Browsing by Title
Now showing items 983-1002 of 4583
-
(2011)I detta arbete undersöks naturvetenskaplig kunskap ur ett filosofiskt perspektiv. Arbetets centrala ämne är det naturvetenskapliga experimenterandets praktiska aspekter och deras anknytningar till den teoretiska naturvetenskapliga kunskapen. Ämnet behandlas med hjälp av Hans-Georg Gadamers hermeneutiska filosofi i boken Wahrheit und Methode. Gadamers utgångspunkt i denna bok är att hermeneutiken beskriver vad som händer i texttolkning då en tolkare förstår en skriven text, men han antyder också att hermeneutiken har vidare tillämpningsområden, till och med att den universalt beskriver alla former av mänsklig förståelse. Syftet med detta arbete är att undersöka hur Gadamers hermeneutik kan tillämpas på naturvetenskaplig förståelse och vilka ändringar man då måste införliva i hermeneutiken samt att skissa grunddragen för en hermeneutisk modell av naturvetenskaplig kunskap. I arbetet presenteras först de centrala elementen i Gadamers hermeneutiska filosofi, speciellt föromdömens positiva inverkan på tolkandet och den verkningshistoriska effekten bakom varje tolkning. Sedan diskuteras bristerna i Gadamers argument för hermeneutikens universalitet, speciellt hans starka betoning av språket som grunden för all förståelse. Om Gadamers hermeneutik skall kunna tillämpas på naturvetenskapens område måste även observationer kunna vara föremål för tolkning. De dominanta trenderna i vetenskapsfilosofin då Gadamer skrev Wahrheit und Methode är en förklaring till att Gadamer starkt förbinder sig till textförståelsen och oftast diskuterar den naturvetenskapliga kunskapen endast som en negativ motpol till den humanvetenskapliga. Vetenskapsfilosofins utveckling efter Wahrheit und Methode, speciellt det faktum att fullständig objektivitet inte mera anses vara ett realistiskt ideal, höjer förväntningarna på hermeneutikens värde för naturvetenskapernas filosofi. Till följande diskuteras tre bidrag till naturvetenskapernas filosofi som är speciellt värdefulla för en hermeneutiken. Den första av dessa är Sylvain Brombergers analys av ovisshet i vetenskapliga undersökningar. Bromberger hävdar att vetenskaplig forskning riktas mot frågor vars svar forskaren inte kan föreställa sig på förhand. Brombergers analys tyder på att det finns en hermeneutisk dialektik av frågor och svar i naturvetenskapliga experiment där forskaren strävar till att göra observationer för att besvara sina frågor. Det andra bidraget är Michael Polanyis studie av den praktiska och personliga kunskapens betydelse för all vetenskaplig forskning. Här är speciellt det vetenskapliga språkets utveckling i samband med experimentering av intresse. Det tredje bidraget är Robert Creases studie av experimentella observationer som visar att observationstolkning innefattar många element som kan förknippas med hermeneutiken. Analysen av de tre ovannämnda studierna leder till följande slutsatser. Den naturvetenskapliga forskningens hermeneutiska element förväntas vara starkt framför allt i experimentell forskning där forskaren utreder nya frågor i en kontinuerlig dialog av tekniskt prövande, praktisk identifiering och språklig beskrivning av nya fenomen. Speciellt beaktansvärd är skillnaden mellan verifierande och upptäckande naturvetenskapliga undersökningar. Tidigare resultat kan verifieras med hjälp av mätningar som specificeras på förhand, men ingen kan på förhand specificera de tekniska och språkliga steg som krävs för ett framgångsrikt upptäckande experiment. Experimentella upptäckter kräver därför en praktisk kunskap som inte kan reduceras till ren teori eller metodologi. Denna praktiska kunskap kan beskrivas med hjälp av Gadamers hermeneutik. Till sist diskuteras vissa grundläggande drag som kan sägas vara karakteristiska för en hermeneutisk modell av naturvetenskaplig kunskap. Speciellt den naturvetenskapliga kunskapens historiska natur, fördomarnas betydelse i naturvetenskaplig forskning samt vikten av forskarens personliga perspektiv i den naturvetenskapliga observationen är viktiga stöttestenar som gör att den hermeneutiska naturvetenskapsmodellen skiljer sig betydligt från modeller som betonar naturvetenskapernas objektivitet. Men det hermeneutiska perspektivet utesluter inte nödvändigtvis andra perspektiv. Dess huvudsakliga nytta är att den tillåter oss att undersöka sidor av naturvetenskaplig kunskap som objektivitetsbetonande modeller lämnar alltför mycket i skymundan. Till dessa hör speciellt det praktiska arbetet i naturvetenskaplig experimentering.
-
(2021)Tutkielma tarkastelee Facebook-parodiaa, jossa pilkan kohteena ovat maahanmuuttovastaiset ja heidän kielenkäyttönsä. Tavoitteena on selvittää, millaisia kielenpiirteitä parodiassa käytetään ja minkälaisina kielenkäyttäjinä maahanmuuttovastaiset niiden avulla representoidaan. Lisäksi tarkastellaan, minkälaisia diskursseja parodiassa kaiutetaan. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kriittinen diskurssintutkimus, mutta analyysissa hyödynnetään myös perinteistä tekstianalyysia. Aineistona on sata julkaisua maahanmuuttoon positiivisesti suhtautuvien humoristisesta Facebook-ryhmästä Terrorismin ja sukkien vastainen kansanliikeryhmä vuodelta 2019. Luvussa 3 tarkastellaan parodian kielellistä ilmiasua. Analyysi osoittaa, että maahanmuuttovastaiset representoidaan kielenkäyttäjinä, jotka eivät osaa kirjoitetun yleiskielen normeja eivätkä välitä niistä, vaan kirjoittavat tunteen vallassa. Kirjoitusvirheinä esitettyjä piirteitä, etenkin yhdyssanavirheitä ja lyöntivirheiltä vaikuttavia piirteitä, käytetään paljon ja liioitellusti niin, että myös johdoksia ja muita sanoja on kirjoitettu erikseen morfeemirajojen kohdalta. Puhutun ja kirjoitetun kielen erottamisen vaikeus osoitetaan käyttämällä suomalaistettua fonotaksia sekä nasaaliassimilaatiota muistuttavaa ilmiötä, jossa sananloppuinen n kirjoitetaan m:nä. Parodiatyylin piirteet esiintyvät liioiteltuina niin, että ne eivät sellaisinaan voisi esiintyä verkkokielessä, mikä korostaa julkaisun ironista sävyä. Lisäksi typografinen äänensävy on voimakkaan affektinen ja huutava, sillä aineistossa käytetään runsaasti suuraakkosia, huutomerkkejä ja huutomerkkejä edustavia numeroita 1. Luvussa 4 osoitetaan, miten parodiassa hyödynnetään ironista diskurssien omimista. Toistuvien aiheiden kuten sukkien, kaljan, katupartioiden ja median puolueellisuuden kautta kaiutetaan maahanmuuttovastaiseen diskurssiin kuuluvaa apokalyptista retoriikkaa sekä populistista ja arvokonservatiivista diskurssia. Tällä pyritään esittämään maahanmuuttovastaiset argumentit naurettavassa valossa, millä sekä vahvistetaan omaa kantaa että vastakkainasettelua maahanmuuttokeskustelun osapuolten välillä. Luvussa tarkastellaan myös parodiassa runsaasti esiintyvää metakielenkäyttöä, jossa esitetään kohteen olevan tietoinen ja ylpeä omasta tavastaan kirjoittaa. Tutkielmassa käy ilmi, että parodiassa kohde representoidaan hysteerisinä ja kouluttamattomina, mikä sopii aiempien tutkimusten tuloksiin siitä, millaista kuvaa maahanmuuttovastaisista rakennetaan maahanmuuttokeskustelussa. Kielenpiirteiden käytölle on nähtävissä malleja esimerkiksi Timo Soinin kielenkäytössä ja humoristisista ilmauksista "isäm maan puollustaja" ja "elämäm koulu". Tutkielman tulokset ovat relevantteja verkkokielen tutkimukselle yleisesti, sillä analyysissa käy ilmi, että aineiston piirteitä arvioidaan muissakin konteksteissa ärsyttäväksi tai huonoksi verkkokieleksi.
