Browsing by discipline "Cognitive science"
Now showing items 21-33 of 33
-
(2019)Masennus on yleinen ja kansanterveydellisesti merkittävä sairaus, josta aiheutuu merkittävää haittaa ja kärsimystä yksilölle. Masennusta esiintyy vuosittain n. 8 % suomalaisväestöstä. Kognitiivisilla toiminnoilla tarkoitetaan aivojen tiedonkäsittelyprosesseja, jotka mahdollistavat sujuvan toiminnan jokapäiväisessä elämässä suunnittelusta laskutoimituksiin ja muistisuoriutumiseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, millainen masennuspotilaiden kognitiivinen suoriutuminen on ja eroaako se terveiden kontrollihenkilöiden kognitiivisesta suoriutumisesta. Lisäksi tarkasteltiin, onko jokin tietty masennukseen liittyvä oire, kuten ruminaatio tai anhedonia, yhteydessä kognitiiviseen suoriutumiseen. Tutkimus koostui 38 masennuspotilaasta ja 31 perusterveestä kontrollihenkilöstä, joille tehtiin neuropsykologinen tutkimus. Toiminnanohjauksen eri komponentteja tutkittiin Trail Making -testillä (TMT-A ja -B), Reyn kuviotestillä ja Lontoon torni -testillä. Työmuistia arvioitiin Numerosarjat ja Kirjain-numerosarjat -tehtävillä ja prosessointinopeutta Merkkikokeella (WAIS-III). Masennuspotilaiden masennusoireilua kartoitettiin BDI-21 - ja PHQ-9 -kyselyillä, ruminaatiotaipumusta RSQ-kyselyllä ja anhedoniaa SHAPS-kyselyllä. Lisäksi masennuspotilaiden maniaoireilua, epävakaan persoonallisuushäiriön piireitä ja ahdistuneisuusoireilua seulottiin MDQ-, BPD- ja OASIS-kyselyillä. Masennuspotilaiden kognitiivinen suoriutuminen oli työmuistin osalta heikompaa verrattuna kontrollihenkilöihin Numerosarjoissa eteenpäin ja taaksepäin, sekä lähestyi tilastollista merkitsevyyttä Kirjain-numerosarjoissa. Muissa kognitiivisen suoriutumisen komponenteissa ei havaittu eroa masennuspotilaiden ja kontrollihenkilöiden välillä. Oirekyselyt eivät olleet masennusryhmän sisällä yhteydessä kognitiiviseen suoriutumiseen korrelatiivisesti tarkasteltuna. Masennuspotilaiden heikompi suoriutuminen työmuistitesteissä oli linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa, kun taas toiminnanohjauksen ja prosessointinopeuden osalta tulos erosi aiemmasta tutkimustiedosta. Heikompi työmuistisuoriutuminen vaatii jatkotutkimuksia ja voi mahdollisesti olla osa-alue, joka voidaan huomioida masennuspotilaan hoidossa sekä psykoedukaation että kuntoutuksen osalta.
-
(2017)Tässä työssä tutkitaan psykofysiologisella menetelmällä ja itseraportoinneilla saatujen tulosten vastauskoherenssia pelattaessa pitkiä pelijaksoja digitaalisia pelejä. Emootioiden valenssia ja virittyneisyyttä voidaan mitata molemmilla menetelmillä, ja niillä saatujen tulosten on todettu mm. kuvankatselukokeissa korreloivan melko voimakkaasti. Digitaaliset pelit ovat kuitenkin stimuluksena ja tutkimuskohteena huomattavan erilaisia kuin staattiset kuvat, sillä ne ovat luonteeltaan interaktiivisia, nopeatempoisia, kompleksisia, ja lisäksi niitä pelataan tavoitteellisesti ja päämäärähakuisesti. Psykofysiologisessa pelitutkimuksessa on aiemmin huomattu kuinka vastauskoherenssi näiden menetelmien välillä on melko vaihteleva, mutta sitä ei alalla kuitenkaan ole toistaiseksi systemaattisesti lähdetty tarkastelemaan. Työssä analysoidaan neljän eri digitaalisen pelin osalta kuinka vahvasti psykofysiologisella menetelmällä mitatut kasvonlihasaktiviteetit sekä kämmenistä mitattu ihon sähkönjohtavuus – vakiintuneet tavat arvioida valenssia ja virittyneisyyttä – korreloivat puolen tunnin mittaisten pelijaksojen päätteeksi täytettyjen valenssia ja virittyneisyyttä mittaavien itseraportointien kanssa. Aineiston otoskoko on 36, ja koehenkilöt ovat ikäväliltä 18-34 (ka = 24,0, s = 4,35) ja he ovat kaikki miespuolisia aktiivisia peliharrastajia. Psykofysiologian ja itseraportointien vastauskoherenssin lisäksi työssä tarkastellaan sitä ovatko itseraportoinnit vahvemmin yhteydessä välittömästi vastaushetkeä edeltäviin ajanhetkiin psykofysiologisesta mitta- aineistosta kuin koko mittausjakson keskiarvoon. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että vastauskoherenssi on systemaattinen ja oletetun suuntainen, mutta efektikoot ovat huomattavasti kuvankatseilukokeita alhaisempia riippumatta siitä mihin ajanjaksoon fysiologisesta mitta-aineistoista vertailu tehdään. Johtopäätöksenä esitetään, että psykofysiologisia mittareita pelitutkimuksessa käytettäessä on syytä toisaalta olla hyvin harkitsevainen saatujen tulosten tulkinnan suhteen, sekä toisaalta pyrkiä tiukkaan kontrolliin koeasetelmasuunnittelussa, jotta mahdollisuus mielekkäiden tulkintojen tekemiseen säilyy.
