Browsing by Title

Lukuharrastus tai lukemisesta kiinnostuminen on tärkeä ominaisuus yliopisto-opiskelijoilla. Tämän tutkielman tarkoitus on tutkia eri tekijöitä, jotka vaikuttavat englantia vieraana kielenä (EFL: English as a Foreign Language) opiskelevien yliopisto-opiskelijoiden kiinnostukseen lukemista kohtaan. Tutkimuksen kohteena ovat Kurdistanin alueellisen hallinnon yliopistoissa opiskelevat opiskelijat. Kurdistanin alueellinen hallinto tunnetaan myös nimellä “Irakin Kurdistan”, sillä se koostuu maantieteellisesti Irakin pohjoisosassa sijaitsevasta kurdien itsehallintoalueesta. Tutkielmassa kuvataan lukuisia eri tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa opiskelijoiden lukuintoon. Näihin lukeutuvat esimerkiksi yliopiston kirjaston tarjonta ja asema sekä yliopiston luennoitsijoiden vastuu, jotka molemmat näyttävät aineiston valossa olevan tärkeitä tekijöitä lukuharrastuksen ylläpitämisessä ja kasvattamisessa. Tutkielman aiheen avaamiseksi tekstissä esitellään aiempia tutkimuksia liittyen lukemiseen, lukemisen kulttuuriin sekä kirjaston asemaan. Tutkielmassa käytetään sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä aineiston analysoinnissa. Tutkielman aineisto koostuu online-kyselystä, johon vastasivat eri Kurdistanin yliopistoissa opiskelevat henkilöt. Kyselyssä on kolme eri osiota, joissa opiskelijat vastaavat kysymyksiin liittyen lukutottumuksiinsa sekä aineistojen saatavuuteen. Aineistona käytetään myös kolmea haastattelua, joissa haastateltavina oli yliopissa eri nimikkeillä työskenteleviä henkilöitä, mm. luennoitsija ja kirjastonhoitaja. Heidän osaltaan kysymyksissä keskitytään siihen, miksi opiskelijoiden lukuinto on alhainen. Tutkimustulokset tarjoavat luotettavan kuvauksen alueella vallitsevasta ongelmasta. Aineiston pohjalta huomataan, että opiskelijat ovat kiinnostuneita lukemisesta ja lukevat mielellään vapaa-ajallaan, mutta aineiston saannin vaikeus vaikuttaa kielteisesti opiskelijoiden motivaatioon. Vastaajien vastausten pohjalta on huomattavaa, että kirjastot eivät tarjoa tarpeeksi luettavaa eivätkä tarjoa myöskään tarpeeksi luotettavaa materiaalia akateemisesta näkökulmasta.

Tutkimus käsittelee Fagerön saarella Sipoon ulkosaaristossa sijainnutta tuulivoimalla toiminutta hienoteräistä sahaa. Saha oli suunnitellun 33 teollisuuslaitoksen kompleksin ainoa totetunut osa. Fagerön saha oli yksi nykyisen Suomen alueen ensimmäisistä hienoteräisistä sahoista ja tutkimuksen tavoitteena onkin selvittää, miten saha uudenlaisena teollisuuslaitoksena sopeutui lähiympäristöönsä ja miten sen naapurit suhtautuivat siihen. Saha perustettiin 1720-luvun lopulla ja se jatkoi toimintaansa vuoteen 1743, jolloin sodan aikana venäläiset tuhosivat sen. Lähteinä on käytetty sahan rakentajien Carl Fredrik ja Magnus Otto Nordenbergin kirjeenvaihtoa, Helsingin kaupungin maistraatin kirjeenvaihtoa ja kokousten pöytäkirjoja, Helsingin