Browsing by Author "Ahola, Manti"

Tarkastelen tutkielmassani Leena Krohnin romaanin Hotel Sapiens (2013) ihmiskuvaa posthumanistisen filosofian valossa. Analysoin, minkälaiseksi olennoksi ihminen kuvataan ei-inhimillisiin olentoihin nähden: erottuuko ihminen jollakin tavalla orgaanisista ja synteettisistä kanssaeläjistään. Selvitän romaanin käsitystä siitä, mikä kuuluu ihmisyyteen sekä minkälaiseksi ihmislajin asema ja tulevaisuus kuvataan. Tutkimukseni on temaattinen ja käytän analyysini tukena useita eri posthumanistisia teorioita, etenkin Bruno Latourin ja Donna Harawayn ajatuksia Hotel Sapiens on kertomus tulevaisuudesta, jossa suuri osa maapallosta ja sen orgaanisista olioista on tuhoutunut. Ihmisen kerrotaan tehneen vääriä valintoja, minkä seurauksena ihmislajista on jäljellä vain pieni osa, joka elää Hotel Sapiens -nimisessä laitoksessa. Ihminen on passiivisessa sivustaseuraajan roolissa, kun taas keinoälyn edustajat huolehtivat ihmisistä ja tutkivat heitä aktiivisesta ja autonomisesta roolistaan käsin. Krohnin romaani on luettavissa satiirina. Se toimii eettisenä kannanottona reaalimaailman elämäntapaa ja siitä koituvia ympäristöongelmia kohtaan. Tutkimuksen teoreettisena taustana oleva posthumanismi on kriittinen ja eettinen katsantokanta ja projekti, joka velvoittaa hylkäämään ihmiskeskeisen maailmankuvan ja horjuttaa uskoa ihmisen kaikkivoipaisuuteen. Posthumanismissa kyseenalaistetaan ihmisen erityisasema niin filosofisesti, biologisesti kuin sosiaalisestikin. Posthumanistiset kysymykset liittyvät usein ihmisen asemaan muiden olioiden keskuudessa sekä ympäristöhuoleen. Hyödynnän Latourin ajatusta luonnon ja kulttuurin yhteenkietoutumisesta ja eri olioiden muodostamista verkostoista eli kollektiiveista, joissa oliot ovat toistensa vaikutuksen alaisina. Tutkimuksessani osoitan, kuinka posthumanistinen filosofia näkyy Hotel Sapiensissa monella eri tasolla. Kertomuksen aiheet ja teemat kiertyvät suurelta osin ihmisyyteen, ihmisen asemaan ja valintoihin, joilla vaikutetaan kaikkien maapallon olioiden tulevaisuuteen. Minäkertojien subjektiivinen ja rajoittunut näkökulma sekä henkilöiden erehdykset ja lyhytnäköinen toiminta korostavat posthumanistista käsitystä ihmisen rajallisuudesta. Ihminen näytetään kertomuksessa sivuroolissa, jossa ei ole juurikaan vaikutusmahdollisuuksia. Ihminen kuvataan osana kollektiivia: ihmislaji on riippuvainen muista olioista ja sen kohtalo on yhteydessä etenkin luonnon olioiden kohtaloihin. Romaanissa osoitetaan ihmisen samankaltaisuus muiden olioiden kanssa, joihin kertomuksessa luetaan kuuluvaksi niin keinoäly kuin eläimet ja kasvitkin. Kertomuksessa osoitetaan kunnioitusta kaikille elollisille olennoille ja painotetaan etenkin ihmisen ja muiden orgaanisten olentojen yhteyttä toisiinsa.