Browsing by master's degree program "Magisterprogrammet i engelska språket och litteraturen"

This Master’s thesis explored the British national identity in the early phases of the Brexit process in the years 2017–2018. The aim of the study was to examine whether a new non-EU British identity which could be detected in the speeches by Prime Minister Theresa May and what kinds of linguistic devices were employed in the construction of such identity. I approached these questions with a triangulating method which finds its home in Critical Discourse Analysis. The data consisted of transcriptions of May’s three speeches: the first one was given in London in January 2017, the second one in Florence, Italy in September in 2017 and the third one again in London in March 2018, as a storm prevented May from traveling to Manchester. I attempted to observe the respective temporal and spatial contexts, as well as the imagined audience in my analysis. I first conducted a quantitative analysis of the data by employing the Appraisal Framework developed by Martin and White. This framework is designed to recognise value positions encased in a text. It is based on Systemic Functional Linguistics and Bakhtin’s ideas on dialogic language. I.e. it views language as a semiotic system of inter-referential signs which is constructed in interaction. I applied the framework to the extent of Engagement. This category of the framework is specifically concerned with dialogic utterances. In the qualitative analysis, I applied several social scientific approaches and concepts related to questions of nation and national identity. In terms of dialogic language, the results displayed that over time May’s speeches began to contain less contractive utterances in which one would exclude other positions from the discourse. At the same time, there was an increase of expansive utterances in which one would allow other positions to seem plausible or neutral. In other words, May seemed to opt for a more conciliatory tone as Brexit visibly decelerated. When it comes to national identity, it would seem like a crucial concept for a state looking for less integrated international co-operation especially if pursuit of national sovereignty is presented as the main reason behind the endeavour. However, this study implies that May’s speeches did not offer elements which a new national identity could have been built upon. In the light of previous research on national identity, they would have evidently needed to contain more emotion-laden language.

Tutkielmassa tarkastellaan ihmissuhteita ja niiden tuhoisaa luonnetta Emily Brontën romaanissa Humiseva Harju (1847). Tutkimusmetodeina käytetään sukupuolentutkimusta ja väkivaltatutkimusta. Väkivalta vaikuttaa vahvasti lähes kaikkiin romaanin ihmissuhteisiin, sekä siinä esiintyviin henkilöihin. Tutkielmassa keskitytään erityisesti Heathcliffin ja Catherinen henkilöhahmoihin, ja pyritään näyttämään, kuinka väkivaltainen kasvatus ja elinympäristö ovat vaikuttaneet heihin lapsuudessa niin, että hahmot päätyvät kohtelemaan muita ihmisiä fyysisesti ja henkisesti kaltoin myös aikuisina. Heathcliffin ja Catherinen kokema väkivalta on peräisin erilaisista syistä: Heathcliff kärsii orpotaustansa, etnisyytensä ja kasvattiveljessään herättämänsä kateuden takia, kun taas Catherinea rangaistaan, soimataan ja väheksytään oman sukupuolensa takia. Esseessä tarkastellaan myös yleisellä tasolla yhteiskunnassa