Browsing by discipline "Phonetics (Speech Communication)"

Eettinen viestintä, kriittinen näkökulma monikulttuurisuuteen ja työyhteisöt yhdessä eivät toistaiseksi ole saaneet juuri huomiota osakseen puheviestinnän tutkimuksessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä tutkimustietoa eettisistä diskursseista monikulttuurisessa työelämän kontekstissa. Tavoitteena on tunnistaa eettisiä diskursseja, joita tuotetaan puhuessa monikulttuuristen tutkimusryhmien sosiaalisesta todellisuudesta. Tutkimuksessa pyritään tarkastelemaan miten diskursseja on rakennettu kielellisesti ja toisaalta millaisia merkityksiä ne sisältävät. Lopuksi tarkastellaan millaisia potentiaalisia ideologisia seurauksia diskursseilla on. Tässä tutkimuksessa kulttuuri käsitetään kriittisen tiedonintressin mukaisena kontekstiriippuvaisena kokonaisuutena. Tutkimus on luonteeltaan laadullista tutkimusta. Aineisto koostuu kymmenestä haastattelusta, jotka on kerätty teemahaastattelumenetelmällä suomeksi tai englanniksi. Analyysimenetelmänä on käytetty kriittistä diskurssianalyysiä. Näin ollen huomio aineistossa on kiinnittynyt valtaeroihin ja niiden diskursiiviseen tuottamiseen. Aineistosta tunnistettiin kolme diskurssia, jotka ovat normaaliusdiskurssi, tasa-arvodiskurssi ja hierarkiadiskurssi. Normaaliusdiskurssi nousi hegemoniseksi diskurssiksi, jota rakennetaan erityisesti naturalisaation keinoin. Normaaliusdiskurssi merkityksellistää eettisyyden luonnolliseksi, inhimilliseksi ja passiiviseksi asiantilaksi, jota määrittää normaalius ja epäeettisyyden poissaolo. Tulosten mukaan tasa-arvodiskurssia ja hierarkiadiskurssia rakennetaan kielellisesti monin tavoin. Tasa-arvodiskurssi merkityksellistää eksplisiittisesti tasa-arvon aktiiviseksi tekemiseksi yksilön jokapäiväisessä olemisessa. Tasa-arvo merkityksellistyy myös kyvyksi ja tahdoksi toimia tasa-arvoisesti. Tulosten mukaan tasa-arvosta poikkeava toiminta jättää yksilön tasa-arvon ulkopuolelle. Hierarkiadiskurssi merkityksellistää koulutuspohjaisista hierarkioista puhumisen epäeettiseksi. Vallitsevasta vallan epätasapainosta on mahdollista puhua vain implisiittisesti. Tulokset tukevat aiempaa tutkimustietoa sekä tuovat uutta tietoa monikulttuuristen tutkimusryhmien sosiaalisen todellisuuden rakentumisesta diskursiivisesti.

Organisaatioiden kriisiviestinnän tutkimus on perinteisesti keskittynyt organisaatioiden yksisuuntaisen viestinnän tarkasteluun. Tutkimuksien avulla on pyritty hahmottamaan, minkälaisten viestien ja strategioiden avulla organisaatiot voivat minimoida kriisien aiheuttamat vahingot. Yksisuuntaiseen viestintään keskittyminen on usein tapahtunut organisaatioiden ja sidosryhmien välillä tapahtuvan vuorovaikutuksen tarkastelun kustannuksella. Samaten kriisiviestintää ei ole juurikaan tutkittu vuorovaikutusosaamisen näkökulmasta, vaikka vuorovaikutusosaamisella näyttäisi olevan merkittävä rooli kriisinhallinnassa. Tämä tutkielma pyrkii kaventamaan erityisesti organisaatioiden mainekriisien tutkimuksen sekä vuorovaikutuksen ja vuorovaikutusosaamisen tutkimuksen välistä kuilua. Tutkimus tarkastelee, mitä on kriisivuorovaikutus mainekriisien kontekstissa sekä minkälaista vuorovaikutusosaamista viestinnän ammattilaiset kokevat mainekriiseissä tarvittavan. Mainekriisien kontekstissa ilmenevää vuorovaikutusta havainnollistetaan Baxterin ja Montgomeryn (1996) relationaalisen dialektiikan teoreettisen viitekehyksen avulla. Mainekriiseissä ilmenevä vuorovaikutus nähdään siis kilpailevien jännitteiden värittämänä toimintana, jonka hallitsemiseen viestinnän ammattilaiset tarvitsevat vuorovaikutusosaamista. Tutkimuksessa hyödynnetään laadullisia tutkimusmenetelmiä: tutkimuksen aineisto muodostuu kolmen viestintäjohtajan ja viiden viestintäpäällikön haastatteluista. Aineiston keräämisessä hyödynnettiin teemahaastattelua, ja aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällön analyysin keinoin. Aineiston analyysin apuna käytettiin siis aiempaa tutkimuskirjallisuutta ja teemahaastattelun teemoja, mutta myös täysin aineistolähtöiset tulkinnat sallittiin. Tutkielman tuloksien mukaan mainekriisien kontekstissa ilmenevää vuorovaikutusta luonnehtivat 1) nopeuden ja harkinnan sekä 2) avoimuuden ja salailun pääjännitteet ja niiden alle asettuvat 3) yllätyksellisyyden ja ennakoitavuuden, 4) uuden ja perinteisen kriisiviestinnän, 5) vuorovaikutteisuuden ja yksisuuntaisuuden sekä 6) yhdenmukaisuuden ja moniäänisyyden alajännitteet. Tutkielman tulokset osoittavat myös, että viestinnän ammattilaiset ja muut organisaation työntekijät tarvitsevat monipuolista kriisivuorovaikutusosaamista mainekriisinhallintatyössä. Mainekriisien hallinta edellyttää muun muassa perusvalmiuksia, jotka muodostavat pohjan kriisivuorovaikutusosaamiselle sekä suhteiden ylläpitämiseen ja kehittämiseen liittyvää vuorovaikutusosaamista ja työtehtäviin liittyvää kriisivuorovaikutusosaamista. Näiden lisäksi tutkimuksessa esitellään kriisivuorovaikutusosaamisen funktioita ja kriisivuorovaikutuksen eettisiä periaatteita sekä kriisivuorovaikutusosaamisen koettua tärkeyttä ja sijaintia.