Browsing by Title
Now showing items 816-835 of 4848
-
(2022)Den här avhandlingen granskar hur förhållandet mellan djur och människa framställs i nutidskonstnären Kim Simonssons keramikskulpturer. Studien omfattar ett kvalitativt urval av åtta skulpturer skapade 1999-2018, vilka alla innehåller representationer av djur i någon form. I bakgrunden ligger ett intresse för Theodor W. Adornos kritiska tankar om den naturbehärskande människan, med betoning på människans inställning till djur, och för hur Adorno ser på konstens förmåga att ge den undanträngda naturen en röst. Den teoretiska referensramen består av Max Horkheimers och Adornos Upplysningens dialektik och Adornos Estetisk teori. Avhandlingen utreder vilka termer ur Adornos teori som kunde användas i tolkningen av verken.Den ikonografiska analysen av konstverken sker enligt Erwin Panofskys traditionella konsthistoriska modell och förståelsen och tolkningen sker enligt hermeneutisk metod. Utredningen byggs upp via en kort genomgång av filosofiska tankar om människans inställning till djur och till sin djurlikhet över tiden. Introduktionen till Adornos teori sker via en redogörelse för vad Adorno menade med upplysningen, naturbehärskningen och rationaliseringen. Efter dessa diskuteras Adornos uppfattning om mimesis och om hur konsten uttrycker naturens lidande. I verksanalysen används i synnerhet termerna lidande, dissonans, ”det svarta idealet” och rysningen. De granskade konstverken utstrålar ett spänningsfyllt förhållande mellan djur och människa. Typiskt är att djuren har hamnat i en utsatt situation eller dött. Analysen koncentreras främst kring dissonans i olika skepnader, såsom t ex störande former, våldsamma gester, död, tomhet och svarthet. Analysen har därför en negativ framtoning. Kim Simonsson skapar ofta motsatser av sina inspirationskällor, vilket gör hans verk motsägelsefulla och gåtfulla. Användningen av Adornos termer ledde till en djupare förståelse av verken.
-
(2017)Pro gradu -tutkielmani käsittelee maahanmuuttajien ruotsinkieliseen kotoutumiseen liittyvää mediakeskustelua Svenska Yle -uutissivustolla vuosina 2014–2017. Vaikka suurin osa Suomeen tulevista maahanmuuttajista valitsee kotoutumiskielekseen suomen, on viime vuosina erityisesti suomenruotsalaisissa medioissa kirjoitettu henkilöistä, jotka ovat päättäneet kotiutua ruotsiksi. Ruotsin valitseminen kotoutumiskieleksi on Suomen perustuslain ja kielilain mukaan mahdollista, mutta joissain tapauksissa maahanmuuttajilta on evätty tämä mahdollisuus esimerkiksi epäselvien säädöksien ja puutteellisen informaation vuoksi. Näiden tapausten lisäksi keskustelua on herättänyt muun muassa kysymys siitä, onko ruotsinkielinen kotoutuminen kannattavaa vai ei. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, miten Svenska Ylen uutissivustolla käydyssä mediakeskustelussa argumentoidaan ruotsinkielisen kotoutumisen puolesta ja sitä vastaan ja mitä muita diskursseja keskustelussa esiintyy. Lisäksi tutkin, onko debatti ruotsinkielisestä kotoutumisesta muuttunut vuosina 2014–2017 ja miten. Materiaalini koostuu neljästä https://svenska.yle.fi/ -sivustolla julkaistusta artikkelista ja niihin liittyvistä 193 lukijakommentista, jotka on julkaistu sekä Svenska Ylen sivustolla että heidän Facebook-sivuillaan artikkeleiden yhteydessä. Materiaali on kerätty Svenska Ylen hakukoneella hakusanoilla ”integration på svenska” ja ”svenskspråkig integration”. Valittujen artikkelien kriteereinä on ollut kommentointimahdollisuus ja kommenttien määrä (väh. 30 kommenttia/artikkeli). Materiaalia analysoidaan argumentaatio- ja diskurssianalyysin keinoin. Tutkimustulokset osoittavat, että ruotsinkielisen kotoutumisen puolustajat käyttävät useimmiten argumentteja, joiden sisältö on käytännöllinen, poliittinen tai juridinen. Käytännöllisissä argumenteissa viitataan perheeseen ja ystäviin, mahdollisiin opintoihin tulevaisuudessa ruotsin kielellä, ruotsin kielen helppouteen suomeen verrattuna sekä ruotsin käyttökelpoisuuteen muissa Pohjoismaissa. Poliittiset argumentit sen sijaan käsittelevät yksilön oikeutta päättää itsestään ja kielivalinnastaan, vapaata yhteiskuntaa ja vapaata tahtoa. Juridisissa argumenteissa vedotaan Suomen kaksikielisyyteen ja perustus- sekä kielilakiin. Ruotsinkielisen kotoutumisen vastustajat sen sijaan käyttävät argumentteja, joiden sisältö on ekonominen tai poliittinen. Tärkeimmäksi argumentiksi nousee maahanmuuttajien huono työllistymismahdollisuus, mikäli he osaavat vain ruotsia eivätkä lainkaan suomea. Tutkimustuloksista käy myös ilmi, että keskustelussa esiintyy monenlaisia diskursseja, jotka eivät suoranaisesti käsittele maahanmuuttajien kotoutumista. Tärkein diskurssi liittyy ruotsin kielen asemaan Suomessa. Tyypillistä tälle diskurssille on huoli ruotsin asemasta ja ärsyyntyneisyys suomenkielisen väestön asenteisiin ruotsia ja ruotsinkielisiä kohtaan. Muut diskurssit liittyvät esimerkiksi ruotsin ja suomen opiskelun pakollisuuteen, englantiin mahdollisena standardikielenä, yksilön ja viranomaisten vastakkainasetteluun sekä ja suomen- ja ruotsinkielisten vastakkainasetteluun. Lisäksi voidaan todeta, että debatti ruotsinkieliseen kotoutumiseen liittyen on muuttunut vuosina 2014–2017 siten, että 2014–2015 keskiössä oli maahanmuuttajien oikeus valita ruotsi kotoutumiskieleksi, kun taas 2016–2017 keskusteltiin erityisesti siitä, kannattaako ruotsinkielinen kotoutuminen. Ruotsin kielen asema ja maahanmuuttajien työllistyminen ovat sen sijaan aiheita, joista keskusteltiin 2014 ja keskustellaan yhä.
-
(2018)Syftet med denna avhandling pro gradu har varit att undersöka vad som ligger bakom finlandssvenskars språkval i digitala webbmiljöer. Samhället har sedan 1990-talet digitaliserats i rask takt och i den västerländska civilisationen har ett liv utan internet blivit allt mer främmande. Därför är det viktigt att det uppkopplade samhället även fungerar för språkliga minoriteter och därför behöver vi undersöka hur denna grupp navigerar på internet och när de använder vilka språk och varför. Urvalet består av unga finlandssvenskar från Helsingforsområdet som alla är födda mellan åren 1995–2000. Alla talar svenska som L1-språk, men de flesta talar även finska som L1-språk, vilket avspeglar den finlandssvenska populationen väl som till hög grad är tvåspråkig, speciellt i den finländska huvudstadsregionen. Informanterna kontaktades och datan samlades in under år 2017 där det totala inspelade materialet var lite över 9 timmar långt. I studien används modern mjukvara för skärminspelning samt annoteringsprogrammet Elan vilket ger en bild av hur informanterna navigerar på sex olika webbsidor och möjliggör mätning av tiden med hög precision. Den insamlade datan operationaliserades och fördes in i SPSS där de olika variablerna kunde mätas mot varandra och jämföras med den enkätundersökning som också utgjorde en del av undersökningen. Tillvägagångsättet att samla in den här typen av data för språkforskning är relativt nytt och öppnar upp för nya framtida möjligheter inom språkforskningen. Resultaten pekade på att kompetens i finska och identifikation med den finskspråkiga folkgruppen korrelerade negativt med hur lång tid informanterna uppehöll sig på webbsidor med svenskspråkigt innehåll, det vill säga att inga belägg kunde efter hypotesprövning finnas för att en finlandssvensk identitet eller kompetens i svenska skulle ha någon påverkan på hur mycket finska eller svenska informanterna använder sig av i webbmiljöer. En negativ korrelation innebär att tiden på svenskspråkiga sidor blir mindre när informanterna uppger en högre identifikation med och kompetens i det finska språket.