-
(2019)Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään musiikkiharrastuksen ja erityisesti soitonopiskelun yhteyttä 13–21-vuotiaiden nuorten tarkkaavaisuus- ja toiminnanohjaustaitoihin. Musiikkiharrastus on aiemmissa tutkimuksissa liitetty tehostuneisiin kuuloerottelukykyihin, kielellisiin kykyihin ja korkeamman asteisiin kognitiivisiin prosesseihin. Tämän laajan kognitiivisten kykyjen tehostumisen takana on ehdotettu olevan tarkkaavaisuuden säätelyn ja toiminnanohjaustaitojen kehittyminen musiikki- ja erityisesti soittoharrastuksen myötä. Tarkkaavaisuudelle ja toiminnanohjaukselle tärkeä etuotsalohko kehittyy edelleen nuoruudessa ja vielä aikuisiän saavuttamisen jälkeen, joten on kiinnostavaa selvittää musiikkiharrastuksen mahdollisia hyötyjä nuorten ja nuorten aikuisten vielä kehittyviin toiminnanohjaustaitohin ja mahdollista yhteyttä niiden taustalla oleviin aivomekanismeihin. Tutkimuksessa mitattiin aivosähkökäyrämittauksella (elektroenkefalografia, EEG) nuorten ja nuorten aikuisten (N=64, joista 35 kuului musiikkiryhmään ja loput kontrolliryhmään) inhibitiota, kognitiivista joustamista ja työmuistia edellyttävän visuaalisen vaihtamistehtävän synnyttämiä P3-tyyppisiä herätevasteita. Lisäksi nuoret ja nuoret aikuiset tekivät inhibitiokykyä ja tarkkaavaisuuden sujuvaa vaihtamista sekä työmuistia ja yleistä päättelysuoriutumista mittaavia neuropsykologisia tehtäviä. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös näissä tehtävissä suoriutumisen yhteyttä P3-tyyppisen vasteen voimakkuuteen. Musiikki- ja kontrolliryhmän välillä ei havaittu eroa toiminnan tai taitojen tasolla koeasetelman vaihtamistehtävässä eikä neuropsykologisissa tehtävissä. Ryhmien välillä ei havaittu myöskään eroa P3-tyyppisen vasteen voimakkuudessa. Vasteen jakauma erosi kuitenkin ryhmien välillä. Musiikkiryhmällä P3-tyyppinen vaste oli voimakkaampi päälaen alueella pään keskiosaan verrattuna, kun taas kontrolliryhmällä vaste oli voimakkaampi päälaen alueella vielä taaempaan takaraivon alueeseen verrattuna. Koeasetelman vaihtamistehtävässä suoriutumisella oli yhteys P3-tyyppisen vasteen voimakkuuteen: mitä suurempi vasteen voimakkuus oli, sitä lyhyemmät olivat reaktioajat tehtävässä. Sen sijaan neuropsykologisessa inhibitio- tai vaihtamistehtävässä suoriutumisella ei havaittu olevan yhteyttä P3-tyyppisen vasteen voimakkuuteen. Työmuistisuoriutuminen oli kuitenkin positiivisesti yhteydessä P3-tyyppisen vasteen voimakkuuteen. Myös iällä havaittiin yhteys vasteen päänpinnan jakaumaan. Nuorimmilla vaste oli voimakkaampi päälaen alueella taaempaan takaraivon alueeseen verrattuna, mutta vanhimmassa ikäryhmässä vasteen amplitudi oli suurempi päälaen alueella pään keskiosaan verrattuna. Toiminnanohjaustehtävissä suoriutuminen parani iän myötä molemmilla ryhmillä. Vaikka selkeitä ryhmäeroja ei tutkimuksessa havaittukaan, tulokset viittaavat siihen, että nuorilla ja nuorilla aikuisilla musiikkiharrastus on yhteydessä erilaiseen tarkkaavaisuuden säätelyyn ja toiminnanohjaukseen liittyvään hermostolliseen toimintaan musiikkia harrastamattomiin verrattuna. Tulosten mukaan tarkkaavaisuus- ja toiminnanohjaustaidot ja niihin liittyvät hermostolliset prosessit myös kehittyvät edelleen 13–21 vuoden iässä.
