Browsing by Author "Ahtosalo, Milja"

Tutkielmassa tarkastellaan yksikön ensimmäisen persoonan pronominin variaatiota neljän suomi toisena kielenä -opettajan puheessa kahdessa eri tilanteessa, oppitunnilla ja vapaassa keskustelussa. Tutkittavista kaksi on kotoisin Haminasta, Etelä-Kymenlaaksosta, ja kaksi Helsingistä. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia erilaisia yksikön ensimmäisen persoonan pronominin variantteja aineistossa esiintyy, mikä on eri varianttien suhteellinen jakauma ja mitkä ovat näiden eri varianttien funktiot. Tutkielma kuuluu sosiolingvistisen variaationtutkimuksen alaan, ja tutkimusote on sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Aineistosta on laskettu kaikkien tutkittavien kielenpiirteiden esiintymämäärät. Kvalitatiivista tutkimusotetta hyödynnetään eri varianttien funktioiden analysoinnissa. Funktioita tarkastellaan myös keskustelunanalyysin metodeja käyttäen. Aiempaan tutkimukseen perustuen on oletettavaa, että aineistosta löytyvät seuraavat nominatiivin ja obliikvisijojen variantit: yleiskielen minä : minu-, yleispuhekielen mä : mu- ja murteelliset mie/miä : miu-. Lisäksi on odotuksenmukaista, että aineistosta löytyy pronominisubjektittomia esiintymiä. Tutkimushypoteesin mukaan informantit käyttävät formaalissa tilanteessa eli oppitunnilla yleiskielen mukaisia variantteja ja informaalissa tilanteessa eli vapaassa keskustelussa oman paikallispuhekielensä mukaisia variantteja. Aineisto koostuu yhteensä 11 nauhoitteesta. Niistä kahdeksan on tallennettu autenttisilla informanttien pitämillä suomen kielen oppitunneilla. Loput kolme on tallennettu vapaassa, spontaanissa keskustelussa, jossa informantit keskustelevat vapaasti saman kielialueen puhujan kanssa. Haminan aineisto on nauhoitettu vapaan sivistystyön oppilaitoksessa ja Helsingissä ammatillisessa oppilaitoksessa. Aineistosta käy ilmi, että eri variantteja käytetään sekaisin eri puhetilanteissa. Aineistosta löytyvät kaikki ennakko-oletusten mukaiset eri variantit, lisäksi haminalaisilla informanteilla esiintyy nominatiivisijaista varianttia, jossa subjekti on redusoitunut yhteen predikaatin kanssa (mioon). Tutkimushypoteesi toteutuu oppituntipuheen osalta vain puoliksi: haminalaiset informantit käyttävät yleiskielistä varianttia minä oppitunneilla, mutta helsinkiläiset käyttävätkin yleispuhekielen mukaista varianttia mä. Vapaassa keskustelussa hypoteesi piti paikkansa: helsinkiläiset käyttävät lähes yksinomaan mä-varianttia, ja haminalaiset eniten murteellisia muotoja mie ja miä. Tulokset osoittavat, että eri varianteilla on eri funktioita, jotka vaihtelevat tilanteittain. Helsinkiläisinformanteilla varianttivaihtoehtoja on vähemmän kuin haminalaisilla. Siksi helsinkiläiset joutuvat käyttämään samaa varianttia ilmaistakseen eri funktioita. Haminalaisilla taas on mahdollisuus varioida kieltä enemmän, jolloin yhden variantin alasta käyttöala spesifioituu. Varioimalla yksikön ensimmäisen persoonan pronominia voidaan osoittaa painollisuutta ja kontrastia tai epävarmuutta. Painollisuutta voidaan myös välttää jättämällä subjekti pois. Lisäksi aineisto paljastaa kiinnostavan opetuspuheen piirteen: opetuspuheessa molemmilla paikkakunnilla käytetään yksikön 1. persoonaa ilmaisemaan geneerisyyttä.