Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Rajamäki, Tuuli (2021)
    Huoli Suomen kielivarannosta ja oppilaiden kielivalinnoista on ollut esillä jo pitkään. Tammikuusta 2020 alkaen A1-kieli on varhennettu valtakunnallisesti alkamaan ensimmäiseltä luokalta. Ensimmäisen luokan oppilaat aloittavat siis ensimmäisen vieraan kielensä viimeistään ensimmäisen luokan keväällä. Tässä tutkimuksessa kartoitetaan tätä asetusmuutosta monipuolisten kielivalintojen näkökulmasta seuraavasti: Tutkimuksessa kerättiin saksanopettajien näkemyksiä siitä, miten A1-kielen varhentaminen on tähän mennessä vaikuttanut kielten ryhmien muodostamiseen alakoulussa ja miten kielten ryhmien käytänteet ovat muuttuneet varhentamisen jälkeen. Lisäksi tutkittiin, millaisia käytänteitä kouluissa ja kunnissa on, jotta saksan opetusryhmiä muodostuu A1- tai A2-kielessä. Tutkielman teoriaosassa tarkastellaan varhaista ja varhennettua kieltenopetusta erityisesti Suomen kontekstissa. Lisäksi tässä osassa tarkastellaan saksankielen valintojen tilastoja viimeisen 20 vuoden ajalta; luodaan katsaus niihin koulutuspoliittisiin linjauksiin, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet kielivalintojen määrään; tarkastellaan sekä aiempia valtakunnallisia kielihankkeita kuten Kielten kärkihanketta että varhentamispäätöstä; ja tarkastellaan kielivalintoihin vaikuttavia tekijöitä ja kielten ryhmien muodostamisen käytänteitä. Keräsin itse tutkielman aineiston. Tutkimuksen osallistujat olivat alakoulussa opettavia saksanopettajia, jotka opettivat A1- tai A2-saksaa. Opettajat olivat enimmäkseen alakouluista, joissa Vipunen-tietokannan mukaan oli muodostunut A1-saksanryhmiä vuosina 2017 tai 2018. Lisäksi osallistujia haettiin kieltenopettajien Facebook-ryhmistä sekä Suomen Saksanopettajat ry:n sähköpostilistalta. Tutkimukseen osallistujia oli yhteensä 13 ja vastaajat työskentelivät 6 eri kunnassa. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä sekä täydentävillä teemahaastatteluilla. Aineiston tarkastelussa käytettiin kvantitatiivista ja kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa eri muuttujia vertailtiin keskenään. Kvalitatiiviseen tutkimukseen käytettiin laadullista sisällönanalyysia Miles & Hubermanin mukaan. Tutkimustuloksista käy ilmi, että opettajien näkemykset varhennetun kieltenopetuksen vaikutuksista ryhmien muodostamiseen ovat vaihtelevia. Kielivalintaan vaikuttavat monet tekijät, joten yksistään varhentamisen vaikutusta oli käytännössä vaikea arvioida. A1-saksan kannalta varhentamiseen liittyi positiivisia kokemuksia esim. kielisuihkutuksista mutta myös haasteita. Opettajat pelkäsivät, että vanhemmat valitsevat englannin yhä useammin toisen vieraan kielen sijaan, kun kielivalinta tehdään entistä nuoremmassa iässä. Lisäksi varhentamisen jälkeen opettajien on pitänyt itse aktiivisesti kehittää uusia käytänteitä kieltenryhmien muodostamiseen. Tämän tutkimusaineiston perusteella se, että kieli alkaa viimeistään ensimmäisen luokan keväällä, saattaa vaikeuttaa monipuolisten kielivalintojen toteutumista. Syynä tähän on se, että kielivalinta käytännössä joudutaan tekemään jo esikoulun puolella. A2-saksan näkökulmasta A1-kielen varhentamisen vaikutus nähtiin vain positiivisessa valossa. Tutkimustuloksista käy lisäksi ilmi, miten monet eri sidosryhmät vaikuttavat A1- ja A2-saksanryhmien muodostumiseen alakoulussa. Sidosryhmiä olivat kieltenopettajat, koulut, kunta, perheet ja yhteisö, esikoulut ja muut sidosryhmät. Muodostumiseen vaikuttivat lukuisat eri käytänteet (kuten kielisuihkut ja kielivalintaillat) ja muut tekijät (kuten kieltenopiskelun perinne tietyssä koulussa tai kunnassa). Kaksi keskeistä yhdistävää teemaa tässä prosessissa olivat yhteistyö ja avoimuus. Yleisimmät tehokkaat käytänteet A1-saksanryhmien muodostamiseen olivat kielisuihkutus esikoululaisille tai ensimmäisen luokan oppilaille sekä kielivalintojen mainonta perheille. Suurimpina haasteina eri kieltenryhmien toteutumiseen ylipäätään nähtiin kuntien taloudellinen tilanne sekä eri toimijoiden asenteet kieltenopiskelua kohtaan. Erityisesti haastatteluissa kävi ilmi, miten alakoulujen kielivalinnat ovat tärkeä osa sekä kielivalintoja yleisesti että Suomen kielivarantoa tulevaisuudessa.
  • Pulkkinen, Joonas (2020)
    Tutkielma tarkastelee saksanjuutalaisen filosofin Walter Benjaminin (1892–1940) auran käsitettä. Käsite esiintyy tunnetuimmassa muodossaan Benjaminin esseessä ”Taideteos teknisen uusinnettavuutensa aikakautena” (1935–1940). Aura edustaa esseessä merkitystä, joka ilmentää taidetta koskevaa historiallisteknistä kehitystä. Tämän myötä taide menettää alkuperäisen, uskonnollisen arvon luonteensa, jota kuvaa kulttiarvon käsite. Kopioinnin mahdollisuuden myötä korostuu taiteen näyttelyarvo, joka koskee esimerkiksi elokuvaa ja valokuvausta taidemuotoina. Näyttelyarvo ilmentää taiteen yhteiskunnallista muutosta, jossa taide tavoittaa suuremmat ihmisjoukot ja ero alkuperäisen ja kopioidun taideteoksen välillä muuttuu sosiaalisesti merkityksettömäksi. Tutkielman ensisijainen tutkimuskysymys on, voiko aura muodostaa esseetä laajemman käsitteellisen kokonaisuuden osana Benjaminin myöhäistuotantoa? Tutkielma tarkastelee auran käsitteen luonnetta, pyrkien muodostamaan käsitteestä tulkinnan vaihtoehtona Benjaminin reseptiohistoriassa kannatusta saaneelle käsitykselle aurasta autenttisen taideteoksen synonyyminä. Tutkielman toinen tutkimuskysymys pohtii auran suhdetta nykytaiteeseen. Mitä aura voi mahdollisesti kertoa nykytaiteen piirteistä ja taiteesta nykyisyydessä? Tutkielman kirjallisuus muodostuu Benjaminin myöhäistuotannon primäärilähteistä, Benjaminia käsittelevästä kommentaarikirjallisuudesta, paikkasidonnaista teoriaa käsittelevästä kirjallisuudesta sekä nykytaideteoksia taustoittavista verkkolähteistä. Auran tulkitsemisen kannalta tutkielman keskeisimmät lähteet mainitun “Taideteos-esseen” lisäksi ovat Benjaminin hashiksen käyttöä koskevat muistiinpanot sekä esseet “Pieni valokuvauksen historia” (1931) ja “Silmä väkijoukossa” (1939). Tutkielma käy läpi Benjaminin myöhäiset elämänvaiheet, myöhäisen tuotannon keskeiset teemat sekä esittelee mainittua Benjaminin primäärikirjallisuutta erilisessä luvussaan. Tutkielma käy läpi Theodor W. Adornon esittämän kritiikin koskien auraa “alkuperäisyyden myyttinä”, Giorgio Agambenin Benjaminia koskevan tulkinnan taiteen ja uskonnon välisen suhteen historiallisesta muutoksesta sekä Jacques Rancièren Benjaminia koskevan kritiikin taiteen ja politiikan välisestä suhteesta. Mainitut teemat koskevat myös tutkielmassa käsiteltävää kysymystä nykytaiteen yhteiskunnallisesta ja sosiaalisesta luonteesta. Tutkielman perusteella voidaan väittää, että Benjaminin myöhäistuotannosta on mahdollisuus muodostaa auraa koskien ”Taideteos-esseetä” laajempi tulkinnallinen kokonaisuus. Tutkielma väittää, että aura voidaan käsittää taidetta kuvaavan historiallisen muutoksen ohella myös yksilöllisen havainnon kohteena ja taidekokemuksen piirteenä. Aura muodostaa myös teeman inhimillisen kokemuksen yleisestä historiallisesta muutoksesta. Tutkielma esittää auralla olevan yhteys paikkasidonnaisen taiteen historialliseen kehitykseen ja piirteisiin. Näitä ovat paikkasidonnaisen taiteen tapa irtaantua modernin taiteen keskeisistä ideaaleista koskien taideteoksen muotoa, objektikeskeisyyttä sekä taideteoksen mediumiin liittyviä kysymyksiä. Tutkielman mukaan aura ilmentää myös nykytaiteelle ominaisen näyttelykeskeisyyden luonnetta sekä sopii multimediaalisten paikkasidonnaisten taideteosten tarkasteluun. Auran ajallinen yhteys paikkasidonnaiseen taiteeseen perustuu auran sopivuudessa paikkasidonnaisten taideteosten väliaikaisuudelle.