kaupungin valtiopäivävalituksia, Sipoon käräjien pöytäkirjoja sekä Uudenmaan lääninhallituksen kanslian sahoja ja myllyjä koskeneita asiakirjoja. Tutkimus on luonteeltaan taloushistoriallinen. Fagerön saha ajautui nopeasti perustamisensa jälkeen konfliktiin lähimmän tapulikaupunkinsa Helsingin kanssa. Aluksi konflikti koski puutavarakauppaa. Helsingissä harjoitettiin palkkikauppaa hollantilaisten kanssa, kyseessä oli puun myyminen raaka-aineeksi hollantilaisiin sahoihin. Vallassa olleen merkantilistisen näkemyksen mukaan raaka-aineiden vienti ei ollut suotavaa, vaan viennin tuli keskittyä jalostettuihin tuotteisiin. Sahat tarjosivat vientiin valmiiksi jalostetun tuotteen, joten merkantilistinen keskushallinto alkoi suosimaan sahoja palkkikaupan kustannuksella. Fagerön sahan omistajat kuuluivat tukholmalaiseen virkamieseliittiin, ja vähentääkseen kilpailua sahan lähialueen metsävaroista nämä pyrkivät vaikuttamaan keskushallintoon sahojen suosimiseksi palkkikaupan kustannuksella. Lopulta Helsingin palkkikauppa kiellettiinkin kokonaan. Helsingin kaupungin ja Fagerön sahan riidat eivät loppuneet palkkikaupan myötä. Fagerön sahan omistajat myivät ilman välikäsiä valmistamansa lankut suoraan ulkomaille, mikä oli kiellettyä, sillä vienti oli tapulikaupunkien porvariston yksinoikeus. Lisäksi Fageröllä maksettiin puuta sahalle toimittaville ja työtä tekeville talonpojille näiden tarvitsemalla tavaralla, mikä myös oli kiellettyä, tavarakauppa oli sekin porvariston yksinoikeus. Sahanomistajilla, jotka eivät kuuluneet porvaristoon, ei ollut oikeutta maksaa tavaralla talonpojille, vaan vain rahalla. Helsingin porvaristo valitti usein keskushallintoon sahan laittomasta toiminnasta ja vetosi valituksissaan porvariston ja kaupunkien oikeuksiin ja lainsäädäntöön. Fagerön omistajat taas pyrkivät saamaan sahalleen poikkeusoikeuden tai privilegion vientiin ja tavarakauppaan talonpoikaiston kanssa vedoten sahan hyödyllisyyteen metsävarojen hyödyntäjänä ja puun jalostajana. Tässä konfliktissä Helsingin kaupungin edut veivät voiton sahan eduista ja laiton tavarakauppa ja vienti kiellettiin, mikä vaikutti negatiivisesti sahan kannattavuuteen. Asia oli Helsingin kannalta hyvin tärkeä, sillä jos Fagerön sahalla olisi ollut oikeus normaalisti kiellettyyn kauppaan, olisi siitä tullut ennakkotapaus ja kaikki muut alueen sahat olisivat vaatineet samanlaisia oikeuksia. Tämä olisi ollut tuhoisaa kaupungin kannalta, sillä vaikka alueella oli runsaasti sahoja, eivät nämä olleet helsinkiläisten omistuksessa. Sen sijaan mitään suurempia riitoja Fageröllä ei ollut välittömien naapuriensa kanssa. Saha sijaitsi saarella, eikä siksi häirinnyt ketään. Mitään kilpailevia teollisuuslaitoksia ei alueella ollut. Ainoat valitukset tulivat siitä, että tukkien uitto sahalle vaurioitti rantatiluksia ja kalavesiä.