-
(2017)Tutkin suomalaisen virallisen työvoimapalvelun suomenruotsalaisen palvelusivuston (TE-palvelut/ Yrkesinfo.fi) ja vastaavan ruotsalaisen palvelusivuston (Arbetsförmedlingen.se/Yrken A–Ö) sisältösivujen ammattia kuvaavia haastatteluja. Tutkielman tavoitteena on selvittää millaisia tekstityyppejä, yhteensä 12 ammatinkuvausta Webbissä, edustavat. Tutkielmani metodinen lähtökohta on diskurssianalyyttinen (Van Leeuwen 2005, 2008 ym.). Sovellan tekstianalyyttisessä tutkimuksessani sekä määrällistä että laadullista metodia. Aikamuodot ja puhujan näkökulma ovat tekstin rakenneosia, joiden kautta tutkin tekstien yhteyttä eri tekstipiirteisiin ja tekstityyleihin, sekä millä tavoin tekstit viestivät läheisyyttä (persoonallinen tyyli). Laadullinen analyysini perustuu määrällisten tulosten tulkintaan teoreettisen viitekehyksen avulla. Tutkin tekstejä osana viestinnän prosessia (Hadenius & Weibull 2003; 2008). Tutkimusmateriaali edustaa tyylillisesti monenkirjavia tekstejä, joten tulkitsen niitä sekä käyttöteksti- että kirjallisuustieteen teorioiden kautta (Hallberg 1992 ym.) huomioiden erityispiirteet, joita Webbiteksteissä ja viranomaisviestinnässä on havaittu (Karlsson 2006; Nyström Höög & al. 2012). Tulokset osoittavat, että kaikissa tutkituissa teksteissä on kertomuksen piirteitä, mikä ilmenee eri aikamuotojen käytössä. Preesensin runsas käyttö yhdistää kaikkia tekstejä. Suomenruotsalaisissa teksteissä (yht.7092 sanaa) käytetään kokonaisuutena tarkastellen enemmän eri aikamuotoja, ruotsalaisissa teksteissä (yht.4351 sanaa) käytetään kaikkia muita aikamuotoja paitsi pluskvamperfektiä. Tulosten perusteella ilmenee neljässä suomenruotsalaisessa ja kolmessa ruotsalaisessa tekstikokonaisuudessa enemmän persoonallista tyyliä, suhteessa ei-persoonalliseen tyyliin. Puhujan näkökulmia suomenruotsalaisissa teksteissä esiintyy 1-3, kun taas ruotsalaisissa teksteissä niitä esiintyy 3-5. LIX-vertailussa tekstit sijoittuvat helppo- tai keskivaikeaan luettavuuskategoriaan. Tulkitsen tulosten perusteella viidessä ruotsalaisessa ja kahdessa suomenruotsalaisessa tekstikokonaisuudessa kaunokirjalliselle tyylille ominaisia piirteitä. Minämuotoinen kerronta on hallitseva piirre neljässä suomenruotsalaisessa tekstissä, tekstimuotoista dialogia esiintyy kahdessa ruotsalaisessa tekstikokonaisuudessa.
-
(2017)Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin Sähkövalaistus Osakeyhtiön perustamisvaihetta vuosina 1889–90. Helsingin Sähkövalaistus Osakeyhtiö oli ensimmäinen suomalainen valaistussähköyhtiö, joka omaksui virranjakeluvaihtoehdoksi korkeajännitteisen vaihtovirran. Hyödyntämällä virranjakelussa tätä virtamuotoa, yhtiö saattoi myydä sähköä entistä halvemmalla aikaisempaa suuremmalle käyttäjäjoukolle. Järjestelmän toimitti amerikkalainen sähköalan suuryhtiö Thomson-Houston IEC. Matalajännitteisen tasavirran korvaaminen korkeajännitteisellä vaihtovirralla edusti teknologisen paradigman muutosta, joten tutkimus käsittelee tältä osin keksintöjen historiaa. Käyttökelpoinen korkeajännitteinen vaihtovirtajärjestelmä oli tuotu markkinoille Yhdysvalloissa 1886, eli kolme vuotta ennen sen omaksumista valaistussähkön jakeluteknologiaksi Helsingissä. Helsingin Sähkövalaistus Osakeyhtiön toimitusjohtaja, Fritz Wilén, toimi Thomson-Houstonin edustajana Suomessa. Korkeajännitteisen vaihtovirtateknologian omaksuminen ei ollut ongelmatonta, sillä siinä missä aikaisemmin käytettyjä matalajännitejohtoja ei käytännössä ollut tarvinnut varustaa eristävällä kerroksella turvallisuuden takaamiseksi, oli paljaan korkeajännitejohdon koskettaminen hengenvaarallista. Aikakauden eristeteknologia ei ollut kehittynyt samaa tahtia itse sähköteknologian kanssa ja johtojen eristäminen turvallisiksi ei ollut mahdollista. Johtuen järjestelmää vaivanneesta puutteesta, oli vaihtovirtasähkö aiheuttanut Yhdysvalloissa onnettomuuksia. Onnettomuusmääriä liioiteltiin huomattavasti amerikkalaislehdistössä. Todellisia ja väitettyjä onnettomuuksia oli myös alettu käyttää lyömäaseena tasavirtayhtiöiden ja vaihtovirtayhtiöiden välissä liiketaloudellisessa kilpailussa. Tasavirtayhtiöt syyttivät paremmin kannattavia ja kevyemmän kustannusrakenteen omaavia vaihtovirtayhtiöitä yleisön turvallisuuden vaarantamisesta. Ilmiö sai Yhdysvalloissa nimen The battle of the currents/systems. Ilmiötä yritettiin rantauttaa myös Suomeen Helsingin Sähkövalaistus Osakeyhtiön kilpailijan toimesta. Helsingin Sähkövalaistus Osakeyhtiön kilpailija, Wadénin sähköliike, ei onnistunut vaihtovirranvastaisen liikkeen kotiuttamisessa Suomeen, mutta monet Wadénin Yhdysvalloista lainaamista argumenteista jäivät elämään Helsingin ruotsinkielisessä lehdistössä. Tutkimuksessa tarkastellaan näin myös amerikkalaisen populäärin ilmiön kantautumista Suomeen ja sidotaan Helsingin Sähkövalaistus Osakeyhtiön perustamisen aiheuttama polemiikki oikeaan kontekstiinsa. Argumentit vaikuttivat Helsingin Sähkövalaistus Osakeyhtiön toimiluvan käsittelyyn Helsingin kaupunginvaltuustossa. Tutkimusta ohjaavat tutkimuskysymykset kuuluvat: miten Helsingin Sähkövalaistus Osakeyhtiön toimilupa-anomus käsiteltiin kaupungin viranomaisten toimesta ja miten käsittelyyn pyrittiin vaikuttamaan sanomalehdistön kautta? Kuluttajille tarjottavan teollisesti valmistetun sähkövalon historia oli vuonna 1889 vielä lyhyt. Kaupunkiväestö oli toimessaan aina ollut riippuvaista keinovalosta, mutta Helsingin ensimmäinen yleisesti valaistussähköä myynyt sähkölaitos oli perustettu vuonna 1884. Ajanjaksolla perinteiset keinovalon lähteet olivat valokaasu sekä petrolilyhdyt. Sähkövaloa pidettiin ylivertaisena valaistuskeinona, mutta johtuen rajoitetusta tarjonnasta, se oli myös kallista. Ennen Helsingin Sähkövalaistus Osakeyhtiön perustamista valaistussähköä toimitettiin joihinkin Aleksanterinkadun ja Esplanadin läheisyydessä sijaitseviin liikehuoneistoihin, virastoihin sekä yläluokkaisiin koteihin. Sähkönkäyttö oli vuosina 1889–90 kuitenkin kovassa kasvussa, ensin eliitin piirissä ja lopulta laajemminkin. Helsingin Sähkövalaistus Osakeyhtiön toimiluvasta päätti kaupunkiyhteisön eliitin miehittämä kaupunginvaltuusto. Näin ollen tutkimuksessa käsitellään myös eliitin historiaa. Tutkimuksessa käytetään lähteenä Helsingin kaupungin virkakoneiston tuottamia asiakirjoja sekä aikakauden lehtikirjoituksia. Vaihtovirran käyttöönotto aiheutti voimakkaan lehtikirjoitusten ryöpyn. Kirjoittajat olivat usein asianomistajia. Lehdissä julkaistiin myös useita Helsingin Sähkövalaistus Osakeyhtiön toimiluvan käsittelyyn liittyneitä viranomaisasiakirjoja.