  • Alinikula, Akseli (2017)
    Pro gradu –tutkielmassani tutkin, miten nk. Washingtonin konsensus ohjasi Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) toimittamaa avunantoa Ukrainalle vuosina 1991–1992. Washingtonin konsensuksella tarkoitetaan englantilaisen taloustieteilijän John Williamsonin vuonna 1990 kirjoittamassa artikkelissa ”What Washington Means by Policy Reform” kuvattuja talouspoliittisia suuntaviivoja, joiden katsotaan yleisesti tiivistäneen 1980–1990-lukujen uusliberaalin talousideologian, jota ”washingtonilaiset” instituutiot ja organisaatiot, IMF mukaan lukien, edustivat. Apututkimuskysymyksinä ovat: Mitä Ukrainasta rahastossa tiedettiin ja miten rahasto onnistui Ukrai-nan taloudellisen tilan arvioinnissa? Tutkielman lähdeaineistona käytän Williamsonin Washingtonin konsensusta ja IMF:n asiakirjoja vuosilta 1991–1992. Materiaali sisältää IMF:n johdon kokousten pöytäkirjoja, johdolle laadittuja raportteja, talouskatsauksia, annettuja tiedotteita ja tilastomateriaalia. Tarkastelen IMF:n materiaalia managerialistisesta näkökulmasta, eli tulkitsen IMF:n ylimmän johdon kommenttien ja mielipiteiden edustavan IMF:n kantaa organisaationa. Tutkielmassani esitän, kuinka IMF pyrki vaikuttamaan Ukrainaan yhteistyön alusta lähtien Washingtonin konsensuksen hengessä. IMF:n ehdotti Ukrainalle politiikkasuosituksia, jotka ovat lähes sellaisenaan kopioita Williamsonin kuvaamista talouspoliittisista linjauksista. Poikkeuksellisesti IMF kuitenkin ehdotti Ukrainalle puolustusmenojen myös karsimista, vaikka Washingtonin konsensuksessa maanpuolustus kuvataan alana, joka on IMF:n mandaatin ulkopuolella. IMF hankki tieota Ukrainasta vain pintapuolisesti ja toimi organisaationa hierarkkisesti ja formaalisti, mikä esti rahastoa tulkitsemasta maan tilannetta oikein. IMF:n ei ymmärtänyt Ukrainan sosiaalisten olojen nopeaa heikkenemistä, maata kohdanneen hyperinflaation syitä eikä maassa vaikuttaneen varjotalouden merkitystä. Ukraina pääsi IMF:n jäseneksi varapääministeri Volodymyr Lanovyj’n laatiman, Washingtonin konsensuksen hengen mukaisen taloudellisen strategian avulla. Strategia jäi kuitenkin pelkästään muodollisuudeksi, sillä Ukraina ei tosiasiallisesti implementoinut strategiaa eikä muutenkaan noudattanut IMF:n ohjeita ja neuvoja tutkielman aikarajauksen sisällä. Washingtonin konsensus ohjasi IMF:n ohjeistusta ja avunantoa Ukrainalle, mutta rahaston vaikutus jäi kuitenkin Ukrainan itsenäisyyden alkutaipaleella vähäiseksi. Ukrainan talouden romahdus johtui siten pääosin IMF:stä riippumattomista syistä.
  • Logacheva, Evanfiya (2019)
    Twitter has become a staple social media platform for millions of English speakers of different socioeconomic categories, which makes it a valuable source of research material for linguistic analysis. There has not been many quantitative studies of structural language features in digital communication that use a representative sample of online users, which is why this investigation attempts to contribute to the body of research with an exploratory analysis of a Twitter corpus. Researchers have previously identified numerous linguistic phenomena, for example, creative abbreviations, non-standard capitalization, punctuation and spelling, which appear with varying frequencies in different types of computer-mediated communication. Although such features are not limited to digital platforms, they often function as expressivity devices and contribute to the speechlike quality of written language in text-based electronic media. This study presents a quantitative analysis of common typographic and orthographic characteristics of the language of Twitter with the goal to identify the reasons for their popularity. Since this work also seeks to evaluate Twitter from the point of view of spoken and written discourses, the investigation additionally focuses on the lexical density of tweets and the distributions of parts-of-speech and personal pronouns. The findings are compared to previous research results that were obtained from studying instant and text messaging, emails and discussion forums. The analysis of the language of Twitter suggests that the use of characteristic formal features is frequently dictated by the need to express emotions and emulate nonverbal cues in the communication environment lacking sound. Additionally, certain cases of nonstandard typography and orthography are caused by the character limitation of the platform and users trying to minimize the number of keystrokes. The distributions of major word classes and personal pronouns show that Twitter, unlike instant and text messaging, serves other purposes besides personal communication, for example, news reporting, social networking, political campaigning and advertising, in this sense, it is similar to emails and electronic forums.