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen naiskuva on 1980-luvun hard rock -musiikissa. Tutkimus toteutettiin laulujen sanoituksia analysoimalla ja sanoituksia käsiteltiin fiktiivisinä puheakteina. Tutkimuskysymykset olivat: millainen on sanoitusten naiskuva, miten stereotyyppisiä sanoitukset ovat ja eroavatko miesten ja naisten laatimat sanoitukset toisistaan. Lisäksi tutkittiin, kuvattiinko naiset itsenä (self) vai esineellistettynä toisena (other) eli luokiteltiinko naiset itsenäisiksi toimijoiksi vai miehelle alisteisiksi objekteiksi. Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota myös siihen, oliko naiset kuvattu suoralla vai epäsuoralla sanallisella ilmaisulla. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin feminististä kirjallisuudentutkimusta ja erityisesti Josephine Donovanin kehittämää stereotypia-mallia. Tutkimusaineistona oli 17 hard rock -laulun sanoitukset. Sanoitukset luokiteltiin laadullisen aineistonkäsittelyn perusteella kolmeen luokkaan: huonosti käyttäytyvät naiset, esineellistetyt naiset ja traagiset naiset. Miesten laatimia sanoituksia oli 14 kappaletta ja loput kolme olivat naisten tekemiä. Kuvaus naisesta on hyvin samankaltainen kaikissa analysoiduissa sanoituksissa. Sanoitusten naiskuva on varsin suppea ja rajoittunut. Naiset on kuvattu usein pinnallisesti ja yksipuolisesti. Naiset nähdään useimmiten esineellistettynä toisena ja miltei poikkeuksetta ainoastaan suhteessa miehiin. Lähes kaikissa sanoituksissa kuvataan miehen ja naisen välistä voimasuhdetta. Melkein aina joko miehellä tai naisella on enemmän valtaa suhteessa toiseen eli ihmiskuvaa luonnehtii alisteinen suhteessa oleminen. Suurimmassa osassa miesten kirjoittamista sanoituksista nainen on kuvattu suoralla sanallisella ilmaisulla. Naiskirjoittajat puolestaan kuvaavat sanoituksissaan naisen - yhtä sanoitusta lukuun ottamatta - epäsuoralla sanallisella ilmaisulla. Laulujen sanoitukset ovat erittäin stereotyyppisiä. Lähes aina nainen kuvataan huonosti käyttäytyväksi, pahaksi ja vain neljässä sanoituksessa nainen kuvataan myönteisesti. Kahdessa sanoituksessa myönteisyys ilmenee idealisoivin kuvauksin, mikä voidaan luokitella antifeministiseksi. Sanoituksissa ilmenee myös naiskuvia, joissa nainen esiintyy viettelijänä tai seksiobjektina. Miesten ja naisten laatimien sanoitusten välillä ei ole juurikaan eroa naiskuvassa. Naisten kirjoittamissa sanoituksissa nainen näyttäytyy kuitenkin useammin inspiroivana. Tulosten mukaan Josephine Donovanin kehittämä stereotypia-malli osoittautui toimivaksi teoreettiseksi lähestymistavaksi. Naiskuva ilmenee stereotyyppisenä sekä varsin negatiivisena. Mielenkiintoista on, ettei miesten ja naisten laatimien sanoitusten välillä ole juurikaan eroa naiskuvassa. Tulos kuvannee yleisemmin hard rock -sanoitusten maailmankuvaa sekä 1980-luvun yleistä kulttuuritaustaa, mutta tähän kysymykseen ei voi vastata luotettavasti, koska vertailuaineistoa toiselta vuosikymmeneltä ei ollut analysoitavana.