-
(2017)Tämä tutkielma käsittelee temaattisen progression, joka on tekstuaalisen sidoksisuuden rakentaja, ja retoriikan välistä yhteyttä. Korpuksena käytetään kahdeksaa Ranskan pääministerien pitämää linjapuhetta vuosilta 1995‒2017. Työn tarkoituksena on selvittää temaattisen progression kolmen eri alalajin, lineaarisen teemaprogression, jatkuvan teeman progression ja jakautuvan teeman progression, retorinen tehtävä poliittisessa puheessa, jonka tarkoituksena ei niinkään ole kasvattaa puhujan äänestäjäkuntaa kuin saavuttaa kuulijakunnan (Ranskan kansalliskokous) luottamus. Tutkielma sijoittuu tekstilingvistiikan ja retoriikan väliselle alueelle, ja sen teoreettinen kehys pohjautuu molempien alojen ranskalaisen tutkimusperinteen mukaiselle perustutkimukselle. Työ ei rakennu minkään olemassa olevan tutkimuskehyksen pohjalle, vaan työn varsinainen teoriaosa sisältää tekstilingvistiikan peruskäsitteiden esittelyä erityisesti tekstuaalisen sidoksisuuden (teema/reema, anafora, temaattinen progressio) lähtökohdista. Retoriikkaan liittyvää käsitteistöä esitellään työn empiirisessä osiossa erityisesti puheen vastaanottajassa herättämän tunnereaktion näkökulmasta. Työn empiirinen osio rakentuu kahdesta luvusta. Ensimmäinen luku keskittyy Jean-Pierre Raffarinin vuonna 2002 pitämään linjapuheeseen, jota analysoidaan lineaarisesti jakaen puhe temaattisten progressioiden mukaisiin sekvensseihin. Työn toinen empiirinen luku rakentuu ensiksi Raffarinin puheen sekvenssien retoristen funktioiden luokitteluun, ja toiseksi näiden temaattisten progressioiden mukaisten retoristen funktioiden vertaamiseen muissa seitsemässä linjapuheessa esiintyviin temaattisiin progressioihin ja niiden retorisiin funktioihin. Työn Raffarinin puhetta koskevista tutkimustuloksista selviää, että temaattisen progression kolme eri tyyppiä voidaan luokitella kahteen retoriseen päämäärään, elokuutioon ja dispositioon. Lineaarinen teemaprogressio liittyy elokuutioon korostuksen (ransk. emphase) ja anadiploosan figuuran kautta. Jatkuvan teeman progressio liittyy sekin elokuutioon erityisesti erilaisten paatoksellisten luettelointien (ransk. énumération) ja niiden pohjalle rakentuvien semanttisten ja rakenteellisten vastakkainasetteluiden (ransk. opposition) kautta. Jatkuvan teeman progressio liittyy myös dispositioon eli tekstin sisäiseen jäsentymiseen ja asioiden tietyn järjestyksen mukaiseen esilletuomiseen nominaalisten ja pronominaalisten anaforien kautta. Jakautuvan teeman progressio liittyy ainoastaan dispositioon nominaalisten anaforaverkkojen kautta. Raffarinin puheen vertaaminen muihin linjapuheisiin osoittaa, että tutkimustulokset ovat pääosin yleistettävissä. Temaattisen progression tyypit ja niiden retoriset funktiot toistuvat muissa tarkastelluissa puheissa, joskin nämä sisältävät paikoitellen huomattavasti pidempiä ja mahtipontisempia katkelmia kuin Raffarinin puhe.
-
(2018)Syftet med min avhandling pro gradu är att forska om det finns en möjlighet att starta en tvåspråkig, svensk-finsk, skola I Finland Tvåspråkighet är vardag för många idag och när man talar om tvåspråkighet och tvåspråkiga skolor är det viktigt att inleda med att definiera termen tvåspråkig. Det finns tyvärr ingen entydig definition för tvåspråkighet, men i diskussionen om vem som är tvåspråkig utgår jag från ursprung, språkfärdighet, språkanvändning och identitet. Finland är officiellt tvåspråkigt och i en historisk tillbakablick redogör jag hur landet blev tvåspråkigt. Jag tar också upp den unika språklag vi har och redogör för vad den betyder i praktiken. Sedan ser jag på hur språksituationen ser ut idag och på statistik över finlandssvenskar. Jag tar också upp hur elevernas språkliga bakgrund ser ut i de finlandssvenska skolorna. En viktig faktor i planerna på en svensk-finsk skola är att den måste hålla sig inom ramen för lagen för grundläggande undervisning och läroplanen. Därför kommer jag att närmare gå in på dessa två dokument. I den teoretiska delen ser jag vad andra forskare har kommit fram till angående skolor på två språk. Colin Baker och Ofelia Garcia är två ledande forskare inom området. Jag analyserar vad de kommit fram till i sin forskning och ser hur deras forskningsresultat kan anpassas till våra förhållandet. Den empiriska delen består av en debattananys över tre debatter som behandlar ämnet tvåspråkig skola. Min egen debattanalys omfattar debatterna 2016 0ch 2017. Materialet till min analys har jag samlat ur Hufvudstadsbladet, landets ledande finlandssvenska dagstidning. Materialet består av ledare, nyheter, kolumner och debattinlägg. Den första debatten 2011 är redan analyserad och jag refererar i mitt arbete till två av analyserna. Debatterna jämförs med varandra för att se vilka likheter och skillnader det finns mellan dem. I min forskning har jag kommit fram till att det inte finns något hinder, på individnivå, för en tvåspråkig skola, både lagen om den grundläggande undervisningen och läroplanen tillåter en sådan undervisningsmodell. Det finns också internationella modeller som går att anpassa till våra förhållanden. Problemet ligger närmast i svårigheten att definiera vad en tvåspråkig skola är. Det här kommer också tydligt fram i alla tre debatter. Debatterna har flera gemensamma drag, men de skiljer sig också i viss mån från varandra. Den största skillnaden ligger i hur debatten uppstått och vem som deltar i den.