-
Game On : A fantasy-themed escape room as a learning environment for English as a foreign language (2022)My thesis discusses the use of a fantasy-themed escape room as a learning environment for English as a foreign language classroom. Games, especially roleplaying games, have been the target of many studies and they have been shown to increase motivation, create new language scenarios and contexts as well as promote interaction between students and the gaming environment. However, the digital educational gaming industry in Finland is in its infancy. My study centers around piloting a digital fantasy-themed escape room called “The Mage’s Hut”, and this material package functions as the revision material for the course. I set to answer four research questions. The main goal is to find out how well a fantasy themed escape room functions as a learning environment. Secondly, I examine the attitudes of students and the teacher towards the game. Lastly, the fourth research question intends to answer how students’ previous gaming habits affect the gaming experience. I use relevant contemporary literature to examine gaming trends among Finnish upper secondary school students as well as delve deeper into the benefits of gamification used in formal contexts. This includes literature on roleplaying games as well as escape rooms and their utilization in formal educational contexts. The research design includes a digital fantasy-themed escape room that I have created based on the course material provided by Insights 5 -book by Otava for ENA5 course. The participants of the study included 26 Finnish upper secondary schoolers and their teacher. To gather the data, two questionnaires were constructed – one for students and one for the teacher. Twenty of the students responded to the questionnaire. The method for the study includes both qualitative and quantitative aspects. The questionnaires were analyzed by close-reading and were transformed into numerical values providing an easy way to compare results with each other. The results indicate that the attitudes of the students as well as the teacher towards the game are positive. The teacher and most of the students enjoyed playing the game and would like to see more similar games utilized in education. The game was deemed to be quite challenging, but it did not seem to negatively affect the game’s enjoyability or reported development of skills. These skills included vocabulary, grammar, reading comprehension, teamwork, information retrieval, logical and critical thinking. On the contrary, the students who deemed the game to be quite challenging reported more skills developed overall. The gaming habits of the students influenced the results partly. The students were categorized to non-gamers, casual gamers, active gamers, and hardcore gamers. Casual gamers, those with one to five hours of game time per week, reported developing the most skills out of all other groups. On the other hand, casual gamers reported the game as quite challenging the most. Therefore, it is not certain whether it is the difficulty or the game time that facilitates the development of the skills. Even though the majority of all groups reported enjoying the game, casual gamers reported the highest enjoyment rate. What we can gather from this study is that digital fantasy-themed escape rooms function well as a learning environment. The game corresponds to the learning objectives set by the Finnish curriculum and the teacher. Furthermore, the students felt that learning took place while playing the game. Both aspects of the game, the fantasy theme and the mechanics of an escape room were enjoyed, further reinforcing the previous knowledge on the functionality of roleplaying games in formal educational contexts.
-
(2016)Kiinalainen ruokakulttuuri on maailmankuulu ja ruokailu onkin erityisen tärkeä osa kiinalaista yhteiskuntaa. Yhteisillä ruokahetkillä lujitetaan suhteita niin ystävien, sukulaisten, liikekumppaneiden, valtioiden virkamiehien kuin akateemisten yhteistyökumppaneidenkin välillä. Illalliskulttuuri on niin oleellinen osa Kiinan historiaa ja nykypäivää, että ilman sen ymmärtämistä kansainvälinen yhteistyö Kiinan kanssa on haastavaa. Tämä opinnäytetyö esittelee Kiinan nykyistä illalliskulttuuria peilaten sitä historiaan sekä vertaa kiinalaisten ja suomalaisten liike-elämän edustajien näkemyksiä onnistuneen liikeillallisen kulusta ja käytöskoodistosta. Tutkielmassa käytetään hyväksi Hofsteden teoriaa kuudesta kansallisen kulttuurin ulottuvuudesta sekä kirjallisuutta guanxin eli suhdeverkostojen roolista kiinalaisessa yhteiskunnassa. Tutkielman tuloksista selviää, että nyky-kiinalaisessa illallistapahtumassa on yhä havaittavissa monia kungfutselaisiin arvoihin pohjautuvia käytöskoodeja, joista ilmeisimmät ovat tarkka istumajärjestys sekä maljan nostamisen ja juhlaruuan tarjoilun perinne. Perinne kuitenkin elää ja muuttuu jatkuvasti erityisesti globalisaation sekä Kiinan poliittisen tahtotilan vuoksi. On oletettavaa, että illallisen rooli tulee jatkossakin muokkaantumaan, mutta ei missään nimessä tule olemaan tulevaisuudessakaan merkityksetön. Lisäksi tähän opinnäytetyöhön sisältyy haastattelututkimus, jonka tutkimusmateriaali on kerätty kiinalaisilta ja suomalaisilta liike-elämän edustajilta. Tutkielmaa varten haastateltiin henkilökohtaisesti viittä kiinalaista informanttia sekä avoimen kyselylomakkeen avulla kuutta informanttia. Suomalaisia Kiinassa työskennelleitä informantteja on yhteensä 17 ja heitä haastateltiin avoimella kyselylomakkeella. Haastattelukysymykset koskevat informanttien näkemyksiä liikeillallisen käytöskoodistosta ja kuinka tilaisuutta voi hyödyntää liiketoiminnan yhteydessä. Kiinalaisten ja suomalaisten informanttien vastauksia verrataan toisiinsa, selvittäen onko näkemyksien välillä ristiriitoja, jotka mahdollisesti vaikeuttavat osapuolien välistä yhteistyötä. Analyysin perusteella kiinalaiset informantit näkevät liikeillalliseen erityisen vahvasti vaikuttavia kulttuurinelementtejä olevan guanxi, mianzi sekä keskinäinen kunnioitus. Suomalaiset informantit tiedostivat erityisen hyvin guanxin merkityksen, mutta kiinnittivät usein huomiota myös keskinäisen kunnioituksen tärkeään rooliin. Vain vähemmistö suomalaisinformanteista mainitsi mianzin, joka on siis käsitteenä suomalaisille vierain. Tulokset osoittavat, että suomalaiset liike-elämän edustajat tunnistavat liikeillalliseen kytkeytyviä kulttuurin elementtejä tarpeeksi kattavasti käyttäytyäkseen liikeillallisella ulkomaalaisille vieraille asetettujen odotusten mukaisesti.
-
(2016)In my Master's Thesis, I have researched interviews made by the leader of the Tarun Bharat Sangh organisation, Rajendra Singh, between the years 2001, 2002, 2009, 2012, 2014 and 2015. Rajendra Singh has been working with environmental issues in Rajasthan, India, since the year 1984, and he has been awarded with several awards for his work. My research method is rhetorical analysis, which means that I look at the interviews of Rajendra Singh, and analyse what type of rhetorical devices he uses when presenting his arguments. My research aims to answer the question, what kind of persuading and empowering rhetoric does Rajendra Singh use when talking about the environmental issues of India and their solutions, and what kind of argumentative positions does he take in relation to public power, society and media. It is also my goal to see, whether there has been any change in his position during these years, and are there stylistic differences in those interviews that he has answered in Hindi and those that he has answered in English. By researching Singh's argumentative positions, I want to find out the core message of these interviews - in other words, what is Singh's solution to solving water-related environmental issues in India. I want to see whether a community-based conservation of the environment and going back to the past is the only cure for these issues, or what kind of solutions does he propose. In order to analyse Singh's rhetoric, I utilize the list of rhetorical devices presented by Arja Jokinen (1999). These devices, however, are not sufficient to analyse Hindi language material, so I have added the concept of religious rhetoric. Religious rhetoric is used commonly in India when there is a need to appeal to people when discussing environmental issues. Singh uses different kinds of persuading and empowering rhetorical devices to get his audience to support his positions. He argues, that our current lifestyle is not sustainable and that we should question our current habits and strive for a self-sufficient basis of life. He believes that taking care of the environment is everyone's responsibility, and that we need co-operation between societies and the government, in order to solve India's environmental issues in a sustainable way. Development and conservation belong together, and India should also utilize it's native wisdom by looking for solutions in traditional methods.
