Browsing by discipline "arkeologi"

Tutkielmassa kehitettiin sekä testattiin uutta menetelmää Kansalliskirjaston Fragmenta membranea -kokoelman pergamentista valmistettuihin raamattufragmentteihin. Näitä fragmentteja on yhteensä viidestäkymmenestäkolmesta rekonstruoidusta keskiaikaisesta Raamatusta, ja ne sisältävät vähimmillään yhden lehden ja enimmillään jopa 80 lehteä. Aineisto koostui neljästäkymmenestäseitsemästä rekonstruoidusta kirjasta sekä kahdeksastakymmenestäyhdeksästä lehdestä tai kaksoislehdestä. Aineistoon kuului sekä glossattuja että ilman glossaa olevia Raamattuja. Glossatut Raamatut edustavat kaupungeissa yliopisto-opiskelijoiden tarpeisiin tehtyjä kirjoja ja niiden ajoitukset painottuvat aineiston myöhäisempään päähän. Varhaisemmat Raamatut valmistettiin puolestaan pääosin luostareissa. Kehitetyllä menetelmällä pergamenttifragmentin neliömassa (g/m2) eli massan (g) suhde määrään (m2) voidaan luotettavasti laskea kajoamatta destruktiivisesti itse tutkimusaineistoon. Neliömassaa käytetään paperiteollisuudessa tarkasteltaessa paperin ja pahvin paksuutta. Laskettuja neliömassa-arvoja puolestaan voidaan verrata toisiinsa, mikä mahdollistaa pergamenttifragmenttien välisen laadun vertailun. Aiemman pergamenttifragmentteihin kohdistuneen tutkimuksen perusteella on tuotu esiin, että pergamentti muuttuu ohuemmaksi sitä mukaan mitä enemmän sen tuotanto siirtyy luostareista kaupunkeihin ja valmistus muuttuu ammattimaisemmaksi. Tässä työssä käsitelty aineisto näyttää neliömassojen perusteella noudattavan aiempaan tutkimukseen perustavaa hypoteesia siitä, että näin todella tapahtuu. Pienempi neliömassaluku kuvastaa laadullisesti ohuempaa ja siten ajallisesti ja työllisesti vaativampaa pergamentinvalmistusta. Työssä havaittiin myös ero Raamattujen ja glossattujen Raamattujen välillä. Glossattujen Raamattujen pergamentin paksuus on selkeästi pienempi, kuin sellaisten aineiston Raamattujen, joissa glossaa ei ole. Raamattujen valmistuspaikoista Ranska nousee esiin neliömassoiltaan pienimpien Raamattujen osalta. Tätä puolestaan selittää Pariisin kaupungin merkitys kaupallisessa kirjatuotannossa keskiajalla.

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan Päijänteen alueen (17 kpl) kalliomaalauksia ja tutkimuskysymyksenä on, voidaanko kalliomaalauksia luokitella niiden sijainnin ja kuva-aiheiden perusteella? Työssä tarkasteltavat kalliomaalauskohteet on valittu kivikautisten vesistöolosuhteiden perusteella ja ne kattavat koko Päijänteen järvialueen. Vertailevaksi luokitukseksi on valittu Robert James Davidin (2012) esittämä Kalifornian Klamath-tasangolle sijoittuva ja osittain etnografiseen aineistoon perustuva kalliotaidetyypittely. Työn tavoitteena on tarkastella, voidaanko Davidin esittämää kuva-aiheisiin ja sijaintiin perustuvaa luokitusta löytää Päijänteen kalliomaalauksista? David luokittelee kalliotaidekohteet seuraavasti: 1) asuinpaikoilla sijaitsevat, 2) usein käytettyjen ja 3) vaikeasti