Browsing by discipline "Engelsk filologi"

Naisten asemaa politiikassa ja mediassa on tutkittu useissa yhteyksissä, mutta nämä tutkimukset eivät ole keskittyneet syvällisesti kielenkäytön eriasteiseen asenteellisuuteen. Tämän tutkielman aiheena on tutkia naispoliitikkoja kohtaan suunnatun asenteellisen kielen esiintymistä uutisteksteissä. Tutkimuksen kohteina ovat Yhdysvaltain entinen ulkoministeri ja presidenttiehdokas Hillary Clinton sekä Britannian virassa oleva pääministeri Theresa May. Tutkielma pyrkii selvittämään, missä määrin naispoliitikoista käytetty kieli on asenteellista, ja onko se positiivista vai negatiivista. Tutkielmassa myös vertaillaan näitä löydöksiä naisten asemaan mediassa ja heidän kohtaamiinsa sukupuolistereotypioihin, sekä tarkastellaan eroja amerikkalaisen ja brittiläisen uutismedian välillä. Manuaalisesti koottu lähdeaineisto koostuu kahden eri sanomalehden internetsivuilta kerätyistä artikkeleista, jotka edustavat eri uutislajeja: kolumneja, viihdeartikkeleita ja uutisartikkeleita. Hillary Clintonin lähdeaineistona toimii amerikkalainen New York Post ja Theresa Mayn aineistona brittiläinen Daily Mail. Asenteellisuutta sisältävät tapaukset on kerätty aineistosta hyödyntäen Martinin & Whiten (2005) suhtautumisen teoriaa (appraisal theory) ja luokiteltu kolmen teoriaan perustuvan pääkategorian perusteella: asennoituminen (attitude), sitoutuminen (engagement) ja ilmaisutavan intensiteetti (graduation). Tutkitut tapaukset on myös analysoitu sen perusteella ovatko ne positiivisia, negatiivisia vai neutraaleita välittömässä kontekstissaan. Tulokset osoittavat, että tutkituista naispoliitikoista puhuttiin kovin negatiivisesti ja sukupuolistereotypioihin nojautuen. Brittiläisessä mediassa sävy oli kuitenkin positiivisempi kuin amerikkalaisessa mediassa. Amerikkalainen media keskittyi enemmän Clintonin persoonaan, kun taas brittiläinen media keskittyi enemmän Mayn ulkonäköön. Tuloksista ilmenee myös eroja eri uutislajien välillä: amerikkalaismediassa kirjoittajan sitoutuminen oli yleisin asenteellisuuden muoto uutisissa, kun taas brittimediassa se oli asennoituminen. Kokonaistuloksissa näiden kahden lehden välillä on nähtävissä samanlaista asenteellista kaavamaisuutta, mutta määrällisesti amerikkalaisessa mediassa asenteellisuutta käytetään selvästi enemmän. Tutkielmani tulokset vahvistavat aikaisempien tutkimusten osoittamaa konsensusta siitä, että naiset ja naispoliitikot kohtaavat edelleen syrjivää kieltä mediassa, vaikka näennäisesti mahdollisuudet edetä poliittisella uralla ovat samat kuin miehillä. Tutkimukseni kuitenkin eroaa aikaisemmin käytetyistä metodeista siinä, että se ottaa huomioon kielen hienovaraiset ja peitellyt asenteellisuuden muodot, jotka huomaamattomasti voivat vaikuttaa lukijan asenteisiin.