-
(2021)Monesti ruotsinkielisyyden määritelmänä Suomessa pidetään ruotsinkieliseen yhteisöön syntymistä ja ruotsin kielen omaksumista ensikielenä. Kuitenkin joka vuosi korkeakouluista valmistuu lukuisia ruotsia toisena kielenään käyttäviä, ensikielenään suomea puhuvia opiskelijoita, joilla on ensikieleen rinnastettava ruotsin kielen taito. Maisterintutkielmassani tarkastellaan ruotsia toisena kielenään puhuvien suomalaisten ruotsin kielen käyttöä ja kielellistä identiteettiä ruotsin kielen käyttäjinä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kokevatko ruotsia toisena kielenään puhuvat suomalaiset itsensä ruotsinkielisiksi, ja jos kokevat, mitä ruotsinkielisen identiteetin muodostumiseen vaaditaan. Tutkielmassa tarkastellaan myös, millaisissa tilanteissa ruotsia toisena kielenään puhuvat käyttävät ruotsin kieltä yliopisto-opinnoissaan ja niiden ulkopuolella. Tutkimus on toteutettu käyttäen laadullista kyselytutkimusmenetelmää. Aineisto tutkimukseen kerättiin nettilomakkeen kautta, jota lähetettiin ruotsin- ja kaksikielisiin yliopistoihin Suomessa. Kyselylomake sisälsi monivalintakysymyksiä ja avoimia kysymyksiä. Tutkimuksen mukaan osa ruotsia toisena kielenään puhuvista suomalaisista ilmoittivat kokevansa itsensä ruotsinkielisiksi, eli Suomen kontekstissa kaksikielisiksi. Kyselytutkimuksen vastaukset viittasivat siihen, että muodostaakseen uuden ruotsinkielisen identiteetin, ruotsin kielellä suoritettujen yliopisto-opintojen ja niiden myötä kehittyvän kielitaidon lisäksi ruotsia toisena kielenään puhuvat suomalaiset tarvitsivat mahdollisuuden reflektoida kielellistä identiteettiään matalan valtaetäisyyden ihmissuhteissa. Tietä ruotsinkielisyyden kokemukseen näytti eniten vauhdittavan se, että ruotsia ensikielenään puhuvat luulivat toisen kielen puhujia ensikielen puhujiksi, ja myös viestivät sen toisen kielen puhujille. Tutkimus osoitti, että keskeinen edellytys sille, että ruotsia toisena kielenään puhuvat suomalaiset kokivat itsensä myös ruotsinkielisiksi, on se, että he kokevat tulevansa hyväksytyiksi ja tervetulleiksi Suomen ruotsinkieliseen yhteisöön.
-
(2019)Tutkielma ristivalottaa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvien muslimitaustaisten turvapaikanhakijoiden sosiaalista lokaatiota, jota ulossulkeminen sekä siirtymä tunnusomaisesti määrittävät edelleen. Tutkielmaa varten haastateltujen irakilaisten turvapaikanhakijoiden elettyjen kokemusten kautta pohditaan, kuinka sosiaaliset kategoriat kuten ”homo”, ”rotu/etnisyys”, ”muslimi” ja niiden risteämät muovaavat pakolaisuuden kokemusta sekä asemoi tutkimuskohteen alisteisesti moninaisissa yhteyksissä. Tutkielmassa tarkastellaan kuinka homoseksuaalit muslimipakolaiset neuvottelevat identiteettejään ja kuinka he rakentavat niitä diskursiivisesti. Lisäksi pohditaan, millainen itseymmärrys siitä muotoutuu ja kuinka se suhteutuu länsimaiseen seksuaaliepistemologiaan. Tämän kvalitatiivisen tutkielman teoreettinen lähtökohta on intersektionaalisuus sekä queer-teoria, joiden lisäksi identiteetti määritellään itseymmärrykseksi, joka väistää ”identiteetin” mukanaan kuljettaman käsitteellisen painolastin ja soveltuu siten paremmin poikkikulttuuriseen intersektionaaliseen analyysiin. Taustoittavana materiaalina käytettiin lehtiartikkeleita, teoksia ja tutkimusartikkeleita, jotka käsittelevät homoseksuaalisuutta islamilaisessa maailmassa sekä queer-muuttoliikettä ja -pakolaisuutta. Tutkielmaa varten haastateltiin neljää Suomeen vuosina 2015–2016 saapunutta irakilaista homoseksuaalia turvapaikanhakijamiestä sekä yhtä samaan aikaan saapunutta irakilaista turvapaikkaa hakenutta transnaista. Haastatteluissa sovellettiin puolistrukturoitua menetelmää, jonka avulla oli mahdollista ottaa mukaan mahdollisesti esiin nousevia uusia aihepiirejä, mutta silti pysyä alkuperäisen tutkimusaiheen puitteissa. Analyysi esitetään keskustelua jäljittelevänä kerrontana, joka pyrkii tavoittamaan aihealueen kompleksisuuden, mutta osoittaa kuitenkin moninaisia merkityksiä, rakenteita, konteksteja sekä vaikutuksia. Tutkimustulokset ovat linjassa aihepiirin aiemman tutkimuksen kanssa ja viittaavat homoseksuaalin muslimimaahanmuuttajan moninkertaisesti alisteiseen asemaan, johon keskeisimpinä vaikuttavat yhdessä tai erikseen rasismi, heteroseksismi ja kansallismielisyys. Lopuksi ”homomuslimimaahanmuuttaja” näyttäytyy ”mahdottomana” lokaationa ja siten häirikköhahmona, joka tarjoaa queer-näkökulman normatiivisen järjestyksen epäoikeudenmukaisuuksien paljastamiseksi.
-
(2018)This master’s thesis studies spontaneous gaze strategies when driving on a curved path. Methods used in many previous curve driving studies have not been sufficiently precise to differentiate between possible gaze strategies drivers use during cornering (Lappi, 2013, Itkonen et al. 2015). The methods in this thesis make it possible to differentiate between different gaze strategy predictions by comparing driver’s horizontal gaze velocity and half of car’s yaw rate. Waypoint hypothesis (WP), where gaze follows targets on the future path, predicts negative linear correlation and specific -1:1 ratio between horizontal gaze velocity and half of car’s yaw rate. Tangent point hypothesis (TP) and other travel point gaze strategies predict no correlation. In addition to previous study by Itkonen et al. (2015), the yaw rate is varied for quantitative analysis of the gaze behaviour and the experiment is conducted in two different environments, simulator and real test track, for reliability and validity. Gaze and car telemetry data was collected during a slow acceleration on a circular path in similar simulated (n=15) and real environment (n=4). As predicted by the WP hypothesis, the results show a very strong linear negative correlation between car’s half yaw rate and horizontal gaze velocity in simulator (-0.91) and strong linear negative correlation in test track (-0.75) and regression analysis shows slopes close to -1:1 ratio between the variables (simulator: -0.96 and test track: -0.79). The results can be clearly observed even on individual level. This suggests that primary gaze strategy when cornering in a curve is to pursue local flow on waypoints on the future path. The slight differences in results between simulator and test track experiment are discussed. These quantitative results contribute to making more precise models of driver behaviour, that can help advance autonomous car designs and driver-vehicle interaction models. The results also help to make gaze strategies and visuomotor process theories more measurable and comparable in different environments.
