Browsing by Title

Tutkimuksessa tarkastellaan konseptuaalista imagon ja identiteetin rakennusta Stora Enson vuosiraporteissa vuosina 1999–2014. Tutkimuksen tavoite on kartoittaa, millaisia rooleja yhtiö asettaa itselleen semanttisten valintojen kautta sekä millaisia konsepteja yhtiö yhdistää itseensä lausetasolla. Vuosiraporttien narratiivi-osuuksia on aiemmin tutkittu mm. kirjanpidon sekä taloustieteen näkökulmasta. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että narratiiviset osuudet ovat kasvaneet voimakkaasti viimeisen vuosikymmenen aikana ja että ne kuvaavat yhtiötä lähes aina positiivisessa valossa. Narratiivisia osuuksia ei myöskään kontrolloida juridisesti toisin kuin liikevaihtoa ja yhtiön numeerista todellisuutta kuvaavia osuuksia. Aiemman tutkimustiedon valossa tämä tutkimus lähtee oletuksesta, etteivät semanttiset valinnat Stora Ensoa käsittelevissä lauserakenteissa ole sattumanvaraisia, vaan harkittuja, jotta lukija muodostaisi vuosiraporttia lukiessaan yhtiöstä yhtiön haluaman kuvan. Tutkimusta varten Stora Enson vuosiraportit vuosilta 1999–2014 koottiin n. 700 000 sanan korpukseksi ja sanaluokat annotoitiin. Tämän jälkeen korpuksesta haettiin lauseet, joiden subjektina on yhtiöön viittaava sana: ”Stora Enso”, ”yhtiö” (the company), tai ”me” (we). Lauseiden semanttisen analyysin taustalla on Fauconnierin ja Turnerin konseptuaalisen yhdistämisen teoria (conceptual blending theory), joka tarjoaa analyyttisen viitekehyksen semanttisten ilmiöiden holistiseen tarkasteluun. Teorian mukaan semanttinen informaatio lauseissa ohjaa lukijan konseptuaalisen representaation muodostumista. Näissä representaatioissa semanttisen sisällön määräämät konseptit sekoittuvat ja yhdistyvät uudeksi konseptuaaliseksi kokonaisuudeksi. Aineistossa käytetyt lauseet esittävät ensisijaisesti yhtiön sosiaalisena toimijana sekä vastuullisena monikansallisena hahmona. Näiden rakenteiden lisäksi ympäristö, työnantajuus ja yhtiön rooli voittoa tavoittelevana ja tekevänä yrityksenä ovat yleisimpiä konseptuaalisia rakenteita tutkituissa lauseissa. Tutkituissa lauserakenteissa korostuu erityisesti yhtiön esittäminen positiivisesti ja aktiivisena toimijana. Diakroninen tarkastelu osoittaa, että lauseiden konseptuaaliset rakenteet ovat muuttuneet ajan kuluessa ja että yhtiön ensisijainen konseptuaalinen imago on muuttumassa voittoa tavoittelevasta pörssiyhtiöstä yritysvastuulliseksi sosiaaliseksi hahmoksi. Tämän lisäksi aineistossa ja konseptuaalisessa imagon rakentamisessa on nähtävissä reagointia sekä ulkopuolisiin tekijöihin, kuten negatiiviseen julkisuuteen ja kansalaisjärjestöjen huomioon, että yhtiön sisäisiin tekijöihin, kuten toimitusjohtajan vaihdokseen. Tulokset ovat linjassa aikaisempien tutkimuksien kanssa ja osoittavat, että vuosiraporttia käytetään paljon moninaisempiin tarkoituksiin kuin pelkän numeerisen todellisuuden kuvaamiseen. Vuosiraporttien narratiiveja käytetään monipuolisemman kuvan luomiseen yrityksestä ja lausetasolla yhtiöön liitetyt konseptit linkittyvät moniin erilaisiin temaattisiin alueisiin, kuten ympäristöön, onnistumiseen, dialogiin tai monikansallisuuteen

I denna avhandling analyserar jag den internordiska kommunikationen i den svensk/danska tv-serien Bron/Broen. I serien talar alla karaktärer sitt första språk (svenska eller danska). Metoden är samtalsanalys, men analysen innehåller även viktiga element om den nordiska grannspråksgemenskapen. Inför analysen har jag transkriberat delar ur materialet där det sker någonting som kan kopplas till det grannspråkliga. Utöver nordiska grannspråk och samtalsanalys består teoridelen av diskussioner kring centrala begrepp för avhandlingen, det vill säga reparation, kodväxling och ackommodation. Det som jag är särskilt intresserad av är hur nordisk interkommunikation skildras i tv-serien. Min forskningsfråga lyder: Hur orienterar sig karaktärerna mot den internordiska kommunikationen i tv-serien Bron/Broen? Trots att seriens huvudfokus knappast ligger på språket, är språkbruket ett medvetet val som ger synlighet åt den nordiska språkgemenskapen. Analysen är indelad i tre delar: reparation, kodväxling och språk som samtalsämne. Denna indelning är i enighet med avhandlingens delmoment och bidrar med strukturell tydlighet. I analysen av reparationer i materialet upptäcks olika slags reparationsbehov och en del återkommande problemkällor såsom uttal av personnamn. Dock åtgärdas reparationerna utan stora ansträngningar av karaktärerna. Kodväxling förekommer ett fåtal gånger, i olika funktioner, bland annat i samband med skämt. Språken diskuteras i tv-serien på olika vis, och de samtalssekvenser där språken är ett samtalsämne i sig påvisar att den internordiska kommunikationen och den nordiska språkgemenskapen beskrivs som något positivt och samhörighetsfrämjande bland nordbor.