Vuonna 1951 Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO) ehdotti englannin kieltä ilmailualan kieleksi. Vaikka se oli vain suositus, otettiin se vastaan myötämielisesti. Yhteisen kielen päätarkoituksena oli parantaa lentäjien ja lennonjohtajien kommunikointia ja sitä kautta lentoturvallisuutta. 2000-luvulla 57 prosenttia kohtalokkaista lento-onnettomuuksista johtui lentäjän inhimillisestä virheestä. Suuri osa näistä lento-onnettomuuksista on seuraus lentäjän ja lennonjohdon harhaanjohtavasta ja epäonnistuneesta kommunikoinnista. Puutteellinen englannin kielen taito, kuten virheellinen ääntämys tai heikko kuullunymmärtäminen voivat pahimmillaan aiheuttaa vaarallisia tilanteita ja lento-onnettomuuksia. Tutkielman aiheena on ilmailuenglanti ja sen keskeinen merkitys lentoturvallisuudessa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää suomalaisten lentäjien ja lennonjohtajien mielipiteitä englannin kielen opetuksen lisäämisestä osana koulutusta tai ammatin harjoittamista. Tutkimuksessa analysoidaan suomalaisten lentäjien ja lennonjohtajien koulutusjärjestelmää ja sen kehitysmahdollisuuksia englannin kielen opetuksen lisäämisessä. Tutkimusmenetelminä käytettiin kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Kvalitatiivisena tutkimusaineistona oli kahden ilmailualan tehtävissä toimivan lentäjän haastattelut ja havainnointi ohjaamossa Finnairin lennolla Helsingistä Dubaihin vuonna 2012. Kvantitatiivisen tutkimusaineiston tarjosi 72:n kyselykaavakkeeseen vastanneen lentäjän ja 41:n lennonjohtajan kriittinen arviointi ja analysointi. Lentäjien kysely suoritettiin vuonna 2013 ja lennonjohtajien kysely vuonna 2016. Tutkimus osoittaa, että valtaosa lentäjistä ja lennonjohtajista on sitä mieltä, että englannin kielen opetus tulisi olla jossain määrin osana heidän koulutustaan. Kyselytutkimusten vastausten, ohjaamossa havainnoinnin ja lentäjien haastattelun perusteella voidaan päätellä, että kielellisiä ongelmia ja väärinymmärryksiä tapahtuu päivittäin lentoliikenteessä. Suuri syy näihin väärinymmärryksiin on puutteellinen kommunikointi englannin kielellä. Näiden väärinymmärrysten välttämiseksi on kehitetty ilmailualan fraseologia, mutta se ei kuitenkaan poista ongelmaa kokonaan ja kommunikoinnista johtuvia vaaratilanteita esiintyy edelleen.

Tässä pro gradu -tutkielmassa analysoin Yhdysvaltain suosituimpien naisille ja tytöille suunnattujen lehtien verkkosivuilla esiintyviä naismetaforia. Näitä naismetaforia analysoimalla voidaan tarkastella sitä kuvaa naiseudesta, jota metaforilla aktiivisesti konstruoidaan. Vaikka naistenlehtien naismetaforien konstruoima naiseus kytkeytyy yhteiskunnan näkemyksiin naiseudesta, sillä on tulosteni mukaan myös omat erityispiirteensä. Kognitiivisen metaforateorian mukaan metaforat ovat keskeisiä ajattelun välineitä. Metaforia tarkastelemalla voidaan paljastaa niiden taustalla toimivia ideologioita, sillä kieli kantaa kulttuuriin kuuluvia arvoja ja asenteita. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että kieli vaikuttaa ajatteluumme silloinkin kun emme ole siitä tietoisia. Metaforien välittämät arvot ja asenteet ovat erityisen piileviä metaforien luonteen tähden ja siksi tutkimuksen kohteina antoisia ja tärkeitä. Aineistossani naisia ymmärretään elottomien objektien, kasvien, ruokien, eläimien, lapsien, äitien, kuninkaallisten ja yliluonnollisten olentojen kautta. Naismetaforien analysoiminen paljastaa, millaisia uskomuksia yhteiskunnallamme on naisista ja naiseudesta. Naismetaforia sekä naistenlehtiä on