-
(2021)Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kääntämisen ja tulkkaamisen maisteriohjelma Opintosuunta: Käännös- ja tulkkausviestintä Tekijä: Anna Heroja Työn nimi: Gei kucken ahfen yam – miten tämänkin nyt kääntäisi? Koodinvaihto komediasarjassa Jäitä hattuun Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2021 Sivumäärä: 62 s. + liite 9 s. + englanninkielinen lyhennelmä 7 s. Avainsanat: koodinvaihto, monikielisyys, jiddish, käännösstrategiat, av-kääntäminen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto – Helda/ E-thesis (opinnäytteet), ethesis.helsinki.fi Muita tietoja: Tiivistelmä: Tutkielmani aiheena on koodinvaihto audiovisuaalisessa tekstissä ja kääntäjän käyttämät paikalliset käännösstrategiat, joiden myötä koodinvaihto kohdetekstissä joko säilytetään tai häivytetään. Tutkimusaihetta on lähestytty tarkastelemalla monikielisyyden ja koodinvaihdon merkitystä audiovisuaalisessa tekstissä. Tutkielmassa käytetään myös termiä L3-kieli, jolla viitataan mihin tahansa luonnollisen tai keksityn kielen representaatioon, joka esiintyy monikielisen av-tekstin pääkielen (L1) rinnalla. Tutkielmassa etsitään vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Mihin aihepiireihin jiddishin- ja hepreankielistä koodinvaihtoa sisältävät ilmaukset liittyvät? Mitä paikallisia käännösstrategioita em. ilmausten kääntämiseksi on käytetty, ja voidaanko niiden perusteella vetää johtopäätöksiä tekstittäjän käyttämästä globaalista käännösstrategiasta? Miten suomenkieliset tekstitykset onnistuvat välittämään sarjan juutalaisia elementtejä suomalaiskatsojalle, ja kuinka paljon kääntäjä on voinut ratkaisuissaan tukeutua audiovisuaalisen tekstin muihin moodeihin, ts. kuvaan ja ääneen? Tutkimusaineistona on amerikkalaisen komediasarjan Curb your enthusiasm (suom. Jäitä hattuun) englanninkielinen alkuperäisversio ja suomenkieliset tekstitykset. Tutkimusaineistossa koodinvaihdolla tarkoitetaan heprean- ja jiddishinkielisten ilmausten esiintymistä muutoin amerikanenglannilla käytävässä keskustelussa. Laadullisena tutkimusmenetelmänä on tekstitysten vertailu, jossa aineistosta poimitaan kaikki koodinvaihtoa sisältävät ilmaisut ja vertaillaan niitä suomenkielisiin tekstitysratkaisuihin. Käännösstrategioiden luokittelussa hyödynnetään Jan Pedersenin kehittämää luokittelua. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että vaikka noin puolet koodinvaihdoista on käännetty kohdekielisuuntautuneita käännösstrategioita käyttäen, on koodinvaihtoa säilytetty kuitenkin siinä määrin, että illuusiota amerikanjuutalaisten hahmojen puheesta voidaan pitää uskottavana, ja monet jiddishin- ja hepreankieliset sanat tulevat hyvin tutuiksi myös suomalaiselle katsojalle. Tutkimuksessa havaitaan myös selvästi, kuinka kuvan viesti ja sarjan dialogi tarjoavat selityksiä vieraammillekin ilmaisuille.
-
(2020)Tutkielma käsittelee sukupuolirooleja ja poliittisia teemoja joita ilmenee 1960-luvun yhdysvaltalaisissa supersankarisarjakuvissa. Tutkielmassa alkuperäisaineistona käytän kahden yhdysvaltalaisen sarjakuvajulkaisijan, Marvelin ja DC:n, sarjakuvia. Nämä sarjakuvat ovat Journey into Mystery, Strange Tales, Tales of Suspense, The Avengers, Action Comics, Batman, Detective Comics, Superman’s Girl Friend Lois Lane, Wonder Woman, ja World’s Finest. Sarjakuvien tulkitsemisen apuna käytän joitakin kulttuurintutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen teorioita. Näistä tärkeimmät tutkielman sisällön kannalta ovat käsitteet sukupuolesta, feminiinisyydestä ja maskuliinisuudesta. Esittelen lyhyesti sarjakuvateollisuuden historian Yhdysvalloissa noin 1930-luvulta 1960-luvulle, jonka jälkeen tulkitsen alkuperäisainestoani. Supersankarisarjakuvissa esiintyy lähinnä valkoihoisia, keskiluokkaisia amerikkalaisia sankareita, jotka taistelivat rikollisuutta ja kommunismia vastaan. Suurimmaksi osaksi tarinat esittävät perinteisiä sukupuolirooleja ja länsimaisia arvoja. Kommunismi on tarinoissa paha, ja vain amerikkalaiset sankarit pystyvät tehokkaasti vastustamaan sen uhkaa. Latinalaisen Amerikan kansat ja kaikki alkuperäiskansat delegoidaan toissijaiseen asemaan, ja heidän ei anneta päättää asioistaan itse. Amerikkalaisten supersankareiden puuttuminen muiden maiden asioihin esitetään kiistatta hyvänä asiana. Suurin osa hahmoista on valkoihoisia, ja kaikki ei-valkoihoiset hahmot ovat usein stereotyyppisiä ja yksiulotteisia hahmoja. Maskuliinisuus liittyy erottamattomasti isänmaallisuuteen ja valmiuteen puolustaa länsimaisia arvoja ja demokratiaa. Feminiinisyys sitoutuu vahvasti avioliittoon, perheyksikköön ja huolenpitoon. Vaikka kaikki hahmot voivatkin saada feminiinisiä ja maskuliinisia ominaisuuksia, naishahmot saavat harvoin olla yhtä vahvoja ja kykeneviä kuin heidän miespuoliset kollegansa. Naispuoliset supersankarit joutuvat usein kamppailemaan feminiinisten ominaisuuksiensa kanssa. Mieshahmot taas kamppailevat vahvistaakseen jatkuvasti omia maskuliinisia ominaisuuksiaan, ja torjuakseen feminiiniset vaikutukset. Miesten homososiaaliset suhteet asetetaan etusijalle miesten ja naisten välisiin suhteisiin nähden, koska mieshenkilöiden on rajoitettava feminiinistä vaikutusta elämässään. Miespuoliset supersankarit kammoavat erityisesti avioliittoa. Tästä huolimatta kuvatut suhteet ovat heteronormatiivisia, ja kustantajat eivät halua esittää homoseksuaalisuutta. Kertomuksissa vahvistetaankin konservatiivisia arvoja, ja supersankarit ovat yhteiskunnan auktoriteettien kanssa samalla puolella.