saavutettavien paikkojen kalliotaidekohteet. Davidin malli perustuu vahvasti shamanismiin, mutta tässä työssä keskeisenä vaikuttajana on kivikautinen kulttuuri. Kalliomaalaukset luodaan kivikauden yhteisöissä ja niiden kuva-aiheet valikoituvat metsästäjäkeräilijöiden elinpiiristä. Kulttuuri vaikuttaa myös kuvien valikoitumiseen tietyn tyyppisiin ympäristöihin. Päijänteen kalliomaalauskohteiden kartta-analyysia täydennetään Muinaisjäännösrekisterin kuvauksilla ja raporteilla sekä tarkastelemalla valokuvamateriaalia. Analyysin avulla pyritään ennallistamaan kivikautisia vesistö- ja ympäristöolosuhteita sekä selvittämään maalausten kuva-aiheita pääosin Muinaisjäännösrekisteriin tukeutuen. Päijänteen kalliomaalauksista löytyy Davidin mallin määrittelemiä kalliotaiteen yksittäisiä ominaispiirteitä runsaasti. Täysin Davidin luokitukseen soveltuvia kohteita on kuitenkin vain alle viidennes (3/17 kpl) ja soveltumattomia yli puolet (11/17 kpl). Suuren osan luokitteluun soveltumattomista maalauksista muodostavat vaurioituneet kohteet. Työn tuloksena esitetään, että Päijänteen kalliomaalauksia voidaan jaotella sijainnin ja kuva-aiheiden perusteella, mutta niitä ei voi jaotella Davidin esittämän tyypittelyn mukaisesti. Tämän tapaustutkimuksen perusteella ei voi tehdä yleistyksiä Suomen alueen muista kalliomaalauskohteista, mutta mahdollisten lisätutkimusten avulla saatetaan päästä määrittelemään omaa Suomen kalliomaalausten sijaintiin ja kuva-aiheisiin perustuvaa luokittelua.

Tutkimuksen pääsijaisena tavoitteena on kartoittaa Suomen luukampalöytöjä, koska sitä ei aiemmin ole tehty. Samalla tarkastellaan, kuinka tämä kampamateriaali suhteutuu lähialueiden löytöihin, joita on tutkittu enemmän. Kammat ryhmitellään ja luokitellaan mahdollisuuksien mukaan alatyyppeihin, jotta saataisiin selville, voidaanko eri ryhmien ja tyyppien jakautumisessa maantieteellisesti tai erilaisten löytöpaikkojen kesken havaita eroja. Lisäksi tarkastellaan hieman kampojen esineellistä löytöyhteyttä ja hautojen sukupuolijakaumaa. Luokittelun, lähialueiden vastineiden ja löytöyhteyksien perusteella luodaan kammoille kronologia. Aineisto, joka käsittää yhteensä 189 kampaa ja niiden palaa, jaetaan aluksi viiteen pääryhmään, jotka ovat yksiosaiset yksipuoliset kammat, yksiosaiset kaksipuoliset kammat, moniosaiset yksipuoliset kammat ja moniosaiset kaksipuoliset kammat sekä kampojen tukilistojen osat. Lisäksi mukana on kampakoteloiden kappaleita ja kuusi ryhmäjaon ulkopuolista kampaa. Ryhmät pyritään jakamaan edelleen tyyppeihin, mutta kaikkien ryhmien osalta tämä ei ole mahdollista. Tyyppeihin jako tapahtuu taksonomisia menetelmiä apuna käyttämällä. Yksiosaiset ja yksipuoliset kammat jaetaan neljään tyyppiin, samoin kuin yksiosaiset ja kaksipuoliset kammat. Moniosaiset ja kaksipuoliset kammat taas jaetaan seitsemään alatyyppiin. Muita ryhmiä tarkastellaan lähinnä lähialueiden vastineiden avulla. Kammat ajoittuvat vanhemmalta roomalaisajalta