  • Artto, Andreas V. (2023)
    The Viking Age is the roughly 300-year period of European history marked by the martial activities of raiding and wars of conquest as well as trading and colony building of broadly Scandinavian peoples. These people who left their homelands as part of raiding bands and armies are left their marks on peoples, material cultures and languages of Europe that are visible to this day. The reach of viking warriors was felt from Western Europe to the banks of Volga and the courts of Byzantium. These people are known by their reputation, but how are they defined in archaeological research of the Viking Age and how do these definitions affect archaeological research? This thesis examines the concepts of Viking warriorhood and warrior burials used in the previous research and identify problems these concepts contain. This is done by critical analysis of the definition of warriorhood, and the argumentation used to support it. This analysis is further complemented by examining the archaeological source value of the known burials of the Viking age through existing scholarship and presenting three Viking burial sites outside of Scandinavia as case studies. Patterns of burial behaviour conventionally associated with warrior burials in the Viking context are also tested by employing multivariate analysis techniques. The results are interpreted and used to leverage fragmentary bioarchaeological data of the burials. The multivariate analysis is performed on a cohort formed by sampling the burial grounds of the Swedish Viking age town of Birka. Based on the results reached by the combination of these methods, in this thesis it is argued that both the concept of warriorhood as well as the concept of warrior burials in their present usage contain several problems and no longer represent the current reach of archaeological methodology. As this has ramifications for further research on the subject matter, these concepts need to be refined and adjusted to keep their usefulness for the archaeological research of the Viking warriorhood.
  • Häyrynen, Sini (2020)
    Pro gradu-tutkielma ‘We are a family’ – Small-town and Rural LGBTQ+ Queering Identity, Kinship and Familial Ties in Today’s China on queerfeministiseen tutkimusteoriaan ja metodiikkaan pohjautuva kvalitatiivinen tutkimusprosessi, joka on toteutettu yhteistyössä kahdeksan mannerkiinalaisen, maaseudulta tai pikkukaupungeista Pekingiin, Shanghaihin ja Guangzhouhun muuttaneen queer-identifioituvan henkilön kanssa. Tutkielma keskittyy tarkastelemaan näiden kahdeksan henkilön elämää, haasteita ja haaveita sekä yksilötasolla että siinä yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa, joka muokkaa heihin kohdistuvia odotuksia ja sosiaalisia paineita. Tutkielmassa pyritään tietoisesti kohtaamaan haastateltavat yhteistyökumppaneina, joiden kanssa käydään keskustelua ennen ja jälkeen haastatteluiden, ja jotka ovat omalta osaltaan vaikuttaneet tutkimusprosessin kulkuun. Queerfeminististä metodiikkaa noudattaen tutkimuksen rakenne on joustava ja akkumulatiivinen, ja queerfeministinen ajattelu leikkaa läpi koko tutkimusprosessin – teoriataustan ja metodiikan valinnasta haastateltavien turvalliseen rekrytointiin, ja siitä yhä julkaisuun saakka. Lähdekirjallisuutena on käytetty sekä akateemisia artikkeleita että uutisia – lähdekirjallisuus on pääosin queerfeminististä teoriaa ja metodiikkaa, sosiologiaan keskittyvää sinologian aineistoa, sekä etnografioita ja muita pienempiä kvalitatiivisia tutkimuksia LGBTQ+-väestön elämästä Manner-Kiinassa ja sinofonisessa maailmassa laajemmin. Itse tutkielman pääasiallisena materiaalina ovat 8 semistrukturoitua haastattelua, jotka on toteutettu Kiinassa (ja kahdessa tapauksessa videopuheluna) vuosina 2017-2019. Lisäksi aineistona on käytetty keskusteluita ennen ja jälkeen haastattelujen, mikäli jokin on vaatinut lisäyksiä tai tarkennuksia. Haastattelut ja muut keskustelut on käyty mandariinikiinaksi. Tutkielma tuottaa lisää tietoa maaseudulta tai pikkukaupungeista kotoisin olevien LGBTQ+ -kiinalaisten kokemuksista, heidän identiteeteistään, lähisuhteistaan, ja vaihtoehtoisista tavoistaan navigoida sosiaalisia ja kulttuurisia sovinnaisuuden määritelmiä ja paineita, sekä määrittää, mitä ’perhe/suku’ tarkoittaa, ja kuinka ’valittu perhe’ voi tuottaa turvallisuutta ja pysyvyyttä, kun he miettivät ja järjestävät elämäänsä nyt ja tulevaisuudessa.
  • Ramula, Laura (2023)
    As a consequence of globalization, higher education institutions are becoming increasingly multilingual. Linguistic superdiversity is apparent within our communities, and education should view multilingualism as a valuable resource (Källkvist & Hult, 2020). Prior research has suggested that language barriers may pose issues for the inclusiveness of international students within higher education institutions (e.g., Xiao, 2021). One issue that the University of Helsinki is currently combating is finding language policies that successfully attain linguistic inclusion of all students within the university community. This is because the university has a role in both safeguarding the national languages of Finland (Finnish and Swedish) whilst also ensuring that the quality of education remains the same for non-Finnish/Swedish-speaking students. This study examines the issue from the perspective of 6 non-Finnish/Swedish-speaking students, who were interviewed about how they have experienced linguistic inclusion at the University of Helsinki. Linguistic inclusion, in this study, refers to language-related processes aiming for inclusiveness. To limit the scope of the research, students had to be first year master’s students, ensuring that they had on-going courses to share experiences from, but also prior university experience to compare to. The students reported that although their overall experience at the University of Helsinki has been inclusive, they have some suggestions based on their experiences to improving inclusiveness through language practices for international university students. Especially in matters relating to their education, the students reported that they would like information to be provided in English as a lingua franca. In more social contexts, such as attending events, the students do accept and even appreciate more translingual practices, as this allows students to become more included within the Finnish/Swedish-speaking communities. The University Student Union (HYY) is currently in the process of planning a new language strategy for 2023, for which the findings of this paper can provide some recommendations. The main feedback for HYY that the study provides is that all necessary information and training would be provided in all three languages and at least also in English, so international students working in organizations under HYY still have the same access to information as their Finnish/Swedish-speaking equivalents. The study still leaves some questions for future research to respond to, such as: what the main difficulties are in maintaining trilingual communication, how to balance between the responsibility of the institution and the student, and examining non-linguistic factors contributing to students’ experiences of inclusiveness.