Avhandlingen utforskar en så kallad kolonialskandal i 1890-talets Tyskland som blev känd som ”Fallet Peters”. Carl Peters (1856- 1918) var en central och kontroversiell figur i kolonialrörelsen i det wilhelminska Tyskland. I den tyska kolonialrörelsen var Carl Peters tämligen unik i rollen som teoretiker, politisk agitator och praktisk kolonisatör. Peters blev känd för att år 1884 för Tysklands räkning ha förvärvat afrikanska områden som blev kolonin Tyska Östafrika. Några år efter grundandet av Tyska Östafrika blev Peters sänd till trakten av Kilimanjaro i kolonin som tjänsteman och stationschef. Han blev därefter föremål för en undersökning och en rättegång där han anklagades för tjänstebrott som han begått då han dömt två afrikaner, en ung man och en ung kvinna, till döden och avrättat dem vid Kilimanjaro. När dådet blev känt ledde det till en omfattande debatt bland allmänheten, pressen och i den tyska riksdagen. Den disciplinära domstolen som 1897 slutligt avgjorde ärendet befann honom skyldig. I arbetet undersöker jag den rättsprocess som kolonialförvaltningen drev mot Peters, dess orsaker och följder samt Peters och hans försvarares uppfattning om processen. Rättegången studeras som höjdpunkten i en skandal där man i offentligheten och i domstolen debatterade bestraffningen av och användningen av våld mot afrikaner samt sexuella kontakter mellan kolonialtjänstemän och afrikanska kvinnor. Ämnet behandlas utifrån skandalbegreppet och dess samhälleliga betydelse i det sena adertonhundratalet. Att studera en skandal erbjuder möjligheten att analysera tidsperiodens normer och lära känna dess mediala och politiska kommunikation. Skandaler röjer hur offentligheten fungerade, var gränsen mellan det privata och det offentliga gick och hur normer debatterades och ändrades. ”Kolonialskandal” användes vid denna tid som samlande begrepp för kolonialrelaterade våldsamheter och korruptionsaffärer som behandlades i den tyska pressen och riksdagen och i andra europeiska länder. I arbetet jämför jag Carl Peters fall med de tyska kolonialisterna Alwin Wehlans och Heinrich Leists affärer, samt med skandalerna kring det brittiska imperiets pionjärer Henry Morton Stanley och Cecil Rhodes. Carl Peters personliga förhållande till Storbritannien och Tysklands förhållningssätt till den brittiska imperialismen har en framträdande roll i avhandlingen. Jag har valt ett aktörsperspektiv, med vilket kan avses en strävan att fokusera på den förändringsdrivande processen genom att studera människan som handlar, aktören. Sina handlingar utför aktören i ett socialt sammanhang och i en historisk kontext. Ämnet för avhandlingen är något underutforskat och jag utgår därför från en kompletterande argumentationslinje. Mitt kronologiska fokus är på åren 1881-1882 då avrättningarna vid Kilimanjaro ägde rum, och 1896-1897 då den politiska och mediala debatten samt rättsprocessen mot Carl Peters ägde rum. Det viktigaste källmaterialet är domstolshandlingarna från processen samt litteratur författad av Carl Peters och hans försvarsadvokater och andra samtida. Fallet Carl Peters och andra kolonialskandaler ledde i Tyskland till reform av de rättsliga förutsättningarna för bestraffning av infödda. Fallet var ett viktigt inslag i diskursen om kolonialismen. Även om fallet inte var den enda kolonialskandalen i det sena adertonhundratalets Tyskland var det den mest betydelsefulla på grund av Carl Peters ställning inom kolonialrörelsen och nationalistiska kretsar och på grund av förvaltningens inblandning. Denna och andra kolonialskandaler riktade allmänhetens uppmärksamhet på det ansvar som följde med kolonialmakten

Tutkielmani tarkastelee miten ja millä eri tavoin yhdysvaltalainen elokuvantekijä Paul Thomas Anderson käyttää elokuva- ja populaarimusiikkia ilmentämään oidipaalisten mieshahmojensa psykologiaa ja mielentiloja. Tutkielmani osoittaa kuinka Andersonin filmografiassa ja mieshahmoissa ilmenee selkeitä temaattisia yhteyksiä, joita voidaan tulkita freudilaisen Oidipus-teorian avulla. Andersonin elokuvien mieshenkilöt hahmottuvat postfeministisessä kontekstissa, keskellä miehisyyden kriisiä. Useat hahmot kamppailevat hegemonisen maskuliinisuuden ja patriarkaatin ilmentymistä vastaan, joka johtaa heidät sisäiseen kaaokseen. Tutkimukseni keskittyy analysoimaan tapoja, kohtauksia ja jaksoja, joissa musiikin avulla kuvataan tai vahvistetaan mieshenkilöiden mielentiloja ja/tai sisäistä kamppailua. Tutkimus sijoittuu osaksi elokuva- ja populaarimusiikintutkimusta, tarjoten omanlaisensa uuden ja omaperäisen näkökulman suomalaiseen mies- ja elokuvatutkimukseen.