-
(2018)Temat för den här pro gradu-avhandlingen är läromedel för ämnet svenska som andraspråk och litteratur (förkortat svenska som andraspråk). Svenska som andraspråk är den lärokurs som elever med annat modersmål än svenska, finska eller samiska läser i svenska skolor. Det är genom det ämnet som eleverna integreras i Finland. För tillfället finns det ett enda läromedel i Finland som är avsett för ämnet svenska som andraspråk. Syftet med avhandlingen är därför att undersöka vilka läromedel lärare använder i ämnet, hurdant nytt material lärarna skulle behöva och hur och varför de anpassar läromedel från Sverige till en finländsk kontext. Undersökningsmaterialet är insamlat genom kvalitativa intervjuer. Undervisningsarrangemangen i svenska som andraspråk varierar mycket mellan skolorna. Därför intervjuar jag tre olika lärargrupper som alla undervisar elever som följer lärokursen svenska som andraspråk. Grupperna är 1) lärare i svenska som andraspråk, 2) speciallärare och 3) modersmålslärare. Jag intervjuar tio lärare och diskuterar dessutom per e-post läromedelsvalet med tre lärare. Intervjuerna är mellan 10 och 46 minuter långa. Materialet är sedan transkriberat och analyserat med hjälp av kvalitativ innehållsanalys. Undervisningsarrangemangen varierar mellan lärargrupperna, men också inom dem. Eleverna får ibland undervisning enskilt, ibland i små grupper och ibland integrerat i modersmålsundervisningen. Analysen visar att lärarnas val av material varierar mycket och påverkas av undervisningsarrangemanget. Det som ändå främst påverkar valet av läromedel är elevens språknivå, ålder och ämneskunskap i olika ämnen. Lärarna efterlyser ett nytt läromedel t.ex. i form av en materialbank. Läromedlet borde gå att anpassa efter elevens ålder och nivå och innehålla material som behandlar flera olika läroämnen. Då lärarna använder läromedel från Sverige anpassar de vissa språkliga och samhälleliga delar till finländska förhållanden. Orsaken till anpassningen är att ämnet svenska som andraspråk ska integrera eleverna i Finland och att dessa därmed behöver kunskap om språket, samhället, kulturen och geografin i landet. Utgående från intervjuerna går det att konstatera att de svenska skolorna skulle ha bättre förutsättningar för att integrera elever om det fanns en lärarutbildning för svenska som andraspråk och finländska läromedel i ämnet. Samtidigt behövs en integrationsmodell och mer kunskap om ämnet i skolorna. Med de här åtgärderna kunde man garantera en jämställd och rättvis integration för de invandrarbarn som går i svensk skola.
-
(2021)Tutkielma käsittelee ympäristödiskurssia ja sen muutosta lukion englannin oppikirjoissa vuosien 2003 ja 2015 lukion opetussuunnitelmien perusteiden välillä. Suomessa opetussuunnitelmien perusteet ohjaavat oppikirjojen sisältöjä. Vuoden 2015 lukion opetussuunnitelman perusteissa ympäristöarvoja painotetaan enemmän kuin vuoden 2003 perusteissa, minkä pitäisi näkyä myös oppikirjoissa. Oppikirjojen sisältö voi vaikuttaa opiskelijan arvomaailmaan ja sen kautta käytökseen. Oppikirjoissa esiintyykin ympäristöön liittyviä implisiittisiä olettamuksia (assumptions), jotka voivat vaikuttaa opiskelijoiden ympäristöarvoihin ja -asenteisiin. Tutkimuksen pohjana on kaksi vastakkaista ympäristöön liittyvää perspektiiviä: pinnallinen ekologia (shallow environmentalism) ja syväekologia (deep ecology). Pinnallisessa ekologiassa puututaan ympäristöongelmien välittömiin syihin, kun taas syväekologiassa pyritään muutokseen yhteiskunnallisella ja kulttuurisella tasolla. Tutkimuksen tarkoitus on paljastaa oppikirjoissa esiintyvät näihin perspektiiveihin liittyvät olettamukset, jotta saadaan tietää, mitä ympäristöön liittyviä arvoja ja asenteita opiskelijoille välittyy oppikirjoista. Tutkielma vertailee SanomaPro:n julkaisemia lukion englannin oppikirjasarjoja ProFiles ja On Track. ProFiles-sarja on vuonna 2003 julkaistun lukion opetussuunnitelman perusteiden mukainen, kun taas On Track on vuoden 2015 perusteiden mukainen. Molemmissa sarjoissa on kahdeksan kirjaa, ja tutkielman aineistoon sisällytettiin molempien sarjojen kaikkien kirjojen päätekstit. Tutkimus on luonteeltaan sekä määrällinen että laadullinen ja siinä hyödynnetään ekolingvistiikan ja kriittisen diskurssianalyysin keinoja. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa selvitetään, onko ympäristödiskurssin määrä muuttunut sarjojen välillä analysoimalla, kuinka monessa päätekstissä esiintyy ympäristöön liittyviä teemoja tai perspektiivejä. Toisessa vaiheessa selvitetään, millaisia ympäristöön liittyviä olettamuksia teksteistä löytyy ja miten ne välittyvät opiskelijalle. Kolmannessa vaiheessa tunnistetut olettamukset kategorisoidaan sen mukaan, edustavatko ne pinnallista ekologiaa vai syväekologiaa, jotta saadaan selville, onko sarjojen välillä tapahtunut muutosta näiden perspektiivien välillä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ympäristödiskurssin osuus on yli kaksinkertaistunut oppikirjasarjojen välillä. Tämä muutos mukailee opetussuunnitelmien perusteiden välillä tapahtunutta muutosta. Laadullisessa tutkimuksessa tunnistettiin yhteensä neljä olettamusta, jotka edustivat pinnallista ekologiaa ja kolme olettamusta, jotka liittyivät syväekologiaan. Olettamuksia välitettiin teksteissä niin kielellisin keinoin kuin kontekstin avulla. Tulokset osoittavat, että pinnallinen ekologia on vallitseva perspektiivi molemmissa sarjoissa, eli muutosta yhdestä perspektiivistä toiseen ei ole tapahtunut sarjojen välillä.
-
(2022)The dispersal of hominin species out of Africa during the Early Pleistocene has been centred on the environmental conditions which the species dispersed into. Specifically, being polarised between those who reconstruct this dispersal as synchronous with the expansions of grasslands, placing hominins within this environmental niche. Conversely, new data suggests hominin species were a highly adaptable species, capable of occupying varied habitats and other non-grassland areas, including forests. In order to test these conflicting hypotheses, reconstruction of local paleoenvironments at major hominin sites is required. The Early Pleistocene site of Dmanisi is an excellent case study. As one of the major hominin sites, paleoenvironmental reconstructions of Dmanisi are important to understand its role in the hominin dispersal events. By understanding the environment hominins moved into, we can better understand the ecological factors behind their dispersal. The aim of this study is to deduce the paleodiets and the mean body mass of the herbivore community in Dmanisi to assess the biome they lived in. For dietary analyses I used mesowear, and for estimating body mass from skeletal measures I used regression equations. The mesowear scores were used in a cluster analysis where the fossil taxa were clustered with modern taxa, whose diet is well-known. The results indicated the dietary categories of the fossil taxa. A mean body mass value of all ungulates was calculated for Dmanisi, which was then put into a data sheet with mean body mass values from other localities. Relative body mass indices were calculated for each locality by dividing their mean body mass value with the largest mean body mass value in the set. These values were then correlated with locality-specific net primary productivity values, to see how the mean body mass value in Dmanisi performed against its net primary productivity, and against other localities. The herbivore community mainly consisted of mixed feeders and browsers, with minimal evidence for grazing in the mesowear analysis. Ungulates were comparatively small sized in Dmanisi, implying that the low net primary productivity, interspecific and intraspecific competition lead to lack of resource availability in the area, which in turn caused the relatively small ungulate community. The results show that Early Pleistocene hominins occupied a relatively diverse, ecotone habitat in Dmanisi, consisting of shrublands and woodlands. This suggests that the Dmanisi was not as grassy as previously assumed, and the spread of grassland environments probably was not the catalyst for the hominin dispersal.
