Browsing by Title

Tutkin tässä työssä mahdollisuutta laskea paineistetussa vesiputkistossa virranneen veden määrää muinaisessa Pompejissa säilyneiden arkeologisten jäännösten perusteella ja teen huomioita Pompejin vesijärjestelmän eri osien toiminnasta. Kuvailen soveltuvin osin antiikin kirjallisia alkuperäislähteitä sekä modernia tutkimushistoriaa. Teen yleiskatsauksen vesijärjestelmään Pompejissa ja esitän omia tulkintojani järjestelmän joidenkin osien toiminnasta. Näitä osia ovat päävesitorni, toissijaiset vesitornit ja lyijystä tehdyt vesiputkistot. Esitän perustelut virtauslaskujen tekemiseen sopivien testikohteiden valinnalle. Testikohteita ovat korttelit V1, IX 3 ja kaksi taloa korttelissa VII 4. Esitän yleisen kuvauksen kustakin korttelista ja yksityiskohtaisen kuvauksen taloista ja huoneista, joissa on vesiputkia. Kuvailen myös lyhyesti testikohteisiin liittyvät toissijaiset vesitornit, joita ovat vesitornit numero yksi, kaksi, kolme ja seitsemän. Kuvaan yksityiskohtaisesti mahdollisia putkilinjoja toissijaisista vesitorneista testikohteisiin ja esitän perustelut putkilinjojen valinnalle. Kuvailen lyhyesti fysikaalisia virtausopin kaavoja ja ainoastaan putkivirtauslaskelmien kannalta katsottuna. Esitän myös kaavan neljännen asteen yhtälölle, jonka kuvaaja, kun se on piirretty koordinaatistoon muistuttaa roomalaisten vesiputkien muotoa ja esitän syyt miksi tätä yhtälöä voi käyttää roomalaisten vesiputkien yhteydessä. Esitän kuvauksen putkivirtauslaskelmien kulusta ja esitän tuloksia edustavin osin. Lopuksi puhun laskelmiin liittyvistä ongelmista ja esitä suosituksia mahdollisia jatkotutkimuksia varten.

Tutkielmassa tarkastellaan ihmissuhteita ja niiden tuhoisaa luonnetta Emily Brontën romaanissa Humiseva Harju (1847). Tutkimusmetodeina käytetään sukupuolentutkimusta ja väkivaltatutkimusta. Väkivalta vaikuttaa vahvasti lähes kaikkiin romaanin ihmissuhteisiin, sekä siinä esiintyviin henkilöihin. Tutkielmassa keskitytään erityisesti Heathcliffin ja Catherinen henkilöhahmoihin, ja pyritään näyttämään, kuinka väkivaltainen kasvatus ja elinympäristö ovat vaikuttaneet heihin lapsuudessa niin, että hahmot päätyvät kohtelemaan muita ihmisiä fyysisesti ja henkisesti kaltoin myös aikuisina. Heathcliffin ja Catherinen kokema väkivalta on peräisin erilaisista syistä: Heathcliff kärsii orpotaustansa, etnisyytensä ja kasvattiveljessään herättämänsä kateuden takia, kun taas Catherinea rangaistaan, soimataan ja väheksytään oman sukupuolensa takia. Esseessä tarkastellaan myös yleisellä tasolla yhteiskunnassa vallitsevia sukupuolinormeja, jotka vaikuttavat suuresti sekä tyttöjen ja poikien omaan ajatteluun, että muun lähipiirin suhtautumiseen heihin. Heathcliffin ja Catherinen lisäksi tutkielmassa tarkastellaan myös muita keskeisiä henkilöhahmoja, kuten Nellyä, Edgaria, Isabellaa ja Lintonia. Nellyn, Isabellan ja Catherinen välisiä suhteita tutkiessa kiinnitetään huomiota erityisesti siihen, kuinka henkilöhahmot ja heidän keskinäinen dynamiikkansa edustavat