lähtien (100-luvulta jKr.) 1700-luvulle. Vanhimpien eli yksiosaisten ja yksipuolisten kampojen osalta voidaan havaita kronologista kehitystä tyypistä toiseksi ja niiden levintä vastaa läntisen rautakauden kulttuurien kalmistojen levintää. Lisäksi ne liittyvät muiden pohjoismaiden ja myös pohjoisen Manner-Euroopan kehitykseen. Toisaalta on havaittavissa kotimaista kehitystä. Nuoremman rautakauden kampojen palat liittyvät yhä tiiviimmin skandinaaviseen kulttuuripiiriin ja ovat hyvinkin samanlaisia laajoilla alueilla. Näiden moniosaisten ja yksipuolisten kampojen kehitys on tapahtunut koko skandinaavisen kulttuuripiirin alueella lähtien jo vanhemmalta rautakaudelta. Suomen osalta kuitenkin puuttuu osa tyypeistä. Lähinnä keskiaikaisiksi ajoittuvat yksiosaiset ja kaksipuoliset kammat ovat olleet käytössä melko samanlaisina pitkiä aikoja ja niiden tyypit ovat lähinnä kronologisia. Kaksipuoleiset ja moniosaiset kammat ovat kehittyneet ehkä nuoremman rautakauden moniosaisista ja yksipuolisista kammoista. Niitä esiintyy lähinnä keskiajalla, mutta muutama on myös rautakauden lopulta. Näiden kampojen tyyppejä on valmistettu Skandinavian kaupungeissa samanaikaisesti ja erilaiset tyypit esiintyvät samaan aikaan samoissa paikoissa, eikä niiden osalta pystytä havaitsemaan selvää kronologista kehitystä tyypistä toisesksi.

Tutkielmassa tarkastellaan saamelaisiin viittaavien paikannimien sijainteja suhteessa tunnettujen muinaisjäännöskohteiden sijaintiin Kuusamon kunnan alueella. Tutkimuksessa selvitetään, mitkä paikannimet liittyvät todennäköisimmin Kuusamon muinaisten saamelaisten asutukseen tai muuhun toimintaan. Lisäksi tutkitaan, minkälaista paikannimistöä eri muinaisjäännöstyyppien lähistöltä löytyy. Saamenkielisen sanan sisältävien paikannimien levinneisyyden perusteella voidaan myös saada lisätietoa seudun asutushistoriasta. Samalla tarkastellaan, mitä asioita on huomioitava, kun paikannimistön avulla tehdään tulkintoja esihistoriasta. Tutkimus toteutetaan luomalla aineistosta levinneisyyskarttoja paikkatieto-ohjelmaan syötettyjen koordinaattitietojen avulla. Ensin tutkitaan saamelaisperäisiä paikannimiä kokonaisuutena, ja niiden levinneisyyttä kunnan alueella verrataan arkeologiseen aineistoon. Seuraavaksi tutkitaan nimenosa kerrallaan muiden mahdollisesti saamelaisiin viittaavien paikannimien yhteyttä muinaisjäännöksiin. Sitten tarkastellaan vielä muinaisjäännöskohteiden ympäristön nimistöä, ja tehdään kaavioita eri paikannimien yleisyydestä eri aikaisten ja tyyppisten kohteiden läheisyydessä. Analyyseista selvisi, että saamelaisperäiset paikannimet ovat yleisimpiä siellä, missä saamelaisten tiedetään historiallisella ajalla eläneen. Paikannimellä voi olla useita eri nimeämisperusteita, joten yksittäisen nimen perusteella on yleensä vaikea tehdä johtopäätöksiä sen yhteydestä muinaiseen todellisuuteen. Tietyt saamelaisperäiset eläinten jälkiin liittyvät paikannimet liittyvät kuitenkin hyvin usein pyyntikuoppiin.