-
(2012)Tutkielmassa käsitellään suomen epäillä-verbin merkitystä sekä synkronisesta että diakronisesta näkökulmasta: tarkastellaan verbin merkitysvariaatiota nykykielessä sekä merkityksen muutosprosessia 1800-luvulta eli varhaisnykysuomen ajalta nykypäivään. Tutkielma edustaa korpuspohjaista mutta samalla myös tutkijan kielitajua ja intuitiota vahvasti hyödyntävää semanttista tutkimusta. Aineistoina ovat sekä asiatekstiä että kaunokirjallisuutta sisältävät varhaisnykysuomen aineisto (N=395) ja nykysuomen aineisto (N=132). Tutkielma kytkeytyy laajasti ottaen funktionaaliseen merkitystutkimukseen: epäillä-verbin merkitystä hahmotetaan todellisten kielenkäyttötilanteiden eli aineistoesimerkkien analysoinnin ja tulkinnan perusteella. Yhtenä keskeisenä teoreettisena taustavaikutteena on kognitiivinen kielentutkimus, vaikkakaan kyseessä ei ole varsinainen kognitiivisen kieliopin sovellus. Tutkimuksessa testataan aineiston analyysin kautta oletusta, jonka mukaan epäillä-verbin merkitys olisi muuttunut ainakin useissa syntaktisissa yhteyksissä vähitellen kyseenalaistavasta merkityksestä olettavaan merkitykseen. Tutkimuksessa näitä merkitysvariantteja kutsutaan kieltosuuntaiseksi ja myöntösuuntaiseksi merkitykseksi. Käytännössä on kyse siis siitä, että esimerkiksi ilmaus Epäilen, että onnistun voi saada joko tulkinnan Ajattelen: luultavasti onnistun (epäillä-verbi myöntösuuntainen) tai Ajattelen: luultavasti en onnistu (kieltosuuntainen). Koska epäillä-verbin tulkinnat vaihtelevat riippuen verbin täydennystyypistä, tarkastellaan tutkielmassa erilaisia täydennysvariantteja erikseen. Merkitysmuutosoletuksen testaamisen lisäksi tutkielmassa etsitään vastausta siihen, kuinka epäillä-verbin merkitystä ylipäätään voidaan lingvistisin käsittein kuvata. Kuvauksessa tärkeimmiksi aihealueiksi nousevat kielto ja modaalisuus erityisesti episteeminen modaalisuus eli tiedon totuuden arviointi. Vaikka siis tutkielma käsittelee yhtä lekseemiä, nousevat jotkin teoreettiset kysymykset olennaiseksi osaksi kokonaisuutta: esimerkiksi kieltoa lähestytään ns. osittaisen kiellon näkökulmasta. Tämä käsite kyseenalaistaa kiellon ja myönnön mustavalkoisen vastakkainasettelun, ja esimerkiksi epäillä-verbin kieltosuuntaisuus, joka siis ei ole ehdoton kielto, voidaan määritellä osittaisen kiellon avulla. Myöntösuuntaiseen merkitykseen todetaan sisältyvän usein jonkinlainen arvottava kielteisyys, jolla on selvä semanttinen yhteys varsinaiseen kieltoon. Edellisen kappaleen esimerkissä tämä tarkoittaisi sitä, ettei uumoiltu onnistuminen olisi toivottavaa. Merkitysmuutoksessa verbin kantana olevan epä-kieltoprefiksin funktio on siis muuttunut osittaisen kiellon koodaamisesta negatiivisen arvostuksen merkiksi. Aineistojen analyysin myötä edetään siihen lopputulokseen, että merkitysmuutos on toteutunut oletetusti erityisesti että-lauseen ja referatiivirakenteen (Epäilen onnistuvani) yhteydessä. Olennainen havainto kuitenkin on, ettei kuvattu merkitysmuutoskaari ole suoraviivainen: kieltosuuntainen merkitys elää yhä nykysuomessa varsin monissa syntaktisissa konteksteissa toisaalta kurkistus vanhaan kirjasuomeen osoittaa, ettei epäillä-verbin selkeä kieltosuuntainen merkitys ole kirjakielen alkumetreilläkään ollut täysin läpikäyvä. Niinpä oletus merkityksenmuutoksesta osoittautuu tendenssiksi, joka ei kuitenkaan päde poikkeuksetta. Konteksti sekä tekstuaalinen lähikonteksti että laajempi kulttuurinenkin konteksti lopulta yleensä määrittää epäillä-verbin merkitystulkinnan.
-
(2016)Tutkielmani tarkastelee kerronnan, kokemuksen ja teeman yhteyttä Éric-Emmanuel Schmittin romaanissa L’Évangeline selon Pilate (Pilatuksen evankeliumi). Schmittin romaani muodostuu kahdesta itsenäisestä kokonaisuudesta: Jeshuan prologista ja Pilatuksen kirjeistä veljelleen Titukselle. Selvitän tutkielmassani romaanin kerronnallista muotoa ja minäkertojien tajunnankuvausta. Kerronnan ja kokemuksen tarkasteluun käytän pääsääntöisesti Dorrit Cohnin kokeva minä (experiencing self) ja kertova minä (narrating self) käsitteitä sekä Monika Fludernikin kognitiivisia kehyksiä. Janet Altmanin kirjeromaaniteoriaa hyödynnän Pilatuksen kirjeiden tutkinnassa. Selvitän myös kirjemuotoisen kerronnan luotettavuutta romaanissa. Esitän lisäksi näkökulmia henkilöhahmoteoriaan ja tarkastelen, minkälaisia henkilöhahmoja Jeshuasta ja Pilatuksesta muodostuu kerronnan perusteella. Taustoitan tutkielmani aihetta Jeesus-romaaneihin ja Pilatus-kerrontaan liittyvässä katsauksessa, jossa esittelen Jeesus-romaaneja kirjallisuudenlajina ja historian uudelleenkirjoituksena. Esitän tässä yhteydessä myös tyypillisiä evankeliumien uudelleenkerronnan muotoja. Tutkielmassani tuon esiin, miten päähenkilöiden minäkerronnassa toistuva epäilyn kokemus toimii yhdistävänä tekijänä romaanin eri osissa ja kertomusten välillä. Lisäksi osoitan, että epäilyn teema liittää romaanin osaksi Raamatun evankeliumien kyseenalaistavaa uudelleenkerrontaa. Lopuksi esitän, millä tavalla Schmittin romaani mukailee tai uudistaa evankeliumien uudelleenkerrontaa.
