Browsing by master's degree program "Master's Programme in Translation and Interpreting"

Tutkielmassa tuodaan esille, miksi Euroopan unionilla on maailman suurimmat tulkkauspalvelut ja miten nämä palvelut toimivat toimielinten päivittäisessä työssä. Ensimmäinen osa kattaa ne historialliset, poliittiset ja oikeudelliset seikat, joiden ansiosta Euroopan unionin tulkkauspalvelut ovat kehittyneet nykyiseen muotoonsa. Osassa esitellään lyhyesti Euroopan unionin historiaa sekä poliittisia kehityskuluja monikielisyyden alalla. Lisäksi tutustutaan nykyisen monikielisyyden ja siten myös tulkkaustoiminnan oikeudellisiin perusteisiin. Unionilla on monikielisyyden alalla tietyt demokraattiseen legitimiteettiinsä liittyvät? oikeudelliset velvollisuudet, jotka unioni täyttää muun muassa tulkkauksen avulla. Tutkielman toisessa osassa kuvataan, miten Euroopan unioni käyttää laajaa tulkkaustoimintaansa täyttääkseen ensimmäisessä osassa esitetyt oikeudelliset ja demokraattiset velvoitteet. Osassa käsitellään, missä muodossa kukin unionin toimielin järjestää omat tulkkauspalvelunsa hallinnon tasolta tulkkauskoppiin asti. Tässä osassa tarkastellaan myös virallisten kielten isosta määrästä johtuvia haasteita sekä hallinnollisia keinoja, joilla unioni pyrkii vastaamaan niihin. Lisäksi tutkielma kattaa tulkkien palvelussuhteet unionin toimielimiin ja esittelee tulkkien rekrytointiprosessia. Tarkoitus on esitellä unionin toimielinten tulkkauspalveluja sekä palvelujen käyttäjien ja järjestäjien että niiden tuottajien eli tulkkien näkökulmasta. Tutkielmassa analysoidaan EU:n tulkkaustoimintaa kirjallisten lähteiden perusteella. Ensimmäinen osa perustuu pitkälti tutkimuskirjallisuuteen. Monikielisyyden oikeusperustaa käsittelevässä osassa keskitytään puolestaan ensisijaisesti unionin tason lainsäädäntöön, jota verrataan myös Suomen kielilakiin. Tarkoitus on antaa lukijalle käsitys siitä, mitä erilaiset kieleen viittaavat termit tarkoittavat Euroopan unionin kontekstissa. Toisessa osassa hyödynnetään erityisesti toimielinten tulkkauspalvelujen järjestäjien eli tulkkauspääosastojen tuottamaa materiaalia, kuten toimintakertomuksia, toimintasuunnitelmia ja verkkosisältöjä. Niistä tehtyjä havaintoja täydennetään tutkimuskirjallisuuden avulla. Tutkielman viimeinen osa koostuu muuta tutkielmaa vapaamuotoisemmista päätelmistä, joissa tutkitaan ajankohtaisia (vuodet 2018–2020) kehityskulkuja tutkielmassa aiemmin esille tuotujen johtopäätösten valossa.

