Browsing by Title

Tutkielmassa tarkastellaan lukiolaisten minimipalautteiden (backchannels) käyttöä, joka tapahtuu valtakunnallisen englannin suullisen kielitaidon kokeessa. Tutkimuskysymyksiä on kolme: (1) Minkä tyyppisiä minimipalautteita näiden lukiolaisten puheesta löytyy? (2) Kuinka yleisiä ne ovat suhteessa toisiinsa? (3) Mikä voisi selittää mahdolliset erot minimipalautteiden käytössä eri oppilaiden välillä? Lähestyn kolmatta tutkimuskysymystä kolmen eri näkökulman kautta: selittääkö eron taitotaso, tehtävätyyppi vai onko kyse yksilöllisistä eroista? Tutkielmani tukena on Anni Sivukarin pro gradu -tutkielma vuodelta 2015, jossa hän tutki samaa ilmiötä HY-talk-projektissa kerätyllä aineistolla. Vertaan tuloksiani Sivukarin tuloksiin tutkielmani lopussa. Aloitan teoriaosuuden käsittelyn isommasta kokonaisuudesta vuorovaikutustaidot (interactional competence), minkä jälkeen käyn läpi vuorovaikutustaitoihin kuuluvaa vuorovaikutuksellista kuuntelemista (interactional listening), ja erityisesti minimipalautteita. Käsittelen minimipalautteiden jaotteluperusteita sekä eri kieliyhteisöjen eroja minimipalautteiden käytössä. Kuvaan lyhyesti myös puhutun vieraan kielen arviointia ja eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoja (EVK) vuorovaikutuksen näkökulmasta. Käytän aineistona FUSE-korpusta (Finnish upper secondary school corpus of spoken English), joka on kaikille avoin verkossa toimiva korpus. Korpus on toteutettu yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa, ja sen tarkoitus on kehittää puhutun englannin kielen opettamista ja arviointia. Korpus koostuu lukiolaisten valtakunnallisen englannin suullisen kielitaidon koesuorituksista. Analyysissa käytetään 20 kokeeseen osallistuneen parin koesuorituksen äänitettä, litteraattia ja oppilaiden suoriutumisesta tehtyä arviointia. Tuloksista käy ilmi, että kaikki minimipalautteiden eri tyypit (minimal responses, reactive expressions, collaborative finishes, repetitions, ja resumptive openers) löytyvät aineistosta. Näiden lisäksi analyysiin on otettu mukaan suomeksi tuotetut minimipalautteet (Finnish occurrences of backchannels). Minimipalautteiden tyypit yleisimmästä vähiten yleisimpään ovat: reactive expressions, minimal responses, resumptive openers, repetitions, collaborative finishes ja Finnish occurrences of backchannels. Selitettäessä oppilaiden eroja minimipalautteiden käytössä tulokset osoittavat, että suomeksi tuotetut minimipalautteet esiintyvät vain heikoimmiksi arvioiduilla puhujilla. Myös tehtävätyypillä näyttää olevan vaikutus siihen, kuinka paljon kukin puhuja tuottaa minimipalautteita: jos tuotettujen minimipalautteiden määrä puhujalla on 31 tai enemmän, on hän silloin ottanut osaa keskusteluun, jonka tehtävätyyppi on ollut ajatuskartta. Yksilölliset erot osoittavat, että alhaisemman taitotason opiskelijat tuottavat enemmän minimipalautteita kuin ylemmän taitotason opiskelijat, mikä on sekä alustavan hypoteesini että Sivukarin tuloksien vastainen. Tulokset liittyen kolmanteen tutkimuskysymykseen eivät osoita olevan kovin selväpiirteisiä.

