Browsing by master's degree program "Magisterprogrammet i region- och kulturstudier"

Suurin osa maailman väestöstä toivoo saavansa lapsia. Kun pariskunta on yrittänyt lasta kahdentoista kuukauden ajan, voidaan puhua tahattomasta lapsettomuudesta. Tahaton lapsettomuus on kivulias kokemus, joka voi tuntua yksinäiseltä, uuvuttavalta ja arvaamattomalta. Tahaton lapsettomuus altistaa yksilön ja pariskunnan sosiaaliselle, taloudelliselle ja emotionaaliselle stressille, jonka seurauksena tuen saamisen tarve kasvaa. Tukea, yhteisöä ja tietoa voidaan antaa ja etsiä digitaalisen kulttuurin tilassa, kuten esimerkiksi videopalvelu YouTubessa. Lapsettomuusvloggaaminen on siellä oma kategoriansa päiväkirjamaisille videoille, joita tekevät lapsettomuudesta kärsivät ihmiset. Tutkielmani päämääränä on analysoida ja pyrkiä ymmärtämään lapsettomuusvloggaamisen kulttuuria keskittyen sukupuolen ja vanhemmuuden, kehollisuuden ja terveyden sekä kielellä luotujen merkitysten teemoihin. Ensimmäinen tutkimuskysymykseni on miten sukupuoli, vanhemmuus sekä kehollisuus näyttäytyvät lapsettomuusvlogeissa ja miten niitä voidaan tulkita. Toiseksi kuvailen ja tulkitsen lapsettomuusvloggaajien tapaa sanoittaa kokemustaan. Lopuksi esitän, millaista aineistoni lapsettomuusvloggamisen kulttuuri on ja miten sitä voidaan ymmärtää. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kolmea lapsettomuusvlogikanavaa Youtubessa: Ayla and Caleb (Kanada), Tim and Celeste (Australia) sekä Jules Furness (Iso-Britannia). Aineisto koostuu yhteensä 84 englanninkielisestä, vuosien 2016-2018 aikana julkaistusta videosta, joissa puhutaan lapsettomuuden kokemuksesta, tuotetaan lapsettoman naisen identiteettiä ja etsitään muita samassa tilanteessa olevia. Videot analysoidaan sisällönanalyysia käyttäen teemoitellen ja tyypitellen, jolloin saadaan kattava kuva siitä, mistä vloggaajat puhuvat. Lisäksi vloggaajien Instagram-tilejä ja internet-kauppoja hyödynnetään toissijaisena aineistona. Lapsettomuusvloggaajat puhuvat vanhemmuuden kaipuusta ja äitiysidentiteetin tärkeydestä sekä kehoon liittyvistä pettymyksen tunteista. He tuottavat kiitollista ja armollista puhetta omaa elämäntilannettaan ja kehoaan kohtaan, mutta kokevat samanaikaisesti itsensä epäonnistuneiksi. Vloggaajat tuottavat lääketieteellisesti tarkkaa puhetta diagnooseista ja hoidoista, ja kääntyvät lapsettomuusvlogiyhteisöihin tiedon ja neuvojen toivossa. He luovat inspiroivaa ja rohkaisevaa tunnelmaa tahattoman lapsettomuuden ympärille, mutta ilmaisevat myös negatiivisia tunteitaan vapautuneesti. Lapsettomuusvloggaajat identifioituvat lapsettomuussotureiksi sekä äideiksi, joilla ei ole lapsia. Lapsettomuusvloggaaminen tekee näkyväksi äitiyden tärkeyden naiselle, kun äitiysidenteetistä muodostuu näiden naisyhteisöjen kantava teema. Kun isyyttä ja mieheyttä ei käsitellä lähes lainkaan, näyttäytyy lapsettomuusvloggaaminen naisten maailmana, jossa naiset tuottavat lapsen ja raskauden kaipuuseen liittyvää sisältöä muille naisille – siitä huolimatta, että vlogikanavien nimissä myös miehet ovat usein läsnä. Vloggaajat sanoittavat lapsettomuuden kokemustaan spesifillä tavalla: he käyttävät termejä matka (journey), vuoristorata (rollercoaster) ja sateenkaari (rainbow) kuvaamaan lapsettomuuden kokemuksen vaihtelevaa ja arvaamatonta luonnetta. He puhuvat itsestään ja vertaisistaan lapsettomuussotureina, ja korostavat naisyhteisöjen tärkeyttä inspiroivissa lainauksissa sekä hashtageissa ivfsisters ja ttcsisters. Lapsettomuusvloggaajat haluavat toisaalta näyttää tahattoman lapsettomuuden tuskan, mutta toisaalta he korostavat soturinaisen pystyvyyttä ja voimaa: he haluvat tulla nähdyiksi vahvoina sotureina, jotka haavoistaan huolimatta jatkavat