-
(2020)The aim of this study is to examine the learning mechanisms and acquisition of non-native phoneme contrasts in young adults using neurophysiological and behavioral methods. According to the traditional view, acquiring novel phonemes after the sensitive periods in the early childhood is very difficult. However, later findings have shown that foreign phoneme contrasts can be learned at a later age, too. Acquiring new phonemic categories requires neuroplastic changes in the brain. Neurophysiological studies have examined the brain’s ability to differentiate between closely related phonemic categories at the early stage of spoken language processing by measuring, for example, event-related mismatch negativity responses (MMN). MMN, or its magnetic equivalent MMNm, is elicited when the brain registers a difference in a repetitive sensory stimulus. Studies have shown that even a moderate amount of auditory training with closely related foreign phonemes improves the brain’s ability to discriminate between them resulting in enhanced MMN or MMNm responses. In this experiment the neural mechanisms of foreign language phoneme acquisition and the learning-related neuroplastic changes were studied using magnetoencephalography (MEG) and neuromagnetic evoked responses (MMNm in particular). 20 Finnish subjects were measured in the experiment. Their task was to learn to differentiate between acoustically closely related Russian fricatives Ш /ʂ/ and Щ /ɕ(ː)/. The subjects’ differentiation skills were first tested in a behavioral task where Russian pseudoword minimal pairs were presented to them auditorily. The first phoneme in the word pairs was varied and the subjects had to report whether they heard a difference between the words or not. The same stimuli were then presented in a passive MEG task where the brain’s change detection responses were tested in an unattended situation as the subjects were watching a silent film. After the measurement the subjects practiced the phonemes at home for approximately one week by playing a learning game by computer. After training they were measured again. Structural magnetic resonance images of the subjects’ brain were also measured for MEG source localization purposes. Behavioral discrimination ability of the experimental phonemes was considerably worse than with familiar control phonemes. The discrimination skills seemed to improve by training, but the difference was not statistically significant. Contrary to the hypotheses, statistically significant MMNm responses were not found before or after training. No significant differences were found in other auditory MEG responses or their neural source current distributions between the measurements either. However, individual differences in learning were sizeable. For the subjects who improved their performance in the behavioral task a modest training-related boost in the auditory responses supporting the hypotheses could be observed. Although very small and statistically insignificant, the effect was opposite for control stimuli and did not exist in the non-learner group suggesting some sort of change in neural processing in the learner group. This study was not able to replicate the findings from various previous studies on phoneme acquisition in adulthood. Although it is likely that certain methodological limitations (e.g. small number of stimulus repetitions, challenging stimuli) affected the significance of the results, based on this study the generalizability of some of the previous findings can be called into question.
