa haastatelluissa perheissä arabiankielinen vanhempi on lapsen isä ja suomenkielinen vanhempi on lapsen äiti. Kaikissa haastatteluissa vastaajana on ollut lapsen äiti. Tutkimuksen analyysiosio pohjautuu Eero Kiviniemen nimenvalintaperusteiden luokitteluun. Kiviniemen nimenvalintaperusteiden luokitteluja on tutkimuksessa sovellettu aineistosta esiin nousseiden havaintojen mukaan. Uskonnon vaikutus nimenvalintaan on tutkimuksessa oma nimenvalintaperusteensa. Nimeämistä syntymä- tai kastepäivän mukaan ei sen sijaan ole sisällytetty mukaan tutkimukseen, sillä aineistossa ei esiinny yhtään osumaa kyseiselle valinta perusteelle. Aineiston tärkein nimenvalintaperuste on nimen käytännöllisyys. Käytännöllisyyden alakategorioista erityisesti nimen kansainvälisyys, nimen sointuminen arabian ja suomen kieleen sekä nimen helppo lausuttavuus nousevat tärkeiksi valintaperusteiksi. Myös uskonnon vaikutus nimenvalintaan osoittautuu aineistossa merkittäväksi. Viidessä nimeämistapauksessa valitun nimen on tullut olla musliminimi. Neljässä tapauksessa vaatimuksena on ollut kristinuskon näkyminen nimessä. Toisin kuin Kiviniemen aineistossa, ensimmäisen etunimen valintaa suvusta ei tutkimuksen aineistossa esiinny lainkaan. Jälkinimien kohdalla nimen valinta suvusta on aineistossa tyypillistä, sillä aineisto sisältää 10 isän nimeä ja 7 isoisän nimeä. Isän ja isoisän nimiä annetaan sekä tytöille että pojille. Kymmenen aineiston ensinimistä koetaan arabiankielisiksi ja viisi mielletään yleisesti kansainvälisiksi. Ensinimen mieltäminen suomenkieliseksi on aineistossa harvinaista, sillä vain yksi ensinimi mielletään suomenkieliseksi. Aineistossa esiintyy kaksi ensinimeä, jotka koetaan hepreankielisiksi. Tyypillisimmin lapsen nimenantajana toimivat vanhemmat yhdessä. Isä toimii ainoana nimenantajana äitiä useammin. Perheen ulkopuolisen henkilön toimiminen nimenantajana on aineistossa harvinaista.
Now showing items 81-100 of 235