Pro gradu –tutkielma käsittelee ruotsinkielistä kotouttamista ja kotoutumista Uudellamaalla ruotsin kielen (ruotsi toisena kielenä) opettajien näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, kuinka Uudellamaalla tapahtuva ruotsinkielinen kotouttaminen ja kotoutuminen toimii, miten se käytännössä toteutetaan ja millaisia mielipiteitä ja kokemuksia ruotsin opettajilla on ruotsinkielisestä kotoutumistoiminnasta. Tarkoituksena on myös saada opettajilta ehdotuksia toiminnan kehittämiseksi ja arvioita ruotsinkielisen kotoutumisen tulevaisuudesta. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat Laki kotoutumisen edistämisestä 2010, Opetushallituksen Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteet 2012 ja Kielilaki. Tutkimus on toteutettu laadullisena haastattelututkimuksena haastattelemalla neljää eri puolilla Uuttamaata (Helsinki, Porvoo ja Raasepori) työskentelevää ruotsin opettajaa. Haastattelut ovat toteutettu helmikuussa 2016, nauhoitettu ääninauhurilla, osittain litteroitu ja niiden ajallinen kesto vaihtelee 12-50 minuutin välillä. Haastatteluista saadut tulokset osoittavat, että ruotsinkieliselle kotoutumiselle on tarvetta, mutta työ on vaativaa ja se täytyy toteuttaa vähäisellä rahoituksella. Uudellamaallahan on tällä hetkellä vain yksi virallinen kotoutumiskoulutus ja sekin on työväenopiston järjestämä. Ruotsinkielisessä kotoutumisessa nähdään paljon kehitettävää: suurimmiksi ongelmiksi opettajat kokevat toiminnan rahoituksen ja tiedotuksen puutteen sekä opetusryhmien heterogeenisyyden kielitaitotason suhteen. Kehitysehdotuksia ovat esimerkiksi tiiviimpi yhteistyö eri kotouttajien välillä ja suomenruotsalaisen oppimateriaalin luominen riikinruotsalaisen rinnalle. Ruotsinkielisen kotoutumisen tulevaisuus nähdään hyvänä ja osallistujamäärien odotetaan lisääntyvän, jos ruotsin kielen asema Suomessa säilyy ennallaan. Tärkeänä nähdään, että kunnat saisivat itse enemmän päättää kotouttamistoimistaan valtion sijasta, jolloin ruotsinkielisyys otettaisiin paremmin huomioon paikallisella tasolla luoden enemmän mahdollisuuksia ruotsinkieliseen kotouttamiseen ja suurempaan osallistujamäärään.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata suomenkielisten peruskoulun yhdeksättä luokkaa käyvien nuorten kykyä tuottaa ruotsin kielistä tekstiä sekä verrata eri oppimääriä opiskelevien nuorten kohdekielen hallintaa. Tarkemmat tutkimuskohteet olivat sanaston laajuus ja vaihtelevuus sekä oikeakielisyys. Lähtökohtana tutkimukselle olivat opettajan ammatillisen osaamisen kehittäminen ja vahvistaminen sekä oppilaiden tuentarpeen laajamittaisempi huomioiminen opetustyössä. Tutkimuksessa kartoitetaan kielitaidon osa-alueita, joiden opetusta kehittämällä ja tehostamalla mahdollisimman moni oppilas saisi tukea kielenopiskeluunsa ja kohdekielen osaaminen paranisi. Tutkimukseen osallistui 33 yhdeksäsluokkalaista, joista 12 oli osallistunut ruotsinkieliseen kielikylpyopetukseen esikoulusta lähtien, 7 oli opiskellut ruotsia vapaaehtoisena A2-kielenä 4. luokalta lähtien ja 14 opiskeli ruotsia 7. luokalla alkaneena pakollisena B1-kielenä. Osallistujat kirjoittivat lyhyen kohdekielisen tuotoksen itselleen tutusta aihepiiristä. Aineiston keruu toteutettiin sähköisesti siten, että oppilaat jakoivat tuotoksensa opettajalleen, joka kootusti toimitti aineiston tutkijalle. Näin oppilaiden henkilöllisyydet jäivät vain opettajan tietoon ja osallistujien anonymiteetti kyettiin takaamaan. Tutkimusaineiston sanastoa analysoitiin käyttämällä Björnsonin luettavuusindeksiä sekä