Neuroverkkoihin pohjautuva konekääntäminen (NMT) valtaa käännösalaa yhä enemmän ja enemmän, sillä tekoälyä ja syväoppimista hyödyntämällä konekääntimet voivat oppia tuottamaan yhä parempaa käännösjälkeä. Vaikka konekääntimet tuottavat suurilta osin hyvin ymmärrettävää käännösjälkeä, konekäännökset ovat yhä kaukana täydellisestä. Käännöksissä esiintyy vaihtelevasti erilaisia käännösvirheitä, useimmiten esimerkiksi paljon sanatarkkoja käännöksiä ja sanastovirheitä. Konekäännin ei välttämättä osaa valita kontekstiin sopivaa käännösvastinetta, se voi jättää joitain sanoja tai tarvittavaa tietoa pois käännöksestä sekä myös lisätä konekäännökseen sellaista tietoa tai ilmaisuja, mitä lähtötekstissä ei mainita. Pahimmillaan käännösvirheiden vuoksi koko käännöksen merkitys voi muuttua. Maisterintutkielmassani tarkastelen kahden neuroverkkopohjaisen konekääntimen, DeepL:n ja FISKMÖ:n tekemiä käännösvirheitä. Tavoitteeni on selvittää millaisia virheitä konekääntimet tekevät ja missä määrin virheitä konekäännöksissä esiintyy. Virheanalyysin avulla voidaan tarkastella käännöksen laatua. Aineistona tutkielmassani käytän korkoihin liittyviä talouden erikoisalatekstejä. Analyysin perusteella voidaan todeta, että konekäännöksissä esiintyy eniten kielen käyttöön liittyviä kielivirheitä, DeepL:n käännöksissä 30 kpl ja FISKMÖ:n käännoksissä 38 kpl, yhteensä siis 68 kpl. Semanttisia virheitä käännöksissä esiintyi vähemmän, yhteensä 45 kpl, joista 18 kpl DeepL:n käännöksissä ja 27 kpl FISKMÖ:n tuottamissa käännöksissä.

Tutkielmassa tarkastellaan reaalioiden kääntämiseen liittyviä normeja suomenkielisissä käännöstekstityksissä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, ohjailevatko normit reaalioiden kääntämistä. Käännösnormien paljastamiseksi tarvitaan todisteita sekä käännöksissä toistuvista piirteistä että normatiivisesta voimasta. Näiden todisteiden löytämiseksi tutkimuksen täytyy vastata kolmeen tarkempaan tutkimuskysymykseen: 1) Mitä käännösstrategioita käytetään eniten tietyntyyppisten reaalioiden kääntämisessä? 2) Voidaanko näiden strategioiden käyttöä pitää säännönmukaisina? 3) Löytyykö Käännöstekstitysten laatusuosituksista normilausumia, jotka tukevat näiden strategioiden käyttöä? Tutkielman tutkimusaineisto koostuu Suurmestari UK -sarjan kahdesta ensimmäisestä kaudesta (yhteensä 11 jaksoa) ja Hypoteesi UK -sarjan ensimmäisen kauden jaksoista 1–6 ja toisen kauden jaksoista 1 ja 2. Analyysin ensimmäisessä osassa aineistosta poimittiin yhteensä 483 reaaliaa, jotka jaoteltiin niiden aiheiden mukaan ja analysoitiin niiden käännöksissä käytettyjen käännösstrategioiden pohjalta. Lisäksi tutkielmassa käytetään ylitekstuaalisena lähteenä Av-kääntäjien (2020) Käännöstekstitysten laatusuosituksia. Laatusuosituksista etsitään normilausumia, jotka tukevat analyysin ensimmäisessä osassa löydettyjä piirteitä. Analyysin perusteella vieraiden valuuttojen säilyttämistä ja vieraiden paino- ja mittayksiköiden muuntamista suomen käytäntöjen mukaisiksi voidaan pitää normeina. Henkilöiden nimiä ja maantieteellisiä nimiä käännettäessä käytetään enimmäkseen säilyttämistä, mutta Laatusuosituksissa ei ollut sen käyttöä tukevia normilausumia, joten säilyttäminen näyttää olevan vain hyvin yleistä näissä reaaliakategorioissa. Tuotemerkkien korvaamista kohdekulttuurin vastineilla sen sijaan pidetään norminvastaisena.