tutkittu paljon sekä kielentutkimuksen että feministisen tutkimuksen saralla. Niin naistenlehtien kuin naismetaforienkin on osoitettu vaikuttavan siihen, millaisena naiset ja naiseus koetaan ja nähdään. Aiemmassa naismetaforien tutkimuksessa näen ongelmallisena naiseuden universalisoimisen siten, ettei erilaisten naisten kokemusta naiseudesta ja siihen liittyvistä vaatimuksista oteta huomioon. Pyrin tässä pro gradu -tutkielmassa ottamaan naisten moninaisuuden huomioon intersektionaalisuuden teorian avulla. Koska naistenlehdet kertovat pääasiallisesti tietynlaisista naisista, kuvaavat myös tutkielman naismetaforat vain tietynlaisia naisia, pääosin valkoisia, cis-sukupuolisia, heteroita, nuoria, kyvykkäitä ja ylä- tai keskiluokkaisia. Analysoin 38 naismetaforaa Seventeen.com- ja Cosmopolitan.com -sivustoilta keräämistäni 420 artikkelista. Analyysissa vertailen keskenään sanakirjojen ja Metalude-metaforatietokannan määritelmiä käytetyistä sanoista, käytön kontekstia sekä aiempaa tutkimusta. Lisäksi pohdin metaforien kuvaamien naisten risteäviä identiteettejä intersektionaalisuuden käsitteen avulla ja vertaan analysoimiani naismetaforia yleisimpiin miesmetaforiin. Aineistossa käytetyt naismetaforat konstruoivat naiseutta, jolle keskeisiä ominaisuuksia ovat fyysinen viehättävyys, seksuaalinen haluttavuus, passiivisuus sekä tottelevaisuus. Miesmetaforat puolestaan korostavat aktiivisuutta, älykkyyttä ja seksuaalista halukkuutta. Naismetaforien korostamat ominaisuudet ovat ristiriidassa lehtien virallisesti edustaman naiskuvan sekä useiden omien artikkeleidensa sisällön kanssa. Naismetaforien ulkonäkökeskeisyyttä sekä edellä mainittua ristiriitaa saattavat selittää yhteiskunnallisten tekijöiden lisäksi lehtien mainostajien intressit, joista johtuen naistenlehdissä ulkonäkö ja menestys esitetään kuluttamisen kautta saavutettuina etuina. Naistenlehdet ja nuortenlehdet ovat keskeisiä kulttuurisia tuoteitta. Näin ollen lehdillä on valtaa vaikuttaa siihen, millaiseksi naiseus käsitetään. Jos lehtien tavoitteena tosiaan on naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen, olisi lehtien omankin edun mukaista, että niiden käyttämä kieli tukisi tätä päämäärää. Tutkimukseni osoittaa, ettei näin ole ainakaan naismetaforien osalta.

Mikrolainat ovat nousseet yhä keskeisemmäksi osaksi kansainvälistä kehitysapua ja mikrorahoitusnäkökulmat vaikuttavat täten entistä enemmän kehitysavusta ja sen saajista käytyihin diskursseihin. Tutkielmassa tarkastellaan miten lainaajia kuvataan lainahakemuksissa ja miten mikrorahoituksen omaleimainen asema laajemmassa kehitysapukontekstissa heijastuu lainakuvausten kielellisiin elementteihin. Tutkielman aineisto rakentuu mikrolainajärjestö Kivan internetsivustolta kerätystä 1 700 lainahakemuksesta koostuvasta korpuksesta, josta poimittiin analysoitavaksi 12 339 adjektiivia Antconc-korpusohjelman avulla. Käytetyimpiä adjektiiveja ja niistä ekstrapoloituja diskursseja analysoidaan kriittisen diskurssianalyysiteorian kautta. Analyysi jäsentyy Norman Fairclough’n esittelemän kolmiportaisen viitekehyksen kautta tekstuaalisen käytännön, diskurssikäytännön ja sosiokulttuurisen käytännön tasoihin ja niiden vaikutuksiin lainahakemuksissa käytettyihin adjektiiveihin. Tekstin tuotantoon ja kulutukseen liittyvät katsontakannat ovat analyysin keskiössä. Yleisimmät lainanhakijoita kuvaamaan käytetyt adjektiivit liittyvät objektiivisiin ominaisuuksiin kuten ikä ja sivilisääty. Kuvailevammista adjektiiveista valtaosa luonnehtii lainanhakijoita useimmiten