Browsing by Author "Arnkil, Matti J."

Tutkielmassa tarkastellaan teatterin kehittämistä sosiaalisesta konstruktionismista käsin. Tarkoituksena on osoittaa vuorovaikutuksellisuuden tarve teatterin kehittämistyössä. Laadullisen tutkimuksen perinteeseen nojaavassa työssä teoreettisena viitekehyksenä on Willmar Sauterin teatteritapahtuma-käsite. Työssä käsitellään Sauterin käsitteen käyttömahdollisuuksia teatteriesityksen ulkopuolisessa toiminnassa ja tarkastellaan sen soveltamista teattereiden kehittämistyössä. Teatteritapahtuma -käsite nähdään tutkielman puitteissa dialogisena ja käsitteen soveltamista kehittämistyössä pidetään tutkielmassa vuorovaikutusta lisäävänä tekijänä. Tutkimusprosessi on edennyt jatkuvasti tarkentuen, koska tutkielman taustasitoumukset ovat hermeneuttiset. Aineiston analyysissä on noudatettu hermeneuttisen kehän ajatusta, jolloin uusien lukukertojen myötä aineiston sisältämä informaatio on valikoitunut ja tarkentunut tutkielmaa palvelevaan muotoon. Tieto nähdään tutkielmassa yhdessä rakentuvana ja vuorovaikutuksessa tarkentuvana asiana. Tutkielman aineisto koostuu yhdestä fokusryhmäkeskustelusta, joka on toteutettu osana Tampereen Työväen Teatterin TEKES-hanketta Teatterin uudet toiminta- ja palvelukonseptit . Fokusryhmä koostui tamperelaisten yritysten edustajista. Osallistujilta kerättiin osallistavien työpajatehtävien avulla tietoa heidän arvostuksistaan ja toiveistaan teatterin tarjoamia palveluita kohtaan. Lisäksi tehtävien avulla hahmoteltiin uudenlaisia palvelukokonaisuuksia, joita fokusryhmän osallistujat uskoisivat käyttävänsä yritysten edustajina. Aineistoa lähestytään sisällönanalyysin menetelmin. Fokusryhmässä käyty keskustelu on jaettu käsiteltyihin teemoihin ja palveluodotuksiin. Aineistosta nousseiden teemojen ja palveluodotusten kautta hahmotetaan yritysten odotuksia teatterin tarjoamia palveluita kohtaan. Tämän lisäksi aineistoa on tarkasteltu teatteritapahtuma käsitteen avulla. Keskustelun kulkua ja sen puitteita on tarkasteltu vuorovaikutustasojen ja tapahtumaa ympäröivien kontekstien kautta. Tutkielman keskeisimpinä tuloksina voidaan pitää vuorovaikutuksellisen teatteritapahtuman määrittelyä ja Willmar Sauterin teatteritapahtuma -käsitteen sovellusmahdollisuuksien laajentamista teatteriesityksen ulkopuolelle. Työssä esitetään vuorovaikutuksellinen teatteritapahtuma käsite, joka pohjaa alkuperäiseen Sauterin teatteritapahtuma -käsitteeseen. Vuorovaikutuksellinen teatteritapahtuma -käsitteen avulla voidaan suunnitella teatterin kehittämistyötä ja toteuttaa käytännön kehittämistä. Olennaista vuorovaikutuksellisessa teatteritapahtuma käsitteessä on tutkielmassa esitelty teatterin kehittämisen kolmikanta, joka on jaettu asiakkaat-, teatteri- ja päättäjät-ryhmiin. Näiden kolmen ryhmän kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutukseen tarve on pyritty osoittamaan teatterin kehittämistyössä. Aineiston pohjalta tehdyn analyysin ja tutkielman sisältämän lähdetarkastelun pohjalta johtopäätöksinä esitetään, että vuorovaikutukselliselle teatteritapahtumalle teattereiden kehittämisen välineenä on tilausta. Suomalainen teatterikenttä, asiakkaat ja päättäjät ovat eri yhteyksissä tuoneet esiin lisääntyvän vuorovaikutuksen tarpeen. Tähän vuorovaikutuksen lisäämiseen ja teatterikentän jatkuvaan kehittämiseen tutkielma tarjoaa ratkaisuksi vuorovaikutteista teatteritapahtumaa, jossa kehittäminen tapahtuu kolmen vaikuttajaryhmän välisenä vuorovaikutuksena. Tätä vuorovaikutusta ympäröivät vallitsevat kontekstit, joita yhdessä ajattelemalla pyritään muuttamaan.