-
(2019)Tausta ja tavoitteet. Aikaisempi tutkimus on osoittanut videopelien vaikuttavan pelaajaan positiivisilla tavoilla, esimerkiksi kehittämällä pelaajan kognitiivisia kykyjä ja oppimistuloksia. Pelissä kehittymisen tutkimus edistää pelien positiivisten vaikutusten maksimointia niin kaupallisissa kuin opetus- ja hyötypeleissäkin. PIFF2¬¬-kehys on pelikokemuksen määrittelyn malli, johon pohjautuvilla kyselyillä voidaan mitata pelikokemuksen itsenäisiä osa-alueita ja täten pelikokemusta toistomittauksissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää pelikokemuksen yhteyttä pelissä kehittymiseen. Pyrkimyksenä oli saada selville, mitkä pelikokemuksen tekijät ovat yhteydessä pelissä kehittymiseen sekä muodostaa hypoteeseja jatkotutkimukselle. Menetelmät. Tutkimuksen data saatiin yhdeksältä koehenkilöltä, jotka pelasivat tutkimusta varten kehitettyä peliä kotioloissaan kahdeksan viikon ajan. Peli yhdistää aiemmin muissa tutkimuksissa käytettyjen kaupallisten pelien ominaisuuksia. Pelaajilta kerättiin dataa heidän suoriutumisestaan pelissä toiminta-, strategia- sekä pulmaelementeissä. Lisäksi koehenkilöiden tuli täyttää jokaisen pelin jälkeen PIFF2¬¬-kehykseen pohjautuva pelikokemuskysely, jolla mitattiin pelaajan pelikokemuksen piirteitä, kuten jatkamisen halua, läsnäolon tunnetta ja kontrollia. Pelisuoriutumisdatan analysoinnin helpottamiseksi tehtiin pääkomponenttianalyysi, jolla datan dimensioita saatiin vähennettyä. Pääkomponenttianalyysin tuloksena muodostettiin yksi pelitaitomuuttuja. Yhdistettyä pelitaitomuuttujaa käytettiin kokeen aikana arvioimaan pelaajien kehitystä, jota verrattiin pelikokemuskyselyn eri muuttujiin sekä näistä muodostettuun yhteiseen pelikokemusmuuttujaan. Tulokset ja johtopäätökset. Pelikokemuksen ja pelissä kehittymisen vertailu osoitti, että jatkamisen halulla oli yhteys pelissä kehittymiseen. Yhdistetty pelitaitomuuttuja toimi hyvin mittaamaan pelaajan kehitystä tutkimuksessa käytetyssä pelissä. Johtopäätöksenä pelikokemuksella ja pelissä kehittymisellä on yhteys. Tutkimus osoittaa myös tarpeen pelikokemuksen ja pelissä kehittymisen yhteyden jatkotutkimukselle ja esittää jatkotutkimukselle hypoteesiksi jatkamisen halun olevan yhteydessä pelissä kehittymiseen.
-
(2016)Dyslexia affects reading speed and accuracy. Developmental dyslexia is a heritable learning disability related to structural changes in the brain and deficits in sound discrimination. Dyslexia and its’ genetic risk have been studied with auditory event-related potentials (ERPs) from babies to adults. Dyslexia has been associated with changes in the cortical change detection response called the mismatch negativity (MMN). Dyslexic adults and children elicit attenuated MMN responses compared to the control group. The controls’ MMN responses to speech sounds are more pronounced on the left hemisphere than the at-risk group’s responses. Interventions targeting the sound discrimination and phonological awareness have resulted in better reading and writing skills. Rehabilitation is most efficient already before school-age but research on early markers of dyslexia is still insufficient. We studied the relation between inherited dyslexia risk and newborn brain responses by recording ERPs from 38 babies. Half of them were controls. Newborns in the at-risk group had one parent with diagnosed dyslexia. During the ERP recordings we used a speech sound stream consisting of the repetitive pseudoword /ta-ta/. The latter syllable contained infrequent duration, frequency and vowel changes. The sound stream also contained distinct and surprising sounds. We also included a control paradigm to investigate how acoustic variance in the speech sounds affects the brain responses. The speech sound ERPs were small in amplitude. Duration and frequency changes elicited significant MMN responses in both the at-risk and control groups. The strongest MMN response in both groups was due to duration change. The onset of this MMN response seemed to be delayed in the at-risk group. The profiles for standard responses and frequency-MMN responses differed between the groups but these differences didn’t reach statistical significance. Acoustic variance had no effect on the MMN amplitude. Background factors including sex, duration of the pregnancy and birth weight correlated with the response amplitudes. Overall these results show that inherited dyslexia risk contributes to sound discrimination skills soon after birth. Hence studying auditory discrimination interventions at an early age is well-grounded.