vallitsevia sukupuolinormeja, jotka vaikuttavat suuresti sekä tyttöjen ja poikien omaan ajatteluun, että muun lähipiirin suhtautumiseen heihin. Heathcliffin ja Catherinen lisäksi tutkielmassa tarkastellaan myös muita keskeisiä henkilöhahmoja, kuten Nellyä, Edgaria, Isabellaa ja Lintonia. Nellyn, Isabellan ja Catherinen välisiä suhteita tutkiessa kiinnitetään huomiota erityisesti siihen, kuinka henkilöhahmot ja heidän keskinäinen dynamiikkansa edustavat stereotyyppistä kuvausta naisten välisistä ystävyyksistä, joita värittävät vahvasti kateus, huijaus ja kilpailu. Edgarin ja Lintonin henkilöhahmoja tarkasteltaessa käsitellään toksista maskuliinisuutta ja sitä, millainen maskuliinisuuden ihanne on yhteiskunnassamme, ja kuinka se vaikuttaa miesten kohteluun. Tutkielmassa tuodaan esille kolme erilaista keskeistä väkivallan muotoa: lapsiin kohdistuva väkivalta, naisiin kohdistuva väkivalta sekä lähisuhdeväkivalta. Kaikki nämä väkivallan muodot ovat vahvasti esillä Humisevassa Harjussa. Lähes jokainen romaanissa esiintyvä lapsihahmo kokee fyysistä ja/tai henkistä väkivaltaa, mikä kertoo myös siitä, kuinka lapsiin suhtauduttiin 1700- ja 1800- lukujen Englannissa. Lapsena koettu väkivalta tekee myös monesta hahmosta, kuten Heathcliffista, Catherinesta ja Hindleystä, erittäin julmia aikuisia. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tarkasteltaessa keskitytään erityisesti Isabellan ja Catherinen tyttären, Cathyn hahmoihin. Naiiviksi nuoreksi romantikoksi kuvailtu Isabella ihastuu Heathcliffiin, joka käyttää häntä hyväkseen tuottaakseen tuskaa Edgarille. Isabella päätyy naimisiin Heathcliffin kanssa, mitä seuraavina viikkoina hän tulee lähes päivittäin pahoinpidellyksi, nöyryytetyksi ja eristetyksi aviomiehensä taloon. Hän tulee todennäköisen raiskauksen seurauksena raskaaksi, pakenee ja joutuu muuttamaan yksin pois kotiseudultaan. Isabellan henkilökehityksessä kiinnitetään huomiota myös siihen, kuinka hänen lähipiirinsä suhtautuu paheksuttuun avioliittoon ja sitä seuranneeseen kärsimykseen. Isabellan veli Edgar katkaisee välinsä siskoonsa, ja Nelly paheksuu ennemmin Isabellan avioliiton jälkeen siveettömäksi muuttunutta ulkoasua kuin Heathcliffin väkivaltaa. Cathy puolestaan elää lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa samassa turvatussa ympäristössä kuin Isabella, kunnes Heathcliffiin tutustuttuaan joutuu pakkoavioliiton, fyysisen väkivallan ja vapaudenriiston uhriksi. Lähisuhdeväkivaltaa esiintyy Humisevassa Harjussa erityisesti Catherinen ja Heathcliffin sekä Catherinen ja Edgarin suhteissa. Catherinen ja Heathcliffin suhteen väkivalta on molemminpuolista mustasukkaisuutta, pakkomiellettä, omistamista ja fyysistä vallankäyttöä. Edgarin ja Catherinen avioliitossa puolestaan on hyvin selkeästi nähtävissä tekijä (Catherine) ja uhri (Edgar). Vaikka molemmat ihmissuhteet ovat epäterveitä ja vaarallisia, ne ovat myös vahvasti romantisoituja romaanissa, mikä omalla tavallaan kyseenalaistaa väkivallan vakavuuden ja luo erityisesti Heathcliffista ja Catherinesta kuvan kirjallisuushistorian merkittävimpinä rakastavaisina. Tutkielmassa näytetään paitsi se, kuinka sukupuolinormit, naisten väliset suhteet, toksinen maskuliinisuus ja väkivalta näyttäytyvät Brontën romaanissa ja vaikuttavat sen henkilöhahmoihin, myös se, kuinka käsitellyt teemat ja ongelmat ovat olemassa ja yleisiä myös nyky-yhteiskunnassa, ja miten niiden tunnistaminen kirjallisuudessa on osa ongelmaa vastaan taistelemista.