-
(2012)Pro gradu -tutkielmani selvittää, kuinka Sofokleen sankareiden itsenäisyys kyseenalaistuu heidän päätöksenteossaan. Kun itsenäisyyttä pidetään vapautena ulkopuolisista vaikutteista, vallasta tai esikuvista sanakirjojen tapaan, tuskin mikään teko tai päätös voi olla täysin itsenäinen. Sofokleen sankareiden päätöksenteossa tällainen itsenäisyyden mahdollisuuden kyseenalaistava näkökohta on esillä monella tavalla. Tarkastelen sankareiden itsenäisyyttä heidän suhteessaan toimintaan, kielenkäyttöön ja toisiinsa jättäen huomioimatta tragedioiden uskonnollisen ja yliluonnollisen tason. Näytän, että sankareiden itsenäisyys kyseenalaistuu myös ilman tämän tason vaikutusta. Aineistonani on Sofokleen säilyneistä tragedioista viisi, Trakhiin naiset, Antigone, Filoktetes, Elektra ja Aias. Tarkastelun ulkopuolelle jäävät tragedia Kuningas Oidipus sekä suurimmaksi osaksi tragedia Oidipus Kolonoksessa, joiden päätöksenteossa ei sankareiden itsenäisyyttä voida kyseenalaistaa niin selvästi eikä sankareita kuvata samalla tavoin kuin käsiteltävissä draamoissa, joissa useita päätöksentekijöitä kuvataan koko tai lähes koko päätöksentekoprosessiensa ajan, harkinnassa, päätöksenteon hetkillä ja seuraavissa tapahtumissa siten, että kysymys omaehtoisen toiminnan ja ulkopuolisten vaikutteiden suhteesta herää. Keskityn tarkastelemaan juuri tällaisia tragedioiden kohtia, sankareiden yksittäisiä päätöksiä. En analysoi tai tulkitse draamoja kokonaisuudessaan. Tutkielmani osoittaa, että Sofokleen sankareiden itsenäisyys heidän päätöksenteossaan kyseenalaistuu monin tavoin. Eri itsenäisyyden kyseenalaistamisen mahdollistavat tekijät vaikuttavat ja korostuvat eri draamoissa eri tavoin, vaikka yhtäläisyyksiäkin löytyy. Trakhiin naisissa Deianeiran päätöksenteossa korostuu muutama Sofokleen sankareiden päätöksenteolle tyypillinen piirre: päätöksenteon välttämättömyys ja kiire sekä päätöksentekijän halut, tunteet ja epävarmuus. Kun nämä kytkeytyvät toisiinsa, kiire ja epävarmuus antavat halujen ja tunteiden lisäksi valtaa myös sattumalle ja muille vaikeasti hallittaville tekijöille. Tällaisia tekijöitä ovat Antigonessa Kreonin päätöksenteossa toiset ihmiset, Filokteteessa nimihenkilön ja Neoptolemoksen päätöksiin vaikuttavat roolit ja käyttäytymismallit ja Elektrassa lähes kaikkiin henkilöihin vaikuttava tietynlainen puhetapa. Aias-tragediassa moni näistä tekijöistä vaikuttaa ikään kuin toisin päin lisäten Aiaksen mahdollisuuksia itsenäiseen päätöksentekoon, vaikka samaan aikaan hänen itsenäisyytensä myös kyseenalaistuu. Näihin sankareiden itsenäisyyden kyseenalaistumiseen vaikuttaviin tekijöihin kytkeytyy tarkasteluissani kielenkäyttöön yleisemminkin liittyvä piirre, jota Jacques Derrida kutsuu intention olennaiseksi poissaoloksi lausuman aktuaalisuudesta. Sankareiden sanojen takana piilevä tarkoitus tai intentio saattaa paikoin hämärtyä myös heiltä itseltään, mikä tekee myös heistä omien sanojensa vastaanottajia. Nämä teoreettiset näkökohdat, joita Derrida kehittelee J. L. Austinin puheaktiteorian avulla, toisaalta selittävät joitakin havaintojani siitä, miksi sankareiden itsenäisyys voidaan kyseenalaistaa, ja toisaalta kertovat teoreettisesta esiymmärryksestäni tutkielmani aiheen suhteen. Sofokleen sankareiden itsenäisyys heidän päätöksenteossaan voidaan kyseenalaistaa kuitenkin myös ilman tätä teoreettista taustaa, minkä analyysini osoittavat. Tutkielmani esittää uuden näkökulman useisiin Sofokleen tragedioiden keskeisinä pidettyihin kohtiin lukemalla niitä sankareiden itsenäisyyttä silmällä pitäen.
-
Epäluotettavuuden merkit rouva de Winterin kerronnassa Daphne du Maurierin romaanissa Rebecca (1938) (2020)Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Daphne du Maurierin romaanin Rebecca (1938) kertojan eli rouva de Winterin kerronnan epäluotettavuutta. Tutkin teosta erityisesti James Phelanin epäluotettavuuden teorian kautta, ja hyödynnän tutkimuksessani myös Dorrit Cohnin käsitteitä kertova ja kokeva minä. Phelanin epäluotettavan kertojan käsitteen määritelmä pohjautuu vahvasti Wayne C. Boothin määritelmään, jonka mukaan “kertoja on luotettava, kun hän puhuu tai toimii teoksen normien mukaisesti ja epäluotettava, kun hän puhuu tai toimii niiden vastaisesti” (Booth 1983, 158–159). Phelanin määritelmän mukaan “henkilökertoja on ‘epäluotettava’, kun hän antaa jostain tapahtumasta, henkilöstä, ajatuksesta tai muusta kerronnallisen maailman kohteesta selostuksen, joka eroaa selostuksesta, jonka sisäistekijä antaisi” (Phelan 2005, 49). Teoksessa rouva de Winterin kerronta jakautuu vanhemman ja nuoremman rouva de Winterin kerrontaan. Cohnin käsitteet kertova minä ja kokeva minä viittaavat tällaiseen retrospektiiviseen homodiegeettiseen henkilökertojaan, joka muistelee tapahtumia menneisyydessään (Cohn 1978,143). Tutkimukseni mukaan rouva de Winterin kerronnan epäluotettavuus perustuu pääosin hänen kokevan minänsä puutteelliseen kykyyn ymmärtää ja havainnoida tapahtumia, mikä ilmenee siten, että hän usein tulkitsee tapahtumia väärin. Tämän lisäksi rouva de Winter toisinaan raportoi tapahtumia puutteellisesti.
-
(2021)Tutkielmassa tarkastellaan, millaisin ilmaisuin suomenkielisen fanifiktion seksikohtauksissa viitataan intiimeihin kehonosiin. Intiimeillä kehonosilla tarkoitetaan tutkielman kontekstissa sukuelimiä ja takapuolia. Fanifiktio puolestaan tarkoittaa fanien toisilleen kirjoittamaa ei-kaupallista tekstiä, joka pohjautuu johonkin yleisesti saatavilla olevaan emätekstiin. Aineistona ovat Archive of our Own -sivustolta kerätyt suomenkieliset fanifiktiotekstit, jotka sisältävät yhden tai useampia seksikohtauksia. Teksteissä esiintyy yli 4000 intiimialueiden mainintaa, joita tutkielmassa tarkastellaan sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Teoreettisesti työ yhdistää kognitiivista ja leksikaalista semantiikkaa, ja huomioon otetaan myös seksin ja seksuaalisuuden tabuluonne. Analyysin työkaluina toimivat käsitemetafora ja -metonymia, leksikon vakiintuneet paradigmaattiset suhdetyypit sekä tabusanastoon kietoutuva x-femismi. Analyysissa havaittiin, että yleisin tapa viitata intiimialueisiin niin kerronnassa kuin dialogissakin on käyttää niistä [hän]-tyyppisiä ilmaisuja eli sen henkilön nimeä, jonka kehonosasta on kyse tai vaihtoehtoisesti henkilöön viittaavia pronomineja. Anukseen ja vaginaan viitatessa käytetään lisäksi [sisä]-adpositiota. Tällöin käsitemetonymiaan KOKONAISUUS EDUSTAA OSAA liitetään käsitemetafora IHMINEN ON SÄILIÖ. Analyysin perusteella [hän]-ilmaisujen ohella tyypillisiä nimityksiä intiimialueille ovat erilaiset epämääräistävät eufemismit, kuten hyperonyymit ja käsitemetaforista tai -metonymioista motivoituvat ilmaisut. Ortofemismit ja niiden tavoin toimivat vakiintuneet vieraskieliset eufemismit penis ja klitoris ovat myös paljon käytettyjä. Monet muodoltaan epätyypillisetkin ilmaisut motivoituvat vakiintuneista seksistä käytetyistä käsitemetaforista. Analyysi osoitti lisäksi, että kerronnasta poiketen dialogissa käytössä on alatyylisinä pidettyjä ilmaisuja, jotka saavat kontekstissaan kvasi-eufemistisia sävyjä. Eri kehonosien ilmaisuja tarkasteltaessa huomattiin, että vaginasta ja anuksesta käytetään keskenään hyvin samankaltaista sanastoa, kun taas penikseen viittaavat ilmaisut eroavat näistä. Peniksen todettiin saavan muita tarkasteltuja kehonosia aktiivisemman roolin ja siitä puhutaan itsenäisenä toimijana. Tutkielman tulokset osoittavat, että intiimialueisiin viitataan monipuolisesti erilaisin ilmaisuin. Aineistossa seksiä kuvataan yksityiskohtaisesti, mutta seksiin liittyvät tabut näkyvät sanaston tasolla. Intiimialueista puhuttaessa käytetään enimmäkseen erityyppisiä eufemismeja.