Pro gradu-avhandlingens syfte är att undersöka den s.k. fostring som utfördes bland finska rödgardister i fånglägren sommaren 1918. Arbetet leddes i huvudsak av vita fältpräster och de totalt 90 fostringsmännen ämnade omskola närmare 80 000 röda fångar. Motivet bakom projektet var att rödgardisterna skulle anamma kristna och fosterländska värderingar. Fostringen omfattade allt från själsligt stöd, gudstjänster och predikningar till litteraturutdelning och varierande fritidsverksamhet. Jag har tolkat projektet som borgerlig och religiös propaganda med eventuella inslag av genuin empati. I avhandlingen har jag studerat vilka målsättningar fostringsmännen hade med fostringen, hur de förverkligade sitt program och vilka resultat omskolningen fick. Genom denna uppdelning är avhandlingens innehåll i huvudsak kronologiskt, men de olika fostringsmetoderna behandlas även tematiskt. I studiens inledande kapitel sammanfattar jag innehållet i de protokoll som skrevs under fostringsmännens möten, och summerar ett program i huvudsak utgående från dem. Efter att ha sammanställt fostringens riktlinjer analyserar jag deras förverkligade. I fostringsmännens tidskrift Tosi Työhön! förmedlades deras ståndpunkt och jag har tolkat publikationen som avdelningens språkrör. Tosi Tyhön! utkom i tretton nummer à fyra sidor sommaren 1918. Jag har studerat artiklarnas innehåll och uppdelat dem enligt ämnena skuldbeläggning och förlåtelse, familjens utsatthet, nyhetsrapportering och fångarnas hemförlovning. Utdelningen av Tosi Tyhön! utgjorde en del av fostringsmännens praktiska arbete på anstalterna. Jag har även undersökt hur fostringens övriga program tillämpades, och jag har uppdelat verksamheten i själsligt stöd, religiösa ritualer, bildning, samt arbete och fritid. Studien har avgränsats regionalt till fånglägret i Dragsvik, på vilket fostringschefen dagligen noterade sitt arbete i en bevarad journal. Projektets förverkligande framgick också i avdelningens veckorapporter, brev och under möten. Avslutningsvis undersöks fostringens med- och motgångar, egentliga inflytande och resultat. Jag analyserar de anställdas egen syn på projektet, före detta fångars kommentarer och tidigare forskares slutsatser. I avhandlingen kan jag konstatera att fostringen aldrig fick det inflytande fostringsmännen önskade, i.o.m exempelvis bristfällig organisation, livsmedels- och hygienbrist och för få anställda. Jag har dock kunnat visa att exempelvis litteraturutdelningen var omfattande i fånglägren. Studien i Tosi Työhön! förtydligar även fostringsmännens förtroende för det skrivna ordet.