eteenpäin. Lapsettomuusvloggaajat kertovat katsojalle yksityiskohtaisesti tilanteestaan ja diagnooseistaan sekä suunnitelmistaan tulevien hoitojen suhteen. He jakavat lapsettomuuden herättämiä tunteita, pyrkivät lisäämään tietoa lapsettomuudesta sekä tuottavat aktiivisesti inspiroivaa ja rohkaisevaa puhetta YouTuben julkisessa tilassa. Yhteisön ja tuen kääntöpuolena vloggarit tuntevat myös paineita tietynlaisen tarinan kertomisesta ja positiivisen tunnelman tuottamisesta. Lapsettomuusvlogien tekeminen on silti mahdollisuus jakaa oma kokemus tarinamaisesti täsmälleen omilla ehdoilla ja saada liki välitöntä palautetta ja rohkaisua katsojilta. Lapsettomuusvlogeissa tuotetaan sisältöä, joka näyttää, että lapsettoman naisen kokemus on arvokas ja tärkeä, eikä siinä ole mitään hävettävää.

During its history China has seen growing numbers of immigration of its population to other countries in hopes of increased opportunities abroad or when returning to China. Finland on the other hand has shifted from an emigration country into an immigration country in the last few decades with immigration numbers increasing. The growing immigration flows and decreasing birth rates have become a source of discussion and dispute. As both China and Finland face similar demographic changes, the migration tendencies along with policies relating to migration and discussion and attitudes surrounding them, have been in change. With Finland’s decreasing fertility rate and workforce, the demand for skilled workers remains high and is expected to keep increase further. As a country with a good reputation for high language skills in English for a non-Anglophone country, peaceful society and good enough reputation in the academic field, this study aims to reflect the experience of ten Chinese and Hong Kong students to previous research while highlighting the possible issues for retaining these Chinese students, and furthermore international students and to some extent, highly skilled migrants in Finland. The socio-political environment in Finland, together with consideration to migration theories, the environment was explained to the extent allowed by this thesis. The case study on Chinese and Hong Kong students was correlated to previous studies on the topic to give a reflection of the lived experience of these individuals in the contemporary setting and how well it correlates with the findings of the previous studies from five or more years ago. The socio-political environment in which Finland is in now, as understood through media, and has been in the past when it comes to the topic of immigration and integration will be evaluated and correlated to the new government plan (2023) with the findings reflected on for a better understanding on the possible challenges that they might bring. The findings of this study show that for these Chinese and Hong Kong students the main concerns for staying in Finland after graduation concern language abilities, employment possibilities, and the social and political environment. While there have been active attempts to increase language learning possibilities by higher education institutions in Finland, it was found that many degree programs don’t allocate enough room and encouragement for language learning. For employment possibilities the main concerns were related to the forming of networks and mastering one of the national languages, Finnish or Swedish, as well as the possible changes to residence permit as proposed by the new government plan. When it comes to the political environment the new government plan has caused much worry for both work-based and study-based migrants and thus decreasing the change of these students staying in Finland after graduation.

