Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Arjopalo, Nana"

Sort by: Order: Results:

  • Arjopalo, Nana (2015)
    Tutkielmani käsittelee siirtolaistaustaisten päähenkilöiden kulttuuri-identiteetin muodostumista Jhumpa Lahirin novellikokoelmassa Tuore maa (Unaccustomed Earth). Novellit kertovat ensimmäisen ja toisen polven intialaista syntyperää olevista siirtolaisista Yhdysvalloissa, keskittyen siihen, kuinka ensimmäisen siirtolaissukupolven ratkaisut vaikuttavat toisen sukupolven onnistumiseen elämässään. Tutkimukseni osoittaa, että teoksen toisen polven siirtolaiset kärsivät juurettomuudesta ja ovat vailla todellista kotimaata, mikä taas vaikuttaa heidän kokonaisvaltaiseen hyvinvointiinsa ja onnistumiseen ihmissuhteissaan. Teoksen toisen polven siirtolaisilla on erilaisia selviytymisstrategioita juurettomuutensa voittamiseksi. Tutkimusväitteeni on, että teoksessa toisen polven naissiirtolaiset ovat miehiä taitavampia oman kulttuuri-identiteetin luomisessa, ja pyrin myös tarjoamaan syitä tälle ilmiölle. Tutkimuksessani tukeudun Edward Saidin, Homi Bhabhan ja Stuart Hallin teorioihin, sekä ammennan ideoita lukuisilta Jhumpa Lahirin teoksiin perehtyneiltä kirjallisuudentutkijoilta kuten Susan Koshy, Lavina Dhingra, Jeffrey Bilbro ja Ann Marie Alfonso- Forero. Hyödynnän myös kulttuuriantropologisista tutkimuksista saatua tietoa. Tutkielmani on jaettu viiteen lukuun: johdantoon, kirjallisuuskatsaukseen, teoriaan siirtolaisten kulttuuri-identiteetistä ja siirtolaisnaisten kulttuuri-identiteettiin vaikuttavista tekijöistä, analyysiin Lahirin teoksen henkilöhahmojen kulttuuri-identiteeteistä, ja johtopäätöksiin. Analyysini jakaa teoksen päähenkilöt neljään eri tyyppiin juurettomuudesta selviytymisen ja kulttuuri-identiteetin muodostumisen perusteella: kulttuurinen hybridi, tulkki, itsetunnon pönkittäjä ja Peter Pan. Riippumatta siirtolaisten vaihtelevasta kyvystä sopeutua ja juurtua uuteen kotimaahansa, kaikki ensimmäisen polven siirtolaiset teoksessa elävät intialaisten normien ja traditioiden mukaan. Toisen polven siirtolaiset näyttävät ulospäin sisäistäneen kaksi eri kulttuuria, mutta eivät kuitenkaan tunne kumpaakaan niistä täysin omakseen. Näiden henkilöiden tulee itse rakentaa kulttuurinen identiteettinsä, ja jotkut onnistuvat siinä toisia paremmin. Novelleista voi vetää johtopäätöksen, että naiset onnistuvat miehiä paremmin oman identiteetin rakentamisessa. Tätä väitettä tukee teoria naisten toimimisesta kulttuurin välittäjinä, etenkin kun novellikokoelmassa naiset näyttävät muodostavan kulttuuri-identiteettinsä suhteessa äitiinsä. Intialaisessa kulttuurissa tyttöjen ja naisten paikka on ensisijaisesti kotona. Koska näissä novelleissakin tyttöjen vanhemmat noudattavat intialaisia tapoja ja perinteitä kotona, tytöt ovat tiiviimmin sidoksissa Intiaan kodin kautta ja onnistuvat siten paremmin joko torjumaan tai omaksumaan kotona opitun kulttuurin, sekä sopeuttamaan kulttuuri-identiteettinsä tilanteesta toiseen ympäristön vaatimusten mukaisesti. Pojat ja miehet ovat vailla kaikupohjaa ja jäävät emotionaalisesti ajelehtimaan ulkoisiin, ammatillisten odotusten paineisiin. Tutkielmani täydentää aiempaa tutkimusta Jhumpa Lahirin teoksista tarjoten kattavan analyysin hänen henkilöhahmojensa kulttuuri-identiteeteistä, sekä niiden muodostumiseen vaikuttavista tekijöistä, ja huomioita toisen polven siirtolaisten oman kulttuuri-identiteetin rakentamisen välttämättömyydestä. Maailman muuttuessa entistä monikulttuurisemmaksi ja kulttuuri-identiteettien pirstaloituessa ja muuttuessa monimuotoisemmiksi kaunokirjallisuus ja kirjallisuudentutkimus voivat tarjota mielenkiintoisia näkökohtia siirtolaistaustaisten ihmisten ajatusmaailmaan. Tämä on erityisen tärkeää esimerkiksi pohdittaessa toisen polven siirtolaistaustaisten nuorten miesten uskonnollista ja poliittista radikalisoitumista ja sen syitä. Yhdyn Susan Koshyn näkemykseen, että tällaisessa yhteydessä kaunokirjallisuus on lajina objektiivisempi ja luotettavampi kuin esimerkiksi muistelmateokset. Siirtolaisista kertova kaunokirjallisuus osoittaa konkreettisesti, kuinka siirtolaisuuden seuraukset kantavat kauas vielä senkin jälkeen, kun varsinainen muuttoliike on ohi.