Tutkielma keskittyy tarkastelemaan Kelan virkakieltä Instagramissa. Sosiaalisen median käyttö on yleistynyt varinkin nuorten keskuudessa viime vuosikymmenen ajan (Tilastokeskus 2017) ja yritysten ja mainostajien lisäksi myös viranomaiset (mm. Verohallinto, Kela, Skatteverket) ovat löytäneet tiensä sosiaaliseen mediaan. Aikaisempi tutkimus virkakielestä internetissä ja sosiaalisessa mediassa on keskittynyt ruotsalaisten viranomaisten verkkosivujen tutkimukseen (Hanell 2012) ja viranomaisen ja kansalaisen väliseen viestintään Facebookissa (Sörlin & Söderlundh 2014; Nord & Sörlin 2016). Kela on liittynyt Instagramiin vuonna 2016, mutta laajempaa tutkimusta Kelan tai muiden viranomaisten kielenkäytöstä Instagramissa ei ole tehty. Tästä syystä tutkielma keskittyy aluksi kartoittamaan eksploratiivsella menetelmällä, millä kielillä Kela viestii Instagramissa ja minkälaisia julkaisut ovat visuaalisesti ja temaattisesti. Tutkielman toinen osa tarkastelee virkakieltä systeemis-funktionaalisen kieliteorian (Holmberg & Karlsson 2006; Holmberg, Karlsson & Nord 2011) kautta keskittyen interpersoonaiseen merkitykseen ja erityisesti puhefunktioihin. Tutkimus tarkastelee, minkälaista Kelan virkakieli on Instagramissa, minkälaisia puhefunktioita Kela käyttää julkaisuissa ja minkälainen suhde Kelan ja kansalaisen välille muodostuu puhefunktioiden avulla. Analyysissä keskitytään ruotsin kielen neljään olennaiseen puhefunktioon, jotka ovat väite, käsky, kysymys ja tarjous. Funktionaalisen teorian lisäksi Kelan ja kansalaisen suhdetta analysoidaan, miten ja miksi osallistujia tehdään näkyviksi tai näkymättömiksi. Materiaali koostuu 78 julkaisusta, jotka ovat julkaistu Kelan julkisella @kela_fpa Instagram-tilillä aikavälillä 16.4.2019-18.2.2020. Julkaisut on kerätty manuaalisesti Excel-taulukkoon, johon kirjattiin julkaisun päivämäärä, julkaisukuvatyyppi, julkaisutekstin kieli ja sanamäärä sekä emojien ja hashtagien määrä. Materiaali on analysoitu kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti. Eksploratiivinen analyysi osoittaa, että Kela viestii pääosin suomeksi ja ruotsiksi. Ruotsinkielisten tekstien määrä on n. 70 % kaikista julkaisuteksteistä. Kielilaki (423/2003, 6 §) velvoittaa Kelan kaksikielisenä julkisoikeudellisena laitoksena viestimään molemmilla kansalliskielillä. Vain parissa julkaisutekstissä on käytetty saamen ja englannin kieliä. Kelan julkaisukuvista suurin osa on valokuvia, mutta kuvitettujen ja tekstiä sisältävien julkaisukuvien osuus on merkittävä. Vähiten Kela julkaisee videoita. Julkaisu-tekstien teemat vaihtelevat paljon, mutta yleisimmät teemat liittyvät lapsiperheisiin ja opiskelijoihin. Muita teemoja ovat mm. työttömyys ja työehdot, asuminen sekä asiointipalvelut ja muut palvelukanavat. Tutkielman toisen osan keskeisimmät tulokset viittaavat siihen, että Kelan ja kansalaisen suhde on hierarkkinen ja asymmetrinen. Kela viestii lukijalle eniten puhefunktion käskyn kautta sekä kongruentisti että inkongruentisti. Käsky toteutuu kongruentisti verbin ollessa imperatiivissa, kun taas inkongruentti toteutus muodostuu esimerkiksi väitelauseen kautta. Käskyn toteutuminen väitelauseen muodossa inkongruentisti koetaan yleisesti ruotsin kielessä tapana ilmaista kohteliaisuutta. Se, että käsky on yleisin puhefunktio, kertoo Kelan ja lukijan hierakisesta ja asymmetrisestä suhteesta. Myös puhefunktioita väitettä käytetään usein, joka on aikaisemman tutkimuksen valossa yleistä virkakielessä (Lassus 2010, Lind Palicki 2010), sillä usein institutionaalisten tekstien tarkoitus on informoida. Kysymys ja tarjous ovat vähiten esiintyvät puhefunktiot. Huomion arvoista on se, että Kela viestii kysymysten avulla, jotka on muotoiltu siten, että kysymyksen lukija voisi itse mahdollisesti esittää kysymyksen Kelalle. Nämä keinotekoiset kysymykset voi tulkita Kelan toimesta yritykseksi luoda läheisempää suhdetta lukijan kanssa. Kelan ja lukijan asymmetrinen suhde vahvistuu, kun tarkastellaan, miten tekstin vastaanottajaa, kansalaista, ja tekstin lähettäjää, Kelaa, puhutellaan. Lukijaa puhutellaan yksikön toisella persoonalla useasti, mutta Kelaa ei puhutella lainkaan monikon ensimmäisessä persoonassa, joka olisi luonteva