Tässä tutkielmassa tarkastelen kiinalaisen main melody (zhuxuanlü) elokuvatyypin päähenkilöiden maskuliinisten piirteiden ja käytöksen representaatioita. Main melody tai leitmotif elokuvat on tarkoitettu palvelemaan Kiinan valtion ideologista koneistoa ja ylläpitämään johtavan puolueen legitiimiä. 2000-luvun aikana main melody elokuvat ovat kaupallistuneet, keräten suurempia lipputuloja kuin varhaisemmat kyseisen elokuvatyypin tuotannot. Kiinassa nuoret miespuoliset viihdealan tähdet ovat saaneet osakseen paheksuntaa olemalla liian ”naisellisia.” Heidät vierailunsa on haluttu kieltää televisio-ohjelmissa ja Kiinan opetusministeriö suositteli lisää liikuntatunteja koululaisille, jotta pojat kasvaisivat ”miehekkäämmiksi.” Main melody elokuvat on pitkälti nähty vain propagandana, eivätkä ne ole herättäneet suurta akateemista kiinnostusta. Siksi tutkielmassa on valittu tarkastella maskuliinisuuden representaatioita juuri näissä elokuvissa. Näin on haluttu pyrkiä tasapainottamaan kiinalaisen elokuvan tutkimusta. Tutkielma pyrkii myös tuomaan esiin, millaisia ihanteita Kiinan kommunistinen puolue haluaa nostaa kansalaistensa katsottavaksi. Tutkielma hyödyntää Judith Butlerin teoriaa sukupuolen (gender) performatiivisuudesta, Louie Kamin viitekehystä kiinalaisen maskuliinisuuden wen-wu (kulttuuriset saavutukset – sotilaallinen urhoollisuus) jaottelusta, sekä Mary Vetterling-Bragginin jakoa sukupuolten psykologisista piirteistä. Teksti analyysiä hyödyntämällä on analysoitu neljä main melody elokuvaa: The Wandering Earth (2019), All For One (2019), joka on yksi osa episodielokuvasta My People, My Country, Wolf Warrior 2 (2017) ja Aftershock (2010). Koska maskuliinisia piirteitä voi olla sekä miehillä, että naisilla, tarkastellaan tutkielmassa kahta miespäähenkilöä ja kahta naispäähenkilöä. Tutkielman tuloksissa näkyy, että kiinalaisessa main melody elokuvassa luotetaan pitkälti perinteiseen maskuliinisuus kuvastoon. Hahmot asettuivat sekä wen- että wu -kategorioihin. Päähenkilöt, joilla maskuliinisia piirteitä esiintyy, ottavat johtavan roolin, ovat uhkarohkeita, kykenevät abstraktiin, loogiseen ja analyyttiseen ajatteluun, sekä hallitsevat tunteitaan tai oppivat hallitsemaan niitä. Maskuliinisia piirteitä voidaan löytää myös aikuisista naisista, kunhan esimerkiksi heidän ammattinsa on sovelias siihen. Koska elokuvat heijastelevat puolueen ihanteita, elokuvien päähenkilöistä ei odotetusti löydetty ”naisellisia miehiä.”

This thesis explores the tropes through which the American South is represented in American popular music from the 1910s and 1920s. During the early 20th century, the music publishing industry based in New York City—often referred to as “Tin Pan Alley”—produced hundreds of popular songs whose lyrics romanticized the South as a harmonious paradise free from the troubles associated with living in the urban North. Although popular at the time, these so called “Dixie tunes” have faded into obscurity from the mainstream but continue to be performed in barbershop singing contests around the world. Rather than performing the songs as written in the early 20th century, Barbershop quartets and choruses present audiences with modernized arrangements that often include alterations to song lyrics. The dataset for this thesis consists of 18 “Dixie tunes” that have been used as repertoire by male barbershop groups competing in regional and international contests held by the Barbershop Harmony Society in recent decades. By categorizing the songs thematically, we discuss the most prominent cultural representations they depict. By using copies of original sheet music, we compare the original song lyrics with modern barbershop arrangements in order to understand what types of changes, additions or reductions have been made when these particular songs have been adapted into the barbershop style. We conclude that these songs portray the South through myths and archetypes like the “mammy”, the “happy darkie” and activities such as musical celebrations and performances, while the reality of racial tension in the region is not adressed. These depictions are often preserved in barbershop arrangements. However, lyrics are often altered in order to bowdlerize the racial stereotypes that are present in the original texts.