Maisterintutkielmassani tarkastelen kääntäjien strategioita kolmessa Kalevalan englanninnoksessa. Etsin samalla vastausta siihen, toteutuuko uudelleenkäännöshypoteesi tämän runomuotoisen aineiston kohdalla. Toteutan tutkimukseni tapaustutkimuksena, jossa havainnoin Kalevalan seitsemännen runon kunkin käännöksen läheisyyttä (closeness) alkuteokseen. Lähestymistapani on aineistolähtöinen, eli havainnoitavat piirteet on valittu sen perusteella, mikä on määriteltävissä erityisen ominaiseksi juuri tälle tekstille. Tapaustutkimukseni jakautuu kahteen osaan tarkasteltavien piirteiden mukaan: ensimmäisessä osassa tarkastelen kääntäjien strategioita kussakin käännöksessä runomuodon tyypillisten piirteiden eli kalevalamitan, alkusoinnun ja kerron kohdalla, toisessa osassa taas Kalevalan rekisteristä tunnistamieni ominaispiirteiden kohdalla. Tutkimukselleni keskeisen teoriataustan muodostavat uudelleenkääntäminen ja uudelleenkäännöshypoteesi, sekä runojen kääntäminen. Erittäin keskeisiä ovat myös rekisterin sekä kulttuurisidonnaisten elementtien (culture-specific item, CSI) käsitteet. Tutkimustuloksista kuvastuu vahvasti toisaalta runomuotoisen tekstin kääntämisen erityinen haastavuus, ja toisaalta se, kuinka uudelleenkäännöshypoteesin toteutuminen aineistossa on sidoksissa tarkasteltaviksi valittuihin piirteisiin. Uudelleenkäännöshypoteesi kuitenkin toteutuu aineistossa sikäli, että tuoreimmissa käännöksissä ilmenee kääntäjien pyrkimys tuottaa uudelleen muitakin piirteitä kuin mitan trokeisuus, ja analyysin perusteella niiden voidaan nähdä olevan osin rakenteeltaan ja varsinkin rekisteriltään kokonaisvaltaisesti lähempänä alkuteosta. Kiinnostavaa on kuitenkin myös se, että näiden käännösten englannintajat ovat päätyneet etenkin runomuodoltaan hyvin erilaisiin ratkaisuihin.

Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten tekstityskonventioiden noudattaminen ja noudattamatta jättäminen vaikuttaa tekstitetyn audiovisuaalisen teoksen vastaanottokokemukseen. Tutkimukseni on tapaustutkimus, jonka kohteena on kaksi saksan kielen aikuisopiskelijaryhmää. Tavoitteenani on selvittää, huomaavatko ryhmät tekstityskonventioiden rikkomisen, millaisia puutteita he havaitsevat, häiritseekö rikkominen katselunautintoa tai ymmärtämistä ja kokevatko katsojat konventioita noudattavan tekstityksen laadukkaammaksi kuin konventioita rikkovan tekstityksen. Tutkimukseni pohjautuu Käännöstekstitysten laatusuosituksiin (2020). Tutkielmani teorialuvussa teen katsauksen tekstittämiseen kääntämisen lajina, erittelen tekstityskonventioita ja -perinnettä Suomessa sekä esittelen tutkimukseni pohjana olevat Käännöstekstitysten laatusuositukset (2020). Tämän jälkeen käyn läpi ruututekstien ja audiovisuaalisen kääntämisen vastaanottoa käsittelevää tutkimusta kuten Tuomisen (2012) ja Orrego-Carmonan (2006) tutkimuksia. Tutkimuksessa näytin yhdelle ryhmälle kerrallaan kaksi otetta saksankielisestä Netflix-sarjasta Criminal: Saksa (2019). Olin laatinut otteisiin suomenkieliset tekstitykset. Ryhmä A näki ensimmäisen elokuvaotteen tekstityksellä, joka noudatti tekstityskonventioita, ja toisen elokuvaotteen tekstityksellä, joka ei noudattanut konventioita. Ryhmä B näki otteet eri tekstityksillä niin, että