kykenevinä, ahkerina, kiitollisina ja vastuuntuntoisina. Perinteisistä hyväntekeväisyysdiskursseista poiketen mikrolainahakemuksissa korostetaan positiivisia näkökulmia lainanhakijan elämästä, kun taas negatiivissävytteiset aspektit jäävät vähemmälle huomiolle. Kaikista lainahakemuksissa käytetyistä adjektiiveista valtaosa (66 %) kuvaa lainanhakijaa ja hänen elämäänsä neutraalisti, 29 % positiivisesti ja 5 % negatiivisesti. Adjektiiveissa, jotka kuvailevat vain lainanhakijaa itseään positiivisten aspektien painotteisuus on vielä näkyvämpi. Lainanhakijaa kuvaavista adjektiiveista 59 % luokitellaan neutraaleiksi, 39 % positiivisiksi ja vain 2 % negatiivisiksi. Positiivisten näkökulmien painoitteisuutta tulkitaan laajempaa hyväntekeväisyysdiskurssikontekstia vasten. Koska kyseessä on hyväntekeväisyyslahjoituksen sijaan laina, voidaan olettaa, että positiivisen ja kykenevän kuvan luominen lainanhakijasta on erityisen tärkeää, jotta lainanantajat kykenevät luottamaan lainanhakijan takaisinmaksukykyyn. Lainahakemusten teksti vaikuttaakin olevan suunnattu vastaamaan lainanantajien odotuksia ja tarpeita ja maksimoimaan lainaajien auttamishalukkuutta. Mikrolainahakemuksissa lainanhakijoiden toimijuus on korostunut, mikä heijastaa mikrorahoituskontekstin edellyttämää ihmiskuvaa, jossa ahkera ihminen voi pienen lainan avulla nousta köyhyydestä.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee palvelijoiden ja heidän työnantajiensa suhdetta Downton Abbey -televisiosarjassa, ja sen tarkoituksena on sekä selvittää millaisen kuvan sarja suhteista antaa että pohtia miten sarja on luonut uskottavat puitteet tarinankerronnalle ja miten sarjan luoma kuva mahdollisesti voi vaikuttaa katsojan käsitykseen palvelijoista. Koska mediakuvastoilla on suuri vaikutus kollektiiviseen muistiin niin puheenaiheiden tarjoajana kuin mielikuvien luojanakin, on Downton Abbeyn kaltaisella menestyssarjalla mahdollisuus tukea olemassa olevia käsityksiä tai purkaa niitä ja samalla luoda uusia mielikuvia. Tutkimusmateriaalinani on ollut erityisesti sarjan kolme ensimmäistä tuotantokautta sekä sarjan luojan, Julian Fellowesin, kommentaareilla evästetyt käsikirjoitukset. Tutkielmassani olen tutkinut sarjaa sekä tietyn ajanjakson kuvaajana että käsitellyt sarjan esittämiä palvelijoiden ja heidän työnantajiensa erilaisia suhteita sekä valta-asetelmia. Suhteissa ilmenee kohteliasta kunnioitusta, palvelijoiden kunnianhimon ja ahneuden aiheuttamaa kitkaa, ystävyyttä ja rakkautta. Palvelijoita ei esitetä surkeina käskyläisinä, vaan heillä on myös valtaa omassa elämässään sekä jopa työnantajiinsa nähden. Kaikki nämä piirteet luovat monimutkaisen verkon palvelijoiden ja palveltavien välille. Vaikka Downton Abbey onnistuukin esittämään joitakin negatiivisia puolia palvelijana työskentelemisestä 1900-luvun alun Englannissa sekä osittain myös palvelijoiden eriäviä mielipiteitä työstään, väitän sarjan kuvauksen olevan kuitenkin liian ruusuinen. Koska Downton Abbey ei ole dokumentti palvelijoiden elämästä, on sen keskittymispiste hahmojen välisessä kanssakäymisessä, ja palvelijoiden työn kuvaamiselle ei ole jäänyt paljoa aikaa. Fellowes on kertonut halunneensa tehdä sarjan hahmoista sympaattisia riippumatta siitä kuuluvatko he ylä- tai alakerran väkeen. Esitänkin, että Crawleyn perheen ylenpalttisen huomaavaisuuden palvelijoitaan kohtaan juontuu enemmänkin halusta esittää heidät nykykatsojille suotuisammassa valossa kuin olisi ollut mahdollista, jos he olisivat toimineet aikalaisilleen tyypillisempään tapaan.