Climate change is increasingly influencing young people’s reproductive decisions, and more and more people are hesitant to have children due to climate change and climate anxiety. In contrast, the hegemonic reproduction discourse in the West, pronatalism, portrays having children as universally desirable and fulfilling and stigmatises childfreedom. Consequently, childfreedom is inherently situated in resistance to pronatalism and it is examined here as a counter-discourse. This study aims to contribute to research about the interconnection of reproduction and the climate crisis from a critical discourse analytic perspective, as linguistically oriented studies are currently lacking in what is already an under-researched field. This study examines how a childfree subreddit is challenging the hegemonic pronatalist reproductive discourses from the perspective of the climate crisis and environmentalism. The question is answered by examining (1) the main themes in the discourse and (2) the linguistic resources that are utilised. The material is collected from a subreddit r/childfree, a discursive space where pronatalist ideology is contested and consists of 11 threads where the interconnection of reproduction and climate change are discussed. An online environment was chosen because they can enable solidarity, offer respite from hegemonic ideologies and discourses, legitimize and normalize alternative discourses and even formulate strategies of resistance. I conducted a critical discourse analytic study using content analysis as a method. Critical discourse analysis was chosen because it enables one to examine how discourse structures reproduce or challenge relations of power. Content analysis, on the other hand, is a systematic and transparent way to classify text into categories. The results not only showed that the people who post on the subreddit use the climate crisis strategically and deliberately to counter pronatalism, but also that they deploy linguistic resources creatively and playfully in the interests of their own ideologies. The posts demonstrate awareness of pronatalist discourse and behaviour, which are often collectively analysed. Interestingly, both childfree and pronatalist discourses use climate change rhetoric to accommodate to the changing cultural context, and the constant negotiation between the discourses is evident in the data. On the one hand, climate change is used to create a reflective, selfless, and morally superior childfree subject. On the other hand, it is employed to portray all “breeders” not only as irresponsible, selfish, hypocritical, susceptible to external pressure, but also as in denial of climate change. “Breeders’” naivety and denial are contrasted with the seriousness of the climate crisis. Although children are mainly portrayed in a negative light, some posts use child-centred rhetoric to justify why having children is immoral in the age of climate change, thus challenging pronatalism. Regardless of how the topic is framed, the different categories identified in this study all work to deconstruct the parenthood mandate.

My thesis examines Herman Melville’s Moby-Dick as an anti-capitalist text. I mainly utilize the theory of capitalism as defined by Karl Marx and Friedrich Engels in the nineteenth century, focusing on class relations and the idea of class struggle; that is, the unrest that results from the inherent inequality of classes under capitalism. The aim of the thesis is to demonstrate the plausibility of an anti-capitalist reading of Moby-Dick and show how such a reading sheds light on the famously enigmatic character of Captain Ahab and on his motivations. To achieve this, I rely on social and historioeconomic analysis of the whaling industry to illustrate the usual working conditions on board whaling ships, and then apply my findings to a close reading of the novel. As Ishmael, the narrator, is generally the reader’s point of access, I first analyze his position vis–à–vis the industry he is about to enter, highlighting his inexperience. Then, I demonstrate how any struggle he may have undergone as a result of that inexperience is suppressed in favor of highlighting Ahab, ostensibly supplanting the struggle of the lower–ranking crewmembers with that of their superior. Ultimately, however, I argue that Moby-Dick illustrates the immutability of class dynamics under capitalism, and that it does so mainly through its portrayal of Ahab who, despite being at the top of the Pequod’s social hierarchy, suffers within the larger system that exploits him just as it does his inferiors. Furthermore, the perpetuity of these dynamics is illustrated by the fact that Ahab, despite becoming aware of his condition under capitalism, is unable to transcend the confines of that condition. Though he wants revenge against the whale, the insular nature of his position that arises from capitalist social hierarchies, combined with his self-involved mental struggle, results in an attempt at resistance that is ineffective precisely because of its solitary nature. In Moby-Dick, we then find just one representation of a ubiquitous capitalist system designed to crush individual resistance.