sanavaihtelua mittaavaa TTR-arvoa. Oikeakielisyyttä puolestaan tutkittiin virheanalyysiä soveltaen. Tutkimus osoitti kielikylpyyn osallistuneiden ja A2-ruotsia opiskelleiden kielitaidon olevan lähes saman tasoista. B1-ruotsia opiskelevien sanastonhallinta oli puolestaan selkeästi heikompaa. Kohdekielen rakenteiden hallinnassa erottui kolme osa-aluetta, jotka aiheuttivat kaikkien oppimäärien opiskelijoille haasteita. Nämä osa-alueet olivat substantiivi- ja verbioppi sekä päälauseen sanajärjestys. Edellä mainittujen asioiden opetusta kehittämällä ja monipuolisempaa sanastoa käyttämällä voidaan parantaa kohdekielen hallintaa kaikissa oppimäärissä

Tutkielmani aiheena ovat ruotsalaiset jääkiekkoselostukset televisiossa. Tutkin, kuinka vuorovaikutus selostajan ja asiantuntijan välillä rakentuu kahden eri jääkiekko-ottelun ensimmäisten erien aikana. Vaikka kaksi kommentaattoria on varsin yleinen käytäntö urheiluselostuksissa, eivät tutkijat juurikaan ole aikaisemmin perehtyneet siihen, miten kommentaattorit keskustelevat toistensa kanssa. Tästä syystä oma näkökulmani on keskustelunanalyyttinen. Keskustelunanalyysi on laaja käsite, mutta minun metodini pohjaa nimenomaan Harvey Sacksin, Emanuel Schegloffin ja Gail Jeffersonin lähestymistapaan, josta käytetään myös englanninkielistä nimitystä Conversation analysis. Lähtökohtana on, että keskusteluun vaikuttavat lukuisat säännönmukaisuudet, ja tavoitteena on paljastaa ne. Tutkimukseni on sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista. Jääkiekkoselostukset ovat institutionaalisia keskusteluja, ja puhujilla on selkeät roolit. Keskustelu on epäsymmetristä, sillä selostaja on asiantuntijaa enemmän äänessä kuvaillessaan kenttätapahtumia. Asiantuntija sen sijaan yrittää kiteyttää puheenvuoronsa ottelun rauhallisemmissa hetkissä. Selostuksista löytyy kuitenkin myös useita arkikeskusteluille tyypillisiä piirteitä, kuten runsas palautteen, korjausten sekä keskustelun taukoamisen määrä. Oman vaikutuksensa keskusteluun tuo ottelun televisiointi. TV-katsojien rooli ei suinkaan ole merkityksetön, sillä keskustelun sisältö on suunnattu viime kädessä heille. Näin ollen kommentaattorit saattavat tehdä esimerkiksi juuri korjauksia keskustelun aikana katsojien puolesta epäillessään, että asia muuten voisi jäädä epäselväksi heille. Toisaalta keskustelun julkisuus lisää varmasti puhujien varovaisuutta, mikä ilmenee esimerkiksi verraten pitkissä tauoissa puheenvuorojen välillä. Tauot tosin lyhenevät erän loppua kohden kommentaattorien tottuessa tilanteeseen. Silmiinpistävää selostuksissa on myös konsensushakuisuus. Kommentaattorit pyrkivät yksimielisyyteen, toisen päälle ei pääsääntöisesti puhuta ja kasvoja uhkaavia tilanteita selvästi varotaan. Konsensukseen pyritään, koska ristiriidat johtaisivat preferoimattomaan, eli monimutkaisempaan keskustelurakenteeseen. Sitä halutaan välttää, sillä eräs johtava ajatus selostuksissa on, että ottelutapahtumien referointi asetetaan aina tärkeysjärjestyksessä muun keskustelun edelle. Keskustelun on siis oltava ytimekästä, koska jääkiekko on nopeatempoinen laji, eikä aikaa polveilevalle keskustelulle ole. Tämä johtaa keskustelun yksinkertaistumiseen. Esimerkit ovat lukuisia mutta niistä voidaan mainita vaikka se, että selostaja jättää usein täysin huomioimatta asiantuntijan puheenvuorot ja jatkaa suoraan ottelun referoimista. Toisaalta halutessaan antaa puheenvuoron asiantuntijalle selostajan pyrkimys voi ilmetä pelkästään kontekstista ja poikkeavasta intonaatiosta kysymyksen tai puhuttelemisen sijaan.