Tutkielma käsittelee Suomen keskiajan lasimaalauksia. Lähestymistapa on säilyneen materiaalin kautta, sillä lähteet vaikenevat maalauksista. Tutkimus perustuu myös kirjalliseen materiaaliin mm. kaivausraportteihin. Alue on keskiaikainen Turun hiippakunta. Tuon näkyväksi materiaalin historiallisen merkityksen ja kerrostumat kirkkotiloissa. Selvitän miten luonnontieteellinen menetelmä (pXRF) soveltuu uuden tiedon tuottamiseen lasimaalauksista. Keskeisimmät tutkimuskysymykset liittyvät ilmiön laajuuteen sekä ajoitukseen. Oleellisia tutkimusnäkökulmia ovat tilalliseen kontekstiin liittyvät kysymykset: millaisissa rakennuksissa lasimaalauksia on ollut, onko niitä ollut kaikissa rakennuksia ja miksi ne mahdollisesti puuttuvat osasta. Tutkimuksen läpi kulkeva teema on säilyneiden sekä hävinneiden problematiikka. Kuinka kattavia johtopäätöksiä voi tehdä vai onko kyse pikemminkin irtolöydöistä. Näistä kysymyksistä muodostuu sekä tausta että konteksti tutkimukselleni. Oletuksena on, että löytyneet palat ovat todiste rakennuksessa olleesta lasimaalauksesta. Löytyneiden palojen määrään vaikuttavat: kaivausten ajankohta, -alue ja toteutustapa. Vaikutus on itse kohteella ja sen valmiusasteella. Säilyneitä lasimaalauksia on 16 kappaletta. Lisäksi museoiden varastoissa on sadoittain maalijäämiä sisältäviä paloja sekä värillistä lasia. Käyn kohteet läpi alueittain ja analysoin tietojen avulla lasimaalausikkunoiden sijaintia ja laatua. Tuloksena on tarkentunut, että fragmentteja on 51 kohteesta yhteensä lähes 900 palaa. Ilmiö jatkuu koko keskiajan. Jaan maalaukset kolmeen sukupolveen. Ensimmäinen on n.1270–1420, toinen n. 1425–1490 ja viimeinen 1490–1560. Löytyneiden fragmenttien painottuminen on enemmänkin varhainen kuin myöhäiskeskiaikainen. Toinen tavoite on pXRF-menetelmän soveltuvuus. Pystyykö menetelmä erottelemaan lasin alkuaineet. Tuloksena on, että menetelmä erottelee raskaiden alkuaineiden avulla joitain fragmenttien alkuperään liittyviä elementtejä. Lasille menetelmä ei ole tarpeeksi tarkka, osoittamaan palojen kuulumisen samaan lasimaalaukseen. Tutkimukseni tuo lasimaalauksiin ja fragmentteihin uutta ja tarkentunutta tietoa. Tuloksena kohteiden määrä ja luonne sekä palojen määrät ovat tarkentuneet. Lisäksi tutkimus vahvistaa oletuksen siitä, että lasimaalaukset ovat kuuluneet osaksi kivikirkkojen rakentamisprosessin kokonaisuutta.

