Browsing by Author "Aho, Emma"

Tutkielmassa tarkastellaan samakantaisen johdospesyeen adjektiivijäsenien merkityksellinen, merkittävä ja merkitsevä työnjakoa. Tutkielmassa selvitetään, millaisia merkityskategorioita pesyeen sisällä muodostuu, miten ne jakautuvat tutkimieni adjektiivien kesken ja minkälaiset semanttiset ja syntaktiset piirteet tutkittuja adjektiiveja yhdistävät ja erottavat. Tutkielman aineistona toimii Korp-palvelun Kansalliskirjaston lehtikokoelman suomenkieliset sanoma- ja aikakauslehdet 1880-, 1920- ja 1960-luvuilta sekä Suomi24-keskustelupalstan keskustelut vuosilta 2001–2020. Hakusanoina on käytetty adjektiiveja merkityksellinen, merkittävä ja merkitsevä, joista kaikista on tehty erilliset haut ja koottu omat aineistot. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii perinteinen kielioppi ja semantiikan tutkimus, mutta tutkielmassa hyödynnetään myös väljästi kognitiivisen kielentutkimuksen ja Ronald W. Langackerin kehittämän kognitiivisen kieliopin näkemyksiä. Tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat synonymia ja polysemia. Tutkimuskysymyksiin etsitään vastausta kontekstuaalisen semantiikan avulla. Tutkielman metodi on laadullinen aineistopohjainen tutkimus, jossa tutkitaan aitoja kielenkäyttöaineistoja ja pyritään tutkimuskohteen kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen. Tutkielman tulokset osoittavat, että syntaktisten piirteiden osalta merkityksellinen, merkittävä ja merkitsevä ovat hyvin samankaltaisia. Niiden kaikkien tehtävänä on toimia lauseessa ensisijaisesti substantiivin määritteenä tai predikatiivina, joskus myös predikatiiviadverbiaalina tai objektina. Merkittävän ja merkitsevän tyypillisin funktio lauseessa on substantiivin määrite, kun taas merkityksellisellä se on predikatiivi. Kaikki tutkitut adjektiivit saavat myös yleisimmin abstraktin elottoman edussanan. Semanttisesti tarkasteluna johdospesyeen sisällä muodostuu merkityskategorioita, joita pesyeen jäsenet jakavat eri tavoin. Jotkut merkityskategoriat menevät päällekkäin, ja jotkut taas ovat ominaisia vain yhdelle tutkitulle adjektiiville. Kaikkien tutkittujen adjektiivien yleisin merkityskategoria on ’merkitystä omaava’. Tutkituilla adjektiiveilla on joitakin yhteisiä piirteitä: Niiden merkittävyys tietylle kognitiiviselle tausta-alueelle voidaan osoittaa -sti-päätteisellä adverbilla. Sijamuodoista allatiivilla voidaan osoittaa, mille tai kenelle asia on merkittävä. Niitä luonnehditaan intensiteettimääritteillä erittäin, hyvin, todella ja sangen. Niiden skalaarisuus tulee esiin muun muassa komparatiivi- ja superlatiivimuodoilla. Tutkittujen adjektiivien erot tulevat parhaiten esille niiden muodostamissa kollokaatioissa, joissa niitä ei aina voi korvata toisillansa.