Tutkielma käsittelee suomalaisen Moomin Language School -kielenoppimispalvelun oppisisältöjä sen tarjoamissa opetusmateriaaleissa sekä lapsille suunnatussa digitaalisessa oppimissovelluksessa. Varhaisessa kielenopetuksessa suositellaan käyttämään erityisesti toiminnallisia ja leikinomaisia oppimistapoja. Opetussuunnitelmassa toiminnallisten työtapojen lisäksi mainitaan erityisesti musiikki, draama, pelit ja liike. Digitaalinen opetus on nykyään osa niin koulujen kuin päiväkotienkin arkea ja myös kielenopetuksessa digitaalinen oppiminen on arkipäiväistynyt. Lasten omaksuessa digitaalisten laitteiden käytön jo varhaisessa iässä, on laadukkaiden, oppimista tukevien, digitaalisten oppimisympäristöjen käyttö opetustarkoituksessa perusteltua. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia aktiviteetteja Moomin Language School-oppimisympäristö tarjoaa ja miten ne vastaavat niitä varhaisen kielenoppimisen opetustapoja, joita opetussuunnitelmat painottavat. Lisäksi tutkitaan digitaalisen oppimissovelluksen ominaisuuksia aiempien tätä aihetta koskevien tutkimusten pohjalta. Aineisto muodostuu Moomin Language School-palvelun materiaaleista. Palvelu tarjoaa opetusmateriaalia 50 viikolle, sisältäen tuntisuunnitelmat 50 opetustuokiolle sekä digitaalisen sovelluksen lapsen käyttöön. Palvelu on suunnattu 3–10-vuotiaille lapsille ja sitä tarjotaan esimerkiksi päiväkotien ja peruskoulun alaluokkien englannin opetuskäyttöön. Analysoitavana oli opetustuokioiden opettajalle räätälöidyt tuntimateriaalit sekä digitaalinen sovellus. Tuntisuunnitelmien eri aktiviteetit analysoitiin niiden sisältämien elementtien perusteella. Tutkittuja elementtejä olivat puhuminen, liike, musiikki, riimit, draama ja aktiviteeteissa käytetyt välineet. Eri elementtien esiintyvyys ja määrä koottiin taulukkoon. Tutkimus soveltaa pääosin laadullista sisältöanalyysia, jonka avulla kuvataan yksityiskohtaisesti niin yksittäisiä tuntiaktiviteetteja kuin digitaalisen sovelluksen tehtävätyyppejä. Tutkimus osoittaa, että varhaisen kieltenopetuksen menetelmät olivat laajalti käytössä opetustuokioiden aktiviteeteissa. Leikinomaisuus ja toiminnallisuus olivat läsnä tutkittujen opetustuokioiden tuntisuunnitelmissa. Digitaalisen sovelluksen tehtävät sisälsivät elementtejä, joiden voi katsoa tukevan lapsen englannin kielen oppimista. Pohdittavaksi kuitenkin jää, ovatko aktiviteetit sekä digitaalisen sovelluksen tehtävät optimaalisia koko kohderyhmälle vai olisiko palvelun aiheellista tuottaa erilaista sisältöä eri ikäryhmille.

Tutkielmassani analysoin kirja-arvosteluita ja niissä esiintyvää arviointia. Tarkoituksena on näyttää, mistä osista internetissä julkaistavat kirja-arvostelut koostuvat eli minkälaiset piirteet ovat tyypillisiä kirja-arvosteluista koostuvalle genrelle sekä ammattikriitikoiden että harrastelijoiden keskuudessa. Tämän lisäksi vertailen ammattikriitikoiden ja harrastelijakriitikoiden kielen käyttöä. Tutkimuksen teoria perustuu genreanalyysiin, erityisesti Paltridgen (1995) esittämään analyysimalliin, ja kielessä esiintyvän evaluaation analyysi keskittyy kirja-arvosteluissa käytettävään vertailuun, subjektiivisuuteen sekä kirjoja arvottaviin ilmaisuihin (Thompson & Hunston: 2000). Tutkimuksen materiaali koostuu ammattikriitikoiden ja harrastelijakriitikoiden kirja-arvosteluista. Ammattikriitikoiden kirja-arvostelut kerättiin kahden sanomalehden The New York Timesin ja The Guardianin verkkosivuilta, kun taas Goodreads ja LibraryThing toimivat harrastelija kirja-arvosteluiden lähteinä. Yhteensä materiaali sisältää kaksitoista ammattikriitikoiden ja 48 harrastelijoiden kirja-arvostelua. Harrastelijoiden arvosteluja on käytettävässä materiaalissa enemmän, koska niiden välillä on enemmän eroja ja ne ovat lyhyempiä verrattuna ammattikriitikoiden kirja-arvosteluihin. Analyysin perusteella kirja-arvostelut muodostuvat kahdesta tärkeästä osasta. Ne sisältävät kirjaa kuvailevan osan, johon sisältyy esimerkiksi juonen ja kirjailijan esittely, ja kirjaa arvioivan osan, johon kuuluu esimerkiksi kirjoitustyylin tai hahmojen arvostelua. Tutkimuksen tulokset osoittavat myös, että ammattikriitikoiden ja harrastelija-arvostelujen väliltä löytyy niitä erottavia piirteitä. Osa harrastelijoiden kirja-arvosteluista ei sisällä kirjaa kuvailevia osia, vaan ne koostuvat ainoastaan kirjaa arvioivista osista. Ammattikriitikoiden kirja-arvosteluissa taas on enemmän kirjailijoita koskevaa informaatiota ja muutenkin enemmän kirjojen sisältöihin liittyvää tietoa. Ammattikriitikoiden arvosteluista löytyy myös enemmän vertailevaa kieltä harrastelijoihin verrattuna. Kirjojen positiivisia ja negatiivisia piirteitä tuodaan esiin esimerkiksi vertaamalla niitä toisiin teoksiin. Ammattiarvostelijoihin verrattuna, harrastelijat puolestaan ovat subjektiivisempia kirjoja arvioidessaan. He käyttivät esimerkiksi enemmän minä-pronominia kertoessaan, mitä he tunsivat kirjaa lukiessaan ja mitä he pitivät kirjasta.