Tutkielman aiheena on suomenkielisten peruskoululaisten ja lukiolaisten saksankielisen puheen sujuvuus, jota arvioin ja tarkastelen Helsingin yliopiston vuonna 2008 - 2010 tekemän tutkimuksen, HY-Talk -projektin, saksankielisen materiaalin pohjalta. HY-Talk -projekti toteutettiin pääkaupunkiseudulla, ja sitä varten kerättiin suomenkielisten koulujen oppilaiden englannin-, ruotsin-, saksan- ja ranskankielisiä suullisia tuotoksia, jotka videoitiin ja litteroitiin. Omassa tutkielmassani käyn läpi saksankielistä materiaalia ja arvioin oppilaiden vieraskielisen puheen sujuvuutta. Tutkimuskysymyksissäni keskityn siihen, millaisia virheitä vieraskielisen puhujat tekevät, ja miten he niitä mahdollisesti korjaavat. Selvitän myös, millä eri tavoilla puheen sujuvuutta voidaan määritellä, ja missä suhteessa sujuvuus on puheessa esiintyvien virheiden määrään. Aluksi esittelen lyhyesti peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmat vieraiden kielten opetuksen näkökulmasta. Kerron koulujen kielivalinnoista ja pohdin lyhyesti sitä, miksi valinnaisten kielten suosio suomalaisissa kouluissa on viime aikoina ollut jyrkässä laskussa. Seuraavaksi siirryn tarkastelemaan puhetta ja sen sujuvuutta. Kartoitan sitä, mikä mielletään sujuvaksi puheeksi, sillä tästä on monenlaisia eri käsityksiä. Otan puheen sujuvuuden arvioinnissa toki huomioon myös virheiden määrän, mutta enimmäkseen sanavaraston laajuuden, taukojen määrän, puheen rytmin ja ymmärrettävyyden. Oma lähtökohtani puheen sujuvuudelle on juurikin sen ymmärrettävyys, sillä sitä nykyiset opintosuunnitelmatkin painottavat. Täysin virheetön, äidinkielinen taso ei enää ole vieraan kielen opetuksen tavoite, vaan sujuva kommunikaatio. Virheet sallitaan, kunhan ne eivät haittaa puheen ymmärrettävyyttä. Opetussuunnitelma ja vieraan kielen taitotason arviointi nojaavat vankasti eurooppalaiseen viitekehykseen (CEFR), jota olen käyttänyt myös oman analyysini tukena tutkielmassa. Puheen arvioinnin yhteydessä esittelen myös tyypillisiä vieraskielisen puhujan puheen ominaisuuksia ja joko puhujan itsensä tai puhekumppanin tekemiä korjauksia, ja vertaan niitä lyhyesti äidinkielisen puhujan puheen tyypillisiin ominaisuuksiin. Analyysiosiossa arvioin siis videotallenteiden ja litterointien pohjalta sekä 7.-luokkalaisten että lukiolaisten saksankielistä puhetta. Analysoitavaksi valitsin kaksi paria peruskoulusta ja kolme paria lukion puolelta. Käytän arviointimetodina itse luomaani 1-5 pisteen taulukkoa, jossa 1 tarkoittaa vähiten sujuvaa ja 5 oikein sujuvaa puhetta. Luomani taulukko pohjautuu eurooppalaisen viitekehyksen kriteereihin. Videotallenteilla oppilasparit käyvät alkuun lyhyen aloituskeskustelun syntyperäisen saksalaisen kanssa, minkä jälkeen he ryhtyvät kahdestaan puhumaan dialogia annettujen ohjeiden mukaisesti. Dialogin aiheina ovat mm. itsestään, ympäristöstä ja muista arkipäiväisitä asioista keskusteleminen. Keskustelu on pyritty pitämään mahdollisimman arkisena, sillä 7.-luokkalaisilta vaadittu taso arvosanan 8 saamiseksi on A1.3 ja lukiolaisilta A2.2, kun kaikki kyseiset oppilaat lukevat saksaa A-kielenä. Näillä tasoilla ei olla vielä kovin edistyneitä ja saatetaan ajoittain tarvita puhekumppanin tukea. Analyysissani huomioin erilaiset ”poikkeamat”, eli huomattavat virheet ja puheen keskeytymiset kielellisten ongelmien vuoksi, sekä pohdin, mistä ne voivat johtua, ja kuinka paljon ne vaikuttavat puheen sujuvuuteen. Pohdin lyhyesti myös suomalaisen ja saksalaisen keskustelukulttuurin eroja: onko suomalaisen korvaan sujuvan kuuloinen puhe sitä myös saksalaisen mielestä? Entä kuinka pitkälti puhujien yhteinen äidinkieli vaikuttaa puheen sujuvuuteen? Melko sujuva saksankielinen puhe kahden suomea äidinkielenään puhuvan oppilaan välillä saattaisi olla hyvinkin erilaista, mikäli toinen osapuoli puhuisikin saksaa äidinkielenään. Viimeisessä luvussa tiivistän ja jäsennän tutkielmani lopputulosta ja vastaan tutkimuskysymyksiini. Nykyisten opetussuunnitelmien painottama käsitys vieraiden kielten oppimisen ja opettamisen tavoitteesta toteutuu tässäkin tutkielmassa hyvin: vieraskielisessä puheessa saa tulla virheitä, kunhan ne eivät haittaa tuotoksen ymmärrettävyyttä. Kielellisistä vaikeuksista johtuvilla tauoilla ja epäröimisellä on kielioppivirheitä suurempi vaikutus puheen sujuvuuteen.