  • Pitkälä, Noora (2022)
    ”Patriarkaatti tuomitsee ensihenkäyksestä mut / rangaistuksenani, on väkivalta kätketty,” kajahti Kolmen sepän patsaalla joulukuussa 2019. Joukko latinalaisamerikkalaisia naisia toisti Helsingissä Un violador en tu camino -performanssin (suom. Raiskaaja tielläsi), joka syntyi Chilen Valparaísossa osana laajoja mielenosoituksia vuonna 2019. Las Tesis -aktivismiryhmän performanssia kopioitiin ympäri maailmaa useilla kielillä, ja eri käännökset toistivat aina saman viestin: naisten kokema seksuaalinen väkivalta on osa yhteiskunnan valtarakenteita.   Suomessa performanssin järjesti latinalaisamerikkalaisten feministien aktivistiryhmä La Red de Mujeres Finlandia. Tutkielmassa haastattelu kahden ryhmän jäsenen kanssa ja osallistuva havainnointi Suomen Un violador -performanssissa tarjoavat näkökulman siirtolaiskontekstissa tapahtuvaan transnationaaliseen feministiseen solidaarisuustyöhön. Tarkastelen teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin siirtolaisuuskontekstissa tapahtuvan feministisen aktivismin ja erityisesti Un violador -performanssin kokemusta. Tutkin millaisia identiteetin ja kuulumisen kysymyksiä feministiseen aktivismiin liittyy siirtolaisuuskontekstissa? Millaisia motiiveja ja merkityksiä latinalaisamerikkalaisella feministisellä aktivismilla on Suomessa protestoidessa? Lisäksi pohdin, miten La Redin aktivismi ja Un violador -performanssi voidaan ymmärtää transnationaalisen feminismin ilmiöinä?   Paneudun tutkielmassa tunteiden merkitykseen feministisessä aktivismissa. Performanssi hahmottuu symbolisena solidaarisuuden eleenä, jolla osoitetaan tukea naisille ja feministeille Latinalaisessa Amerikassa. Performanssin osallistujat rikkovat tunnekulttuurin normeja sekä naisina että maahanmuuttajina, ja luovat tilaa uudenlaisten tunnekulttuurien muovautumiselle, tai ainakin hetkelliselle vapautumiselle normeista. Siirtolaisuuskontekstissa korostuvat transnationaaliset identiteetit ja kuulumisen neuvottelut, joita performanssin parissa käydään. Siirtolaisuuden, feminismin ja aktivismin intersektiossa avautuu analyyttinen monipaikantuneen feminismin muoto, jossa ammennetaan marginalisaation ja toiseutetuksi tulemisen kokemuksista. La Red de Mujeres Finlandian solidaarisuuteen perustuva aktivismi ei ainoastaan tarjoa tilaa omaehtoiselle identiteetin määrittelylle maahanmuuttajakontekstissa, vaan myös laajentaa feministisen ajattelun näkökulmia Suomessa.
  • Kirkkari, Jenna (2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan yliopisto-opiskelijoiden opetuskieleen liittyviä kokemuksia sekä asenteita Sambiassa. Monikielisessä Sambiassa, englanti opetuskielenä aiheuttaa haasteita muun muassa oppilaiden lukutaidossa ja opetuksen ymmärtämisessä. Tutkimuksella pyritään selvittämään, millaisia kokemuksia ja kieliasenteita opiskelijoilla on Sambian perusopetuksen (luokka-asteet 1-12) opetuskielen valintaan liittyen. Tutkimuskysymykset keskittyvät opiskelijoiden henkilökohtaisiin kielellisiin kokemuksiin ja -asenteisiin liittyen englannin kielen ja sambialaisten kielten käyttöön opetuskielinä peruskoulussa. Tutkimusaineistona ovat University of Zambia -yliopiston opiskelijoiden kanssa tehdyt haastattelut ja niiden ääninauhoitteet. 12 opiskelijan haastatteluissa keskityttiin heidän kielitaustaansa, henkilökohtaisiin kokemuksiinsa kieleen liittyen koulumaailmassa, mahdollisiin opetuskieleen liittyneisiin haasteisiin, sekä kieliasenteisiin. Haastatteluissa nousi esiin myös opiskelijoiden omia ehdotuksia Sambian koulutuskielipolitiikan kehittämiseksi. Tutkimuksen perusteella useat opiskelijat kokivat haasteita englannin ymmärtämisessä ja luku- sekä kirjoittamistaidossa peruskoulun aikana. Useimmat opiskelijoista kertoivat, että paikallisten kielten käytön kieltämisen takia heillä oli haasteita esimerkiksi osallistua opetukseen tai kysyä neuvoa opettajalta. Opiskelijoiden mukaan opetuskielen valinta ja ainoastaan tiettyjen kielten salliminen kouluissa aiheuttivat haasteita myös sosiaalisissa suhteissa. Kieliasenteita tarkastellessa opiskelijat osoittivat huomattavaa tukea paikallisille kielille ja niiden käytölle sambialaisessa koulusysteemissä. Sambialaisten kielten tärkeyttä korostettiin oman kulttuurin ja kielen merkityksellä, sekä opetuksen ymmärtämisen lisäämisellä. Englannin kieltä pidettiin kuitenkin välttämättömänä osana sambialaista yhteiskuntaa. Opiskelijat ehdottivat opetuskielipolitiikalle sallivimpia asenteita paikallisten kielten käyttöä kohtaan ja tasapainon löytämistä englannin ja sambialaisten kielten käytön välille opetuksessa.
  • Kortelainen, Tiina M. (2013)
    Amerikkalainen kirjailija Thomas Pynchon tunnetaan monimutkaisesta kerrontatyylistään, jota leimaavat esimerkiksi labyrinttimäinen monikerroksisuus, ensyklopedisyys, vaikeaselkoinen fokalisaatio ja menippolainen satiirisuus. Tutkimuksessani keskityn kahteen Pynchonin varhaisen tuotannon klassikkoteoksista, jotka ilmentävät selkeästi näitä ominaisuuksia. Tulkitsen teoksia The Crying of Lot 49 (suom. Huuto 49) ja Gravity’s Rainbow (suom. Painovoiman sateenkaari) käyttäen labyrinttinarratiivin (labyrinthine narrative) käsitettä. Tutkin, kuinka romaanit ilmentävät sokkeloisuutta esimerkiksi eksyttävän kerronnan ja fokalisaation keinoin ja kuinka monitahoinen kerronnallinen lähestymistapa etualaistaa teosten satiirista sisältöä. Lisäksi keskityn labyrinttimotiivin ohella Gravity’s Rainbow’ssa esiintyvään mandala-symboliikkaan, joka korostaa teoksen sokkeloisuutta tuomalla esiin kerronnallisen labyrintin saavuttamattomissa olevan keskipisteen. Olennaista Pynchonin kerronnallisissa labyrinteissä on saavuttamattoman keskipisteen ohella se, että niiden sisältämät useat vaihtoehdot eivät johda määrättyyn johtopäätökseen, jonka vuoksi teosten perimmäiset satiiriset tavoitteet jäävät monitulkintaisiksi. Pynchon luo romaaneissaan sokkeloita rinnastamalla vastapareja, joiden tarkoitus on kritisoida kahtiajakoon perustuvaa ajattelua, joka määrittää etenkin länsimaisia valtarakenteita. Väitän, että pohjimmiltaan Pynchonin romaanien sokkelot voidaan nähdä rajoittavina valtarakenteina. Saavuttamattoman keskipisteen tarkoitus on sekä tarjota vaihtoehto dikotomiaan perustuville valtarakenteille että jättää kirjailijan satiirinen aikomus tulkinnanvaraiseksi. Vaikka teoreettinen lähestymistapani pohjaakin vahvasti formalistisen kirjallisuudentutkimuksen traditioihin, esitän tämän metodin olevan lähtökohtaisesti puutteellinen teosten ristiriitaisuuden vuoksi. Väitän, että labyrintti on käsitteenä monikäyttöinen tutkittaessa Pynchonin tuotantoa, koska se mahdollistaa sekä teosten satiirisen sisällön määrittämisen että sen dekonstruktion. Tutkimalla labyrinttimotiivin käyttöä Pynchonin tuotannossa voidaan näin löytää uusia tapoja tulkita kirjailijan satiireja.