stereotyyppistä kuvausta naisten välisistä ystävyyksistä, joita värittävät vahvasti kateus, huijaus ja kilpailu. Edgarin ja Lintonin henkilöhahmoja tarkasteltaessa käsitellään toksista maskuliinisuutta ja sitä, millainen maskuliinisuuden ihanne on yhteiskunnassamme, ja kuinka se vaikuttaa miesten kohteluun. Tutkielmassa tuodaan esille kolme erilaista keskeistä väkivallan muotoa: lapsiin kohdistuva väkivalta, naisiin kohdistuva väkivalta sekä lähisuhdeväkivalta. Kaikki nämä väkivallan muodot ovat vahvasti esillä Humisevassa Harjussa. Lähes jokainen romaanissa esiintyvä lapsihahmo kokee fyysistä ja/tai henkistä väkivaltaa, mikä kertoo myös siitä, kuinka lapsiin suhtauduttiin 1700- ja 1800- lukujen Englannissa. Lapsena koettu väkivalta tekee myös monesta hahmosta, kuten Heathcliffista, Catherinesta ja Hindleystä, erittäin julmia aikuisia. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tarkasteltaessa keskitytään erityisesti Isabellan ja Catherinen tyttären, Cathyn hahmoihin. Naiiviksi nuoreksi romantikoksi kuvailtu Isabella ihastuu Heathcliffiin, joka käyttää häntä hyväkseen tuottaakseen tuskaa Edgarille. Isabella päätyy naimisiin Heathcliffin kanssa, mitä seuraavina viikkoina hän tulee lähes päivittäin pahoinpidellyksi, nöyryytetyksi ja eristetyksi aviomiehensä taloon. Hän tulee todennäköisen raiskauksen seurauksena raskaaksi, pakenee ja joutuu muuttamaan yksin pois kotiseudultaan. Isabellan henkilökehityksessä kiinnitetään huomiota myös siihen, kuinka hänen lähipiirinsä suhtautuu paheksuttuun avioliittoon ja sitä seuranneeseen kärsimykseen. Isabellan veli Edgar katkaisee välinsä siskoonsa, ja Nelly paheksuu ennemmin Isabellan avioliiton jälkeen siveettömäksi muuttunutta ulkoasua kuin Heathcliffin väkivaltaa. Cathy puolestaan elää lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa samassa turvatussa ympäristössä kuin Isabella, kunnes Heathcliffiin tutustuttuaan joutuu pakkoavioliiton, fyysisen väkivallan ja vapaudenriiston uhriksi. Lähisuhdeväkivaltaa esiintyy Humisevassa Harjussa erityisesti Catherinen ja Heathcliffin sekä Catherinen ja Edgarin suhteissa. Catherinen ja Heathcliffin suhteen väkivalta on molemminpuolista mustasukkaisuutta, pakkomiellettä, omistamista ja fyysistä vallankäyttöä. Edgarin ja Catherinen avioliitossa puolestaan on hyvin selkeästi nähtävissä tekijä (Catherine) ja uhri (Edgar). Vaikka molemmat ihmissuhteet ovat epäterveitä ja vaarallisia, ne ovat myös vahvasti romantisoituja romaanissa, mikä omalla tavallaan kyseenalaistaa väkivallan vakavuuden ja luo erityisesti Heathcliffista ja Catherinesta kuvan kirjallisuushistorian merkittävimpinä rakastavaisina. Tutkielmassa näytetään paitsi se, kuinka sukupuolinormit, naisten väliset suhteet, toksinen maskuliinisuus ja väkivalta näyttäytyvät Brontën romaanissa ja vaikuttavat sen henkilöhahmoihin, myös se, kuinka käsitellyt teemat ja ongelmat ovat olemassa ja yleisiä myös nyky-yhteiskunnassa, ja miten niiden tunnistaminen kirjallisuudessa on osa ongelmaa vastaan taistelemista.