ensimmäisen otteen tekstitys ei noudattanut tekstityskonventioita, mutta toisen otteen tekstitys noudatti. Katselun jälkeen keräsin tietoa heidän vastaanottokokemuksestaan kyselylomakkeella. Vastauksista käy ilmi, että tekstityskonventioiden vaikutus ryhmieni vastaanottokokemukseen oli oletettua pienempi. Kaikista vastaajista noin kolmasosa ilmoitti huomanneensa tekstityksissä konventioiden rikkomista. Eniten vastaajat havaitsivat liian lyhyitä taukoja repliikkien välissä sekä tuttujen merkintätapojen käyttämistä väärin tai käyttämättä jättämistä. Niistä vastaajista, jotka huomasivat konventioiden rikkomisen, suurin osa ilmoitti, että se ei haitannut heidän katselukokemustaan tai ymmärtämistään. Siihen, kokivatko katsojat konventioiden mukaiset tekstitykset laadukkaammiksi, ei tutkimukseni pohjalta pysty vastaamaan yksiselitteisesti: toisaalta katsojat ilmoittivat pitäneensä laadukkaana myös konventioita rikkovaa tekstitystä, mutta toisaalta he listasivat myöhemmin lomakkeessa laadukkaan tekstityksen ominaispiirteiksi sellaisia seikkoja, jotka puuttuivat konventioita rikkovasta tekstityksestä osittain tai kokonaan.

Tutkin maisterintutkielmassani työsuojeluun liittyvien ohjeistuksien kuten terveys- ja turvallisuusriskien arvioinnin standardien ja tehdasalueella liikkuvien urakoitsijoiden työturvallisuudesta huolehtimiseen liittyvien EHS-standardien suomentamista. Sain Saint-Gobain Finland Oy:n EHS-osastolta käännöstoimeksiannon, jonka pohjalta toteutin tutkielmani. Käännöstoimeksiannon tavoitteena oli tuottaa toimiva, ammattimainen ja käyttäjäkeskeinen käännös EHS-osaston työsuojelustandardeista yhtiöön kuuluvien liikeyksiköiden käyttöön. Samalla sain mahdollisuuden soveltaa käyttäjäkeskeisen kääntämisen strategiaa ja tutkia ohjeistuksien kääntämisen erityispiirteitä mahdollisimman käytännönläheisesti. Maisterintutkielmassani pyrin selvittämään, mitä käännöstyössä on erityisesti otettava huomioon silloin, kun ohjeistus koskee työntekijöiden terveydelle ja hyvinvoinnille tärkeitä työsuojeluasioita kuten turvallisuusriskien arviointia ja työturvallisuuden vähimmäisvaatimuksia. Käännöstutkielmassa analysoin tekemiäni käännösratkaisuja käyttäjäkeskeisen kääntämisen näkökulmasta. Analyysimenetelmänä tutkin tekemiäni käännösratkaisuja lähilukuna ja etsin ranskankielisestä alkutekstistä ne elementit, jotka puoltavat käyttäjäkeskeisen kääntämisen tärkeyttä työohjeistuksien käännösstrategiana ja vaativat käyttäjäkeskeistä kääntämistä sujuvan kohdetekstin aikaansaamiseksi. Tutkin, miten työtapaturmia ja työperäisten sairauksien riskien arviointia tai urakoitsijoiden hallintaa koskevasta standardista saadaan mahdollisimman toimiva suomennos, joka osaltaan edistää työntekijöiden ja urakoitsijoiden turvallisuutta sekä esitän, mitkä elementit tai erityispiirteet käännösprojektissa vaativat erityisesti käyttäjäkeskeistä kääntämistä. Tutkimusaineiston analyysiosiossa esittelen kolmen eri työsuojeluun liittyvän ohjeistuksen käännösratkaisuja, jotka keskittyvät niiden sisältämiin englanninkielisiin ja ranskankielisiin lyhenteisiin, titteleihin, tuotenimiin ja niiden suomenkielisiin vastineisiin, vaaratasotaulukoihin, riskikaavoihin, ryhmäindikaattoreihin sekä vaarallisten aineiden (mm. kemiallisten