-
(2019)The present study uses functional magnetic resonance imaging (fMRI) to study the neural basis of naturalistic audiovisual speech processing. The study focuses on how performing different speech-related tasks affects the neural activation observed in the brain. The neural basis of speech processing has been studied for long, but previous experiments have mainly employed paradigms with simple stimuli, such as single phonemes, syllables, and words, and unnatural tasks, such as discrimination and memory tasks. Moreover, current models of speech processing are mainly based on studies using auditory-only stimuli. In natural situations, however, the aim of speech processing is to understand the meaning of what is being said, speech is most often audiovisual, it is often selectively attended to, and the signal-to-noise ratio of the speech signal varies (due to, for example, background noise). The present study aims to study speech processing in a more naturalistic setting that takes into account the above-mentioned factors. Moreover, it compares a situation where speech is processed naturalistically to a situation where speech is processed sub-lexically, as is often done in studies of speech processing. The participants of the present study were 19 healthy adults. They were presented with audiovisual dialogues where two people discuss everyday matters. In the background of the videos, the voice of a third speaker was always present so that the participants had to selectively attend to the dialogues. The auditory and visual qualities of the dialogues were modulated on two different levels. The participants performed three different tasks: 1) A semantic task, during which the participants focused on the semantic content of the dialogues. 2) A phonological task, during which the participants focused on the phonological structure of the speech. 3) A visual task, during which the participants ignored the dialogues and focused on a fixation cross. Task-dependent effects in the neural activation were found in multiple regions of the brain. Selective attention to speech was found to activate regions in the temporal lobes and the left inferior frontal gyrus (LIFG), a result consistent with earlier research. The semantic task was found to activate areas associated with semantic and socio-cognitive processing more than either of the other tasks, while the phonological task activated the posterior portion of the LIFG as well as the ventral portion of the left premotor cortex. Interactions between the effects of task and audiovisual quality were also found in many brain areas. These results show that task-dependent effects in speech processing can be seen in widespread regions of the brain, and that audiovisual quality can modulate activation differentially during different tasks. These findings highlight the importance of using naturalistic stimuli and tasks in studies of speech processing.
-
(2017)Tavoitteet ja menetelmät: Tässä tutkielmassa tarkasteltiin tarkkaavaisuuden kohdistamiseen ja jakamiseen sekä tarkkaavaisuuden häiriintymiseen liittyvää tehtäväsuoriutumista ja aivotoimintaa. Tarkkaavaisuus kohdistettiin kuulo- tai näköärsykkeisiin tai jaettiin näiden molempien kesken. Tehtävää häirittiin yllättävillä ja tehtävään liittymättömillä uutuusärsykkeillä (uutuusäänillä tai uutuuskuvilla), joiden aiempien tutkimusten perusteella odotettiin aiheuttavan tahdosta riippumatonta tarkkaavaisuuden häiriintymistä. Tehtäväsuoriutumista arvioitiin erottelukyvyn kynnysarvojen, vastaustarkkuuksien ja reaktioaikojen perusteella. Tehtävänaikaista aivotoimintaa tutkittiin aivosähkökäyrän avulla. Aiemman kirjallisuuden perusteella hypoteeseina oli, että (1) tarkkaavaisuuden jakaminen kuulo- ja näköärsykkeiden kesken heikentää tehtäväsuoriutumista, (2) uutuusärsykkeet häiritsevät tehtäväsuoriutumista ja (3) uutuusärsykkeet aiheuttavat aivosähkökäyrään N1-, P3a- ja RON-vasteet (engl. reorienting negativity). Tulokset ja johtopäätökset: Tarkkaavaisuuden jakaminen heikensi tehtäväsuoriutumista kasvattamalla kynnysarvoja, heikentämällä vastaustarkkuuksia ja hidastamalla reaktioaikoja. Tämän perusteella tarkkaavaisuutta voi jakaa eri aistipiirien kohteiden välillä, mutta aistihavainnot ovat tällöin epätarkempia kuin yhteen ärsykkeeseen keskityttäessä. Uutuusärsykkeet häiritsivät tehtäväsuoriutumista heikentämällä vastaustarkkuuksia ja hidastamalla reaktioaikoja. Tarkkaillun aistipiirin uutuusärsykkeet häiritsivät tehtäväsuoriutumista enemmän kuin ei-tarkkaillun aistipiirin. Tarkkaillussa aistipiirissä esiintyneet uutuusärsykkeet aiheuttivat aivosähkökäyrään otsalohkolla näkyvän N1:n. Uutuusäänet aiheuttivat oikealla päälaenlohkolla ja oikean ohimolohkon takaosalla näkyvän P3a:n kun tarkkaavaisuus oli kohdistettu kuuloärsykkeisiin. Näköärsykkeitä tarkkailtaessa uutuusäänet aiheuttivat otsalohkolla näkyvän P3a:n. Uutuuskuvat aiheuttivat takaraivolohkolla näkyvän P3a:n sekä samaan aikaan otsalohkolla näkyvän, aiemman kirjallisuuden valossa odottamattoman negatiivisen vasteen. Molemmat uutuusärsykkeet aiheuttivat otsalohkolla näkyvän RON-vasteen. Tulokset tukevat kirjallisuudessa esitettyä näkemystä, jonka mukaan tarkkaavaisuuden säätely häiritsevien ärsykkeiden esiintyessä jakaantuu ajallisesti N1:n heijastamaan varhaiseen ärsykelähtöiseen prosessointiin, P3a:n heijastamaan tahdosta riippumattomaan tarkkaavaisuuden siirtymiseen häiritsevään ärsykkeeseen ja RON-vasteen heijastamaan tarkkaavaisuuden palaamiseen tehtävään. Nämä prosessit riippuvat tehtävästä (kohdistettu tai jaettu tarkkaavaisuus), häiritsevän ärsykkeen aistipiiristä (kuulo- tai näköaisti) sekä näiden kahden tekijän vuorovaikutuksesta.