vastapari sinuttelulle symmetrisessä suhteessa. Kelaan viitataan institutionaalisella nimellään FPA vain viidesti, kun taas lukijaan viitataan useasti substantiiveilla pappan ja föräldern. Lukijan puhuttelu nostaa hänet myös näkyväksi osallistujaksi ja se, että lukijalla on näkyvämpi rooli kuin viranomaisella on yhteneväinen tulos aikaisemman tutkimuksen kanssa (Lassus 2010; Tolvanen 2016; Alén 2017). Lukija ja Kela tehdään näkymättömiksi osallistujiksi eri tavoin. Lukija jää usein näkymättömäksi imperatiivin ansioista, kun Kela jää näkymättömäksi s-passiivin ansiosta. Huomioitavaa on myös se, että Kela ei ole osallistujana yli 60 % lauseissa, joka on puolet enemmän kuin verrattuna lukijaan, joka ei ole osallistujana n. 30 % lauseista.

In the past few decades, media has assumed an increasingly important role in shaping social and political understandings of the world. This is true across the world and its importance is magnified whenever the society it depicts is one of imbalances and inequalities. Such is the case in Bolivia, where centuries of colonialism, exploitation, discrimination, and injustices have created an immense gap between the Indigenous majority and a criollo minority, across all aspects of social, economic, and political life. After Evo Morales’ ascent to the presidency in 2006, Indigenous Peoples became the archetype for national citizenry, in a sharp contrast with their image under much of Bolivia’s history as a country. After the refounding of the nation as the Plurinational State of Bolivia in 2009, Indigenous Peoples were given a sociopolitical emphasis befitting of their representativeness, a volte-face contested by many. Coupled with these great changes in Bolivian society was the media (and particularly online media) growth registered in the last few decades. Its role as a political watchdog and as a social tone-setter became exponentially magnified, especially in its portrayal of Indigenous Peoples, no longer a marginal sociopolitical player in Bolivia but at the front and centre of national politics. This study analyses how Bolivian media portrays the country’s Indigenous Peoples in its online publications. This research focused on the second half of Evo Morales’ third term in office, when the new role of the indigenous person as a citizenship archetype had already been modestly consolidated. This study focuses on four distinct newspapers, relying on content analysis and framing analysis of articles dealing with and representing Indigenous Peoples as a methodology. The four newspapers were chosen either for their size and importance (El Deber, La Razón, Página Siete) or their political affiliation with the State (Cambio). As vehicles of information, the publications analysed convey heavily biased stances, widening the gap between one side and the other in an already deeply divided society like Bolivia’s. This polarisation acts as a tool of division, stoking flames of conflict and eroding the fertile middle grounds of dialogue, debate and compromise. Some media still portrays Indigenous Peoples as ossified relics of a pre-Columbian past, relying on binary oppositions between Indigenous and non-Indigenous, others discredit differences under the guise of mestizaje, while some focus on Indigenous Peoples’ agency to highlight what has been achieved and how their own volition can shape the course of their social, economic, and political path. Indigenous Peoples’ representations in Bolivia are, therefore, quite divergent, even amongst bigger and mainstream outlets, creating their own kind of echo chamber; depending on the media consumed and the sociopolitical predispositions of the readers, two quite divergent portrayals are real and coexist side by side. This very contradiction could be an object of future studies, in an attempt to study what is the role of the media in broadening social divides. This is especially true in a society like Bolivia, where the differences between the “haves” and the “have-nots” are stark and the media is openly and partially biased, enacting a role that is more opinion-based and less informative than the common canons of journalistic objectivity.