-
(2021)Tämän tutkielman aiheena on sukupuoliolettamukset, joita tehdään anonyymeista sosiaalisen median käyttäjistä. Aihetta tarkasteltiin kyselyn avulla, johon vastasi 106 osallistujaa. Kysely sisälsi 20 näytettä sosiaalisesta mediasta kerätyistä viesteistä. Osallistujien tehtävä oli päättää, uskovatko he kirjoittajan olevan mies, nainen, vai muunsukupuolinen. Osallistujilla oli myös vaihtoehtona olla valitsematta kirjoittajan sukupuolta, jos viestissä ei heidän mielestään ollut selviä merkkejä kirjoittajan sukupuolesta tai jos viestissä oli liikaa eriäviä sukupuolistereotyyppisiä piirteitä antamaan selkeää kuvaa kirjoittajan sukupuolesta. Lisäksi osallistujille annettiin mahdollisuus kirjoittaa omin sanoin, mitkä piirteet viestissä johtivat heidät valitsemaansa vaihtoehtoon. Yksi tutkielman tavoitteista oli selvittää, vaikuttaako se, miltä sivustolta viesti on peräisin, ihmisten olettamuksiin kirjoittajan sukupuolesta. Kyselyssä käytetyt viestit kerättiin neljältä eri sivustolta, jotka olivat Twitter, Reddit, Tumblr ja 4chan. Kysely jaettiin viiteen eri osioon. Ensimmäisessä osiossa viestien lähdettä ei kerrottu osallistujille. Loput neljä osiota sen sijaan oli varattu kullekin aiemmin mainituista sivustoista, ja viestien lähde tuli osallistujille ilmi osion otsikosta ja selitteestä. Jokaisen sivustolle osoitetun osion lopussa osallistujia pyydettiin kertomaan, käyttävätkö he sivustoa ja minkälainen sukupuolijakauma heidän näkemyksensä mukaan sivustolla on. Kyselyn tulosten perusteella ihmiset tekevät sukupuoliolettamuksia anonyymeista kirjoittajista perustuen stereotyyppisiin näkemyksiin sukupuolten erilaisesta käyttäytymisestä. Vahvimpia kielellisiä merkkejä, jotka johtivat osallistujat uskomaan viestin kirjoittajan olevan nainen, olivat emojien käyttö, tunneilmaisut (esim. ”I love”, ”it’s sad”) ja kohteliaisuus. Sen sijaan pilkkaava kielenkäyttö ja aggressio nähtiin merkkeinä mieskirjoittajasta. Vaikka kiroilu nähtiin pääasiassa maskuliinisena piirteenä, myös moni viesti, jonka uskottiin olevan naisen kirjoittama, sisälsi kiroilua. Viestien aiheella oli usein jopa suurempi merkitys osallistujien mielikuvaan kirjoittajan sukupuolesta kuin lingvistisillä piirteillä. Tulokset antoivat myös viitteitä ihmisten käsityksistä siitä, miten muunsukupuolisuus voi ilmetä tekstistä. Viestit, joissa puhuttiin avoimesti sukupuoli-identiteeteistä ja niiden moninaisuudesta, osoittautuivat merkittävimmiksi indikaattoreiksi muunsukupuolisesta kirjoittajasta. Kuitenkin myös tarkoitukselliseksi koettu sukupuolellisten viitteiden puuttuminen, tai sekoitus eri sukupuolistereotyyppisiä piirteitä (esimerkiksi maskuliiniseksi koettu tyyli puhua feminiinisestä aiheesta) saattoi johtaa osallistujat arvelemaan, että kirjoittaja on muunsukupuolinen. Viestien lähteellä ei ollut suurta merkitystä, kun katsoo tuloksia kokonaisuudessaan. Osallistujien kommenteista kävi kuitenkin ilmi, että yksilöllisellä tasolla mielikuvat sivustojen käyttäjäkunnista vaikuttivat joidenkin osallistujien näkemyksiin kirjoittajan sukupuolesta. Erityisesti 4chanin käyttäjät oletettiin valtaosin miespuolisiksi. Reddit ja Tumblr lähteinä vaikuttivat myös jonkin verran osallistujien olettamuksiin, ellei viestin sisältö poikennut huomattavasti siitä, mitä kyseisten sivustojen käyttäjiltä odotetaan. Lisäksi jotkin viestit, joiden lähdettä ei paljastettu, olivat osalle osallistujista tunnistettavissa tietyn sivuston tyyliseksi, mikä vuorostaan vaikutti heidän olettamuksiinsa kirjoittajan sukupuolesta.
-
(2013)Tämä työ tarkastelee kaksoisnegaatiota miesten ja naisten puhumassa amerikanenglannissa. Tutkimus toteutettiin vertaamalla kolmea eri negaatiomuotoparia. Tutkittuihin negaatiomuotoihin lukeutuivat standardikieliopista poikkeavat tuplanegaatiomuodot n t nothing, not nothing ja never nothing, ja niiden vastaavat standardikieliopin mukaiset negaatiomuodot n t anything, not anything ja never anything. Kyseisiä negaatiomuotoja haettiin Corpus of Contemporary American English -nimisessä korpuksessa olevasta puhutun kielen osiosta, spoken section , joka koostuu litteroiduista TV- ja radio-ohjelmista. Tutkimuksen aineisto muodostui litteroitujen ohjelmien tekstiotteista, joissa negaatiomuodot ilmenivät. Sekä standardikieliopista poikkeavien muotojen käyttöaste että kieliopin mukaisesti rakennettujen muotojen käyttöaste (%) laskettiin kunkin sukupuolen sisällä ja käyttöasteita verrattiin keskenään. Työn teoriaosuus koostuu aikaisemmista sosiolingvistisistä tutkimuksista englannin kielen kaksoisnegaation käytön ja siihen liittyvän sukupuolentutkimuksen saralla (mm. Labov 1978; Feagin 1979). Aikaisemmat kenttätutkimukset ovat osoittaneet, että miehet käyttävät puheessaan enemmän puhekielen ilmiöitä kuin naiset ja siten käyttävät kaksoisnegaatiotakin enemmän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on testata tuon väittämän todenmukaisuus amerikanenglannin puhekorpusta tutkimusaineistona käyttäen. Löydöksien myötä ilmi tulleita mahdollisia samanlaisuuksia ja eriäväisyyksiä kaksoisnegaation sukupuolikohtaisessa käytössä kyseisessä korpuksessa arvioidaan ja niiden syitä pohditaan. Lisäksi tuloksia verrataan aikaisempiin tutkimustuloksiin kaksoisnegaation sukupuolikohtaisesta käytöstä. Lopuksi arvioidaan, missä määrin työn tulokset tukevat näkemystä, jonka mukaan naiset puhuvat huolitellumpaa kieltä kuin miehet. Naisten osoitettiin käyttävän kaksoisnegaatiota enemmän korpuksessa. Kaksoisnegaation kokonaiskäyttöaste oli miehille yhdeksän prosenttia, naisille 12 prosenttia. Kaksoisnegaation kokonaiskäyttöaste oli kahdeksan prosenttia. Löydösten luonne johtui korpuksen aineiston laadusta. Korpus koostuu litteroiduista TV- ja radio-ohjelmista, jotka eivät suoranaisesti edusta puhekieltä, koska ohjelmat ovat ennalta suunniteltuja ja koska henkilöt esiintyvät julkisessa mediassa ja siten puhuvat huolitellummin. Vaikuttavin tekijä oli se, että naiset esiintyivät eniten epämuodollisissa konteksteissa ja formaateissa, joissa kaksoisnegaatiota ilmeni suhteellisesti enemmän, ts. ns. tabloid talk showt . Miehet puolestaan esiintyivät enemmän virallisissa konteksteissa ja formaateissa, joissa kaksoisnegaatiota ei ilmennyt suhteellisesti yhtä paljon. Alhaiset käyttöasteet viittaavat siihen, että kaksoisnegaation käyttö on hyvin stigmatisoitua puhutussa mediakielessä ja että julkisella esiintymisellä on vaikutusta kielenkäyttöön. Koska jotkin standardinegaatiomuodot tuottivat todella suuren määrän tuloksia, tuloksista piti ottaa satunnaisotos. Aineiston koko oli siten monin paikoin liian pieni pitävien johtopäätösten tekemiselle. Tutkimustulokset eivät olleet suoranaisesti rinnastettavissa aikaisempiin tutkimuksiin, sillä aikaisemmat tutkimukset ovat olleet kenttätutkimuksia ja tuottaneet siksi erittäin korkeita käyttöasteita. Parhaiten tutkimustulokset vertautuivat aikaisempien korpustutkimusten kanssa. Tutkimustulokset eivät tue näkemystä, jonka mukaan naiset puhuvat huolitellumpi kuin miehet. Täsmällisemmät tutkimustulokset kyseisessä korpuksessa saataisiin sisällyttämällä tutkimukseen korpuksen puhuttu aineisto kokonaisuudessaan. Perehtyneempi jatkotutkimus, joka huomioisi sukupuolen lisäksi puhujan sosiaaliluokan, asuinalueen, etnisyyden ja iän, havainnollistaisi parhaiten kaksoisnegaation käyttöä.