-
(2018)Kielellä on suuri vaikutus siihen, miten jäsennämme maailman ympärillämme. Äidinkieli (ensimmäinen kieli, L1) on suuressa asemassa tässä prosessissa ja toimii usein ”linssinä” miten prosessoimme informaatiota. Tässä työssä tutkitaan miten äidinkieli vaikuttaa uuden (keinotekoisen) kielen oppimiseen. Aineisto työhön kerättiin 28 osallistujalta, joista 16 oli äidinkielenään suomea puhuvia ja 12 äidinkielenään englantia puhuvia. Osallistujat tekivät tietokoneella suoritettavan testin, jossa mitattiin reaktioaika-analyysilla osallistujan kykyä oppia sanoja uudesta kielestä. Testin aikana osallistujalle esitettiin sana-kuva pareja, joissa tiettyä kielellistä ominaisuutta esitettiin animaatiolla ja sitä kuvaavalla sanalla. Sanat koostuivat taivutetuista sanamuodoista, joissa kantasanaan oli liitetty pääte. Osa ominaisuuksista oli vain suomessa liitteinä käytettäviä päätteitä (illatiivi: taloon vrt into the house, ja elatiivi: talosta vrt out of the house), osa molemmissa kielissä liitteinä käytettäviä päätteitä (monikko: talot vrt. houses ja negaatio: taloton vrt. houseless) ja osa täysin uusia liitteinä käytettäviä päätteitä (oranssi ja liike yläkulmaan). Testin tarkoituksena on mitata osallistujien kykyä erottaa pääte kantasanastaan ja kuinka tätä sääntöä voidaan soveltaa uusiin kantasanoihin. Analyyseistä ei paljastunut merkittäviä ryhmäkohtaisia eroja. Molemmat osallistujaryhmät pystyivat oppimaan, sisäistämään ja soveltamaan kaikkia kielellisiä ominaisuuksia, mikä viittaa siihen, että kielellisten ominaisuuksien oppiminen saattaa olla hyvinkin nopeaa myös sellaisten ominaisuuksien osalta joita ei omasta äidinkielestä löydy.
-
(2019)New words are acquired during childhood but also in adulthood, for example by learning neologisms or foreign languages. Known words differ from novel, previously unknown, words in that their phonological forms as well as meanings are stored in neural memory traces. This difference between familiar and novel words can also be seen in the event-related potentials (ERPs) for these stimuli measured by electroencephalogram (EEG). Earlier studies observed that when novel spoken words are presented repeatedly within a short (~14 – 30 min) exposure, the ERP response increases and begins to resemble the response to familiar words. This phenomenon is called rapid word learning, which purportedly reflects cortical memory trace formation for the newly acquired words. The neural memory trace formation for novel words with unfamiliar phonology, on the other hand, has been observed to be weaker. This Master’s thesis investigated the effect of articulatory rehearsal on rapid learning of novel words. Participants (n = 19) listened to familiar Finnish words and two types of novel words: wordforms with familiar phonology and non-native wordforms with unfamiliar phonology. Continuous EEG was recorded in two conditions with different tasks: participants were instructed to either attentively listen to and memorise the spoken word stimuli or repeat the words. aloud. The active training conditions were preceded and followed by passive listening of the same stimuli. Behavioural learning was tested with a word recognition test after both conditions. In this study the focus is on the results of the active training sessions. ERPs were analysed by comparing responses to each word type in the early, middle and late phases of attentive and articulatory training. An ERP response to novel wordforms (~50 ms after the point at which the word could be identified) was modulated by the type of training and word type. During the attentive training the response to novel wordforms with familiar phonology increased, as expected. Responses to novel non-native wordforms and familiar words showed no significant changes during attentive listening. Within the articulatory rehearsal condition, however, responses to novel non-native wordforms but also to familiar words enhanced significantly. A later response ~135 ms after word disambiguation point increased during training irrespective of condition or word type. Behavioural word recognition did not differ between training conditions, and familiar words were recognised with highest precision. The ERP-results of this study suggest that attentive training enhances learning of novel words with native phonology while repeated articulation seems to enhance the formation of neural memory traces for novel non-native words.
