Browsing by Author "Aarni, Olli"

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan ihmistä kuvaavia lintumetaforia kalevalamittaisessa suullisessa kansanrunoudessa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu kognitiiviseen kielentutkimukseen – erityisesti kognitiiviseen metaforateoriaan – minkä lisäksi työssä hyödynnetään folkloristiikan käsitteitä, kuten parallelismia, formulaa ja teemaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten runoissa esiintyvät ihmisen ja linnun väliset metaforat toimivat, millaisissa yhteyksissä niitä käytetään ja millaisia merkityksiä niiden avulla tuotetaan. Tutkimuksen aineisto on peräisin Suomen kansan vanhat runot -verkkokorpuksesta. Aineisto on rajattu ajallisesti siten, että se käsittää mahdollisimman pitkälti suullisesti elänyttä kansanperinnettä ja minimoi kirjallistumisen vaikutusta tutkittavissa ilmiöissä. Tutkimuksessa tarkastellaan suullista kirjallisuutta ja sen erityispiirteitä, kuten muistiteknisiä keinoja ja variaatiota, sekä sitä, kuinka metaforia käytetään tämänkaltaisessa kielellisesti erityislaatuisessa kontekstissa. Aineisto on kerätty verkkokorpuksen sanahakua hyödyntäen. Kerätystä aineistosta on valikoitu analysoitavaksi mahdollisimman laajasti erilaista metaforisuutta sisältäviä runoja sekä joissakin tapauksissa useampia toisintoja samoista runoista, mikäli ne täydentävät toisiaan ihmisten ja lintujen välisten metaforien osalta. Joidenkin kiteytyneiden säkeiden ja jaksojen levinneisyyttä erilaisiin konteksteihin ja käyttötarkoituksiin tarkastellaan myös useampien eri runojen kautta. Teoreettiselta viitekehykseltään tutkimus perustuu pitkälti George Lakoffin, Mark Johnsonin, Mark Turnerin ja Zoltán Kövecsesin ajatuksiin kognitiivisesta metaforasta sekä Lakoffin ja John R. Taylorin ajatuksiin kategorisoinnista. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään folkloristiikan käsitteitä kuten parallelismia ja formulaa Lauri Harvilahden esittämien ajatusten mukaisesti. Kalevalamittaisen kansanlyriikan erityispiirteiden kuvaus nojaa pitkälti folkloristi Senni Timosen ajatuksiin. Analyysiosion ensimmäinen puolisko käsittelee runon puhujan itseensä viittaavia metaforia sisältäviä runoja. Tässä luvussa sivutaan myös runon minästä erillisiin henkilöihin viittaavia metaforia, sillä molempia esiintyy toisinaan samoissa runoissa. Analyysiosion toinen puolisko käsittelee sellaisia runoja, joissa linnun ja ihmisen välistä metaforaa käytetään vain viitattaessa johonkuhun itsestä erilliseen henkilöön. Tämä osio on edelliseen verrattuna suppeampi, sillä tällaisia runoja aineistossa on selvästi vähemmän. Tutkielmassa analysoidaan yhteensä 36:ta eri runoa, joista on joissakin tapauksissa poimittu analysoitavaksi ainoastaan tarkasteltavien metaforien kannalta oleelliset kohdat. Tämä tutkimus osoittaa, että ihmisen ja linnun välisiä metaforia voidaan käyttää lukuisilla erilaisilla tavoilla, jotka eivät ole välttämättä keskenään johdonmukaisia. Metaforan avulla voidaan ilmaista esimerkiksi etäisyyttä muihin ihmisiin, deminutiivisuutta ja hellittelevyyttä. Ihmistä kuvaavat lintumetaforat voivat toistua runosta toiseen varsin kiteytyneissä muodoissa, mutta toisaalta niitä käytetään myös luovasti varioiden.