Ruotsinkielisen lukion kieltenopettajana toimiessani huomasin, että lukion englannin Profiles 4 -oppikirjan ruotsinkielinen versio eroaa suomenkielisestä muillakin tavoin kuin kielivalinnan osalta. Huomioni kiinnittyi kirjan kyseenalaisempiin lisäyksiin, kuten RKP:n poliitikko Carl Haglundin haastattelun sisällyttämiseen. Tutkimuksessani vertaan Profiles 4: Swedish Edition -oppikirjaa alkuperäiseen suomenkieliseen Profiles 4 -versioon. Tutkimuksen tavoitteena on eritellä, mitä muutoksia Profiles 4: Swedish Edition -oppikirjaan on tehty, ja selvittää, kuinka pedagogisesti onnistuneita muutokset ovat. Määrittelen tutkielmassani muutosten onnistumisen tehtävien odotetun lopputuleman kautta. Odotettu lopputulema tarkoittaa minun näkemystäni siitä, kuinka oppilaat suorittavat tehtävän luokkahuoneen kontekstissa ja mitä taitoja se kehittää. Silloin kun ruotsinkielisen version odotettu lopputulema on parempi tai ekvivalentti, tulkitsen muutoksen onnistuneeksi. Yhteensä olen tunnistanut viisi muutoskategoriaa: onnistunut/epäonnistunut muutos, ekvivalentti muutos, irrelevantti muutos ja epäonnistunut säilyttäminen. Analyysini osoittaa, että moni oppikirjaan tehty muutos on pedagogisesta näkökulmasta epäonnistunut. Eräät lisäykset ovat kieliopillisesti ja tyylillisesti epäkorrekteja, ja monet muutokset hankaloittavat oppilaiden oppimista. Siitä huolimatta oppikirjan ruotsinkielisen version suunnitteluun on selvästi käytetty aikaa, mikä näkyy pienimmänkin skaalan muutoksissa. Useissa valinnoissa näkyy laatijoiden hyvä intentio, mutta valitettavasti toteutus jää vajaaksi niin, että muutoksista on todennäköisesti oppilaille enemmän haittaa kuin hyötyä. Osasyynä tähän voi olla kustantamomaailman kova julkaisutahti ja tiukat aikataulut. Tällaisten ongelmien välttämiseksi, ehdotan normatiivisen ohjeen luomista oppikirjojen laadintaan ja esitän joitakin toimintamalleja kustantamoille oppikirjakäännösten suhteen. Ehdotan myös uutta tapaa ajatella oppikirjaa, missä oppilailla ja opettajilla on enemmän valinnanvaraa tehtävien suhteen.

This case study analyzes post-conflict intervention and internal displacement from a broader Iraq context. The research is conducted through case studies, utilizing content analysis of five publicly available ongoing development plans. The plans are investigated with content analysis to find out 1) how internal displacement is taken into consideration within the context of post-conflict reconstruction, 2) how post-conflict intervention and internal displacement are framed, and 3) how durable the solutions to displacement are. This study aims to get an insight into how development is planned and where the emphasis lies in the post-conflict reconstruction context of Iraq. The theoretical framework of this study builds on Yosef Jabareen's framework on post-conflict reconstruction intervention and the Inter-Agency Standing Committee's (IASC) framework on durable solutions for the internally displaced. By combining these frameworks, the study analyzes the concepts interconnectedly, providing a deeper understanding of Iraq in a specific time and context. The analysis reveals that the documents consider the issue of internal displacement, with sustainable development forming the basis for planning. However, the approach and emphasis on these topics vary across the plans, where most attention is put on priorities and challenges to reconstruction. Moreover, external intervention, inclusion, and cooperation are said to be needed to achieve durable solutions. The government of Iraq is the leading actor in development, so much emphasis is put on government action and change. It is recommended that the government should increase implementation efforts and specify how the development goals and targets are to be achieved because the current development plans only offer guidelines for future development. The plans are structured within the durable solutions framework for migration. However, this does not necessarily align with the reality.