Kosteikkoarkeologia (eng. wetland archaeology) tekee tuloaan Suomeen. Kosteikkoympäristöt asettavat uudenlaisia haasteita arkeologiselle suojelulle sekä kenttätutkimukselle. Ne synnyttävät tilauksen myös uusille paikkatieto- ja mallinnusmenetelmille. Etenkin tiedot muinaisesta maisemasta sekä maastonmuodoista ovat korvaamattomia, kun muinaisia asuinpaikkoja etsitään ja arkeologisia selitysmalleja laaditaan. Kosteikkoympäristöt ovat muuttuneet vahvasti holoseenin saatossa, ja varsinkin soilla muinaisten rantavyöhykkeiden, järvenpohjien sekä kuivan maan alueiden päälle on yleensä kerrostunut paljon turvetta, jonka peittämistä maastonmuodoista arkeologeilla ei ole tavallisesti käytössään kuin ainoastaan viittellisiä topografisia aineistoja. Kokeilen FM Niko Latvakosken pro gradu -työssään kehittelemää sovelletun korkeusmallin menetelmää Savitaipaleella sijaitsevaan Rajalamminsuohon, ja tarkastelen mallin todenmukaisuutta geologisten kairausten sekä maatutkauksen avulla. Mallinnusmenetelmää ei ole aikaisemmin koeteltu kenttätöissä hankittuja mittauksia vasten. Arvioin myös mallin hyödyllisyyttä muinaisjäännösten suojelun kannalta. Tämä vaatii tuekseen tietoa etenkin tutkitun alueen rannansiirtymisestä, jota myös käsittelen työssäni. Suon geologinen ympäristö on Toiseen Salpausselkään liittyvää jäätikköjokideltaa, ja sen jyrkillä harjumuodostelmilla voi erottaa useita muinaisrantaterasseja. Tutkimusalueen läheisyydessä sijaitsee monia esihistoriallisia asuinpaikkoja ja muita toiminta-alueita, joista osa rajautuu välittömästi suon reunaan. Kolmiulotteinen georeferoitu malli nostaa menneen kosteikkoympäristön topografian analyyttiseen tarkasteluun, ja sen avulla on mahdollista paikantaa muinaisia turpeenalaisia rantavyöhykkeitä. Malli muodostetaan kahden lähtöaineiston pohjalta: Geologisen tutkimuskeskuksen turvetutkimuksien syvyyspisteet sekä suota ympäröivät Maanmittauslaitoksen ilmalaserkeilauspisteet muokataan paikkatieto-ohjelmien avulla yhtenäiseksi raster-tiedostoksi, josta turvealue on poistettu. Tämän jälkeen tyhjän alan korkeustiedot luodaan interpoloimalla. Splini-interpoloinnissa syntyvä yhtenäinen kolmiulotteinen pinta sisältää ETRS-TM35FIN-järjestelmän mukaiset korkeus- ja tasokoordinaatit, mikä mahdollistaa sen soveltamisen esimerkiksi kenttätöiden kohdentamisen apuna. Lisäksi sitä voitaisiin käyttää nykyaikaisten ympäristömuutosten seurannassa. Esimerkiksi kosteikkoalueen pohjaveden laskun asettamaa tafonomista uhkaa voitaisiin arvioida mallin avulla. Näkemykseni mukaan mallia voidaan käyttää jo nykymuodossaan suon kivennäispohjaa kuvaavana viitteellisenä maanmittausaineistona, ja tarkkuudeltaan sen voi rinnastaa esimerkiksi peruskarttaan. Merkittävimmät virhelähteet ovat peräisin paikkatietotyökalujen asetuksista, mutta myös lähdeaineistojen välillä havaittiin korkeusarvojen eroja yhtäläisissä maastonkohdissa. Jatkotutkimuksella voitaisiin selvittää millaiset paikkatietotyökalujen asetukset tuottaisivat mahdollisimman todenmukaisen mallin. Tässä tutkielmassa sovellettu versio edellyttää, että suon pohjan ja ympäristön maanpinta ovat yhtäläistä geologista kerrostumaa. Onnistuneen mallinnuksen ehtoja olisi selvitettävä myös toisenlaisten geologisten kerrostumien soilla, jotta menetelmästä saataisiin laajakäyttöisempi.