Pro gradu-työssäni tutkin islamin reformista käytävää keskustelua länsimaissa 2000-luvulla. Päälähteinäni käytän Amina Wadudin kirjaa Inside the Gender Jihad ja Tariq Ramadanin kirjaa Radical Reform, joista teen sisällönanalyysia. Tutkimukseni näkökulma on islamin opetuksessa ja pohdin millaista islamia seuraava muslimisukupolvi opettaa ja harjoittaa Euroopassa, millaisiin ajatuksiin, virtauksiin ja tulkintoihin oppilaita tulisi tutustuttaa sekä millaisia käsitteitä tämän päivän islaminopetus tarvitsee. Mitä islamin uudelleenmuotoutuminen tarkoittaa tulee esille siitä, miten sen oikeutus, tavoitteet ja aitous esitetään. Lähteideni mukaan islamin uudelleenmuotoutumisen oikeutusta voidaan vastustaa, epäillä tai puolustaa. Sen voidaan katsoa olevan islamin vastainen tai voidaan ajatella, ettei islam pysty uudelleenmuotoutumaan, mutta reformistit puolustavat uudelleenmuotoutumista ja perustelevat sitä islamin lähteillä (Koraani ja perimätieto) sekä islamin opillisella historialla. Islamin uudelleenmuotoutumisen tavoitteet kertovat myös sen tarkoituksesta. Lähteideni mukaan tavoitteet voivat olla hengellisiä, eettisiä ja käytännöllisiä. Eniten uudelleenmuotoutumisessa puhuttaa kuitenkin sen aitous. Sekulaari uudelleenmuuotoutuminen voi jäädä irralliseksi, koska se ei saa taakseen muslimienemmistön hyväksyntää. Sopeutuva uudelleenmuotoutuminen jää näennäiseksi, sillä se on aina askeleen jäljessä yhteiskunnan muutoksessa. Lähteideni mukaan todellinen islamin uudelleenmuotoutuminen on sellaista, joka johtaa aitoon muutokseen ja vaikuttaa oikeasti muslimien elämään. Erityisesti aitoa muutosta haetaan musliminaisten kokemuksiin elävästä islamista. Esittelen työssäni kaksi menetelmää islamin uudelleenmuotoutumisen saavuttamiseksi. Ensimmäinen on Amina Wadudin “gender jihad”, joka pyrkii lakkauttamaan islamin patriarkaalisen tulkinnan ja tuomaan musliminaisten äänen ja kokemukset tulkinnan keskiöön. Toinen on Tariq Ramadanin “radical reform” joka sopeutuvan reformin lisäksi pyrkii ympäröivän yhteiskunnan muutokseen. Näiden menetelmien analyysissa päädyin esittämään neljää muuttujaa, joiden kautta uudelleenmuotoutumispyrkimyksiä voidaan arvioida: mikä on niiden suhde uskoon, Koraanin jumalalliseen asemaan, perimätietoon ja ympäröivään maailmaan. Näitä muuttujia voidaan tarkastella myös nuorten islamin opetuksessa.

Radikaali-islamistisen terroristijärjestö Isisin niin sanottu kalifaatti kukistui alkuvuodesta 2019 Syyriassa. Kalifaatin jäljiltä alueella oli tuhansia ulkomaalaisia, jotka olivat matkustaneet Syyrian ja Irakin konfliktialueelle 2010-luvun aikana. Heidän joukossaan oli 11 suomalaista naista ja heidän lapsensa, jotka päätyivät Syyriassa sijaitsevalle al-Holin leirille. He olivat valtavan mediahuomion kohteena loppuvuodesta 2019. Julkisessa keskustelussa kiisteltiin siitä, onko Suomi velvollinen auttamaan al-Holin leirillä olevia naisia ja heidän lapsiaan. Maisterintutkielma analysoi tapoja, joilla al-Holin naisten suhdetta Isisiin ja toimijuutta kuvattiin Helsingin Sanomissa. Erityisesti tarkastellaan, miten sukupuoli vaikutti tapaan, jolla naisten roolia järjestössä kehystettiin. Terroristiseen toimintaan kytkeytyvien naisten kuvaamisesta on tehty kansainvälistä tutkimusta. Myös Syyriaan ja Irakiin lähteneiden naisten mediakuvauksia on tutkittu maailmalla. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että naisten osallistuminen poliittiseen väkivaltaan mielletään poikkeukselliseksi tai jopa luonnottomaksi. Naisten toimintaa kuvaillaan eri tavoin kuin miesten. Sitä selitetään usein ammentamalla erilaisista sukupuoleen liittyvistä stereotypioista. Tyypillistä on, että naisten toimijuutta ja toiminnan poliittisia motiiveja häivytetään. Heidän osallistumistaan poliittiseen väkivaltaan selitetään esimerkiksi henkilökohtaisilla syillä tai naisten kuvaillaan joutuneen manipuloinnin uhreiksi. Tutkielma peilaa aiemmin tehtyä tutkimusta suomalaiseen uutiskontekstiin. Aineistona toimivat Helsingin Sanomien printtilehdessä ja verkkosivuilla joulukuussa 2019 julkaistut jutut. Kaikkiaan artikkeleita oli 72. Tutkielmassa analysoidaan kehyksiä, joita al-Holin naisten toimijuuteen ja sukupuoleen liitettiin. Menetelmänä kehysten tutkimisessa toimi sisällönanalyysi. Tutkielma toteaa, että julkisen keskustelun päähuomio oli joulukuussa 2019 al-Holin ympärille syntyneessä poliittisessa kuohussa. Siksi naisten taustoja ja toimintaa Isisin valtiokokeilussa käsiteltiin tiiviisti suhteessa aiheesta julkaistuun suureen juttumäärään. Usein jutuissa naisten roolia kehystettiin Isisissä lyhyesti. Naisten roolin kuvaamiseen ei ollut lehdessä myöskään yhtä vakiintunutta tapaa. Naisten annettiin ymmärtää olleen lähellä Isisiä esimerkiksi vaimoina tai kalifaatin asukkaina kuvaamatta heitä järjestön varsinaisiksi toimijoiksi. Toisaalta lähes yhtä usein jutuissa oli viittauksia aktiiviseen toimijuuteen, kuten esimerkiksi naisten rooliin Isisin tukitoiminnassa. Sen sijaan viittauksia väkivaltaan osallistumisen mahdollisuuteen oli hyvin harvoin. Muutamissa jutuissa Isisiin liittyvää kehystä ei ollut lainkaan. Naisten suhdetta Isisiin ja toimijuutta kehystettiin varovaisemmin kuin miesten, joihin viitattiin aineistossa usein suoraan Isisin taistelijoina. Vaikka naisten roolia saatettiin kuvata tiiviisti, heidän annettiin toisaalta hyvin usein ymmärtää olevan turvallisuusuhka. Naisten mahdollista auttamista Suomeen perusteltiin heidän lastensa pelastamisella. Lasten oikeudet menivät siis useimmiten uhkan edelle. Juuri lapsista puhuttaessa naisten toimijuus korostui, sillä heidän kuvailtiin olevan vastuussa päätymisestään konfliktialueelle toisin kuin lasten. Toimijuuden esittäminen oli siis myös kontekstisidonnaista. Naisten äitiys korostui usein jutuissa, mikä on tyypillistä naisten kohdalla aiemmankin tutkimuksen valossa. Tutkielma vahvistaa aiemman tutkimuksen viitteitä siitä, että terroristiseen toimintaan kytkeytyvien miesten ja naisten toimintaa kuvataan eri tavoin. Lehden kuvauksissa oli kuitenkin erilaisia vivahteita.