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitän psykologisen flow-tilan eli huippukokemuksen vaikutuksia jazzmuusikoiden musiikilliseen ilmaisuun. Pohjustan flow’n Mihaly Csikszentmihalyin ja Keith Sawyerin teoriamalleihin ja esittelen ilmiön jazztutkimuksen valossa nojaten pääasiassa Elina Hytönen-Ng’n haastattelututkimukseen. Tutkimus tuottaa uutta tietoa flow’n suhteesta jazzmusiikin soiviin ilmiöihin. Tarkastelen musiikillista ilmaisua soveltamalla Anne Tarvaisen kehittämää fenomenologista analyysimetodia empaattinen kuuntelu, joka yhdistää elämyksellisen ja analyyttisen kuuntelutavan. Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun metodia sovelletaan soitinmusiikin tutkimukseen. Metodissa ilmaisullisen tason tapahtumat aistitaan kehon sisäisin tuntoaistein, ja niitä kutsutaan liikelaaduiksi. Metodi jakautuu neljään vaiheeseen, jotka ovat eläytyvä kuuntelu, empaattinen kuuntelu, analyyttinen kuuntelu ja synteesi. Tutkimuskohteeni on helsinkiläinen vakituisesti esiintyvä jazztrio. Tutkimusaineisto koostuu itse tuottamastani yhtyeen esitysäänitteestä ja jälkeenpäin toteutetuista feedback-haastatteluäänitteistä. Kartoitan haastattelujen avulla muusikoiden flow-kokemuksia äänittämästäni esiintymisestä. Muusikoiden kommenttien perusteella valitsen kaksi flow-pitoisinta ja siten edustavinta kappaletta analysoitavaksi. Analysoin kappaleet Willow Weep for Me ja Dat Dere soveltamallani Tarvaisen metodilla. Eläydyn musiikin ilmaisuun, kielellistän keholliset tuntemukseni ja muodostan kokonaiskuvan ilmaisullisen tason tapahtumista eli liikelaaduista. Analysoin, mitä musiikillisia ilmiöitä kokemieni liikelaatujen takana on. Kytken analyyttiset selitykset parametreihin ”dynamiikka”, ”soundi”, ”melodinen sisältö”, ”rytmiikka” ja ”harmonia”. Demonstroin havaintoni transkriptioesimerkein. Tulkitsen, miten flow-pitoiset paikat erottuvat ilmaisullisella tasolla. Tulokseni osoittavat, että flow tekee jazzyhtyeen ilmaisusta aktiivisempaa ja moniäänisempää. Flow’n siivittäminä muusikot tuottavat voimakkaampia liikelaatuja, eikä liikelaatujen aiheuttajina ole enää pelkästään solisti vaan yhä suuremmissa määrin koko yhtye. Musiikin parametrien osalta flow’lla on selkeä vaikutus dynamiikkaan, joka kasvaa flow’n myötä. Flow’n seurauksena musiikkiin tuotetaan enemmän ”lataavia” liikelaatuja, jotka ovat kehollisesti liikuttavimpia ilmaisun tason tapahtumia. Tutkimustulokseni osallistuvat keskusteluun siitä, mikä musiikillisessa kokemuksessa on yksilöllistä ja mikä yhteistä. Empaattisten kuunteluhavaintojen ankkurointi konkreettisiin musiikillisiin ilmiöihin tarjoaa muille mahdollisuuden arvioida kokemuksiani ja verrata niitä omiinsa.