  • Markkanen, Iida (2022)
    Tämä maisterintutkielma tarkastelee yhteiskunnallisen keskustelun luonnetta egyptiläisille suunnatulla Redditin r/Egypt-keskustelukanavalla. Reddit on anonyymi, jatkuvaa julkaisemista ja keskustelua tukeva sosiaalisen median alusta, jossa käyttäjät keskustelevat heitä kiinnostavista aiheista erilaisilla aihekanavilla. Tutkimuksen kohteena onkin Egyptin maakanavan yhteiskunnallisten keskustelujen aiheet ja keskustelutapa sekä se, kuinka keskustelijat jakavat omia kokemuksiaan ja hakevat vertaistukea alustalla. Näin tutkimus kartoittaa sosiaalisen median mahdollisuuksia toimia yhteiskunnallisen keskustelun alustana. Tutkielman taustana toimii Egyptin poliittinen ja yhteiskunnallinen kehitys vuoden 2011 vallankumouksen jälkeen. Tämä toimii myös keskustelujen taustana, joten taustoitus on keskeistä aineiston ja analyysin ymmärtämiselle. Taustoituksessa käydään läpi nykyisen hallinnon historiaa ja politiikkaa sekä näiden vaikutusta yhteiskuntaan ja elintasoon. Tutkimuksen teoreettinen tausta on aikaisemmassa sosiaalisen median tutkimuksessa. Anna Guimaraes, Oana Balalau, Erisa Terolli ja Gerhard Weikum ovat tutkineet poliittisten keskustelujen luonnetta niiden yhdenmukaisuuden kannalta, ja tämä tutkimus hyödyntää heidän havaintojaan keskustelujen harmonisuudesta. Salcen Ozturkcan, Nihat Kasap, Muge Cevik ja Tauhid ovat tutkineet sosiaalisen median mahdollisuuksia tiedon jakamiseen rajoitetussa mediaympäristössä sekä sosiaalisessa mediassa tapahtuvan toiminnan yhteyttä reaalimaailmaan. Ahshley Lee on tutkinut Facebookissa tapahtuvaa poliittista aktivismia sekä keskustelujen yhteiskunnallista ja poliittista luonnetta. Supreet Mann ja Michael Carter tutkivat vertaistuen hakemista ja henkilökohtaisista kokemuksista avautumista Redditissä liittyen yhteiskunnallisiin tabuaiheisiin, heidän tapauksessaan vanhemmuuteen. Tutkielman aineistona toimii satunnaisena aikana muutaman päivän ajalta poimitut keskusteluketjut yhteiskunnallisista aiheista. Tutkimusmetodina toimii diskurssianalyysi, sillä tämä mahdollistaa syvemmän analyysin keskustelijoiden suhteista toisiinsa sekä ympäröivään yhteiskuntaan. Johtopäätöksissä selviää, että analysoidut keskustelut ovat pääasiassa harmonisia, mikä viittaa alustan käyttäjäyhteisön olevan eräänlainen sisäryhmä. Keskusteluissa esiintyy ulkopuolisuuden kokemuksia yhteiskunnassa, mihin käyttäjät hakevat tukea toisiltaan. Keskusteluissa on siis selkeästi nähtävissä vertaistuen ja henkilökohtaisten kokemusten jakamista, mikä korostuu alustan anonyymiyden takia.
  • Lonkila, Anu (2010)
    Tämä tutkielma on osa Helsingin yliopiston rahoittamaa HY-talk -tutkimusprojektia, jonka tavoite on vankentaa puheviestinnän, erityisesti vieraiden kielten suullisen taidon opetusta ja arviointia yleissivistävässä koulutuksessa ja korkeakouluasteella. Tämän tutkielman tavoite on selvittää millaisia korjauksia englantia vieraana kielenä puhuvat ihmiset tekevät puheeseensa ja tutkia itsekorjauksen ja sujuvuuden välistä suhdetta. Korjausjäsennystä ja itsekorjausta on aiemmin tutkittu sekä keskustelunanalyysin että psykolingvistiikan aloilla, ja vaikka tämä tutkielma onkin lähempänä aiempaa keskustelunanalyyttistä kuin psykolingvististä tutkimusta, siinä hyödynnetään molempia suuntauksia. Itsekorjausta on yleisesti pidetty merkkinä erityisesti ei-natiivien kielenpuhujien sujuvuuden puutteesta. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää, kuinka läheisesti itsekorjaus todella liittyy sujuvuuteen tai sen puutteeseen. Tutkielman materiaali koostuu HY-talk -projektia varten kerätyistä puhenäytteistä ja niiden pohjalta tehdyistä taitotasoarvioinneista. Puhenäytteet kerättiin vuonna 2007 projektia varten järjestettyjen puhekielen testaustilanteiden yhteydessä kolmessa eteläsuomalaisessa koulussa. Koska projektin tavoitteena on tutkia ja parantaa kielten suullisen taidon arviointia, projektissa mukana olleet kieliammattilaiset arvioivat puhujien taitotasot projektia varten (Eurooppalaisen Viitekehyksen taitotasokuvainten pohjalta) koottujen arviointiasteikoiden perusteella, ja nämä arvioinnit tallennettiin osaksi projektin materiaalia. Tutkielmassa analysoidaan itsekorjauksia aiemman psykolingvistisen tutkimuksen pohjalta kootun korjaustyyppiluokituksen sekä tätä tutkielmaa varten luodun korjausten oikeellisuutta vertailevan luokituksen avulla. Lisäksi siinä vertaillaan kahden korkeamman ja kahden matalamman taitotasoarvioinnin saaneen puhujan itsekorjauksia. Tulokset osoittavat, että ei-natiivien puheessa esiintyy monenlaisia eri korjaustyyppejä, ja että yleisimpiä korjauksia ovat alkuperäisen lausuman toistot. Yleisiä ovat myös korjaukset, joissa puhuja korjaa virheen tai keskeyttää puheensa ja aloittaa kokonaan uuden lausuman. Lisäksi tuloksista käy ilmi, ettei suurin osa korjauksista todennäköisesti johdu puhujien sujuvuuden puutteesta. Yleisimmät korjaustyypit voivat johtua suurimmaksi osaksi yksilön puhetyylistä, siitä, että puhuja hakee jotain tiettyä sanaa tai ilmausta mielessään tai siitä, että puhuja korjaa puheessaan huomaamansa kieliopillisen, sanastollisen tai äänteellisen virheen. Vertailu korkeammalle ja matalammalle taitotasolle arvioitujen puhujien välillä osoittaa selkeimmin, ettei suurin osa itsekorjauksista ole yhteydessä puhujan sujuvuuteen. Vertailusta käy ilmi, ettei pelkkä itsekorjausten määrä kerro kuinka sujuvasti puhuja käyttää kieltä, sillä toinen korkeammalle taitotasolle arvioiduista puhujista korjaa puhettaan lähes yhtä monesti kuin matalammalle tasolle arvioidut puhujat. Lisäksi korjausten oikeellisuutta vertailevan luokituksen tulokset viittaavat siihen, etteivät niin korkeammalle kuin matalammallekaan tasolle arvioidut puhujat useimmiten korjaa puhettaan siksi, etteivät pystyisi ilmaisemaan viestiään oikein ja ymmärrettävästi.