Tutkielma käsittelee kelttiläistä mytologiaa, sen käyttötapoja sekä vaikutusta amerikkalaisessa urbaanissa fantasiassa. Pyrkimyksenä on myös pohtia kelttiläisen mytologian käytön hyötyjä ja mahdollisia motiiveja. Tutkimuksen kohteena ovat Kevin Hearnen Hounded (2011), Stephen Lawheadin Paradise War (1991) sekä Margaret Ronaldin Spiral Hunt (2009), joista jokainen sijoittuu, ainakin osittain, urbaaniin ympäristöön ja hyödyntää kelttiläistä mytologiaa henkilöhahmojen sekä miljöön luomisessa. Käytetyt tutkimusmenetelmät pohjautuvat C.W. Sullivanin analyysiin walesilaisen mytologian käytöstä modernissa fantasiakirjallisuudessa. Sullivan itse pohjaa teoriansa laajalti Joseph Campbellin mytologian funktioihin sekä Gary Wolfen käsityksiin onnistuneesta fantasiakirjallisuudesta. Sullivanin mukaan fantasia ja myytit toimivat erityisen hyvin yhdessä, sillä molemmat pyrkivät samaan tavoitteeseen (yhteyteen yliluonnollisen kanssa) sekä ovat rakenteellisesti ja temaattisesti samankaltaisia. Lisäksi kelttiläinen kulttuuri itsessään on fantasian lukijoiden tunnistettavissa – joko tietoisesti tai tiedostamattomasti – yhteisen kulttuurillisen historian takia. Sullivanin ohella Ward Rutherfordin, Miranda Greenin, Marie-Louise Sjoestedtin ja James MacKillopin kelttejä ja heidän mytologiaansa koskevat teokset tarjoavat historiallisen katsauksen kelttiläiseen kulttuuriin sekä pohjan, jota vasten vertailla näitä kolmea fantasiateosta. Teoksia analysoitaessa voidaan nähdä, miten monipuolisia hahmoja kelttiläiset jumaluudet, sankarit sekä muut olennot ovat: jopa ristiriitaisia piirteitä voi esiintyä samassa henkilössä. Tämä tekee hahmoista samaistuttavia sekä vivahteikkaita. Kelttiläisen maailmankuvan yksityiskohtien sisällyttäminen tarinoihin auttaa myös luomaan rikkaita ympäristöjä, joissa mikä tahansa on mahdollista mutta jotka samalla ovat juurtuneita todelliseen maailmaan tosimaailmaan sijoittuvien viittausten avulla. Tutkimuksen pohjalta voidaan päätellä, että kelttiläisen mytologian hyödyntäminen urbaanissa fantasiassa lisää teoksen autenttisuutta, luo juoneen syvyyttä sekä tarjoaa kulttuurista merkitystä tarinaan. Urbaani fantasia puolestaan helpottaa kirjojen fantastisempien elementtien hyväksymistä ja ohjaa lukijoita samaistumaan tarinoiden sankareihin. Kelttiläinen mytologia onkin oivallinen lähde nimenomaan urbaaniin fantasiaan sen hahmojen kompleksisuuden ja myyttien laajan levinneisyyden ansiosta. Muiden mytologioiden sankarit ovat usein suhteellisen kaksiulotteisia, eivätkä näin ollen tarjoa samankaltaista syvyyttä henkilöhahmoihin kuten kelttien tarut. Kelttiläisen mytologian suosio populaarikulttuurissa myös tarjoaa lukijoille tarttumapinnan, vaikkeivat nämä spesifejä myyttejä tuntisikaan.

Epistemological foundationalism has for centuries attempted to unify all scientific inquiry into the context of one grand science, the first philosophy. One of the most important tasks of this tradition has been to ground all knowledge on absolutely certain foundations. In this master s thesis I ask the following question: To what extent and under what conditions is it possible to achieve absolute certainty in the sense of the attempts of Cartesian foundationalism? By examining how the 20th century philosophers, Edmund Husserl (1859-1938), Hannah Arendt (1906-1975) and Maurice Merleau-Ponty (1908-1961) interpret the epistemological methodology of René Descartes, I claim that the Cartesian achievement of absolute certainty rests on the implicit presupposition of an epistemologically prior form of faith in the world and trust (pistis) in other conscious beings. I show that knowledge is possible only within the context of a common world that is inhabited by several conscious beings that share a common linguistic system. This threefold element is shown to be the bedrock condition for any kind of philosophical inquiry. The main literature sources for this thesis are The Life of the Mind by Hannah Arendt, Le Visible et l invisible by Maurice Merleau-Ponty, Meditationes de Prima Philosophiae by René Descartes and Erfahrung und Urteil by Edmund Husserl.