-
(2024)Tutkielmassa tarkastelen, millaisia romaanihenkilöiden eleitä ja kehonkieltä kuvaavia ilmauksia ruotsalaisen Sofie Sarenbrantin dekkareissa esiintyy, ja miten näitä ilmauksia on suomennettu. Lähestyn aihetta ruotsin verbien 'vrida (på) sig' ja 'skruva (på) sig' kautta. Analyysin lähtökohtana on hypoteesi, että tutkimusaineistosta löytyy useita esiintymiä eleitä ja kehonkieltä kuvaavista vrida- ja skruva-ilmauksista ja että muodollinen vastaavuus ei toteudu näiden ilmausten käännöksissä, vaan suomentajat ovat päätyneet vaihteleviin käännösratkaisuihin. Vrida- ja skruva-ilmausten ja niiden suomennosten analyysin taustalla on Vladimir Ivirin (1981) monitorimalliteoria, jonka tuella olen määritellyt ilmausten suomenkieliset muodolliset vastineet. Käännösvertailussa sovellan Andrew Chestermanin (1997) paikallisten käännösstrategioiden luokittelua. Eleiden ja kehonkielen määritelmät perustuvat keskustelunanalyysin ja viestinnän tutkimuksen käsitteistöön: Ele tarkoittaa ruumiin tai ruumiinosien liikkeitä tarkoituksellisena viestintänä. Kehonkieli taas viittaa kokonaisvaltaisempaan liikehdintään, joka on usein tahatonta ja kumpuaa henkilön sisäisistä tuntemuksista. Tutkimusaineistona on kolme kirjaa Sarenbrantin Emma Sköld -dekkarisarjasta suomennoksineen. Jokaisella aineistoteoksella on eri suomentaja, joten tarkastelen analyysissa myös kääntäjien strategiavalintoja ja niiden mahdollisia eroavaisuuksia. Analyysin menetelmänä on käännösvertailu; Chestermanin käännösstrategialuokittelun avulla tarkastelen, miten vrida- ja skruva-ilmauksia on suomennettu ja eroavatko suomentajien käännösratkaisut toisistaan. Tutkimuksen ote on deskriptiivinen. Analyysin perusteella tutkimuskysymykset osoittautuivat liian laajoiksi, mutta vrida- ja skruva -ilmauksiin syventyminen tuotti runsaasti tietoa näiden ilmausten merkityksistä sekä kolmen eri suomentajan käännösstrategiavalinnoista. Hypoteesin ensimmäinen olettamus toteutui: aineistosta löytyi kaikkiaan 44 esiintymää eleitä ja kehonkieltä kuvaavista vrida/skruva-ilmauksista. Toinen olettamus sen sijaan ei pitänyt paikkaansa valitsemassani tutkimusaineistossa, sillä analyysin mukaan noin kaksi kolmannesta ilmauksista, yhteensä 31, oli suomennettu muodollisella vastineella ja vain 13 muilla käännösstrategioilla. Eri kääntäjien strategiavalintojen vertailussa nousi kuitenkin esiin, että suomentajista kokenein oli käyttänyt selvästi enemmän muita strategioita kuin kaksi muuta kääntäjää.
-
(2012)Tutkimuksessa selvitetään, mistä syistä miehet ovat avioituessa vaihtaneet sukunimensä. Tarkastelun kohteena on, miksi miehet ovat valinneet vaimon sukunimen, aviollisen kaksoisnimen tai uudelleen muodostetun nimen. Uudelleen muodostettu nimi on yhdistetty puolisoiden molemmista nimistä kokonaan uudeksi nimeksi. Selvityksen kohteena on myös, kokevatko informantit sukunimen osaksi identiteettiä sekä kuinka informanttien lähipiiri on reagoinut nimenvalintaan. Tutkimus on sosio-onomastista nimistöntutkimusta, jossa tarkastelun kohteena ovat nimien käyttö ja variaatio. Aineisto koostuu 14 informantin haastattelusta. Informanteista yhdeksän on ottanut avioituessa vaimon sukunimen, kolme on ottanut kaksoisnimen ja kaksi uudelleen muodostetun sukunimen. Informantit ovat syntyneet vuosien 1961 1988 välillä, ja he ovat avioituneet vuosien 1986 2011 välillä. Seitsemän informanteista on kotoisin Etelä-Suomesta, kolme Itä-Suomesta ja kolme Pohjois-Suomesta. Yksi informanteista on kotoisin Saksasta. Haastatteluista 12 on tehty kasvotusten ja kaksi puhelimitse. Informanttien haastatteluiden lisäksi tutkimuksessa on aineistona internetin keskustelupalstoilta poimittuja kommentteja miesten sukunimen valinnasta. Tutkimuksen mukaan miesten sukunimen valintaan vaikuttavat halu saada yhteinen sukunimi perheelle; nimen harvinaisuus, erikoisuus tai mielekkyys; nimi-identiteetti; suvun merkitys sekä nimen muoto ja/tai yhteensopivuus etunimen/etunimien kanssa. Suurin nimenvalintaan johtanut syy on halu saada perheelle yhteinen sukunimi. Kaksoisnimen valinneet informantit ovat säilyttäneet vanhan nimensä/ottaneet uuden nimen kaksoisnimen ensimmäiseksi osaksi ammatti-identiteetin, nimen mielekkyyden tai vahvan nimi-identiteetin takia. Uudelleen muodostettu nimi on taas ollut kompromissi, tai se on otettu siksi, että puolisoiden omat sukunimet eivät ole tuntuneet mielekkäiltä vaihtoehdoilta perheen yhteiseksi sukunimeksi. Tutkimuksen mukaan miehet suhtautuvat sukunimeensä hyvin eri tavoin. Monelle sukunimi on lähinnä perhettä tai sukua määrittävä nimi. Joillekin se on myös tärkeä osa identiteettiä. Osa informanteista ei kiinnitä ylipäätään huomiota sukunimiin, kun taas osa kiinnittää paljon huomiota mm. sukunimien muotoon ja merkitykseen. Verrattaessa tutkimusta naisten sukunimen valintaa käsitteleviin tutkimuksiin käy ilmi, että vaimon sukunimi valitaan yhteiseksi sukunimeksi melko samoista syistä kuin miehen sukunimi. Ainoa erottava tekijä on tietenkin perinteet. Lisäksi yhteiseksi sukunimeksi valittu vaimon sukunimi on useammin harvinaisempi, erikoisempi tai mielekkäämpi kuin miehen sukunimi. Yksikään informanteista ei hakenut tasa-arvoa nimenvalinnalla. Tutkimuksen mukaan miehet ovat kohdanneet hyvin erilaisia lähipiirin reaktioita nimenvalintaan. Informanttien vaimojen sukulaiset ovat reagoineet pääosin positiivisesti nimenvalintaan. Moni informantti on kohdannut varsin neutraalia suhtautumista erityisesti ystävien ja työkavereiden osalta. Myös joidenkin informanttien sukulaiset ovat suhtautuneet asiaan neutraalisti, kun taas joidenkin informanttien sukulaiset, erityisesti isä, ovat reagoineet nimenvalintaan negatiivisesti. Myös keskustelupalstoilta poimituissa kommenteissa näkyy, miten eri lailla ihmiset suhtautuvat miesten sukunimen vaihtamiseen avioitumisen yhteydessä. Osa kommenteista on hyvinkin positiivisia, osa taas negatiivisia.