”The Warring States and Monetizing Economies: An Analogical Research on the Causal Relationships between Geopolitics, Economics, and the Emergence of the Round Coinage of China” is a master’s thesis of archaeology at the University of Helsinki in Finland, published in 2018. The thesis is written in English. In the thesis it is researched why the Chinese began to use round bronze coins alongside the other types of currencies during the Eastern Zhou period (770 - c. 256 B.C.). Back in those days China was still divided into multiple independent states that fought against one another on a frequent basis. The thesis shows that the primary function of the round was to facilitate the daily and local level commerce that the subjects of these states practiced. The daily and local level commerce, in its turn, had a major impact on the creation and maintenance of the economic affluence and self-sustainability of the local economies. The local economies’ economic affluence was necessary for the state, for that impacted how large amounts of tax revenues it could collect from its subjects. The tax revenues were necessary in terms of keeping up a proper army, upon which the state’s survival depended on. The importance of the adoption of the round coinage in the implementation of the above-mentioned economic and societal factors is approached from three different research aspects. The first aspect pertains to the differences between the various types of currencies that were in use during the Eastern Zhou period. It is shown that the round bronze coins were in general smaller and lighter than the other commonly used bronze currency types. Additionally, the round coins circulated only within the borders of the state where they had been manufactured. It is stated that the larger size and weight as well as the international area of circulation of the other typical types of bronze currencies refers to that the round coins were adopted especially in order to bolster the affluence as well as to facilitate the commercial functions within the local economies. The second aspect relates to the inception of the Chinese round coinage. That happened during the warlike latter half of the Eastern Zhou period, known as the Warring States period (475 - 221 B.C.). It is shown that the adoption of the round coinage is closely tied to the states’ growing urgencies to gather large tax revenues to be utilized for the upkeep of the large armies. This aspect is approached by studying historical texts and modern research literature, as well as by making use of archaeological methods. The third aspect is an analogical study between the Warring States period and the Ming dynasty (1368 - 1644). It is performed in order to find new information pertaining to the functions of the round coinage during the Warring States period. The analogy is conducted between the monetary economic factors that were present during the Warring States period and the drastic monetary and other economic reforms that took place during the Ming dynasty. Additionally, the above-mentioned eras are approached by finding analogies between their sociopolitical and geopolitical factors. Analogies are also found between the changes those factors went through alongside the monetary economic reforms. The method is utilized due to the scarcity of relevant information that most of the other commonly utilized research methods can provide about the research topic. The aforementioned research aspects are utilized to demonstrate that in China the round coinage was adopted to fulfill the function of an article of exchange that was adequate for the functions in the daily and local commerce. It is also shown that the existence of the round coins was necessary in term of increasing the affluence and self-sustainability of the local economies. That, in its turn, was a necessary process in terms of the states being able to gather sufficient amounts of tax funds to be used for the upkeep of their armies. As the state’s survival depended on the size, quality, and competence of its army, the above-mentioned economic factors played the most decisive role when it came to the monetary economic, geopolitical, and sociopolitical policy-making during the Eastern Zhou period, being especially pertinent to the Warring States period politics. All in all, the adoption of the round coinage was one of the most focal innovations that were made during the ancient monetization process of China.

Tutkimuksessa käsitellään arkeologisten kenttätöiden valokuvadokumentointia ja tarkastellaan mahdollisuutta luoda vähimmäismääre arkeologisten kaivausten valokuvausdokumentoinnille. Tutkimus perustuu menetelmäkokeiluun, jonka periaatteella vähimmäiskuvamääre voidaan perustella. Kuvien perusteella alueista rekonstruoidaan kaivausalueet virtuaaliseen muotoon sekä tarkastellaan niiden mahdollisuutta arkeologisessa dokumentoinnissa sekä jatkotutkimuksessa. Tavoitteena on selvittää, voidaanko kaivausdokumentoinnilla saada objektiivisempaa dokumentaatiota tutkittavista kaivausalueista sekä voidaanko vähimmäismääreen kuvista luoda kolmiulotteisia malleja esimerkiksi jatkotutkimusta varten. Tämän lisäksi tutkimuksessa pohditaan arkeologisen dokumentoinnin digitalisoitumista, tehokkuutta sekä vertaillaan taso – ja profiilikarttojen digitoinnin tuloksia suoraan kolmiulotteisesta malleista tehtyihin karttoihin. Tutkimuksessa verrataan niin ikään älypuhelimien kuvien laatua järjestelmäkameroiden kuvien laatuun. Tämän avulla kartoitetaan älypuhelimien kameroiden käyttömahdollisuuksia valokuvadokumentoinnissa tulevaisuuden arkeologisessa kenttädokumentoinnissa.