aineiden) listauksiin. Käännöstutkielman aineiston suomentamisessa tilanne on ollut kaikin puolin optimaalinen: asiantuntija ovat olleet lähellä ja käytettävissä ja sain olla osana työsuojelun asiantuntijaryhmää. Pääsin konsultoimaan käännöksen vastaanottajiin kuuluvia henkilöitä eli käännöksen todellisia loppukäyttäjiä, joihin kuuluin myös itse epäsuorasti yrityksen toimihenkilönä ja työsuojeluvaltuutettuna. Keskityin omassa tutkimuksessani todellisiin loppukäyttäjiin, joilta sain suoraa palautetta ja apua käännösprosessin eri vaiheissa. Työntekijöiden turvallisuutta koskevien, velvoittavien työsuojeluohjeistuksien kääntämisessä tämä on mielestäni erityisen tärkeää, jotta työntekijöiden turvallisuus ei vaarannu puutteellisen tai harhaanjohtavan käännöksen takia. Tutkimuksen tuloksena voin todeta, että todellisten loppukäyttäjien konsultointi työsuojeluun kohdistuvien ohjeistuksien käännösprosessin eri vaiheissa oli suureksi avuksi – ilman työsuojelun asiantuntijoiden konsultointia ja kääntäjän pientä omakohtaista kokemusta työsuojelusta ja siihen liittyvästä vakiintuneesta terminologiasta käännöstyön toteutus olisi ollut paljon haastavampaa. Tekemäni käännösratkaisut olivat vaihdellen kotouttavia tai vieraannuttavia, mutta aina käyttäjäkeskeisiä.

Tämän tutkielman tavoitteena oli laatia kognitiivisesti saavutettava selkokielinen sanasto eli selkosanasto ja määritellä ne selkosanaston piirteet ja laatimiskäytänteet, joiden avulla selkosanastoista saadaan kognitiivisesti mahdollisimman saavutettava. Toisena tavoitteena oli verrata selkosanastoja ja niiden laadintaprosessia terminologisiin sanastoihin ja määritellä, miten terminologisen sanastotyön ohjeita tulee soveltaa selkosanastotyössä. Tutkielmassa määriteltiin selkosanaston kognitiivisen saavutettavuuden koostuvan hyväksyttävyydestä, luettavuudesta ja ymmärrettävyydestä. Kun kohderyhmätestaukseen osallistuvat informantit hyväksyvät selkosanastossa olevat luettavuuteen ja ymmärrettävyyteen liitetyt piirteet, toteutuu sen kognitiivinen saavutettavuus. Tutkielman selkosanasto on laadittu yhteistyössä Selkeästi meille -hankkeen kanssa, jonka parissa toimivat kehitysvammaiset ihmiset saivat valita selkosanastoon tulleet sanat ja testata selkosanaston ensimmäisen version. Tutkielman keskiössä on selkosanaston kohderyhmä ja heidän mielipiteensä selkosanastosta, joten kutsunkin tutkielmassani esiteltävää sanastotyötä kohderyhmätietoiseksi selkosanastotyöksi. Tutkimusmenetelmäni oli sanastotyömenetelmän soveltaminen ja muokkaaminen selkosanastotyöhön soveltuvaksi kohderyhmätestaukseen osallistuvien informanttien antaman palautteen avulla. Selkosanaston sananselitysten kielellisiä ja visuaalisia piirteitä varten hain tietoa ja hyviä käytänteitä aiemmin laadituista selkokielisistä sanastoista. Tutkielmassa käytettiin apuna myös terminologisia koettimia, joiden avulla etsin niitä kielellisiä ilmauksia, joilla selkokielisissä materiaaleissa on selitetty termejä auki. Kohderyhmätestauksessa selkosanaston luettavuuteen ja ymmärrettävyyteen liittyvät ominaisuudet hyväksyttiin, jolloin selkosanaston kognitiivisen saavutettavuuden voidaan sanoa toteutuvan. Tärkeimpiä luettavuuteen vaikuttavia tekijöitä olivat värikuvat valkoista