Englanti on globaali kieli, jota käytetään laajasti työelämässä, tieteessä ja populäärikulttuurissa. Englanninkielisiä sanoja käytetään korvaamaan ruotsinkielisiä sanoja puhutussa, mutta myös kirjoitetussa kielessä. Eri naistenlehdet ovat suunnattu eri ikäryhmille, mutta niissä käsitellään usein samoja teemoja. Tämän vuoksi naistenlehdet ovat hyvä tutkimuskohde englanninkielen käytölle nykyruotsissa. Tutkielman aineistona ovat Ruotsissa julkaistavat naistenlehdet Amelia ja Tara (3 numeroa kummastakin), joista on jätetty pois mainokset ja haastattelut. Aineistosta on poimittu englanninkieliset sanat ja sanat, jotka ovat muodostuneet englannin kielen sanoista viime aikoina (ord med engelskt inslag; OMEI). Sanat on luokiteltu Svenska Akademins ordlistan (SAOL) mukaan vakiintuneisiin ja vakiintumattomiin sanoihin. Aineisto on analysoitu ensin laskemalla sanojen määrä lehtien kullakin teema-alueella ja suhteuttamalla se kunkin teema-alueen sivumäärään. Sen lisäksi sanojen käyttöä on tutkittu sisältöanalyysilla, sen selvittämiseksi, miksi jotain tiettyä ilmausta käytetään tietyssä kohdassa (Why that now?). Yhteensä OMEI-sanoja oli Amelian numeroissa 182 ja Taran 122. Lehtien sisältö jakautui seuraaviin teemoihin: ajankohtaista, ihmissuhteet, kauneus & muoti, liikunta, terveys, ruoka, sisustus, matkat, kulttuuri ja muut. Eniten sanoja sekä Ameliassa että Tarassa oli matkat-teemassa. Sanoja käytettiin sekä ruotsinkielisen vastineen asemesta että tilanteissa, joissa ruotsinkielistä sanaa ei ole tai se ei ole käyttökelpoinen. Käytetyissä sanoissa oli eroja lehtien välillä ja vaikutti siltä, että sanat oli kohdennettu lukijakunnan mukaan. Sanoja käytettiin harkitusti ja niillä oli tarkoitus; esim. herättää huomiota, häivyttää tai korostaa viestiä sekä vaikuttaa ajankohtaiselta. Englanninkielisiä sanoja käytetään ruotsinkielisissä naistenlehdissä paljon, mikä viittaa siihen että englannilla on merkittävä rooli myös ruotsalaisten naisten arkielämän kielessä.

Syftet med denna avhandling är att undersöka hur språket i nyhetsartiklar i några finlandssvenska medier förmedlar attityder om den sjunkande nativiteten i Finland, den så kallade barnbristen. De attitydförmedlande element som i synnerhet ligger i fokus är de ord och uttryck som kallas värdeord och som bär på en positiv eller negativ laddning. Undersökningen baserar sig på sammanlagt 21 nyhetsartiklar som publicerats i Hufvudstadsbladet eller på webbplatsen Svenska Yle åren 2017–2020. Samtliga artiklar behandlar den sjunkande nativiteten i Finland under de senaste åren ur olika synvinklar, från politiska och ekonomiska konsekvenser till frivillig eller ofrivillig barnlöshet. Metoden bygger på en genomgång av språket för att identifiera attitydförmedlande element, såsom värderingar, styrka och precision, varefter fynden har kategoriserats och analyserats för att se vilka attityder de förmedlar och vilken effekt de skapar. Resultaten av undersökningen visar att antalet attitydförmedlande element i artiklarna är stort och de gäller så väl den situation som den sjunkande nativiteten orsakar i Finland som de personer vars liv berörs av beslutet att bilda familj eller att inte göra det. Som en bakgrund till samtliga artiklar finns en presupposition om att de sjunkande nativitetssiffrorna är skadliga för Finland. Själva fenomenet beskrivs även med negativt laddade ord som signalerar kriser, katastrofer och problem. Det förekommer också paralleller mellan dagsläget och historiskt svåra tider, till exempel nödåren 1867–1868. Syftet med det attitydbärande språkbruket och dessa paralleller är att skapa en känsla av gemenskap och kampanda.