English has become a global language, and students around the world know English is an essential foreign language to expand their knowledge. For the same reason, English has been the most common foreign language that students learn in South Korea and Finland. The purpose of this master’s thesis is to examine the curricula in South Korea and Finland to see the similarities and differences of the two countries’ English education. Although both countries focus on teaching English by using the communicative approach, their outputs in English education differ from each other. The study analyzes the curricula and textbooks by using Curriculum-Analysis Procedure. Then, the study analyzes the textbooks based on Littlejohn’s task analysis sheet. According to the analysis, the Finnish curriculum provides more specific learning goals than the Korean curriculum even though the Finnish curriculum does not specify teaching methods to teachers. The Korean curriculum provides specific word limitations for each level, and it provides specific teaching methods. However, the Korean curriculum’s learning goals are rather vague. The analysis on the textbooks suggests an interesting result. Although the Korean textbooks provide a higher number of oral tasks than the Finnish textbooks, the results demonstrate that the Korean textbooks are focused on repetition. Also, the Korean textbooks are quite regulated since the tasks ask students to focus on certain task types. On the contrary, the Finnish textbooks include a smaller number of oral tasks than the Korean textbooks, but the oral tasks encourage students to produce their own sentences rather than focusing on form. The Finnish textbooks try to provide as diverse task types as possible.

Tiivistelmä – Referat – Abstract The focus of this study is on an English variant known locally as Alaska Village English, which theoretically falls within the categories of pidgin and creole languages. These contact languages lexicalized by English are still spoken in many different places in the United States. The goal of this study is to identify instances of syntactic variation between Village English and Standard American English that is variant enough to potentially interfere with learning to read. Because leveling of grammatical markers is a rule rather than an exception in all contact languages, the theoretical review section explains the difference between pidgin and creole languages and contrasts uniformitarian theory of creolization with the concept of creole exceptionalism. The latter theory maintains that the language with the simplest grammar gradually replaces the local heritage language, while the former is based on the hypothesis that languages change either because internal or external forces act upon them. The morphosyntax of African American Vernacular English, Hawai’ian Pidgin/Creole, and Village English are contrasted with a non-regional contact language of global use of English as a lingua franca. The final contact language is discussed under language acquisition where the morphosyntactic structure of English of a child entering kindergarten at the age of five years is laid out in a comparative manner. The pivot schemas used by adults speaking Village English do not include Where is X?, Let’s X, and What is Y Xing? because these are replaced by Iñupiaq expressions of Nauŋ X?, Kiita! and Suvat? which helps understand why the lack of copula and auxiliaries is characteristic to Village English. The syntactical analysis is based on a corpus of 4 000 words spoken by four adults speaking Village English. It revealed the highest degree of variation in the marking of past/present tense and four other verb tense-aspect features. The use of pronouns, prepositions, and determiners is also impacted as they are not used in a manner consistent with Standard American English constructions. Since the educational system and current reading instructional methods are based on the mastery of Standard American English, it is not surprising speakers of Village English experience learning difficulties when faced with decoding morphosyntactic features they have not yet mastered. Therefore, this study supports the need to implement Standard American English language instruction in support of a traditional reading curriculum.