Ruotsinkielisen lukion kieltenopettajana toimiessani huomasin, että lukion englannin Profiles 4 -oppikirjan ruotsinkielinen versio eroaa suomenkielisestä muillakin tavoin kuin kielivalinnan osalta. Huomioni kiinnittyi kirjan kyseenalaisempiin lisäyksiin, kuten RKP:n poliitikko Carl Haglundin haastattelun sisällyttämiseen. Tutkimuksessani vertaan Profiles 4: Swedish Edition -oppikirjaa alkuperäiseen suomenkieliseen Profiles 4 -versioon. Tutkimuksen tavoitteena on eritellä, mitä muutoksia Profiles 4: Swedish Edition -oppikirjaan on tehty, ja selvittää, kuinka pedagogisesti onnistuneita muutokset ovat. Määrittelen tutkielmassani muutosten onnistumisen tehtävien odotetun lopputuleman kautta. Odotettu lopputulema tarkoittaa minun näkemystäni siitä, kuinka oppilaat suorittavat tehtävän luokkahuoneen kontekstissa ja mitä taitoja se kehittää. Silloin kun ruotsinkielisen version odotettu lopputulema on parempi tai ekvivalentti, tulkitsen muutoksen onnistuneeksi. Yhteensä olen tunnistanut viisi muutoskategoriaa: onnistunut/epäonnistunut muutos, ekvivalentti muutos, irrelevantti muutos ja epäonnistunut säilyttäminen. Analyysini osoittaa, että moni oppikirjaan tehty muutos on pedagogisesta näkökulmasta epäonnistunut. Eräät lisäykset ovat kieliopillisesti ja tyylillisesti epäkorrekteja, ja monet muutokset hankaloittavat oppilaiden oppimista. Siitä huolimatta oppikirjan ruotsinkielisen version suunnitteluun on selvästi käytetty aikaa, mikä näkyy pienimmänkin skaalan muutoksissa. Useissa valinnoissa näkyy laatijoiden hyvä intentio, mutta valitettavasti toteutus jää vajaaksi niin, että muutoksista on todennäköisesti oppilaille enemmän haittaa kuin hyötyä. Osasyynä tähän voi olla kustantamomaailman kova julkaisutahti ja tiukat aikataulut. Tällaisten ongelmien välttämiseksi, ehdotan normatiivisen ohjeen luomista oppikirjojen laadintaan ja esitän joitakin toimintamalleja kustantamoille oppikirjakäännösten suhteen. Ehdotan myös uutta tapaa ajatella oppikirjaa, missä oppilailla ja opettajilla on enemmän valinnanvaraa tehtävien suhteen.

Käytän pro gradu -työssäni semiologista temaattista analyysiä yhdessä close reading -tekniikan kanssa. Tutkimus keskittyy pääasiassa henkilöhahmoihin Thomas Pynchonin romaanissa Against the Day. Lähestyn romaanihenkilöitä kumulatiivisinä merkkeinä semiologisessä analyysissä. Tutkimusnäkökulmana on identiteetin etsintä romaanissa Against the Day. Yhden henkilöhahmon, Cyprian Latewoodin, kohdalla sovellan Francois Lyotardin totalisoivan järjen kritiikkiä, joka valorisoi erilaisuutta. Muiden kohdalla käsittelen henkilöhahmoja semiologisina kumulatiivisina merkkeinä, jotka muodostavat temaattisia kokonaisuuksia. Näihin kokonaisuuksiiin linkkiytyvät myös romaanissa esiintyvät ryhmät. Sen sijaan ne identiteetin traditionaaliset palaset, kuten kansallinen ja seksuaalinen identiteetti, joista sen on uskottu koostuvan, osoitetaan yksi kerrallaan vääriksi romaanissa. Romaani on postmoderni tyyliltään; se sekoittaa useita genreja, esimerkiksi mystiikkaa, näkyromaania, allegoriaa, seikkailukertomusta ja realistiselle romaanille tyypillisellä tavalla kuvattuja henkilöhahmoja. Juuri henkilöhahmojen luonti nojaa kohti realistista romaania Against the Dayssa. Tämä kontrasti realismin ja fantastisen fabulaation välillä on yksi romaanin tärkeimmistä tehokeinoista. Se luo häilyvän, kangastuksenomaisen vaikutelman (flickering) jossa toden ja fantastisen raja katoaa. Samalla kuitenkin myös realistien kerronnan luoma illuusio todetaan vain illuusioksi. Tutkielma näyttää kuinka kirjailija asettaa vierekkäin useita tyylilajeja luomatta silti näiden välille hierarkiaa. Tämä painottaa ontologista dominanttia, postmodernin kirjallisuuden tärkeintä piirrettä Brian McHalen mukaan. Siksi esitänkin että Against the Day on postmoderni teos, huolimatta useista käytetyistä erilaista tyylilajeista, ilmiö josta McHale käyttää termiä genre-poaching (tyylilajien salametsästys). Tutkielma ottaa myös huomioon romaanin sosiaalisen roolin realistisessa kirjallisessa traditiossa sosiaalisten epäkohtien esilletuojana. Työväen oikeudet, kapitalismin ahneus ja ympäristön tuhoaminen ovat esillä romaanissa. Romaanin henkilöt etsivät identiteettiään tässä kontekstissa. Väitän, että mystisten ja yliluonnollisten aiheiden käyttö on osa itseyden etsimisen teemaa ja sitä käytetään romaanissa korostamaan modernin aikamme arvokatoa verrattuna aikaisempiin, muinaisiin uskomusjärjestelmiin. Niiden romaanin henkilöiden kohdalla, joilla loppu on onnellinen, valaistumisen metaforaa käytetään onnistuneesta identiteetin etsinnästä. Tutkielman loppupäätelmä on, että identiteetti on relationaalinen, se ilmenee suhteessa muihin ihmisiin. Henkilöhahmot löytävät itsensä suhteessa toisiin ihmisiin, ei transkendentaalisen etsinnän kautta.

Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Humanistinen tiedekunta Tekijä – Författare – Author Mervi Saarelainen Työn nimi – Arbetets titel – Title Charmed Life, Fire and Hemlock, Neverwhere, Coraline: Role Models for Girls by Diana Wynne Jones and Neil Gaiman Oppiaine – Läroämne – Subject Englantilainen filologia Työn laji – Arbetets art – Level Pro Gradu Aika – Datum – Month and year Marraskuu 2020 Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages 71 Tiivistelmä – Referat – Abstract Yhdistän tässä Pro Gradu -työssäni kirjallisuudentutkimuksen menetelmiä ja feminististä teoriaa. Primäärilähteinäni ovat neljä fantasiagenreen kuuluvaa kirjaa: Diana Wynne Jonesin Charmed Life (1977) ja Fire and Hemlock (1985) ja Neil Gaimanin Neverwhere (1996) ja Coraline (2002). Tutkin millaisia roolimalleja näissä kirjoissa esitetään tytöille. Esitän työssäni, että tasa-arvon edistämiseksi myös kulttuuristen esikuvien, kuten esimerkiksi lastenkirjallisuuden roolimallien tulisi olla monipuolisia ja vapautuneita ahtaista sukupuolinormeista. Teoreettisena lähtökohtanani on feministisen teorian esittämä kaksinapaisen vastakkainasettelun kyseenalaistaminen. Sen sijaan, että miehet perinteisesti nähdään edustavan älyä ja voimaa ja naisten tunteita ja heikkoutta, bipolaaristen dikotomioiden kyseenalaistaminen ehdottaa jyrkkien vastakohtien sijaan jatkumoa avuksi analysointiin. Feministisen kirjallisuudentutkimuksen taustaa vasten tarkastelen myös angloamerikkalaisen lastenkirjallisuuden historiaa ja analysoin tyttöjen ja naisten henkilöhahmoja valitsemissani teoksissa. Sovellan henkilöhahmoihin erilaisia teorioita tyttöjen ja naisten sankaruudesta, joka saattaa erota huomattavasti poikien ja miesten sankaruudesta. Pyrinkin nostamaan esille arkipäivän sankaruuden, joka saattaa olla naisille tyypillisempää kuin miehille. Jotta henkilöhahmojen keskinäinen vertailu olisi helppoa, tutkin samoja ominaisuuksia jokaisen henkilöhahmon kohdalla, ja kerään löydökseni kahdeksaan taulukkoon, joissa luonnehdin tutkimieni henkilöhahmojen keskeisiä piirteitä. Primäärilähteitteni tyttö- ja naishahmot saattavat poiketa paljon perinteisestä lastenkirjallisuuden mallista, joka on usein kasvatuksellinen. Lisäksi monet tutkimistani henkilöhahmoista kyseenalaistavat toiminnallaan käsityksiä esimerkiksi lapsuuden viattomuudesta. Tutkimani henkilöhahmot ovat piirteiltään usein monipuolisia kokonaisuuksia, joissa saattaa olla perinteisesti niin hyvinä kuin pahoinakin pidettyjä luonteenpiirteitä. Tutkimieni henkilöhahmojen arvottaminen yksinkertaisesti hyväksi tai pahaksi on usein haasteellista. Eräs tärkeimmistä löydöistäni on ulkonäön merkittävyys. Ainoastaan yksi henkilöhamoista, Coraline, esitellään lukijoille ennemminkin ajattelijana ja tekijänä, sillä hänen ulkoista olemustaan ei ole juurikaan kommentoitu. Ehdotankin, että Coraline on roolimallina erittäin inspiroiva, ja että hän saattaa olla tutkimistani hahmoista kaikkein modernein. Primäärilähteissäni on myös useita esimerkkejä naisten sankarillisuudesta. Nämä sankariteot saattavat olla perinteisiä urotekoja, kuten esimerkiksi maailman pelastaminen, tai arkipäiväisempää urheutta, kuten hädänalaisen lähimmäisen auttaminen. Pohdinnassani ehdotan jatkotutkimuksen aiheeksi etenkin Wynne Jonesin Fire and Hemlock -kirjaa, jonka eräät aiheet saattavat olla tällä hetkellä kyseenalaisia. Teoksen päähenkilö ystävystyy pikkutyttönä aikuisen miehen kanssa, ja tytön varttuessa heidän ystävyyttään voi kutsua jopa sukupolvien väliseksi flirtiksi, käyttäytymiseksi, joka on saattanut muuttaa merkitystään viime aikoina. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Kirjallisuudentutkimus, sukupuolentutkimus, fantasia, Diana Wynne Jones, Neil Gaiman, tyttöjen roolimallit, sankaruus Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Keskustakampuksen kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information Noidan veli, Tuli ja myrkkykatko, Neverwhere – maanalainen Lontoo, Coraline: Diana Wynne Jonesin ja Neil Gaimanin roolimalleja tytöille

Tutkin pro gradussani Classical Art Memes -Facebook-sivuston internet-meemien diskursiivisia ominaisuuksia selvittääkseni, mistä sivuston suosio syntyy, ja muodostaakseni siitä kuvan digitaalisena tilana James Paul Geen määrittelemän affinity space (mieltymystila) -käsitteen kautta. Mieltymystilan käsitteessä yhdistyvät sosiaaliseen yhteisöön kuulumisen merkitys sekä itse sisältö, jonka ympärille yhteisö rakentuu. Internet-meemi vuorostaan käsitetään populaarikulttuurin yksiköksi, joka leviää ja muovautuu internetin käyttäjien välityksellä synnyttäen jaettuja kulttuurisia kokemuksia. Classical Art Memes on Facebookiin elokuussa 2014 perustettu viihdesivusto, jolla ylläpitäjä ja käyttäjät jakavat multimodaalisia kuvia humoristisesti tulkituista klassisista taideteoksista. Classical Art Memes ilmentää osallistumiselle avointa digitaalista kulttuuria, johon sisältyy olennaisesti se, että käyttäjät ovat yhtä aikaa kuluttajia ja tuottajia. Sivusto ylitti kahden miljoonan Facebook-tykkäyksen rajan keväällä 2016. Tutkimusaineistoni koostui 140 Classical Art Memes -sivuston aikajanalla ilmestyneestä meemistä, joista ensimmäiset 70 ovat peräisin syksyltä 2014 ja toiset 70 keväältä 2016. Laadullisessa tutkimuksessani käyn läpi jokaisen yksittäisen meemin aineistossani soveltaen Susan Herringin vaiheittaista luokitteluskeemaa, joka on hahmoteltu erityisesti digitaalisia diskursseja silmällä pitäen (faceted classification scheme for computer-mediated disocurses). Tarkastelun keskiössä ovat erityisesti meemien aihe/teema, sävy, kielelliset piirteet ja intertekstuaalisuus. Meemien pohjana käytetyt taideteokset ovat usein arvohenkilöiden muotokuvia, tilannekuvauksia, uskonnollisia töitä tai kuvamanipuloituja teoksia. Meemien aihepiiri on kirjava, mutta selkeästi useimmin aiheet liittyvät seksiin, rakkauteen ja tunteisiin sekä digitaalisen kulttuurin ilmiöihin. Sävy on suurimmaksi osaksi leikkisä, mutta kyynisyys ja pisteliäs sarkasmi näyttelevät myös huomattavaa osaa. Monipuolinen intertekstuaalisuus näyttäytyy sivuston keskeisenä tehokeinona. Erityisesti viittaukset populaarikulttuuriin, taideteosten taustatietoon sekä internet-ilmiöihin ovat yleisiä. Kieleltään meemit ovat enimmäkseen sujuvaa ja sanavarastoltaan kattavaa standardienglantia, mutta mukana on runsaasti mm. internet-slangille ominaisia piirteitä sekä alatyylisiä ilmauksia. Aineiston kautta muodostuu kuva digitaalisesta tilasta, jonka keskeinen tarkoitus on viihdyttää sen käyttäjiä nokkelilla taideteosten uudelleenkontekstualisoinneilla. Sivuston meemeissä laaja taustatieto yhdistyy oivaltavuuteen ja kielelliseen monipuolisuuteen. Analyysini perusteella totean lisäksi, että huumorisivustoilla kuten Classical Art Memes, on sosiaalisena tilana potentiaalia edistää epämuodollista yleistiedollista ja kielellistä oppimista, mikä kuuluu olennaisesti affinity space -käsitteeseen.