-
(2020)The sex/gender model used in biological archaeologies to investigate human remains and past lives is one that relies on the epistemological and ontological separation of sex and gender. Despite this separation the model ends up treating these concepts synonymously due to the taken-for-granted binary nature of sex which in a deterministic manner eventuates into an equally binary gender. This thesis develops a theoretical framework for an archaeological concept of gender that operates without the division, binarism and determinism implicit in the sex/gender model. Pursuing answers to the questions whether it is possible to approach both sex and gender in archaeology in a nonbinary way, and if so, what is an archaeologically feasible alternative, it seeks to devise a method to approach sex and gender in mortuary archaeology beyond the deterministic binary. This thesis is firmly theory-oriented and the writings of various authors within the discipline of archaeology, feminism and queer studies comprise the necessary material. The theories pertaining to the field of feminism are intersectionality and queer theory, which eschew normativity and essentialism and call for gender diversity. Respective to archaeology, the theories influencing this thesis derive from new materialisms to whom the rejection of divisions and dichotomies is characteristic. In this regard, of particular note are the writings of new materialist and feminist theorist Karen Barad. Applying her theories concerning the relational, entangled and mutually constitutive nature of matter and meaning to the topic of sex and gender is central in devising a nonbinary new materialist perspective to be used for the purpose of a more open and inclusive mortuary archaeology. This thesis reveals that the dualistic division between nature and culture has resulted in a separate conceptual development and different strategies of engagement concerning sex and gender. The reason why sex is seen as a biological fact and gender as a cultural meaning proves false when both are affected equally by nature and culture, with the body serving as a nexus-point in which these two forces converge. Applying Barad’s insight reveals that binary sex is not an inherent quality of the body, but one that is produced through a scientific biomedical apparatus. Sex and gender exist in a state of inseparability when undetermined, but when subjected to a determination process, they become mutually exclusive phenomena, thereby disrupting sex-to-gender determinism. In their separate state, both are constitutive of matter and meaning, which is why gender made determined through intersectionality can be used to study gendered understandings through the materiality of the body, exempt from binary views. Analysing a topical bioarchaeological publication concerning a female Viking warrior through the approach that does not depend on the sex binary reveals that a scientific biomedical apparatus is subject to criticism on multiple fronts. Though the case study should be credited with rejecting gender role stereotypes, it demonstrates determinism and binarism as well as homogeneity and universalism in terms of categories. Failing to imagine possibilities beyond a fixed binary also results in the exclusion of alternate ways of knowing and being. The open-ended approach proposed in this thesis not only seeks to grant these possibilities opportunities to exist, but counsels cognisance towards the exclusions apparatuses enact. Embracing speculation, it also holds ambiguity and vagueness to be meaningful qualities pertaining to gendered archaeology. Regarding the mortuary setting, binary sex determinations need not be abandoned, but they should be used alongside this nonbinary approach.
-
(2018)Tutkielman aiheena on sukupuoli ja seksuaalisuus Sanoma Pro Oy:n On Track -nimisessä lukion englannin oppikirjasarjassa. Oppikirjojen sisältö voi vaikuttaa opiskelijoiden ajattelutapoihin ja asenteisiin, minkä vuoksi eri sukupuolten ja seksuaaliryhmien tasa-arvo oppikirjoissa auttaa edistämään opiskelijoiden tasa-arvokasvatusta kouluissa. Oppikirjatutkimus antaa täten tärkeää tietoa eri sukupuolten ja esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen näkyvyydestä kirjoissa, ja uudet tutkimukset uusista kirjasarjoista mahdollistavat sarjojen kehityksen seuraamisen. Keskeinen tutkimusmetodi on diskurssianalyysi, ja tutkimuksessa käytetään sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä sukupuolia on edustettuina sarjan teksteissä ja niiden kuvissa, mitä ystävyys- ja romanttisia/seksuaalisia suhteita tekstien henkilöiden välillä on sekä miten sukupuoli näkyy tekstien kielessä ja sisällössä. Aineisto koostuu On Track -sarjan seitsemästä ensimmäisestä oppikirjasta, ja se rajattiin kirjojen keskeisiin lukukappaleisiin. Myös lukukappaleiden äänitteitä hyödynnettiin analyysissä. Tutkimuksen mukaan miespuolisten hahmojen lukumäärä teksteissä ja kuvissa on huomattavasti naispuolisten hahmojen lukumäärää suurempi. Naisten ja miesten lisäksi teksteissä ei esiinny muiden sukupuolten edustajia. Yleiset viittaukset esimerkiksi LGBT-yhteisöön tai samansukupuolisiin pareihin ovat luonteeltaan positiivisia ja tukea ilmaisevia, mutta konkreettisia LGBT-henkilöhahmoja ei ole juuri lainkaan. Sekä ystävyyssuhteissa että romanttisissa suhteissa naisten keskinäiset suhteet jäävät lukumääränsä puolesta taka-alalle miesten välisiin suhteisiin verrattuna. Näiden tulosten perusteella voidaan sanoa, että On Track -sarjan osat 1–7 ovat lukukappaleidensa puolesta sekä jokseenkin miesvaltaisia että jokseenkin heteronormatiivisia, joskin esimerkiksi naisten asemaan ja seksuaalivähemmistöjen näkyvyyteen on selkeästi pyritty kiinnittämään huomiota nostamalla esille niihin liittyviä teemoja.
-
(2018)Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää millaisia sukupuolirepresentaatioita suomalaisissa englannin kielen oppikirjoissa esiintyy. Aiemman tutkimuksen perusteella oppikirjat ovat usein sukupuolen näkökulmasta epätasa-arvoisia: miespuolisia hahmoja esiintyy niin teksteissä kuin kuvituksissakin enemmän ja sukupuolet esitetään stereotyyppisissä rooleissa. Oppikirjojen kirjoitajille onkin esitetty ohjeistuksia, joilla vähentää sukupuolistereotypioita oppikirjoissa. Myös opetussuunnitelma nostaa sukupuolten tasa-arvon suomalaisen peruskoulun keskeiseksi tavoitteeksi. Tämä tutkimus selvittää, toteutuvatko ohjeistukset uusissa alakoulun englannin oppikirjoissa. Tutkimuksen aineistona on käytetty kahta neljännen luokan englannin opetukseen suunnattua oppikirjaa, High five! 4 ja Go for it! 4. Tutkielma on toteutettu käyttäen sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä. Laskemalla oppikirjojen kuvituksissa esiintyneet nais- ja miespuoliset hahmot sekä tekstissä esiintyneet naisiin ja miehiin viittavat sanat on pyritty selvittämään, ovatko molemmat sukupuolet yhtä lailla näkyvillä oppikirjoissa. Kirjojen tekstejä ja kuvituksia on myös tarkasteltu lähemmin kriittisen diskurssianalyysin menetelmin. Tulokset osoittivat, että uusinta opetussuunnitelmaa seuraavat oppikirjat, High five! 4 ja Go for it! 4, sisältävät vähemmän stereotyyppisiä sukupuolirepresentaatiota kuin aiemmat vastaavat englannin oppikirjat. Tutkimuksen perusteella nais- ja mieshahmoja on sekä kuvituksessa että teksteissä näkyvillä kutakuinkin yhtä paljon. Vaikka kirjat sisältävät joitain räikeitäkin esimerkkejä traditionaalisista sukupuolirooleista, edustavat ne pääosin nykyaikaista käsitystä, jossa sukupuoli ei määrittele sitä, mitä ihminen voi tai ei voi tehdä.