  • Järvinen, Taru (2023)
    While there is a plethora of research on intensifiers spanning several decades, the previous research on modern English intensifiers heavily focuses on the most prevalent ones, such as really and very. Therefore, the present study examines eight less studied intensifiers: amazingly, extra, fully, highly, massively, mega, super, and truly. Earlier research suggests that age and gender have an effect on the way we speak and that these social variables also play a role in the use of intensifiers, whether that be the frequency of usage or the choice of a particular intensifier. Thus, the present study investigates how age and gender affect the frequency of intensifier usage and the intensifier choice within the scope of the chosen set of intensifiers in present-day spoken British English. The study falls under the field of sociolinguistics. The research questions are as follows: How frequent are the intensifiers amazingly, extra, fully, highly, massively, mega, super, and truly in present-day spoken British English? What is the relation between the gender and age of the speaker and the frequency of intensifier use? What is the relation between the gender and age of the speaker and the speaker’s choice of intensifier? The study employs a quantitative, corpus-based approach. The data is collected from the core sub-corpus of the Spoken BNC2014. The Spoken BNC2014 consists of spoken interactions in British English in the 2010s. The core sub-corpus includes 6,169,296 words and there are 250 speakers. It has been created for sociolinguistic studies. The data is analyzed by comparing absolute and relative frequencies and by employing a log-likelihood test to determine possible statistical significance of the findings. The absolute frequencies of the chosen intensifiers vary from 10 to 96. While super is clearly the most frequent out of the selected intensifiers, it is still far from the most frequent ones of British English. The results show that females employ more intensifiers than males and that the most frequent intensifier users are the speakers aged 25 to 44. While the same age group dominates intensifier use among the females, for the males, the most frequent user group is the age group 0-24. Gender and age also influence the choice of the intensifier. Amazingly, extra, highly, massively, and super are more frequent in female speech. Fully, mega, and truly are more popular in male speech. Super is popular across all age groups and both genders, but highly is substantially more frequent in female speech. The findings shed light on the usage of less-examined intensifiers. The results support previous research findings in that age and gender seem to affect the frequency of intensifier use and the choice of the intensifier. The findings serve as a base for future research on the eight intensifiers, which can be extended to include, for instance, other social factors and varieties of English.
  • Silventoinen, Annina (2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan geneeristä du-pronominia saksan- ja ruotsinkielisissä foorumikeskusteluissa. Kyseessä on kontrastiivinen tutkimus, jonka tarkoitus on selvittää yhtäältä, mitä referenttejä ja funktioita geneerisellä du-pronominilla on saksassa ja ruotsissa, toisaalta, mitä eroja du-pronominin käytössä on kielten välillä. Teoriataustana toimivat tutkimukset, jotka käsittelevät geneeristä yksikön toista persoonaa yleisesti sekä sen referenssiä ja funktioita eri kielissä. Aiempi tutkimus nostaa esiin, että ilmiön tulkinta sijoittuu jatkumolle geneerisen ja kuulijaviitteisen väliin ja että tulkinta on aina vahvasti kontekstisidonnainen. Lisäksi tutkielmassa esitellään foorumitekstit tekstilajina ja kontrastiivisen kielitieteen peruskäsitteitä ja periaatteita. Tutkimus on kontrastiivinen ja pääasiassa kvalitatiivinen, mutta sitä havainnollistetaan kvantitatiivisin tuloksin vertailun tukena. Aineistona on käytetty World of Warcraft -peliin liittyviä foorumikeskusteluja, joista on kerätty kaksisataa du-pronominia kummastakin kielestä. Pronominit luokitellaan referenssi- ja funktiokategorioihin, jotka perustuvat aiemmissa tutkimuksissa käytettyihin kategorioihin sekä itse aineistoon. Saksankieliset du-pronominit viittaavat aineistossa yhteensä neljään eri referenttiin: yleiseen mutta rajattuun ryhmään, lukijaan ja yleiseen rajattuun ryhmään, kirjoittajaan itseensä sekä kirjoittajaan itseensä ja yleiseen rajattuun ryhmään. Ruotsinkieliset du-pronominit viittaavat kuuteen eri referenttiin: yleiseen rajaamattomaan ryhmään, yleiseen rajattuun ryhmään, lukijaan ja yleiseen rajattuun ryhmään, kirjoittajaan itseensä, kirjoittajaan itseensä ja yleiseen rajattuun ryhmään sekä kolmanteen persoonaan. Du-pronominin funktiot on jaettu primääreihin eli yleisiin sekä sekundääreihin eli kontekstisidonnaisiin funktioihin, jotka on nimetty esiintymiskontekstinsa mukaan. Primäärit ja sekundäärit funktiot esiintyvät aina samanaikaisesti ja päällekkäin. Primäärejä funktioita ovat sekä saksan- että ruotsinkielisessä aineistossa samaistuminen, yleistäminen ja itsestä etäännyttäminen. Saksan aineistossa sekundäärejä funktioita ovat neuvo, fakta, mielipide, hypoteesi, kokemus ja itsenpuhuttelu. Ruotsin aineistossa esiintyvät samat sekundäärit funktiot paitsi itsenpuhuttelu. Primäärien ja sekundäärien funktioiden ulkopuolelle jää tehtävä, joka toteutuu pronominien vaihtelussa referenssin ja funktioiden suuntaamisena tai rajaamisena. Tutkielman lopulla kuvataan, kuinka konteksti, referenssi ja funktiot nivoutuvat toisiinsa. Tutkimuksen tulos on, että saksankielistä du-pronominia käytetään lukijaviitteisemmin, kun taas ruotsinkielistä käytetään viittaamaan yleisempään referenttiin. Saksankielisissä keskusteluissa funktiot painottuvat samaistumiseen neuvoissa ja faktoissa. Ruotsinkielisissä keskusteluissa funktiot painottuvat niin ikään samaistumiseen neuvoissa ja faktoissa mutta myös samaistumiseen hypoteeseissa ja itsestä etäännyttämiseen kokemuksissa. Tutkielmassa päädytään siihen johtopäätökseen, että saksassa pronominilla pyritään voimakkaammin, henkilökohtaisemmin ja autoritäärisemmin samaistamaan neuvoihin ja faktoihin ja hyväksymään ne. Ruotsinkielisissä keskusteluissa tavoite on välttää omien kokemusten tai itsen korostamista, ja niissä pyritään solidaarisuuteen, yhteisymmärrykseen, kokemusten jakamiseen ja niihin samaistamiseen.