Tämän tutkielman aiheena on ryhmäidentiteettien väliset konfliktit ja vastakkainasettelu orçamento secreto -nimiseen budjetointimalliin liittyvissä Reddit-keskusteluissa Brasilian yleisvaalien 2022 aikaan. Mallia on syytetty joidenkin mediatoimijoiden ja poliitikkojen taholta laillistetuksi korruptioksi. Tässä tutkielmassa käsitellään sitä, miten sosiaalisessa mediassa rakennetaan vastakkainasettelua eri identiteettiryhmien välille kielellisesti. Menetelmänä tutkimuksessa on diskurssianalyysi ja erityisesti tulkitsevan diskurssianalyysin muoto. Ryhmien ja identiteettien välinen vastakkainasettelu ja konfliktit ovat globaaleja ilmiöitä, jotka vaikuttavat kaikkialla maailmassa. Tutkielma lähestyy vastakkainasettelua sosiaaliskonstruktionistisesta näkökulmasta. Tämä tutkielma keskittyy poliittiseen vastakkainasetteluun, jota kutsutaan nimellä polarisaatio. Polarisaatio kategorisoidaan tutkielmassa kolmeen luokkaan aikaisemman tutkimuksen perusteella: ideologiseen, affektiiviseen ja faktuaalisten uskomusten polarisaatioon. Tutkielman aineisto koostuu kuudesta kahdella brasilialaisella subreddit-kanavalla olevasta keskustelusta. Kaikki keskustelut liittyvät vaalien puheenaiheena olleeseen budjetointimalliin. Analyysimenetelmänä tutkielmassa käytetään diskurssianalyysia. Tulokset jakautuvat neljään eri diskurssiin: kaksi ensimmäisestä keskittyvät kansan ja poliittiseen eliitin vastakkainasetteluun. Diskurssit ovat epäluottamusdiskurssi ja uhridiskurssi. Kaksi jälkimmäistä diskurssia keskittyy puolestaan äänestäjien väliseen vastakkainasetteluun. Nämä ovat pienemmän pahan diskurssi sekä toiseuden diskurssi. Tutkielman tuloksissa havaitsin, että vastakkainasettelu näkyi aineistossa sekä ideologisesti, affektiivisesti että faktuaalisen uskomusten polarisaationa. Poliittinen eliitti ja kansa nähtiin toisistaan erillisinä entiteetteinä, joilla on hyvin erilaiset intressit. Poliitikkoja kuvattiin aineistossa hyvin kielteisesti. Kansaa puolestaan kuvattiin oikeamielisempänä, mutta toisaalta myös unohtelevana uhrina. Kommentoijien asemoituminen kansan sisällä vaihteli kuvauksen negatiivisuuden ja positiivisuuden mukaan. Kansan sisällä ulkoryhmäksi aineistossa muodostui erityisesti Bolsonaron äänestäjät. Heitä kuvattiin hyvin kielteisesti, heidät erotettiin muusta oikeistosta ja heidän kanssaan ei koettu tarpeellisena keskustella. Kaiken kaikkiaan vastakkainasettelu sai aineistossa hyvin monenlaisia muotoja.

Suomalaista alkoholikulttuuria on pidetty jo pitkään ongelmallisena ja epäterveenä. Tarkoitushakuinen päihtyminen ja sen aiheuttama epäsovinnainen käyttäytyminen ovat leimanneen koko kansan suhdetta alkoholiin, jonka valmistusta, myyntiä ja kulutusta valtiovalta on pyrkinyt säätelemään vaihtelevalla menestyksellä. Alkoholiliikkeen kontrollipolitiikan evoluutio ostajaintarkkailujärjestelmästä alkoholivalistuksen suuntaan oli yritys uudistaa sekä valtion että kansan suhtautumista alkoholiin.1960-luvulla laajentuneen alkoholivalistuksen huomio keskittyi mietoihin juomiin, joiden avulla suomalaisten juomatapojen toivottiin sivistyvän. Alkoholiliikkeen viinikampanja perustui entistä myönteisempään alkoholiviestintään, jossa viinien käyttöä suositeltiin. Tapakulttuurisen valistuksen pyrkimyksenä oli tervehdyttää suomalaisten alkoholisuhdetta ja vähentää alkoholinkulutuksesta koituvia haittoja. Tässä tutkimuksessa keskitytään siihen, miten Alkoholiliike pyrki toteuttamaan tätä tehtävää tutustuttamalla suomalaisia kohtuullisempaan alkoholinkäyttöön, viiniin ja sen käyttöarvoihin. Alkoholiliikkeen julkaisemat Viiniposti ja Alkoholipolitiikka -lehdet toimivat tämän tutkimuksen aineistona, joka sijoittuu 1960-lukuun. Viiniposti edusti asiakaslehtenä suoraan kuluttajille suunnattua julkaisua, jossa suomalaisille jaettiin vihjeitä