-
(2012)Tutkielmassa tarkastellaan kvalitatiivisesti Markus Kajon pakinoiden geneerisiä persoonailmauksia. Kajon pakinat ovat yleensä sivun mittaisia tekstejä, joissa käsitellään usein arkipäiväisiä ilmiöitä sekä pienistä suuriin mittasuhteisiin kasvavia mitä jos? -ajatuksesta liikkeelle lähteviä skenaarioita. Koska monet pakinoiden kuvaamat ilmiöt esitetään yleisinhimillisinä eli sellaisina, että ne voivat sattua kenelle tahansa, tämä ilmenee myös persoonapronominien tasolla. Aineiston perusteella tutkimuksen tarkastelun kohteeksi ovat valikoituneet nollapersoona, geneerinen yksikön ja monikon ensimmäinen ja toinen persoona sekä substantiivi-ilmaukset kuten ihminen ja henkilö. Tutkimuksessa sivutaan myös niitä keinoja, joilla pakinoiden toimijoita kategorisoidaan ryhmiksi. Aineiston kielellisiä valintoja tarkastellaan kognitiivisen kielentutkimuksen periaatteiden kautta. Havaintoja vertaillaan sekä suomenkieliseen että kansainväliseen geneeristen persoonailmausten teoriaan. Aineiston analyysissä hyödynnetään myös labovilaista kertomusskeemaa, jota vasten pronominivalintoja ja niiden mahdollista vaihtelua tutkitaan silloin, kun pakinan rakenne sopii siihen. Tutkimus on tehty analysoimalla Kajon pakinoiden geneerisiä persoonailmauksia tekstikontekstissaan. Vaikka geneerisiä persoonailmauksia voi pitää periaatteessa samaviitteisinä ne kaikki voisi yleensä korvata tekstikontekstissa parafraasilla kuka tahansa niillä voi tulosten perusteella havaita olevan retorisia eroja. Niiden avulla voidaan esimerkiksi kategorisoida toimijoita sisä- ja ulkoryhmiin tai tuoda ilmi sitä, miten toisinaan affektinen kertojanääni suhteuttaa yleisön itseensä. Myös nollapersoonan rakenteelliset rajoitukset saattavat motivoida muiden geneeristen muotojen käyttöä. Tämän lisäksi pakinoiden tarkastelu kertomusskeeman kautta osoittaa, että kertomusrakenteella näyttää olevan vaikutusta erilaisten geneeristen muotojen variaatioon. Esimerkiksi nollapersoona esiintyy usein johdattelevissa ja arvioivissa osuuksissa, kun taas geneeristen persoonapronominien kuten yksikön toisen persoonan avulla voidaan ikään kuin zoomata lähemmäs toimintaan.
-
(2017)Työni kuuluu filosofisen logiikan alaan. Se on luonteeltaan kirjallisuustutkimus. Se tarkastelee erilaisten episteemisten ja doksastisten logiikkojen semantiikkaa ja totuuskäsitettä. Tarkasteltavat logiikat kattavat koko filosofisen logiikan modernin historian alkaen 1960-luvun Kripke-malleista ja päätyen 2000-luvun uskomusten korjausteorioihin. Työn tavoitteena on selvittää, millaisia semantiikkoja ja totuusmääritelmiä episteemisille ja doksastisille logiikoille on ehdotettu, mihin luonnollisen tai formaalin kielen ongelmiin ne yrittävät vastata, miten hyvin semantiikat onnistuvat mallintamaan ihmisen tai tekoälyn päättelyä ja miten ne onnistuvat välttämään mahdolliset haasteet kuten loogisen kaikki-tietävyyden ongelman. Tutkimuksen aineistona on käytetty laajasti alan tieteellistä kirjallisuutta, mm. Jaakko Hintikan, Ronald Faginin ja Hans van Ditmarschin kirjoittamia kirjoja, sekä eri tutkijoiden tiedelehdissä julkaistuja artikkeleita. Tutkimus kattaa vanhemmat staattiset episteemiset ja doksastiset logiikat, konditionaalien teoriat sekä uudemmat dynaamiset episteemiset logiikat. Staattiset mahdollisten maailmojen logiikat kuvaavat tarkasti yksinkertaisia tiedon totuusarvoja. Ne ovat kuitenkin alttiita loogisen kaikkitietävyyden ongelmalle. Mahdottomien maailmojen käyttöönotto tai naapurustologiikka auttavat välttämään ongelmaa. Loogisten konditionaalien semantiikat eivät kuvaa oikein luonnollisen kielen konditionaalia eivätkä kausaliteettia, vaan johtavat vakaviin ongelmiin, ns. loogisiin paradokseihin. Sen sijaan David Lewisin ehdottama semantiikka antaa hyväksyttävän kuvauksen hypoteettisille konditionaaleille. Uskottavuus-käsitteeseen perustuvat doksastiset logiikat kuvaavat inhimillistä päättelyä jo varsin tarkasti. Uskomusten ja tiedon päivittymistä uuden tiedon ilmetessä kommunikaation seurauksena kuvataan mm. julkisten ilmoitusten logiikalla. Mutta uudemmat tapahtuma- ja toiminta-mallilogiikat tekevät sen tarkemmin mutkikkaimmissakin tilanteissa, esim. korttipeleissä. Episteemiset logiikat mallintavat tarkasti rationaalisten koneiden kuten tekoälyn ja robottien loogista päättelyä. Mutta erehtyväisen inhimillisen päättelyn mallintaminen episteemisiin ja doksastisiin logiikkoihin on edelleenkin haasteellista ja näyttää väistämättä johtavan ongelmiin.
-
(2017)I min avhandling pro gradu har jag granskat autodaféceremonierna i Lissabon åren 1709 och 1746. Ceremonierna organiserades av inkvisitionen i Lissabon för att offentligt döma människor som genom sitt beteende eller sina handlingar förolämpat den katolska tron, den dåtida samhällsordningen eller gjort sig skyldiga till moralbrott som tvegifte. Syftet med avhandlingen är att sammanfatta om det fanns något specifikt mönster angående de brott och straff som inkvisitionen särskilt intresserade sig för. Genom att analysera de utdelade straffen söker avhandlingen även granska om vissa samhällsgrupper var mer utsatta än andra för att hamna i onåd hos inkvisitionens och hur inkvisitionen motiverade de straff som utdelades för folket i staden. Genom att analysera de tillgängliga autodaféprotokollen från Portugals nationalarkiv Torre do Tombo i Lissabon har jag försökt skapa en bild av hurudana personer som dömdes och för vilka slags brott de dömdes av inkvisitionen i Lissabon. Jag har även sökt göra en analys av hur inkvisitionen presenterade dessa förbrytare, som under autodaféceremonin offentlig fick sina brott och straff förkunnade, för stadens befolkning. Avhandlingen består av sex huvudkapitel, varav tre är forskningskapitel som är uppbyggda enligt temana brott, straff och motiveringar för bestraffning. De övriga kapitlen består av en inledning och ett bakgrundskapitel samt ett sammanfattande kapitel. Det första forskningskapitlet handlar om de brott som inkvisitionen dömde folk för och kapitlet presenterar statistik över brotten för åren 1709 och 1746. Kapitel fyra presenterar de straff som inkvisitionen utdelade för förbrytarna under de sagda åren och kapitel fem fokuserar på hur det motiverades för folket att de som dömdes var förtjänta av de lidanden de fick. Även dessa kapitel innehåller statistik angående utdelade straffen och en översikt av hur samhällsgruppen påverkade de utdelade straffen. Forskningen är kvalitativ, men antalet domar per autodaféceremonier framförs i en kvantitativ del av forskningen. Resultatet i denna avhandling visar att de flesta som dömdes för att idka judiska seder eller vara anhängare av sagd religion dömdes till fängelsestraff. Detta var ett straff som alltid innebar att förbrytaren i fråga förlorade hela sin egendom till inkvisitionen, som delade de beslagtagna ekonomiska tillgångarna med kungen. Forskningen visar även att inkvisitionen i Lissabon inte var lika drakonisk i sin natur som den spanska inkvisitionen. I studien framkommer det också att det inte var allmänt att äldre medborgare dömdes till hårda fysiska straff, så som piskrapp eller tjänstgöring som galärslav. Personer som dömdes för moralbrott och personer som dömdes för mindre allvarliga trosbrott blev oftast bestraffade med exil och/eller prygel. Anmärkningsvärt är att det var nästan lika allmänt att män dömdes för utövandet av svartkonst som kvinnor. I praktiken var det väldigt få som dömdes till döden, om man även räknar med de individer som dött i fängelsecellerna. Inte ens tio procent av det totala antalet dömda mottog dödsdomen. De flesta som dömdes till döden fick sin dom på grund av att de var nykristna som enligt inkvisitionens uppfattning fortfarande idkade judiska seder och inte hade accepterat den katolska tron som den enda rätta. Resultatet visar också att ju närmare 1700-talets mitt man kommer, desto sällsyntare blir dödsstraffen.