-
(2017)Tavoitteet. Tutkimuksen tarkoitus oli soveltaa luokittelukuvamenetelmää visuaalisen lyhytkestoisen muistin tutkimukseen. Luokittelukuva-menetelmällä voidaan tutkia, mitä ärsykkeen osia muistitehtävässä hyödynnetään eripituisilla muistiajoilla. Tämä menetelmä perustuu signaalidetektioteoriaan, jonka avulla voidaan selvittää, missä määrin muistamista rajoittaa kyky hyödyntää informaatiota ärsykkeestä ja missä määrin sisäinen kohina. Sisäinen kohina viittaa muistirepresentaation epävarmuuteen, joka aiheuttaa muistivirheitä. Tutkielmassa esitellään uudenlainen tapa soveltaa luokittelukuvamenetelmää ja mitataan sisäisen kohinan tasoa sama-eri -tehtävässä. Lisäksi selvitetään, kuinka hyvin metakognitiota muistamisesta pystytään arvioimaan. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui 13 koehenkilöä. Koehenkilöille esitettiin ruudulta ärsykkeitä, joiden elementteinä oli 64 Gabor-juovastoa. Ärsykkeitä esitettiin kaksi (muisti- ja palautusärsyke). Esityksen välissä oli lyhyt tauko, jonka pituus oli satunnaisesti 500, 1000 tai 5000 ms. Muistiärsykkeen elementtien orientaatiot satunnaistettiin. Lisäämällä muistiärsykkeeseen muutoskohinaa saatiin palautusärsyke. Muutoskohina sai aikaan sen, että muistiärsykkeen orientaatiot muuttuivat satunnaisesti. Muutoskohina saatiin normaalijakaumasta, jonka hajonta oli pieni (sama-tilanne) tai suuri (eri-tilanne). Koehenkilöiden tehtävänä oli vastata, olivatko ärsykkeet samat vai eri. Luokittelukuvat estimoitiin korreloimalla vastaukset niitä vastaaviin muutoskohinoihin. Tällöin saatiin elementeille painot, jotka kertoivat, miten paljon kutakin elementtiä käytettiin tehtävässä. Koehenkilöiden sisäisen kohinan taso mitattiin double pass -menetelmällä, jossa jokainen ärsykepari esitettiin kaksi kertaa. Sisäinen kohina arvioitiin tarkastelemalla yhdenmukaisten vastausten määrää. Lisäksi luokittelukuvia vertailtiin koehenkilöiden metakognitioon omasta muistisuorituksestaan. Tulokset ja johtopäätökset. Luokittelukuvien perusteella koehenkilöt pystyivät hyödyntämään vain muutamaa ärsykkeen keskellä olevaa elementtiä. Sisäisen kohinan määrä kasvoi muistiajan funktiona, mikä heijastui myös luokittelukuvan painojen laskuun. Hyödynnettyjen elementtien määrä pysyi samana eri muistiajoilla. Tämä viittaa siihen, että sisäinen kohina on muistamista rajoittava tekijä. Koehenkilöt suosivat sitä enemmän eri-vastauksia mitä pidempi muistiaika oli. Koehenkilöt pystyivät jonkin verran arvioimaan omaa metakognitiotaan. Tutkielmassa osoitettiin, että luokittelukuvia on mahdollista soveltaa myös muistin tutkimukseen.
