Browsing by Author "Örö, Jarna"

Maisterintutkielma keskittyy kolmeen Suomen luonnossa esiintyvään eläimeen: karhuun, suteen ja jänikseen. Tutkielmassa tarkastellaan lauseita, joissa eläimet esiintyvät, ja kiinnitetään huomiota eläimen toimijuuteen ja siihen, millaisessa roolissa eläin on suhteessa lauseen verbiin. Lisäksi tutkielmassa keskitytään siihen, millaisia tapahtumia eli kehyksiä eläinlauseet edustavat. Tutkielman tavoite on havainnollistaa sitä, että ihmiset suhtautuvat eläimiin eri tavalla ja rakentavat niistä erilaisia mielikuvia puheessaan. Sen lisäksi tutkielmassa pohditaan ihmisen ja eläimen välisiä suhteita ja ihmisen ideologisia asenteita eläimiä kohtaan. Analyysissä kiinnitetään huomiota siihen, miten eläimet nähdään vakiintuneiden kielenainesten näkökulmasta, ja tutkielman teoreettinen viitekehys on yhdistelmä kognitiivista kielioppia ja ekolingvistiikkaa. Ekolingvistiikka on kognitiivinen ja lingvistinen tutkimussuuntaus, jossa tarkastellaan kielen ja ympäristön välisiä suhteita nimenomaan kielen näkökulmasta. Tutkielmassa eläinlauseita tarkastellaan kehyssemantiikan ja semanttisten roolien näkökulmasta. Tutkielman aineisto on kerätty Kielipankin Suomi24-korpuksesta vuosilta 2001–2020. Aineistohaut on tehty hakusanoilla karhu, susi ja jänis. Aineisto koostuu siis kolmesta osa-aineistosta: jokaisesta eläimestä on kerätty 100 esimerkin osa-aineisto, jotka muodostavat yhteensä 300 esimerkin laajuisen aineiston. Aineistosta tarkastellaan vain sellaisia esimerkkejä, joissa eläin on joko subjektin tai objektin asemassa. Tutkielmassa tarkastellaan tarkemmin 72 esimerkkiä. Tutkielman analyysi jakautuu kahdeksaan osioon lauseissa ilmenevien verbien perusteella. Eläimet hahmottuvat lauseisiin liikkuvina, kohdattavina, uhkaavina, tapettavina, puolustettavina ja havainnoitavina olioina. Lisäksi eläimiä tarkastellaan lauseissa, joissa ne saavat inhimillisiä piirteitä, kuten kognitiivisia, emotionaalisia tai kommunikatiivisia kykyjä. Viimeinen osio käsittelee esimerkkejä, joissa eläimiä luonnehditaan predikatiivilauseissa. Analyysissä kiinnitetään huomiota ennen kaikkea eläinten semanttisiin rooleihin ja eläinlauseissa hahmottuviin kehyksiin. Eläinten keskeisiksi semanttisiksi rooleiksi nousivat agentti, patientti, tunneverbin kokija ja ärsyke, aistiverbin ärsyke ja neutraali. Tärkeimmät kehykset olivat liikkumiskehys, kohtaamiskehys, uhkakehys, tappamiskehys, metsästyskehys ja puolustamiskehys. Eläimet esiintyivät lauseissa niin aktiivisina kuin passiivisina toimijoina erilaisissa konteksteissa. Tutkielmassa havaitaan, että ihmisten suhtautumistavat eläimiin vaihtelevat: karhu hahmottuu lauseissa uhkaavaksi mutta kunnioitetuksi eläimeksi, susi nähdään vaarallisena ja uhkaavana eläimenä ja jänikseen suhtaudutaan melko neutraalisti ja se nähdään yleensä ihmisen uhrina. Lisäksi tutkielmassa todetaan, että aineistoesimerkit eivät oikeastaan kuvaa eläimiä eläiminä, vaan ne tarjoavat näkökulmia ihmisistä ja ihmisten suhtautumistavoista eläimiä kohtaan. Esimerkit kuvastavat siis ihmisten ideologisia asenteita, jotka nousevat esiin eläinlauseiden taustalle.