Tutkimukseni aiheena on George Lakoffin ja Mark Johnsonin kognitiivisen metaforateorian hyödyllisyyden arviointi, etenkin yhteydessä konventionaalisen kielenkäyttöön. Teorian mukaan abstraktit asiat ymmärretään konkreettisten asioiden kautta, ja kielenkäyttö sekä ajattelu perustuvat pitkälti näihin konseptuaalisiin metaforiin. Tästä johtuen lukuisat kielitieteelliset tutkimukset ovat tarkastelleet mitä erilaisimpia tekstejä, ja asetelleet niistä löytyvät ilmaisut konseptuaalisten metaforien alle. Kognitiivinen metaforateoria on saanut osakseen myös huomattavaa kritiikkiä. Tämä kritiikki perustuu pääasiassa siihen, että todisteena konseptuaalisille metaforille toimivat samat ilmaisut, jotka näiden metaforien pitäisi selittää. Metaforatutkijat ovatkin ehdottaneet, että yksi keino tämän kehäpäättelyn purkamiseen on tarkastella metaforien esiintymistä sanallisen viestinnän ulkopuolella. Koska aikaisemmat tutkimukset ovat hyvin tarkasti kartoittaneet tunteiden konseptit, päätin tarkastella vihan, pelon ja ylpeyden kuvallista esittämistä sarjakuvissa saadakseni selville, miten visuaalisen materiaalin tutkiminen pystyy vastaamaan teoriaa kohtaan esitettyihin kritiikkeihin. Tutkimusmateriaalina on Don Rosan kirjoittama ja piirtämä sarjakuva-albumi Roope Ankan elämä ja teot. Kokoan kaikki albumissa esiintyvät hahmot, jotka kuvaavat yhtä valituista tunteista sekä kaikki visuaaliset merkit, jotka osallistuvat näiden tunteiden esittämiseen. Tämän jälkeen arvioin, miten kognitiivisen metaforateorian voi sanoa selittävän nämä esiintymät, ja miten osuvaa kritiikki on visuaalisten metaforien suhteen. Tutkimuksen perusteella saavun johtopäätökseen, että konseptuaalisia metaforia koskeva kritiikki on ollut perusteltua, ja näiden metaforien taustalla olevan teorian puutteista johtuen ei niillä voi sanoa olevan merkittävää selittävää hyötyä konventionaalisen kielenkäytön suhteen. Myös visuaalisten metaforien suhteen sama kehäpäättely on edelleen voimissaan. Monilla näistä konseptuaalisista metaforista on kyllä deskriptiivistä arvoa, ja metaforilla voi olla huomattavaa etymologista merkitystä, mutta usein konseptuaaliset metaforat yksinkertaisesti kuvaavat mitä sanotaan tai esitetään, eivätkä selitä miksi näin on. Toinen merkittävä johtopäätös on, että kielitieteellinen tutkimus ei ole riittävää kognitiivisen metaforateorian suhteen, vaan tarvitaan poikkitieteellistä tutkimusta, etenkin kognitiotieteiden kanssa.