taustaa vasten sekä termiä ja sen määritelmää merkitsemässä olleet kysymysmerkki ja huutomerkki. Ymmärrettävyyteen vaikuttavista tekijöistä yksi tärkeimmistä oli kohderyhmätietoisen selkosanastotyön sananselitysstrategia, jossa sananselitys alkaa selitettävällä sanalla ja joka jatkuu verbillä olla tai tarkoittaa ja selitettävän sanan yläkäsitteellä, jos sellainen löytyy. Terminologisesta sanastotyöstä säilytettäviä asioita ovat esimerkiksi yläkäsitteen avulla selittäminen, termin esittäminen sanatietueessa perusmuodossaan sekä esimerkkien käyttö. Suurimpiin muutoksiin kuuluvat muun muassa sananselitysten aloittaminen isolla alkukirjaimella, niiden lopettaminen pisteeseen ja niiden aloittaminen selitettävällä sanalla. Käsitteen nimitystä ja määritelmää kutsutaan terminologisesta sanastotyöstä poiketen sanaksi ja sanan selitykseksi. Terminologisen sanastotyön ja selkosanastotyön työvaiheet ovat pitkälti samanlaiset, mutta selkosanastotyöhön lisänä ovat tulleet selkosanaston tason eli sen kognitiivisen saavutettavuuden määrittely ja kahden kohderyhmätestauksen toteutus.

Tekstiili- ja muotiala elää monen muun alan tavoin murrosvaiheessa. Suomessa kehitetään entistä ympäristöystävällisempiä ja teknisempiä tekstiilimateriaaleja, joiden saaminen kansainvälisille markkinoille on monelle yritykselle elintärkeää. Kansainvälistyminen tarkoittaa kuitenkin aina sitä, että tuotetietoa tarvitaan suomen lisäksi myös muilla kielillä. Kuluttaja haluaa lukea tuotetiedot omalla äidinkielellään, jotta hän ymmärtää tuotteen ominaisuudet ja pystyy vertailemaan tuotteita keskenään. Tuotekuvausten ja verkkosivujen kääntäminen useille kielille aiheuttaa verkkokauppiaille usein päänvaivaa, sillä monikieliselle tiedonhallinnalle ei välttämättä ole valmista prosessia. Monikielisen tiedonhallinnan prosessit vaihtelevat yrityksittäin, ja tuotetietojen kääntäminen on usein kallis ja monivaiheinen projekti, jonka lopputuloksena syntyvien käännösten laatu riippuu monesta tekijästä. Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia tekstiilialan tuotekuvauksia ja niiden sopivuutta neuroverkkokonekääntämiseen, sillä neuroverkkokonekääntämisestä voisi olla tulevaisuudessa hyötyä myös suomalaisten yritysten käännösprosesseissa. Tutkielmassa esikoulutettu geneerinen neuroverkkokonekäännin Marian uudelleenkoulutettiin, jotta saataisiin selville, parantaako uudelleenkoulutus konekäännösten laatua. Aineistona käytettiin pientä rinnakkaiskorpusta, joka koostuu tunnettujen ulkoiluvaateyritysten tuotekuvausteksteistä ja joka on koottu tätä tutkielmaa varten yritysten verkkosivuilta. Tutkielman teoriaosuudessa esitellään tuotekuvauksia, niiden rakennetta sekä kielellisiä piirteitä ja tarkastellaan erilaisia tuotekuvauksia koskevia rajoituksia. Tuotekuvauksia tarkastellaan tutkielmassa erikoiskielenä ja vielä rajoitetummin minilektinä, jotta tarkastelu kattaisi useamman näkökulman. Lisäksi teoriaosuudessa esitellään neuroverkkokonekääntämistä ja sen tärkeimpiä teknologioita. Tutkielman tuloksena voidaan todeta, että esikoulutetun geneerisen neuroverkkokääntimen voi adaptoida erikoisalalle myös hyvin pienellä määrällä koulutusmateriaalia niin, että BLEU-pisteet nousevat jo heti ensimmäisen koulutusajon jälkeen. Suurin