-
(2013)Pro gradu -tutkielmani Genre Features of Patent Applications käsittelee patenttihakemusten genrepiirteitä. Työssäni tutkin 95 patenttihakemuksen korpuksesta ilmeneviä kielellisiä piirteitä. Valitsin hakemukset PatBase-patenttitietokannasta kansainvälisen patenttiluokan sähköinen viestintätekniikka suppeasta alaluokasta. Hakuehtoina olivat, että hakemus on jätetty Euroopan patenttivirastoon, hakemuksen jättövuosi on 2011 ja patenttihakemuksen etuoikeus on Iso-Britanniassa. Tutkimus hyödynsi korpuslingvististä metodia. Työkaluna käytin WordSmith Tools 6.0 -ohjelmaa ja vertailukorpuksena BNC Baby -korpuksen akateemisia tekstejä. Jaoin patenttihakemuskorpuksen, jossa oli 871 300 sanaa, kahdeksi alakorpukseksi: selitysosakorpukseksi ja vaatimuskorpukseksi. Selvitin molemmista alakorpuksista niille ominaiset avainsanat ja tutkin niitä asiayhteydessä. Jaottelin avainsanat sanaluokkiin taulukkolaskentaohjelmaa apuna käyttäen ja laskin niille pääsanaluokittaisen jakauman. Tämän jälkeen käsittelin avainsanoja yksityiskohtaisemmin sekä sanaluokittain että muiden esiin tulleiden kielellisten ominaisuuksien mukaisesti. Lopuksi muodostin Swalesin mallia mukaillen retorisen mallin patenttihakemuksista. Tarkastelin tuloksia suhteessa aiempiin tutkimuksiin sekä Euroopan patenttisopimukseen (EPC). Tulokset vahvistavat tutkimusolettaman patenttien monimutkaisesta kielestä. Patenttikielessä sekoittuvat eri tieteenalojen kielenkäyttö ja lakikieli mutta siinä on myös omat erikoispiirteensä. Erityisen merkittävänä löydöksenä ovat lukuisat verbien ed-partisiippimuodot. Partisiippeja esiintyy sekä attribuutteina että predikatiiveina. Predikatiivina esiintyvät partisiipit liittyvät EPC:n sääntöön, jonka mukaan laite- ja menetelmävaatimusten on oltava erillisiä. Tällöin laitevaatimuksessa pyritään ilmaisemaan partisiipin predikatiivilla se, että kyseessä on laitteella jo oleva ominaisuus eikä laitteella tapahtuva toiminta. Patenttihakemuksissa on erittäin runsaasti substantiiveja ja vain vähän adjektiiveja ja adverbejä. Patenttivaatimusten kieli on jopa substantiivipainotteisempaa kuin selitysosien. Runsas substantivointi ei ole EPC:n vaatimaa vaan se liittyy ilmeisesti osittain pyrkimykseen laatia hakemus vastaamaan myös USA:n patenttijärjestelmää, jossa yleensä vältetään käyttämästä ilmaisua välineet jonkin tekemiseen . Sen sijaan kyseisen tekemisen verbistä muodostetaan substantiivi käyttäen johdinta -er tai -or. Osa sekä näin että muilla johtimilla muodostetuista substantiiveista vaikuttaa uudissanoilta. Tuloksissa korostuvat myös able-johtimen kanssa muodostetut adjektiivit, joilla myös kierretään tarvetta ilmaista tekemistä verbillä. Lisäksi teksteissä esiintyy epämääräisyyttä ilmaisevia sanoja kuten apuverbi may ja erilaiset luokkaa ilmaisevat substantiivit kuten apparatus. Vanhahtavia sanoja kuten wherein käytetään esimerkiksi järjestämään patenttivaatimuksien pitkien virkkeiden sisältöä helpommin luettavaan muotoon. Myös sisennyksiä käytetään sisällön järjestämisessä. Kaikki tutkimuksessa ilmenneet patenttihakemusten kielelliset piirteet eivät ole patentti-sopimuksessa määriteltyjä mutta ne ovat yleisesti käytettyjä. Monimutkaisesta rakenteestaan huolimatta patenttikielessä on säännönmukaisuuksia, jotka ilmeisesti opitaan alalla kokemuksen kautta.
-
(2017)Tutkielmassa analysoidaan kahden hahmon sukupuolen muodostumista kirjailija Tove Janssonin romaa-nissa Muumipappa ja meri. Sukupuolta tarkastellaan hahmojen repliikkien avulla sekä tutkimalla teks-tissä esiintyviä sukupuolittuneita diskursseja mm. Talbotin (2010) ja Litosselitin (2006) teorioita apuna käyttäen. Romaanista on ensin kerätty kaikki Muumimamma ja Muumipappa -hahmojen repliikit. Repliikkien pi-tuutta, sanavalintoja, verbimuotoja, typografisia piirteitä ja sisältöä on sitten verrattu miesten ja naisten kielenkäytöstä tehtyihin tutkimustuloksiin. Sukupuolittuneita diskursseja on nostettu esiin repliikeissä esiintyneiden piirteiden avulla, mutta myös muuta kirjan kerrontaa apuna käyttäen. Analyysin perusteella Muumipappa ja Muumimamma ovat varsin perinteiset mies- ja naishahmot, kun heidän kielenkäyttöään ja käyttäytymistään vertaa sukupuolesta tehtyihin tutkimuksiin. Muumipappaa voidaan pitää mm. suojelevana, valtaa kaipaavana ja kaikkitietävänä perheenpäänä, ja Muumimammaa puolestaan alistuvana, muiden hyvää ajattelevana ja suojelevana kotiäitinä. Heidän kielenkäyttönsä eroavaisuudet ovat myös juuri sellaisia, joita on noussut esiin aiemmissa naisten ja miesten kieltä tutki-vissa teoksissa: Muumipappa esimerkiksi käskee enemmän ja puhuu miehisiksi koetuista aiheista (meri, kalastus), kun taas Muumimamma tukee usein muita repliikeillään ja puhuu kukkien hoidosta. Hahmot eivät kuitenkaan ole täysin tyytyväisiä rooleihinsa, vaan pyrkivät niistä eri tavoin ulos.
Now showing items 983-1002 of 4583