-
(2020)Musiikilla ja musiikin harrastamisella voidaan tutkimustiedon perusteella tukea lasten kielellistä kehitystä ja kuulotiedon hermostollista käsittelyä. Musiikkia myös hyödynnetään paljon esimerkiksi lukivaikeudesta kärsivien kouluikäisten lasten kuntoutuksessa. Lukivaikeuden fonologisen selitysmallin mukaan häiriön syynä ovat heikosti muodostuneet puheäänne-edustukset kuuloaivokuorella. Nämä äänne-edustukset syntyvät oman äidinkielen puheäänteille jo varhaisessa vauvaiässä, joten lukivaikeuden fonologisen teorian näkökulmasta tukitoimet tulisi aloittaa jo hyvissä ajoin ennen kouluikää. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako varhaisen vauvaiän musiikillinen ääniympäristö ja musiikilliset toiminnot kuuden kuukauden ikäisten vauvojen esikielelliseen kehitykseen tai puheäänten hermostolliseen käsittelyyn. Tutkimuksen aineisto kerättiin 34 vauvalta, joista yli puolella oli perinnöllinen alttius lukivaikeuden kehittymiselle. Vauvojen musiikillisia toimintoja ja esikielellistä kehitystä kartoitettiin vanhempien täyttämien kyselylomakkeiden avulla. Lisäksi vauvojen ollessa kuuden kuukauden ikäisiä he osallistuivat ERP-mittaukseen, jonka aikana heille soitettiin toistuvaa epäsanaa /ta-ta/, jonka jälkimmäisessä tavussa esiintyi satunnaisia äänen keston, korkeuden ja vokaalin muutoksia. Tämän jälkeen tarkasteltiin vauvojen viikoittaisen musiikille altistumisen määrän ja musiikillisten toimintojen yhteyttä heidän esikielellisen kehityksensä taitotasoon sekä puheäänten hermostollista käsittelyä heijastaviin ERP-vasteisiin. Tulosten perusteella musiikin hyöty vauvojen varhaiskehityksessä näyttää perustuvan pitkälti aktiivisen musiikillisen toiminnan ja sosiaalisen vuorovaikutuksen yhteisvaikutukseen. Erityisesti rytmin havaitse-miseen perustuvien sosiaalisessa vuorovaikutuksessa toteutettujen musiikillisten toimintojen, kuten tans-simisen ja rummuttelun määrä näyttää olevan yhteydessä vauvojen esikielellisen kehityksen tasoon. Tut-kimus antaa viitteitä siitä, millaisella kodin piirissä toteutettavalla musiikillisella toiminnalla voidaan tukea vauvojen esikielellisten taitojen kehitystä. Tulevaisuudessa musiikin sisällyttäminen osaksi lasten varhaiskasvatusta on mahdollisesti tehokkain kielellisen kehityksen tukitoimi myös lukivaikeuden kohdal-la.
-
(2018)Objectives. Meditative Movement practices, such as yoga and qigong, combine movement with meditation. These kinds of practices have not been investigated much so far. The purpose of this study was to study the effects of qigong practice to affects and flow experience. In flow experience an individual is completely immersed in an activity without reflective self-consciousness but with a sense of control, and the activity itself is deeply rewarding. Previous studies have found out that qigong practice has a positive effect on affect but there are no previous studies of the effect of qigong practice on flow experience. Methods. 19 qigong practitioners (7 women and 12 men, aged between 26 and 78) took part of this experimental longitudinal study. The subjects had been practicing qigong for a few months to twenty years. The study consisted four one-hour qigong practise sessions with one week between each session. Each session had three different 20-minute qigong practice sections. PANAS (Positive And Negative Affect Schedule) was used to assess the effect of qigong practice on affect, and FSS (Flow Short Scale) to assess the effect of qigong practice on flow experience. In addition, open-ended questions were used to obtain further information about changes in affective state and flow experience. PANAS and FSS data was analysed using parametric and non-parametric tests, and qualitative content analysis was performed on the answers to open ended questions. Results and conclusions. Regarding affects: PANAS results showed a clear change in affective state when comparing affects before qigong practice and after practice. According to PANAS results, negative affect was lowered- and positive affect was increased during qigong practice. Overall affect was positively increased more than 10 % of the whole PANAS scale, which can be viewed as a significant change. In addition, content analysis showed that qigong practice produced an affective state that can be summarized as calm, happy, energized and relaxed. These findings are aligned with previous studies that have found that qigong practice has uplifting effect on positive affect, and that it lowers negative affect such as stress and anxiety. Regarding Flow experience: FSS scores were high in the whole group (mean 5.66 on a scale from 1.0 to 7.0). In addition to FSS scores there were other indications that many of the subjects experienced flow. One indication was the answers to the open-ended questions, where some of test subjects described an experience that fits very well in general description of flow experience. When weighing all above it seems that qigong practice is a flow inducing activity. This is in accordance of the founder of flow research Mihaly Csikszentmihalyi according to whom, eastern meditative movement methods are designed to induce flow state.
Now showing items 21-33 of 33