Tutkielmani keskittyy tieteiskirjallisuudessa esiintyviin utopioihin ja niiden ongelmallisiin piirteisiin, kuten ihmisten sijoittamiseen alueille, joissa heillä ei ole mahdollisuutta elää luonnon keskuudessa, kolonialistiseen ja imperialistiseen vallankäyttöön ja ympäristön hyväksikäyttöön. Tutkin näitä ongelmia Aldous Huxleyn Brave New World (suomeksi Uljas Uusi Maailma) ja Arthur C. Clarken Imperial Earth kirjan kautta, koska ne edustavat kahta erilaista utopiaa. Huxleyn Brave New World esittää lukijalle maailman, jossa ihmisiltä on otettu pois heidän mahdollisuutensa valita oma tulevaisuutensa, minkä ohella heille on luotu maailma, jossa heillä ei ole mitään mitä he haluaisivat. Clarken Imperial Earth sen sijaan edustaa pintapuolisesti positiivisempaa utopiaa, jossa maassa asuvat ihmiset ovat päässeet eroon monista maailmaa kohtaavista ongelmista, kuten saasteista, sodasta, ja nälänhädästä. Tämä ei välttämättä siltikään tarkoita, että luontoa taikka kaikkia ihmisiä kohdeltaisiin yhdenmukaisesti, ja ne ihmiset, jotka asuvat maapallon ulkopuolella, joutuvat elämään vaarallisessa ja epäluonnollisessa ympäristössä. Analyysini on jaettu eri osiin, joista ensimmäinen kohdistuu kolonialismiin utopioissa ja siihen, miten siirtomaavallat ylläpitävät itseään ja kansalaisiaan. Tutkin tässä osiossa, miten Huxleyn Brave New World kirjassa ilmaantuvia ”villien” reservaatteja on luotu yhteiskuntaan, jossa muuten kaikilla sen kansalaisista on kaikkea mitä he haluavat, mutta heille on jätetty vain rippeet hyvästä maasta ja teknologiasta. Tämä edustaa tapaa, jolla siirtomaavallat käyttävät hyväksensä vähäosaisempia ja osoittaa paralleelien kautta, miten siirtokuntien asukkaiden ja suurien valtioiden kansalaiset ovat loppujen lopuksi samanlaisessa hierarkkisessa asemassa kuin ne kansanryhmät, joiden he katsovat olevan heitä alhaisempia. Tähän analyysiin heijastaen tutkin Clarken Imperial Earth kirjan avaruussiirtokuntien tilannetta, erityisesti sitä, miten niissä esiintyy erittäin samanlaisia kolonialistisia hyväksikäytön elementtejä, kuten heikot elinympäristöt ja luonnonvarojen kuluttaminen siirtomaavallan hyväksi. Tähän asiaan liittyen tutkin myös kirjojen päähenkilöitten statusta ulkopuolisina molemmista siirtokuntalaisista ja siirtomaavaltojen kansalaisista ja tutkin, mitä heidän asemansa edustaa molemmissa yhteiskunnissa ja mitä se kertoo ulkopuolisten hyväksynnästä. Seuraavassa osiossa tutkin, miten siirtomaavallat hyväksikäyttävät siirtokuntia ja niissä asuvia ihmisiä huolimatta siitä, miten se vaikuttaa heidän elämäänsä ja ympäristöönsä. Tällaista hyväksikäyttöä esiintyy molemmissa kirjoissa, ja näiden siirtomaavaltojen asukkaat eivät näe hyväksikäytössä minkäänlaista ongelmaa, koska nämä ratkaisut ovat olleet rahallisesti ja paikallisen ympäristön puolesta hyödyllisiä. Analyysini keskittyy siihen, miten vähän mahdollisuuksia siirtokunnissa asuvilla on ja kuinka heidän elinympäristönsä on minimaalinen siirtomaavaltaan verrattuna. Clarken Imperial Earth kertoo Saturnuksen kuun Titanin siirtokunnasta, joka kerää Maalle vetyä ainoana rahan lähteenänsä. Monet siellä asuvat eivät pysty päättämään, haluavatko he pysyä siirtokunnassaan vai ei, koska heillä ei ole varaa muuttaa takaisin Maahan, joten heihin kohdistuu koko elämän kestävää epäoikeudenmukaisuutta, mihin heillä ei olet mitään sanomista. Huxleyn Brave New World taas näyttää miten siirtomaavallat pitävät niitten ulkopuolisia alueita kurissa, jotta ne voivat hyväksikäyttää niitä jopa kaikkien luonnonvarojen hupenemisen jälkeen viihteenä, ja miten siirtomaavaltojen johto myy matkoja käymään näillä reservialueilla. Lopuksi tutkin, miten ihmiskunta hyväksikäyttää luontoa ja miten se näkee luonnon nautinnon lähteenä. Molemmissa kirjoissa kerrotaan, että suuresta osasta ympäristöongelmia, kuten saasteesta on päästy eroon, mutta silti kummassakin ilmenee, että luonto on täysin ihmisen kontrolloima. Huxleyn Brave New World näkee luonnon resurssina ja siinä esiintyvät siirtomaavaltojen johtajat pitävät omaa kansaansa iloisina