Abstract Faculty of Arts Master’s Programme in Area and Cultural Studies, Middle Eastern Studies Haru Menard Family and nation as thought and lived by young LGBQ+ adults in Lebanon Master’s thesis May 2022 48 pages Keywords: Lebanon, family studies, post-colonialism, LGBTQ Supervisor: Hannu Juusola Abstract: While the idea of the Middle Eastern family is often invoked as an orientalist stereotype, the local everyday family practices are less examined. Similarly, a wealth of literature on Middle Eastern nationalisms and nation-states exists (from ‘women’s’ perspectives and otherwise). Yet ethnographic research on how local people negotiate identity and belonging in their daily interactions vis á vis the state has remained scarce until recently. This empirical research contributes to the growing body of research on contemporary everyday practices of family and kinship in the Middle East. In this thesis I study the Middle Eastern family and nation in Lebanon as conceptualised and practiced by local young adults who identify as LGBQ+ (Lesbian, Gay, Bi, Queer or other). I focus on the family and nation as historically constructed (tradition vs. present), politically applied (East vs. West) and yet corporeally and socially lived everyday practices. Family as a social category both maintains and has the power to challenge the social order. I approach “family” and “nation” from the vantage point of marginalised LGBQ+ persons in Lebanon, because I argue that they inhabit the double position of being rooted in the local socio-political order, while also resisting and reformulating it from the inside. Guided by postcolonial theory and methodology, my methodological aims are to reflexively explore how researcher positionality informs my research. Theoretically I aim to shed light on the young Lebanese LGBQ+ adults’ ways of negotiating everyday family and national belonging in Lebanon, as well as analyse at how they actively construct their future in Lebanon. My data consists of thirteen ethnographic conversations with Beirutian LGBQ+ young adults. Methodologically, the conversations were informed by post-colonial approaches to knowledge production and researcher positioning, while the data was analysed using a narrative method. In our conversations the participants described their social lives from multiple perspectives, including personal reflections about Lebanese sectarianism, norms and values as well as the recent developments in Lebanese society. They highlighted the need for a more just society that would be freed of sectarian loyalties as a basis for material wellbeing and civil rights. They often positioned themselves in places of in-betweenness, both in terms of personal identity constructions and politically, as this allowed them room to navigate the diverse and ever-changing socio-material circumstances. They creatively and in a multi-sited fashion engaged with the social and material resources available to them in the Lebanese state by refusing to identify with discourses of cultural authenticity as well as those of the “gay international”.