-
(2023)Tutkielma käsittelee alemman aatelisen Johan Gyldenärin (1598-1685?) taustoja sekä hänen avioitumistaan aatelisneito Elin Hornin kanssa 1620-luvun alussa. Johan Gyldenär tunnetaan nykyisin Espoon Leppävaaran perustajana. Tutkielman tavoitteita oli selvittää mistä Johan Gyldenär muutti Ruotsin valtakuntaan, mitkä hänen taustansa olivat, sekä selvittää paikallisten aatelisten suhtautumista hänen avioitumiseensa. Avioitumisen aikana Johan Gyldenär ei ollut aatelinen (aateloitiin 1646) ja oli poikkeuksellista, että aateliston ulkopuolinen meni naimisiin aatelisen kanssa. Tutkimuksen keskeisinä lähteinä olivat Lyypekistä löytyneet oikeusdokumentit koskien Gyldenärin perhettä sekä Gyldenärin kirjeenvaihto korkea-arvoisen aatelisen Åke Tottin kanssa. Tutkimuksessa selvisi, että Johan Gyldenärin perheellä oli suolankeittämö Lyypekissä. Gyldenärin perhe menehtyi 1620-luvun alkupuolella, mikä toi hänelle mahdollisesti suurehkon perintöomaisuuden. Näillä rahoilla Gyldenär hankki läänityksiä nykyisen Uudenmaan alueelta. Hän avioitui vuonna 1624 Elin Hornin kanssa ilman Elinin mahdollisten huoltajien, ylhäisaatelistoon kuuluvien Kurkien lupaa. Elin oli orpo aatelisnainen ja on mahdollista, että Kurjet olivat toimineet hänen huoltajinaan. Gyldenärin kirjeistä tulee vaikutelma, että asia aiheutti jonkinasteisen skandaalin ja pahennusta aikanaan. Hän yritti hakea tukea ja myös suojelusta itselleen tutulta ylhäisaateliselta Åke Tottilta. 1600-luvun vaihteesta tunnetaan muutamia vastaavanlaisia aatelisten avioskandaaleja. Tämä tutkimus lisää yhden mielenkiintoisen esimerkin näiden joukkoon. Kyseisenä ajanjaksona Ruotsin valtakuntaan muutti paljon ulkomaalaista aatelistoa, joten tutkielma valottaa myös näiden ihmisten taustoja ja elämää. Lisäksi tutkielma lisää paikallistuntemusta tuodessaan lisätietoa suureksi asuinalueeksi kasvaneen Leppävaaran perustajasta.
-
(2021)Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Suomen kielen ja suomalais-ugrilaisten kielten ja kulttuurien maisteriohjelma Opintosuunta: Suomen kieli Tekijä: Laura Lehmuskoski Työn nimi: Episteemisen pääsyn säätely tietäväksi asettumisen resurssina kirjoitetussa keskustelussa Työn laji: Syventävien opintojen tutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2021 Sivumäärä: 70 Avainsanat: episteemisyys, kognitiivinen kielentutkimus, vihapuhe Ohjaaja tai ohjaajat: Tiina Onikki-Rantajääskö Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Tutkielmassa tarkastellaan kahta kielen ilmiötä, episteemisen pääsyn säätelyä ja tietäväksi asettumista. Tavoitteena on selvittää, millä tavalla episteemisen pääsyn sääteleminen toimii tietäväksi asettumisen resurssina kirjoitetussa keskustelussa. Tutkielman analyysissa tarkastellaan, millaisia ilmiöitä episteemisen pääsyn sääteleminen ja tietäväksi asettuminen ovat, miten ne ilmenevät keskustelun kielenkäytössä ja millaisia tehtäviä ne saavat. Tutkielman aineistona on yhdeksän Facebookin Rajat kiinni! -ryhmästä huhtikuussa 2016 tallennettua keskusteluketjua, joissa on yhteensä 507 kommenttia. Tallennushetkellä Rajat kiinni! -ryhmä oli kaikille avoin, julkinen keskusteluryhmä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kriittinen diskurssianalyysi, ja analyysissa tukeudutaan kognitiiviseen kielioppiin, sosiaalisen kategorisaation teoriaan sekä suhtautumisen teoriaan. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään tekstintutkimuksen ja keskustelunanalyysin analyysivälineitä. Tutkielmassa episteemisen pääsyn säätely jaetaan kolmeen kategoriaan: episteemisen pääsyn rajaamiseen, episteemisen pääsyn avaamiseen ja episteemisen pääsyn sulkemiseen. Episteemisen pääsyn säätelyllä voidaan havaita olevan useita tehtäviä tietäväksi asettumisen resurssina. Lähteisiin pääsyä säätelemällä keskustelijat konstruoivat keskusteluun erilaisia positioita ja näkökulmia, joista käsin keskustelun topiikkeja ja asiantiloja tarkastellaan. Episteemisen pääsyn sääteleminen tietäväksi asettumisen resurssina palvelee keskusteluryhmän ideologisen arvomaailman vahvistamista ja oikeuttaa ryhmän agendaa ja tavoitteita. Tutkielmassa havaitaan, että keskusteluun konstruoidaan yhteiseen tietoon samastumisen paikkoja episteemisen kutsun avulla. Episteeminen kutsu on intersubjektiivinen keino, jonka avulla keskustelija voi luoda keskusteluun tietävän ja episteemisesti varman näkökulman, johon hän pyrkii sitouttamaan muita. Episteemisen kutsun tehtäviä kommenteissa saavat erityisesti -hAn-sävypartikkeli, retoriset kysymykset sekä kommentteihin konstruoituvan käsitteistäjän tarkastelupisteen siirtymät. Referoinnin keinoja käytetään kommenteissa tuomaan keskusteluun ääniä, jotka tukevat episteemisen yhteisön yksimielistä maailmankuvaa. Edellä mainittujen, tämän tutkielman aineistoja koskevien havaintojen yleistettävyys olisi yksi mahdollinen jatkotutkimuksen aihe.
-
(2021)Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan afroamerikkalaisten naisten seksuaalisuuden ja biseksuaalisuuden käsittelyä Alice Walkerin romaanissa Häivähdys purppuraa (eng. The Color Purple) ja sen vastaanotossa. Tavoitteena on selvittää, miten romaanin vastaanotto häivyttää sen biseksuaalista sisältöä ja miten mustiin naisiin sekä biseksuaaleihin liitetyt negatiiviset stereotypiat toistuvat romaanissa. Teosta tarkastellaan mustan feminismin ja biteorian viitekehyksistä. Lähestymistapa pohjaa näiden tutkimusalojen näkemyksiin siitä, että afroamerikkalaisten naisten seksuaalisuus ja biseksuaalisuus on yhtäältä häivytetty ja toisaalta stigmatisoitu yhdysvaltalaisissa yhteiskunnallisissa diskursseissa. Tutkielman ensimmäinen osa pohjustaa seuraavien osien analyysiä esittelemällä ensin teoreettisten lähtökohtieni, mustan feminismin ja biteorian, tutkimusaloja. Toisessa osassa tarkastellaan afroamerikkalaisten naisten kirjallisuuden historiaa mustien naisten seksuaalisuuden kuvaamisen näkökulmasta. Tämän jälkeen käsitellään romaanin vastaanottoa biteoriasta lainatun häivyttämisen käsitteen avulla. Osiossa osoitetaan, miten romaanin kirjallisuuskritiikki häivyttää romaanissa keskeisiä mustien naisten seksuaalisuuden ja biseksuaalisuuden elementtejä keskittymällä romaanin sisältämään maskuliinisuuden kuvaukseen. Tutkielman kolmas osa on kirjallisuusanalyysi, jossa erittelen lähiluvun keinoin romaanissa esiintyvän hahmon Shug Averyn biseksuaalisuutta ja hahmossa toisintuvia, mustiin naisiin ja biseksuaaleihin yhdistettyjä stereotypioita. Kirjallisuusanalyysini pohjalta väitän, että romaanin vastaanotto häivyttää yhtä romaanin keskeisimmistä teemoista, mustien naisten biseksuaalisuuden käsittelyä. Tutkimuksessani ilmenee myös, että romaanissa kuvataan Shug Averyn biseksuaalisuutta mustiin naisiin ja biseksuaaleihin liitettyjen stereotypioiden kautta.
Now showing items 816-835 of 4848