luomalla heille suotuisan ja kauniin ympäristön heidän kaupunkiympäristöönsä. Luonto on aina kaunista ja sen ylläpidolla maksimoidaan sen esteettinen arvo. Samalla sen oma yhteiskunta on kaukana luonnosta geenimanipulaation kautta, joka on antanut heille pitkän, terveellisen elämän, joka alkaa ja loppuu etänä muista ihmisistä. Clarken Imperial Earth ylistää, miten Maahan on tuotu takaisin alkukantaiset metsät ja eläimistö; se kuvailee, miten jotkut näkevät sen maailman erittäin puhtaana. Samalla tiedemiehet manipuloivat kasveja keräämään kultaa taikka tuomaan takaisin edesmenneitä eläinlajeja. Molemmissa kirjoissa ihmiskunta on teknologian avulla saavuttanut tason, jolla ihminen on kaiken luonnon herra. Tutkielmani osoittaa, miten ihmisten ja ympäristön hyväksikäytön takia kumpikaan kirjojen maailmoista ei voi olla utopia, vaikka niitten omat asukkaat näkisivät ne utopioina. Molemmat kirjat sisältävä samanlaisia elementtejä, vaikka niitten maailmat kuvastavat täysin erilaisia asioita. Tämä osoittaa, että utopian muoto tai sen motiivi eivät edusta sen statusta positiivisena tai negatiivisena tulevaisuutena. Huxleyn Brave New World seuraa Thomas Moren Utopian satiirista perinnettä, kun taas Clarken Imperial Earth edustaa modernia utopiaa, jossa nykyajan ongelmat ovat ratkaistu, mutta silti molemmat kirjat sisältävät epäoikeudenmukaisuuksia monella tasolla.

This thesis analyses Joe Abercrombie’s fantasy trilogy, The Shattered Sea, from a cognitive literary perspective. Its focus is on the surprise regarding the storyworld and how our cognitive reading habits can be manipulated in order to surprise us. The analysis utilises theories on narrative surprise and shows how internal focalisation, popular cultural knowledge and genre expectations can be used to mislead readers and then surprise them. The storyworld of Joe Abercrombie's The Shattered Sea is at first a seemingly ordinary fantasy world. The reader is told early on that elves, who are now extinct, have left various relics and elf-ruins behind. As the story continues, the reader finds out that the elves were really us – modern humans. This triggers a narrative frame shift that makes the reader realise that the seemingly ordinary fantasy world is actually a post-apocalyptic world. By putting various clues together, the reader is also able to deduce that the story appears to take place in Northern Europe, only far in the future. The first analysis chapter focuses on the various clues that precede the surprise and two scenes that aim to initiate the frame shift. The chapter is concluded with a discussion that studies the tools used to mislead the reader from the real nature of the storyworld. The second part of the analysis will focus on the effects that the frame shift has to the reading of the rest of the story. Because the story is consistently told from an internally focalised perspective, the post-apocalyptic storyworld does not overwrite the fantasy world but becomes tangled up with it. Thus, even after the frame shift, through the perspective of the narrating characters a fantasy world full of magic and wonders is still portrayed. Simultaneously, the reader as a modern human is aware that this is essentially just a matter of perspective as, for example, the magical elvish relics turn out to be modern objects mundane to us. A curious reader will have to actively put together bits and pieces of the rather limited information in order to answer various questions that the story evokes. This includes figuring out, for instance, how much time has passed since the Breaking and what the event was that destroyed our civilisation. This thesis builds upon existing theories regarding narrative surprises in the way it shows how our cognitive reading habits and expectations can be used to mislead us. It explores how various elements can simultaneously be at work together in order to surprise the reader. The layering of the two storyworlds in The Shattered Sea also shows our cognitive capabilities when reading a narrative.