Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Ahtiainen, Jani"

Sort by: Order: Results:

  • Ahtiainen, Jani (2013)
    Tässä tutkielmassa tutkin tittelien ja nimien käyttöä puhuttelussa kahdessa English as a lingua franca (ELF) -korpuksessa. Toinen näistä on suomalaisissa yliopistoissa Anna Maurasen johdolla koottu ELFA-korpus ja toinen Barbara Seidlhoferin johdolla Wienissä koottu VOICE-korpus. ELF on (pääosin) ei-äidinkielisten puhujien keskenään käyttämää englantia tilanteissa, joissa heillä ei ole muuta yhteistä kieltä. ELF-tutkimuksessa tätä kielimuotoa tutkitaan ilmiönä itsessään eikä esimerkiksi äidinkielisen englannin virheellisenä muotona. Korpuslingvistisessä tutkielmassani selvitin seuraavia asioita: mitä puhuttelumuotoja näistä korpuksista löytyy; kuinka erilaiset sosiolingvistiset tekijät, kuten ikä ja asema, sekä puhetilannetyyppi vaikuttavat puhuttelumuodon valinnassa; ja kuinka samanlaisia tai erilaisia korpukset ovat tittelin ja nimen käytön suhteen. Suomen kielessä puhuttelu on korostetun välttelevää, eikä suoraa puhuttelua nimellä esiinny juuri lainkaan. Sen sijaan keinoina ovat kiertoilmaisut, esimerkiksi passiivi. Saksan kielessä puolestaan tittelit ja (suku)nimi ovat edelleen kiinteä osa puhuttelunormia, vaikka niiden käyttö onkin varsinkin Saksassa vähenemään päin. Erityisesti korkeammassa asemassa olevia ja vanhempia henkilöitä kuuluu edelleen oletuksena puhutella tittelillä ja sukunimellä. Englanti sijoittuu näiden kahden välimaastoon, sillä titteleitä käytetään kyllä, mutta huomattavasti vähemmän kuin vielä jokunen vuosikymmen sitten. Nykyään amerikanenglannissa tittelin ja sukunimen käyttö edellyttää erityisen suurta ikä- tai statuseroa puhujien välillä. Tutkielmani aineiston muodostivat kaikki korpuksissa esiintyneet puhuttelussa käytetyt anonymisoidut nimitagit. Korpuksiin on koodattu sekä puhujien että puhuteltavien sosiolingvistiset tiedot (ikä, asema) sekä puhetilanteen tyyppi. Lisäksi korpusohjelman avulla näin mitä kunkin nimen edellä ja jälkeen on sanottu ja näin selvittämään ne tilanteet, joissa nimi esiintyi tittelin yhteydessä. Korpusohjelman ja Excelin avulla pystyin laskemaan kuinka monta kertaa kutakin nimen ja tittelin yhdistelmää käytettiin riippuen puhujan ja kuulijan iästä ja asemasta. Lisäksi laskin esiintymät kussakin puhetilannetyypissä. Titteleitä käytettiin puhuttelumuotoina molemmissa korpuksissa yhtä useasti. Ainoastaan yleisimpien titteleiden (professor, doctor, mister) järjestyksessä oli eroja. Nimeä yksinään käytettiin VOICE-aineistossa selkeästi useammin kuin ELFA:ssa. Titteleitä käyttivät lähes yksinomaan aineiston vanhimmat ja korkeimmassa asemassa olevat puhujat toisiaan kohtaan. Nuoremmilla ja alemmassa asemassa olevilla puhujilla ei ollut käytännössä lainkaan tittelien kanssa tapahtuvaa puhuttelua. Sen sijaan puhetilanteen luonteella oli suuri vaikutus: valtaosa titteleistä esiintyi muodollisemmissa puhetilanteissa, kuten väitöstilaisuuksissa sekä konferenssi- ja paneelikeskusteluissa. Titteleiden yleisyys näissä puhetilanteissa selittyy yhtäältä protokollan vaatimuksena, toisaalta näissä tilaisuuksissa läsnä olevan yleisön kautta. Puhuttelussa tittelin kanssa esiintyy sekä puheen kohdistaminen puhuteltavalle, että puhuteltavan kuvailu ja esittely yleisölle. Lisäksi näiden tilaisuuksien osallistujat edustavat yliopistohierarkian korkeampia tasoja ja ovat täten vanhempia ja korkeammassa asemassa perusopiskelijoihin ja henkilökuntaan verrattuna, mikä selittänee titteleiden käytön keskittymisen aineiston vanhemmille ja korkeampiasemaisille puhujille. Tuloksistani ei voi vetää johtopäätöstä, että ympäröivien kielten puhuttelunormit näkyisivät vahvasti näissä ELF-tilanteissa esiintyvässä titteleiden käytössä. Sen sijaan nimien käytössä on havaittavissa eroa, mikä selittynee suomen vahvalla nimien välttämisen normilla. Tuloksissa ei myöskään näkynyt selkeää äidinkielisen englannin vaikutusta, sillä iässä tai asemassa ylöspäin suuntautuva kohteliaampi puhuttelu titteleiden kanssa puuttui lähes täysin. Vahvimmaksi tittelin käyttöön puhuttelumuotona vaikuttavaksi tekijäksi jäi näin ollen puhetilannetyyppi, ei korpuksia ympäröivä kielellinen konteksti eikä puhujien ikä tai asema.