parannus tapahtui erikoisalan termeissä, jotka neuroverkkokonekäännin oppi tehokkaasti pienestä koulutusaineistosta huolimatta. Koulutusaineisto aiheutti kuitenkin myös ongelmia: tuotekuvausten hyvin rajoittunut kieli ja lyhyet virkkeet heikensivät konekääntimen laatua ja aiheuttivat käännössegmenttien lyhentymistä ja poistoja. Ongelmaa ei saatu kokonaan korjattua, mutta laatua pystyttiin parantamaan toistamalla uudelleenkoulutus niin, että esikoulutusmateriaalissakin mukana olleita segmenttejä lisättiin uudelleenkoulutusaineistoon. Tuotekuvaukset ja niiden neuroverkkokonekääntäminen tarjoavat runsaasti jatkotutkimusmahdollisuuksia, ja erikoisalakoulutetulle neuroverkkokonekääntimelle on varmasti kysyntää alati kasvavilla markkinoilla, kun käännöksiä toivotaan aikaisempaa nopeammilla aikatauluilla ja yhä edullisimmin kustannuksin.

Tässä tutkielmassa tarkastelen Venäjän informaatiovaikuttamista ja sen yhteyttä uutiskääntämiseen. Tutkimuskysymyksenäni on, miten Venäjä aseellistaa verkkouutistekstejä venäjänkielisessä informaatiovaikuttamisessa strategisten narratiivien avulla. Rajauksena toimii uutiskääntäminen suomesta venäjään. Monitieteellinen tutkimusasetelma yhdistää käännöstieteen, journalismitutkimuksen ja sotataidon tutkimusta. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu pääkäsitteisiin informaatiovaikuttaminen, uutiskääntäminen ja strateginen narratiivi. Määrittelen aseellistamisen verkkouutiskäännösten yhteydessä informaatioympäristössä tapahtuvaksi informaatiovaikuttamiseksi tai sitä edeltäväksi toiminnaksi. Siinä uutiskäännökset otetaan vaikuttamisen kohteiksi ja välineiksi uutisvalikoinnin, käännösmanipulaation, narratiivimuutosten tai kuvitusvaihdosten avulla. Aineistolähteeksi on valittu venäläinen InoSMI-uutissivusto, joka kuuluu Venäjän valtioon kytkeytyvän mediayhtiön Russia Today portfolioon. Aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa (ks. esim. Spiessens &Van Poucke 2016) sivustoa on luonnehdittu journalistisen riippumattomuuden suhteen selkeän ongelmalliseksi muttei täysin propagandistiseksi. Tutkimusaineistona toimii käännöskorpus, joka on rajattu ajallisesti vuoteen 2021. Korpus käsittää InoSMI-sivuston 52 venäjänkielistä uutiskäännöstä sekä niiden suomalaismediassa julkaistut lähtötekstit, jotka on julkaistu suomeksi, ruotsiksi tai venäjäksi. Narratiivianalyysi keskittyy Venäjän strategisten narratiivien tunnistamiseen. Analyysin perusteella voidaan todeta, että informaation aseellistamista tapahtuu suurimmassa osassa kohdetekstejä. Aseellistaminen painottuu erityisesti narratiivimuutoksiin, joihin kytkeytyy käännösmanipulointia ja kuvitusvaihdoksia. Käännöskorpuksessa esiintyy kaikkia kuutta tutkimuskirjallisuudesta noussutta Venäjän strategista narratiivia: Suuren isänmaallisen sodan narratiivi, läntisen hegemonian narratiivi, EUrooppalaisen hegemonian narratiivi, Venäjän lähinaapuruston ja Ukrainan narratiivi, slaavien johtajuuden narratiivi ja ”normaalin” läntisen suurvallan narratiivi. Lisäksi olen tunnistanut kohdetekstikorpuksesta kaksi lisänarratiivia, joista toinen edustaa suomalaistoimittajia koskevaa kriittistä journalisminarratiivia ja toinen suomalaisvenäläisen yhteisen historian ja yhteyden narratiivia.