viinin käyttöön. Alkoholipolitiikka keskittyi enemmän tutkimustietoon ja poliittisiin asiantuntijapuheenvuoroihin, jotka puolsivat viinikampanjan sanomaa. Alkoholipoliittinen ulottuvuus heijastuu lehdissä myönteisenä kerrontana viinikulttuurista ja kohtuullisesta alkoholinkäytöstä. Valistussanomassa painottuvat alkoholin rooli ruoka- ja seurustelujuomana, viinin paremmuus suhteessa väkeviin juomiin ja tarve muuttaa suomalaista alkoholikulttuuria yleiseurooppalaisempaan suuntaan. Viinikampanjan teemallinen ja ajallinen kontekstualisointi on myös tärkeä osa tutkimusta. Suomalaisen yhteiskunnan nopea kehitys 1960-luvulla heijastui myös alkoholioloihin. Kaupungistuminen, ostovoiman kasvu, ulkomaanmatkailu ja maatalousyhteiskunnan evoluutio palveluyhteiskunnaksi muovasivat uudistuvaa Suomea, jossa myös suhde alkoholiin tultaisiin neuvottelemaan uudelleen sekä politiikan että kulttuurin saroilla. Valtion kontrolli väheni ja yksilön vastuu kasvoi. Alkoholin teema eli Suomessa murrosvaihetta, joka kulminoitui vuonna 1968 säädettyyn uuteen alkoholilakiin ja sen rinnakkaiseen keskiolutlakiin. Viinikampanjan 1960-luku näyttäytyy eräänlaisena välivaiheena kieltolain jälkeisen ankaran kontrollipolitiikan ja liberaalimman uuden alkoholilain ajan puristuksessa.

Tutkielman tavoite on selvittää, näkyykö vastuullinen matkailu Kolumbian Amazonian alueelle suunnanneiden ayahuascamatkailijoiden matkakertomuksissa ja jos näkyy, niin miten. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu matkailun viisiasteisen vastuullisuuden mallille. Vastuullisuuteen liittyvien, Kolumbian Amazonian kontekstissa esiintyvien diskurssien ja kertomuksien määrittelemisen apuna on hyödynnetty ayahuascamatkailusta ja erilaisista siihen liittyvistä ilmiöistä sekä ongelmista tehtyjen tutkimusten ohella alueella toimivien ihmisoikeus- sekä luonnonsuojelujärjestöjen tuottamia raportteja, joiden avulla on huomioitu alueen asukkaiden näkökulmaa vastuullisuutta määriteltäessä. Aineisto koostuu Kolumbiaan ayahuascaseremonioihin suunnanneiden matkailijoiden julkisiksi Youtubeen lataamista kolmestatoista videomuotoisesta matkakertomuksesta. Matkakertomuksista on etsitty matkailun vastuullisuuteen liittyviä kertomuksia, joita on analysoitu narratiivien tutkimuksen ja diskurssien tutkimuksen tarjoamia välineitä soveltuvin osin hyödyntäen. Analyysissa on huomioitu myös aineistosta puuttuvat, mutta tutkimuksissa ja raporteissa esiin nousseet teemat. Kolumbian Amazonian ayahuascamatkaajien Youtubeen lataamista julkisista videomatkakertomuksista oli löydettävissä useita matkailun vastuullisuuteen liittyviä diskursseja sekä kertomuksia. Erityisesti ayahuascaperinteisiin ja niiden tärkeyteen, mutta samalla myös individualistiseen, omaan matkaan ja omaan henkilökohtaiseen kasvuun liittyvät diskurssit ja kertomukset toistuvat aineistossa lukuisia kertoja. Myös alueen luontoa sekä seremoniassa syntynyttä tai vahvistunutta luontoyhteyttä tuotiin hyvin positiiviseen sävyyn säännönmukaisesti ja toistuvasti esille. Paikallisten haasteellisia elinolosuhteita tai rajallista ilmaisunvapautta ei tuotu esille yhdelläkään videolla ja Kolumbian poliittinen konteksti tuli esille yhdellä videolla. Myös ayahuascaperinteiden kaupallistamiseen liittyvät ongelmat ja ayahuascamatkailun moninaiset, paikallisiin yhteisöihin liittyvät vaikutukset jäivät hyvin vähille maininnoille. Yleisesti tutkimuksissa on todettu, että matkailu voi hyödyttää paikallisia, muun ohella antamalla matkailijoiden kautta alueen asukkaille ja heidän ongelmilleen näkyvyyttä tuottamalla vaihtoehtoisia narratiiveja paikallisista todellisuuksista. Tutkielmani osoittaa, että aineistoni ayahuascamatkailijoiden spontaanisti jakamat tarinat ovat luonteeltaan lähinnä henkilökohtaisia ja omaan itseen liittyviä.