  • Ahonen, Edith (2018)
    Tutkielmassa perehdytään yhdysvaltalaisen kirjailijan Maxine Hong Kingstonin (synt. 1940) muistelmateokseen I Love A Broad Margin to My Life (2011) ja erityisesti kirjassa esiintyviin aikakäsityksiin. Kirjailijan kiinalainen syntyperä, aikuisiällä alkanut kiinnostus itämaisia uskontoja kohtaan ja toisaalta Kaliforniassa ja Havaijilla vietetty elämä tarjoavat kiinnostavan lähtökohdan ajan uskonnollisen ja sosiaalisen merkityksen tutkimiselle. Väitän, että Kingstonin muistelmateoksessa esiintyvät aikaan liittyvät uskomukset ovat enimmäkseen buddhalaisia, kun taas ajankäyttöä määrittävissä arvoissa ja normeissa on nähtävissä sekä länsimaisia että buddhalaisia vaikutteita. Tutkielman johdantokappaleessa esitellään yhtäältä länsimaisessa ja toisaalta buddhalaisessa ajatteluperinteessä esiintyviä aikaan liittyviä uskomuksia ja näistä uskomuksista peräisin olevia ajankäyttöön liittyviä arvoja ja normeja. Länsimaisessa ajatteluperinteessä korostuvat ajan lineaarisuus, kvantitatiivisuus ja kehitysusko, jotka ovat peräisin kristinuskosta ja jotka ovat levinneet mm. kristinuskon, teollisen vallankumouksen ja globalisaation myötä. Buddhalaisuus taas näkee maailmankaikkeuden koostuvan erikokoisista sykleistä, ja ihmisen uskotaan syntyvän ja kuolevan lukemattomia kertoja. Nämä aikaan liittyvät uskomukset – ja niistä juontuvat arvot ja normit – ovat omissa vaikutuspiireissään muokanneet ihmisen toimintaa ja suhdetta ympäristöön. Tutkielman kahdessa pääkappaleessa erittelen lähiluvun kautta, kuinka nämä uskomukset, arvot ja normit tulevat esille nimenomaan Kingstonin muistelmateoksessa. Lopuksi arvioin, kuinka ajan olomuotoon liittyvät uskomukset ja ajankäyttöön liittyvät arvot ja normit vaikuttavat ihmisten maailmankatsomukseen ja toimintaan
  • Rauramo, Mariia (2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämä tutkielma käsittelee Brasilian Amazoniassa asuvaa yhteisöä, joka on julkisesti itseidentifioitunut borari-alkuperäiskansaksi 1990-luvulta lähtien. Koska Brasiliassa alkuperäiskansojen oikeuksiin kuuluvat maankäyttöoikeudet, ovat muut maankäytöstä kiinnostuneet tahot pyrkineet kyseenalaistamaan heidän tarkoitusperänsä. Tavoitteenani on selvittää, minkä vuoksi borarit identifioituivat alkuperäiskansaksi, ja millaisia keinoja he käyttävät argumentoidakseen identiteettinsä aitouden puolesta. Tutkin myös sitä, kuinka borarien alkuperäiskansaisuus muodostuu suhteessa niin ulkopuolisiin, turisteihin, alueen laajempaan alkuperäiskansaliikkeeseen kuin luonnonympäristöönkin. Keskityn tutkielmassa erityisesti suositussa turistikohteessa, Alter do Chãossa, asuvaan borari-yhteisöön. Borarit asuvat Amazon-joesta erkanevan Tapajós-joen alajuoksulla. Heidän itseidentifioitumisprosessinsa liittyy alueen laajempaan alkuperäiskansaliikkeeseen. Tapajós-joen alajuoksun alueella asuvat yhteisöt alkoivat itseidentifioitua alkuperäiskansoiksi vuodesta 1997 lähtien. Syyt olivat moninaiset; maankäyttöoikeuksien turvaaminen oli tärkeää yhteisöille, joiden kulttuuriperinne ja perinteiset elinkeinot riippuivat niistä. Lisäksi kyseessä oli voimaannuttava prosessi, jossa sukujuuriaan hävenneet alkuperäiskansojen ja valkoisten jälkeläiset alkoivat arvostaa perinteitään. Aineisto on kerätty Alter do Chãossa touko-kesäkuussa 2019 suorittamani etnografisen kenttätyön aikana. Tutkimusmetodeinani toimivat haastattelut ja osallistuva havainnointi. Lisäksi aineistooni kuuluvat internetlähteet sekä aiempi tutkimuskirjallisuus. Analyysimenetelmänäni käytän temaattista analyysiä. Alkuperäiskansaisuuden käsittelemisessä olen käyttänyt alkuperäiskansatutkimuksen teorioita, joissa alkuperäiskansaisuus nähdään prosessina, johon kuuluu yhteisön jatkuvasti tekemä uudelleen määritteleminen. Amazoniaan liittyvässä antropologisessa tutkimusperinteessä alkuperäiskansaisuus näyttäytyy myös identiteettinä, joka muodostetaan suhteessa sen vastakohtiin ja samankaltaisuuksiin. Nämä seikat tulevat ilmi myös borarien tapauksesta. Alkuperäiskansaisuuden erottaa muista vähemmistöidentiteeteistä vahva yhteys ympäristöön ja maahan. Tämän avaamiseksi olen käyttänyt teoriapohjana relationaalista ontologiaa, jonka avulla on mahdollista käsitellä borarien tapaa nähdä itsensä suhteessa ympäristöön ja muihin toimijoihin. Tutkimuksestani käy ilmi se, että borarit käsittävät Tapajós-joen olevan olennainen osa heidän alkuperäänsä. Tärkeän osan heidän identiteettiään ja ympäristösuhdettaan muodostavat myös ympäristön ”lumotut” olennot, joiden uskotaan hallitsevan tiettyjä luonnonvaroja ja -paikkoja. Tutkimukseni kannalta olennainen huomio on myös se, että yhteisöjen shamaanit saattavat kuoltuaan muuttua tällaisiksi lumotuiksi olennoiksi, ja jäädä ympäristöön asumaan. Näin ollen osa borarien menneisyyttä ja historiaa on jatkuvasti läsnä heidän ympäristössään. Tavat määritellä ja tuoda ilmi alkuperäiskansaisuutta on muuttunut borarien keskuudessa ajan myötä. Yhteisössä on nuoria jäseniä, jotka ovat poliittisesti aktiivisia ja luoneet oman tapansa käsittää alkuperäiskansaisuutensa. Itseidentifioitumisprosessinsa aikana borarit ovat myös tuoneet esiin kulttuuriperintöään. Tutkielmassani lähestyn heidän kulttuuriperintöään käyttäen aineettomaan kulttuuriperintöön liittyviä teorioita, joiden kautta kulttuuriperintö nähdään nykyisyydessä muodostettavina ja tuotettavina käsityksinä menneisyydestä. Tämä näkyy erityisesti borarien järjestämissä festivaaleissa, joissa he käsittelevät myös omaa menneisyyttään alueen kulttuuriperinnön ja taiteen valossa. Näihin festivaaleihin liittyy myös käsite alkuperäiskansaisuuden performatiivisuudesta. Borarit esittelevät alkuperäänsä ja identiteettiään turisteille ja muille osallistujille erilaisten esitysten, mutta myös työpajojen ja keskustelujen avulla. Alter do Chãossa borarien haasteena on turismiin liittyvien elinkeinojen sekä perinteisen elämäntavan välillä tasapainottelu. Festivaalit ovat yksi keinoista luoda mielikuvaa borareista ja heidän alkuperäiskansaisuudestaan ulkopuolisille. Tämä tutkimus osoittaa, että borarien tavat käsitellä ja tuoda ilmi alkuperäiskansaisuuttaan ovat jatkuvassa muutoksessa. Muutosten taustalla ovat erityisesti nuoremman sukupolven erilaiset tavat nähdä alkuperäiskansaisuutensa, sekä uudet keinot joiden avulla sitä tuodaan esiin ulkopuolisille. Borarien erityinen suhde paikalliseen ympäristöön ja ennen kaikkea Tapajós-jokeen muodostaa pohjan heidän tarpeelleen puolustaa oikeuksiaan alkuperäiskansana.