Tässä tutkielmassa tarkastelen 1800-luvun lopun amerikkalaisen yhteiskunnan naisten asemaan liittyviä ongelmakohtia ja sitä, kuinka Kate Chopin kirjallisessa tuotannossaan vastusti aikansa ajatusmaailmaa sekä kirjallisia konventioita. Keskityn kolmeen Chopinin teokseen, kahteen novelliin, The Story of an Hour ja The Storm, sekä yhteen romaaniin, The Awakening. Kaikki kolme teosta sisältävät yhteiskunnallista kritiikkiä ajan amerikkalaista yhteiskuntaa kohtaan. Teoksilla onkin paljon yhteistä. Päähenkilöt teoksissa The Story of an Hour ja The Awakening ovat molemmat naimisissa olevia naisia, jotka ovat selkeästi tyytymättömiä mahdollisuuksiinsa. Lisäksi teosten The Storm ja The Awakening päähenkilöt ovat molemmat uskottomia aviomiehelleen. Tutkielman teoriaosuus koostuu Chopinin ajan yhteiskunnallisesta kontekstista ja ajalle tyypillisistä kirjallisuuden traditioista. Taustamateriaalissa esitetään myös yhtymäkohtia feministiseen New Woman -liikkeeseen ja Chopinin omaan elämään. Naisten aseman ongelmakohtiin kuului muun muassa naisten rajoittaminen kodin piiriin, esimerkiksi kodin ulkopuolisten työmahdollisuuksien ulottumattomiin. Naisen tärkeimpiin tehtäviin kuului jälkikasvun tuottaminen ja näistä huolehtiminen. Lisäksi avioliittojen oletettiin jatkuvan kuolemaan saakka, joten avioeroa ei usein pidetty edes vaihtoehtona onnettoman suhteen päättämiseksi. Naisten seksuaalisuutta pidettiin pitkälti lääketieteellisenä ilmiönä, ja naisia pidettiin luontaisesti intohimottomina. Lisäksi kirjallisuudessa seksuaalisuuteen viitattiin vain varoen, aiheesta puhuttiin tyypillisesti vain vihjaillen ja jättäen lukija täydentämään aukkoja. Kirjallisuuden konventiot 1800-luvulla sekä heijastivat että tuottivat ajalle tyypillisiä ajatusmalleja. Aikakauden naishahmot jakautuivat usein kahteen tyyppiin, hyveellinen (virtuous) ja langennut (fallen). Tarinat seksuaalisesti avioliiton ulkopuolella aktiivisista, langenneista naisista päättyivät tyypillisesti kyseisen naisen rangaistukseen, usein kuolemaan. Vain yksi tarkastelemistani teoksista, The Storm, päättyy onnellisesti kahden muun päättyessä päähenkilön kuolemaan. Vaikka päähenkilöt teoksissa The Story of an Hour ja The Awakening eivät tulkintani mukaan kuolekaan rangaistuksena teoistaan, on The Stormin loppuratkaisu kuitenkin radikaalimpi. The Storm käsittelee naimisissa olevan naisen uskottomuutta lähes juhlalliseen sävyyn ja päättää tarinan tilanteeseen, jossa kaikki tarinan osapuolet ovat onnellisempia kuin tarinan alussa. Tällaisen aviorikosta positiiviseen sävyyn esittävän tarinan julkaiseminen 1800-luvun Yhdysvalloissa olisi todennäköisesti osoittautunut mahdottomaksi, eikä Chopinin tiedetä yrittäneenkään julkaista sitä. Kielelliseltä sisällöltään The Storm on avoimempi kuin muut Chopinin teokset, sekä kielen avoimesti seksuaalisen sanaston että tarinan sisällön kannalta. Kaikkein merkittävin ero on kenties kuitenkin sen onnellinen loppuratkaisu.

Faculty: Faculty of Arts Degree programme: Russian Studies (MARS) Author: Julie Ricarova Title: Friend or Foe? Russia as seen by Czech presidents Level: Master’s Month and year: May 2022 Number of pages: 63 Keywords: Russia; Czech Republic; presidents; bilateral relations; foreign policy; opportunities and threats; small state theory Supervisor or supervisors: Katalin Miklóssy Where deposited: Helsinki University Library Abstract: The aim of this thesis is to analyse the attitudes of presidents of the Czech Republic towards Russia and how they identify threats and opportunities of bilateral relations between the Czech Republic and Russian Federation. The study will do so with the use of small state theory as a tool for explaining how political elites approach the state identity and ideology, and consequently how they understand threats and opportunities in bilateral relations with Russia. Soon after the fall of communism during the autumn of 1989, the independent Czech Republic was established in 1993. As a former Soviet bloc satellite, the newly emerged small state of the Czech Republic sought to integrate into the western democratic structures such as NATO and the EU. January the 1st in 2023 will mark thirty years of independent Czech Republic existence. Equally divided in three decades by three different presidents who all served two executive terms, each of them understood the relations with Russia differently through the framework of their political and personal background and according to what kind of Russia they faced during their presidency. The thesis will analyse speeches and interviews of the presidents and identify their narratives about Russia. The result of this thesis is a close analysis of the Russia discourse of all three presidents. Since the presidents in the Czech Republic have a significant role in setting an agenda of foreign policy and in representing the state abroad, researching narratives of the presidents about Russia brings an important understanding to Czech-Russian relations. Furthermore, the process of establishing an approach of political elites towards Russia is highly relevant in the context of small European states. The Czech Republic serves as a good case study of how political elites from countries previously affiliated with the Soviet Union assess the bilateral relations with Russia.