Tutkielmassa tarkastellaan kääntäjistä kirjoitettuja biografisia esittelytekstejä, kääntäjäprofiileja, ja erityisesti niissä esiintyviä toistuvia piirteitä. Tutkielman tarkoitus on lisätä tietoa siitä, mitä asioita pidetään tärkeänä käsitellä silloin, kun kaunokirjallisuuden kääntäjistä kirjoitetaan elämäkerrallisia tekstejä. Tutkimusmateriaali koostuu yhteensä 66 kääntäjäprofiilista, 33 kpl teoksesta Suomennoskirjallisuuden historia 1–2 (2007) ja 33 kpl projektista Svenskt översättarlexikon (2005–). Tutkimuksen teoreettinen tausta perustuu etupäässä Andrew Chestermanin esittelemään kääntäjäteoriaan ja Anthony Pymin kääntäjähistorialliseen tutkimukseen. Kääntäjän näkyvyyden osalta tutkielmassa on viitattu paitsi Lawrence Venutiin, myös kääntäjien paratekstejä koskevaan kirjallisuuteen. Kysymyksenasettelun tukena on käytetty Irma Sorvalin kääntäjähaastatteluja sekä Kaarina Salan ja Ritva Haavikon kirjailijahaastatteluja. Tutkimusmenetelmä on sisällönanalyysi, jossa minimianalyysiyksikkönä toimii virke. Profiiliartikkelit on käyty läpi metodisesti siten, että joka virkkeestä on poimittu vähintään yksi informatiivinen piirre. Piirteet on jaoteltu sisällön mukaan johonkin yhdeksästä luokasta: elämäkerralliset yksityiskohdat, yksityiselämä, koulutus ja kielet, arvostus ja kontaktit, konkreettinen käännöstyö, kääntäjän asema, käännökset ja profiilikirjoittajan näkyvyys. Näin esimerkiksi piirteet, jotka liittyvät kääntäjän yksityiselämään, ovat omassa luokassaan ja kääntäjän koulutustaustaan liittyvät piirteet omassaan. Vaikka tutkimus on lähinnä kvalitatiivinen, siinä myös vertaillaan kvantitatiivisia tuloksia. Kaiken kaikkiaan Suomennoskirjallisuuden historian profiileista on analysoitu 4550 piirrettä ja Svenskt översättarlexikonin artikkeleista 2181 piirrettä; määrällinen ero selittyy sillä, että ensin mainitun teoksen profiiliartikkelit ovat yleisesti ottaen pidempiä kuin jälkimmäisen. Tutkielman johtopäätös on, että vaikka tutkimusaineiston välillä on painotuseroja, valtaosa kääntäjäprofiileista käsittelee johdonmukaisimmin käännöksiin liittyvää informaatiota. Molemmissa aineistoissa kääntäjäkuva hahmottuu erityisesti käännösten ja kääntäjän aseman kautta, joskin siinä, missä teoksen Suomennoskirjallisuuden historia 1–2 kääntäjäprofiilit tuovat esiin runsaasti informaatiota kääntäjän asemasta ja työstä, Svenskt översättarlexikon -projektin artikkelit pitävät tärkeänä myös kääntäjän elämäkerrallista informaatiota.

This thesis focuses on the localization of Japanese rhythm games in the United States and Europe. While the Western Guitar Hero and Rock Band rhythm game series enjoyed huge popularity among people around 2005–2010, the few Japanese rhythm games that were localized in the West during this period were, in general, not able to break through to mass appeal. This study’s aim is to shed light on the reasons why only few Japanese rhythm games have managed to get popular in the West. Concentrating on music used in these rhythm games localized from Japan, the study analyzes seven rhythm games’ localization strategy in regards to their decisions to either change the songs used in a game or to keep the original soundtrack unchanged. The study divides the used localization strategies into three categories: 1) fully localized, 2) partially localized, 3) not localized. The successfulness of the used localization strategy is then evaluated in relation to whether the rhythm game has received sequel localizations in the West. The second part of the study consists of analyses of three surveys aimed at the following three demographics: 1) Japanese Taiko no Tatsujin players, 2) Finnish digital game players, 3) Finnish anime/manga fans. The objectives of the three surveys were to get an understanding of people’s reasons to play rhythm games and what kind of music respondents wanted to be used in rhythm games. The study finds that the most successful localizations of Japanese rhythm games used lesser amount of localization for the rhythm game’s song list. The results from the two Finnish surveys also support this view. The three surveys also indicate that the music used in a rhythm game plays a key factor with original music composed specifically for the game gathering strong support across all three surveys. The thesis concludes with arguing that while the used music might not be the sole reason that decides the fate of a localized rhythm game, its importance should not be disregarded.