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten musiikista puhutaan ja miten sen ilmiöitä kielennetään. Tarkastelun kohteena ovat klassisen musiikin orkesterikonserttien arvioinneissa käytettävät metaforat: miten ne kuvailevat ja arvottavat eli evaluoivat kohdettaan. Tutkimuksen taustaoletuksena on, että se miten konsertteja kielennetään, kertoo jotain musiikin hahmotuksesta, klassiseen musiikkiin liittyvistä arvoista ja konserttikulttuurista. Metaforia tarkastellaan Lakoffin ja Johnsonin (1980) kognitiivisen metaforateorian valossa. Ne nähdään siis laajoina ajattelua ja hahmotusta ohjaavina rakenteina, ei vain kielellisen ilmaisun keinoina. Metaforien ilmaisemia arvoja analysoidaan venäläisen tutkijan Arutjunovan (1984) laatiman aksiologisen (eli arvoteoreettisen) luokituksen avulla. Sen mukaan arvot ovat jaettavissa kolmeen pääryhmään: sensorisiin, sublimoituihin ja rationaalisiin. Tarkastelun kohteena on 18 Helsingin Sanomissa vuosien 2010 2011 aikana julkaistua klassisen musiikin orkesterikonsertin arvostelutekstiä, ja niissä esiintyvät metaforat. Aineisto on rajattu siten, että joukossa on sekä kiittäviä että kriittisiä tekstejä monelta eri kirjoittajalta. Tutkielman kahdessa analyysiluvussa tarkastellaan kritiikkiteksteissä käytettäviä metaforia. Ensin tarkastelun kohteena ovat metaforien lähdealueet, ja se millaisia merkityksiä niiden kautta siirretään metaforien kohteille. Metaforat on luokiteltu kolmeen pääryhmään: ensin tarkastellaan strukturaalisia rakennemetaforia, seuraavaksi ontologisia metaforia ja lopuksi orientoivia metaforia. Tämän jälkeen tarkastellaan metaforien kohteita ja sitä, mistä näkökulmasta ja millä keinoilla ne kuvailevat ja arvottavat kohdettaan. Huomiota kiinnitetään konsertin toimijoihin (kapellimestari, solistit ja orkesteri), konsertin ohjelmistoon (säveltäjä, teokset ja konserttikokonaisuus) ja lopuksi vielä konserttitilan akustiikkaan liitettäviin metaforiin. Tutkielma osoittaa, että metaforat ovat keskeinen väline musiikin kuvailuun ja arvottamiseen.

Henkilökohtaiset kokemukseni diplomi-insinööriopinnoista ja työelämästä herättivät kiinnostukseni tutkia, kuinka työelämätaitoja voitaisiin integroida yliopiston ruotsinkielen opetukseen ja siten edesauttaa opiskelijoiden siirtymistä työmarkkinoille. Työn teoreettisena pohjana toimi Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tehty tuore selvitys Suomessa tarvittavista työelämätaidoista. Myös muita lähteitä käytettiin selvitettäessä, minkälaisia taitoja ja valmiuksia suomalaisilla työmarkkinoilla tarvitaan. Useimmat löydökset olivat sosio-emotionaalisia, ja tästä johtuen työni käsitteli myös tunnetaitoja ja sosiaalista kompetenssia. Koska työn empiirinen osuus oli pedagoginen kokeilu, sisällytettiin teoriaosuuteen Kraschenin kuvauksia toisen kielen oppimisesta sekä pedagogisia aspekteja liittyen motivaatioon, opettajan lähestyttävyyteen (engl. teacher immediacy) ja opettajan havaittuun välittämiseen (engl. perceived teacher caring). Pedagoginen kokeilu suoritettiin Aalto-yliopistossa maaliskuussa 2017. Tutkimuksen otosjoukon muodosti 17 insinöörialojen opiskelijaa, joista suurin osa oli ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Empiirinen osuus sisälsi kolme erillistä ruotsin oppituntia, joissa käytiin läpi työelämätaitoja. Tunneilla sekä osin kotiläksynä opiskelijat testasivat kaksi harjoitustehtävää. Kyseessä oli pääosin kvantitatiivinen selvitys, mutta opiskelijat saivat täydentää vastauksiaan myös kvalitatiivisin kommentein. Sosio-emotionaalisten työelämätaitojen yhdistäminen ruotsinkielen opetukseen onnistui hyvin. Opiskelijat pitivät tehtäviä sekä kielitaidon että työelämätaitojen harjoitteluun sopivina. Pedagogiset teoriat tukivat substanssiopiskelun yhdistämistä