Tutkielmassani tarkastelen väkivallan ja naiseuden representaatioita The Last of Us Part II -selviytymiskauhuvideopelissä. The Last of Us Part II kuuluu AAA-luokan videopelinä videopeliteollisuusalan ensiluokkaan. Se ilmestyi yksinoikeudella PlayStation 4 -pelikonsolille kesällä 2020 ja oli myyntimenestys. Videopeli on jatko-osa suositulle The Last of Us -videopelille (2013). Videopelin kehittäjä on yhdysvaltalainen Naughty Dog, ja julkaisija on japanilainen Sony Interactive Entertainment. The Last of Us Part II -videopeli on tarinajohteinen yksinpeli, jonka keskiössä on kosto ja kostonkierre. Videopelissä liikutaan postapokalyptisessä Yhdysvalloissa, jossa virus on muuttanut ihmisiä zombimaisiksi hirviöiksi. Tutkielman keskiössä on videopelin kaksi väkivaltaista naispäähahmoa, Ellie ja Abby, jotka ovat toistensa vihollisia. Tutkielman metodi on lähiluku. Videopelin pelaamisen lisäksi käytän analysoinnissa nauhoitettua pelaamistani. Videopelirepresentaatioiden tarkastelu on mielekästä, koska videopelit ovat merkittävä populaarikulttuurin tuote, ja videopeliteollisuus on miljardien dollarien toimiala. Tutkimus on osoittanut, että yhä useammat ihmiset pelaavat videopelejä ikään, sukupuoleen tai asuinpaikkaan katsomatta. Miehet muodostavat pienen enemmistön pelaajissa ja merkittävän enemmistön videopeliteollisuuden työntekijöissä, minkä nähdään vaikuttaneen videopelihahmojen representaatioihin. Naishahmot ovat kautta videopelihistorian esitetty hyperseksuaalisina, passiivisina ja/tai pelastettavina/palkintoina. Tämän perinteen voi jäljittää yhdysvaltalaisessa kontekstissa vankeusnarratiiveihin, joissa miehet pelastivat naisia “raakalaisilta”. The Last of Us Part II -videopeli rikkoo tätä asetelmaa, eivätkä voimakkaat päähahmot tarvitse miesten pelastusta. Väkivalta on olennainen osa yhdysvaltalaista populaarikulttuuria, historiaa ja mytologiaa. Tutkielman johtopäätökset osoittavat, että The Last of Us Part II -videopeli jatkaa myyttisten ja väkivaltaisten rajaseutunarratiivien perinnettä. Videopelin postapokalyptinen maailma vertautuu Villiin länteen/rajaseutuun, ja naispäähahmot rajaseudun itsenäisiin sankarimiehiin. Päähahmot kohtaavat vaarallisen maailman ja tuntevat sen hirviöt. Tuliaseiden kulttuurillinen asema ja kauhulajin vaikutus ovat merkittäviä. Väkivaltaan kannustetaan pelin aikana, mutta pelin lopussa väkivaltaisia tekoja kyseenalaistetaan. Representaatioissa näkyvät yhteiskunnallisten keskusteluiden ja videopeliteollisuuden epäkohtien huomioiminen. Hahmot ovat moninaisia ja samalla haastavat totuttuja videopeli- ja sukupuolinormeja. Ellie rikkoo videopelinormia lesbohahmona ja Abby hyvin lihaksikkaana naishahmona. Naispäähahmot selviytyvät miehiseksi koodattujen ominaisuuksiensa (väkivaltaisuus, aggressio, fyysinen voima) avulla. Kuitenkin koska päähahmot toimivat myös videopelin pääpahiksina, naiseuteen liitetään hirvittävyys. Naisista tekee “pahan” heidän tuntemansa viha. Äitiys esitetään isyyttä kauheampana. Vaikka päähahmot rikkovat monia normeja, hahmot ovat valkoihoisia, nuoria, kauniskasvoisia, ja naisten tarinat jatkavat videopelien perinnettä olemalla vahvasti sidoksissa mieshahmoihin.