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Syftet med avhandlingen är att undersöka hur unga nordbor navigerar språkligt i muntlig kontakt med andra nordbor. Mitt material består av tre inspelade samtal mellan totalt 15 unga informanter från olika nordiska länder och självstyresområden. Dessa unga utgör en speciell grupp inom Norden eftersom de alla har ett uttalat intresse för och i viss mån erfarenhet av Norden eller det nordiska. På basis av detta kallar jag dem nordenaktiva. I två av samtalen deltar fyra informanter och i det tredje samtalet sju. Informanterna är fördelade så att minst tre eller fyra nordiska länder eller självstyresområden finns representerade i varje samtal. Min metod har sin grund i CA-analysen vilket innebär att jag utan hypotes insamlat materialet, transkriberat detta och därefter formulerat två forskningsfrågor. Därmed är min metod induktiv. Forskningsfrågorna är: 1. Hur förebygger man problem i internordiska samtal? och 2. Vilka problem förekommer i dessa samtal och hur löser man dem? Resultaten visade att nordenaktiva ungdomar förebygger problem på ett effektivt sätt genom flera olika strategier. Vissa informanter gör ett språkbyte och talar ett annat språk (än sitt första) medan andra talar en slags icke-standardiserad, anpassad blandform som jag här kallar skandinaviska. De strategier som används för att förebygga problem är ackommodering och kodväxling. Det är främst de västnordiska informanterna som ackommoderar och de gör detta genom att helt tala skandinaviska som de sedan justerar efter andra deltagare så att uttal, ord och böjningsändelser exempelvis är hämtade från svenskan eller danskan. Förekomster av kodväxling till engelska visar inte på att engelskans funktion här är att hjälpa den faktiska språkförståelsen, utan används främst för att uttrycka distans till känsliga samtalsämnen vilket visar att informanterna har en hög språklig medvetenhet i grannspråkskommunikationen. Särskilt frekvent i mitt material är också skämt. Dessa förstås i hög grad av deltagarna och fungerar som en gemenskapsbyggande solidaritetsstrategi. Även då avvikande åsikter, som potentiellt kan skada denna gemenskap, är under uppsegling löser deltagarna detta med försiktighetsåtgärder vilket kan tolkas som ett försök att bevara en god stämning. Gällande den andra forskningsfrågan, som gäller problemlösning, framkommer det att reparationer, missförstånd och tystnader uppstår i materialet. Ibland väljer deltagarna att vara tysta stora delar av samtalet eller att inte reagera på det förväntade sättet på andras turer vilket kan indikera att problemkällor finns i samtalen (som dock löper relativt problemfritt). En jämförelse mellan nordenaktiva och mindre erfarna grannspråkskommunikatörer skulle i framtida studier kunna ge intressanta resultat kring olika strategier och hur dessa utvecklas genom ökad exponering för internordisk kommunikation.

This study examines the phenomenon of Foreign Language Anxiety (FLA) in the Finnish lower and upper secondary school EFL classrooms from the teacher’s point of view. The purpose of the study is to find out how current lower secondary and upper secondary school EFL teachers in Finland view the phenomenon and how their possible previous personal experiences with FLA might inform their current teaching strategies. The study simultaneously examines the attitudes and beliefs of the teachers towards the phenomenon in order to answer the research questions it proposes. The study is inherently qualitative in nature as it uses as its primary data interviews of seven English teachers teaching at schools around Finland. The semi-structured interviews conducted for the study probed into the thoughts of the participants in order to gain insight into their beliefs and teaching strategies. By means of a thematic analysis of the data, multiple common themes were identified in relation to the symptoms of FLA as well as strategies to deal with FLA. The opinions the teachers had on these strategies differed somewhat when it came to matters such as accommodation and pushing students dealing with FLA to participate in activities. One out of the seven teachers who took part in the study shared that they had experienced FLA in the past which made possible a contrastive analysis between the practices and attitudes of teachers who had and those who had not had previous personal experiences of FLA. The results of the study concluded that the teacher who had had previous personal experience with FLA was more hesitant to push the students outside of their comfort zone and preferred to be more flexible when it came to their teaching strategies as well as ways of assessment. Next to this, it was clear that the majority of the teachers, even if they had not had previous personal experiences with the phenomenon, were still willing to learn about the topic and how to deal with it. This was evident in the way that all of the teachers agreed that FLA should be taught about more, both to future teachers as well as current teachers. Future studies should investigate this phenomenon from the point of view of the student, as well as in the context of the Finnish EFL classroom at large.