kielenharjoitteluun. Tällöin opiskelijoiden motivaatio kasvaa ja kielioppiin liittyvä jännitys pienenee. Koska Aalto-yliopiston strategisiin tavoitteisiin kuuluu mm. yhteistyökykyisten osaajien kouluttaminen, eettisten toimintamallien omaksuminen ja työelämätaitojen lisääminen, voisi yliopiston kieltenopetus toimia tehokkaana kanavana opiskelijoiden kehittämiseksi kohti näitä tavoitteita. Syksyllä 2016 astui Suomessa voimaan uusi opetussuunnitelma. Suunnitelman mukaan huomiota tulee vastedes kiinnittää mm. opiskelijoiden itsensä johtamisen taitoihin sekä empatiakykyyn. Nämä taidot ovat tunnetaitoja, sosio-emotionaalista osaamista, jonka harjoittelu yliopistossa toimisi luonnollisena jatkumona oppimiselle, joka on aloitettu alakoulussa. Koska tunneälyn kasvattaminen vie pitkän ajan, varsinkin jos ensin pitää oppia pois vanhoista ajattelumalleista, on näiden taitojen harjoittelu hyvä aloittaa aikaisessa vaiheessa. Sosio-emotionaalisten taitojen harjoittelu kannattaa niin yksilön, yritysten kuin koko kansakunnan kannalta. Tunneälykkäät ja sosiaalisesti kompetentit yksilöt ovat onnellisempia ja terveempiä. He sitoutuvat työhönsä paremmin ja ovat työelämässä pidempään. He osaavat hallita kanssakäymistään sekä motivoida itseään. Yrityksille tunneälykäs henkilöstö tuo parannusta tuottavuuteen, tiedonhallintaan, yhteistyön sujumiseen sekä kannattavuuteen. Kansanterveyden ja yritysten kannattavuuden paraneminen on puolestaan elintärkeää Suomen kansantaloudelle. Tämä tutkimus tehtiin pienellä otosjoukolla, joten se ei ole erityisen kattava. Tulokset ovat kuitenkin kannustavia. Olisi mielenkiintoista laajentaa tätä tutkimusta useampiin harjoituksiin, eritasoisille ruotsinopiskelijoille sekä toisiin kieliin. Potentiaali, jota työelämä- ja sosio-emotionaalisten taitojen osaaminen tarjoaa, on ehdottomasti lisätutkimuksen arvoista.

Tutkimuksessa tarkastellaan lehtikirjoittelua, joka käsittelee suuren suomalaisen musiikkikonsernin, Musiikki-Fazerin, myyntiä yhdysvaltalaiselle Time-Warnerille lokakuussa 1993. Myyntiä koskevasta lehtikirjoittelusta eritellään siinä esiintyviä suomalaisuuteen, kansalliseen identiteettiin ja musiikin omistamiseen liittyviä representaatioita. Analyysissa tarkastellaan niitä puhetapoja tai diskursseja, joita lehtikirjoittelussa käytetään esimerkiksi musiikin suomalaisuudesta, kansallisesta identiteetistä tai toiseudesta. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan musiikin ja yrityksen omistamisen välisen problematiikan representaatioita lehtikirjoittelussa. Tutkimuksessa pyritään mahdollisimman kattavasti esittämään sekä se, kuinka suomalaisuutta, musiikkia ja näiden kahden yhteyttä rakennetaan, toistetaan ja vahvistetaan analysoiduissa teksteissä että se, kuinka musiikin ja Fazerin omistamiseen liittyvä problematiikka näyttäytyy kauppaa koskevassa lehtikirjoittelussa. Tutkimuksen aineisto koostuu Musiikki-Fazerin myyntiä koskevista lehtiartikkeleista, jotka on kerätty vuosien 1993 ja 1994 sanoma- ja aikakauslehdistä sekä musiikki- ja kirjastoalan ammattijulkaisuista. Tutkimuksessa hyödynnetään kriittistä diskurssianalyysia yhdistettynä kansallista identiteettiä ja omistamista koskevaan monipuoliseen teoriapohjaan. Diskurssianalyysia sovelletaan tiukan systemaattisen metodin sijaan ennemminkin rajaavana kehyksenä: lähestymistavan avulla pyritään tunnistamaan aineistosta nousevia tai nousematta jääviä puhetapoja ja aiheita sekä pohtimaan niiden