  • Noroila, Miina (2022)
    Finnish society is increasingly pluralistic regarding religion, and especially Muslims are rapidly growing in numbers. The population structure of Muslims in Finland is increasingly young, yet young Muslims’ experiences are currently under-studied. Muslims have been present in Finland since the early 19th century, along with other ethnic and religious minorities. Still, ever since then, Finland has been viewed as culturally homogeneous. This is connected to the view of Lutheranism as an intrinsic part of the Finnish national identity. This has led to an exclusion of people who do not belong to the category of Finnishness, and thus resulted in anti-Muslim racism. The objective of this master’s thesis is three-fold. The first aim is to contribute to the currently scarce research on social media representations of Islam and Muslims. Secondly, the existing media research on Islam and Muslims is heavily concentrated on media produced by non-Muslims, rather than media produced by Muslims themselves. Especially, research on media representations produced by young Finnish Muslims themselves are next to none. Thirdly, previous research shows that young Muslims in Europe are mostly studied in relation to issues of extremism, radicalization and violence. The manifolded nature of Muslim identities is not considered enough in the academia, and thus it is important to adopt an intersectional research approach that considers Muslims’ different identity categories, such as religion, ethnicity and age. This is done through qualitatively examining young Finnish Muslims in a previously unstudied social media environment: podcasts. The thesis answers two research questions: 1. ‘How do young Muslims negotiate their identities, especially in relation to Finnishness?’ and 2. ‘How are experiences of racism discussed in podcasts produced by young Muslims in Finland?’ The data of the thesis consists of four episodes from three different podcasts produced by young Finnish Muslims, ‘Ramadan Radio: Limitless Talks’, ‘Kahden kulttuurin väkeä’ and ‘Kh4nVision Podcast’. The thesis adopts a social constructionist approach to studying identity, based on the assumption that knowledge is produced in interaction with others. The chosen analytical methodology is critical discourse analysis (CDA). Six dominant discourses emerged from the data in the analysis: 1) intersectional identities as problematic; 2) code-switching between different identities; 3) Islam as an identity marker; 4) agency in change; 5) assigning responsibility of racism to the structures; and 6) internalized racism. The results reflect a complicated reality of being a young Muslim in Finland. In the podcasts, young Muslims negotiate their intersectional identities in relation to Finnishness from a problem-based perspective. Experiences of racism are manifested in the podcasts in numerous ways, from code-switching to reproducing racist language. The results of the study indicate that young Finnish Muslims’ identity is socially constructed and religious and ethnic identities are interconnected. The results of the thesis also show that discourse of identities is tightly connected to the context of production and the assumed audience of the content. The results support previous research findings, demonstrating that Muslims choose to emphasize different parts of their identity in contexts where Islam is not at center stage.
  • Airaksinen, Mia (2022)
    There has been a growing interest towards teaching English oral skills in Finnish EFL classrooms, for example in the form of the public and official discussion about an oral exam being introduced into the matriculation exam for the English subject. Despite this interest, a recent study about Finnish 7th graders’ English skill levels suggest that students are struggling to perform in English orally on a required level. This thesis aims to shed light on Finnish EFL teachers’ personal attitudes towards the importance of teaching English oral skills and to investigate whether pronunciation and communication skills are taught in Finnish EFL classrooms. Alongside the inquiry about the presence of English oral skills in EFL classrooms and the teachers’ attitudes towards teaching it, feedback provision on the students’ oral skills is also looked into, as it offers important knowledge on whether teachers consider it as something worth putting their effort into, and whether students are given a chance to improve their oral skills and if they are provided guidance on how to do so. This thesis used a Google Forms -online survey as the method for collecting data, and a total of 28 participants took part in it. The survey results were analyzed using both qualitative and quantitative methods. Quantitative methods were used to produce charts to showcase the frequencies of different oral skills occurring during a typical English class and as a way to generalize the findings in order to compare them to previous studies. Qualitative methods, namely interpretive content analysis, was used for analyzing the participant teachers’ free comments. The results show that teachers consider English oral skills as important to teach and they teach them multiple times a week in class. Out of the many aspects of pronunciation that were investigated, ‘phonemes’, ‘word emphasis’ and ‘sentence stress’ were taught the most often. Communication skills were taught considerably less frequently than pronunciation, and the most popular exercise type used to practice communication skills was ‘RPGs / simulations’. As for feedback provision, the teachers’ opinions on its effectiveness varied and many expressed concerns with providing it. The biggest reason for not providing feedback was the fear of offending the student’s feelings. Different styles of feedback provision were investigated, and it turned out that teachers had a strong preference for ‘implicit feedback’ and avoided using ‘explicit’ feedback. Many teachers used both immediate and delayed feedback, but despite this, there was a stronger preference for delayed feedback visible in the free comments given by the participant teachers. The implications drawn from this thesis are multifaceted. Teachers are hesitant about providing feedback on their students’ English oral skills, which means students are not receiving information about their personal skill levels and this makes it harder for students to improve. Another important note is that the Finnish national core curriculum, which the teachers are required to follow, does not distinguish between oral skills and written skills effectively enough. The NCC could be updated to guide the teachers’ focus more strongly towards incorporating oral skills into a daily in-class topic that should be evaluated at least on some level, to highlight the skill’s importance. This in turn would require that pedagogical studies for teaching English would also need to better prepare teacher trainees for teaching different aspects of oral skills.
  • Amorim, Danielle (2022)
    This MA-thesis explores the phenomenon of questioning language choice on TikTok’s FIN/ENG multilingual content. Traditionally monolingualism has been viewed as the standard and while attitudes towards multilingualism have become much more accepting and appreciative, the negative stigma attached to e.g., code-switching can still today result in surprisingly strong reactions towards the mixing of languages. Yet, as a result of globalization and the increasingly central role information technology plays in modern-day communication, features of multilingual speech have become somewhat common in every-day interactions. While studies dedicated to investigating the various aspects of multilingualism already exist in the field of computer mediated communication, the ‘in flux’ nature and constant development of new social media platforms creates demand for further examination of the subject. The content catering, algorithm driven, social media platform of TikTok has gained considerable global popularity in the recent years, yet little to no research on its linguistic content exists. Thus, this thesis seeks to begin addressing this research gap by answering the following research questions: (1) What kind of comments are used in questioning language choice on TikTok’s multilingual content? (2) What kind of…(A) categorizable patterns emerge from comments that question language choice on TikTok’s multilingual content? (B) impoliteness features are used in comments that question language choice on TikTok’s multilingual content? (3) Can the act of questioning language choice be considered as negatively marked online behavior? To explore these questions, the data for this study—TikTok comments that exhibit the function of questioning language choice in response to FIN/ENG code-switching—were manually gathered from TikTok by using the platform internal search function and by engaging with all content associated with FIN/ENG multilingual speech. This resulted in 75 comments which were subsequentially anonymized and transcribed. Qualitative close analysis was carefully performed on the transcribed comments in search for emergent patterns and features across the data. Additionally, the data was also combed for instances of face threatening acts (Brown and Levinson 1987) and impoliteness strategies (Culpeper 1996) and compared to the key elements found in negatively marked online behavior. The findings of this study indicate that comments questioning language choice on TikTok’s multilingual content are above all multifunctional. Patterns of emergent features reveal that the comments are often delivered through acts that are face threatening and deploy a variety of impoliteness strategies that either limit the multilinguals’ independence or meet them with rejection, thus qualifying as negatively marked online behavior. Reoccurring themes in the data tap into identity and revolve around evoking shame, addressing nation(ality), claiming discomfort, pejorative use of ‘finglish’, questioning functionality, and inviting other users to observe the multilinguals’ language use in response to their code-switching. Though these findings are not directly generalizable to all online questioning of language choice, they do provide a comprehensive dissection of the act of questioning language choice in response to FIN/ENG multilingual speech exhibited on the little studied platform of TikTok. This thesis proposes that more research into the platform specific intricacies of TikTok is necessary, especially to understand the impact of its algorithmic agency in community grouping, identity construction, and mediating of online communication.