Tarkastelen tutkielmassani kolmea Hollywood-fiktioelokuvaprojektia sekä kuutta elokuvarooleihin valittua henkilöä. Näitä ovat Harry ja Daisy Earles sekä Violet ja Daisy Hilton elokuvassa Freaks (1932), Harold Russell elokuvassa The Best Years of Our Lives (1946) ja Susan Peters elokuvassa The Sign of the Ram (1948). Elokuvateollisuudessa vammattomat näyttelijät ovat usein näytelleet elokuvien vammaisten roolit, mutta kyseisissä elokuvissa vammaisten hahmoja esittävät vammaisiksi määritellyt ihmiset. Tavoitteenani on selvittää, miten vammaisuutta on käsitelty amerikkalaisissa aikalaiskeskusteluissa. Tutkimusaineistonani on elokuvien lisäksi elokuviin pohjautunut kirjallisuus sekä sanoma-, aikakausi- ja elokuvalehtiä. Tutkielmassani tarkastelen lehtikirjoituksia sekä analysoin kuvamateriaalia käyttäen Rosemarie Garland Thomsonin neljää visuaalisen retoriikan mallia. Lisäksi tarkastelen elokuvien tekoprosessia sekä elokuvien saamia arvosteluja liittäen ne aikakausiinsa, jolloin freak show -ilmiön suosio hiipui, useat toisessa maailmansodassa maataan puolustaneet miehet olivat vammautuneet ja vammaisten naisten oli vaikea työllistyä. Tutkielmani osoittaa, että kääpiöiksi ja friikeiksi kutsuttujen Earlesien pienuutta korostettiin sekä lehtikirjoituksissa että -kuvissa. Myös siamilaisina kaksosina pidetyistä Hiltoneista kirjoitettiin viihteellisesti, mutta molempia sisaruskaksikkoa myös patologisoitiin. Amputoiduksi veteraaniksi kutsuttua Russellia puolestaan normalisoitiin ja Hollywood-näyttelijänä tunnettua ja rampana pidettyä Petersiä pidettiin edelleen lahjakkaana näyttelijänä. Tutkielmastani myös ilmenee, että Earleseista ja Hiltoneista julkaistiin kokovartalokuvia, kun taas Russellin ja Petersin vammaa ja heidän käyttämiään apuvälineitä harvemmin esitettiin lehtikuvissa, vaikka lehtikirjoituksissa ne usein mainittiin. Garland Thomsonin visuaalisen retoriikan mallit toimivat tutkielmassani vammaisista otettujen valokuvien tulkinnan käyttökelpoisina apuvälineinä, joskin kuvien kontekstointi edellyttää muutakin tutkimuskirjallisuutta. Lisäksi tarkasteluni osoittaa, että jokaisen elokuvan vastaanottoon vaikutti se, että elokuvissa näytelleitä ihmisiä pidettiin vammaisina. Freaks-elokuvan arvosteluissa eroteltiin harvoin elokuvan friikkejä ja heitä näytelleitä ihmisiä toisistaan ja heidän roolisuorituksiaan ei enimmäkseen arvioitu. Russell ja hänen esittämänsä elokuvahahmo sekoittuivat usein toisiinsa ja kriitikot sekä pitivät että eivät pitäneet Russellia näyttelijänä. Monet elokuvakriitikot olivat toivoneet näkevänsä Petersin jälleen valkokankaalla ja he kehuivat hänen näyttelemistään elokuvassa, mutta he eivät pitäneet hänen esittämästään hahmosta. Vaikka vammaisuus on historiantutkimuksessa usein nähty osana medikaalihistoriaa, tutkimukseni osoittaa, että vammaisuutta kannattaa tarkastella myös medikaalisten instituutioiden ulkopuolella.