Ylävatsan ultraäänitutkimus (UÄ-tutkimus) on yksi yleisimmistä lääketieteellisistä diagnostisista kuvantamismenetelmistä. Ylävatsaan kuuluvat maksa, sappirakko, haima, perna ja munuaiset. Elimien lisäksi UÄ-tutkimuksessa tarkastellaan myös sappiteitä, vatsa-aorttaa, mahdollista vatsaontelon nestettä, imusolmukesuurentumia ja muita poikkeavuuksia. Tutkielman tavoitteena on laatia toimiva suomalais-venäläinen diagnostisen ylävatsan UÄ-tutkimuksen sanasto, joka auttaa Suomessa UÄ-tutkimuksen erikoisalan kanssa tekemisissä olevia kääntäjiä ja tulkkeja valmistaututumaan toimeksiantoihin ja suoriutumaan niistä. Tarkoituksena on myös esitellä lääketieteellinen UÄ-tutkimuksen ala käännös- ja tulkkaustieteen erikoisalana ja -kielenä, sillä aiheesta ei ole vielä laadittu sanastotöitä. Tutkielma on aineistopohjainen sanastotyö, jossa etsin suomen kielen käsitteille venäjänkieliset vastineet. Keskeiset käsitteet olen poiminut suomen- ja venäjänkielisistä ylävatsan UÄ-tutkimuksen lausunnoista, joita olen täydentänyt terveyskeskusten verkkosivuilta, oppikirjoista ja tieteellisistä artikkeleista poimituilla käsitteillä. Sanasto on tehty sanastotyön periaatteiden mukaisesti yhteistyössä erikoisalan asiantuntijoiden kanssa. Analyysin teoriapohjana toimivat terminologisen teorian perusteet. Keskeisiä käsitteitä ovat käsitesuhteet, vastineenmuodostus, termien rakennetyypit, kotouttavat ja vieraannuttavat terminmuodostustavat sekä synonymia. Tutkielmassa analysoin käsitteiden suhteita, käsitevastaavuutta, termien rakennetta ja muodostusta, niiden merkityksiä ja käyttöä. Aineiston pohjalta olen laatinut sanaston, joka koostuu 26 käsitteestä ja yhteensä 113 suomen- ja venäjänkielisestä termistä. 26 käsitteestä täydellinen suomen ja venäjän termivastaavuus löytyi 23 käsitteelle. Kolme muuta käsitettä osoittautuivat ongelmallisiksi. Sanaston lähtö- ja kohdekieliset termit olen jaotellut yhdistämättömiin termeihin, yhdyssana- ja sanaliittotermeihin sekä lyhenteisiin. Jaottelu osoitti, että sanaston lähtökielen termeissä on eniten yhdyssanatermejä, kun taas kohdekielisissä termeissä on eniten sanaliittotermejä, jotka sisältävät usein sekä kotoisaa että vierasta ainesta. Lähtö- ja kohdekielen yhdistämättömien termien joukosta löytyi mielenkiintoisia primitiivitermejä. Suurelle osalle termeistä on löytynyt useita synonyymejä. Erikoisala osoittautui mielestäni hedelmälliseksi tutkimuskohteeksi, ja terminologiaa riittäisi useampaankin sanastoon.