taustalla vaikuttavia sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä. Lehtikirjoittelun valossa Musiikki-Fazer näyttäytyy laajasti osana suomalaista identiteettiä: suomalaisuutta ja ajatusta kansallisesta identiteetistä rakennetaan tutkimusaineistossa perinteisiksi miellettyjen attribuuttien keinoin. Fazer nähdään yhtäältä suurena ja tärkeänä suomalaisena identiteettisymbolina, mutta toisaalta pienenä maailman markkinoiden mittakaavassa. Jaottelut sekä pienen ja suuren kansakunnan että ”meidän” ja ”muiden” välillä esiintyvät aineistossa toistuvasti. Lisäksi aineistosta on eriteltävissä omaisuuden ja omistamisen teema: Fazer ja sen kustannuskatalogi näyttäytyvät lehtikirjoittelun valossa kansallisena omaisuutena. Myös yrityksen omistamisen ja tekijänoikeuksien omistamisen välinen problematiikka toistuu aineistossa, mikä ilmenee muun muassa puheina taiteen itseisarvosta ja sen muuttumisesta kauppatavaraksi.

Universella meningsrepresentationer och flerspråkig språkmodellering är heta ämnen inom språkteknologi, specifikt området som berör förståelse för naturligt språk (natural language understanding). En meningsinbäddning (sentence embedding) är en numerisk skildring av en följd ord som motsvaras av en hel fras eller mening, speficikt som ett resultat av en omkodare (encoder) inom maskininlärning. Dessa representationer behövs för automatiska uppgifter inom språkteknologi som kräver förståelse för betydelsen av en hel mening, till skillnad från kombinationer av enskilda ords betydelser. Till sådana uppgifter kan räknas till exempel inferens (huruvida ett par satser är logiskt anknutna, natural language inference) samt åsiktsanalys (sentiment analysis). Med universalitet avses kodad betydelse som är tillräckligt allmän för att gynna andra relaterade uppgifter, som till exempel klassificering. Det efterfrågas tydligare samförstånd kring strategier som används för att bedöma kvaliteten på dessa inbäddningar, antingen genom att direkt undersöka deras lingvistiska egenskaper eller genom att använda dem som oberoende variabler (features) i relaterade modeller. På grund av att det är kostsamt att skapa resurser av hög kvalitet och upprätthålla sofistikerade system på alla språk som används i världen finns det även ett stort intresse för uppskalering av moderna system till språk med knappa resurser. Tanken med detta är så kallad överföring (transfer) av kunskap inte bara mellan olika uppgifter, utan även mellan olika språk. Trots att behovet av tvärspråkiga överföringsmetoder erkänns i forskningssamhället är utvärderingsverktyg och riktmärken fortfarande i ett tidigt skede. SentEval är ett existerande verktyg för utvärdering av meningsinbäddningar med speciell betoning på deras universalitet. Syftet med detta avhandlingsprojekt är ett försök att utvidga detta verktyg att stödja samtidig bedömning på nya uppgifter som omfattar flera olika språk. Bedömningssättet bygger på strategin att låta kodade meningar fungera som variabler i så kallade downstream-uppgifter och observera huruvida resultaten förbättras. En modern mångspråkig modell baserad på så kallad transformers-arkitektur utvärderas på en etablerad inferensuppgift såväl som en ny känsloanalyssuppgift (emotion detection), av vilka båda omfattar data på en mängd olika språk. Även om det praktiska genomförandet i stor utsträckning förblev experimentellt rapporteras vissa tentativa resultat i denna avhandling.