Climate change is increasingly influencing young people’s reproductive decisions, and more and more people are hesitant to have children due to climate change and climate anxiety. In contrast, the hegemonic reproduction discourse in the West, pronatalism, portrays having children as universally desirable and fulfilling and stigmatises childfreedom. Consequently, childfreedom is inherently situated in resistance to pronatalism and it is examined here as a counter-discourse. This study aims to contribute to research about the interconnection of reproduction and the climate crisis from a critical discourse analytic perspective, as linguistically oriented studies are currently lacking in what is already an under-researched field. This study examines how a childfree subreddit is challenging the hegemonic pronatalist reproductive discourses from the perspective of the climate crisis and environmentalism. The question is answered by examining (1) the main themes in the discourse and (2) the linguistic resources that are utilised. The material is collected from a subreddit r/childfree, a discursive space where pronatalist ideology is contested and consists of 11 threads where the interconnection of reproduction and climate change are discussed. An online environment was chosen because they can enable solidarity, offer respite from hegemonic ideologies and discourses, legitimize and normalize alternative discourses and even formulate strategies of resistance. I conducted a critical discourse analytic study using content analysis as a method. Critical discourse analysis was chosen because it enables one to examine how discourse structures reproduce or challenge relations of power. Content analysis, on the other hand, is a systematic and transparent way to classify text into categories. The results not only showed that the people who post on the subreddit use the climate crisis strategically and deliberately to counter pronatalism, but also that they deploy linguistic resources creatively and playfully in the interests of their own ideologies. The posts demonstrate awareness of pronatalist discourse and behaviour, which are often collectively analysed. Interestingly, both childfree and pronatalist discourses use climate change rhetoric to accommodate to the changing cultural context, and the constant negotiation between the discourses is evident in the data. On the one hand, climate change is used to create a reflective, selfless, and morally superior childfree subject. On the other hand, it is employed to portray all “breeders” not only as irresponsible, selfish, hypocritical, susceptible to external pressure, but also as in denial of climate change. “Breeders’” naivety and denial are contrasted with the seriousness of the climate crisis. Although children are mainly portrayed in a negative light, some posts use child-centred rhetoric to justify why having children is immoral in the age of climate change, thus challenging pronatalism. Regardless of how the topic is framed, the different categories identified in this study all work to deconstruct the parenthood mandate.

Tutkielma tarkastelee seksuaalisesta häirinnästä käytyä keskustelua yhdysvaltalaisessa uutismediassa kriittisen diskurssianalyysin näkökulmasta. Aikaisempi tutkimus seksuaalisesta häirinnästä ja sen esiintymismuodoista mediassa osoittaa uutisdiskurssin keskittyvän ensisijaisesti olemassa olevia valtarakenteita tukevien ilmenemismuotojen korostamiseen ja edistävän osaltaan seksuaalista väkivaltaa ympäröivien myyttien (rape myths) olemassaoloa. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella ovatko aihetta ympäröivät otsikot muuttuneet viime vuosien feminististen liikkeiden johdosta kartoittamalla, keskittyvätkö otsikot uhreihin vai ahdistelijoihin ja analysoimalla, miten ne hyödyntävät seksuaalisen väkivallan myyttejä diskurssissaan. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, eroavatko konservatiivisen ja liberaalin julkaisun uutisoinnit aiheeseen liittyen. Analyysin kohteena on kahden eri poliittista taustaa edustavan julkaisun, New York Timesin (NYT) ja Wall Street Journalin (WSJ), otsikot ennen ja jälkeen #MeToo -liikkeen nousun lokakuussa 2017. Tutkielma kattaa kaikki vuosien 2015-2019 lokakuussa julkaistut uutisotsikot, jotka NYT ja WSJ julkaisivat avaintermillä ”sexual harassment”. Hakusanalla löytyneet 857 otsikkoa analysoitiin luokittelemalla ne sen mukaan 1) keitä otsikossa mainittiin (uhri, ahdistelija vai ulkopuolinen kommentoija), 2) tuotiinko heidän sukupuolensa otsikossa esille, 3) lainattiinko ketään otsikossa mainituista henkilöistä joko suoraan tai epäsuorasti, 4) oliko joku otsikon henkilöistä julkinen henkilö tai viitattiinko häneen tittelillä, 5) mitä seksuaalisen väkivallan myyttejä (rape myths) otsikossa ilmeni ja 6) millaista sanavalintaa uhria kuvatessa käytettiin. Analyysissä nousi esiin kaksi eri poliittista taustaa edustavaa, valta-asemaansa väärinkäyttänyttä miestä ja otsikot analysoitiin toiseen kertaan luokittelemalla ne sen mukaan, keskittyikö otsikko kyseisiä henkilöitä vastaan esitettyihin syytöksiin vai ei. Analyysin tulokset vahvistivat osaltaan aikaisempia löytöjä, sillä enemmistö otsikoista keskittyi klassisiin seksuaalisen häirinnän muotoihin, joissa ahdistelijana toimi valta-asemassa toimiva mies ja uhrina oli haavoittuvaisessa asemassa oleva nainen. Tämän lisäksi otsikot keskittyivät pääasiassa ahdistelijaan ja hänen tekoihinsa. Tulokset osoittivat kuitenkin julkaisusta riippuen muutosta tasapainoisempaan suuntaan, jossa ahdistelija oli yhä vähenevissä määrin otsikon ensisijaisena kohteena. Samanaikaisesti otsikot siirtyivät yhä enenevissä määrin esittämään seksuaalisen häirinnän uhreja (NYT) tai aiempaa laajempikatseiseen esitystapaan (WSJ). Otsikoista ainoastaan 1,3% sisälsi seksuaalista väkivaltaa ympäröiviä myyttejä, ja niitä käytettiin hyvin harkitusti joko lainaamalla jotakuta, joka käytti myyttiä tai vetoamalla lukijan tietoisuuteen myytin olemassaolosta. Wall Street Journalin ja New York Timesin otsikot erosivat toisistaan huomattavissa määrin lähinnä julkaistujen otsikoiden määrässä ja republikaanien presidenttiehdokkaan Donald Trumpin julkisoinnissa. Siinä missä NYT:in raportointi seksuaaliseen häirintään liittyen lisääntyi huomattavasti jo Trumpia kohtaan esitettyjen syytösten aikaan lokakuussa 2016, WSJ:in raportointi aiheeseen liittyen lisääntyi hitaammin ja suurin nousu otsikoiden määrässä tapahtui vasta lokakuussa 2017.

Tässä pro gradu -tutkielmassa verrataan henkilöhahmon rakentumista James M. Cainin romaanissa Double Indemnity (Nainen ilman omaatuntoa 1936) sekä siitä tehdyssä, Billy Wilderin ohjaamassa elokuva-adaptaatiossa (1944). Työssä on tarkoitus tutkia tarinan päähenkilön läpikäymiä muutoksia käyttäen hyväksi Baruch Hochmanin luomia henkilöhahmoanalyysin periaatteita, sekä analysoida mahdollisia muutoksia elokuvan tuotannon aikana vallinneiden säännösten ja moraalisen ilmapiirin kontekstissa. Tutkielman pääasiallisina lähteinä toimivat James M. Cainin romaani, Billy Wilderin elokuva-adaptaatio sekä Raymond Chandlerin ja Billy Wilderin kirjoittama kuvauskäsikirjoitus. Lähteitä käsitellään genreteorian ulkopuolella, sillä varhaisena film noir -teoksena nykyisin tunnettua lajityyppiä ei elokuvan julkaisuajankohtana vielä tunnettu. Tutkimus koostuu pääasiallisesti tarinan päähenkilön Walter Huffin (elokuvassa Neff) henkilöhahmon rakentumisen yksityiskohtaisesta analyysistä. Teokset analysoidaan Hochmanin kahdeksan piirteen kategorioiden kautta eri luvuissa, jonka jälkeen niiden välillä olevia eroja tarkastellaan vertailevan tutkimuksen näkökulmasta. Tutkielman löydösten syitä pohditaan useasta näkökulmasta. Yhteiskunnallisena kontekstina toimivat William Marlingin ajatukset ns. kovaksi keitettyjen rikosromaanien sekä niiden pohjalta muodostuneen film noir -elokuvasuuntauksen suhdetta maailmansotien välisen ajan Yhdysvaltojen kansalliseen moraaliin ja ajatusmaailmaan. Elokuvatuotannon kontekstina toimivat Hollywoodin tuotantokoodi ja sen ajama itsesensuuri, sekä Billy Wilderin ajatukset elokuvanteosta. Tutkielma päätyy siihen, että Cainin tarinan päähenkilöä on tiedostetusti muutettu samaistuttavampaan sekä moraalisesti hyväksyttävämpään muotoon. Muutosten pohjalla ovat olleet alkuperäistekstin tyyliseikat ja niiden sovittaminen audiovisuaaliseen muotoon, itsesensuuri ja tuotantokoodin tiukkojen ohjesääntöjen noudattaminen sekä ohjaajan elokuvanteon preferenssit.